torstai 30. marraskuuta 2017

Frettien virtuaalinäyttely

Meillä jäi marraskuun osalta PreWinter-frettinäyttely väliin, mutta täysin näyttelyttä ei tämäkään kuu mennyt. Kasperi ja Heli kun laittoivat järjestäen frettien virtuaalinäyttelyn. Meiltä näyttelyyn osallistuivat Esteri, Itsy, Mitella, Huisku ja Lysti. Snurren kohdalla mietin ilmoittamista liian pitkään, ja sitten unohdin ilmota sen ajoissa.

Lauman kisakuvat napattiin yhdessä Jussin kanssa ennenkuin hänellä tuli lähtö Vaasaan hajautukseen. Sen myötä päädyimme jättämään joululuokkaan osallistumisen väliin, sillä vaikka siinä kohtaa meillä oli jo suunnitteilla frettien joulukuvaus, emme saaneet sitä mitenkään mahtumaan samaan viikonloppuun. Tällä hetkellä valoisa aika päivästä kun alkaa olla jo niin harmillisen lyhyt. Monella meidän näädistä mahdollisia kisaluokkia olisi ollut useampi, mutta kun kunkin sai ilmoittaa vain yhteen, päädyimme lopulta seuraaviin luokkiin: Esteri veteraani, Itsy soopelit & mustasoopelit, Mitella kuviollinen, Huisku pastellit & suklaat ja Lysti juniori. 

Näyttelyn arvostelut ja tulokset tulivat toissapäivänä. Tälläkertaa meidän jengistä parhaiten pärjäsivät Mitella ja Lysti, mutta kaikki saivat niin kivat arvostelut, että haluan jakaa nekin kokonaisuudessaan. Mitella sijoittui näyttelyssä parhaaksi kuviolliseksi (ja ainoaksi, mutta ei se ole niin tarkkaa...) ja Lysti oli paras juniori. Homman kruunasi vielä se, että Lystin sisko oli junioriluokassa toisena.


Huisku

6th in class: PS3 Gaia vom Spreewald om. Susanna Hoffrén
Angora chocolate female, lovely feminine expression, very pointy and narrow head, big round ears, would like to see stronger structure, little bit long in body, can't see tail on the photos, stunning colour, fur condition looks fine, long nails.


Lysti

1st in class: JUN5 ACH's Phenomenal Delusion om. Susanna Hoffrén
Sable junior female, sweet expression, I like her face alot, beautiful mask, great nose colour, nice head, big ears, enough strong structure but she is too long in body, warm undercolour with some yellow shades, fur condition looks very good, long nails.



Itsy

6th in class: SM6 Raggarillerns Itsy Bitsy om. Susanna Hoffrén
Black sable female, she looks very tired, little bit pointy head, big ears, enough strong, body length feels fine, soft on the belly, outstanding colour, yellow under colour, excellent fur quality.


Mitella

1st in class & best mitt: K1 Bella om. Susanna Hoffrén
Mitt female, feminine expression, mask is too light, beautiful head, big ears, enough strong, too long in body, little bit big in size, bit soft on the belly, uneven colour, yellow undercolour, mitts looks fine, excellent fur condition.


Esteri
3rd in class: VET2 Esteri om. Susanna Hoffrén
Veteran female, too masculine expression, lovely head, very big round shaped ears, strong structure, bit soft on the belly, little bit long in body, yellow undertone all over the body, excellent fur condition, long nails.


Seuraavaa kertaa ajatellen tästä opittiin ainakin se, että virtuaalinäyttelyynkin kannattaa leikata kynnet, ja että kuville voi sokeutua todella helposti. Mie en oikeasti edes tajunnut ennen arvostelujen lukemista, että Huiskun häntä ei tosiaan näy missään kuvassa. Se on silti ihan tallella.


Kohta aukeaa ensimmäinen luukku

Huomenna käynnistyy tämän blogin ensimmäinen joulukalenteri. Huomisaamusta aina aattoon saakka blogissa ilmestyy joka aamu pieni jouluinen postaus. Joulukalenterin myötä normipostauksiakaan ei ole tarkoitus pistää tauolle, eli tulevasta joulukuusta on todennäköisesti tulossa blogihistoriani postausrikkain kuukausi.

Pääosaa joulukalenterissa tulevat esittämään talouden näädät, mutta joulukuvauksiin ja videolinkkeihin on mahdollisesti eksynyt muutama muukin otus.

Hauskaa joulunodotusta kaikille!


lauantai 25. marraskuuta 2017

Frettilauman tiimit

Kirjoittelin eilen yhdestä meidän lauman tiimistä ja sen synnystä. Tänään ajattelin lyhyemmin esitellä myös niitä muita. Jussin kanssa kun olemme leikillämme nimenneet näitä yleisimmin esiintyviä komboja ja seurailleet, missä tilanteissa niitä esiintyy.

