maanantai 27. heinäkuuta 2020

Ihana kamala paikka

Muuttorumban ohella tänään pyörähti käyntiin kolmas viikko kolmatta työssäoppimimisjaksoani. Viimeiset kaksi viikkoa ovat jo kuluneet varsin nopeasti paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla. Paikka on yhtäaikaa sekä unelmien täyttymys että painajainen. Minusta on aivan ihanaa viettää päivät kissojen kanssa, ja vaikka päivät pääosin koostuvat kissojen ruokkimisesta ja niiden häkkien siivoamisesta, mahtuu päiviin myös paljon muuta, kuten lääkityksiä, punnituksia, uusien häkkien kuntoon laittoa ja vanhojen loppudesinfiointeja. Nykyisessä työssäoppimispaikassani on myös paras työpaikkabonus ikinä: mikäli hommat saa hoidettua sellaisessa tahdissa, että ylimääräistä aikaa jää, voi ylimääräisen ajan käyttää hyödyksi sosiaalistaen kissanpentuja. Ja kyllä, kissanpentujen sosiaalistaminen on juuri kaikkea sitä: pentujen kanssa leikkimistä, niille juttelemista, istuksimista pentujen keskellä touhuten omia juttuja pentujen kiipeillessä niskaan nukkumaan.

Mikä sitten tekee paikasta painajaismaisen? Juuri se, että vielä 2020-luvulla paikka on täynnä kissoja. Populaatiokissoja, hylättyjä kissoja. Kissoja joita kukaan ei koskaan kysellyt niiden päädyttyä ensin löytöeläiminä kaupungin hoitolaan. Ja kun yhdet saadaan maailmalle, seuraavat ovat jo tulossa sisään. Häkkejä siivotessa saa monesti mantrata itselleen, että en pysty ratkaisemaan kissakriisiä ottamalla kaikkia kotiin, että on mahdotonta tarjota ominpäin riittävästi yksilöllistä huomiota ja hoitoa 10 000 uudelle kissalle vuodessa. Sillä vaikka yksi talossa olevista pennuista on varastanut sydämeni täysin, ovat kaikki talossa olevat kissat omalla tavallaan täydellisiä, ja uskon että oikean ihmisen kanssa kaikissa niissä on ainekset tulla niiksi täydellisiksi timanteiksi, minä ne ovat ansainneet loistaa. Ensimmäistä kertaa toivon, että kaikki työkaverini jäisivät vielä joku päivä työttömiksi - tietenkin edellyttäen, että syynä olisi se, ettei heitä enää tarvittaisi. Niin kauan kuin talo on ja pysyy täytenä, on hienoa, että yhdistys pystyy pitämään vapaaehtoisten ohella myös palkattua työvoimaa pitämässä homman pyörimässä vuoden jokaisena päivänä.  

Parasta työssäoppimispaikalla ovat tietenkin kissat, mutta voin rehellisesti sanoa pitäväni myös työtovereistani ja talon vapaaehtoisista. On ollut ihan mahtavaa päästä päivittäin tapaamaan hyvin erilaisia kissaihmisiä: sekä huomattavan paljon itseäni kokeneempia, että lajin parissa uudempia, jotka ovat halunneet lahjoittaa aikaansa, jotta jokaisella pennulla olisi mahdollisimman paljon myös ihmisseuraa ja yksilöllistä huomiota. Vapaaehtoishommien kautta pääsin viime viikolla myös kouluttautumaan lisää, kun Turussa järjestettiin kissanpentuluento eri yhdistysten vapaaehtoisille ja toimijoille. Torstaina saikin viettää kokonaiset kolme tuntia kuunnellen paitsi mitä kaikkea pentujen normaaliin kehitykseen kuuluu, myös mikä kaikki siinä voi mennä vikaan, ja miten näitä ongelmia sitten ratkotaan oli kyse sitten sairastumisesta tai pennun jäämisestä orvoksi. Siitä sai paljon ajateltavaa paitsi tulevaa ammattiaan, myös vapaaehtoishommia ajatellen.


Vaikka olen onnistunut olemaan tuomatta töitä kotiin pennun muodossa, talossa olevat kissat pyörivät usein mielessä myös iltaisin, kun miettii, miten voisi olla parhaiten avuksi myös työssäoppimisjakson päättymisen jälkeen. Ainakin omapentueen luona käynnit jatkuvat vielä harjoittelujakson päätyttyäkin. Nyt on myös konkretisoitunut todella paljon se, paljonko kissanruokaa ja -hiekkaa kissatalolla kuluu ihan jokainen päivä, joten tietää mitä vastakin pyrkii välillä laittamaan lahjoituksina menemään.

