sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Maunon ensimmäinen viikko kotona ja muita kuulumisia

Siitä on nyt viikko, kun haettiin Mauno. Viikko on sujunut yhtä reippaasti kuin ensimmäisetkin päivät, ja vaikka nuoremmat fretit yhä epäilyttävät Maunoa, niidenkään kanssa ei ole ollut yhtä haastavaa kuin silloin kun Aino tuli. Mauno nimittäin oppi jo ensimmäisinä päivinä seuraamaan Ainoa akvaarion vieressä olevaan tähystystorniin, mikäli liikaa ahdistaa. Maunolla on myös oma taktiikkansa, mikä toimii hyvin kaikkiin muihin paitsi Lystiin: Mauno lyö napakasti tassulla kunnon sähähdyksen kera. Siinä kohtaa viesti menee useimmille neideille kerrasta perille, ja ne jättävät Maunon rauhaan. Nuoriso kun pohjimmiltaan haluaisi leikkiä, eikä tuommoisen sähisevän tyypin kanssa kannata, kun se torppaa leikin heti alkuunsa. Täällä on kuitenkin sen verran seuraa mistä valita, niin Mauno ei pääse jatkoon. Tämä on helpottanut ensimmäistä viikkoa paljon, sillä nyt tyyppejä ei tarvitse kerätä erilleen esimerkiksi vessassa käydessä, sillä uskaltaa jo luottaa siihen, että Mauno saa väistettyä tyyppejä.

Kaverukset Mauno & Aino

Pienenä takapakkina Lysti otti Maunon tulosta sen verran nokkiinsa, että se kostettiin ensimmäisinä päivinä Vapulle. Lysti oli jo lopettanut Vapun riepottamisen, mutta kun Mauno tuli ja siihen ei päässyt käsiksi, turhautuminen purettiin sitten toiseen uuteen ja vielä vähän epäilyttävään. Samalla se sinetöi päätöksen siitä, että meidän lauma on nyt toistaiseksi tässä. Vaikka asiat ovat ensimmäisten päivien jälkeen taas rauhoittuneet nopeaan, lauma tarvitsee nyt selkeästi aikaa ilman siihen tulevia uusia jäseniä, että kaikilla on kunnolla aikaa sopeutua nykyiseen kokoonpanoon. Tänä vuonna meidän porukka kun on kasvanut ennätyspaljon, kun Vapun ja Mallun lisäksi tuli vielä Aino ja Mauno.

Aino puolestaan lämpeni Maunolle todella nopeaan, ja toisesta päivästä alkaen ne jo leikkivät keskenään - aina eiliseen asti. Eilen se liekki nimittäin todenteolla roihahti, ja Aino totesi olevansa naaras parhaassa iässä, ja aloitti ensimmäisen kiimansa. Ensimmäisenä oma huomio kiinnittyi jatkuvaan mouruamiseen, joka tuntui poikkeavan selvästi Ainon normiääntelystä. Ja kun sitten Aino vielä illalla alkoi nostella peppuaan ja häntäänsä Maunolle Maunon koittaessa haastaa kaveria leikkimään, tuli aika ilmoittaa Jussille töihin, että nyt voisi olla oikea aika varata Ainolle sitä sterilointiaikaa. Mauno onkin ollut nyt hyvin hämillään, kun kaveri ei enää leiki, ja Aino selvästi vähän turhautunut, kun pieni kollinalku ei ymmärrä selviä vihjeitä. Tämän päivää Mauno onkin sitten leikkinyt Justiinan kanssa, joka ei ole samalla tavalla sekaisin.

Kissojen vartiotorni
Talonvaltaajat
Eilen kävimme myös Itäharjun Mustissa ja Mirrissä vetämässä frettipäivän. Liikkeessä tunnuttiin olevan oikein positiivisesti yllättyneitä, kun saavuimme paikalle kokonaisen yhdeksän fretin voimin. Meiltä lähti mukaan näätähuonejengi, eli Mitella, Lysti, Huisku, Nutella, Mallu ja Vappu, Sarianna toi Hauerin ja Melina Käpyn ja Nekun. Nekkua tuntui kyllä vähän harmittavan, että nyt kun Mallulla on kotonakin ikätoveri, se ei jaksanut painia siskonsa kanssa koko parituntista yhteen putkeen, mikä oli Nekusta ennenkuulumattoman tylsää! Joten se teki sitten parhaansa haastaakseen muita, ja saikin välillä mukaan emonsa ja veljensä. Oli kyllä vaihteeksi mukava hoitaa esittelyhommia tällätavalla kotikentällä, muutaman minuutin automatkan päässä kotoa. Niin lähellä, että ilman painavaa aitauskassia esittelyreissu olisi hoitunut helposti ilman autoakin. Lupasinkin sitten liikkeelle, että meidät saa kyllä ehdottomasti kutsua paikalle uudelleenkin, mikäli haluaa myöhemmin ottaa uusinnan frettipäivästä.

