lauantai 29. elokuuta 2020

Frettiturvallista kotia rakentamassa

Nämä ensimmäiset viikot uudessa kodissa frettien ja Miikkiksen elämä on ollut aika pitkälti rajattu omaan huoneeseen ja omiin aitauksiin, jonka lisäksi on käyty sitten pihalla ulkoilemassa ja ihmettelemässä. Vaikka tästä on seurannut jonkin verran protesteja etenkin nuorison taholta, en ole kokenut, että vapaampaa liikkumista olisi voinut järjestää kyllin turvallisesti. Kissat ovat saaneet vapaan liikkuvuutensa ensin, sillä ne ovat paitsi huomattavasti ketterämpiä kuin Mihail, niillä on yhä toimiva näköaisti, ja ne ovat myös huomattavasti isompia kuin fretit, eivätkä ne sinkoile ihan yhtä päättömästi innostuessaan (vaikka vetävätkin välillä aikamoiset iltavillit). Nyt kun valtaosa laatikoista alkaa olla purettu ja lamput ja muut ovat alkaneet löytää paikoilleen, on seuraavana vuorossa asunnon frettiturvallistaminen. Tavoitteena kun kuitenkin olisi, että junnut voisivat viettää kotonaoloajastamme valtaosan vapaana yläkerrassa, ja mummuskat alakerrassa. Miikkis tulee jatkossa saamaan yläkerran käyttöönsä silloin kun junnut ovat huoneessaan. 

Mauno osallistui ahkerasti portin tekoon


Eilen saatiin otettua yksi iso askel asunnon frettiturvallistamisessa, kun portaikko saatiin suljettua yläpäästä pleksiportilla. Kulkuaukon viereinen kaideosa saatiin tukittua pleksilevyillä jo ennen muuttoa, mutta portin saaminen vähän venyi, kun viime asunnosta kierrätetty portti oli sellaisenaan hieman liian kapea, ja vaati pientä sovittelua. Seuraavaksi pitää kyllä vielä asentaa kaideosan kohdalle kissaverkko, ja muutenkin tarkkailla, koittavatko kissat lähteä ylittämään uutta estettä hyppäämällä, nyt kun ne ovat tottuneet kulkemaan alakertaan portaita pitkin. Frettejä portaikkoon ei uskalla päästää kahdesta syystä: ensimmäinen niistä on se, että portaat ovat takaa auki, ja fretit mahtuisivat turhankin helposti tippumaan niiltä hepuloidessaan. Toinen on laumojen pitäminen erillään, sillä etenkin Nutsku käy mummuskojen päälle jos saa siihen mahdollisuuden.

Väsynyt remppamies

Kun portti saatiin eilen illalla paikoilleen, tuli tyttöjen vuoro kertoa, miten frettiturvallistus jatkuu. Junnujen päästyä irti ei mennytkään montaa minuuttia siihen, kun ne keksivät että astianpesukoneen luukun alapuolella sokkeli on suljettu ainoastaan irtonaisella muovilevyllä, joka on helppo ja nopea työntää syrjään. Siitä tulikin illan hittileikki, kun tytöt koittivat vuorollaan singota tiskikoneen alle, ja Jussi liu'utti niitä samaa tahtia keittiöstä pois. Onneksi porttihommien jäljiltä löytyi jo valmiiksi sopiva pleksisuikale, josta pääsee tänään askartelemaan barrikadia sokkelin eteen. 

Tässä on ihan selkeä kulkureitti ...jos sattuu olemaan fretti


Tässä puuhassa meneekin taas varmasti oma aikansa, että on saatu neitien kanssa katsottua, mikä kaikki pitää tukkia, lukita tai siirtää, että päästään taas siihen tilanteeseen, että neidit uskaltaa pitää pidempiä aikoja irti ilman kokoaikaista valvomista. Viime kodissa päästiin lopulta siihen, että junnutkin uskalsi jättää välillä kauppareissujenkin ajaksi keskenään viipottamaan, eikä niitä ollut tarve kerätä huoneeseensa nukkumaan jokaisen poistumisen kohdalla. Ja eiköhän sama tule onnistumaan myös täällä.

perjantai 28. elokuuta 2020

Vanhaa ja uutta

Oma koulu ja Jussin työt ovat tehneet sen, että muuton suhteen on edetty tasaisen hitaasti. Päämuuttopäivästä tulee huomenna neljä viikkoa, eikä vanha koti ole vieläkään täysin tyhjä. Viikottain on saatu haettua keskimäärin yksi kuorma, kun viikonloppuisin on yleensä yhtenä päivänä roudattu, ja toisena laitettu paikkoja kuntoon. Edistystäkin on silti tapahtunut: tälläviikolla päästiin siihen, että kaikissa huoneissa on vihdoinkin ainakin joku valo, ja frettihuoneessa on vihdoin oven lisäksi myös pleksiportti. Etenkin Mauno on ihan onnessaan saatuaan takaisin vapaan liikkumisen muiden junnujen seuraan, sillä Maunosta frettien huoneessa on parhaat lelut ja tarjoilut. Fretit sen sijaan odottavat yhä vapaampaa liikkumista muualle yläkertaan, mutta se saadaan toivottavasti kuntoon tänään. Niiden osalta rajoitettua sisätilaa on pyritty kompensoimaan ulkoilulla.

Näkymä vanhan kodin parvekkeelta

Frettihuoneen uusi portti

Alkukuusta itselläni tuli täyteen vuosi ajokortillisena, ja vaikka minusta on sen vuoden aikana tullut paljon varmempi kuski, minun on pakko myöntää ettei itselläni ole tällähetkellä mitään motivaatiota ajaa yksin vanhalle asunnolle niinä päivinä, kun Jussi ei ehdi mukaan. Sielä työmaat levittäytyvät sitä tahtia, että en yksinkertaisesti halua koittaa sompailla sielä kaivantojen, työkoneiden ja parakkien keskellä. Joka kerta vanhalla kodilla käydessä olen kerta kerralla iloisempi siitä, että emme enää asu sielä. En voi edes kuvitella, millainen meteli sielä on viime viikkoina ollut, kun asfalttia on kiskottu auki ihan talon vieressä. 

Tarhoja odotellessa valjaat on otettu ahkerampaan käyttöön. Tässä Mallu.

Aino

Vappu

Mauno

Koulun jatkuttua itse ajalee tällähetkellä neljänä päivänä viikossa Paimioon niinä viikkoina, kun pääsee nauttimaan lähiopetuksesta. Koulumatkasta on onneksi tullut jo niin tuttu, ettei tuota 45 kilometrin matkaa enää liiemmin stressaa. Toki joinain aamuina väsyttää lähteä ajamaan, mutta silloin muistuttaa itselleen siitä, että koska tahansa voi tulla se viesti, että ei pääsekään kouluun. Vaikka tämänhetkiset suositukset sallivat koulujen pysyä auki, käytännössä pienetkin flunssaoireet opettajalla tekevät sen, että luento siirtyy Teamsiin. Tälläviikolla niin kävi kahden opettajan kanssa. Flunssakausi koronamaailmassa ei ole kiva. Mutta rakastan koulun käyntiä yhä, mikä onkin nykyisessä koulussa varsin helppoa: tällähetkellä itselläni on käynnissä perus tuotantoeläinjakso ja valinnainen hevosjakso, ja jälkimmäisen myötä tälläviikolla on päästy muunmuassa maastolenkille (olin ensimmäistä kertaa vuosiin hevosen selässä, mistä reidet etenkin eilen muistittivat kiitettävästi) sekä seuraamaan harjoitusraveja. 

Maanantain koulupäivä meni etänä takapihalla puolukoita poimien

Pihan asukkaita

Pörriäispeppu

Vaikka arki on ihan hyvää näinkin, kun se pyörii koulun, oman lauman ja muuton ympärillä. sitä haluaisi pikkuhiljaa päästä tiputtamaan muuton kuviosta pois. Oma koti kun on jo vahvasti täällä, niin sitä ei haluaisi käyttää enää aikaa vanhaan. Ihan lopullisesti vanha koti tippuu kuitenkin kuviosta pois vasta ensivuonna, kun se päästään laittamaan myyntiin putkiremontin valmistuttua. Siihen asti se tulee vaatimaan jonkin verran huomiota, tosin selvästi vähemmän sitten, kun loputkin tavarat on saatu sieltä pois. 

Pihasaunan terassi oli Mallusta aika jännä (ajattelin hetken ottavani neideistä taas kuvia ilman valjaita, mutta idea haudattiin hyvin nopeaan parin kuvan jälkeen, kun neideillä oli niin kova meno päällä)


lauantai 15. elokuuta 2020

Muuton välipäivät

Jussi on ollut torstaista asti Helsingissä koulutuksessa, joten päätin itsekin olla sen aikaa käymättä vanhalla asunnolla, ja keskittyä laittamaan hommia kuntoon täällä uudella. Varsinaisten muuttohommien lisäksi paljon on ollut sellaista perushuoltoa, kuten kukkien kastelua, hyönteishyllyn perusteellisempi läpikäynti jauhomatofarmien kuukausihuoltoineen ja kärpäspurkkien jakamisineen, uusien reseptien opettelua (etenkin kesäkurpitsareseptit ovat olleet sattuneesta syystä hyvin haussa nyt) ja tietenkin sitä kaikkein tärkeintä perushommaa, eli eläinten rapsuttelua ja aktivointia. Muuton keskellä monena päivänä sitä aikaa kun on jäänyt kauhean vähän muuhun kuin siihen, että on pyritty varmistamaan, että kaikilla on kaikki perusasiat kunnossa. Tällä viikolla sitä on myös ottanut pitkästä aikaa polkupyörän alleen ja käynyt sen kanssa tutustumassa lähiympäristöön, josta on löytynyt tähän mennessä muunmuassa lähimmät kaupat ja seuraava työssäoppimispaikka. 