En voi väittää, etteikö puhelimessani olisi ollut aika liuta tähän sopivia yltiösöpöjä pentukuvia, mutta niitä ei tule tähän nyt julki. Kissatalolla on niin paljon söpöjä minejä, ja vain muutama, jotka pyörittävät adoptioita, että pennut pyritään esittelemään kiinnostuneille siinä järjestyksessä, jossa ne ovat valmiita lähtemään maailmalle. Sen tähden vapaaehtoisiakin on pyydetty keskittämään kuvat vapaaehtoisten ryhmään, etteivät yhteydenotot keskittyisi tiettyihin pentuihin, joista on jaettu somessa söpöjä kuvia. Tällätavalla kaikki pennut saavat yhtälaisen mahdollisuuden hurmata livenä talolle tulevat pennuista kiinnostuneet. Onneksi minulla ei ole pienintäkään syytä pelätä, etteivätkö ne onnistuisi siinä vallan mainiosti.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Alle viikko muuttoon

Viikko sitten pidettiin viimeinen leffailta nykyisellä asunnolla, ja tämän viikon perjantaina viimeinen peli-ilta. Niiden jälkeen oli aika jättää hyvästit normaalille arjelle täällä, ja aloittaa pakkaamisen viimeinen vaihe. Viikonlopun aikana siirtyikin taas kaksi autokuormallista tavaraa uuteen asuntoon, kun tuli pelien vuoro lähteä, ja sosiaalisen elämän päätyttyä täällä pakettiin meni myös valtaosa laseista ja muista astioista. Nyt kaikki alkaakin olla pakatessa vapaata riistaa muutamia arkiastioita, vaatteita ja eläinten perustarvikkeita lukuunottamatta. Frettien ensiapulaukkukin pakataan perinteisesti viimeisten joukossa ja puretaan ensimmäisenä, vaikka olenkin erittäin iloinen siitä, että Mitellan tapa tutkia kaikki suullaan hävisikin lähes täysin neidin aikuistuttua. Sen ensimmäisenä elinvuotena parafiiniöljypullon oli parempi olla aina helposti löydettävissä.

Lautapelikuorma matkalla uuteen kotiin

Olo on yhtäaikaa sekä innostunut, että vähän sekava. Muistettavia asioita on niin paljon: osoitteenmuutokset ja sähkösopimukset, jätehuoltosopimukset, vesisopimukset... Puutarhan vuosikierto ja elokuussa tulevat puutarhan syyslannoitukset. Olemme Jussin kanssa asuneet molemmat koko aikuisikämme kerrostaloissa, joten moni omakotiasumiseen liittyvä juttu tulee eteen ihan uutena, vaikka kumpikin on viettänyt lapsuutensa omakotitaloissa. Silloin ei vain tullut kauheasti vielä ihmeteltyä, mihin roskat hävisivät ja kuinka usein, tai mikä taho laskutti hanasta tulevasta vedestä. Samaan aikaan päässä pyörii huomattavasti tutummat asiat, kun selailee netistä kissatarhojen sisustuksia, bongailee isompia terraarioita ja lueskelee vertailuja häkkien ja terraarioiden hyvistä ja huonoista puolista opossumien asumuksina. Kaikkien uusien juttujen ohella kun polttelee päästä päivittämään herppihuonetta entistä hienommaksi tilojen kasvaessa. 

Junnuista pakkaaminen on väsyttävää puuhaa
Koulunkin alkuun on enää muutamia viikkoja, ja sitä pitäisi työstää jo täysillä kasviota sekä suunnitella syksyn työssäoppimisia, ettei nyt käynnissä olevan ja seuraavan vielä sopimattoman väliin jäisi kauheaa väliä. Tällähetkellä keskittyminen ei vain ole riittänyt siihen, niin laitoin tänään jo opettajalle viestiä, josko voisimme katsoa niitä vähän yhdessä sitten kun hän palaa lomalta. Vaikka olenkin yhä todella innoissani eläintenhoitajaopinnoistani, hetkellisesti olisin kyllä ihan valmis suorittamaan yhden työssäoppimisista kotona omien projektien parissa, mikä ei kyllä valitettavasti ole mahdollista, vaikka asuukin eläintarhassa.

Laatikkopino uudella kodilla tänään
Avainten luovutuskin on jo sovittu, ja käymme hakemassa ne torstaina. Perjantaiaamusta alkaen uusi koti tulee olemaan kokonaan käytössämme. Perjantain olemme kuitenkin molemmat vielä töissä, joten pääsemme valmistelemaan lauantain muuttopäivää vasta perjantaina töiden jälkeen. Silloin olisi tavoitteena saada ainakin frettihuoneen muovimatto paikoilleen, ja rakennettua portaikon yläpäähän pleksiportti, jotta etenkään Miikkis ei pääse portaikkoon. Pakkailut pitäisi saada siis melko valmiiksi viimeistään torstaina. Yksi perjantain operaatioista on myös koittaa saada lukittua akvaarion tuleva paikka, sillä se on muutettavista niitä, jotka mieluiten saisi kerralla kohdilleen.