Esittelytiimi on alkanut mennä lepomoodiin
Justiina nautti esittelyjuttujen ajan junnuvapaasta näätähuoneesta
Kuluneella viikolla tuli myös pohjustettua lisää herppihuoneprojekteja, kun Turun Lemmikkiasema myi edullisesti pois kolme heillä käytössä ollutta liukuoviterraariota. Pääsee taas harjoittelemaan taustojen tekoa, ja siirtämään muutamia tyyppejä isompiin asumuksiin. Herppihuoneenkin kohdalla tauko uusista tulokkaista tekee varmasti hyvää, ja seuraavan vuoden-parin aikana, johon putkiremontti tulee sijoittumaan, ehtii todennäköisesti saamaan useampia tyyppejä aikuisterraarioihin asti, minkä jälkeen näkee sitäkin taas paremmin, minkä verran tilaa nykyiset tyypit oikeasti tarvitsevat. Etenkin mikäli remontin yhteydessä saisi pois herppihuoneen nykyiset kaapit, jonka jälkeen huoneeseen vapautuisi tila alkaa suunnitella tiikeripyton Luigin tulevaa aikuisterraariota.

Terraariolöytöjä

maanantai 23. syyskuuta 2019

Mauno on kotona

Eilen otettiin suunta kohti Sastamalaa ja haettiin Mauno kotiin. Ja pakko heti kättelyssä myöntää, että en todellakaan ollut osannut varautua siihen, että Maunon kotiutuminen lähtisi liikkeelle niinkuin se lähti. Jos Jussi oli pelännyt, että maatiaiskissa olisi samalla tavalla vähän arka ja varautunut kuin hänen lapsuutensa kissat, Maunon kohdalla pelko ei olisi voinut osoittautua turhemmaksi. Sitten kun maltoin sanoa heipat Maunon kasvinkodin muille kissoille ja kotiväelle, Mauno asteli itse boksiin Jussin otettua sen esille, ja parin autossa sanotun maun jälkeen nukkui loppumatkan tyynesti boksissa. Olimme etukäteen miettineet, mikä olisi paras tapa lähteä esittelemään Maunoa laumalle, mutta kun poika oli koko ajan vaikuttanut niin reippaalta, päätettiin että Mauno pääsisi suoraan tutustumaan rauhallisempaan jengiin. Kun sitten kotona avattiin boksi keskellä olohuonetta, Mauno käveli pää pystyssä suoraan ulos, vilkaisi Ainoa, ja lähti turkimaan paikkoja. Itsyä ja Miikkistä piti vähän kokeilla tassulla, mutta kun ne eivät siihen isommin reagoineet, tutkimukset jatkuivat. Justiinaa pentu kiinnosti siinä kohtaa kun pentu oli jääkaapin kohdalla, mutta koska Mauno ei selvästi osannut avata kaappia ja antaa tahnaa, Justiina ei nähnyt välitöntä syytä kiinnostua pennusta sen enempää.

Kännykän hiiripeli on paras iltasatu

Loppuilta menikin pitkälti niin, että Aino ja Itsy kävelivät vähän matkan päässä Maunon perässä ihmetellen mikä tuo tyyppi on miehiään. Kun noin vain tulee tänne ja on heti kuin kotonaan. Testaa kaikki löytämänsä lelut läpi, syö frettien jemmoista ja hyppää vielä sohvalle ja suoraan Jussin syliin hyrisemään. Ainon piti sitten vähän köyristää selkää ja sähistä, kun ei noin voi vain olla, mutta Mauno kuittasi tilanteen vetäytymällä muutaman askeleen. Sen jälkeen Ainokin uskaltautui sitten katselemaan tyyppiä vähän lähempää, kun ehkä se oli sittenkin enempi epäilyttävä kuin vaarallinen. Parin tunnin jälkeen Mauno jo juoksi kissanpyörässä, ja Aino istui vieressä katselemassa. Käytyään koko asunnon läpi Mauno nukahti olohuoneen pöydälle kannettavani päälle. Maunolla on selvästi jokin juttu elektroniikan käyttöön peteinä.

"Ja sitkö mennään?" -Mauno
"On tää kyllä sittenkin vähän jännä" -Mauno
Tänään minulla ja Jussilla oli molemmilla työpäivä, ja hetken asiaa mietittyämme päätimme vielä täksi päivää jättää Maunon varuiksi makuuhuoneeseen ilman muita eläimiä työpäivän ajaksi. Poika tuli kuitenkin vasta eilen, eikä siinä ihan mahdottoman montaa tuntia ehditty seurata laumasuhteiden kehitystä. Kun sitten tulin töistä kotiin, Mauno juoksi heti ovelle vastaan, kun avasin makkarin, ja alkoi innoissaan puskea myös ovelle tullutta Ainoa. Ainoa tämä selvästi vähän hämmensi, mutta enää Maunoa ei komennettu pois. Siitä asti Aino ja Mauno ovatkin kiertäneet asuntoa yhdessä. Vuoroon Mauno menee edellä, ja Aino tulee tarkkailijana perässä. Vuoroon Aino johtaa kulkua, ja Mauno seuraa mihin kaveri menee. Itsy ei ole enää jaksanut kiinnostua Maunosta sen enempää kuin Ainostakaan.

