Sisäsiisteys hukassa

lauantai 3. joulukuuta 2022

Yksi tällähetkellä arkea kuormittava tekijä on se, että frettijengien yhdistämisen jälkeen kaikki kahdeksan tyyppiä tuntuvat unohtaneen sisäsiisteyden lähes tyystin. Tarpeita riittää kyllä yhä nurkkiinkin, missä vessat sijaitsevat, mutta lisäksi niitä kertyy pissa-alustojen ympärille, matoille, häkkeihin sekä portin viereen. Vapaana yläkerrassa ollessa miinoitetaan erityisesti eteistä, mutta huteja saa siivota myös keittiön ja ruokailutilan lattioilta ja ruokailutilan ja olohuoneen matoilta. Asiaa ei yhtään helpota se, että pesutorniin vaihdettaessa meidän pyykinpesukone kutistui kaksitoista kiloa vetävästä kahdeksankiloiseen. Alkuun toivoin, että tämä olisi vain nopeasti ohi menevä välivaihe, mutta koska tilanne on pitkittynyt, sitä on joutunut miettimään muutaman asian uusiksi.

Kunnon vauhtiviiva-juoksukakka eteisessä

Isoimpana niistä laitoin tänään tilaukseen lisää kertakäyttöisiä pissa-alustoja. Meillä on nyt vähän päälle kaksi vuotta kestoiltu, ja kestopissa-alustat ovat toimineet ja kestäneet käytössä hyvin. Kuitenkin kakkakaaos pysyy tällähetkellä parhaiten aisoissa sillä, että huoneen vessapaikat siivoaa kahdesti päivässä, jonka lisäksi poistaa hudit ainakin kerran-pari päivässä ja kerää likaantuneet matot pesuun. Tämä on kuitenkin tehnyt jo yksinään 1-2 koneellista pyykkiä päivässä, ja kun ihan joka päivä ei ole ehtinyt pesemään pyykkiä, on pyykkiä päässyt välillä kertymään melkoisesti. Etenkin kun näätäpyykin lisäksi täytyy toki pyörittää myös vaate-, lakana- ja muuta pyykkiä. 

Pojat suhtautuvat syytöksiin välinpitämättömän rennosti. Sotkujen takia heillä on palveluskuntaa.

Väkisinkin toki vähän hirvittää kertakäyttöisistä tuleva roskan ja muovin määrä, mutta silti päätös oli lopulta helppo. Leppoisaa kodinjärjestämisen joulukalenteria kuunnellessa sitä kun muistutti itselleen, että joskus on lupa oikoa ja helpottaa omaa arkeaan tukeutumalla valmisratkaisuihin. Kyllähän ne kestopissa-alustatkin tänne jäävät, ja löytyvät sieltä kaapista taas sitten, kun tilanne sisäsiisteyden suhteen helpottaa tai kun muuten paremmin ehtii ja jaksaa. Ja toki nytkin voi vetää hybridimallilla ja käyttää kestoja niinä päivinä, kun muuta pyykkiä on vähemmän. 

Frettien osalta siivoushomma kaatuu enemmän minulle, siinä missä Jussi on pitkälti huolehtinut Rutun hudeista. Silti tämä tilanne välillä hitsaa Jussillakin, etenkin eilen, kun Ruttu päätti pissata sänkyyn juuri minuutti sen jälkeen kun Jussi oli vaihtanut lakanut. Nyt on kuitenkin sovittu, että Ruttu ja Minttu lähtevät kumpikin mukani töihin maanantaina. Sekä siksi, että saan varmasti riittävästi labranäytteitä näyttöä varten, että siksi saadaan ehkä jotain selkoa tyyppien tilanteesta.  

Heti siivoamisen jälkeen frettihuone on niin petollisen siisti
Positiivisella puolella toissa iltana Juutas, Nutella ja Vappu löytyivät jo kaikki samasta pedistä. Eli orginaalijengi ja tulokasjengi ovat alkaneet jo hieman sekoittua.

Joulukuun eka

torstai 1. joulukuuta 2022

Tänä vuonna tässä blogissa ei tule näkymään joulukalenteria. Tähän vuoteen on mahtunut taas niin monenlaista myllerrystä, että koitetaan vain pitää tonttulakista kiinni ja koittaa saada vähän jarrutetuksi jossain välissä ennen aattoa. Onneksi moni tämän kuun tulossa olevista jutuista on pohjimmiltaan positiivinen, vaikka vähän jännittäväkin. 

Juutas ulkoilemassa uima-altaalla

Seuraava isompi jännityksen paikka on maanantaina, kun minulla on näyttö. Mikäli saan päivän aikana näytettyä kaikki osa-alueet ja näyttö menee läpi, saatan valmistua klinikkaeläinhoitajaksi vielä tämän vuoden puolella. Eniten tällä hetkellä ehkä jännittää, että saataisiin päivään vahvistettua vielä jokin röntgenpotilas. Sen jälkeen voinkin siirtyä jännittämään omaa jännittämistäni, ja sitä miten se vaikuttaa suoritukseeni.

Muita ennen joulua olevia juttuja ovat muun muassa yksi Liviasta tuleva opiskelijaryhmä (taidan olla vähän tykästynyt näihin hyvin sivutoimisiin opettajakeikkoihin meillä kotona), yksi teatteriesitys (katsojana, ekaa kertaa miljoonaan vuoteen)  sekä äidin ja Villen mökin tyhjennyksessä auttaminen. Äitini kun päätti nyt leskeksi jäätyään olla jatkamatta heidän yhteisen mökkinsä vuokrasopimusta, ja heillä useamman vuoden ollut vuokramäkki pitää sen myötä käydä tyhjentämässä.

Opuntia ja Lupiini ovat tainneet jo vähän kietoa Jussin pauloihinsa

Eläinten kanssa kaikki on suht ok. Kukaan ei ole kuollut, ja frettienkin välit ovat menneet parempaan suuntaan. Tällähetkellä freteistä eniten turpiinsa ottaa pentu Hattara, mutta nykyään useimmiten mentyään itse tarkoituksella provosoimaan muita silloin kun sillä on tylsää. Hattara on nimittäin huomannut, että esimerkiksi Juutakselta saa lähes varmasti jonkin reaktion, kun siltä käy pöllimässä ruuat suusta.

Mintulla on ollut taas jonkin verran omien karvojensa pois nuolemista ja Rutulla stressipissailua todellisissa ja kuvitteellisissa ruokailutilanteissa (eli jos menee vaikka nostamaan kupit tiskikoneeseen, ja Ruttu luulee saavansa ruokaa mutta ei saa, se saattaa pissata keittiöön. Tai jos se suljetaan syömään vessaan, eikä se pääse heti tarkistamaan, onko muilla jäänyt jämiä, se saattaa syötyään pissata vessaan). Niiden kohdalla pitäisikin varata aikaa Mintun korvien tutkimiseksi (viimeksi sillä oli vastaavaa oireilua vuosi sitten, ja syyksi paljastuivat korvapunkit), ja Rutulle pissatutkimuksiin mahdollisen tulehduksen tms. poissulkemiseksi. Toivon ettei kummankaan kohdalla kyse ole mistään sen vakavammasta, ja etenkään Mintun kohdalla en kyllä edes keksi, mistä se olisi edes voinut saada uutta tartuntaa.  

Meillä oli sunnuntaina käymässä tällainen teinihurmuri <3
Matelijaväestä Hevisaurus on tosiaan myös elossa ja kasvanutkin jo hiukan, eli olemme taas astetta optimistisempia sen suhteen, että tyypistä voisi olla eläjäksi. Se saa silti viettää ainakin vielä jouluun asti karanteenissa. Espanjassa asunut matelijoita harrastava kaverikin kävi moikkaamassa miniä, ja on tyypin ulkonäön perusteella melko vakuuttunut, että tyyppi saattaisi olla alkujaan Espanjasta. Muurigekkojenkin ulkonäössä kun on jonkin verran maantieteellistä vaihtelua. Tuliskinkki Pyro on puolestaan yllättänyt meidät molemmat hengaamalla suhteellisen paljon näkyvillä, ja syömällä välillä jopa pinseteistä. Sen kohdalla kun olimme henkisesti varautuneet tyypin olevan luokkaa lemmikkikolo, sillä osa lajin yksilöistä voi olla hyvin arkoja ja piilottelevia.

Musta viikonloppu

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Lauantaina olivat hautajaiset, joten lähdimme jo perjantaina Tampereelle. Perjantaina emme ehtineet olla avuksi juuri missään, sillä saapuminen meni taas melko myöhäiseksi, kun töiden jälkeen piti ennen lähtöä hoitaa lauma kotona. Mutta ainakin pääsimme paremmin avuksi lauantaina heti aamusta. Vaikka ei sielä rehellisesti sanottuna ollut aamullakaan enää paljoa tehtävää, niin tehokkaita äiti, siskoni perhe ja äidin työkaverit olivat edellisenä päivänä olleet.

