tiistai 27. huhtikuuta 2021

Terranvaihtoviikko

Useampikin on taas kysellyt matelijapostausten perään, sillä ottaen huomioon paljonko niitä meillä on, ovat ne somen puolella toistuvasti aliedustettuina. Koska eilen tuli taas herättyä siihen, että maa oli valkoisena lumesta ties monennenko takatalven myötä, kilpparitarhaprojektin sijaan aloitin lomani bunkkerissa. Bunkkerissa meillä on ollut muutosta asti käynnissä pieni myllerrys, kun tyyppejä on vaihdettu isompiin terraarioihin. Välillä homma voi seisoa viikkoja, kun aikaa, jaksamista tai inspiraatiota ei ole, ja sitten kun homma lähtee taas käyntiin, se etenee usein rytinällä. Tästä viikosta tulee toivottavasti taas sellainen rytinäviikko.

Lugujen tuleva terraario. Etulasit pitäisi ehkä irroittaa ja pestä vielä paremmin ennen liskojen siirtoa.
Tähän mennessä viikkoa olen saanut uudelleensisustettua 125*50*55cm terraarion lugubris-gekoille ja tehtyä uudet taustat koululta tulleeseen 125*54*82cm liukuoviterraarioon ja viime mylläyksessä tyhjäksi jääneeseen 90*45*45cm Exoterraarioon. Koululta tulleen terraarion tausta valmistui eilen ja Exoterran tänään. Tänään pääseekin sitten aloittamaan ensimmäiset muutot, sillä lugubriksien siirto voidaan jo aloittaa, ja ainakin eilen valmistunut tausta on jo kuivunut sen verran, että se on mahdollista sisustaa tänään muuttokuntoon. Koululta tulleeseen terraarioon muuttaa meidän amazonin puuboa junnu Thanos. Exoterran kohdalla vielä arvon, annanko sen kuivua vielä huomiseen ennen sisustusten lisäämistä ja sitä, että sinne muuttaa thaimaalainen bamburottakäärme Enzo Ferrari.

Koululta tulleen lähtötilanne. Taustalevyt olivat niin tiukasti kiinni, että ne päätettiin jättää vaahdotuksen alle.

Vaahdotus käynnissä

Taustaan lisätty muutamia muoviruukkuja kasveja varten ja kaarnanpaloja

Vaahto on peitetty Elastopurilla, jonka päälle on paineltu turvetta. Mönjästysvaiheesta ei ole kuvia, koska olen silloin aina niin yltä päältä mönjässä, ettei kännykän käyttö onnistu. Kaarnat ja vanha tausta tulevat vielä paremmin näkyviin, kun terraario nostetaan pystyyn ja ylimääräinen turve valuu pohjalle.

Ensimmäisten muuttojen jälkeen alkaa sitten mylläyksen seuraava vaihe. Sri lankan kuoppakyy Trigo tulee perimään Thanokselta tyhjäksi jäävän 45*45*60cm Exoterraarion, joka on muuten samankokoinen kuin sen nykyinen, mutta korkeampi. Tähän on tehty uusi tausta aika hiljattain, joten se ei vaadi juurikaan fiksausta ollakseen muuttokuntoinen. Enzolta tyhjenevässä 60*45*45cm Exossa on edelleen alkuperäinen stryroksitausta, joten se on seuraava taustaprojektin kohde. Uuden taustan laiton jälkeen teraarioon tulee muuttamaan tricolor siankärsäkäärme Possu Pulkkinen. Lugujen nykyisen 60*45*45cm terraarion tyhjentäminen tulee olemaan astetta pidempi projekti, sillä luguja ja niiden munia on terraariossa ja sen taustan ulokkeissa x-määrä, joten siihen että voi olla varsin luottavaisin mielin sen suhteen että kaikki on varmasti saatu muutettua voi mennä aikaa. Sen jälkeen on tarkoitus arvioida taustan kunnostustarve, jonka jälkeen terraario siirtyy valkohuulikyy Alpolle. Alpon nykyinen terraario on vain hieman tulevaa pienempi, mutta siinä on kanssa vielä perusstyroksitausta, joka on tarkoitus uudistaa, mikäli terraario jää vielä meille käyttöön.

Projektien ollessa käynnissä ihmettelen usein, miten ikinä mahduin tekemään mitään vanhassa herppihuoneessa

Projektien välissä kaiken sälän saa onneksi mahtumaan bunkkerin liukuovikaappeihin

Kolmannessa vaiheessa Possu Pulkkiselta tyhjäksi jäävä 45*45*30cm Exoterraario on tarkoitus laittaa madagaskarin sihisevien torakoiden käyttöön. Nykyisessä terraariossaan ne tykkäävät hengata vähän liikaa liukulasien välissä ja ulostaa liukukiskoille, joten toiveissa olisi, että avautuvat ovet helpottaisivat niiden hoitamista. Alpolta ja torakoilta tyhjäksi jäävien terraarioiden osalta minulla ei ole vielä vahvoja visioita, sillä kumpikin terraarioista on pienehköjä, eri paria minkään muun meillä olevan terraarion kanssa, eikä kumpikaan ole enää ihan priimakunnossa. Voi siis olla, että ne menevät myyntiin, lahjoitukseen tai varastoon varaterraarioiksi. 

