Tänään tuli se päivä, mitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa, ja mitä varten pelkäsin enemmän kuin mitään sitä, että Jussi olisi tartuttanut minuunkin koronan, ja oltaisiin jouduttu perumaan reissu Hattaran luo. Vaikka toki tämä viikonloppu olisi ollut harvinaisen huono sairastamiseen myös sen takia, että siskoni muutti eilen, ja olimme mukana muuttoporukassa. Jussi pääsi kuitenkin palaamaan töihin jo perjantaina, eikä itselleni tullut missään vaiheessa oireita. Joten tänään auto starttasi suunnitellusti kohti Mäntsälää ja Nightshade's frettilää, jossa meidän Hattara kasvaa.
 |
| Hattara ja toinen pk tytöistä (joka menee samaan kotiin Mallun siskon kanssa <3) |
Automatka meni aika perhosia mahassa, sillä kuvista tiesin pentujen jo avanneen silmänsä. Tiedossa olisi siis maailman söpöimmässä iässä olevia pikku termiittejä, ja pääsisi miettimään sitä kysymystä, jota ei ole halunnut pelkkien kuvien perusteella arpoa, eli kumpi angoraneideistä on meidän Hattara. Alustavasti oli kyllä Jussin kanssa puhuttu, että Jussi saisi asiassa viimeisen sanan, sillä Jussi on odottanut meille albiinoa angoraa viisi vuotta, ja en hetkeäkään uskonut, että kumpikaan neideistä olisi ihan kamala.
 |
| Kaikki neljä siskosta ja yksi neljä päivää vanhempi mini |
Perille päästyä kapusin suoraan pentukoppaan ja olisin voinut jäädä sinne seuraavaksi noin neljäksi viikoksi, kunnes Hattara on valmis lähtemään kotiin. Asiassa oli kuitenkin pari muttaa, joista ensimmäinen oli se, ettei Jussi päässyt yhtä ketterästi kiipeämään pentukoppaan. Ja koska Jussillekin oli annettu valtaa valinta-asiassa, piti hänenkin toki päästä tutustumaan lapsiin. Niinpä keräsimme aitauksesta koko sylillisen pentuja ja siirryimme niiden ja yhden neljä päivää vanhemman pennun kanssa terassille ihmettelemään. Terassille siirtymisessä oli toki myös se hyvä puoli, että sielä oli sata kertaa parempi valo pentujen paparazzeiluun. Ja etenkin Hattaran kuvaamiseen, sen jälkeen kun Jussi oli angorakaksikkoa pyöriteltyään tullut siihen tulokseen, että neideistä hieman pienempi, Nightshade's Little Ghost voisi olla meidän Hattara. Riikka kyllä vielä kovasti muistutteli, ettei valintaa tarvitse tehdä samalta istumalta, ja että voisimme hyvin odottaa myös siihen, että etuhampaat puhkeavat parin viikon päästä. Mahdolliset ylimääräiset hampaat kun voisivat olla näyttelyissä miinusta.
 |
| Hän on meidän Hattara <3 |
Vaikka itselleni puhkesi valitettavasti ikävä päänsärky kesken kaiken, ei se riittänyt himmentämään sitä onnea, mikä ihmisen valtaa kun sylissä on kasa pörheitä unisia pentuja. Siitä tuntuu olevan valovuosia, kun sitä on saanut viimeksi istua pentukasassa, ja vielä niin, että tietää että yksi niistä pienistä ihmeistä on tulossa kotiin. Pieni ihme joka on yhtäaikaan kädelle mahtuva mini ja samalla kuitenkin jo vahvasti fretti. Onnistuin kuitenkin jotenkin olemaan itkemättä ilosta ja liikutuksesta, vaikka etenkin lopulta autoon päästyä se oli aika lähellä.
 |
| Kämmenen täydeltä suloisuutta Hattaran muodossa |
Vähän meidän saapumisen jälkeen paikalle tuli myös toinen pennunkatsoja, jolle on mahdollisesti menossa pentueesta toinen puolipitkäkarvaisista tytöistä. Nostelin pennut sitten sylistäni hetkeksi piirin keskelle, että kaikilla oli samat mahdollisuudet ihailla ja kuvailla tenavia. Riikka kävi siinä välissä hakemassa myös näytille pentujen emon ja isän. Isän nähdessä muisti taas hyvin, miksi Jussi on linjannut, ettei meille tule ikinä sijoitusuroksia. Saku kun ei ollut kiimamähmöissään kaikkein edustavimmassa kunnossa näin ihmisnäkökulmasta, vaikka varmasti frettiperspektiivistä oikein miehekäs ja haluttava. Puhe liikkui pentujen lisäksi myös frettien ja kissojen yhteiselossa, sillä toisellakin pennunkatsojalla oli kissoja.
 |
| Hattara ja Hattaran tuleva iskä <3 |
Toisen pennunkatsojan lähdettyä jäimme vielä hetkeksi pentujen seuraan, sillä tiesin, että näkisin Hattaran todennäköisesti seuraavan kerran vasta luovutusikäisenä. Vaikka kyllä sitä väkisinkin vähän miettii, uskaltaisiko sitä ajaa joku päivä ilman Jussia pentuja moikkaamaan, vaikka matkaa onkin se reilu kaksi tuntia suuntaansa. Voi kuitenkin olla, että homma kaatuu siihen, että vaikka oma autoni ei olekaan käyttökiellossa uutta moottoria odotellessa, on sillä vähän kuumottava ajaa, kun moottorin vikavalo palaa jatkuvasti, öljyn merkkivalo vilkuttaa punaista eikä auto tunnu kiihtyvän moottoritienopeuksiin kuten pitäisi.
 |
| Mie ja Hattara <3 (ja jaloissa muut minit) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti