perjantai 28. kesäkuuta 2019

Voihan riiwiö

Jännitin tämänpäiväistä inssiä niin, että en juurikaan saanut yöllä nukuttua. Eikä se jännittäminen kyllä suoritustakaan parantanut, niin että hylsyhän sieltä tuli. Kuitenkin vasta siinä kohtaa kun Mallu aloitti normaalin säätämisensä tajusin kuinka väsynyt, stressaantunut ja kierroksilla kokeen jälkeen olin, kun se yhdessä yhden saamatta jääneen koulupaikan ja maanantaina loppuvan kesäloman kanssa veti mieltä kunnolla matalaksi. Tuli sitten ärjäistyä pennulle pari kertaa kunnolla, kun se tuli vuoroon näykkimään nilkkoja ja hyppimään haisunäädän selkään koittaessaan haastaa minua ja Miikkistä leikkiin mukaan. Normaalisti rakastan Mallun säheltämistä ja sen jäynämaakarin kähinää, mutta nyt hermot eivät kestäneet sitä yhtään. Kun neidin energiatasot eivät luonnollisesti huutamalla laskeneet, oli pakko palauttaa se hetkeksi näätähuoneeseen että sai itse rauhoituttua.

Kuralassa oli paljon jänniä rakennuksia
Siinä hetken asiaa pyöriteltyäni totesin meillä olevan pattitilanne. Minä olin tolkuttoman väsynyt ja ärtynyt, ja Mallu oli erittäin levännyt ja täynnä virtaa. Sen pitäminen näätähuoneessa ei auttaisi kumpaankaan mitään, korkeintaan pentu saisi tylsistyessään lisää kierroksia, ja itseä ahdisti jo ajatuskin sen paimentamisesta. Niinpä hetken asiaa mietittyäni totesin että pentu on saatava väsymään jossain muualla kuin kotona, missä se olisi todennäköisesti heti uudestaan haastamassa Miikkistä, koska Miikkis nyt vain on Mallusta todella kiva. Niinpä hetken asiaa mietittyäni päädyin nappaamaan Mallun kantoreppuun, ja otin kävellen suunnan kohti Kuralan kylämäkeä.

Laitumellekin olisi ollut kiva kurkistaa, jos olisi päästetty
Jo kävellessä ärtymys alkoi hieman laskea, ja perillä kylämäessä Mallu pääsi sitten valjaissa tutkimaan paikkoja. Alkuun neitiä vähän jänskätti uusi paikka ja etenkin sen löytämät nokkospuskat, joihin oli silti heti pakko sukeltaa. Kun oltiin sitten hetki kuljeskeltu, kummallakin oli selvästi rennompi olo. Itseä ei enää harmittanut yhtä paljoa, ja Mallukin alkoi jo rauhoittua, kun uudet hajut ja touhuilu ulkoilmassa alkoivat väsyttää pientä. Kun Mallu sitten hetken kuluttua kömpi itse syliin ja antoi paijailla mahasta ja korvien takaa, en voinut olla tyytyväisempi päätökseeni siitä, että lähdimme ulos sen sijaan että olisimme jääneet kotiin tappelemaan. Sillä vaikka minua nyt stressaakin, niin se ei kuitenkaan ole noiden tyyppien vika, eikä ole minun asiani sitä niihin purkaa. Tuo lauma kun on kuitenkin yksi isoimpia ilon ja ylpeydenaiheita elämässäni, ja yleensä se yksi isoimpia voiman lähteitä.

Ulkoilusää oli mitä mainioin
Ja eiköhän nuo muutkin palikat taas löydä paikkansa. Yksi uusi kouluhakemus on jo täytetty, ja huomenna lähdetään sitten katsomaan ajo-open kanssa uutta inssiaikaa ja lisäajotunteja. Niiden lisäksi itsellä on käynnissä myös yhdet verkko-opinnot, eli eiköhän sitä jostain suunnasta ala löytymään uusia tuulia, vaikka asiat eivät tapahdukaan nyt niin nopeasti kuin olisin toivonut.

Lopputuloksena yksi suloinen ja rauhallinen pentu
Ulkoilumaisemia
Törmättiin reissulla tällaiseenkin tyyppiin


torstai 27. kesäkuuta 2019

Pentupaketti arvottu

Täällä kesäloma lähenee loppuaan, ja huomenna on edessä vielä yhden kesälomaprojektin finaali, eli inssi. Eilinen ja tämä päivä onkin mennyt sitten viimeisten ajotuntien ja kasvavan jännityksen parissa. Niinpä pentupakettiarvonnan lopputulostakin pääsi jännittämään tähän asti, kun yksinkertaisesti unohdin arpoa sen heti kun vuorokausi vaihtui. Nyt arvonta on kuitenkin suoritettu random.orgin ystävällisellä avustuksella, ja paketti lähtee Hippohiirelle. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta!

Vappu-pentu saadaan kotiin elokuussa. Kuva: Mandy Schuhmacher
Ja koska kyseessä oli pentupakettiarvonta, mikä sopisikaan paremmin tämän postauksen kuvitukseksi kuin meidän nuorin pentu eli Vappu, joka kasvaa vielä Mandyn hoiteissa Saksassa. Kaksi jo kotiin saatua pentua voivat hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Mallu on osoittautunut varsinaiseksi hyväntahtoiseksi riiwiöksi, jolla on koko ajan jäynät mielessä. Aino taas on kovaäänien kommentaattori, jolla on mielipide joka asiasta, ja jonka mielestä kaikki on hyvin silloin kun kaikki huomio on kissassa. Aino olikin hyvin tyytyväinen kun veljeni oli perheineen pari päivää Turussa, ja Ainolla riitti lapsissa leikittäjiä. Etenkin silloin kun Jussi on päivystämässä Ainon kun on välillä vaikea hyväksyä sitä ettei yksi ihminen voi leikkiä kissan kanssa 24/7. Mutta Aino jo kovasti kokeilee leikkiä Justiinan kanssa, vaikka fretit ovatkin enimmäkseen vielä varsin jänniä, jotta leikkimäärät saataisiin enemmän neitiä miellyttävälle tasolle. Välillä neidin kanssa tulee kyllä olo, että kissoissakin kaksi pentua yhtäaikaa voisi olla helpompi, kun fretit eivät ainakaan vielä kelpaa täysipainoisesti leikkiseuraksi. Mallu kun pystyy ihan eri tavalla purkamaan tarmoaan leikkitätien kanssa, kun etenkin Mitella ja Lysti ovat ottaneet Mallun siipiensä suojiin ja yhdessä sen ja Nutellan kanssa vetävät välillä tornadona pitkin asuntoa.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Tammerferret

Viikko on vierähtänyt siitä, kun otettiin aamusta suunnaksi Viialan Sampola ja Tammerferret-frettinäyttely. Tälläkertaa Jussi jäi viettämään kotipäivää Ainon kanssa, ja matkaan suunnattiin Sariannan ja Melinan kanssa. Olin asettanut itselleni alustavaksi tavoitteeksi, että itselläni olisi ajokortti taskussa Tammeriin mennessä, mutta kun kesäkuun alussa saatuani teoriakokeen läpi ensimmäinen vapaa inssiaika oli 28.6., ei minusta ollut vielä tälle reissulle kuskiksi. Onneksi Melinalta löytyy kuitenkin kortti, eli matka ei kaatunut siihen. Useamman reissun julkisillakin tehneenä kun myönnän, ettei koko näyttelyarsenaalia huvittaisi roudata mukana kunnon kesäisissä lämpötiloissa junalla tai bussilla vaihtoineen, vaikka muuten lämmöstä pidänkin.

Näyttelyn palkintopöytää ja taustalla näyttelyn tuomari Maja Conc
Näyttelyaamuna lähtö vähän viivästyi ja ehdinkin vetää kunnon myöhästymisneuroosit päälle, vaikkei tällä kertaa omissa ilmoitetuissa ollutkaan mukana yhtään veteraania. Sarianna ei sitten voinutkaan olla näpäyttämättä miua ylireagoinnista, kun saavuttiin paikalle lopulta kolme minuuttia ennen kuin ilmoittautuminen oli aikataulun mukaan sulkeutumassa. Saatiin vähän tiukille menneestä aikataulusta huolimatta kuitenkin jopa todella hyvät paikat aitauksille, joista oli helppo seurata arvostelujen etenemistä. Kun olimme saaneet aitaukset kasaan ja näädät pois bokseista, Sarianna ja Melina poikkesivat kauppaan hakemaan aamiaista. Itse en jaksanut alkaa heti viritellä kattomattoa tai boksittaa Lystiä uudelleen, joten jäin näyttelypaikalle vahtimaan omien touhuja. Onneksi jäinkin, sillä aika pian osoittautuikin ettei tämän näyttelyn houdini ollut suinkaan Lysti.

Tyttöjen näyttelylukaali
Tähän asti kaikki Lystiä lukuunottamatta ovat pysyneet meillä aitauksessa, vaikka Lysti on kovasti koittanut opettaa myös Nutellaa tulemaan yli. Näyttelyssä Nutella keksi kuitenkin oman tapansa paeta aitauksesta, ja päätti punkea suoraan läpi. Nyt pentujen jälkeen ja muutenkin kesämitoissa Nutella on sirompi kuin koskaan, ja se onnistui kuin onnistuikin työntämään ensin kallonsa playpenin pinnojen välistä, ja vetämään siitä sitten koko kroppansa. Muutaman kerran meno meinasi tyssätä hartioiden ja lonkkien kohdalla, mutta äkkiä tekniikka oli hiottu ja pinnat enää vain pieni hidaste. Alkunäyttelyn sitä saikin vahtia koko ajan ihan vieressä, ellei halunnut ottaa Nutskua mukaan tai laittaa sitä boksiin. Onneksi näyttelykooma iskee kuitenkin joka kerta, ja aika äkkiä alun jälkeen tyypit kasautuivat kunnon keoksi nukkumaan. Sen jälkeen uskalsi jo paremmin poiketa esimerkiksi vessaan ilman näätää silloin kun aitauksen lähellä oli ihmisiä. Syömään lähdön sijaan tilattiin kyllä tällä kertaa ruoka näyttelypaikalle, joka oli helpompi paitsi valvonnan kannalta, myös siksi että itsellä oli seuraava näätä heti ruokatauon jälkeen alkavan luokan alkupuolella.

Näyttelykooma
Tammerissa oli taas vain yksi tuomari, mikä helpottaa aina mukavasti luokkien seuraamista. Useamman tuomarin näyttelyissä eri tuomarien arvostelutahtikin kun voi poiketa selvästi toisistaan. Onneksi olin kuitenkin varannut kaksi pikkuboksia mukaan mahdollisia recalleja varten, sillä tajusin jo matkalla unohtaneeni jotain aika oleellista, eli pissa-alustat. Näyttelypaikoilla on kuitenkin aina saatavilla puupellettiä vessoihin, joten ylimääräinen boksinpohja pelasti tilanteen. Tytöillä meni kyllä hetki sulattaa miksi heidän vessanurkassaan on kaivelulaatikko ja missä vessa on. Ensimmäisten laatikon siirto ja kaiveluyritysten jälkeen asiat tehtiin kuitenkin laatikkoon yllättävän nätisti.

Tälläkertaa näyttelyssä ei ollut petejä myynnissä, mutta en silti onnistunut välttämään muutamaa sortumista. Jo ennen näyttelyä olin varannut Marilta tytöille pallomeren, jonka lisäksi ostin Emeliinalta parit valjaat. Toiset oli pakko varata heti kun näin Emeliinalla rasiassa pinkkiä camonauhaa, ja toiset vain olivat minusta niin Vapun väriset. Jussi kuitenkin varasi heti pinkit camot Vapulle, joten ehkä Vapullakin on nyt sitten kahdet. Pallomeri sai toimia perinteisenä paras lauma -palkintona, jonka meidän tytöt ovat ansainneet aina. Sorruin ostamaan myös muutamia arpoja, jotka eivät lopulta olleet yhtään hullumpi investointi, sillä arpavoittoina mukaan tarttui mm. 10€ lahjakortti Lempimuonaan sekä pieni haisunäätälelu.

Houdini vauhdissa
Arvostelut etenivät varsin nopeaan, ja pian olikin recallien aika. Meiltä uudelleen arvioitaviksi pääsivät Lysti ja Mitella, ja Melinalta Käpy. Sarianna oli silti siinäkin kohtaa vielä sitä mieltä, ettei Kävyllä ole silti mitään mahdollisuuksia, sillä se joutui kilpailemaan aikuisten luokassa, eikä se Sariannasta ollut ihan niin hyvä värinsä edustaja. Yllätys olikin erittäin positiivinen, kun sekä Lysti että Käpy sijoittuivat luokkiensa kakkosiksi. Pari voittoa osui myös kivasti sukuun, kun Mitellan isä Velmu oli luokkansa ensimmäinen ja Lystin sisko Maru paras suklaa. Kotimatkalle lähdettiinkin sitten pari palkintokassia matkassa. Huomattavasti enemmän lisävoluumia auton kuormaukseen toivat kuitenkin shoppailut, sillä minun hankkimani pallomeren lisäksi myös Melina oli hyödyntänyt Marin kaappien siivousta ja varannut itselleen muunmuassa Late-lammaspedin. 

Meidän tämänkertainen (ja moninkertainen) tähti Lysti <3
Kotimatkalle päästiin sen verran hyvissä ajoin, että illallakin näädillä oli kotona hyvin aikaa ottaa kunnon iltavillit. Ja mikä olisi sen parempi paikka iltavilleille, kuin uusi oma pallomeri. Olin taas vähän jännännyt, millaisen vastaanoton pallomeri saa, mutta tällä kertaa näädät ovat olleet siitä yhtä innoissaan kuin minäkin, ja sielä on koko viikon ajan leikitty päivittäin.

Seuraava näyttely onkin sitten jo kahden viikon päästä Hillerihippojen merkeissä. Ensikerralla taidan kyllä suosiolla jättää playpenin kotiin, ja kokeilla taas jotain muuta, ennenkuin Nutella joku kerta jumittuu aitaukseen tai pääsee karkaamaan.

Tehotiimi pallomeressä. Tehotrio on nykyään kunnon Fantastic Four

Kiitos kaikille asianosasille kivasta päivästä ja onnittelut voittajille vielä tätäkin kautta!

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Justiinan terveystarkastus

Lauantainen Tammerferret-näyttely tulee saamaan vielä oman postauksensa, mutta tärkeimmät asiat ensin: Justiina kävi tänään eläinlääkärillä mummotarkistuksessa. Ja mikä parasta, selvisimme siitä suht tervein paperein. Pahimmasta pelostani lymfoomasta ei näkynyt mitään merkkejä, eikä selästä löytynyt kuvatessa mitään hälyttävää. Vasemmassa lonkassa sen sijaan näkyi pientä kulumaa, mikä voi selittää takapään ajoittaisen heittämisen. Siihen saimme varuiksi kipulääkereseptin, mitä voidaan kokeilla, jos tuntuu että liikkuminen alkaa vaivata enemmän. Verensokerit olivat Justiinalla viitearvojen alle, mutta eivät niin paljoa alle, että antaisivat välittömästi syytä epäillä insulinoomaa. Senkin suhteen jatketaan siis tarkkailulinjalla, ja otetaan verensokerit uudelleen joidenkin viikkojen päästä. Tämän suhteen on vielä harkinnassa, hankitaanko oma mittari, jolla arvot olisi helppo välillä tarkistaa ilman eläinlääkärireissua, vai käydäänkö mittauttamassa ne eläinlääkärillä.

Eläinlääkärillä omaa vuoroa odottamassa
Eniten huomautettavaa löytyi hampaista, joissa oli taas paljon hammaskiveä, jonka lisäksi muutaman hampaan juuri oli paljastunut. Niitä ei jouduttu poistamaan vielä, mutta niiden poisto on hyvin luultavasti edessä myöhemmin. Nyt selvittiin hammaskiven poistolla. Sitä osattiinkin taas odottaa, sillä hammaskiveä kertyy huomattavasti helpommin noille tyypeille, joilta on aiemmin jouduttu poistamaan hampaita, ja osalta hampaita puuttuu siten syödessä vastinpari. Hammaskivenpoiston pitäisi auttaa myös ientulehdukseen, joka saattaa selittää verikokeissa hieman koholla olleet tulehdusarvot.

Mattochillailua bestiksen kanssa
Eli kaikkinensa voidaan todeta, että Justiina on selvästi mummoutumassa, mutta sillä ei ole kuitenkaan mitään akuuttia hätää. Vielä ei löytynyt myöskään mitään sellaista vaivaa, joka edellyttäisi jatkuvaa lääkitystä. Insulinooman hoitoon käytettävään Prednisoliniinkin liittyy jatkuvassa käytössä niin iso sivuvaikutuksien riski, että sitä ei ole järkevää aloittaa varuiksi, vaikka sokerit olivatkin nyt vähän matalalla.

Ainolle hankittiin sirunlukevakuppi, jotta näädät eivät pölli sen nappuloita. Justiinalle saatettiin myöntää pieniä erivapauksia
Tämänpäiväisessä tutkimuksissa Justiinalta tarkistettiin hampaat ja otettiin verikokeet ja röntgenkuvat. Kokonaisuudessaan käynti tuli maksamaan 272€. Olo on tulosten jälkeen melko huojentunut: se kun tiedettiin jo valmiiksi, että jotain varmasti on, mutta oli helpottavaa kuulla, ettei mikään näyttäisi olevan vielä isommin krempallaan. Mutta toki tässä tuli monia juttuja, jotka voivat alkaa vaivata myöhemmin, ja joita on hyvä pitää silmällä, mihin suuntaan ne lähtevät kehittymään.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kuluseurannan alasajo

Toukokuun kuluseuranta jäi ilmestymättä kuun vaihteessa, sillä kädenvääntö itseni kanssa kuluseurannan jatkosta on jatkunut kiivaana. Kuitenkin mietittyäni asiaa nyt viimeiset 1,5 -kuukautta, olen tullut siihen tulokseen, että homma menee ainakin toistaiseksi tauolle. Kuluseuranta on aina ollut meidän taloudessa enempi minun juttuni, ja se on ollut sellaisena vielä suht helppo toteuttaa. Ainon tuloon asti isoimmat päällekkäisyydet näätien ja talouden muiden otusten kanssa olivat tietyn kokoiset hiiret, ja niitä pystyi aina vähän erottelemaan kuluja kirjatessa, kun hiiritilaukset ovat yleensä aina kulkeneet minun kauttani. Nyt kuitenkin Aino, fretit ja Miikkis käyttävät hyvin paljon samoja juttuja, ja kun mietin kuluseurannan mahdollista jatkoa, se toi mukanaan kaksi ongelmaa: haluanko sisällyttää Ainoa mukaan kuluseurantaan, ja saanko motivoitua Jussia mukaan säilyttämään kaikki kuitit kirjausta varten.

Itsy on sitä mieltä, että jos seurantaa olisi jatkettu, vessanmatto olisi ehdottomasti ollut näätäjuttu

Ainon ja näätien ainoa selkeä ero on tällähetkellä hiekka, sillä Aino käyttää paakkuuntuvaa kissanhiekkaa ja fretit ja Miikkis pissa-alustoja. Kaiken muun suhteen rajanveto olisi ollut paljon vaikeampaa. Aino on Jussin vuosia jatkuneen haaveilun jälkeen toteutunut toive, ja voitte vain kuvitella, mitä se tarkoittaa Ainolle ostettujen lelujen ja namien suhteen. Ainolle on myös hankittu uusia raapimajuttuja, vesiautomaattia yms., mistä Jussi on ajatellut tytön tykkäävän. Fretit ja osin myös Miikkis ovat ilolla hyödyntäneet näitä Ainon saamia uusia juttuja, ja esimerkiksi vesi-automaattia meillä käyttävät varmaan kaikki muut paitsi Aino, joka tykkää enemmän vesikupista. Ainon rokotuksetkin onnistuivat samalla kertaa näätien kanssa, ja Marjon myönnettyä meille pientä paljousalea sieltäkin olisi taas hankala poimia kenenkään oman tarkkoja osuuksia. Etenkin kun en tiedä, onko kuluseuranta itselleni niin hyödyllinen, että sen eteen on valmis alkamaan laskemaan kuukausiatasolla kuinka iso osa esimerkiksi hiiristä on mennyt näädille, kuinka paljon Ainolle ja paljonko matelijoille.

Leluhuiskujen menekki on myös kirjaimellisesti räjähtänyt käsiin
Hetken mietin sitäkin vaihtoehtoa, että Aino olisi sisälletty kuluseurantaan samoin kuin Miikkis, ja esimerkiksi vuoden lopussa laskettaessa kuukauden keskimääräisiä ruokakuluja laskettu yhtenä mukaan. Tällöin kuluseurannassa alkaisi olla kuitenkin sen verran enempi muuttujia, että se kuinka suuntaa antavana sitä voisi pitää olisi taas astetta kauempana, ja mikä koitui lopulta ratkaisemmaksi tekijäksi - Jussi ei ole edelläänkään kovin kiinnostunut kuluseurannasta. Kun keskustelin asiasta Jussin kanssa, hän myönsi suoraan, ettei häntä kyllä oikeasti huvittaisi alkaa säästää kuitteja kaikista hankkimistaan eläinjutuista, tai merkkaamaan mihinkään ylös, jos hän vaikka kauppamatkalla poikkeaa ruokakaupan viereisestä liikkeestä Ainolle jonkun lelun. Että jos asia ei ole minulle todella tärkeä, hän jättäisi sen mieluummin väliin. Eikä minua haluta lähteä pakottamaan Jussia sellaiseen, mitä hän ei koe mielekkääksi. Aika paljon meillä hankitaan tällähetkellä juttuja myös ristiin, sillä esimerkiksi Zooplussalle tilausta tehdessä kaikki tarpeellinen laitetaan toki samalle tilaukselle, eikä siinä eritellä, kumman muksuille mikäkin on menossa.

Voi olla että sitä jossain kohtaa innostuu aloittamaan uudelleen, tai palaa aiheeseen rajatummalla otannalla, kuten eläinlääkärikulujen osalta. Mutta varmasti tässä vähän vajaassa 3,5 vuodessa on jo muodostunut jonkinlainen kuva siitä, mitä eri frettijutut saattavat maksaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Pentupakettiarvonta

Aiemmin keväällä lupailemani pentupakettiarvonta on nyt täällä! Se jäi hormonihuurujen takia joksikin aikaa aika taustalle ajatuksissa, mutta nyt on saatu senkin osalta homma siihen pisteeseen, että on aika kysyä, onko teille tulossa tänä vuonna pentu, vai löytyykö kotoa kenties ikipentu, jonka leikkijalkaa vipattaa? Vastaamalla voit voittaa kuvassa näkyvän setin itsellesi Suomen sisällä postitettuna. Mikäli osallistujia tulee paljon, saatetaan settiin sujauttaa lisäksi jokin ylläri.


Paketti on rakennettu erityisesti fretinpentu mielessä, mutta uskoisin sen olevan mieleen myös ainakin kissalapselle, kunhan ei näytä lohitahnatuubissa olevia koirankuvia. Pissa-alustojakin olen kuullut käytettävän myös kantoboksin pohjalla imuna, mikäli karvakaveri on sitä tyyppiä, joka hoitaa vessa-asiansa mieluusti erilaisella pohjalla.

Kyllä, ne ovat pingispalloja. Meillä sekä fretit että Aino rakastavat metsästää niitä.
Arvonta alkaa nyt ja on käynnissä 26.6. asti, eli osallistumisaikaa on kaksi viikkoa. Osallistuminen tapahtuu kommentoimalla alle, millainen pentu on kotona, tulossa tai haaveissa, tai vaikka mikä kesässä on parasta (tähänkin vastaukseksi kelpaa hyvin myös pentu, mutta yhtä hyviä vastauksia on varmasti monia muitakin). Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi, jotta tieto mahdollisesta voitosta saadaan varmasti perille asti!

Onnea arvontaan, ja nauttikaa kesästä!

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Midwest Cat Playpen

Joku ehkä vielä muistaa helmikuisen ihastumiseni Valentine-frettinäyttelyssä näkemiini Midwestin kissa-aitauksiin, jonka seurauksena päädyin tilaamaan sellaisen itsellenikin. Lupasin kirjoittaa tuotteesta postausta heti kun saan sen Suomeen, mutta sitä postausta ei ikinä sitten tullut. Homma ei nimittäin mennyt ihan niinkuin Strömsoossa. Tuote tuli kyllä kotiin luvatussa ajassa ja vastasi täysin kuvausta, mutta omat odotukseni tuotteen suhteen olivat olleet turhan korkealla. Ajattelin että tästä häkistä saadaan meille se luotettava matkahäkki, johon fretit uskaltaa tarvittaessa jättää yöksi esimerkiksi näyttelypaikalla ilman pelkoa että kukaan tulee mistään yli tai läpi, mitkä ovat mahdollisia skenaariota metallisten frettiaitausten ja nylonisten kevytaitauksien kanssa. Valitettavasti tämä toive romuttui heti kättelyssä, sillä häkin alaosassa suoraan muovisen pohjatarjottimen yläpuolella oleva rako on sen verran suuri, että Huisku tuli siitä läpi kävelemällä. Ja koska Huisku ei ole edes meidän pienin tyttö, oli selvää että suunnitelmat häkin suhteen vuosivat kuin seula.

Häkki pyöriä vaille kasattuna
Alkuun ajattelin, ettei ongelma ole tämän näköinen, koska ainahan häkkiä voi modata. Olihan minulla muutenkin suunnitelmissa kehittää siihen riittävän leveä välitaso estämään mahdolliset pudotukset häkin yläosasta suoraan alas. Häkki kun on alunalkaen suunniteltu kissoille, jotka ovat huomattavasti frettejä ketterämpiä tämän tyyppisissä hypyissä. Ensiavuksi alaosaan viritettiinkin joukko nippusiteitä pienentämään rakoa, ja aloin jo suunnitella niiden korvaamista verkolla, mikäli osoittautuisi että nippusiteitä pystytään liikuttamaan liian helposti sivusuunnassa. Sitten se kuitenkin vain jotenkin jäi. Pitkälti kai siksi, että hankinnan koko idea oli ollut saada sellainen pomminvarma metallinen ja katollinen ratkaisu, eikä patenttikokoelma jonka kanssa jännätään seuraavat reissut, että joko se nyt toimii, vai palataanko suunnittelupöydän äärelle. Etenkin kun aika äkkiä totesin myös sen, että meillä on yleensä tuon tyyppisillä reissulla mukana vähintään 4-5 frettiä, ja niiden kanssa tuon pohja-alasta vähintään puolet menee pissa-alustoille, koska sen kokoinen lauma sotkee jo aika kiitettävästi, eikä meillä käytetä hiekkoja freteillä.

Säilytystä/kuljetusta varten häkki pakkautuu varsin pieneen kasaan
Aika äkkiä häkki siirtyikin varaston puolelle odottamaan sitä, että ehtisin miettiä ajan kanssa miten sitä modaisin. Nyt häkki on ollut varastoituna useamman kuukauden, ja on pakko myöntää, että modaamisen ohella olen alkanut miettiä myös sen myyntiä. Isoilla uroksilla tai kissoilla häkki kun voisi toimia ehkä jopa tuollaisenaan, tai huomattavasti pienemmällä fiksaamisella. Ainonkaan kanssa meillä kun tuskin tulee olemaan tuolle tarvetta, sillä Ainon kanssa ei ole suunnitteilla osallistua muunlaisiin tapahtumiin kuin ehkä näyttelyyn joskus, ja näyttelyissä käytettävän näyttelyhäkin mitat ovat aika rajatut. Modaaminen on alkanut huokuttaa aiempaa vähemmän etenkin nyt kun on nähnyt kuinka luikku Nutella on kesämitoissa, ja kuinka paljon voimaa ja sitkeyttä siltä tarvittaessa löytyy kun se haluaa jostain ulos. Siinä kohtaa se oli kyllä ihan hormoneissa, kun se repi melkein muovilistat irti seinistä, mutta silti.

Yksi häkin isoimpia ongelmakohtia ainakin naarasfrettejä ajatellen
Eli jos joku on tällaista miettinyt omilleen, ja on tämän jälkeen yhä kiinnostunut, täältä saattaisi löytyä erittäin vähän käytetty tapaus hieman uutta halvemmalla hinnalla. Muussa tapauksessa todennäköisesti pidän tuon vielä jonkin aikaa, jos sitä kuitenkin innostuisi kehittelemään tuosta jotain myöhemmin. Tuotteen malli on Midwest Cat Playpen Model 130, ja sen mitat ovat 91,5*60*128cm.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Turun joukkis

Eilen hoidettiin taas koko laumalle rokotukset kuntoon kerralla. Tänäkin vuonna päädyttiin järjestämään rokotustapahtuma täällä meillä, sillä Marjolla ei ole tällähetkellä käytössä omaa pieneläinvastaanottoa. Paikalle oli ilmoittautunut kaikkiaan yli parikymmentä näätää, ja koska koitettiin saada homma toimimaan kaikkien kannalta mahdollisimman sujuvasti, olin luvannut järjestää tarvittaessa päivähoitotiloja näädille, joiden omistajille sovittu kellonaika olisi ollut vaikea tai mahdoton järjestää muiden menojen johdosta. Niinpä saimme ensimmäiset tyypit luoksemme jo aamun ja aamupäivän aikana.

Meidän lauman rokotuskortit Mallun korttia lukuunottamatta.
Kun helteet loppuviikosta alkoivat alkoi olla selvää, että meidänkin kämppä tulisi kuumenemaan ennen joukkista selvästi. Herppihuoneeseen tilatun viilennyslaitteen toimituskin on luvattu vasta seuraavalle viikolle, joten sitäkään ei voinut vielä hyödyntää odotustiloina toimivan olohuoneen ja vastaanottotilana toimivan makkarin viilennykseen. Niinpä koitettiin tehdä se mitä on tehtävissä yhdellä tuulettimelle, kylmäkalleilla ja sälekaihtimilla, ja varata jäävettä saataville. Jussi poikkesi myös kaupan puolelle hakemaan ihmisille viilennykseksi jäätelöä. Eniten kuumuus harmitti kuitenkin eläinten puolesta. Ainakin itselle pahinta teki se, kun piti jumittaa kuumissaan olevia eläimiä hikisillä käsillä pöytään, vaikka onneksi toki rokotuksen laittoon ei onneksi mene kauaa.

Jaanin frettiklinikan odotustiloja

Olin etukäteen tehnyt listaa siitä, mitä kukakin oli tilannut, mikä osoittautui tilaisuuden aikana hyväksi ideaksi. Siinä kohtaa kun ihmisiä alkoi saapua ja koitti yhtäaikaa vähän emännöidä, täytellä välillä Sariannan kanssa rokotuskortteja ja huolehtia omien lisäksi kolmen muun ihmisen näädät rokotuksille, lunttilappu siitä kuka halusi pelkän penikan ja keille oli tulossa muutakin oli iso apu. Vaikka etukäteen olikin vähän miettinyt, onko se ihan hullua tehdä lista omistakin eläimistä, josta voi sitten ruksia sitä mukaa, kun rokotus on laitettu. Mutta siinä kohtaa kun niitä omia on se yhdeksän, ja keskittyminen ei ole pelkästään niissä, sitä ajatteli ettei vara venettä kaada. Frettien ohella Marjo kun hoisi samalla myös Miikkiksen ja Ainon rokotukset.

Mutta helteestä huolimatta homma saatiin vedettyä läpi, ja kaikki saatiin rokotettua, mistä ihan mieletön kiitos taas Marjolle! Rokotettavien joukossa oli myös neljä Nutskun pennuista, ja niille tuli sitten viritettyä vähän leikkikehääkin olkkariin - ison vesikupin ja kylmäkallen kera. Oli kyllä hauska huomata, kuinka samanlaisia saukkoja pennut ovat kuin emonsa, ja aitaus olikin äkkiä kunnon vesipuisto, kun kaikki kävivät vuorotellen sukeltemassa kupissa ja heittivät sitten painiksi. Ainolle taas olisi löytynyt taas yksi uusi koti, kun eläinlääkäri itse olisi pakannut sen mieluusti mukaansa. Aiemmin tässä kuussa äitini jo ilmoitti, että he ovat tulleet Samin kanssa siihen tulokseen, että jos meillä ikinä tulee estettä pitää Ainoa, se on tervetullut muuttamaan mummolaan.

Jaanin frettiklinikan toimenpidehuone

Tapahtuman kuluessa huomio oli kummasti muualla kuin kuvaamisessa, mutta ennen ihmisten tuloa tuli napattua muutama kotikilinikkakuva postauksen kuvitukseksi. Ensivuodestakin sovittiin alustavasti, että katsotaan sitten taas, koitetaanko kutsua Marjoa tänne meille, tai onko hänellä sitten mahdollisesti omia vastaanottotiloja, joihin sopia häppeninkiä.

Joukkorokotustapahtuman lisäksi eilen vietettiin myös minun ja Jussin viidettä vuosipäivää ja neljättä vuosipäivää frettitaloutena. Kun sitten suunnattiin alkuillasta yksi näätäboksi sylissä kohti ravintolaa (näätä tiputettiin matkalla kyllä kyydistä), sitä ei voinut olla naurahtamatta sitä kuinka vuosipäivä tavallaan kuvasti aika hyvin sitä mitä meidän yhteiselämäkin on. Ja olen aika onnellinen siitä, että kaiken tämän härdellin keskellä tuo ihminen on pysynyt menossa mukana jo puolivuosikymmentä. Siitä on nyt hyvä jatkaa kohti puolta vuosisataa.

Väsyneitä pentuja <3

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Erävoitto laumakemioissa

Viikonloppuna alkoi vihdoin tuntua siltä, että Mitella alkaa olla enempi oma itsensä. Niinpä koitettiin sitä muutaman kerran varovasti ja valvotusti Nutskun kanssa. Tytöt alkoivat heti jahtaamaan toisiaan ja hyppimään toistensa niskaan pienen huudon kera, mutta kumpikaan ei purrut niin että veri olisi lentänyt. Niinpä päätimme, että alkuviikosta voisi yrittää ottaa seuraavia askelia, ja katsoa, miten Mitella menisi Mallun kanssa.

Mitella, Nutella, Lysti & Huisku

Eilen päästettiinkin sitten Nutella, Itsy, Mallu, Mitella, Huisku ja Lysti kaikki yhtä aikaa vapaaksi asuntoon. Justiina, Aino ja Miikkis siirrettiin rauhaan parvekkeelle. Kuuden jengillä esiintyy pientä vääntöä ja huudatusta, mutta kun parin tunnin jälkeenkään kellään ei ollut niska haavoilla eikä isompia riitoja ollut näkynyt, päätettiin koittaa laittaa ne kaikki yöksi yhdessä näätähuoneeseen. Olin aiemmin päivällä tehnyt näätähuoneeseen kunnon suursiivouksen, joten kumpikin puoli oli taas ihan yhtä vähän kenenkään, ja ennen suursiivoustakin puolia ja petejä oli vaihdeltu aina välillä, ettei kukaan pääsisi omimaan osaa valtakunnasta itselleen. Vaikka sitä illalla vähän jännitti, miten yö tulisi menemään, samalla oli kuitenkin jo vahva luottamus siihen, että homma lähtee nyt noiden osalta eteenpäin.

Team pastelli ihmettelee toisiaan
Vähän ajan päästä porttien sulkemisesta alkoikin kamala piippaus, ja sitä tietty ryntäsi heti katsomaan, että pettikö arvio sittenkin. Aika äkkiä kyllä huomasi, että kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys: Nutella koitti putsata Mallun korvia, ja Mallu vastusti taas kovaan ääneen emonsa hyysäysyrityksiä. Kukaan ei ollut siis kuolemassa, ja uhan alla oli ainoastaan teinittären itsenäistymispyrkimykset. Kun vielä tämänkään jälkeen ei tullut isompaa draamaa, uskaltauduimme nukkumaan.

Yhteinen aamukooma
Aamulla oli sitten vuorossa seuraava pääluvun lasku. Kaikki kuusi näätähuoneessa yöpynyttä olivat paitsi hengissä, kellään ei ollut hampaanjälkiä niskassa tai muuallakaan. Eli yö oli mennyt juuri niin rauhallisesti miltä se oli kuulostanutkin. Samassa kasassa ei sentään vielä nukuttu, mutta sitä ei kyllä vielä odotettukaan. Jos nyt alkuun alkaisivat edes sietämään toisiaan hyvin samassa tilassa, niin ystävystymään ehtii sitten ajan kanssa.

Justiina kävi portin takana moikkailemassa
Justiina vietti yönkin Ainon ja Mihailin kanssa vapaana asunnossa, ja se saa nyt toistaiseksi pitää erivapautensa. Sitten kun nuo kuusi ovat saaneet jonkin aikaa totutella yhteiselämään ja nukkumiseen samassa tilassa, lähdetään kyselemään uudestaan Justiinalta onko se vieläkin sitä mieltä, että Nutellan paluu on huono homma ja Mallu ärsyttävä. Siihen asti se saa välillä päiväkseltään seuraksi niitä neitejä joiden seurassa se parhaiten viihtyy, ettei se jää kuitenkaan ihan kokonaan vaille frettiseuraa. Eipä sillä, etteikö Justiina tuntuisi näkevän paljon hyviä puolia myös siinä, että saa olla välillä ainoana ohjaamassa Jussia lohitahnatuubin suuntaan. Pitäähän yksinäiselle vanhukselle tarjota jotain ekstraa esimerkiksi tahnan muodossa.