Enzon tulevaan terraarioon tuli valittua kivikkoisempi ulkoasu

Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy mönjäpurkki ja mönjästykseen käyttämäni siivoushanska

Tämän terraariotetriksen jälkeen päästäänkin sitten toivottavasti eniten odottamani bunkkeriprojektin pariin, eli muuttamaan Luigi isompaan terraarioon. Ehdin eilen jo innostua todenteolla, kun bongasin erittäin ison ja edullisen vesivaneriterraarion vain parin tunnin matkan päästä, ja sain kerrankin Jussinkin vakuutettua siitä, että moinen helmi kannattaisi kotiuttaa mahdollisimman nopeasti, ja sovittua Jussin kanssa, että voisimme vuokrata peräkärryn ja kotiuttaa terraarion jo tänään. Valitettavasti terraario oli kuitenkin käytännössä ilmainen siksi, että siitä haluttiin eroon mahdollisimman nopeasti, joten yhtä aikaa yhteyttä ottanut, joka pääsi hakemaan terraarion heti eilen, veti tälläkertaa pidemmän korren. Satuin sitten purkamaan harmitustani yhdelle harrastuskaverilleni, joka sitten kertoi, että heiltä tyhjeni juuri vielä katsomaani isompi terraario asukin äkillisen poismenon vuoksi, ja että he eivät ole vielä ehtineet miettiä asiaa, mutta terraario saattaisi tulla myyntiin. Mikäli näin käy, käymme kotiuttamassa sen Luigille ettei minun tarvitse enää hävetä silmiä päästäni sitä kuinka pienessä se on. Tiikeripyton-kokoluokan terraarioita kun ei juurikaan liiku käytettynä, ja vaikka Luigikaan ei välttämättä tarvitsisi ihan vielä aikuisterraariota, on sellaisen teettättäminen tai rakentaminen pian edessä, mikäli selvästi nykyistä isompaa väliaikaisterraariota ei löydy. Mikäli saadaan hankittua tuo, mikä kaverilla tyhjeni, on se kooltaan sellainen että menee Luigilla vielä hyvän aikaa tai mahdollisesti jopa aikuiseksi asti, mikäli pojasta ei tule mahdottoman isoa.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Kummipojan ensivierailu

Tänäviikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa uuden kummipoikani, kun siskoni tuli miehensä ja Isacin kanssa meille yökylään. Uusi kummipoika on aiempien tapaan nahkalapsi, mutta laji on silti tälläkertaa eri. Ruttuun ihastuttuaan sisko kun totesi, että heidän elämässään voisi sittenkin olla kissan (tai parin) mentävä aukko. Asia etenikin sitten vähän ennen pääsiäistä siihen, että heidän elämäänsä tassutteli pieni pinkki sfinksipoika Britneystar's Isac Elliot, jonka kutsumanimeksi tuli lyhyemmin Isac.

"Mihin me on oikein tultu?!"

Koska Isac vaikuttaa varsin reippaalta ja uteliaalta pojalta, siskonperheellä on toiveissa, että poika pystyisi matkustamaan jatkossa mukana mummolaan ja meille. Niinpä pojan kanssa lähdetään nyt pienestä pitäen treenaamaan boksissa oloa ja matkustelua. Vaikka sellainen hurmuri tuo poika kyllä on, että usempikin on jo tarjoutunut herralle vapaaehtoiseksi kissavahdiksi, mikäli jossain välissä alkaa näyttää siltä, että poika viettäisi lomansa mieluummin kotona. Näin ekalla visiitillä itku pääsi kuitenkin vain silloin, kun poika suljettiin vierashuoneeseen kauppareissun ajaksi, sillä olkoot herra kuinka pentu tahansa, valvomatta sitä ei arvaa meidän lauman kanssa jättää. Yöllinen eristys ei sen sijaan aiheuttanut isompia itkuja, kun silloin vierashuoneessa oli myös tutut omat ihmiset. 

Tutkimukset käynnissä

Meidän laumalla kesti kyllä hetki edes huomata, että tänne mitään pentua tulikaan. Yhtäaikaa pennun tulon kanssa kun tapahtui vielä sitäkin isompi ihme: vierashuoneen ovi jätettiin joksikin aikaa kokonaan auki. Ihan niin auki, että sinne sai mennä hetkeksi tutkimaan ja ihmettelemään, ja kyllä kokonainen uusi mysteerihuone on paljon jännempi asia kuin joku pentu. Isac ei myöskään ollut ihan heti kiinnostunut katsomaan lähemmin noita karvaisia jättiläisiä, kun uuden paikan hajut olivat jo itsestään aika jänniä. 

Aika pian Isac kuitenkin reipastui, ja aikuisetkin kissat kiinnostuivat katselemaan pirpanaa vähän etäältä. Muut enemmän uteliaasti, mutta Ruttu ilmoitti heti muutamalla kirosanalla, että tänne ei kyllä tarvita yhtään sfinksiä lisää. Ihan kokonaan pentu ei onnistunut kuitenkaan pilaamaan Rutunkaan päivää, sillä päätimme myöntää Rutullekin pari ekstravälipalaa hyvityksenä siitä henkisestä kivusta ja särystä, mitä pennun näkeminen ja haistaminen aiheutti.   

Melki voisi taas luulla, että pojan kummisetä on aika innoissaan kissoista

Ensimmäistä vierailua helpotti varsin paljon se, että Isac on vielä niin mini, että sen liikkumista on huomattavasti helpompi rajata kuin aikuisten kissojen. Isac kun ei vielä uskalla kiivetä kovin korkealle, tai hypätä pitkiä matkoja. Niinpä pleksiportit muodostivat sille vielä ylittämättömän voimakentän. Minttuakin Isac pääsi ihmettelemään ensin pleksin läpi, kun Minttu katseli miniä mieluummin suojan takaa. Iltaa kohden kaksi nuorinta aikuista, eli Aino ja Mauno alkoivat varovaisesti haastaa pentua vähän leikkiinkin. Seuraavana päivänä Isacin lemppariksi muodostui kuitenkin Justiina, kun päästettiin mummut irti, sillä kokonsa puolesta Justiina oli Isacista huomattavasti potentiaalisemman oloinen leikkikaveri. Isacin harmiksi mummuska ei ollut kuitenkaan kiinnostunut vastaamaan haasteeseen.

Sylissä on hyvä paikka pitää välillä lepotaukoa

Täytyy myöntää, että tuo uusi kummipoika on aika hurmaava. Kuitenkin vaikka olen sitoutunut Isacin kanssa samaan kuin muidenkin kummilapsieni kohdalla, eli ottamaan pojan tarpeen vaatiessa asumaan luokseni ja hoitamaan sen kuin omani, toivon yhtälailla Isacin kuin ihmiskummilapsieni kanssa, että sitä tilannetta ei koskaan tule eteen. Isac on nimittäin saanut koko perheensä varsin lahjakkaasti tassun alle jo nyt, ja pojalle kovasti toivottaisiin pikkusisarustakin vuodenvaihteessa.  

Justiina oli hyvin kiinnostava

Minttu totesi paremmaksi tutustua pleksin läpi

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Pienempiä projekteja

Toiseksi viimeinen työssäoppimiseni tuli päätökseensä eilen, ja sen jälkeen otettiin suunta kohti Paimiota ja Saloa. Salossa meitä oli hyvän aikaa odottanut putki, joka on tarkoitus virittää parin viikon päästä terassitarhaan (Kiskateille iso kiitos kärsivällisyydestä noudon suhteen <3). Sopivaa hakuajankohtaa odotellessa yksi opettajistani tuli kysyneeksi minulta, olisiko meillä käyttöä Elviksen vanhalle terraariolle, kun toinen koulun liskoista oli menehtynyt, ja hänen seuraajakseen tulleella tyypillä oli ollut tarvikkeet omasta takaa. Kysyin vielä varuiksi mitat, mutta muistikuvani pitivät kyllin hyvin paikkansa sen suhteen, että terralle tuli mieleen heti useampikin mahdollinen asukas. Tyyppien vaihtaminen poikasterraarioista isompiin kun tulee varmasti jatkumaan bunkkerissa vielä hyvän aikaa. Vähän sitä kyllä mietitytti, miten saadaan mahtumaan terraario ja putki samalla reissulla kyytiin, mutta minulla oli silti ihan hyvä luottamus Rifterin tilavuuteen, vaikka kumpikaan pakattavista ei ollut pienimmästä päästä eikä muodoltaan helpoimpia. 

Auto lastattuna kotimatkalle

Ensin koukattiin koululle Paimioon, josta terraario löytyikin sovitusti. Olin kertonut mitat Jussille ennakkoon, mutta hän silti vähän yllättyi siitä, kuinka isosta terraariosta oli kyse, ja ehti hetken pelätä, saadaanko se oikeasti siirrettyä kaksistaan autoon asti. Itseni yllätti enemmän se, että terraarioon oli pakattu myös reilusti erilaisia tarvikkeita. Koska opettajan kanssa oli puhuttu pelkästä terraariosta, minun piti vielä soittaa varmistaa, saanko oikeasti mukaan kaikki tarvikkeetkin. Olo oli kuin jouluna, kun vastaus oli myönteinen. Mikään ei saa inspiraatiota virtaamaan paremmin kuin tuollainen aarre, kun päässä alkaa heti pyöriä, miten lähtee jakamaan uusia juttuja tyyppien kesken. Mukana oli oikeasti kaikenlaista korkkitunnelista Exoterran vesikuppiin, muita sisustusjuttuja, terraariotekniikkaa... Terraarion pakkaaminen autoonkin meni lopulta varsin kivuttomasti, ja saimme sen nostettua helposti kahdestaan, kun tyhjensi tavarat ja nosti lasit pois siirron ajaksi. Autossa kiinnitimme terraarion vielä varuiksi yhdellä liinalla, ettei se pääsisi yhtä helposti heilahtelemaan. Silti sain Jussille alkumatkasta vähän muistutella, että olemme matkassa minun autollani, ja täydessä lastissa, joten mutkiin täytyy oikeasti hidastaa aika paljon enemmän, kuin Jussin normaalilla menopelillä. Jussi ei ihan aina tajua rakkauttani tuota korkeaa ja kovan ilmanvastuksen omaavaa kuutiota kohtaan, mutta koen silti, että minulle kyseinen auto on aika täydellinen. 

Kotona vastaanottokomitea oli heti uteliaana, missä ollaan oltu

Paimiosta jatkettiin Salon suuntaan putkea hakemaan. Meillä oli ollut vähän puhe, että ainakin Kiskattien nuorisoa saattaisi päästä vähän terassitarhaan moikkaamaan, joten kun keli olikin turhan kylmä terdeilyyn, sitä ehti hetken säikähtää, että joutuisimme odottamaan Hanoin tapaamista siihen, että korona-aika jää taakse. Saimme kuitenkin audienssin, ja nuori neiti hurmasi meidät niin täysin, että tein bloggaajan amatöörimokan, ja unohdin kokonaan kuvata! Reissusta tuli kuvia vain lastatusta autosta, muttei yhden yhtäkään kissakuvaa, vaikka nähtiin koko viisikko. Mutta mikäli joku ei jo entuudestaan tiedä, Kiskateilla on oma blogi, josta voi käydä vakoilemassa mitä söpöläisiä me nähtiin. Varsinainen viihdytys vastuu oli kissojen kesken jaettu kuitenkin selvästi kahdelle nuorimmalle, vaikka muutkin kävivät vähän hakemassa nannaa ja lukemassa hajuterveisiä. Jussi oli erityisen otettu siitä, että Hanoi salli käydä jopa niin tuttavalliseksi, että sen sai syliin. Siinä jutellessa alkoi kyllä tulla vähän ikävä kaikennäköisiä kissanristiäisiä ja sitä, että voisi taas jossain välissä kutsua kanssabloggaajia tännekin, ja esitellä mitä kaikkea tänne uuteen kotiin on laitettu muutenkin kuin blogin välityksellä. 

Kuvaamisen unohtamisesta puheenollen tällä viikolla oli toinenkin tapahtuma, jonka unohdin kuvata täysin. Nutellan kiima ei ole edennyt nyt mihinkään kahdeksaan viikkoon, joten Sarianna päätti käyttää vielä viimeisen oljenkorren, ja toi Nutellan aiotun sulhasen Mowglin tänne kylään. Tähän mennessä Nutella kun on saanut jo hajuterveisiä Momon vilttien muodossa, mutta koska pelkät hajut eivät ole saaneet hormoneita kunnolla hyrräämään, päätettiin kokeilla vielä tätä, että pari pääsee kunnolla kontaktiin ja haistelemaan toisiaan. Terassitarha tyhjennettiin kokonaan muusta laumasta, ja annettiin se vierailun ajaksi kokonaan pariskunnan käyttöön. Momolla on kiima jo kunnolla päällä, ja se olisi ollut täysin valmis tositoimiin, niin vähän herraa hämäsi, kun Nutsku ei ollutkaan heti messissä, vaan väisteli ja komensi. Tulikin sitten aktiivitreffit, kun vähän piti koittaa tytön perään juoksennella, että pääsi lähemmäs kysymään, että eikö kuitenkin voitaisi. Nyt sitten vain odotellaan, saadaanko kiima etenemään, vai lähteekö se hiipumaan.

torstai 22. huhtikuuta 2021

Kilpikonnatarhan suunnittelua

Seuraavana isompana projektina meillä on edessä kilpikonnien ulkotarha. Nelivarpaat Donatella ja Rafaella olisi toiveissa saada majoitettua ulos viimeistään touko-kesäkuussa, joten tarhaa on tullut pyöriteltyä viime viikkoina mielessä koko ajan enemmän. Olin ihan viime päiviin asti hyvin kahden vaiheilla jopa sen suhteen, että lähdetäänkö tänä vuonna rakentamaan heti pysyvää tarhaa, vai pitäisikö sitä tyytyä vielä halvempaan ja kevyempirakenteiseen väliaikaistarhaan, jotta saisi vuoden lisäaikaa miettiä, mihin kohtaan lopullisen tarhan tahtoo ja millaisen siitä haluaa. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska meillä ei ole entuudestaan tarvikkeita väliaikaisenkaan tarhan tekoon, on turhaa käyttää nyt tänä vuonna aikaa ja rahaa rakentaakseen jotain, jonka kuitenkin haluaa purkaa viimeistään seuraavana vuonna. Etenkin kun väliaikaistarhaksikaan eivät olisi riittäneet pelkät kompostikehikot, sillä turvallisuusseikoista ei voisi tinkiä sillä perusteella, että kyseessä on yhden kesän juttu. 

Niinpä hylkäsin väliaikaissuunnitelmat ja lähdin miettimään, mihin lopullinen tarha tehdään, minkäkokoinen siitä tehdään ja millä tyylillä se toteutetaan. Tässä kohtaa vuotta Jussilla ei ole vielä tiedossa, missä vaiheessa hänen lomansa tulee olemaan, joten totesin myös sen, että mikäli haluan että kilpikonnat saavat hyödynnettyä koko kesäkauden, sitä ei kannata lähteä suunnittelemaan myöskään mitään liian suuritöistä, ainakaan jos se vaatii apukäsiä. Työpäivien jälkeen Jussia kun ei ole kauhean helppo innostaa mihinkään eeppisiin kaivuuprojekteihin. 

Tähän se sitten lähtee rakentumaan

Alkuviikko tulikin käytettyä kävellen tonttia ympäriinsä, kuvaten eri kohtia ja istuskellen milloin missäkin. Päätavoitteena oli visioida, miten näen tontin nyt ja tulevaisuudessa: haluanko ehkä joskus laajentaa viljelyksiä, ja jos, mihin suuntaan. Jos pihalle lähdetään tekemään lampea, mikä olisi sille paras paikka. Mikäli tarhaa halutaan kaivaa maan sisään, missä se ei vahingoittaisi liikaa niiden puiden juuria, mitä halutaan säilyttää. Jos kilpikonnatarha tulisi autotallin taakse, onko se liian sivussa kaikesta, vai saako oleskelualuetta laajennettua siihen suuntaan luontevasti. Olenko nyt varma, että haluan fretti-/kissatarhan talon päätyyn, vai pitääkö sille varata suunnitelmissa tilaa alunperin sille miettimältäni paikalta...

Lopulta päädyin sijainnin suhteen autallin takana olevaan alueeseen, joka on varsin lähellä kasvulavoja ja niiden viereisiä marjapensaita. Työn määrän ja vieressä olevan kuusiaidan takia aloin kallistua sen puoleen, että massiivisen kaivuu-urakan sijaan vain tasataan kohtaa hieman ja koitetaan mahdollisesti ottaa osa pintamaasta talteen, ja tehdään sen jälkeen tarhalle perustus maan pinnalle. Perustuksen suhteen päädyin että pohjalle tulee ensin verkko estämään kaivamista, ja sen päälle sokkeli legaharkoista, jotta verkon päälle saadaan kuitenkin jonkin verran maa-ainesta kaivettavaksi. Tässä vaiheessa ajattelin sokkelin korkeudeksi yhtä harkkoa, mutta mikäli tuntuu, että konnat innostuvat kaivelusta kesän myötä enemmänkin, voidaan ensivuodeksi harkita tarhan korottamista toisen harkkokerroksen verran.  

Tarhan tulevat asukit

Sen suhteen miten homma jatkuu sokkelista annoin Jussille kaksi erillistä suunnitelmaa: halvemman ja enemmän aikaa vaativan, ja kalliimman jossa homma vaatisi lähinnä kokoamista ohjeen mukaan ja sitäkin vain tarhan toisen osan suhteen. Jussi äänesti jälkimmäisen suunnitelman puolesta, joten tilasimme tarhaa varten sekä pienen 3,6 neliön alumiinirunkoisen kennokasvihuoneen Taloon.comista, että 4*2*0,65cm kokoisen verkkotarhan samalta tekijältä kuin meidän terassitarha on, eli Porkkala Produktionilta. Eli nyt meidän tehtäväksi jää pohjatyöt, sokkeli ja kasvihuoneen kasaaminen, sekä kasvihuoneen yhdistäminen verkkotarhaan, jonka Porkkala Produktion tulee asentamaan. Tämän jälkeen homma ajateltiin vielä viimeistellä sokkelin ja hieman alareunaa peittävällä puisella kukkapenkin reunanauhalla. Tässä suunnitelmassa kasvihuoneeseen pääsee kulkemaan suoraan sen ovesta, ja verkkotarhaosuuteen tulee puoliksi aukeava katto, jonka kautta sitä on mahdollista huoltaa. Molemmat osiot mukaanlaskettuna kilpikonnatarhan kokonaispinta-alaksi tulee 11,6 neliötä. Kasvihuoneidea lähti alunperin Villa Grodasta, ja tykästyin siihen heti, sillä sillä tarhaankin saadaan luotua paremmin lämpötilaeroja, kun Suomen kesä on tunnetusti hieman arvaamaton.

Pohjatöiden osalta ajattelin ryhtyä toimeen ensiviikolla, kun minulla on väliviikko työssäoppimisista. Kasvihuoneen ja verkkotarhan pitäisi molempien saapua toukokuun alkupuoliskolla. Ennen ulkoilukautta on myös yksi pieni mutta tärkeä asia, joka täytyy myös saada hoidetuksi, eli konnien tunnistemerkintä. Donatella ja Rafaella ovat tulleet meille kodinvaihtajina, eikä kumpaakaan ole vielä sirutettu. En ole pitänyt asian kanssa kiirettä, sillä todennäköisyys sille, että konnat häviäisivät sisältä talviaikaan on häviävän pieni. Mutta nyt edessä on kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen kesä ja ensimmäinen suunnittelemani kilpikonnien ulkoaitaus, joten vaikka uskonkin, että tarhasta tulee pakovarma, siruttaminen on kuitenkin helppo lisävarmistus konnien nopeasta kotiutumisesta, mikäli onnistuisin kuitenkin aliarvioimaan konnien houdinitaidot.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Terassitarhan sisustus etenee

Eilen saatiin vihdoin kannettua terassitarhassa ollut pöytäkalusto paikoilleen terassin kattamattomaan osaan, ja päästiin sen myötä asentamaan terassimattoa paikoilleen. Minä vastasin pääosin miinan ja mullanraivauksesta näätien sisustustouhujen jäljiltä ja Jussi leikkasi maton. Kissat ja mummut olivat apuna asennushommassa, ja etenkin kissat olivat matosta heti ihan fiiliksissä: lähes yhdeksänmetrinen rallirata, jossa ei enää pitokaan lopu kesken. Maton asennus oli sen luokan spektaakkeli, että jopa Ruttu nousi sängystä kahden peiton alta terassille sitä ihmettelemään - onhan terassimatto maailman mahtavin materiaali mitä vasten kyhnyttää. Aika äkkiä Ruttu kuitenkin totesi, ettei terassia ole vieläkään lämmitetty, ja poistui sisälle yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. 

Ensin tarkistettiin rulla
Sitten lähdettiin levittämään
Kun matto oli saatu paikoilleen, alkoi terassitarhan sisustuksen hahmottelu käytännössä. Sinne tuli minulle riippumatto telineineen, sillä haaveilemani roikkutuoli ei vielä tässä kohtaa mahdu budjektiin. Karvakavereille lisättiin jo heti tarhan rakennusvaiheessa laitettujen hyllyjen lisäksi pieni kiipeilypuu, kaksikerroksinen mökki sekä uima-allas. Niiden lisäksi tarhaan on tulossa ainakin putkia, joista yksi kissakokoinen pitäisi kotiuttaa Salosta, ja muutama näätäkokoinen järjestellä uudelleen. Niiden lisäksi haluaisin ainakin kunnon räsymatosta tehdyn riippumaton kissoille, jahka keksi mihin saan sen parhaiten viritettyä. 

Uima-allas saavutti heti frettien suuren suosion, ja niiden vedessä lotraaminen vaikutti kissojen silmissä lähes barbaariselta - kuka nyt haluaa roiskia vettä tarhaan! Kissoja taas tuntuu viehättävän erityisesti lintujen äänet sekä se, kuinka terassin kattovalot houkuttelevat iltaisin tarhaan suurriistaa yöperhosten muodossa. Niiden vaanimiseen on hyvä käyttää tovi jos toinenkin. 

Uima-allas tarvitsi talven jäljiltä vähän painepesuria

Frettihuoneen pääty tarhasta on alkanut muotoutua. Kaksi ylintä tasoa ei näy kuvassa.

Tänään sain aikaiseksi perehtyä myös siihen, miten frettihuoneen ikkunan hyttysverkko oli kiinni, ja irroitettua sen. Poistimme samalla myös ulomman laseista toistaiseksi kokonaan. Sen osalta olemme vielä kahden vaiheilla, korvataanko se levyllä, johon kiinnitetään kissanluukku, vai kiinnitetäänkö kissanluukku suoraan siihen. Itse olisin suoraan ikkunaan kiinnittämisen kannalla, mutta Jussia vielä hirvittää kajota rakenteisiin, vaikka talo on oma ja olemme aikeissa asua tässä pitkään. Sisempi ikkuna pysyy paikoillaan osana kulunvalvontasuunnitelmaa, että näätähuoneesta saa ennen luukun tuloakin katkaistua kulun tarhaan silloin kun on mummojen tarhailuvuoro. 

Oma pää raksuttaa kuitenkin samalla myös tulevia projekteja. Olin alkuun haaveillut meille terassitarhan lisäksi selvästi isompaa maapohjaista tarhaa talon toiselle puolelle alapihan nurmikentälle. Nyt aloin miettiä, olisiko lauman kannalta kuitenkin mielekkäämpi ratkaisu, jos puolittaisikin suunnitellun tarhan koon 15 neliöön, ja sijoittaisi sen terassitarhan viereen talon päätyseinän ja metsänreunan väliin. Se olisi paitsi paikkana alunperin suunnittelemaani suojaisampi, mutta vielä isompana plussana sinne saisi tehtyä vapaan kulun terassilta. Tässä kohtaa Jussi kuitenkin taas himmailee ja muistuttelee, ettei kaikkea ole pakko saada valmiiksi tänä kesänä. Mutta suunnitelma muotoutuu jo. Tänä kesänä kun pitäisi saada ehdottomasti tehtyä ulkotarha myös kilpikonnille, ja nyt kun karvakavereilla on jo terassitarha, on se seuraavana tarhaprojektien listalla.  

Nutsku testailee kulkua frettihuoneen suunnasta tarhaan

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Näyttö läpi

Eilen oli vuorossa opintoihini kuuluva tuotantoeläinnäyttö, jonka suoritin tämänhetkisellä työssäoppimispaikallani lattiakanalassa. Tuotantoeläimen näytön suhteen olin vähän vähemmän omalla vahvuusalueellani kuin reilu kuukausi sitten pieneläinnäyttöä tehdessä, ja jännitin näyttöä jopa sen verran, että tein jotain mitä en yleensä todellakaan tee: suljin kissat koko yöksi pois makkarista, ettei kukaan herätellyt minua yöllä ennen näyttöä. Kissat sopeutuivat tähän ratkaisuun jopa yllättävän hyvin. Näyttöä varten tuli kertailua vähän tuotantoeläinjakson teoriaopintoja ja kanan anatomiaa, mutta lähinnä vain näyttöä edeltävänä päivänä. Yhtenä isona rentouttavana tekijänä näytössä oli se, että näytön otti vastaan oma opetuutorini, jonka lisäksi paikalla oli tämänhetkinen työpaikkaohjaajani, joka on todella mukava. Eli sen puolesta minun ei tarvinnut stressata näyttötilannetta yhtään.

Kasvihuonekaveri

Kun näyttö sitten alkoi, etenin alkuviikosta laatimani näyttösuunnitelman mukaan: ensin tehtiin kanalakierrokset, ja kerroin mitä työtehtäviä kanaloissa tehdään ja miksi. Sen jälkeen edettiin munahuoneeseen, jossa käytiin läpi päivän munatuotos, sekä mitä se kertoo kanojen tuotantovaiheesta, niiden hyvinvoinnista ja kanaloiden toiminnasta. Siitä edettiin tuotannollisten tekijöiden kautta yleisempiin kysymyksiin kanoista eläimenä ja tuotantoeläimenä. Nykyään käytännössä kaikki isommat kanalat ovat hyvin pitkälti automatisoituja, joten tämänkertaisessa näytössä käytännön hoitotoimenpiteiden lisäksi iso osa asioista käytiin läpi keskustelemalla, ja keskustelemalla käytiin läpi myös niitä mahdollisia ongelmia, mitä tekniikan kanssa voi tulla, ja miten niissä tilanteissa sitten toimittaisiin, ettei eläinten hyvinvointi vaarannu huoltoa odotellessa. Tätä pääsi miettimään pari viikkoa sitten myös käytännössä, kun kesken työpäivän tuli lyhyt sähkökatko. 

Näyttö meni tälläkin kertaa puhtaasti läpi, ja arviointilomakkeeseen tuli taas täysi suora vitosia. Vaikka minulla on vielä tämän jälkeen jäljellä yksi viikko kanalaa ja neljän viikon työssäoppiminen eläinlääkärin vastaanotolla, tämä aikalailla vahvisti sen, että tulen valmistumaan aikataulussa kesäkuun alussa. Tämän jälkeen minulla kun on kasassa kaikki pakolliset näytöt ja kaikille yhteiset opintoaineet eli yto-aineet. Eli vaikka tässä kohtaa joutuisin karanteeniin tai olisin muuten estynyt, loppuopintojen hyväksilukeminen olisi varmasti sovittavissa. Se ei silti tarkoita, ettenkö aikoisi antaa niissä parastani. Ainoa opintokohta, jonka annoin nyt mennä vähän rimaa hipoen läpi, on kasvio. Sitä kun en ehtinyt saattaa valmiiksi viime kesänä, niin sen suhteen opettaja ehdotti, että palauttaisin sen nyt keskeneräisenä, koska se oli joka tapauksessa niin pitkällä, että sillä pääsisi läpi. Ettei tarvitsisi sitten roikottaa sitä ihan valmistumisen kynnykselle odottaessa, että kasvukausi lähtee tämän vuoden osalta kunnolla käyntiin. 

Näytön jälkeen tuli palvottua aurinkoa kasvihuoneella

Koska sain myös sovittua, että kuittaan kanalan työssäoppimistehtävän perehdyttämiskansiolla, jota olen nyt tehnyt työpaikkaohjaajani pyynnöstä työn ohessa, saan senkin viimeisteltyä valmiiksi jo ensiviikon aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on ensiviikon jälkeen kokonainen viikon loma ennen seuraavan työssäoppimiseni alkua, sillä nyt kun kasviokin on jo palautettu ja arvosteltu, kaikki kyseiselle viikolle suunnittelemani koulutehtävät ovat jo valmiit.  

Opettajalla oli eilen myös yksi erittäin iloinen uutinen, jota en ollut osannut odottaa: koronatilanne on hellittänyt sen verran, että alkaa näyttää mahdolliselta, että saatamme saada sittenkin pienet valmistujaiset sen sijaan että todistus vain postitettaisiin kotiin kesäkuun alussa. Olisi kyllä ihan huippua, jos pääsisi näkemään vielä kurssikaverit, vaikka paikalle ei sitten tulisikaan valmistuvien ja opettajien lisäksi ketään muita.

torstai 15. huhtikuuta 2021

Justiina 8 vuotta

Tänään yhtä aikaa iloitaan Justiinan 8-vuotissynttäreiden johdosta, että surraan, että meidän toinen päivänsankari ei ole enää täällä. Tänään Huisku olisi nimittäin täyttänyt 4-vuotta. Vaikka tätä päivää varjostaa myös suru, en voi silti olla olematta iloinen siitä, että Justiina on meidän näädistä ensimmäinen, joka ylittää virallisesti 8 vuoden rajapyykin. Edesmenneistä mummuista Esteri kun pääsi melko samoihin lukemiin, mutta koska Esteristä tiedettiin vain synnyinvuosi, ei Esterin tarkka ikä kuollessa ole tiedossa. Mutta mikä vielä parempaa kuin se, että Justiina pääsi kahdeksaan asti, on se, että Justiina on yhä menossa mukana. Toki hammasongelmat ja varpaan kasvain ovat tuoneet matkaan omat pienet mutkansa, mutta tällähetkellä meillä on silti mahdollista toivoa, että meillä juhlitaan Justiinan kanssa vielä ensivuonnakin. Justiina kun on meidän vanha arvokas tahna-addikti matriarkka, joka huolehtii yhä rautaisella tassullaan, että asiat etenevät hänen toivomaansa suuntaan. Juuri nyt hänen armonsa alkaa selvästi pikkuhiljaa lämmetä meidän vierailevalle tähdelle Sofialle, sillä Sofiaa ei jakseta hätyyttää ja huudattaa enää senkään vertaa kuin ensimmäisinä päivinä. 

Paljon onnea Justiina 8 vuotta!


maanantai 12. huhtikuuta 2021

Hoitonäätä Sofia

Koronan myötä meillä ei ole ollut pitkään aikaan muita hoidokkeja kuin Minttu, Löllö ja Ruttu, jotka ovat puolestaan olleet meillä jo sen verran pitkään, että ne lasketaan jo monessa suhteessa osaksi omaa jengiä. Eilen meille saapui sitten pitkästä aikaa hoitofretti, joka sekin on tulossa vähän pidemmälle hoitojaksolle noin 1-2 kuukaudeksi. Sen myötä päädyin tekemään jotain, mitä en yleensä tee, eli päätin koittaa saada Sofian osaksi toista meidän laumoista. Yleensä meillä hoitofretit kun ovat hoitojakson erillään omista freteistä, sillä en lyhyempien viikon tai parin viikon jaksojen takia halua myllätä liikaa omien elämää. Koska Sofia on kahdeksanvuotias vanhempi leidi, toiveena olisi saada se vierailun ajaksi osaksi mummolaumaa, mikäli asia kaikille kolmelle osapuolelle sopii. Vielä on liian aikaista sanoa, miten käy, mutta ainakin alku on ollut kohtalaisen rohkaiseva, sillä siinä missä junnujen kanssa Justiina laittaa heti tappeluksi, Sofian kanssa on toistaiseksi selvitty huudolla. Sofia kun vähän jännittää Justiinaa, niin Justiinan lähestyessä se huutaa ja väistää, eikä Justiina sitten yleensä jaksa lähteä kauheasti hätyyttämään. Itsy käy puolestaan vain välillä ihmettelemässä, ja vaihtaa suuntaa, mikäli Sofia kommentoi lähestymisyrityksiä millään tavalla. 

Hoitonäätä Sofia

Sofia on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, eikä sitä ikinä uskoisi ikäisekseen. Mikäli ennen Sofian tuloa pidin Justiinaa kunnon menevänä ikäleidinä, on minun pakko tunnustaa, että Sofian rinnalla Justiina näyttää ihan mummolta, vaikka neidit ovatkin keskenään samanikäiset. Silläkin vähän ihmettelen, mihin Justiinan auktoriteettiasema Sofiankin edessä perustuu, kun siihen verrattuna Justiina on puolta pienempi vähän kuivakka hampaaton mummeli - mutta kai sillä sitten vain on tarpeeksi täpäkkä asenne ja tuima katse. 

Sofia on jo nyt ehtinyt ihastua kovasti terassitarhaan, ja mikäli Sofia saisi valita, se todennäköisesti asuisi koko hoitojaksonsa sielä. Nostinkin yhden Sofian pedeistä eilen illalla sinne, niin että hän saattoi ottaa raikkaat ulkoilmatorkut tutussa pedissä. Noin muuten terassitarhan sisustus junnaa edelleen pitkälti suunnitteluvaiheessa, mutta katsotaan jos tällä viikolla saisi asennettua sinne terassimaton, ja sen myötä hommaa muutenkin liikkeelle. 