Jotenkin uskon, ettei ensiviikosta tule ainakaan tylsä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Eläinlääkärikuulumisia

Hypno saatiin eilen kotiin Linnunmäestä. Hypno toimitettiin hoitoon kun sen kunto oli äkisti romahtanut, se vaikutti kuivahtaneelta, sen kyljet olivat painuneet kuopalle ja kieli oli ulkona suusta ja turvonnut. Perjantaina tilanne näytti hetken niin pahalta, että mietimme jo hätälopetusta, mutta kun tehostetulla sumuttamiselle Hypno alkoi selvästi virkistyä ja sen iho ja kyljet palautua, päätimme vielä koittaa saada hoidatettua tyypin kuntoon. Hypnon kohdalla tilanteessa kriittisintä oli, että koska suu ei auennut ja kieli oli täysin turvoksissa, ei Hypno pystynyt syömään mitään. Jussi epäili alkuun ongelman olevan nimenomaan kielessä, mutta klinikalla selvisi, että tilanteen oli aiheuttanut leukalukko. Leuan lukittuessa kieli oli jäänyt jumiin ja alkanut turvota. Klinikalla leukaa saatiin manipuloitua sen verran, että lukko hellitti ja Hypno sai kielen takaisin suuhun. Tämän myötä turvotus alkoi pikkuhiljaa laskea, ja Hypno saatiin jo sunnuntaina syömään sirkkoja. Kun turvotus sitten jatkoi laskemistaan eikä ongelma uusinut, Jussi sai toissapäivänä puhelun, että Hypno voidaan kotiuttaa seuraavana päivänä.

Hypnon reissuloota
Leukalukon aiheuttaja ei reissun aikana varmuudella selvinnyt, mutta yksi mahdollisuus on, että Hypno on koittanut metsästää jompaa kumpaa naapureissaan asuvaa käärmettä, ja pamauttanut itsensä metsästyksen tiimellyksessä täysillä lasiin. Hypno kun ei juurikaan liiku muuten kuin ruuan houkuttelemana. Jatkossa Hypnon näkymä naapureihin tuleekin olemaan peitetty. Jussia oli vähän jännittänyt mitä reissu tulisi lauantailisineen ja klinikkapäivineen kustantamaan, mutta yllätys oli positiivinen, kun selvisimme reilulla satasella. Laskun loppusumma oli 117,80€

Hypnon kieli perjantaina
Hypnon kanssa jatkohoidolle ei ole näillä näkymin tarvetta, mutta nyt silti odotetaan taas vakilääkärin paluuta lomilta. Itsyn kohdalla neidin laajentunut perna on ollut tarkkailussa jo useamman kuukauden, sillä viimeksi eläinlääkärillä käydessä Raulio oli sitä mieltä, että vaikka perna oli noin kolminkertainen normaaliin nähden, ei isoon pernan poistoleikkaukseen kannata lähteä, mikäli laajentunut perna ei ala häiritä eläintä. Nyt Itsyn virtsaamisväli on kuitenkin tihentynyt ja se tekee pieniä pissoja ympäriinsä. Sisäsiisteys ei ole koskaan ollut Itsyn vahvin laji, mutta nyt on alettu miettiä sitä vaihtoehtoa, että perna on saattanut alkaa painaa virtsarakkoa. Tietenkin sitä aina toivoo vain olevansa neuroottinen, mutta valitettavasti myös Jussi ja Sarianna olivat sitä mieltä, että perna tuntuu selvästi suurentuneen aiemmasta, kun Sariannakin näki mummuskaa viikonloppuna pienen tauon jälkeen. Niinpä hoidontarpeen arviointi on tullut uudestaan ajankohtaiseksi. Viime käynnillä Itsystä otettiin myös laajat verikokeet, sillä pernan laajentuminen on yleensä ennemmin oire jostain kuin itsenäinen sairaus. Ainakaan silloin veriarvoista ei löytynyt mitään hälyyttävää. Nyt verikokeet otetaan todennäköisesti uudestaan, ja jos niistä ei vieläkään löydy mitään selittävää, niin koitetaan sitten edetä oireenmukaisella hoidolla, mikä saattaa hyvin olla sitten se leikkaus, vaikka pelkkä ajatuskin jännittää jo kovasti. Raulio palaa lomalta ensiviikolla, joten voi olla että vastaanotolle pääsy menee muuton jälkeiseen aikaan. 

Itsyliini <3
Muuttokin on jo ihan nurkan takana. Nyt voi jo sanoa, että ensiviikolla päästään uuteen kotiin. Tämän viikon viikonloppuna pääsee taas jatkamaan pakkaamista, kun perjantaina pidetään vielä viimeinen peli-ilta täällä, ja sen jälkeen voi pakata lautapelit ja suurimman osan laseista yms. sellaisista.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Nipsu on kotona

Eilen lauantaina otettiin suunta kohti Tuusulaa, ja haettiin meidän minimies, eli kotipäästäisopossumi Nipsu kotiin. Ihan mutkitta matka ei sujunut, sillä menomatkalla piti poiketa Linnunmäen eläinklinikan kautta, jonne kävimme tiputtamassa afrikkalaisen härkäsammakomme Hypnon. Eläinlääkärikeississä kävi sellainen huono tuuri, että tälläkertaa molemmat yleensä käyttämämme eksolääkärit olivat yhtäaikaa lomalla, ja kolmas meille ehdotettu eksolääkäri ei työskentele viikonloppuisin. Siinä koitettaessa löytää jotain eläinlääkäriä, joka osaisi ehkä auttaa Hypnoa, sitä mietti taas muutamaan kertaan, onko sitä oikeasti valmis hakemaan talouteen vielä yhden eksoottisen lisää. Selvästi olimme, sillä Marikalle lähti lopulta vain viesti, että olemme matkalla, mutta myöhästymme sovitusta ajasta. Hypno vietiin lopulta hoitoon Gislen työtoverille, joka ei ole yhtä kokenut eksoottisten kanssa, mutta joka lupasi pyytää konsultaatiota Gisleltä.