Mitella alkaa olla taas oma itsensä <3

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Voihan mummu

Vaikka Justiina täytti huhtikussa jo kuusi vuotta, en ole osannut ajatella sitä mitenkään vanhana. Mummuskana kyllä, mutta enemmän semmoisena aktiivieläkeläisenä, joka matkustelee ja nauttii kulttuuririennoista vielä ainakin seuraavat parikymmentä vuotta - tai ottaen huomioon että kyseessä on fretti, ainakin seuraavat pari vuotta. Vielä toukokuun alussakin kun Pk-seudulla järjestettiin vanhusnäätien joukkotarkistusta, olin täysin luottavainen sen suhteen, ettei meillä ole mitään tarvetta ennen syksyä, kun loppuvuodesta vasta käytiin. Valitettavasti parin viime viikon aikana olen joutunut joiltain osin asennoitumaan Justiinan ikään uudelleen. Kyse ei ole mistään yksittäisestä isosta asiasta mikä olisi muuttunut, mutta olen joutunut myöntämään, että meidän mummuska alkaa olla oikeasti jo mummu.


Justiina on edelleen erittäin aktiivinen ja touhukas näätä, joka haastaa Ainoa leikkiin ja treenaa oma-aloitteisesti juoksupyörässä. Sen takia ensimmäinen kerta kun sen takapää vähän horjahti menikin parketin piikkiin, sillä kyllähän nuo junnutkin välillä sutivat, kun painavat menemään parketilla. Jokin siinä kuitenkin vaivasi, ja kun Jussi palasi alpeilta, kehoitin häntäkin kiinnittämään erityistä huomiota Justiinan liikkumiseen ja etenkin takapäähän. Valitettavasti parin viikon tarkkailun jälkeen tässäkin asiassa meillä vallitsee vahva yksimielisyys: Justiinan takapää on alkanut heiketä. Se käyttää kyllä takajalkojaan edelleen, mutta joissain tilanteissa jalat lähtevät aiempaa helpommin alta.

Sinänsä tilanne on tuskin mitenkään akuutti, mutta tokihan pää alkaa heti käydä läpi kaikkia niitä vaihtoehtoja, mikä Justiinalla saattaa olla pettämässä, ja mahdollisia aikajanoja sille, miten nopeasti eri vaivat yleensä etenevät. Vaikka periaatteessa juuri mikään ei ole muuttunut, silti ne toivotut pari hyvää vuotta tuntuvat yhtäkkiä hyvin paljon epävarmemmilta, vaikka mummutarkin varaamisesta on vasta sovittu. Ja sitä huomaa toivovansa että kyseessä olisi mikä tahansa muu kuin selkärankaa painava kasvain tai alkava selkärankarappeuma, joista kummastakin tietää, ettei hoitoa oikeastaan ole. Insulinooman lääkehoidostakin meillä on sen verran hyviä kokemuksia, ettei jatkuva lääkerumbakaan kuulostaisi ajatuksena enää yhtään pelottavalta, jos sillä olisi mahdollista saada lisää oireetonta yhteistä aikaa.


Mutta nyt pitäisi koittaa keskittyä siihen mitä on nyt: meillä on edelleen erittäin aktiivinen ja toimelias mummufretti, joka rakastaa lohitahnaa ja rapsutuksia, ja joka edelleen kiipeää sujuvasti rahille pöllimään kissan nappulat, nyt kun talossa on pitkästä aikaa myös nappulakuppi esillä. Mitään päätöksiä kun ei ole kuitenkaan tarvetta tehdä ennenkuin Justiina saadaan tutkittua, ja saadaan toivottavasti jotain tietoa siitä, mikä mummuskan tämänhetkinen tilanne on. Mutta samaan aikaan mieleen on hiipinyt se pieni liian tuttu huoli, että kun osa päivittelee kuinka meidän lauma on taas kasvamassa, itse pelkää ettei niin välttämättä käy. Ja toivoo niin mahdottomasti, että vain ylireagoisi normaaleihin iän mukanaan tuomiin muutoksiin, ja Justiina olisi meidän ilona vielä pitkään.

Mummonäädät on ihan parhaita, mutta en voi väittää, etteikö huolen keskellä olisi alkanut soida tämä kappale päässä, kun katseli Justiinan peseytyvän onnellisen tietämättömänä mikä mammaa huolettaa.

Kuka voisi kellot seisauttaa,
Kun turhan nopeaan
Aika tänä yönä raksuttaa?
Mistä aikaa lisää sais,
Yö kun juoksee aamuun päin?
Kai saan sua vielä koskettaa?

Aika on niin julma:
Se matelee
Juuri silloin, kun se saisi kiiruhtaa.
Nyt kun olet siinä,
Aika suinpäin ryntäilee.

Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää,
Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?
Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää,
Kun maailma antaa kaikkein parastaan?
 
Olen pieni ihminen,
Enkä sille mitään voi.
Parhaat hetket juoksee nopeaan,
Maailma kulkee radallaan.
Se vähät välittää,
Mutta eikö voitais hidastaa?