Itse hautajais- ja muistotilaisuudet menivät niin hyvin, kuin tämän tyyppiset tilaisuudet nyt voivat mennä. Livemusiikkiakin soi tilaisuudessa niin uruilla, huilulla, haitarilla kuin kitarallakin, sillä vainaja oli musiikkimiehiä. Ja virsien lisäksi oli Popedaakin. Tarjoilut olivat hyviä, ja niitä oli riittävästi. Silti kun pääsimme hautajaistilaisuudesta siskoni luo, sitä huomasi jonkin jännityksen purkautuvan välittömästi, ja ensin iski migreeni jonka jälkeen nukahdin joksikin aikaa, vaikka olimme hädin tuskin iltapäivän puolella. 

Koko loppupäivänkin oli jotenkin veto pois. Eikä vain minulla vaan myös Jussillakin, minkä huomasi etenkin siitä, että kotiin päästyä kävi jotain, mitä meillä ei ole sattunut ikinä aiemmin. Mauno pääsi livahtamaan ulko-ovesta meidän tullessamme, ilman että kumpikaan huomasi mitään. Kaikki muut neljä kissaa olivat vastassa, ja vaikka sitä puolittain ihmetteli, kuinka Mauno ei ole ensimmäisenä vastassa, sitä oli aivan liian disorientoitunut että hälytyskellot olisivat alkaneet soida. Niinpä sitä jatkoi yläkertaan, että sai päästettyä fretit hetkeksi iltavilleille ennenkuin olisi kissojen iltapala-aika.

Tapansa mukaan fretit sinkosivat heti jääkaapille kerjäämään lohitahnaa, ja Jussi onnistuikin vielä kaivamaan jostain esille yhden tuubin lopun. Siitä tahnaa puristettaessa lattialle tippui kuitenkin jotain sinistä ja muovisen näköistä, jonka Nutsku ehti salamannopeasti nappaamaan suuhunsa ja nielaisemaan. Jussi tuli sitten kysymään minulta ensiapuohjeita, ja muistutin missä meillä on parafiiniöljypullo. Nielty pala kuulosti onneksi niin pieneltä, että olin melko luottavainen sen suhteen, että vähän liukastettuna se mahtuisi tulemaan läpi. 

Tarjottaessa parafiiniöljyä Nutskulle, Jussin huomio kiinnittyi siihen, että Mauno oli ikkunan takana tarhan oven luona, ja hänelle kesti hetki ennenkuin hän tajusi, että poika oli aivan väärällä puolella tarhan ovea. Eli eikun Nutella äkkiä alas ja terassitarhaan avaamaan ovea Maunolle. Mauno onneksi livahti hyvin äkkiä itse sisälle heti tarhan oven auettua. Mauno oli selvästi ehtinyt jo havahtua siihen, että hän ei ikinä ulkoile yksin ilman valjaita, ja yksin ulkona lumisessa talvi-illassa on vähän pelottavaakin. Tassunjäljistäkin näki, että ensimmäisen parin spurtin jälkeen Mauno on alkanut kiertämään ovia ja koittanut etsiä mistä pääsee takaisin sisälle. Mauno on onneksi meidän aktiivisin valjastelija, niin sillä on erittäin hyvä kuva siitä, mistä kuljetaan ulos ja sisälle.  

Sen jälkeen keskityttiin sitten vain saattamaan pakollisimmat eläintenhoitotoimet loppuun ja siirryttiin petiin. Aamulla itse tuli herättyä aika aikaisin tsekkaamaan että Nutella on kunnossa, olkootkin että frettien ollessa talvimoodissa niistä on hyvin haastavaa sanoa, ovatko ne normaalia flekmaattisempia. Mutta Nutsku vaikuttaa onneksi olevan kunnossa. 

Koko viikon sähköposti, Facebook ja kaikki muut ovat piipanneet ja muistuttaneet kuinka nyt on vuoden mustin viikko, Black Week, Black Friday, vuoden paras shoppailupäivä. Kaiken tämän muun ohella mainokset ovat ärsyttäneet tavallistakin enemmän, ja olen klikkaillut itseni pois mahdollisimman monelta niitä mainostaneista postituslistoista sekä blokannut mahdollisimman monen mainokset muilla alustoilla. Kaksi sortumista pääsi kuitenkin ärsytyksestä ja tämän hetkisestä rahatilanteesta huolimatta käymään: töistä tarttui mukaan useampi säkki kissanhiekkaa, ja tilasin syksystä saakka haaveilemani paljasjalkakengät. Tämän hetkiset pääasialliset käyttökengät ovatkin olleet aika toisesta ääripäästä, kun olen viimeiset pari vuotta käyttänyt varastohommista jääneitä metallivahvisteisin turvakenkiä lenkkarien sijaisena. 


Oppia ikä kaikki

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Tässä kuussa tuli aloitettua Suomen Lemmikkikanit ry:n webinaareilla, joista ensimmäinen käsitteli kanien neurologisia ongelmia ja toinen kanien yleisimpiä maksasairauksia. Eilen sain sitten käyttööni kaksi settiä Helena Telkänrannan luentotallenteita, joista ensimmäinen käsittelee matelijoiden ja sammakkoeläinten käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa ja toinen jyrsijöiden ja kanien käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa. Tänään ehdin katsoa ensimmäisen osan matelijoita ja sammakkoeläimiä käsittelevästä setistä. Kaikkiaan osia on neljä. Luennoilla käydään läpi, mitä tällä hetkellä tiedetään muunmuassa matelijoiden ja sammakkoeläinten tunteista, ja kuinka aiheeseen liittyvä tutkimus on lisääntynyt vasta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. 

Nämä saa kivasti katsottua yläkerran televiosta sohvalla Ruttu kainalossa

Aihepiiri on yhtäaikaa kiinnostava ja vähän pelottava. Lisääntyvä tieto antaa mahdollisuuksia kyseenalaistaa totuttuja tapoja, ja sitä kautta toimia mahdollisesti fiksummin jatkossa. Kuitenkin samalla se saa aina pohtimaan koko omaa eläinharrastusta. Itse olen aina pyrkinyt hoitamaan lemmikkini parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun miettii mitä se paras mahdollinen oli vaikka 90-luvulla ennen nettiä vanhojen käännöstietotietokirjojen varassa toimiessa, oli se monella mittapuulla erittäin kaukana tämän päivän standardeista. Meilläkin on ollut käytössä niin alle metrisiä kanihäkkejä kaneilla, kuin kanien ruokakupissa ruokakaupan siemenseosta. Nyt taas matelijatutkimuksessa on Telkänrannan mukaan alkanut nousta esille havainto, että moni matelijalaji on itseasiassa huomattavasti aiemmin luultua sosiaalisempi. Tämä kolahti ehkä ajatustasolla pahiten, koska ehdottomasti valtaosa meillä asuvista matelijoista ja sammakkoeläimistä asuu yksin. Ainoat poikkeukset siinä meillä ovat surugekot, sukkanauhakäärmeet ja kiinankellosammakot, koska nykystandardin mukaan useimmat matelijat suositellaan majoitettavaksi yksittäin mahdollisia lisääntymisryhmiä lukuunottamatta. Yhtenä esimerkkilajina oletettua sosiaalisemmista matelijoista nostettiin parta-agama, joita niitäkin meillä on se yksi. Olkootkin että Jesterin hännänpää on ottanut jossain vaiheessa elämää osumaa todennäköisesti sopimattoman kämppiksen toimesta, eli missään tapauksessa niiden yhteismajoittaminen ei ole täysin ongelmatonta ja mutkatonta. 

Jossain vaiheessa kun saa nämä setit kahlattua läpi, tarkoitus olisi lunastaa vielä useampia noista Telkänrannan luentotallenteista, kuten vastaava setti kissojen käyttäytymisestä ja kokemusmaailmasta. Se ei kuitenkaan päässyt hankintalistalle ensimmäiseksi, koska siitä teemasta on ehtinyt lukea muutamia kirjoja, ja muutenkin ehkä koen, että kissojen osalta meillä on asiaan panostettu jo jonkin verran enemmän erilaisten virikkeiden muodossa. Vaikka meidänkin kissat ovat sisäkissoja, koko asunto ulkotarhoineen antaa huomattavasti enemmän tilaa lajityypillisen käytöksen mahdollistamiseen, kuin pikkutyyppien terraariot ja häkit. Sen takia ne mietityttävätkin tällä hetkellä enemmän, miten niin rajallisen tilan saisi valjastettua parhaiten kunkin asukkaan käyttöön. Voi kyllä olla, että luentosarjan jälkeen alkaa taas terraariotetris ja uusi asumusten päivityskierros.

Todennäköisesti en vielä tällä viikolla ehdi kauhean pitkälle luentotalleissa. Huomenna kun on edessä yksi kokous ja viikonloppuna hautajaiset. Mutta pala kerrallaan.

Koulua, työtä vai harrastamista?

torstai 17. marraskuuta 2022

Jussi väittää, että minun koulu-, työ- ja harrastusjuttuja on välillä vaikeaa erottaa toisistaan. Tässä esimerkkinä pari kaniaiheista webinaaria, joista jälkimmäisen talenteen ehdin vihdoin tänään katsoa. 

Ja ei, tämä ei ollut työ- eikä koulujuttu, vaan perus vapaa-ajan itsensä sivistämistä, johon Suomen Lemmikkikanit ry tarjoaa mahdollisuuden järjestämällä jäsenhintaisina erittäin edullisia webinaareja. Nämä ovat ehdottomasti yksi syy, miksi kaikista meidän lajeista yksi minkä lajiyhdistykseen kuulun ovat kanit.

Lupiini ja Opuntiakin pääsivät vähän opiskelemaan.

Rip Nipsu

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Joka ilta bunkkerissa käydessä sitä tulee kiinnitettyä erityistä huomiota Tuukka-siilin asumukseen, sillä Tuukalla alkaa olla ikää jo sen verran, että sitä miettii koska hän alkaa todenteolla mummoontua. Ketään muuta vanhavanhaa bunkkerissa ei tällähetkellä ole, vaikka Almakin alkaa pikkuhiljaa lähennellä kaksikymppisiäkään, ja Höppänä paljastui viimeisimmässä moltissaan koiraaksi. Mutta eilen saatiin taas ikävä muistutus siitä, ettei se aina ikää katso. 

Olin hoitanut osan bunkkeriporukasta aiemmin päivällä, ja Jussi meni hoitamaan loppuja ruokintoja kymmenen aikaan illalla, kun itse mietin pikkuhiljaa nukkumaan menemistä. Jäi kuitenkin menemättä, kun Jussi tuli ilmoittamaan, että Nipsu on kuolleena terraariossaan. Jussi sai toistaa uutisen pariinkin kertaan ennenkuin se meni perille, sillä Nipsu ei ollut edes kolmea, ja vielä eilen se oli metsästynyt torakoita kuin liikehakeutuva ohjus. Nipsu kun oli aina meidän alfa predator, jolta mikään saalis ei jäänyt huomaamatta.  


Pojassa tai terraariossa ei näkynyt mitään, mikä olisi selittänyt pojan äkillisen kuoleman. Sen kohdalla kun ei ole tosiaan ollut havaittavissa minkäänlaista apaattisuutta, ruokahalun vähenemistä tai muuta muutosta. Mikäli rahatilanne olisi parempi, olisin mielelläni lähettänyt pojan avattavaksi vastausten toivossa. Mutta koska ei ole, ja koska Jussi ei tykkää yhtään siitä, että laitetaan rakkaita Matkahuollon matkaan edes kuoleman jälkeen, päädyimme hautaamaan pojan eilen. Nipsu oli kuitenkin ainokainen kotipäästäisopossumi meillä, ja elänyt yksin omassa terraariossaan, joten sen kohdalla ei tarvitse samalla tavalla miettiä tarttuvien tautien mahdollisuutta, kuin vaikka kissojen tai frettien. 

Olo on yhtäaikaa surullinen ja pökertynyt. Nipsun ei ollut todellakaan vielä aika mennä. Asia ei meinaa painua tajuntaa millään, ja sitä on eilisillan jälkeen ollut jo useampaan kertaan ruokkimassa pojan, kun Nipsu oli meillä se, joka sai usein ohimennen ekstratorakan tai -sirkan, jos bunkkerissa tuli vastaan karkuri, tai muita ruokkiessa kuppiin tarttui ekstraa. Nipsu kun ei ollut ikinä mikään sylipoika, mutta ruuasta poika piti senkin edestä, ja tuli mielellään hakemaan provikkansa.

Bunkkerin pieni suuri mies. 

Lepää rauhassa Nipsu.

Säästöliekillä jouluun

tiistai 15. marraskuuta 2022

Tänään tuli luettua Facebookista, kuinka yksi tuttu miettii miten selvitä lemmikkieläinharrastuksen kustannuksista, kun kaikki hinnat vain nousevat. Me vältimme Jussin kanssa toistaiseksi sen isoimman luodin, kun meillä on kohtuuhintainen sähkösopimus voimassa vielä ensikesään. Silti talous on mietittyttänyt ja stressannut viime kuukausina paljon, vaikkei se ole välttämättä blogin puolelle niin välittynyt (etenkin kun täällä on tullut hehkutettua myös niitä uusia tulokkaita). Meidän kohdalla tilannetta on toki kiristänyt etenkin se, että silloin kun sovimme että minä voin lähteä opiskelemaan ja Jussi ottaa kopin koko meidän taloudesta ei ollut vielä pandemiaa sen enempää kuin Ukrainan kriisiäkään. Elettiin vielä tyyntä myrskyn edellä, ja asuimme ylläpitokustannuksiltaan paljon nykyistä sähkölämmitteistä omakotitaloa halvemmassa kerrostaloasunnossa. 

Olohuoneen tyhjillään ollut aitaus sai muuttua tonttumetsäksi

Siihen nähden sitä on tullut otettua viime vuosina ihan hulluja loikkia. Tämä talo (vaikka johonkin meidän olisi joka tapauksessa pitänyt muuttaa, kun putkiremontti alkoi). Tähän taloon miljoona pienempää ja isompaa vempstaakia, mitä kerrostalossa asuessa ei tarvittu. Se että on annettu lauman kasvaa. Syöty liikaa ulkona. Sijoitettu myös muihin harrastuksiin. Monta kohtaa, joissa olisi voinut vetää jarrua. Mutta kun ei ole vedetty, välillä on sitten maksettu eläinlääkärireissuja luotolla. Ja tilattu Zooplussalta laskulla, kun se halpa sähkösopimuskin on tässä talossa välillä yllättävän kallis. 

Silti Jussi ei ole kertaakaan pyytänyt minua keskeyttämään opintojani tai edes nopeuttamaan työnhakua. Ei vaikka puskurit ovat ohentuneet, ja kriisi toisensa perään on muistuttanut, että tällaisena aikana puskurit olisivat tärkeämpiä kuin ikinä. Ei vaikka eläintenkin ostoskorin hinta on kasvanut kasvamistaan, kun niin kissanhiekan kuin eniten käytetyn märkäruuankin hinnannousussa puhutaan kymmenistä prosenteista.

Perheessä tapahtuneiden asioiden takia rahapuhe on ollut nyt läheistenkin kesken aiempaa enemmän läsnä. Ja sen myötä sovittiin, että tänä vuonna ei vaihdeta joululahjoja aikuisten kesken. Meilläkin kun on alkanut nyt tulla osasta laskuja maksumuistutuksia, ja sitä joutunut keskittymään todenteolla, että tämä korttitalo on pysynyt pystyssä. Ja toivonut, ettei kenellekään eläimistä tulisi mitään isompaa, vaikka aina niihin on jostain ne rahat hommattu. 

Kissat eivät liikoja stressaa tilanteesta

Silti olemme yhä välillä turhan optimististisia, yllytyshulluja ja huolettomia. Silloin kun emme ole siihen ihan liian stressaantuneita ja ahdistuneita. Oma työllistyminen ei olisi kuitenkaan voinut osua parempaan saumaan, sillä kylmimmät talvikuukaudet ja isoimmat sähkölaskut ovat vasta edessä. Viimeisimpiä maksumuistutuksia avatessa olo oli jo varovaisen optimistinen: me saamme tämän aluksen irti jäävuoresta ja kotisatamaan paikattavaksi. Ainakin kun nyt malttaisi pistää kaikki uudet projektit jäihin odottamaan sitä, että saa taas vähän kalliota jalkojen alle. 

Joulun lähestyminen ei kuitenkaan isommin ahdista, vaikka emme ehdi saamaan talouttamme kuntoon ennen sitä. Jouluruuat saadaan kyllä varmasti hankittua niin itselle kun eläimillekin. Ja viikonloppuna tuli kaivettua esille ensimmäiset joulukoristeet. joista osa on matkannut mukanani jo yli neljännesvuosisadan saatuani ihan ensimmäiset joulukoristeeni mummultani pienessä saippuarasiassa 8-vuotiaana. Niihin on ehtinyt siinä ajassa kerrostua monen monta tarinaa.

Joulusiivousta tehdessä on myös tullut laitettua jotain juttuja Roskalava-ryhmän sijaan nettikirppareille myyntiin, vaikka yleensä suosin lahjoittamista. Valtaosa menee kyllä silti lahjoittaen. Meillä on kuitenkin yhä monia asioita yllin kyllin, vaikka likvidi raha ei tällä hetkellä ole todellakaan yksi niistä. 

Rip hiirut

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Viime aikoina blogi on täyttynyt ilmoituksista uusista perheenjäsenistä. Eilen tuli kuitenkin taas aika päästää kerralla irti useammasta pikkutyypistä, ja päädyimme sanomaan hyvästit sekä natskupojille että kesyhiiritytöille. Timo, Eero ja Aapo olivat ottaneet taas yöllä yhteen, ja Eeron selkä oli aamulla ihan ruvella ja turkkki sukimatta ja sekaisin. Valko taas oli ollut melkein Naamiksen kuolemasta asti piilotteleva ja huono syömään.

Alkuperäiset seitsemän (ei ihan) veljestä

Natalien kohdalla meillä on ollut alusta asti ongelmia saada laumaa toimimaan kunnolla, ja sieltä on jouduttu poistamaan niin kiusattuja kuin kiusaajaksi paljastunut. Ainoa seesteinen hetki oli, kun lauman koko tippui neljään, ja pojat tuntuivat löytäneet sovun. Sitä kuitenkin kesti tasan siihen asti, kun yksi pojista kuoli, ja hierarkiaväännöt alkoivat uudelleen. Ensimmäisenä yönä Laurin kuoleman jälkeen kaksi jäljelle jääneistä oli purrut toisiltaan hännät mutkalle, jolloin jo hetken harkitsin lopettavani kaikki kolme, sillä en jaksanut enää uskoa, että laumasta saisi enää toimivaa poistamalla sieltä taas yhden tyypin. Ensimmäisen yön jälkeen meno kuitenkin taas rauhoittui, ja toivoin, että pojat ovat saaneet taas sovittua välinsä. Senkin jälkeen esiintyi pientä piippailua, mutta kellään ei näkynyt uusia jälkiä, ennenkuin toissayönä, kun Eero oli saanut kunnolla turpiinsa. Pakko myöntää, että ihan viimeisimpään vääntöön asti, sitä mietti myös sitä vaihtoehtoa, että olisi hankkinut jokaiselle pojista oman naarashaaremin, kun elo poikamiesboksissa ei selvästi toiminut.  Mutta koska natskupojatkin ovat usein selvästi näitä tyyppejä sopuisampia, ajatus kuitenkin jäi. Sillä olisihan se ollut vähän nurinkurista, että kun en tykkää näiden poikien luonteista, hommataan niille sitten kymmeniä jälkeläisiä, joille mahdollisesti periyttää se. 

Kesyhiirten suhteen taas laumasta jouduttiin viime kuussa hyvästelemään jo kaksi, kun Mutkalla tuli kasvain ja Naamis alkoi laihtua silmissä. Kaikki neljä naarasta olivat saman ikäisiä ja hiiriksi jo suhteellisen vanhoja, joten sitä alkoi henkisesti varautua siihen, että kaksi muutakaan tuskin olisivat seuranamme enää kauaa. Etenkin kun naarashiiretkin ovat sen verran vahvasti laumaeläimiä, että olin päättänyt jo valmiiksi, että viimeiset kaksi lähtevät samaa matkaa sitten, kun toiselle niistä tulee jotain. Valkon käytös alkoikin muuttua pian Naamiksen kuoleman jälkeen aiempaa piilottelevammaksi, ja riippumatta siitä, mitä ruokaa terraarioon laittoi, en nähnyt melkein ikinä sen tulevan syömään. Vaikka sen laihtuminen ei ollut yhtä silmiinpistävää ja dramaattista kuin Naamiksen kohdalla, toki se huolestutti ja mietitytti, kun mietti mihin kaksi edellistä olivat menneet vain hetkeä aiemmin. Eikä päätöstä toki helpottanut sekään, että Nova oli päällisin puolin ihan kunnossa, mutta en aikonut lähteä kokeilemaan, miten se pärjäisi yksin. Kesyhiiriäkin pitkään kasvattaneen kaverin kanssa kanssa mietittiin tuota Valkon muuttunutta käytöstä, ja sitä, kuinka se voisi yhtälailla olla merkki siitä, että senkin kunto on romahtamassa, tai voimakasta stressiä siitä, että lauma oli yhtäkkiä kutistunut puoleen. 

Naamis, Valko & Nova

Kun päätös natskupoikien lopetuksesta oli sitten tehty, päätin hetken asiaa mietittyäni ottaa myös tytöt mukaan. Meillä ei kuitenkaan ole tällähetkellä kotona välineitä edes pikkujyrsijöiden lopetukseen, ja niiden kohdalla en pidä piikkilopetusta eläinlääkärissä ensisijaisena, vaikka se toki onnistuisi nykyään hätätapauksessa helposti töissä. Niinpä kun nyt olimme menossa kaverin luokse, jolla oli sekä välineet että taito käyttää niitä, päätin että en jää odottamaan Valkon ja Novan kanssa sitä viimeistä romahdusta. Etenkin kesyhiirten kohdalla se kun voi tulla välillä tunneissa.

Vaikka en kadu yhtäkään näistä pikkutyypeistä, eilinen sai kyllä taas muistamaan, miksi minulla oli välissä seitsemän vuoden tauko jyrsijöistä. Minkään muiden eläinten kanssa lopetuspäätöksiä ei joudu miettimään yhtä usein ja välillä nopeasti, niin että sitä oikeasti miettisi, että pitäisikö kotiin taas hommata lopetusvälineistö. Tosin nyt sekä arosopulit että kääpiörotat ovat molemmat niin nuoria, että toivotaan, että nyt tulisi jyrsijöiden kanssakin vähän pidempi seesteisempi jakso - etenkin kun yksi syy, miksi päädyin rotissa juuri kääpiöihin on niiden keskimäärin vähän pidempi elinikä verrattuna normikokoisiin rottiin.

Uusia tuulia

perjantai 11. marraskuuta 2022

Tämän postauksen työnimi oli tiistai-iltaan asti uusia tulokkaita. Minun piti esitellä meidän uudet kääpiörotat Opuntia ja Lupiini, sekä maanantaina saapunut pikkulismo Hevisaurus. Kuitenkin tiistaina iltavuoron ruokatauolla huomasin Tuijan laittaneen viestiä, että minulle olisi työpaikka eläinklinikka Veteassa, mikäli pystyn keskeyttämään nykyisen harjoitteluni ja aloittamaan työt mahdollisimman pian. Annoin sitten heti tiistaina illalla tiedoksi harkkapaikassa, että joudun keskeyttämään työssäoppimiseni, sillä minulle on tarjottu töitä. Keskiviikkoaamu ennen iltavuoroa meni sitten selvitellessä, kuinka nopeasti minun olisi mahdollista aloittaa työt. Keskiviikkona vein sitten iltavuoroon kiitoskakun ja ilmoitin, että töiden alku varmistui seuraavalle päivälle. Ja torstaina allekirjoitin ensimmäisen oman alan työsopimuksen. Pää ei ole ehtinyt ihan vielä mukaan tähän kaikkeen, sillä pari viime päivääkin on ollut aika härdelliä. Sille kun oli syynsä, miksi nopea aloitus oli toivottu, ja normitöiden ohella on sitten hoidettu sopimusasioita kuntoon ja puhuttu kaikista niistä jutuista, mitkä eivät vielä harkassa olleet ajankohtaisia, kuten työterveydestä. 

Lupiini, Opuntia & mie ite

Mutta nyt itsellä on sitten vakituinen työpaikka koulutusta vastaavissa tehtävissä ja näyttöpäivä sovittuna ensikuun alkupuolelle. Siihen asti olen virallisesti oppisopimusopiskelija. Yhtä aikaa tuntuu, että harteilta tippui iso stressi pois, kun ei tarvitse miettiä työnhaun aloittamista, ja taloudelliseen tilanteeseen on luvassa nopeampaa helpotusta kuin olin osannut edes toivoa. Samalla tietenkin sitä kokee, että tämä työ on myös näytön paikka, sillä nyt en ole enää klinikalla ekstrana pyörimässä, vaan minut lasketaan mukaan vahvuuteen siinä missä muutkin. Onneksi paikka henkilökuntineen on entuudestaan tuttu aiempien työssäoppimisten myötä. 

Neidit saapumispäivänään kasvattajan boksissa

Nyt sitten vedetään viikonloppuna kunnolla henkeä, ja keskitytään ihmettelemään uusia tyyppejä. Opuntia ja Lupiini ovat kumpikin vielä varsin ujoja, mutta erittäin kilttejä neitejä. Rottien kohdalla meillä lähdetään siitä, että vaikka kyseessä on kääpiötyypit, rotat ovat sylilemmikkejä, eli neitien kanssa käsittelyä ja sylissä oloa treenataan päivittäin. Jussillekin on annettu täydet valtuudet lelliltellä tyttöjä. Tähän linjaukseen vaikuttaa osaltaan sekin, että koska itse pidän monesti enemmän eläinten tarkkailusta kuin sylittelystä, unohdan aina välillä, kuinka tärkeää eläinten sylittely Jussille on, ja kuinka häntä sen takia välillä harmittaa, että moni meidän teoriassa käsiteltävissä olevista eläimistä ei ole juurikaan käsiteltävissä, koska niitä ei ole totutettu siihen poikasina, joko sen takia että ne ovat tulleet meille aikuisina kodinvaihtajina tai koska en ole itse kokenut tärkeäksi panostaa asiaan.

Hevisauruksesta minulla ei ole vielä tämän parempaa kuvaa

Maanantainen tulokas eli muurigekko Hevisaurus tulee sen sijaan olemaan todennäköisesti aina vain katseltava tyyppi. Se on saapunut Suomeen todennäköisesti jonkun hedelmäkuorman mukana, ja se bongattiin K-Supermarket Reimarin Hevi-osastolta. Näitä salamatkustajia tulee Suomeen aina välillä (joskus myös tavarakollien matkassa, mutta niiden kohdalla olosuhteet ovat yleensä huonommat salamatkustajien hengissä selviämiselle), ja koska tyyppiä ei pystytä sen enempää palauttamaan tuntemattomaan lähtöpaikkaan kuin vapauttamaan luontoon Suomessa, nämä tyypit päätyvät yleensä elämään loppuelämänsä terraariolemmikkeinä harrastajien luona. Toki aika monen kohdalla matkan rasitukset mahdollisine kuivumisineen, paastoineen ja lämpötilavaihteluineen ovat liikaa, eikä tyypeistä ole välttämättä matkan jäljiltä eläjiksi. Lisäksi luonnosta tulleina monella voi olla esimerkiksi loisia. Niinpä Hevisauruskin saa nyt viettää reilun mittaisen karanteenin yläkerran vessassa hieman pelkistetymmässä terraariossa, jotta sen vointia on helpompi tarkkailla, ja jotta se ei pääse tartuttamaan matelijahuoneen asukkeja, mikäli sillä olisi jotain. Karanteeniasumuksessa on pari piilovaihtoehtoa, lämmitys ja valaistus. Mutta esimerkiksi asumuksen pohjalla on turpeen sijaan valkoinen talouspaperi, jotka mahdolliset loiset on helpompi bongata ja ulosteet erottuvat selkeämmin. Tällähetkellä Hevisaurus vaikuttaa virkeältä, eikä se näytä kuivuneelta tai laihtuneelta, joten olemme varovaisen optimistisia sen suhteen, että sillä voi olla edellytykset selvitä.    

Hevisauruksen karanteenikämppä

Kuluneen viikon (ja vähän yli) kuulumisia

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Viime viikon viikonloppu meni kaksipäiväisen tähystinkoulutuksen ja halloween-juhlien merkeissä, ja maanantaina alkoi taas arki työssäoppimisineen. Loma päättyi siis aika rytinällä, ja etenkin lauantaina aamupäivällä meni hetki saada aivot vaihdetuksi englannille, joka oli koulutuskielenä viikonloppuna. Itse on muutenkin päässyt seuraamaan vasta niin vähän erilaisia tähystyksellä suoritettavia toimenpiteitä, että viikonlopusta jäi parhaiten käteen esimerkkejä, mitä kaikkea eläimiltä voi tutkia ja operoida tähystyksen avulla, jonka lisäksi koitin oppia vähän tunnistamaan toimenpiteissä käytettyjä eri välineitä ja niiden huoltoa. Silti esimerkiksi tähystyksellä suoritettavan steriloinnin välinearsenaali on sitä luokkaa, että menee varmasti tovi, ennenkuin sitä osaisi varmuudella kerätä kaikki oikeat piuhat, kahvat ja muut instrumentit, niille kaikille oikeat laitteet ja suojat ja että sitten vielä operaation jälkeen osaisi puhdistaa ja huoltaa ne valmiiksi seuraavaa käyttöä varten. 

Kahdeksan frettiä sotkee niin nopeasti, että ainoa keino nauttia puhtaasta frettihuoneesta on kuvata se heti siivoamisen jälkeen

Kotona fretit ovat toipuneet ensijärkytyksessään ja laumassa on nyt yhä käynnissä hierarkiaväännöt. Suurimman osan ajasta on rauhallista, mutta vähintään pari kertaa päivässä tulee joidenkin välillä kauhea huuto ja puffi haisee. Suurimmalla osalla on myös jonkin verran rupia niskassa selvittelyjen jäljiltä, pennulla edelleen kaikkein pahiten. Eilen oli taas yksi isompi vääntö, kun frettien aamupala venyi liian myöhään, eikä porukka päässyt aamuvilleille kun meillä oli vieraita. Tähän mennessä kun on jo tullut huomattua, että Juutaksella on erittäin paha nälkäkiukku, joten ruuan myöhästyminen lisää sen kohdalla erittäin paljon todennäköisyyttä sille, että jonkun naama alkaa ottaa päähän. Aktivoinnin lisäksi onkin nyt koitettu diplomaattisten taitojen edistämiseksi syöttää jengi ruokakoomaan. Vielä ei olla kuitenkaan vihelletty peliä poikki, vaikka tällähetkellä tuntuu vahvasti siltä, että kävi miten kävi, tähän laumaan ei ole tulossa uusia frettejä. Että tuolla on nyt joukossa niin vahvoja persoonia, että seuraavat fretit meille tulevat vasta sitten, kun kaikista nykyisistä aika jättää, tai olen lähtökohtaisesti valmis sitoutumaan siihen, että tulokkaat tulevat elämään omana laumanaan. Tämänhetkisessä tilanteessa päätös on mitä helpoin, mutta tiedän, että sen pitäminen tulee olemaan kaikkea muuta, etenkin jos saadaan tämä jengi asettumaan yhdeksi laumaksi. 

Leikattiin torstaina kaikkien frettien kynnet. Mauno tuli auttamaan

Loppuviikosta on myös laitettu häkkiä kuntoon tänään saapuville kääpiörotille. Häkin löytäminen tyypeille kävi tällä kertaa helposti, mutta sen kotiin saamisessa on ollut jo niin monta mutkaa ettei tosikaan. Siihen pätee paremmin kuin hyvin sanonta, että kun jokin lähtee menemään pieleen... Ollaan menty ristiin myyjän kanssa, oltu vuoroon sairaina ja tällä viikolla kun myyjän piti olla taas tulossa Turun suuntaan heiltä hajosi auto. Mutta nyt tyypeillä on häkki, ja sen sisustuskin alkaa olla aika hyvällä mallilla, vaikka itsellä on samalla jo kilometrin mittainen lista, mitä vielä haluaisin tyypeille sinne. Mistään ei huomaa, että en ole päässyt sisustamaan rottahäkkiä kahdeksaan vuoteen, ja että se oli yksi lempihommistani rottien kanssa. Tällä kertaa pääsee tosin keksimään ihan uusiakin juttuja jo sillä, että tulevat tyypit tulevat olemaan paljon minimipiä kuin yksikään meidän aiemmista rotista.

Valkoinen kolo oli selvästi viikonlopun THE sfinksipeti, jonka vuorojärjestyksestä keskusteltiin välillä äänekkäästi

Tämän viikon viikonloppuna siskoni perhe saapui meille, joten viikonloppu on mennyt pelien ja äänekkäiden kissojen merkeissä. Sitä kun huomaa hyvin, että etenkin siskon vanhempi sfinksi on hyvin samanlainen äänenkäyttäjä kuin Ruttu. Valitettavasti viikonloppuun on mahtunut myös hyvin paljon kärpäsjahtia, sillä ulkoroskiksen täytyttyä menin jättämään pari roskapussia sisälle odottamaan ulkoroskiksen tyhjennystä, että ne eivät houkuttaisi hiiriä sivuvarastoon tai autotalliin (yleensä kun olen hyödyntänyt sivuvarastoa välivarastona, jos näin käy, mutta bongattuani sieltä viimeksi yhden revityn pussin kulman ja hiiren papanoita, totesin etteivät pussit me sinne enää ainakaan ilman suojaa). Sisätiloissa kuitenkin kärpäset ehtivät selvästi ottaa niistä boostia, kun perjantaina roskiskaappia avatessa sieltä pölähti vähintään miljoona kärpästä. Eli nyt saa sitten olla keittiön kanssa ekstratarkkana, ettei mitään jää mihinkään, ettei tuo määrä saa mitään mahdollisuuksia lisääntyä expotentiaalisesti. 

Kääpiöiden tuleva kämppä

Tänään pääsee myös laittamaan kuntoon karanteeniboksia yhdelle hevi-osastolta löytyneelle muurigekolle, joka haetaan kotiin huomenna. Tyyppi on alustavasti nimetty Hevisaurukseksi, ja se tulee asumaan yläkerran vessassa hieman askeettisemmissa oloissa kunnes saamme varmistettua ettei sille ole punkkeja tai muuta, mikä voisi tarttua muuhun jengiin. Samalla ehtii sitten modata jonkun varastossa olevista terroista tyypille vakituiseksi asumukseksi.

Syyslomapuuhia

torstai 27. lokakuuta 2022

Frettien yhdistämisestä olikin jo viime postauksessa puhe - se etenee yhä niin harmonisesti, ja fretit ovat niin unisia ja talvimoodissa, että alan oikeasti pelätä että ne tajuavat kunnolla vasta keväällä, että porukassa onkin äkkiä puolet ekstraa. Tänäänkin frettihuoneen porttia avatessa kolme kahdeksasta jäi mieluummin huoneeseen nukkumaan, vaikka meillä oli käymässä opiskelijaryhmä Liviasta. Juutas ja Vappu löytyivät jo eilen illalla samasta unimajasta. 

Yksi sopuleista juomapullolla

Kanit tuli muutettua autotalliin jo alkuviikosta. Turkkiensa ja lämpövastuksella varustetun vesikuppinsa myötä ne olisivat hyvin voineet jäädä talvehtimaan myös ulos, mutta huomasin että itselläni alkoi nousta kynnys viettää kanilassa aikaa, kun ulkona on iltaisin jo pilkkopimeää ja kylmää. Autotallissa on kuitenkin sähkövalo ja lämpötila pysyy plussan puolella, joten esimerkiksi kynsienleikkuu onnistuu muutenkin kuin valoisaan aikaan. Autotallissa on tosin taas kanien kannalta huonommat kaivelumahdollisuudet, ellei sitten kehitä aitauksen ympärille laitaa esimerkiksi laudoista, että saisi sinne enemmän olkea ilman että ne leviävät lattiakaivoon asti. 

Kanien talvitukikohta

Muuten on sitten pesty kylppäristä pois sinne kertyneitä herppikamppeita, siivoiltu eläinasumuksia ja pesty pyykkiä. Viimeisintä ilmeisesti vähän liikaakin, sillä nyt uusikin kuivausrumpu sanoi sopimuksensa irti, eikä enää käynnisty. Sille saatiin nyt huolto varattua 9.11., eli ainakin siihen asti pitää taas hyödyntää pyykkinaruja ja saunanlauteita. Frettien vaatehuonekin kyllä taas tulvii tekstiileitä siinä määrin, että mikäli laumat nyt yhdistyvät, voisi olla taas karsintakierroksen paikka. Joitain kaikkein kuluneimpia ja huonokuntoisimpia kyllä jo keräilin pois ja polttoon.

Kummatkin sukkikset yhtä aikaa liikkeellä

Mauno on ollut taas ihan onnessaan, kun päässyt esittelemään matelijabunkkeria eläintenhoitajaopiskelijoille, joita meillä kävi tänään kaksi ryhmää. Maunon mittapuulla ainoa pieni harmi hommassa on meidän uudet sopulisäännöt: sopuleita saa katsoa vain lasin läpi eikä verkkokaton päältä, vaikka verkkokaton läpi ne näkee ja haistaa paljon paremmin, joten eihän sellaista sääntöä voi mitenkään muistaa! Ja sitten kun vähän lipsahtaa, ja tassut laskeutuvat kannelle, joutuu bunkkerista ulos! Käsittämättömän epäreilua. Miten Maunon olisi tarkoitus tutustua Maunon sopuleihin, kun kontakteja noin rajataan?!
Minttu halusi omaa laatuaikaa ilman muita kissoja ja frettejä

Minttukin livahti bunkkeriin jälkimmäisten opiskelijoiden lähdettyä ja piti kehräten ja kurnuttaen pitkän alustuksen, miksi sitä ei juuri nyt sovi nostaa bunkkerista pois. Ja koska Minttu on vähän herkkis, ja nyt on taas ollut myllerrystä, enhän minä sitten raaskinut pakottaa sitä pois, vaan jäin seuraksi lattialle paijailemaan Minttua. Jos sellaista ei nyt lomalla ehdi, niin koska sitten. 

Juutas & Vappu

Yhdistämiskuvioita

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Lopetin soutaamisen ja huopaamisen frettien yhdistämisen suhteen maanantaina, ja raivasin autotalliin tilan kahdelle playpenille. Ja koska olin edelleen äärimmäisen skeptinen onnistumisen suhteen, odotin että Jussikin ehti töistä kotiin, ja varustauduin sen jälkeen turvasaappailla ja hitsaushanskoilla ennenkuin laskimme kaikki kahdeksan frettiä vapaaksi. Koska jaksaminen oli viime viikon jäljiltä vähän vähissä, kai tämä oli sen luonteinen yritys, että katotaan nyt yksi kunnon tappelu niin voidaan sen jälkeen todeta että yritetty on, ja jatkaa kahden lauman kanssa. 

Eka lähdettiin hyvin askeettisesta liikkeelle

Vääntöhän sielä aitauksessa heti tuli ja parit jännäkakat. Mitella otti pienen haavan kylkeen, kun Tellu alkoi heti pyyörittää sitä, kaikilla oli hännät pörrössä, huuto kävi ja puffi haisi. Mutta silti: kukaan ei iskenyt lukolla kiinni toiseen, eikä kukaan ei pissannut alleen. Eli siihen nähden mitä olin pelännyt meno oli yllättävän sivistynyttä, missä kuukausien pohjatyöllä on voinut olla osuutta asiaan. Vielä enemmän yllätyin, ettei tainnut mennä varttiakaan, kun tyyppien joulukuusihännät alkoivat silottua ja tyypit kasautua tuttujen kavereiden kanssa nukkumaan. Että anti olla, ei tämmöistä jaksa.  

Koska olin henkisesti varautunut epätoivoiseen verilöylyyn, en ollut uskaltanut etukäteen kauhean tarkkaan miettiä, miten tästä jatketaan. Koska olin melko varma, että kiitos meidän kotinatsin jatko on, että kumpikin lauma palaa omiin asumuksiinsa eikä yritetä enää koskaan lisästressin välttämiseksi. Kaikkien kuitenkin nukkuessa suht sovussa metrin säteellä toisistaan, jätin Jussin vahtimaan frettejä ja menin siivoamaan olohuoneaitauksen kaikesta ylimääräisestä, jottei sielä olisi heti mitään, mistä aloittaa valtataistelut. Alkuun ajattelin jättää tästäkin vielä pois pissa-alustat ja viltit, mutta tulin melko äkkiä siihen tulokseen, että kahdeksan frettiä pissaa ja kakkaa siinä määrin, että jos aitaus on pelkällä muovimattopohjalla edes muutaman tunnin, on sielä pian tulva ja näädät kaikki pesua vaille. Niinpä pissa-alustat ja viltit tulivat sillä uhallakin, että niistä sitten tulisi vääntöä. Olohuoneaitauksessakin oli taas pientä vääntöä siirron jälkeen; huutoa ja puffailua. Ei kuitenkaan mitään sen isompaa, joten Jussi meni nukkumaan että jaksaisi tiistaina töissä, ja minä valvoin päälle neljään asti katsoen leffoja, kokkailen ja siivoten, että sain vahdittua frettien unta. Sen jälkeen menin itsekin nukkumaan kuuloetäisyydelle luottaen että Jussi tarkistaa jengin heti kuuden pintaan.


Aamulla kaikki olivat edelleen kunnossa, ja ruokakin maittoi kaikille. Halusin silti odottaa Jussin kotiin ennen olkkariaitauksen siivoamista, sillä fretit piti toki saada johonkin siivoamisen ajaksi, enkä yhtään epäillyt, ettei siirto jonnekin muualle voisi taas käynnistää jupinoita. Siirtopaikkaa miettiessäni päädyin siivoamaan frettihuoneen perusteellisesti, ja päätin kokeilla miltä meno sielä näyttäisi. Niinpä Jussi meni taas vahtimaan näätiä siksi aikaa kun minä jynssäsin olkkariaitauksen valmiiksi siltä varalta, että joko osa tai kaikki pitäisi siirtää frettihuoneesta nopeasti. Frettihuoneessakin kuitenkin vain vähän huudettiin, ja sitten syötiin sovussa kahdesta kiposta ja mentiin nukkumaan.

Olohuoneaitaus toimi puolimatkan krouvina

Kumpikin jengi sai sitten jäädä frettihuoneeseen ja olen aika puulla päähän lyöty, että tässäkö tämä oli. Tätäkö olen pelännyt ja lykännyt kesästä asti, kun ei tästä voi tulla mitään. Ja miettinyt, että missä kohtaa se kunnon välien selvittely tulee, että ollaanko tässä nyt pari päivää vieraskoreita, vai herätäänkö asiaan sitten kevään korvilla, kun jengillä alkaa olla taas enemmän jaksamista. Kuitenkin samalla se pieni toivonkipinä että meillä voisi olla jatkossa taas yksi lauma on alkanut vahvistua. 

Ja ei, frettien totuttaminen toisiinsa ei ole aina perseestä. Mutta silloin kuin jengissä on useampia 4+ vuotiaita tyyppejä, joista osa lähtökohtaisesti vihaa kaikki uusia näätiä, kyseessä on kaikkea muuta kuin läpihuutohomma. Eli jos haluaa useampia frettejä JA säilyttää mielenterveytensä, suosittelen lähtökohtaisesti kahta pentua samasta pentueesta, tai pennun ottamista kaveriksi nuorelle, esimerkiksi vuotiaalle fretille. 

Positiiviselle puolelle jengin suurin yllättäjä on ollut Nava, joka kovasti haluaisi jo kasanukkumaankin uusien tyttökavereiden kanssa. Tämä on pieni ihme, sillä kun poika tuli meille kesällä elettyään viimeiset neljä vuotta ainoana frettinä, se juoksi alkuun kaikkia muita karkuun. Mutta näemmä siitä on kuoriutunut melkoinen seuramies. 

Huoneen puolella lähestymistavaksi vaihdettiin ekstrapaljon petejä, että kaikki voivat nukkua halutessaan vaikka yksin (kuvassa häkissä Mallu & Mitella, ovea lähempänä pedissä Juutas, etualalla pedissä Vappu ja Vappua haistelemassa Tekla)

Ruuankin suhteen on menty ekstrarunsailla annoksilla, niin Maunokin on liittynyt seuroihin yhdessä Hattaran ja Navan kanssa


Kissabloggaajamiitissä Tampereella

tiistai 25. lokakuuta 2022

Pandemia on heijastunut pitkänä taukona myös kissabloggaajamiitteihin. Niin pitkänä, että edellisen miitin aikaan meillä oli vasta yksi kissa, pieni birmanpentu Aino. Sekin oli kuitenkin enemmän, kuin ensimmäistä kertaa osallistuessa. Kissabloggaajien aktiivisuus ja yhteisöllisyys kun houkutti meidät mukaan kuvioihin jo ennen ensimmäistäkään kissaa, kun kissanmääritelmää vähän venytettiin noiden meidän kissankaltaisten kissakäärmeiden suuntaan. 

Aulassa oli paljon vilteillä peitettyjä kiipeilypuita tarjoamassa tähystyspaikkoja ja suojaa

Sunnuntaina kokoonnuttiin porukalla ensimmäisen kohteen eli Kissojen katastrofiyhdistyksen pihaan. Tauon jälkeen ilmoitautuneita oli kokonaiset 15 henkeä, joten meille tultiin jo pihalle pahoittelemaan tilojen ahtautta, ja sovittiin että yhdistysesittely hoidetaan jo heti ulkona, niin sisällä on sitten mahdollista jakautua pienemmiksi porukoiksi katsomaan tilat läpi. Saimme kuulla kuinka Kissojen katastrofiyhdistys on Suomen vanhin vain kissoihin erikoistunut eläinsuojeluyhdistys, ja siitä, kuinka kissat tulevat heille pääosin muiden yhdistysten kautta tai luovutettuina. Eli koska Kissojen katastrofiyhdistyksellä ei ole roolia löytöeläinten vastaanottajana eikä juurikaan omia loukutuksia, valtaosa yhdistyksen kissoista on valmiita uusiin koteihin heti yhdistykselle saapuessaan. Tai olisivat, jos niitä koteja olisi. Korona-ajan etätöiden loppuminen, matkustelun vapautuminen ja taloudellinen epävarmuus näkyvät nyt selvästi vähentyneinä kotikyselyinä. Yhdistykselle olisi jatkuvasti tulossa enemmän kissoja kuin sieltä lähtee, vaikka osa kissoista saadaan majoitettua myös vapaaehtoisten ensikotien luo odottamaan sitä omaa loppuelämän kotiaan. 

Teemanmukaista taidetta

Varsinainen kierros sisätiloissa jäi suhteellisen lyhyeksi. Tilat on pyritty rakentamaan ennenkaikkea kissojen ehdoilla niin, että kissoille olisi mahdollisimman paljon tilaa, piilopaikkoja ja virikkeitä. Niinpä meidän kaltainen lössi ei sujahtanut sinne kauhean näppärästi, vaan ilma tuntui loppuvan kesken, ja osaa kissoistakin selvästi ahdisti äkillisesti ilmestynyt ihmisjoukko. Niinpä tyydyimme katsomaan tilat suht reippaasti läpi, jättämään tuliaiset kissoille ja jatkamaan eteenpäin. Silti oli mukava päästä näkemään tämänkin toimijan tilat, vaikka sunnuntaisen jälkeen ehdottomasti suosittelen menemään sinne enemmin pienemmissä porukoissa - tutustumaan kun pääsee ihan ominpäinkin, kunhan vain sopii vierailusta etukäteen. Silloin kissatkin saavat vierailuista varmasti enemmän irti, kun rauhallisemmassa tilanteessa on helpompi rohkaistua hakemaan namia tai leikkimään leiluilla. Ihania ne olivat silti kaikki, mitä nähtiin. Ja olen taas semisti tyytyväinen siitä, että Dewin sijaiskotivastaava on sanonut suoraan, ettei saada sijaiskissoja meidän tämänhetkiseen härdelliin, sillä etenkin viime öisen pakkasen jälkeen sitä haluaisi taas kaikki kissat jonnekin sisälle ja suojaan. 

Hänessä oli jotain samaa kuin minun ensimäisessä kissassa Misussa <3

Kissojen Katastrofiyhdistyksen jälkeen miittiä jatkettiin syömisen merkeissä Pispalan Pulterissa. Paikka oli varsin viihtyisä ja ruoka erinomaista. Ainoa mikä hieman harmitti, oli että porukka piti jakaa kahteen pöytään, ja pöytien ympärillä oli sen verran hälyä, ettei pöydästä toiseen huutaminenkaan keskustelusta puhumattakaan onnistunut. Se innoittikin Satun heti suunnittelemaan seuraavaa miittiä, sillä pitäisihän sitä päästä juttelemaan koko porukalla mahdollisimman pian uudelleen. Että jos ei nyt ihain pimeimpään talviaikaan, niin viimeistään sitten kevään korvilla. Sovittiin sitten samalla, että seuraavaa kokoontumista lähdetään puuhaamaan Turkuun, ja että sisällytetään siihen sitten eläintarhakierros täällä meillä. Tälläkertaa kissojenkaan kun tarvitsee tuskin pelätä sitä, että ne uhkaisivat jäädä liian vähälle huomiolle ja eksoottisempien tyyppien varjoon vierailijoiden silmissä. 

Seinillä oli paljon ohjeita vapaaehtoisille eri tiloissa toimimisesta

Kotiinviemisiksi saimme vielä kokonaiset kaksi kassillista Primacatin tuotteita, kun kassit oli laskettu osallistuvien henkilöiden mukaan. Jussikin intoutui siitä postaamaan herkutteluvideota myös omaan instaansa, jota on alkanut taas aktiivisemmin päivittää. Kasseistahan meillä kotona riemu repesi, sillä etenkin Aino on ollut pennusta asti hulluna Primacatin tuotteisiin, ja ne vakuuttivat kyllä äkkiä koko muunkin jengin pari freteistä mukaanlukien. Ensimmäinen namitankopaketti hävisikin heti yhdeltä istumalta kohtuullisen kristillisellä tasajaolla viiden kissan suihin. Pöydän kulmalle illalla unohtunut namipussi oli pöllitty ja tyhjennetty kokonaan yön aikana. Muut piti sitten lukita kaappiin, jos niiden käyttöä haluaa yhtään pystyä säännöstelemään. Olen kokenut meidän laumakoolla helpoimmaksi tilata niin ruuat, namit kuin hiekat kotiinkuljetuksella suoraan kotiovelle, mutta ehkä siitä ei olisi merkittävästi isompi vaiva napata noita välillä kauppareissun yhteydessä mukaan ostoskoriin. Primacatia kun myydään muunmuassa Citymarketissa, jossa teemme muutenkin ison osan viikottaisista ruokaostoksista. 

Vähän ujompia ihanuuksia

Pienestä ahtaudesta ja sen nopeuttamasta aikataulusta huolimatta miitti oli mielestäni varsin onnistunut. Tällaisena se oli myös sopivan kevyt tähän viikonloppuun, kun mielessä oli muutakin. Kiitos vielä järjestäjille ja kaikille kanssaosallistujille! 

Siirtymässä ruokailupaikkaan

Oma annokseni, kerrankin kastiketta oli reilusti

Kotona kuvaaminen meni hämärähommiksi, eivätkä kissojen päätkään pysyneet jännästi yhtään paikoillaan

Minttukin liittyi seuroihin

Kauas pilvet karkaavat

maanantai 24. lokakuuta 2022

Viimeiset pari viikkoa olen enenevissä määrin odottanut syysloman alkua ja koittanut päättää, yritänkö yhdistää frettilaumat, vai onko Nava turhan pappaantunut, jotta olisi reilua koittaa saada se vielä samaan jengiin Nutskun kanssa. Ja jos päättäisin koittaa yhdistää frettilaumat, missä ja miten sen tekisin. Se ajatusmylly kuitenkin katkesi torstaina aamulla, kun heräsin ja huomasin että minulle oli tullut kaksi puhelua. Kukaan ei ikinä koita soittaa minulle niin aikaisin aamulla, joten tiesin välittömästi että jokin on pielessä. En olisi kuitenkaan osannut ikinä edes aavistaa, kuinka peruttamattomalla ja kauhealla tavalla pielessä, ennenkuin sain äitini kiinni ja hän kertoi kumppaninsa menehtyneen yöllä sairaskohtaukseen. Siitä alkoi sitten toisenlainen ajatusmylly, kun olisin yhtäaikaa halunnut lähteä siitä paikasta suoraan äitini luo ja jättää kaiken muun välittömästi. Kuitenkin toinen ääni sisällä vaati vahvasti, että kotoa ei lähdetä, ennenkuin sinne on saatu joku, joka ottaa laumasta kopin. Siinä kohtaa kun kuulin, että siskoni ja äitini hyvä ystävä ovat äitini luona järjestämässä asioita, aloin järjestellä omia kuvioitani niin, että pääsisin lähtemään seuraavana päivänä. Torstaina vedin vielä työssäoppimispaikalla iltavuoron, kun en osannut heti tehdä oikein mitään kotonakaan.