Nipsun kotimatka alkoi
Terraarion tutkiminen käynnissä
Näiden ensimmäisten tuntien jälkeen voin sanoa olevani hyvin ihastunut meidän minimieheen. Tyyppi vaikuttaa yhtäaikaa sekä varsin rauhalliselta, että rohkealta ja uteliaalta tapaukselta. Ison osan automatkasta Nipsu tähysteli boksissaan, ja heti kotiinpäästyä alkoi uuden terraarion tutkiminen. Ensin käytiin läpi pohja ja tasot, sen jälkeen otettiin ensimmäiset kiipeilykokeilut terraarion kalliotaustassa. Kun tutkimusretki saavutti terraarion kattoon ripustetun fleecellä täytetyn pajupallon, tuli Nipsu siihen tulokseen, että nyt on hyvä hetki levätä reissun jälkeen ja käpertyä unille kankaiden sekaan. Tähän asti Nipsu on elänyt yhdessä emonsa ja kymmenen sisaruksensa kanssa, joten yksinelämisessä voi olla hetki ihmettelemistä. Kotipäästäisopossumit ovat kuitenkin luonnostaan erakoita, joten sopuisa yhteiselo perheenjäsenten kanssa ei olisi muutenkaan jatkunut enää kovin kauaa.

Pojan ensiasunto
Kiipeilykokeiluja taustassa
Pojan mukana tuli pieni pentupaketti, jossa oli mukana pojalle tuttua kuivaruokaa (sekoitus kissanruokia ja kuivattuja hyönteisiä), säilykesirkkoja, kissanpurkkiruokaa, naudanlihalastuja, kuivattuja kalkkitoukkia ja ihmisen kaulaan ripustettava bondailupussi, jota voi käyttää avuksi hierottaessa tuttavuutta pikkumieheen. Pentupaketissa mukana tulevat ruuat ovat kuitenkin enemmän herkkuja ja täydennysravintoa, sillä kotipäästäisopossumin ruokavalio koostuu pääosin elävistä hyönteisistä, joiden lisäksi voi sitten tarjota pienissä määrin muuta lihaa, pentupaketin mukana tulleita juttuja, jyrsijöitä, hedelmiä ja gekoille suunnattuja valmisruokia. Nappisilmistä ja pyöreistä korvistaan huolimatta Nipsu itse ei ole jyrsijä, vaan pussieläin. Tämän myötä hampaistokin on lähempänä fretin ja kissan kuin jyrsijän hampaistoa.

Nipsun mukana tullut pentupaketti
Ja vielä siitä Hypnosta. Kotimatkalla saimme puhelun, että turvonnut ulkona roikkuva kieli selittyy leukalukolla, jonka myötä kieli on jäänyt puristuksiin suun ulkopuolelle, sillä Hypno ei ole pystynyt lopettamaan oman kielensä puremista. Klinikalla leukalukko oli saatu helpottamaan sen verran, että kieli saatiin taas takaisin suuhun, mutta Hypno haluttiin pitää vielä pari päivää tarkkailussa, jotta saadaan varmistettua että se alkaa taas syödä ja ongelma on mennyt ohi. Niinpä kotiin lähdettiin vain Nipsun ja shoppailujen kanssa (Pk-seutukierrokselta mukaan tarttui muunmuassa hiiripakasteita, käytetty Herptek-terraario ja ruokahyönteisiä). Hypnon kotimatka takaisin Porvoosta Turkuun järjestetään sitten kun saadaan tieto koska se on valmis kotiutettavaksi.

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Ylös, ulos ja lenkille

Viime viikkoina lauman kanssa on tullut ulkoiltua todella vähän. Ensin oli helleaalto, ja sen jälkeen tuntui ettei sade juurikaan tauonnut pariin viikkoon. Toki sade ei olisi täysin estänyt ulkoilua frettien kanssa, mutta kun oli itse jo kastunut useampaan otteeseen koulun koirahoitolalla, sitä ei kokenut enää kotona pakottavaa tarvetta lähteä kokeilemaan nääppien kanssa, mitä ne olisivat sateesta mieltä. Eilen oli sitten pitkästä aikaa hetki, että olimme Jussin kanssa yhtä aikaa vapaalla, ulkona paistoi aurinko ja missään ei pauhannut yksikään työkone. Sellainen on ollut niin harvinaista luksusta, että asiaa ei tarvinnut kauaa miettiä, kun Mallu ja Vappu oli jo valjastettu ja oltiin ulkona. Oli taas aika ihana köpötellä tuolla omien kanssa, katsella neitien touhuja ja paparazzeilla vähäsen. Nauttia kukista, puista ja hiljaisuudesta. Niin ihana, että sitä ei voinut olla ihmettelemättä, miksi me emme oikeasti tee sitä joka päivä.