Oreo (Esteri + Itsy) Siinä missä Snurre löysi Mitellasta leikkikaverin ja seuraajan itselleen, Esteri tykästyi enemmän Itsyyn. Itsyn rauhallisuus sopi paremmin Esterin luonteeseen. Ihan alkuun pientä nikottelua aiheutti se, että Esterin reviirille oli kehdattu tuoda aikuinen naaras, mutta kun Esteri huomasi mikä Itsy on frettejään, oreo muodostui. Oreon bongaa hyvin usein esimerkiksi riippumatoista nukkumasta. Lisäksi oreo leikkii välillä sopivan hillitysti, esimerkiksi huiskuilla tai näätäpomppimalla


Tuplasuklaa (Snurre + Huisku)  Tuplasuklaa on unikombo. Huisku hakeutuu väsyneenä monesti Snurren viereen nukkumaan. Tuplasuklaa on myös herkkunäätäkombo. Huisku ja Snurre ovat laumasta selvästi eniten ihmisten herkkujen perään, ja yhdistävät välillä voimansa koettaessaan pölliä niitä. Siinä epäonnistuessa tuplasuklaalle kelpaa myös lohitahna.


Junnuskat (Huisku & Lysti) ja Tehotrio (Huisku, Lysti & Mitella) Talouden äksöntiimi. Kun jompikumpi näistä kokoonpanoista aktivoituu, vain katto ja seinät ovat rajana, eikä ulkoillessa nekään. Aktivoitumisen huomaa ohi lentävistä näädistä, tippuvista tavaroista ja joskus epäilyttävästä hiljaisuudesta. Jos tehotrion aktivoitumista seuraa liian nopeasti hiljaisuus, on aina syytä tarkistaa, mitä se on keksinyt.

Tehotrion rakentama hieno nukkupeti houkuttaa muitakin.
Tummat tytöt (Itsy & Lysti) Tämäkin on unikombo. Itsy ja Lysti nukkuvat todella usein keskenään. Tämän kombon bongaa useimmiten pyykkikorista tai häkin yläosasta. Joskus tämä kombo aktivoituu myös leikkimään, mutta Itsy ei usein jaksa niin hurjaa menoa, mitä Lysti rakastaa.


Mummuskat (Snurre & Esteri) Nyt kun Snurrekin on iän myötä rauhoittunut, mummuskat viettävät enemmän aikaa myös keskenään. Mummuskat on yleensä unikombo, vielä painottuneemmin päiväunikombo.


Snurre ja Snurren pentu (Snurre & Mitella) Tämä kombo esiteltiinkin jo eilen. Nykyään tämä on useimmiten unikombo, ja etenkin aamuisin nämä neidit bongaa lähes varmuudella samasta pesästä. Tämä on myös huolenpitokombo, jossa kumpikin katsoo toisensa perään. Vielä vuosi sitten tämä oli myös leikkikombo, mutta nykyään Snurre ei enää juurikaan harrasta painimatseja, vaan keskittyy enemmän tutkimaan valtakuntaansa ja jemmaamaan karkkipapareita, mitä Mitella ei ole ihan täysin oppinut, vaikka se pentuna koitti siinäkin matkia Snurrea.


Saksalaiset (Huisku & Eetu) Tämä tiimi muodostuu käytännössä aina, kun minun ja Sariannan laumat yhdistyvät. Huisku ja Eetu ovat kasvaneet yhdessä, ja vieläkin ne aina nähdessään hakeutuvat toistensa seuraan. Saksalaiset on etenkin leikkikombo, vaikka välillä tuntuu, että ne vain painavat pitkin kämppää ja puhuvat saksaa (etenkin Huisku reagoi moneen asiaan kiroilemalla eli kähisemällä).

Ihan kaikkialle Eetu ei Huiskun seurassakaan pääse

Viimeaikoina on havaittu merkkejä myös Kinder buenon (Esteri + Huisku) noususta, mutta tämä tiimi ei ole vielä kauhean vakiintunut. Tilannetta tarkkaillaan. Ja sit on tietty se ihan lemppariyhdistelmä, kun joskus kaikki ovat yhdessä ja samassa kasassa.  Se on Superjackpot.