Isin kanssa on hyvä loikoilla sohvalla
Fretit olivat ystävällisesti jemmanneet Maunolle iltapalaa
Seuraavana on edessä näätähuonejengin kohtaaminen. Sieltä näytettiin jo eilen portin läpi sellaisia pulloharjahäntiä, että on odotettavissa että nuoriso ei tule sulattamaan Maunoa ihan yhtä nopeasti. Näätähuonejengin kanssa otetaankin suoraan linjaus, että ihan alkuun ne eivät tule olemaan Maunon kanssa valvomatta samassa tilassa edes vessakäyntien ajan, kunnes on varmuudella nähty, että Mauno pystyy halutessaan vetäytymään, mikäli tyypit käyvät liian ahdistaviksi. Ainokaan kun ei heti tultuaan päässyt vielä hyppäämään akvaarion päälle tai muihin näätävapaisiin sijainteihin, mihin se nykyään vetäytyy, jos nuoriso käyttäytyy kuin huligaanit. Nuorisossa on muutama tyyppi, jotka todennäköisesti vielä vetävät atleettisuudessa vertaa Maunolle.

Mauno ei ihan ymmärrä, mitä Justiina kysyy
Mauno kokee silti suurta mielenkiintoa ruokahommiin
Kaikenkaikkiaan tähän mennessä ainoa, mikä saa tuntemaan, että Mauno ei olisi ollut täällä jo selvästi pidempään on se, että tänään pojalla oli aamulla maha vähän löysällä. En kyllä tiedä, onko se reaktiota enemmän muuttoon vai frettien jemmaruokiin. Mutta se toivottavasti tasaantuu nopeasti maitohappobakteerien kanssa. 

Välillä pitää silti vähän huilia
Sen jälkeen jaksaa sitten vaikka syödä lisää iltapalaa
Näätähuonejengiä vähän epäilyttää

lauantai 21. syyskuuta 2019

Kuluneen viikon kuulumisia

Kaksi vilkasta eläintapahtumaa parina peräkkäisenä viikonloppuna veti akut aika tyhjiin, ja alkuviikko menikin vähän koomassa. Se ei ole silti estänyt virittelemästä vähän uusia tuulia: tämän viikon aikana solmittiin paitsi kauan haaveiltu siivoussopimus, kävin yhdessä infotilaisuudessa liittyen hakemaani koulupaikkaan. En voi kieltää, ettenkö tällähetkellä odottaisi kuin kuuta nousevaa, että saan ensikuun alussa siivousalan ammattilaiset siivoamaan tämän asunnon lattiasta kattoon - ja mikä parasta, sopimus on jatkuva ja käsittää perusteellisen siivouksen joka kuukausi. Monieläintaloudessa se ei toki tarkoita sitä, että olisin vastaisuudessa vapautettu kokonaan siivoamisesta, mutta se vapauttaa minut keskittymään rauhassa päivittäisiin sotkuihin, kun voin luottaa siihen, että joku muu tulee ja hoitaa ne kaappienovet, listat ja kahvat, mihin aika ja oma jaksaminen ei aina tahdo riittää. Tähän asti on koitettu tsempata siivouksessa yhdessä Jussin kanssa, mutta etenkin viime viikkoina vahvasti ristiin menneet työvuorot ja Jussin päivystykset ovat tehneet sen että kotia on hoidettu enemmän vuoroissa kuin yhdessä.

Kissojen ruokintapaikka siirrettiin keittiön tasolle, jotta fretit eivät pääse pöllimään kissojen ruokia edes kissojen ollessa kupilla (etenkään sitten, kun Mauno opppii hyppimään tasolle ilman apuja)
Koulupaikkajuttu jännittää vielä enemmän. Kesäinen hakuni klinikkaeläinhoitajaopintoihin ei tuottanut tulosta, joten laskin rimaa pykälän verran, ja nyt minulla on haku päällä Maatalousalan perustutkintoon, eläintenhoidon osaamisalaan. Eli kouluun jossa pääsisi vahvistamaan vielä niitä perusteita, ennenkuin päättää hakisiko uudestaan kilinikkapuolelle, vai alkavatko muut eläinhommat vetää enemmän puoleensa. Haastattelu jonka pohjalta hakijat valitaan on itselläni ensikuun alussa, ja siihen asti on sitten aikaa hioa itseään haastattelukuntoon. Hakua ajatellen itselläni on pari vahvaa miinusta: korkeakoulututkinto ja vakituinen työpaikka. En siis tule saamaan lisäpisteitä sen perusteella, että minun katsottaisiin olevan vakavasti uudelleen koulutuksen tarpeessa. Omat mahdollisuuteni ovat siis kiinni siitä, kuinka selväksi onnistun tekemään motivaationi siirtyä eläinalalle, ja kuinka vahvan kuvan onnistun antamaan soveltuvuudestani eläinalan töihin. Tokihan sitä on tullut harrasteltua eläinjuttuja koko ikä, mutta koska hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden, se ei automaattisesti takaa vielä yhtään mitään. Tämän eteen on kuitenkin jo tehty kunnolla töitä, ja hankittu muunmuassa se ajokortti sitäkin silmällä pitäen, että pääsisin paremmin kulkemaan kouluun, joten jotain kautta aion kyllä saada homman toimimaan. Toivon kyllä todella, että se väylä olisi tämä, ja pääsisin vuodenvaihteen jälkeen uppoutumaan entistä enemmän takaisin opiskelujuttuihin.

Aino vahtii kuivattuja käpäliä, joista yllättävän moni on jo hävinnyt jäljettömiin
Vaikka näiden osalta katse onkin jo vahvasti ensikuun alussa, syyskuukaan ei ole vielä ohi. Tänään meille on tulossa vaihteeksi kotiin ihmisiä tutustumaan fretteihin, ja siinä ohella vähän muuhunkin eläintarhaan, ja huomenna haetaan kotiin Mauno. Mauno rokotettiin ja kastroitiin toissapäivänä, ja nyt odotettu pikkumies on vihdoin valmis muuttamaan tänne. Saa nähdä miten Aino reagoi saadessaan omanlajistaan juttuseuraa.  

Ei ole väliä kuinka myöhään yöllä Jussi töistä kotiutuu, vastaanottokomitea on silti valmiina.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Salon Eksoottiset lemmikit esittelyssä päivä

Salon 4H-yhdistys järjestää vuosittain Eksoottisten lemmikkien esittelypäivän kauppakeskus Plazassa. Me olimme tänä vuonna paikalla ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä melkoinen kolmituntinen. Esittelypisteet oli tänä vuonna järjestetty rinkiin tyhjään liiketilaan, ja liiketilaan oli koko tapahtuman ajan yli 60 ihmisen jono. Itse en ehtinyt frettien luota poistua enää sen jälkeen kun ovet aukeasivat, mutta tilannetta kurkkimassa käynyt kaveri totesi jonon ulottuneen melkein ulos asti. Yhtäaikaa on todella hienoa, että eläimet herättävät kiinnostusta, ja todella moni tuntui olevan avoimin mielin karvakavereiden lisäksi myös hämähäkkien, sammakoiden ja muiden suhteen. Toisaalta se on aina myös vähän harmi, sillä silloin kun ihmisiä on koko ajan paikalla massoittain, esittelyt täytyy väkisinkin hoitaa vähän liukuhihnamentaliteetilla, eikä sitä pysty samalla tavalla keskittymään niihin kävijöihin, jotka ovat oikeasti miettineet eksoottisen lemmikin hankintaa, ja haluaisivat kysellä niistä tarkemmin. Niille kävijöille koitettiin sitten Jussin kanssa aina vinkata joko näätien tai herppien facebookia, ja kehoitettiin ottamaan yhteyttä sitä kautta, jos haluaa kysellä lisää, tai olisi kiinnostunut tulemaan ihan ajan kanssa meille kotiin tutustumaan.

Auto oli taas hyvin täynnä kun lähdettiin tien päälle
Lenan Heta auttoi pystytystoimissa muunmuassa kantamalla roskapussia

Salon tapahtumassa oli ehdottomasti plussaa, että aamulla oli hyvin aikaa pystyttää, ja autotkin sai mukavan lähelle purkamista varten. Me kun emme olleet suinkaan ainoat, joilla auto oli lastattu kattoa myöten terraarioilla, häkeillä, aitauksilla ja kantobokseilla. Aamun reilu pystytysaika teki myös sen, että ehti itsekin vähän kierrellä ja katsella, millaisia eläimiä muilla oli näytillä. Meillä oli tälläkertaa mukana frettien lisäksi neljä tarantulaa, tulisalamanteri, tunnelisammakko ja vietnamilainen nokkakäärme, niin omatkin eläimet levittäytyivät kolmelle pöydälle frettiaitauksen lisäksi. Terraarioiden määrä teki myös sen, että olisin ollut pulassa ilman Jussia, sillä en olisi ovien auettua mitenkään edes nähnyt päästä päähän meidän laumaa, saati että olisin pystynyt vastaamaan edes murto-osaan kysymyksiä pomppiessani riviä päästä päähän. Nyt meillä työnjako asettui taas aika luontevasti siihen, että minä vastasin pääosin frettikysymyksiin ja olin tyttöjen aitauksen kohdalla, ja Jussi vastaili enemmän herppipuolen kysymyksiin.

Omia tyyppejä
Sauronin väliaikaisterraario siirtyy ensiviikolla Thanoksen käyttöön
Tarantulista oli mukana neljä
Tulisalamanteri Fenix oli Sauronin vieressä
Hypno-sammakko oli vähän sivussa muista omista

Fretit menivät lepomoodiin melko pian tapahtuman alettua, ja sitä pääsi vastaamaan moneen kertaan kysymykseen siitä, ovatko fretit aina niin rauhallisia. Tällaisissa tapahtumissa kun yhtenä haasteena kieltämättä on, että freteillä on keskimäärin kaksi moodia: off ja turbo, ja aitauksessa vieraassa paikassa missä on paljon hälyä niistä näkyy lähinnä se off. Sikäli sekin on totuuden mukainen, ja moni fretti on väsyneenä mitä ihanin sylinunnu, jota saa paijata ja hellitellä vaikka miten. Mutta mikäli vakavammin frettiä harkitsee, niin sitten olisi hyvä pyrkiä päästä näkemään myös se turbo, kun painetaan täysillä pitkin kämppää, painitaan, ja sinkoillaan pitkin sohvia ja sohvapöytiä. Se kun on se puoli, minkä moni kokee sotkemisen ohella selvästi haastavammaksi. Tälläkertaa hommaa vielä korosti se, että meillä oli paikalla lauman rauhallisin kolmikko, joka on tottunut niin lapsiin, koiriin, pyörätuoleihin, kuin moneen muuhunkin, eikä hätkähdä esittelytilanteissakaan juuri mistään. Justiina, Itsy ja Huisku olivat ihan loistava luottotiimi tällaiseen paikkaan, jossa oli koko ajan paljon lapsia ja hälyä ympärillä, mutta niiden näkeminen ei välttämättä kauheasti vielä valmista siihen, mitä se voi olla, jos kotiin tulee riehakas hampaileva pentu. Mutta seuraavassa Turun tapahtumassa meillä on varmaan mukana taas nuorisoa, kun yleisöä on oletettavasti selvästi vähemmän paikalla, niin pääsevät junnut vähän treenaamaan esittelyjuttuja ja kävijät näkevät ehkä enemmän sitä toistakin puolta freteistä.

Ihana iso konnimus
Näitä eksoottisia ihanuuksia pääsin itsekin sylittelemään <3
Mossen sokeriorava joutui heti paparazzin uhriksi
Paikalla oli myös vähän isompia pitkäkorvia
Ja Heta <3
Kaikesta raskaudestaan huolimatta Salon tapahtumasta jäi kyllä positiiviset fiilikset. Tapahtumasta lähti oletettavasti kotiin monta eläimistä kiinnostunutta lasta ja aikuista monta tiedonmurusta ja eläinkohtaamista rikkaampana. Vielä en kuitenkaan uskalla luvata, bongaako meidät paikalta myös ensivuonna, sillä tämä syyskuun viikonloppu on yleensä ollut meillä aikataulujen puolesta aika haasteellinen. Mutta mikäli muilta menoilta suinkin ehdimme, eiköhän suunta oteta kohti Saloa ensivuonnakin!

lauantai 14. syyskuuta 2019

Kanipäivä

Kun valitsee lemmikeikseen lihansyojiä, lihaa joutuu väistämättä käsittelemään jossain muodossa lemmikkinsä hyvinvoinnin varmistamiseksi. Moni suosii mahdollisimman pitkälle prosessoituja lihatuotteita, jotka eivät enää muistuta sitä eläintä, mistä ne ovat peräisin, kuten nappuloita tai raakaruokailevan lemmikin kohdalla jauhelihoja. Meillä on pyrkimyksenä että koko ajan isompi osuus näätien ja Ainon ruuista olisi paitsi kotimaisia, ne olisivat mieluusti myös läheltä ja muilta kuin tehotuotantotiloilta. Siihen on vielä pitkä matka että kaikki talouteen tuleva liharuoka täyttäisi nämä kriteerit: meillä hyödynnetään yhä paljon myös elintarviketuotannon sivutuotteita (Atrian pakkaamina saa hyvään hintaan kymmenen kilon laatikkoja broilerin sydäntä, kivipiiraa, maksaa, kakkos- ja kolmosluokan siipeä yms.) sekä jossainmäärin myös ulkolaisia tukkukasvatettuja ruokaelämiä (Suomessa on vain muutamia jyrsijäkasvattajia, jotka myyvät ruokaeläimiä isommissa määrin myös ulospäin, ja heistä moni ei lähetä Matkahuollon kautta, minkä vuoksi esimerkiksi kotimaisten hiirten saaminen on enemmän iloinen poikkeus, kuin vallitseva tilanne).

Lysti ja Mallu haluavat varoittaa, että seuraavissa kuvissa näkyy pilkottavia kaneja ja niiden osia
Tavoitetta kohti pyrkiessä logistinen ja taloudellinen puoli aiheuttavat välillä haasteita, mutta yksi asia josta on tavoitetta kohti mentäessä monesti valmis tinkimään on oma mukavuus. Kun sitä tuli reilu vuosi sitten havaittua, että meidän läheltä saa parhaiten sen kokoista ruokaeläintä, joka ei omille kokonaisina uppoa, mutta joka on ravintona silti ensiluokkaista, sitä tuli panostettua kunnon metsästysveitseen. Sille tuli taas tänään urakalla käyttöä, kun kävi taas todellinen tuuri: samalta myyjältä löytyi kahdeksan kokonaista 1,5-kiloista kania, ja kaikki olivat vielä menossa lopetukseen yhtäaikaa, ja meidän oli mahdollista saada ne heti lopetuksen jälkeen tuoreina. Yleensä kanitkin kun tulevat meille pakasteina, jolloin niiden sulattelussa paloittelukuntoon on kanssa oma hommansa, etenkin kun isot kanit eivät sula tasaisesti joka kohdasta, vaan siinä kohtaa kun muu osa ruhoa olisi jo pilkottavissa, sisäelimet ovat yhä jäässä. Niinpä tälläkertaa ei edes mietitty muuta kuin sitä, että nyt kun meillä on kerrankin sulia, kaikki pilkotaan pakastimeen yhdellä kertaa. Tässä kohtaa iso onni oli kumppani, jonka ensimmäinen kysymys kanisavotasta kertoessani oli, että kumpi nylkee ja kumpi pilkkoo. Eli koko urakka sujui jouhevasti kahteen pekkaan.

Tästä se urakka sitten lähti, minä sain nylkyhomman, Jussi pilkkoo
Loppua kohden lihakulhot täyttyivät ja leluksi kuivattavia töpöjä yms., alkoi olla kanssa aika liuta
Kokonaisia ruokaeläimiä käsiteltäessä kaikki pyritään saamaan mahdollisimman tarkkaan hyötykäyttöön. Nykyään suolisto onkin kaneissa melkein ainut, mikä päätyy jätteeseen. Liha luineen ja sisäelimet menevät ruuaksi laumalle. Kokonaisia ruokaeläimiä hankittaessa sisäelinkattauskin on heti ihan erilainen kuin eläinkaupan sisäelinseoksia hankittaessa: sisäelinseoksissa on mukana yleensä vain sydäntä, kivipiiraa ja maksaa, kun taas kokonaisesta ruokaeläimestä kuppiin saadaan myös munuaiset, aivot, perna, keuhkot... Hännät, korvat ja jalat tulee nykyään kuivattua leluiksi. Silloin kun työstetään yksittäisiä ruokakaneja, nämä laitetaan pussissa pakkaseen odottamaan että niitä kertyy isompi määrä. Nyt kun kaneja pilkottiin kerralla useita, saatiin kuivurikin kerralla täyteen. Samaan kuivurilliseen mahtui myös pakastimessa odottaneet pari pussia kuivattavia. Nahkoihin olen jo onnistunut löytämään yhden helpohkon kuuloisen parkitsemisohjeen, mutta sitä en ole  toistaiseksi saanut aikaiseksi koittaa. Nytkin nahat menivät vielä raakanahkoina pakastimeen odottamaan sitä kun mietin, lähdenkö kokeilemaan parkitsemista itse, vai lahjoitanko ne taas eteenpäin jollekin koiraharrastajalle tai muinaistekniikka-artesaanille materiaaliksi.  

Osa pakastimeen päätyneistä kanipusseista. Näitä on taas arkena helppo ottaa ja sulattaa.
Kahdeksan kanin kanssa urakkaan meni taas useampi tunti, mutta viimeistään siinä kohtaa kun sai tyypeille ensimmäisen kanikupillisen tarjolle, koko homma tuntui taas sen arvoiselta. Raakaruokintaryhmissäkin kun on tullut havaittua aiempaa useammin postauksia epäillyistä kana-allergioista, miksi kanssa kokee tärkeäksi koittaa pitää ruokavalion mahdollisimman monipuolisena, sekä totuttaa lauma syömään mahdollisimman paljon erilaisia eläinproteiineja. Sillä ei toki voida varmuudella välttää sitä, etteikö meillekin joskus joku allergikko eksyisi, mutta ainakin se helpottaisi huomattavasti eliminaatiodieetille siirtymistä, kun ei tarvitsisi silloin lähteä alusta opettelemaan, että muutkin lihat kuin broileri ovat ruokaa. Fretit sen enempää kuin kissatkaan kun eivät ole aina kaikkein avarakatseisimpia uusien kulinaaristen elämysten suhteen - ainakaan silloin kun kyse on omaan kuppiin tulevista ruuista, eikä rehellisesti itse pöllityistä.