Mami, mennään jo! -Mallu
Puron varrelta ei tästä kohdilta löytynyt sopivaa pulahduspaikkaa
Kaveri löydetty <3
Vöppiksen siltalässähdys
Ne syyt muisti taas tänään. Vapauduttuani tänään alkaneesta uudesta työssäoppimispaikasta valjastin heti kotiinpäästyäni Nutellan, ja päätin että lähdetään taas ulos. Heti ulos astuttuani aloin miettiä, tuliko tehtyä virhe: sunnuntai-idylli oli särkynyt, ja vaikka kello oli jo yli neljä, toinen asunnon viereisistä työmaista oli täydessä työntouhussa. Päätin etten anna sen häiritä, vaan että mennään silti. Työkoneiden äänet kantoivat silti turhankin hyvin lähipuistikkoon, ja vaikka Nutskusta oli selvästi ihan kiva tutkia välillä ulkoilmaa, oli sillä häntä koko ajan pulloharjana, ja se säpsähti joka kerta kun joku työkoneista pihahti. Aika pian se pyysikin itse päästä takaisin reissureppuun ja kotiin.

Arvatkaa missä suunnassa on lähin työmaa?
Mennään jo kotiin, jooko? -Nutsku
Enää alle kolmeviikkoa muuttoon. Enää alle kolmeviikkoa metsäiseen tonttiin päättyvän kadun varrella. Enää alle kolme viikkoa, niin meillä aukeaa lenkkimaastot suoraan kotiovelta. En yhtään laske päiviä siihen.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Laatikkoleikki jatkuu

Maanantaina vietiin toinen kuorma uudelle kodille, ja joka kerta uudella kodilla käydessä rakastan sitä aina enemmän. Kun oma koti on vuosia rajoittunut kerrostalon seinien sisälle se on edelleen jotenkin ihan uskomatonta, kuinka ei ole enää montaa viikkoa siihen, että meillä tulee olemaan oma piha. Eikä ihan mikä tahansa piha, vaan piha jossa on sekä puutarhamaisia istutuksia, piharakennuksia että metsää. Eilen kuormaa viedessä nähtiin pihassa myös ensimmäinen peura, joiden kanssa päästään kuulemma jatkossa neuvottelemaan sadon jakamisesta, sitten kun jotain koittaa viljellä - ellei sitten aitaa kasvimaata.

Käytettiin samalla taas hyödyksi sitä, että myyjäpariskunta on myös rakentanut niin talon kuin kaikki piharakennuksetkin autotallia lukuunottamatta, ja käytiin läpi mahdollisia suunniteltuja ulkotarhan paikkoja, että meneekö niissä maan alla mitään sähköjohtoja, putkia tai muita mitä pitäisi varoa sitten kun lähdetään kaivamaan maata niin että saadaan pohjaverkko upotettua. Terassitarhan lisäksi kun haluan laumalle myöhemmin myös kunnon maapohjaisen tarhan, jossa on sitten paremmat mahdollisuudet kaivella ja elää muutenkin näätämäisemmin - ja kissamaisemmin. Etenkin eilen kun lauma sai taas viiriäisiä, ja Mauno kantoi omansa pois näätähuoneesta niin että verta ja höyheniä sai lopulta siivota niin keittiöstä, olohuoneesta kuin makkaristakin, en voinut olla miettimättä, että ehkä jo ensivuonna jotkut herkut voisi olla mahdollista tarjoilla tarhaan. Uuteen kotiinkin frettihuoneeseen kun vaihdetaan varmaan oven tilalle pleksiportti, jotta junnut eivät ole täysin eristyksissä edes ollessaan huoneessaan, ja jotta kissojenkin on mahdollista käyttää aina halutessaan terassitarhaa, johon tulee kulku frettihuoneen tuuletusikkunasta, niin sieläkään ei välttämättä ole täysin mahdollista estää, ettei Mauno kuskaa aarteita frettihuoneesta.

Lauman parvekeoikeuksia on julmasti rajattu muuttoon asti, ja parveke on annettu laatikoiden käyttöön.
Muutamat muuttoavuksi lupautuneet ovat olleet jo huolissaan siitä, että tämä laatikoiden etukäteen kuskaus tekee heidät tyystiin virattomiksi, kun virallinen muuttopäivä koittaa elokuun ensimmäisenä. Olemme kuitenkin sopineet, että ennakolta viedään vain laatikkotavaraa, eli viralliseen muuttopäivään jää niin kaikki huonekalut kuin kaikki eläimetkin, mikä meidän kohdalla tarkoittaa muunmuassa noin neljääkymmentä terraariota asukkaineen ja kaikkine tykötarpeineen. Itse olen sen myötä enempi huolissani siitä, kuinka paljon ehditään tuolloin päivässä tehdä, vaikka kuinka tekisi ennakkoon kaiken sen minkä ennen H-hetkeä pystyy. Onneksi tälläkertaa vanhan asunnon ei ole kuitenkaan pakko olla tyhjä tuolloin 1.8., eli eläinten siirroissa ja muissa ei ole pakko kiirehtiä, jos näyttää siltä, että jotain on parempi jättää seuraavalle päivälle. Molemmat asunnot ovat myös samassa kaupungissa, ja nykyiseen autoon mahtuu kaikki pienemmät terraariot, eli senkään puolesta paineet eivät ole niin kovat. Etenkin kun jo hyvissä ajoin ennen koronaa tilattu näätävankkuri 2.0 on edennyt jo tuotantovaiheeseen asti, ja hyvällä tuurilla saadaan se kotiutettua ennen muuttoa. Vaikka nykyinen Opelkin vetää kahden ihmisen lisäksi 14 täyteen pakattua banaanilaatikkoa, tulee sen seuraaja olemaan tavarankuljetuskapasiteetiltaan vielä huomattavasti kovempi - onhan se ihka ensimmäinen auto, jonka olen saanut valita kokonaan itse itselleni, ja minulle tavaratilan koko on huomattavasti tärkeämpi ominaisuus kuin muotoilu tai kiihtyvyys.