Minun täydellinen lottovoitto <3
Välillä tiimejä koitetaan muodostaa myös Mihailin kanssa, mutta Mihail ei ole kiinnostunut olemaan mukana tällaisissa laumahömpötyksissä. Se kyllä antaa tyttöjen välillä nukkua vieressä, syödä samalla kupilla ja touhuilla yhtäaikaa samojen aktivointipelien kanssa, mutta että se tiimiytyisi... Ei onnistu.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Snurre ja Snurren pentu

Meillä on ollut onnea, ja huolimatta talouden näätämäärästä meillä on yksi yhtenäinen lauma. Vaikka kaikki talouden näädät tulevatkin hyvin juttuun keskenään, poikkeavat eri yksilöiden väliset suhteet paljon toisistaan. Yksi kaikkein kaunein ja uniikein meillä muodostuneista suhteista on se, mikä sitoo Snurren ja Mitellan toisiinsa.


Meille tullessaan Snurre pelkäsi kuollakseen kaikkia muita frettejä kuin Esteriä. Esteriä se useamman kuukauden totutuksen jälkeen sieti hyvin, mutta kaikkien muiden frettien kohdalla jo näköetäisyys riitti siihen, että tyttö kusi kiljuen alleen. Sen myötä olinkin jo melkein valmis lykkäämään haaveitani isommasta laumasta, sillä ajattelin että se olisi Snurrelle aivan liian stressaavaa. Tyttöjen kotiutuessa paremmin, kipinä alkoi kuitenkin kyteä uudestaan. Sillä vaikka Snurre ja Esteri sietivät hyvin toisiaan, olivat ne luonteeltaan täysin erilaiset. Esteri oli alusta lähtien kunnon matriarkka ja rautarouva, siinä missä Snurre oli paljon menevämpi ja leikkisämpi. Snurre olisi usein halunnut leikkiä Esterin kanssa tai käpertyä sen viereen, mutta Esteri ei tarvinnut Snurrea. Kun tämä toistui kyllin monta kertaa, en voinut olla miettimättä, että jos Snurre vain saataisiin vähän rohkaistumaan, sille voisi olla mahdollista löytää ihan oma kaveri.


Siinä hommassa meni sitten vuosi. Snurrea totutettiin pikkuhiljaa vieraiden frettien läheisyyteen, ja minä aloin etsiä sopivaa pentua. Pennun kun ajattelin olevan Snurrelle aikuista helpompi sulattaa. Olin parissakin pentujonossa, mutta epäonnisten sattumien myötä kummastakaan niistä ei meille sitten pentua tullut. Sitten kuukausien odotuksen, toivon ja pettymysten jälkeen hommat hyppäsivät eteenpäin nopeasti: Frettiliiton ryhmään tuli ilmoitus kodinvaihtajapennusta, eikä kulunut montaakaan tuntia ilmoituksesta, kun tyttö oli varattu meille. Olin etsinyt tummaa tyttöä kasvattajalta, ja nyt meille olikin tulossa puremisen takia kotia vaihtava kotieläinpihalta lähtöisin oleva pastelli mitti pentu ensimmäiseksi pennuksi. Mutta jokin siinä pennussa vain tuntui oikealta.


Kun Mitella sitten tuli, olin varautunut siihen, että totutuksessa tulisi menemään aikaa. Että vähintään ensimmäiset viikot asunnon täyttäisi kiljunta, puffi ja paska lauman hakiessa muotoaan. Olin varatunut eristämiseen ja haavoihin. Mutta oli myös jotain, mihin en ollut varautunut: minulle ei ollut tullut edes mieleen, että Snurre voisi hyväksyä Mitellan lähes heti, eikä vain hyväksyä, vaan ottaa sen kokonaan siipiensä suojiin. Mutta niin siinä kuitenkin kävi: Mitella ei ollut ollut meillä pariakaan päivää, kun siitä jo tuli Snurren pentu. Ja Snurre alkoi Mitellan adoptioemona opettaa sille kaikkia niitä taitoja, mitä pentu elämässään tarvitsee: missä on parhaat pedit, mikä on namia, miten kantoboksin luukkua kuuluu kaivaa... ja Mitella seurasi uutta emoaan kaikessa.


Kuukausien kuluessa Snurren ja Mitellan suhde vain syveni. Snurre haluaa Mitellan usein lähelleen voidakseen putsata sen korvat ja turkin. Mitellalla on pääsy sellaisiinkin paikkoihin, joihin Snurre ei välttämättä huoli ketään muuta, kuten nukkumaan jenkkisänkyyn päivällä. Ja jos Mitellalla on mitään harmia, pyrkii Snurre parhaansa mukaan hoitamaan tilanteen kuntoon. Esimerkiksi muuton yhteydessä, kun Mitellaa harmitti olla häkissä, veti Snurre sen pois ovelta rynkyttämästä, ohjasi sen kevyesti niskasta parhaaseen petiin, ja rauhoitti sen siihen nuolemalla. Että pentu on nyt vain hyvä rauhoittuu. Ketään muuta laumaan kuuluvaa Snurre ei höösää samalla tavalla. Mitellan tulon myötä Snurre sai selvästi lisää itsevarmuutta sosiaalisiin tilanteisiin, ja se oppi Mitellalta paljon siitä, miten muiden frettien kanssa ollaan. Niinpä Snurren pentu mahdollisti myös sen, että uskalsin myöhemmin samana vuonna ottaa meille myös Itsyn, ja tänä vuonna Lystin ja Huiskun.