Saksikäsi-Lysti lähdössä pakomatkalle (onneksi kynsisakset löytyivät viimein...)
Uutiset ovat olleet taas täynnä koronaa ja maskisuosituksia, ja vaikka kovasti toivonkin, ettei koulun kanssa jouduta taas etäopetukseen, se ahdistaa tällähetkellä aiempaa vähemmän. Tälläviikolla olleen yhden etäkokouksen istuin pääosin kasvihuoneella napsien samalla viinirypäleitä suoraan tertusta, ja siinä katsellessani kun pilvet lipoivat kasvihuoneen yllä tunsin vahvasti olevani kotona. Enää oma koti ja kodin rauha ei rajaudu vahvasti neljän seinän sisään, vaan kodin piiriin rajautuu monia hyvin erilaisia tiloja. Etäluennolla voisi istua yhtä hyvin saunakamarissa hirsiseinien suojissa kuin olohuoneessa takkatulen äärellä. Nautiskella metsän reunassa, tai istuskella kirsikkapuun varjossa leikkimökin terassilla. Toki sitä olisi aiemminkin voinut lähteä ulos kerrostalosta puistoihin ja muihin julkisiin tiloihin, mutta olen aina ollut huono lähtemään kotoa. Ja etenkin silloin kun joku laumasta on mukana, julkisilla paikoilla harvemmin sai ihmetellä mitään rauhassa, kun oli itse se ihmeteltävä. Ei sillä ettenkö rakastaisi myös esitellä laumaani, mutta paljon mieluummin valitsen itse, koska sen teen, ja koska taas hiippailen omissa ajatuksissani joutumatta koko ajan keskeytetyksi. Julkisilla paikoilla sitä valinnanvapautta ei aina ollut, kun karvakaverit vetivät huomiota puoleensa. Ja vaikka rakastankin sitä, että voin täällä levittää frettien aitauksen nurmikolle ja keskittyä puhtaasti ulkoiluun pop-up frettipäivän pitämisen sijaan, kyllä niitä jälkimmäisiäkin on yhä ehtinyt oma-aloitteisesti harrastaa: kun banaanilaatikkoja eteenpäin lahjoitettaessa tuli sattumalta puhe, kuinka hakija on harkinnut itselleen frettiä lemmikiksi ja kuinka heillä on tällähetkellä matelijoita, niin kyllähän siinä nyt toki mieluusti ihan äkkiä vain vähän näyttää ja kertoo, kun aikaakin sattui hyvin olemaan. Ja vedettiin sit myös uusintakierros seuraavan laatikkokuorman kohdalla. 

Toisen aitauksen ollessa mummuskojen käytössä, ulkoilessa joudutaan tällähetkellä tyytymään pieneen tukikohtaan

Tukikohdasta käsin on hyvä lähteä vuoroon kartoittamaan ympäristöä
Jussi on palaamassa kotiin tänään illalla, ja huomiseksi on taas sovittu roudauspäivä. Silloin koitetaan saada loput isommat tavarat uudelle kodille, kuten takkahuoneen sohva ja vierassänky Jussin lapsuudenkodista, sekä frettien pakastin. Tälläerää olen kallistumassa niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin että frettien pakastin ei enää jatkossa löytyisi frettien huoneesta, vaan iso arkku sijoitettaisiin autotalliin, josta haettaisiin viikottain viikkomenuu keittiön pystypakastimeen. Niin paljon kuin tuota frettien aarrearkkua rakastankin, on pakko myöntää, että se painaa täytenä niin paljon, että se hankaloittaa frettihuoneen sujuvaa siivousta, mikä etenkin kesäisin lisää kärpästen määrää, kun sen alle pääsee piiloutumaan joitain lihankappaleita. Ja koska autotalli on joka tapauksessa sähköistetty ja lämmitetty tila, joka ei mene talvellakaan pakkasen puolelle, selviäisi arkku sielä varmasti moitteetta, vaikka tuossa kyseisessä yksilössä ei olekaan pakkasenkestosta kertovaa tarraa.