Laatikoiden täyttämisestä on kyllä jouduttu käymään jo joitain keskusteluja lauman kanssa. Minä ja Jussi kun olemme molemmat vakaasti sitä mieltä, että banaanilaatikoissa muuttaa vain tavarat, ja että eläimet muutetaan kantobokseissa ja pakasteet lihalaatikoissa tai styroksiarkuissa. Silti laatikoista löytyy välillä niin kissoja, frettejä kuin lihajemmojakin. Sen myötä parveke onkin jo tyhjennetty laatikkovarastoksi, jotta pystymme paremmin kontrolloimaan, kuka laatikoita pakkaa.  

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Kesäloma päättyi viikko sitten ja kesäopinnot alkoivat kahden viikon päivystyksellä koulun eläinhoitolalla. Normaalisti päivystyksestä vastaa aina neljä perustutkinto-opiskelijaa, mutta nyt kesällä osa viikoista menee vajaamiehityksellä. Viime viikolla päivystäjiä oli kaksi, ja tälläviikolla kolme. Vajaamiehityksellä toimimista toki helpottaa se, että koulun hevoset ja lampaat ovat muualla laitumella, ja koulun ponitkin olivat muualla kesänvietossa tähän päivään asti. Silti vajaamiehitys tekee sen, että etenkin viikonlopuille tahtoo tulla pidempiä vuoroja, sillä silloin hoitolalla ei ole päivystäjien lisäksi ketään muita. Viime viikonloppuna kun vastasimme hoitolasta kahdestaan toisen opiskelijan kanssa se tarkoitti sitä, että olimme molemmat hoitolalla sekä lauantain että sunnuntain klo 7.30-20.30, johon tuli vielä matkat päälle, sillä halusin käydä kotona edes kääntymässä.

Nyt viikonlopun jäljiltä onkin aika otsikon mukainen olo, kun kotona on pari päivää hoidettu vain pakollisimmat eläintenhoitotyöt (plus ne lauantaiöiset uusien boksien askartelut...), ja niistäkin osa on tullut nakitettua Jussille. Etenkin eilen illalla oli vain niin veto pois, että oli pakko pyytää Jussi hoitamaan kissojen lisäksi myös näätien iltaruokinnat ja -siivoilut. Kun tänäänkin oli vielä aamuvuoro, olin toivonut, että huomiselle olisi saanut vapaan, ja purkaa sitten ajan kanssa kotona kertyneinä rästihommia, mutta koska tälläkin viikolla on vielä osittainen vajaamiehitys ja yhdellä päivystäjistä oli pakollisempaa ohjelmaa, itse joutuu odottamaan vapaata vielä keskiviikkoon asti. Onneksi isommat siivoilut ja esimerkiksi akvaarion vedenvaihto on mahdollista lykätä sinne.

Tällähetkellä voin niin samaistua tähän fiilikseen
Huomiselle tuli sentään iltavuoro, niin saa aamulla koomailla rauhassa. Vaikka tein välissä vuosia töitä säännöllisellä 7-15 työajalla, minun on edelleen todella vaikeaa sopeutua aamurytmiin, etenkin silloin kun aamuheräämiset eivät ole jatkuvia. Jatkuvienkin kanssa ne johtivat nukahtamisvaikeuksiin ja lääkityskokeiluihin, miksi en vapaapäivinä halua laittaa kelloa soimaan, vaikka osa univaikeuksia käsittävästä kirjallisuudesta vannookin sen nimeen, että tulisi pyrkiä joka aamu herämään samaan aikaan ja menemään nukkumaan samaan aikaan. Sillä olenkin ihan mielissäni siitä, että tämän viikon ainoa aamuvuoro osuu lauantaille, sillä ensiviikosta alkaen teen taas pelkkää aamua seuraavat neljä viikkoa, kun minulla alkaa uusi työssäoppiminen. Pakko myöntää, että etenkin niinä kausina kun yöunet jäivät usein 3-5 tuntiin yössä kellon soidessa joka aamu kuudelta ja oman virkeimmän ajan osuessa iltaan, sitä alkoi vähän haaveilla, että pääsisi kokeilemaan välillä vuorotyötä. Toki säännöllisessä työajassa ja aamuvuroissa on myös paljon hyviä puolia, mutta ei pelkästään niitä, etenkin kun oma rytmi on aika myöhäinen. Ensivuonna minulle saakin pitää peukkuja, että pääsisin jatkamaan opiskelua klinikkaeläinhoitajaksi, jolloin tulevaisuuden ala ei olisi eläinaloista aamuvaltaisimmasta päästä.