Nyt kun Snurren sairaus on edennyt, sama huolenpito toimii myös toiseen suuntaan. Mitellasta on tullut adoptioemonsa vartija. Ne monesti nukkuvat samassa pesässä, ja jos menen hakemaan Snurrea lääkkeille, Mitella on valppaana, ja alkaa tökkiä kättäni pois, jos Snurre nukkuu. Samoin Mitella saattaa toimia portsarina, mikäli Lysti on liian raisu hakiessaan Snurrea leikkimään. Mitella menee väliin, ja estää Lystiä pääsemästä Snurren luo. Muuten tyttöjen välit ovat ennallaan: Mitella käy välillä remuamassa muiden nuorten kanssa, ja tulee sitten Snurren luo korva- ja turkkipesulle.


Snurren sairauden edetessä sitä on väkisinkin välillä miettinyt, miten Snurren pentu tulee selviämään ilman emohahmoaan. Sillä vaikkei Mitella tule missään tapauksessa jäämään yksin, on sen ja Snurren välinen suhde täysin erilainen kuin ne siteet, mitä Mitellalla on muihin lauman jäseniin. Mutta se on taas niitä asioita, mitä ei voi tietää. On vain varauduttava olemaan tarvittaessa tukena, sitten kun joudutaan tekemään se raskas päätös. Siltä varalta, että muu lauma ei riitä heti korvaamaan kadonnutta. Siihen asti nautitaan siitä, että tällä parivaljakolla on toisensa. Siitä, että se random kodinvaihtaja olikin juuri se täydellisen sopiva pala meidän laumaan.



Mitellan kohdalla kun on helppo todeta, että tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsi. Se mitä Mitellasta on tullut, on monen tekijän summa: siinä vaikuttaa niin minun panokseni, itseäni kokeneemmilta saamani vinkit ja neuvot, muiden harrastajien tarjoama vertaistuki, kuin vähintään yhtä paljon Snurren, Esterin, Itsyn, Lystin ja Huiskun panos. Tämä muu lauma kun on ollut kanssa isossa roolissa opettamassa tapoja, asettamassa rajoja, rauhoittamassa ja tarjoamassa kehittävämpiä tapoja purkaa energiaa.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Lemmikki- ja Elmamessut 11.-12.11.2017

Lemmikkimessut ja Elma ovat nyt tämän vuoden osalta paketissa. Tapahtumaan tuli lähdettyä tänä vuonna bloggaajan roolissa, ja sen myötä varattua aiempaa reilummin aikaa myös messuilla kiertelyyn. Yleensä kykyni kertoa messuista kun rajautuu hyvin pitkälti omaan ja viereisiin ständeihin. Uusi roolini ei kuitenkaan tuntunut täysin luontevalta, joten olen iloinen myös frettiständin tarjoamasta tukikohdasta, jonne lopulta Mitellakin lähti minulle sunnuntaina kaveriksi vastoin alkuperäisiä suunnitelmia.

Herppi- ja frettiständeillä riitti koko ajan hyvin yleisöä
Tämän syksyn messuja tuli odotettua yhtäaikaa innolla, että hieman jännityksellä. Eniten innoissani olin siitä, että sitä ehtisi kerrankin katsastaa ajan kanssa kaikki kojut, etsiä parhaat messutarjoukset ja halutessaan pysähtyä ständeille kyselemään lisää. Eniten minua jännitti se, kuinka paljon messuilta löytyisi muita kuin koira- ja kissajuttuja. Moneen muuhun eksoharrastajaan nähden frettien ja haisunäädän kanssa on kyllä siitä ihanassa asemassa, että hyvin iso osa koirien ja kissojen tuotteista sopii hyvin myös näädille. Tuotekattauksen ei siis tarvitse olla suunniteltu omille lajeille, jotta löytöjä olisi mahdollista tehdä.