Jussin jatkaessa keittiöhommia, minä siirryin pesemään kuivattavia kuivauskuntoon
Aiemmin pakastetut mukaanlukien näitä kertyi taas kaikkiaan seitsemisenkymmentä
Sen määrän kuivaamiseen riittää meidän kuivurissa puolet tasoista, niin sai asetettua tasot taas vähän ilmavammin

Mikäli lukijoilta löytyy kiinnostusta, osa kuivatuista kanileluista voisi lähteä maailmalle myös arpoen. Meillä etenkin Nutella rakastaa kannella noita, eivätkä ne vaarallisia myöskään syötyinä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Lemmikki Tampere -messut

Viikonlopusta on nyt kulunut pari päivää, ja tänään on tullut istuttua töistä pääsystä asti koneella naputellen infotekstejä sunnuntaina olevaan Salon eksoottisten eläinten esittelypäivään. Mutta ennenkuin mennään siihen, palataan vielä hetkeksi viime viikonlopun messuihin. Lemmikki Tampere -messuilla riitti taas vilinää, ja vaikka olin taas kuinka ennakkoon ajatellut kiertäväni kaikki ständit jossain välissä edes pikaisesti läpi ja käymässä katsomassa ainakin yhden luennon, ne suunnitelmat taas jäivät. Olen tolkuttoman huono poistumaan ständiltä silloin kun minulla on mukana eläimiä muuten kuin vessaan ja hakemaan juotavaa, ja vaikka messuilla olisi ollut monenlaista nähtävää, sitä kokee olevansa jotenkin väärässä paikassa kierrellessään eri hallissa missä omat ovat. Lauantaina tuli tehtyä vajaan tunnin kierros ja huoltobreikki Sariannan ja Mellun ottaessa osaston haltuunsa. Sunnuntaina olin ajatellut kiertää enemmän, mutta sitten äiti pyysi minua seuraksi reiluksi tunniksi iltapäivästä, ja se ajoi kiertelyn ohi.

Perjantaina pakattiin tyypit autoon ja otettiin suunta kohti Tamperetta
Aitaus saatiin pystyyn paljon ajateltua nopeammin

Kyllä sitä silti ehti messushoppaillakin: Aino sai itselleen tuliaiskassin Primacatin ständiltä, ja laumalle yhteisiksi löytyi kuivattuja kani- ja fasaaninameja. Eikä sitä frettimammana pystynyt tietenkään ohittamaan Befree-siivoustuoteständiä. Jotenkin tyypillistä, että silloinkin kun olisi vapaa metsästämään rapsutettavia alpakoita sitä jämähtää keskustelemaan pissan imeytymisestä eri materiaaleihin - ja on aiheesta vielä aidosti kiinnostunut. Siitä kun ei valitettavasti päästä mihinkään, että tämänkokoisen lauman kanssa hutikakat ja muut ovat aika arkipäivää. Sieltä lähtikin sitten mukaan Befree Magicblue -imeytysgeelijauhe nestemäisiin sotkuihin, Befree Smart -siivoussuihke ja Befree Pure -hajunpoistosuihke. Niistä tulee blogiin varmasti enemmänkin juttua sitten kun ehdin testailla tuotteita.

Aino tunnisti omansa

Mutta mikä sielä omalla ständillä on sitten niin hienoa sen lisäksi että sielä saa rapsutella frettejä - mikä on toki itsessään jo niin huippua, että moni oli valmis jopa vähän jonottamaan päästäkseen kokeilemaan sitä. Yksi sellainen tosi iso juttu on ainakin se, että tällä kertaa paikalla kävi useampia ihmisiä, jotka ovat selvästi miettineet fretin hankintaa jo jonkin aikaa. Ja mitä enemmän ständillä on ihmisiä esittelemässä, sen paremmin pystyy pysähtymään juttelemaan tälläisten tyyppien kanssa vähän pidemminkin siitä, millaisia fretit ovat, ja tarjoamaan osalle jopa sen ensikosketuksen lajiin antamalla fretin syliin. Vaikka kaikki ne uteliaat lapset ja kiinnostuneet aikuiset ovat toki kivoja, mielestäni on aivan mahtavaa törmätä ihmisiin, jotka haluavat oikeasti tavata frettejä ennen sellaisen hankintaa ja joiden kysymyksistäkin huomaa, että selvitystyötäkin on jo tehty. Silloin sitä todella haluaa itsekin ehtiä auttamaan eteenpäin sen suhteen, missä kaikkialla fretteihin pääsee tutustumaan, mistä tietoa kannattaa hankkia ja mitä kautta lähteä etsimään kasvattajaa. Ja sitten ovat ne ihmiset, joilla itselläänkin on tai on ollut frettejä. Kun pääsee kuulemaan tarinoita ihmisten rakkaista karvapötkylöistä, ja antamaan ehkä pienen hetken muistoissa ihmisen upottaessa naamansa tuttuun fretin tuoksuun. Siinä oli ainakin yhdessä kohtaa lähellä ettei itketty molemmat edesmenneitä muistellessa. Eikä pienin syy omalla ständillä viihtymiseen ole myöskään ne omat näädät, joiden nukkumista voisin oikeasti katsella väsymättä tunteja.