Tänäänkin on kyllä saanut jo aloitettua rästihommien purkamisen, kun vapauduin hoitolalta aika pian sen jälkeen, kun uudet päivystäjät olivat saapuneet, ja saatiin laadittua yhdessä viikon työlista yhden maissa. Tälläisinä päivinä olen kuitenkin aika iloinen siitä, ettei minulla ole omaa koiraa, niin oman lauman hoito ei ole niin kellon päälle. Tosin jos sitä ei olisi muita eläimiä kuin se koira, se olisi ollut mahdollista ottaa mukaan päivystyskämpälle, ja hoitaa osin silloin, kun hoitolalla oli hiljaisempia aikoja.   

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Muita eläinprojekteja

Muuttoon on nyt aikaa neljä viikkoa, ja vaikka pakkaaminen on jo kovassa vauhdissa, se ei tarkoita suinkaan sitä, että kaikki projektit olisivat tauolla. Sen piti tarkoittaa sitä, mutta niitä alkaa aina vähän varkain aina yksi vielä. Kahden viikon päästä kotiutuvan kotipäästäisopossumi Nipsun tuloa on valmisteltu jo pidemmän aikaa, ja nyt pojan tuleva poikasterraario alkaa olla viittä vaille valmis. Sinne on tarkoitus hankkia vielä paksua köyttä kattoon kiipeilyä varten ja täyttää pesät fleecellä. Sen jälkeen ennen pojan hakua on ratkaistava enää viimeinen kysymys: vesikuppi vai juomapullo. Kasvinkodissa pojalla on juomapullo, mutta nyt kun on vuosia operoinut taas pelkkien vesikuppien kanssa, sellainen tuntuisi ehkä luontevammalta. Etenkin kun opossumit ovat enemmän kiipeilevää kuin kaivavaa sorttia, eli kupinkin saisi todennäköisesti sijoitettua niin, ettei se olisi aina täynnä kuiviketta.
Nipsun tuleva ensiasunto. Pinta-alan puolesta tämä sopisi myös aikuisterraarioksi, mutta korkeutta saisi olla enemmän, miksi tämä vaihtuu myöhemmin isompaan.
Muut projektit ovat tapahtuneet enemmän hyönteispuolella, ja viikon sisään itselle on tullut kasvatukseen kaksi uutta lajia: ruusukuoriaiset ja dominotorakat. Ruusukuoriaisista olemme puhuneet Jussin kanssa jo pidempään, mutta parina viime kertana kun olemme tilanneet hyönteisiä, ne ovat olleet loppuneet tilauspaikoista. Viime viikolla Mewessä tuli sitten vastaan ilmoitus, että yhdellä harrastajalla oli ylimääräisiä koppiksia, ja niinpä tilasimme kaksikymmentä. Hetki siinä sitten mietittiin, mihin ne majoitettaisiin, ja koska toiveissa olisi, että kahdestakymmenestä klaani lähtisi kasvamaan, pienimmät purkit olivat heti poissa laskuista. Niinpä päätin että nyt on hyvä hetki vaihtaa Hypno lokusteilta vapautuneeseen isompaan lasiterraarioon, niin että Hypnolla ollut pienempi vapautuisi koppiksille. Tähän asti vaihto oli viivästynyt, sillä ennen Hypnon muuttoa terraan oli tarkoitus tehdä uusi tausta. Nyt tausta lähti syntymään samana päivänä kuin koppistilaus lähti - tai jos tarkkoja ollaan samana yönä. Pyrin siihen, että kaapeissa on aina riittävästi askartelumateriaaleja juuri siksi, että voi hyödyntää kaikki yölliset inspiraatiot, eikä tarvitse odottaa aamuun ja siihen että kaupat aukeaa. Nytkin koska hommiin pääsi heti, Hypnon tausta ehti valmistua kokonaisuudessaan ennenkuin ruusukuoriaiset olivat Turussa. Siinä ajassa en kyllä ihan ehtinyt tehdä taustaa myös kuoriaisille, sillä Hypno pääsi muuttamaan vasta sinä päivänä kun kuoriaiset saapuivat.

Hypnon uusi tausta ensimmäisenä yönä
Seuraavana päivänä pääsi sitten pinnoituspuuhiin
Hypnon vanhan terraarion uudet asukkaat
Ruusukuoriaiskämpän sisustus. Pienen arpomisen jälkeen pohjamateriaaliksi tuli sekoitus vähän kaikkea mitä löytyi: kookosturvetta, hiekkaa, metsähumusta ja lahopuuta.
Ruusukuoriaisten jälkeen meille ei pitänyt tulla enää mitään lisää ennen muuttoa (Nipsua lukuunottamatta), mutta sitten Jussi meni tänään hakemaan lisää sirkkoja, ja minulla tuli mahdolliseksi vaihtaa siiroja dominotorakoihin. Torakoita meiltä löytyi vasta kahta lajia, ja ovathan nuo dominot todella nättejä aikuisväreissään. Niinpä sitä tuli taas tänään yötä vasten sisustettua uutta hyönteisboksia, mikä on todennäköisesti monellakin tasolla huono idea. Jos ei muuten niin siksi, että minulla oli eilen 13 tunnin päivystys koulun eläinhoitolalla, ja huomenna edessä samanmoinen, eli omien projektien ja bloggaamisen sijaan minun todellakin pitäisi olla nukkumassa. Eipä sillä, että koulu aina hillitsisi näitä projekti-ideoita. Tänään koulun lintulassa ei voinut olla taas miettimättä, kuinka kiva tuollainen kunnon lentohäkki olisi kotonakin, ja miten sitä voisi lähteä sisustamaan. Onneksi se ei ole kuitenkaan kovin realistinen projekti, sillä vaikka uudessa kodissa tulee olemaan paljon tilaa, sielä tulee edelleen olemaan myös paljon frettejä ja kissat.