Elman puolella kisattiin mm. hevosenkenkien valmistuksessa
Messujen ohjelmaan ja näytteilleasettajiin oli tullut tutustuttua etukäteen netin välityksellä. Sielä
huomio olikin kiinnittynyt siihen, että monet aiempien vuosien suosikit, kuten rottanäyttely, kääpiösiilit ja nuolimyrkkysammakot eivät olleet mukana. Sen sijaan ohjelmasta oli löytynyt kiinnostavia tutustumiskohteita esimerkiksi Elman puolelta. Näin kaupunkilaiselle eksoharrastajalle aasit, alpakat ja uusin ihastukseni laamat ovat jotain todella eksoottista. Käärmeitä, liskoja, sammakkoeläimiä, lintuja, jyrsijöitä ja kaloja on tullut nähtyä harrastuskaverien luona niin mittava lajilista, että niissä ei enää niin kauhean usein tule messuilla uusia lajeja vastaan. Kuitenkin nyt kun nuolimyrkkysammakoita ja akvaarioita ei ollut, sitä jäi kaipaamaan sisustuksellisia altaita ja terraarioita myös lemmikkimessujen puolelle. Tälläkertaa tätä puolta harrastuksesta kun oli esillä enemmän Kädentaitomessuilla. Herppiharrastajien ständillä oli panostettu enemmän monipuoliseen lajikattaukseen, niin siinä ajassa mikä messujen pystyttämiseen ja purkuun on, ei mitenkään ehdi tehdä kaikille vielä niin hienoja terraariosisustuksia taustoineen, mikä on kotioloissa mahdollista.

Rottanäyttelyä ei tälläkertaa ollut, mutta rottia pääsi paijaamaan Suomen Kesyrottayhdistyksen ja Suomen Karvakaverien ständeillä.
Siinä missä eläinlajipuolella olisi kaivannut enemmän niitä tuttuja eksoottisia otuksia, tuotepuolella olisi kaivannut enemmän uutta ja isompia messutarjouksia. Tai ehkä isoin ongelma oli sama kuin Peten avajaisissa: parhaat tarjoukset olivat taas peti- ja namipuolella, ja kummatkaan niistä eivät olleet ostoslistalla. Tarvikepuolella tuotteet, merkit ja hinnat olivat melko samat kuin ennenkin, mikä tietysti pistää silmään etenkin nyt, kun on koettanut jo yli vuoden etsiä muunmuassa sitä täydellistä vedettävää kantoboksia: vaikka sitä koettaa kiertää niin maan isoimmat eläintapahtumat, eläinliikkeet ja verkkokaupat, niin silti tuntuu, että pohjimmiltaan valikoima on kaikkialla melko sama. Mutta silti sitä ei lakkaa toivomasta, että vielä joku kerta vastaan tulisi jokin uusi liike tai maahantuoja kokonaan uudenlaisella virkistävän erilaisella kattauksella. Mutta ehkä se vain olisi Suomessa liian iso riski, kun moni kääntyy kynnyksellä heti, jos hyllyssä ei ole sitä tuttua nappulamerkkiä.

Mutta kun oli aikaa etsiä, kyllä messuilta löytyi niitä helmiäkin. Messutarjouksissa näitä edusti esimerkiksi Pusseli-korun messuhinnat: tilauskoru Pusselilta on ollut minulle pitkäaikainen haave, mutta vasta nyt messuhintoja katsellessa uskaltauduin lopulta kysymään, mitä tilauskoru kustantaisi. Nyt pitäisi vielä saada valituksi, mistä kuvista koru tehdään. Pusselin ständillä tuli käytyä viikonlopun aikana varmaan kymmenisen kertaan hypistelemässä koruja ja juttelemassa, että voi kyllä olla, että tämä ensimmäinen koru ei tule myöskään jäämään viimeiseksi. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia edustivat Reipaskauppa ja Kissapuu, joita en muista nähneeni aiemmilla messuilla. Näistä Reipaskaupan valikoimiin kuuluivat muunmuassa aivan ihanat minikylmälaukut, sekä erilaiset hoitolaukut, meikkipussit, kypärälaukut yms. Kissapuu puolestaan valmistaa erilaisista elementeistä koottavia kissojen kiipeilypuita. Reipaskaupan ständiltä mukaan tarttuikin yksi minikylmälaukku näätien näyttelyeväille. Kissapuun ständillä tyydyin puolestaan osallistumaan arvontaan jättämällä vinkkejä, millaisilla elemeteillä puista saisi monikäyttöisemmän. Lisäämällä tasoihin esimerkiksi joitain ramppeja, voisi niistä saada koottua jotain kivaa freteillekin.