Päästettiin mummut välillä valtaamaan frettihuonetta. Junnut ihmettelevät portin takana.

Oman lauman osalta olisi edelleen toiveissa, että Nutsku lähtisi kesän viettoon Sotatanssin frettilään mammaloman merkeissä, mutta se projekti ei ole edennyt. Nutellan kiima on nyt junnannut kohta kuukauden paikoillaan, eli Nutsku haisee kuin raato ja sillä on lievää turvotusta alapäässä, mutta kiima ei ole edennyt siitä pidemmälle, mikä on aika hämäävää. Yleensä homma kun on edennyt selvästi nopeampaa kiiman ensimerkeistä siihen, että on päästy astuttamaan. Nyt Nutella saikin jo toiset rakkauskirjeet eli hajuterveiset sulholtaan, ja mikäli niilläkään ei saada puskettua kiimaa eteenpäin, pitää varmaan seuraavaksi koittaa päästää pari tapaamaan kasvokkain. Tässä onneksi auttaa, että molemmat ovat Turussa. Toivottavasti viimeistään livetreffit veisivät hommaa eteenpäin, koska muuten Sotatanssilassa saattaa olla tulossa välivuosi pentueiden suhteen, ja olla ensivuonna edessä se tilanne, että kaksi naaraista alkaa olla siinä iässä, että ne olisi hyvä astuttaa. Sarianna tykkäisi kuitenkin huomattavasti enemmän siitä, että saisi keskittyä yhteen pentueeseen per vuosi.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Kevättouhuja

Pääsiäinen tuli ja meni. Vietettiin se Jussin ja lauman kanssa kotosalla. Pääsiäiskuviakin otettiin, mutta en muistanut missään välissä päivittää niitä blogiin asti. Pääsiäiskuvien ottamisen ohella aloimme valmistella myös kasvihuonetta ja sen vieressä olevia kasvilavoja tulevaan kesäkauteen. Kasvihuone toimi meidän kuvausstudiona, minkä myötä fretit pääsivät auttamaan sielä penkkien mylläämisessä. Etenkin Justiina kunnostautui tässä touhussa, sillä Justiina on aina rakastanut kaivamista. Mutta kun sitä alkoi sitten auttaa tyttöjä, ja tarttua touhuun ihan oikeasti, sitä taas muisti osasyyn sille, miksi homma syksyllä jäi: eihän meillä entisinä kerrostaloasukkeina ollut mitään välineitä hommaan. 

Justiina puutarhahommissa

Tie vei sitten pääsiäisenäkin kaupoille, ja hankimme muunmuassa kottikärryt, istutuslapion, kompostikehikoita ja pitkävartiset oksasakset, että pääsimme myös omenapuiden vesiversojen kimppuun. Samalla reissulla mukaan tarttui myös terassimattoa takaterassille, mutta se on vielä leikkaamatta muotoon ja asentamatta. Nyt on sitten nypitty rikkaruohoja, käännetty maata ja kaivettu ylös maa-artisokkia. Koitimme viime vuonna totuttautua sen makuun parin ämpärillisen verran, mutta totesimme sen jälkeen, että kaivamme loput ylös keväällä ja istutamme tilalle perunaa. 

Rautakauppakäynnin jälkeen Jussistakin alkoi kuoriutua astetta uskottavampi isäntä

Samalla käynnissä on kova pohtiminen, mitä koittaisimme kasvulavoissa ja kasvihuoneessa kasvattaa. Toiveissa olisi jotain, mistä saisi itselle ja kilppareille satoa käyttöön, mutta joka ei katoaisi heti kauriiden, jänisten ja lehtokotiloiden suihin. Todennäköisesti tämä tulee vaatimaan useamman vuoden opettelun, mitä näin läheisessä rinnakkaiselossa saadaan kasvatettua, kun en haluaisi aidata koko kasvimaata parimetrisellä aidalla. Etenkin kun edellisvuoden satoisimpia menestyjiä kesäkurpitsaa ja maa-artisokkaa ei äänestetty jatkoon. 

Itsy <3

Eilisen kohdalla homman keskeytti pieni takatalvi, ja koko piha peittyi taas hetkeksi lumeen, joka on onneksi tänään lähtenyt sulamaan yhtä nopeasti kuin se eilen ilmestyi. Seuraavaksi pitää alkaa sitten siemenpusseista ihmetellä, mitä uskaltaa istuttaa suoraan maahan, ja mitä taas metsästetään valmiina taimina muualta. Frettien ja kissojen kanssa kun en ajatellut edes koittaa taimien esikasvatusta sisällä, vaikka lauma rrrakastaa multahommia. 

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Mitella 5 vuotta

Mitella on meidän Pentu. Huolimatta siitä, että vuodet ovat vierineet, neiti on pitänyt itsepäisesti kiinni kunnianimestään, jonka se sai saapuessaan nelikuisena kodinvaihtajana ollen meidän frettineideistä ensimmäinen, joka saapui alle vuotiaana - eli täysi pentu. Tuntuukin hyvin hassulta, että tämän päiväisten synttärien myötä meidän orginaalipentu ja junnulauman vanhimmainen siirtyy virallisesti mummuluokkaan. Tai siirtyisi, jos näyttelyitä olisi. Onneksi ei ole, niin asiasta ei tarvitse nähdä mustaa valkoisella ja virallistaa sitä.

Paljon onnea ikipennulle, hyvää 5-vuotis syntymäpäivää Mitella!