On nää vaan niin huipputyyppejä joka ikinen <3

Uusi aitaus ehti messuiksi Postin lakosta huolimatta
Mallu melkein jaksoi leikkiä

Tietysti sitä aina toivoo, että joihinkin juttuihin olisi enemmän aikaa. Isoimpana ehkä kaikkien paikalla olevien tuttujen kanssa jutteleminen. Nytkin viikonlopun aikana näki kymmeniä tuttuja naamoja etenkin rottailuajoilta, mutta niiden suhteen homma on sama kuin messunäyttelyiden yhteydessä muutenkin: vaikka en itse olisi kiinni ständillä, heille kyseessä on täysi näyttelypäivä täynnä sihteeröintiä, assarointia ja muita juoksevia hommia. Niinpä monen kanssa ehdittiin lähinnä moikata kun osuttiin sopivasti kohdakkain. Saijan kanssa on kyllä ollut nyt vähän puhetta, että meille saattaisi olla tulossa tänne muutamia rottamaisia hoitolaisia, ja etenkin nyt messuviikonlopun jälkeen odotan mielenkiinnolla, millaisen muistojen aarrearkun ne tullessaan mahdollisesti avaavat. Tosiasia kun on etten luopunut rotista suinkaan siksi, että olisin kyllästynyt lajiin tai rakkaus niitä kohtaan olisi hälvennyt. Rottien lyhyt elinikä ja jatkuvat menetykset vain kävivät liian raskaiksi kohdata kerran toisensa jälkeen. Fretit kun elävät kuitenkin moninkertaisesti sen mitä rotat, vaikka fretitkin saisivat elää vielä huomattavasti pidempään.

Täältä tarttui mukaan messushoppailuja
Messujen jälkeen löydettiin kuitenkin aikaa vielä yhdelle vip-vierailulle. Kun Mirka otti asian ensimmäisen kerran puheeksi, en voinut olla empimättä, miten jaksaminen messuviikonlopun jälkeen riittäisi yhtään mihinkään. Mutta kuka oikeasti sanoo ei, kun tajuaa että muuton jälkeen tuleva perheenjäsen asuu viidenkilometrin päästä tieltä jota ollaan jokatapauksessa ajamassa. Eli kyllä, sunnuntai-iltana tapasimme vielä Maunon. Samalla Maunon kasvattivanhemmat saivat tavata Ainon, Mihailin ja frettijengin. Visiitin aikana saimme myös kuulla iloisen uutisen: nyt kaikki terveysongelmat on saatu selätettyä ja pentujen kasvu on ottanut kiinni sairastellessa menetettyä, ja parin viikon päästä Mauno voisi olla valmis leikattavaksi ja muuttamaan kotiin. Tarkka päivä jäi vielä auki, mutta enää pojan kotiutumiseen ei ole pitkä aika. Samalla visiitillä sain myös tavata kuvankauniin Safin, joka oli päätyä piikille ihmisten ajattelemattomuuden vuoksi. Safilla kun on käytöksessään haasteita, jotka ovat todennäköisesti perua liian varhaisesta vieroituksesta. Safi on sellainen kissa, jonka kovasti tahtoisin napata tänne meille, ellei järki pistäisi stoppia lauman kasvettua jo muutenkin varsin paljon lyhyen ajan sisään. Valitettavasti kun tiedostan senkin, että kipeästi kotia tarvitsevia kissoja löytyy varmasti vielä silloinkin, kun on päästy remontin jälkeen palaamaan kotiin, ja nykyisellä laumalla on ollut aikaa asettua ja tottua toisiinsa kunnolla. Voi kumpa Safi olisikin ainutlaatuisuudessaan ainutkertainen tapaus. Mutta omien rajojen ja jaksamisen ylittäminen ei sekään edistä eläinsuojelua, joten tälläkertaa on tyydyttävä ihailemaan Safia etäämpää - ja katsottava että Mauno saa tullessaan prinssin kohtelun.

Mauno on ihan mahtava nuorimies
Nuorella herralla on kyllä pieni peliaddiktio...
Kiitos vielä kaikille messuilla olleille ja moikkaamaan tulleille! Ensivuonna toivottavasti uudestaan!