Kissapuuta rakennettaessa tilaaja pääsee vaikuttamaan hyvin puun värimaailmaan.
Nyt syksyn messuilla tuli myös ensikertaa törmättyä valvontaeläinlääkäriin työssään, ja vieläpä kahdella ständillä. Aiemminkin olen kyllä kuullut, että hän kiertää messuilla valvomassa eläintenpitoa ja eläinten oloja messujen aikana, mutta tällä kertaa homma sitten konkretisoitui, kun sattui olemaan vieressä hänen tullessa kyselemään. Kummastakin tarkastuksesta jäi sivusta seurattuna positiivinen fiilis, vaikka tarkistuksissa käytettiin niin mittanauhaa matelijoiden messuasumuksia tutkaillessa, kuin valokuvattiin boksissa lepäävän fretin veskikuppia ja eväitä. Sitä on kuitenkin omissakin lemmikeissä huomannut, kuinka rankka rupeama lemmikkimessut voivat olla, niin mielestäni on äärettömän positiivista, että näytteleilleasettajilta edellytetään, että heillä on mietittynä, miten varmistetaan että eläimet jaksavat messuilla mahdollisimman hyvin. Kääntöpuolena hommassa toki on se, että tämä on ilmeisesti aloittanut myös keskustelun siitä, miten näyttelyihin osallistuvia eläimiä sopii messuilla pitää. Vaikka eläinten kannalta se on aika eri tilanne, onko niitä ständillä muutama, jotka ovat aktiivisesti esiteltävinä, siliteltävinä ja näkösällä, vai ovatko ne vain jossain omassa pienemmässä boksissaan yksin/laumakavereidensa kanssa odottomassa omaa arvosteluvuoroaan. Etenkin silloin, jos kyseessä on näyttelyihin tottunut eläin, jolle se oma kuljetusboksi/näyttelyhäkki ei ole mikään vieras ympäristö.

Isänpäiväkohtaaminen: Mitella ja Mitella isä Velmu.
Kaikkein parasta antia itselleni messuilla olivat Mitellan isä Velmu eläintenkouluttajien ständillä, muut fretit sekä laamat, joihin ihastuin niin paljon, että aloin jo suunnitella laamavaellukselle osallistumista ensikesänä. Myös Jenniä tuli käytyä useamman kerran moikkaamassa Eläinten koulukuvauksen ständillä. Velmu oli se syy, miksi itsekin lopulta päädyin ottamaan yhden omista tytöistä sunnuntaina mukaan: minusta oli niin mahtavaa päästä näkemään Mitellan isä, että kun se kerran oli mahdollista, halusin että myös Jonnalla olisi mahdollisuus nähdä Velmun tytär. Niinpä lauantaina laitettiin sitten Tanjan kautta messujen järjestäjille viestiä, että olisiko frettiständin eläinlistalle mahdollista saada sunnuntain osalle vielä yksi lisäys, ja ilokseni se onnistuikin. Niinpä isänpäivän kunniaksi Mitella näki ensimmäistä kertaa isänsä.

Jussi olisi halunnut ostaa messuilta vain tämän: isomman näätämobiilin. Siihen meidän messubudjekti ei kuitenkaan venynyt.
Ostospuoli messuilla painottui minikylmälaukkua ja tilauskorua lukuunottamatta itselläni enemmän ruokaan: kierreperunoihin, nagamaustettuun kuivalihaan, kermamunkkeihin ja savuporolevitteeseen. Tämä puoli maistiaisineen vetosikin siinä määrin, että sitä iski pieni haikeus, kun messujen jälkeisessä uutiskirjeessä sanottiin että seuraavia Elma-messuja saadaan odottaa kevääseen 2019. Lemmikkipuolta päästään ihastelemaan jo ensikeväänä Eläinystäväni messuilla, mutta niihin ei kuulu sitten tämä ruokapuoli, joka tulee vahvemmin mukaan maaseudun ja tuotantoeläinten kautta. Mutta onneksi messuilta tarttui mukaan esitteitä paikoista, joihin saan napattua Jussin ihastelemaan niitä otuksia mihin itse Elmassa ihastuin jo tuota ennen.   

Ruokaostoksilla messuilla.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikonloppukuulumisia

Kuluneen viikon aikana päässä on pyörinyt monia ideoita blogipostauksiksi, mutta en ole ehtinyt istua alas kirjoittamaan edes sitä pidempää messupostausta - joka on kyllä tulossa, ja toivottavasti jo lähipäivinä. Jussi on kuitenkin ollut vielä tämän viikon Turussa, joten sitä on keskittynyt mieluummin viettämään aikaa yhdessä, nyt kun loppuvuoden Jussi on taas paljon poissa Vaasan hajautuksen ja Porin töiden takia. Ennen Jussin lähtöä otettiin vielä pieni koukkaus Tampereelle nyt viikonloppuna, kun sieläkin on ehditty nyt kesän ja syksyn aikana käydä kauhean vähän. Olin etukäteen jännännyt kauheasti Snurren jaksamista, kun sen kanssa ei ole tehty yön yli reissuja kevään jälkeen, mutta yllätykseni neiti on ollut tänään oikeinkin virkeä reissusta huolimatta. Olen siis ollut sen suhteen ehkä jopa vähän ylisuojeleva sen viime eläinlääkärireissun ja sitä seuranneen huonomman päivän jälkeen.