Uusien torspojen boksi. Uusista torspoista en saanut vielä hyviä kuvia, kokeilen uudestaan viimeistään jahka minit aikuistuvat.
Tämä on koulun, mutta mikäli minulla olisi lintuja, tämä voisi olla sellainen mistä pidän.
Lienee kuitenkin viisainta ihailla siivekkäitä tyyppejä koululla, ja keskittyä muuton jälkeen päivittämään nykyisten (ja tulevan) terraarioita isompiin ja hienompiin.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Remonttia joka rintamalla

Olen muistaakseni jo aiemmin kirjoitellut siitä, kuinka nykyisen kodin ympärillä käynnistyneet remonttityömaat ovat stressanneet Maunoa, Miikkistä ja Mitellaa. Eilisen puolella oli viimeistään pakko todeta, että he eivät ole asian suhteen yksin. Alan itsekin olla remonttiin liittyvissä asioissa kireä kuin viulun kieli. Yläkerrassa kolme viikkoa päivittäin jatkunut meteli on sentään tullut päätökseensä, mutta nyt työn alle on otettu välittömästi talomme vieressä oleva seurakuntatalo, ja huomisesta alkaa lämpökaivojen poraaminen talomme toisella puolella. Läpitalon huoneistossa on sentään nyt varaa valita, kumman remonttityömaan puolella haluaa koittaa nukkua, niinä päivinä kun olisi hoitolapäivystyksen ja sitä seuraavan työssäoppimisen puitteissa mahdollista nukkua.

Taloyhtiön sisäpiha suorastaan kutsuu kesäiseen ulkonaoleskeluun
Eilisen puolella olisi ollut mahdollista nukkua, ellei olisi herännyt taas kahdeksan maissa työmaalta kantautuviin ääniin. Jotenkin kuppi meni siinä totaalisen nurin, ja olin koko päivän kuin perseeseen ammuttu karhu, ja kiroilin kuin seilori myös kaikille eläinten edesottamuksille, mikä ei todellakaan ole ookoo homma, etenkin kun tiedän, että tämä kaikki vaikuttaa niihin muutenkin. Jotenkin vain jo pelkkä ajatus siitä, että tämä tulee menemään vieläkin pahemmaksi ennenkuin päästään tästä pois ampui vain totaalisen yli. Etenkin kun en halua edes kuvitella, miltä se tulee tuntumaan, kun alueelle tullaan poraamaan yhteensä 54 kappaletta 310-345 metriä syvää energiakaivoa, joista osa tulee ihan talomme viereen. Muistan edelleen ihan liian hyvin kuinka viime kesänä tehdyn liikenneympyrän paaluttaminen sai meillä asunnossa asti akvaarion vedenpinnan värisemään. Kaiken lisäksi tästä huvista kun on seurauksena se, että seuraavaan kuukauteen meillä ei kummallakaan ole autopaikkaa, sillä osa energiakaivoista porataan sille parkkipaikalle, jossa meillä on yleensä autot.

Viikko sitten vasta valmistauduttiin repimään viereisestä rakennuksesta sisälmykset pihalle
Etenkin tänään taskussa onkin vähän poltellut koulun hoitolapäivystyksen mukanaan tuoma päivystyskämpän avain. Seuraavat pari viikkoa minä kun kyllä saisin nukkua Paimiossa koululla. Mikäli meidän eläintarha olisi vähän mobiilimpaa mallia, olisinkin todennäköisesti jo pakannut kimpsuni ja kamsuni ja evakuoinut itseni. Nyt lauma toimii vähän ankkurina, vaikka tämän päivän jälkeen en ole voinut olla miettimättä sitäkin, että parit oikein kunnon yöunet voisivat tehdä minusta paremman omistajan ja kaikinpuolin mukavamman ihmisen. Silti koen jonkinlaista kynnystä jättää Jussi ja eläimet tänne keskenään, kun ei ole ihan pakko. Hyvin kotikeskeisenä ihmisenä myös todella haluaisin viihtyä kotona, vaikka tämä tämänhetkinen tilanne ajaa minut hulluksi.

Onneksi muutto lähenee koko ajan. Tällähetkellä tässä asuminen on jo niin iso stressitekijä, että muuttostressi lievenee koko ajan. Kun Jussi pari päivää sitten kyseli, eikö minusta tunnu yhtään haikealta lähteä tästä, en olisi voinut vastata nopeampaan, että tällä hetkellä olisin täysin valmis lähtemään tästä vaikka tällä sekunnilla katsomatta taakseni, jos saisimme viestiä, että uusi koti on jo muuttokunnossa.