tiistai 11. elokuuta 2020

Terveisiä muuton keskeltä

Kuvittelin että muutto menisi taas tavalliseen tapaan: tavarat olisi kannettu yhdessä päivässä, ja laitettu paikoilleen parissa. Olen muuttanut elämässäni lähes parikymmentä kertaa, joten en osannut pitää tätä aikataulua edes epärealistisena. Nyt muuttoa on tehty 1,5-viikkoa, ja olen joutunut tarkistamaan aikataulua useamman kerran. Osa tavaroista on vieläkin vanhalla asunnolla. Kaikki uuteen kotiin tuotu ei ole vielä paikoillaan, eikä vanhaa ole todellakaan vielä siivottu. Välillä on iskenyt totaaliväsymys ja uskonpuute. Välillä on malttanut pysähtyä ja katsoa, kuinka uskomattoman upea tämä uusi paikka on. Toissapäivänä Jussi onnistui vielä kaatumaan niin, että polvi piti tikata, mikä kanssa tekee sen, että muutamat isommat kannettavat saavat odottaa vielä lisää.

Karvakaverit muuttivat lauantaina ensimmäisinä

Ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi tyypit pääsivät telttamajoitukseen
 

Helteiden myötä on ollut pakko välillä pitää taukojumppaa ja kantaa laatikoiden sijaan vettä kasveille. Perennojen, havujen ja alppiruusujen lisäksi tontilta löytyy muunmuassa kesäkurpitsaa, viinirypäleitä, maa-artisokkaa ja kirsikkatomaatteja. Sitä on päässyt siis myös etsimään kauan kadoksissa ollutta viherpeukaloaan, kun on koittanut muistella, mitä kaikkea piha vaatii voidakseen hyvin. Ostoslistalle on myös päässyt yksi pitkä puutarhaletku ja pari isoa kastelukannua lisää, mutta niitä ei ole ehditty vielä hakea. Sisko perheineen kävi taas viikonloppuna auttelemassa, ja lasten muistuttelun myötä osasi itsekin välillä tauottaa myös pulahtamalla altaaseen ja käymällä saunassa.


Lisää kuvateksti
Herppihuoneen tyypit siirtyivät päivän lopulla, kun ne oli saatu pakattua

Akvaario laitettiin niin, että suodatin saatiin päälle ja kalat ja kasvit pois kuljetusastioista
Kylmiöstä tuli väliaikainen herppihuone, johon kuljetuslaatikot siirrettiin
Herppihuone lähti muotoutumaan

Valtaosa eläimistä on tästä kaikesta aika hämillään. Kissoja lukuunottamatta karvakaverit elävät tällähetkellä aika rajattua elämää, kun tavarat hakevat vielä paikkojaan. Junnufreteillä on oma huoneensa, mutta toistaiseksi ne eivät ole päässeet jaloittelemaan huoneensa ulkopuolelle. Miikkiksellä on oma pleksiaitaus olohuoneessa, jossa kaikki sille tärkein pysyy samoilla paikoilla, vaikka ympäristöä myllätään. Miikkis on todennäköisesti jo täysin sokea, niin se pääsee tutustumaan paikkoihin paremmin vasta kun kaikki on paikoillaan. Mummufreteillä on oma aitauksensa takkahuoneessa, josta tulee niiden oma valtakunta. 

Miikkiksen tukikohta

Junnujen huone

Matelijabunkkerin tämänhetkinen vaihe

Mummuskojen aitaus
 

Matelijabunkkerissa kaikki ovat jo terraarioissaan, ja välttämättömin tekniikka pelittää, mutta siihen että kaikki valot, ajastimet, hiilidioksidilaitteistot ja muut olisivat täysin asennettu on vielä matkaa. Eilen haettiin taas lisää jatkojohtoja, josko hommaa saataisiin tänään eteenpäin.

Ensimmäiset pihakauriitkin on jo bongattu (ja uusi näätävankkuri saapui vihdoin)

Ainosta kaikki on ihan ok
 

Mauno on herkkänä poikana aika järkyttynyt niin laatikoiden kantamisesta, vielä osissa olevasta lempikiipeilypuusta kuin siitäkin, että olohuoneen ikkunoista näkyy vesimonttu, jonne ihmiset välillä hyppäävät veden varaan, mikä on Maunosta hyvin huolestuttavaa. Aino sen sijaan on ottanut portaikon omakseen, ja tuntuu kunnon diivan tavoin ihmettelevän lähinnä sitä, miten se joutui odottamaan kaksikerroksista palatsiaan yli vuoden vanhaksi asti, eikä saanut sitä heti.

Kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa. Nyt itsellä on onneksi loppuviikko aikaa laittaa paikkoja kuntoon, kun tälläviikolla lähiopetusta oli vain maanantaina.