Avajaisissa oli kivaa. Vielä kivempaa olisi ollut, jos ei olisi jumitettu.
Meidän Pirkanmaa-kierroksen ensimmäinen kohde oli Peten Koiratarvikkeen Pirkkalan myymälän avajaiset perjantaina. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen reissusuunnitelmaan, mutta kun huomasin avajaisten osuvan juuri siihen viikonloppuun kun oltiin suunnilla, olihan sinne pakko päästä. Arvottiin pitkään, ketkä näädistä pääsevät mukaan avajaisiin, kun kaikki seitsemän olivat kuitenkin lähdössä mukaan mummulaan. Lopulta liikettä pääsivät katsastamaan ensin Lysti, Mitella, Itsy ja Huisku ja sitten Miikkis. Mummuskat saivat nukkua sen aikaa autossa omassa boksissaan. Pieneksi harmikseni valtaosa avajaistarjouksista koski nameja ja petejä, joita kohtaan miulla on toistaiseksi voimassa oleva ostoskielto tilattuani viime kuussa Peteltä viisi laatikollista kuivalihanameja ja tehtyäni pienen peti-inventaarion näätähuoneen siivouksen yhteydessä. Niinpä keskityttiin sitten katsastamaan ne kategoriat, joissa menekki on jatkuvaa, tai joissa on pieniä puutteita. Sitä täydellistä pyörällistä Atlas20-kokoista kantoboksia ei löydetty vieläkään, mutta mukaan lähti pissa-alustoja, nappuloita Snurrelle ja kolme hihnaa. Ulkoillessa meillä kun on yleensä käytössä fleksit, mutta sitä on kaivannut lisäksi paremmin taskuunsopivia pikkuhihnoja käytettäväksi esimerkiksi joissain tapahtumissa, joissa näädät ovat pääsääntöisesti sylissä, mutta joissa kuitenkin kaipaa lisävarmistukseksi valjaita ja hihnaa. Nyt tuli vastaan sen verran söpöjä, että kahden heijastinmallin ohella mukaan tarttui yksi väri-ilottelu Mitellalle.

Tyttöjen uudet hihnakuosit
Äidille saavuttua Miikkis suuntasi heti mummun jääkaapille siinä missä tytöille laitettiin aitaus eteisen ja olkkarin rajalle. Nyt kun tyttöjä on kuusi, ei olla enää edes koitettu saada tilaa pikaisesti järkättyä niin, että tyttöjä voisi pitää koko ajan irti ilman jatkuvaa valvontaa. Tästä kokoonpanosta kun löytyy sen verran virtaa ja hyviä ideoita. Aika pian saapumisemme jälkeen lauma saikin sitten jo iltalääkkeensä (töiden takia lähtöaika osui taas väkisin iltapäivän puolelle) ja mie ja Jussi jatkoimme vielä veljen luokse pelailemaan.

Miikkis haluaisi neuvotella siitä, kenelle nappulat kuuluvat.
Lauantain puolelle oli varattu ohjelmaa sekä itselle että näädille. Minun ihmisperheen näkemisestä näädät eivät niin kauheasti innostuneet, kun Miikkiksestä muksuista lähtee liikaa ääntä, ja tytöistä aitaus rajoittaa liikaa osallistumista lasten leikkeihin. Mutta minun sukulointien jälkeen oli vuorossa Lystin sukulaisia, ja siitä vasta riemu repesi! Siinä riitti näätäpomppuja, teleporttaamisia ja riemuloikkia kerrakseen, kun jumittamisen jälkeen pääsi leikkimään uuteen paikkaan, uusilla leluilla ja vielä uuden kaverin kanssa. Etenkin nuoriso oli ihan ekstaasissa Marin näätien petien, putkien ja Lystin Aatu-enon kanssa. Snurre sen sijaan tyytyi katsastamaan pikaisesti mihin on tultu, ja Aatun nähtyään vetäytymään samaan makuupussiin Miikkiksen kanssa. Miikkis on isona ja tuttuna tyttöjen suosima henkivartija, jonka viereen on hyvä käpertyä rauhaan kaiken maailman sählingeiltä. Oman lauman purkaessa energioitaan käytiin sitten samalla näätähuoneen puolella moikkailemassa Marin muita frettejä. Niistä kaikki kun eivät ole niin sosiaalisia vieraiden frettien suhteen, niin ei edes koitettu, millainen show siitä olisi tullut. Siinä oli taas niin monta ihanaa syliteltävää sekä vanhoissa tutuissa että tulokkaissa. Fasun olisin yhä ollut kovin valmis pöllimään itselleni, mutta se ei ollut taaskaan pöllittävissä.

Aatu-eno on kiva. T:Lysti
Takaisin Turkuun lähdettiin sitten oman seitsemän näädän, avajaisostosten ja aarrelastin kanssa. Äiti ja iskä olivat kumpikin laittaneet minulle ja Jussille vähän evästä reissuun, ja Marilta mukaan lähti iso kasa pakastemarsuja ja - kaneja näädille. Itse kun olin kaiholla katsellut muutamia todella hyviä ruokaeläindiilejä Tampereella, mutta välimatkan myötä en ollut uskonut pustyväni niitä hyödyntämään. Äidillä ja siskollakin kun on niin pienet pakastimet, ettei siinä kauheasti viitsi soitella, että mahtuisiko sinne näin ex-tempore 12 marsua ajaksi X. Mutta Mari oli niitä sitten käynyt hakemassa, kun kanit olivat hänen lähellään ja marsut eivät olleet hänen laumalleen kelvanneet, niin saatiin sit kuitenkin Lystille bileet. Tästä iso kiitos Marille <3

Tänään on sitten valmisteltu Jussia lähtökuntoon ja otettu näin sopivasti vähän viime tippaan tyttöjen kisakuvia virtuaalinäyttelyyn. Siinä aikaa kun olisi periaatteessa torstaihin asti laittaa kuvat, mutta kun Jussi on Turussa seuraavan kerran perjantaina, oli homma oikeastaan pakko tehdä nyt. Kuvaussessiossa tuli sekä muutamia oikein loistavia ja lennokkaita tilannekuvia, että toivottavasti kaikista edes kohtalaisen ok kisakuvia niiden hyvien lisäksi. Niitä voisi laittaa bloginkin puolelle viimeistään siinä kohtaa, kun kisa joulukuun alkuun mennessä ratkeaa.  

lauantai 11. marraskuuta 2017

Lemmikkimessut ja Elma, messupäivä yksi

Meidän yksipäiväiseksi suunniteltu lemmikkimessureissu laajenikin taas koko viikonloppushowksi, joten laitetaan nyt välikommenttina kuvapainotteinen postaus siitä, mitä kaikkea huomennakin on messuilta vielä bongattavissa.


Jäte-Joonas & neljä muuta meidän herppihuoneen otusta löytyvät Suomen herppiharrastajien messuosastolta 5e10
Herppiharrastajien ständin tunnistaa mm. näistä terraarioista. Yhdessä matalista on Timon.
Frettiständi löytyy messupaikalta 5e1. Näin hiljaista ständillä oli vain ennen messujen aukeamista yleisölle.
Loppupäivästä aitauksissa oli jo aika uninen tunnelma.
Olen ihastellut vaikka kuinka pitkään Pusselin omista kuvista tehtäviä koruja. Nyt oli niin hyviä messutarjouksia, että oli ihan pakko kysyä hintaa yhdelle spesiaalille... Pusselin löytää osastolta 5h38
Tämä ämpärillinen Karva-Kaverirottia sai väkisinkin hymyn huulille. Me bongattiin porukka rottaständilta 4d58, jonne ne olivat poikenneet Karva-Kaverien ständiltä 5k19
Reipas-kauppa oli miulle täysin uusi tuttavuus, niinkuin nämä frettien näyttelyeväille täydellisen kokoiset minikylmälaukut. Reipaskauppa on ständillä 5h48. Meille muutti tuo Looney Tunes.
Alpakkafaneja hemmoteltiin monella aitauksella eri värisiä alpakoita.
Tällä kertaa potin räjäytti kuitenkin HUTKO Laama- ja eläintilan laamat. Näistä tuli miun uusi rakkaus, johon on pakko lähteä tutustumaan laamavaelluksella ensikesänä. Tyypit löytyivät messuosastolta 3b22
Paikalla on myös Muuliprojektin muuli paikalla 3c19
Päivän aikana myös Jäte-Joonas pääsi koulukuviin osastolla 5k31
Jussi kävi menettämässä sydämensä tälle norjalaiselle metsäkissalle rotuyhdistyksen ständillä 4d68
Oman päivän kuitenkin kruunasi, kun pääsin tapaamaan Mitellan isän Velmun eläintenkouluttajien messuosastolla 5g39

Huomisia tavoitteita itsellä on bongata tuttuja, puhua näädistä, sekä koettaa muistaa hyödyntää Hurjan -raakaruokien messualet, jotka tänään unohdin. Pakasteita kun ei voi ostaa heti mukaan, kun ne bongaa.

Toivottavasti nähdään messuilla vielä huomenna!