Yleensä olemme kotoa poissa maksimassaan yhden yön, ja hoidamme eläimet juuri ennen lähtöä ja heti paluun jälkeen. Siinä välissä pyrimme saamaan jonkun ruokkimaan kissat ja fretit, ja katsomaan että bunkkerissa pelittää sähköt. Tällä kertaa halusin kuitenkin lähteä jo perjantaina, enkä luottanut siihen, että muistaisin hoitaa kotona kaiken kuten pitää. Joten päätin kokeilla, pääsisikö kukaan eksoista paremmin perillä oleva ottamaan kopin koko laumasta, niin että huomaisi mahdolliset puutteet, jolle voisin nakittaa ne hommat jotka muistaisin lähtöni jälkeen unohtaneeni ja joka pystyisi myös leikittämään ja aktivoimaan fretit niin, ettei Nutskun ja Hattaran välit ottaisi taas takapakkia siitä, että ollaan jumissa ja on tylsää. Normireissuilla en yleensä edes yritä tätä, sillä ne ihmiset joilla on kokemusta tästä lajikirjosta ovat suht harvassa, kukaan heistä ei asu ihan naapurissa ja vielä isompana valtaosalla heistä on omakin eläintarha huolehdittavanaan. Seita sai kuitenkin järjestettyä asiat niin, että pystyi tulemaan avuksi tällä aikataululla, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Oli nimittäin aika outoa palata kotiin niin, että ei tarvinnut heti alkaa hommiin, ja kissat ja fretitkin olivat tyytyväisinä nukkumassa ilman että heti alkoi levoton portin renkutus ja ruuan kerjääminen.

Viikonloppu meni sitten Tampereella. Valitettavasti en pystynyt tekemään sitä, mitä olisin halunnut eniten tehdä ja saada tapahtunutta tapahtumattomaksi. Pystyin vain täyttämään äitin pakastimen, ja osoittamaan toivottavasti vähän tukea ja rakkautta. Meidän alkuperäiseen viikonloppusuunnitelmaan oli kuulunut päiväreissu Tampereelle sunnuntaina kissabloggaajamiitin merkeissä, mutta ilmoitin sinne heti torstaina, että meidän osallistuminen saattaa peruuntua. Sunnuntaina äitillä oli kuitenkin samaan aikaan tapaaminen, johon hän halusi keskittyä rauhassa, joten osallistuimme kuitenkin. Teen siitä oman postauksensa. 

Nyt olen sitten takaisin Turussa, ja olo on yhä vähän pökertynyt. Minä en ole ollut ikinä hyvä puhumaan puhelimessa ja toimimaan etätukena. Yleensä kriisitilanteissa olen paras ottamaan kopin ihmisten lemmikeistä, niin että tilanteessa on sitten yksi asia vähemmän huolehdittavana. Mutta äitillä ei ole lemmikkejä. Joten koitan soittaa ja odotan että asiat alkavat hahmottua ja tulee enemmän niitä konkreettisia käytännönjuttuja mihin tarttua.

Arjessa sitä aina ajattelee, että aikaa on jäljellä vaikka kuinka paljon loputtomina kiireen täyttäminä sykleinä. Miksi sen rajallisuuden muistaa aina vasta kun se loppuu.

Hyvinkään matelijamessut

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Hyvinkään messujen osalta tavoite oli messuilla sillain kevyesti: vain turistina, välttäen ensiruuhkaa, viipyä muutama tunti, moikata tuttuja ja ostaa vähän ruokahyönteisiä. Ei mitään ylimääräistä. Lopputuloksena päädyin kuitenkin vähän ennakkoshoppailemaan, mutta onneksi kaikille ostoksille sai sovittua noudon messualueelle. Samoin kuin myymälleni häkille. Ja ilmanputsarille, jonka välitimme messuilta Turkuun. Näistä tuli vähän säätöä messujen alkuun, kun kaikki kauppakontaktit eivät olleet tulossa messuille, niin diilejä hierottiin sitten pitkin parkkipaikkoja. Mutta ei mitään sen isompaa. Se missä homma lähti lipsumaan suunnitelmasta, oli se, että messuilta ei tule mukaan muita kuin ruokahyönteisiä. Heti syöttöön ostetut ruokahyönteiset kun olisi voinut jakaa terroihin kätevästi myyntirasiasta ilman mitään boksien virittelyä. 

Pyro messuboksissa

Ensimmäisenä sortui Jussi. Heti ekasta pöydästä johon pysähdyimme Jussille näytettiin tuliskinkki ja sanottiin että se voisi muuttaa meille. Jussi mietti asiaa parin pöydän verran, ja palasi hakemaan tyypin matkaan. Itsekin saatoin hiukan yllyttää asiassa, sillä tuliskinkkiä tuli harkittua jo neljä vuotta sitten, kun frettipäiväiltiin Hämeenlinnassa ja Jussi meni ihastumaan lajiin. Yleensä minä olen meistä aina se impulssiivisempi, niin kukaan tutuista ei tahtonut uskoa, että Jussi oli meistä se, joka sanoi ensin tahdon. Itse onnistuin valehtelemaan itselleni aina toisen kerroksen perimmäiseen pöytään asti, että en ole edes vaarassa hullaantua, nyt kun sukkisten kotiutumisesta on vasta viikko ja kääpiörotatkin vielä tulossa. En taas ottanut tarpeeksi huomioon sitä, että tuttujen kesken eksopuolella ei voidaan tulkita kylläksi, jos sitä ei toista kyllin montaa kertaa ja tarpeeksi painokkaasti. Kuten silloin, jos ihastuu vaikka neljään arosopuliin, eikä niiden kotiuttamiselle ole mitään varsinaista estettä, jos unohdetaan se, ettei meidän lauman pitänyt enää tänä vuonna kasvaa. Sitten kun Jussi oli vielä jäänyt kierroksella jälkeen, ja luuli minun ja Marikan jo sopineen sopulikaupoista ja oli heti valmis maksamaan ne. Siinä kohtaa lakkasin sitten sanomasta ei, ja aloin suunnitella terraariota. 

Pyron ja Kukkiksen uudet kämpät

Messujen loppua kohden alakerrassakin pystyi paremmin hengittämään ja pöydille alkoi nähdä paremmin. Silloin sieltä lähti mukaan vielä yksi rukoilijasirkka Jussille ja itselle x-määrä kysymysmerkkitorakoita. Näistä jälkimmäiset olisi ehkä ainoina saanut puhuttua ruokaeläin-kategorian alle, vaikka eipä meillä toisetkaan Therea-suvun torakat ole ikinä olleet kuin lemmikeinä. Jussi onkin jo aika hyvin oppinut kysymään, mitä hyönteishuoneen ötököistä on oikeasti lupa syöttää meidän hyönteissyöjille. 

Yksi neiti Tikutaku

Tikutakujen valtakunta

Se että messuilta lähtikin sitten mukaan yhden hupsiksen sijaan useampi tarkoitti sitä, että ilta ja seuraava päivä menivät sitten terraariotetriksessä, kun kotimatkalla oli ensin tiputettu ilmanpuhdistin Sariannalle ja Claudia kyydistä. Kaikille mukaan lähteneille eläimille löytyi kotoa valmiiksi terraario ja tarvikkeet, mutta niitä piti hieman kaivella varastoista, pestä ja askarrella esimerkiksi sopulien uuteen terraarioon verkkokansi. Eli ilta venyi taas aika pitkäksi, ennenkuin kaikki tyypit oli saatu majoitettua.  Toissapäivänä saatiin kuitenkin jopa jo askarreltua kaikille uusille tyypeille samanlaiset nimilaput kuin muillakin on. Valitettavasti samalla piti muokata muutamia vanhoja lappuja. Messuja edeltäneenä yönä yksi natalhiiristä kun löytyi kuolleena terraariosta, ja vähän messujen jälkeen yksi kesyhiiristä meni kasvaimeen. Laurin kohdalla poismeno tuli ihan puuntakaa, ja saattoi koko natallauman taas vaakalaudalle, kun yhden poistuttua joukosta arvojärjestys meni taas uusiksi ja johti tappeluun. Nyt on kuitenkin taas pari päivää näyttänyt siltä, että ehkä se sopu sieltä vielä löytyy. Kesyhiirillä taas alkaa olla jo sen verran ikää, että on ikävä kyllä ihan odotettavissa, että menetyksiä tulee. Nytkin sen lisäksi, että Mutkalla oli kasvain, Naamis on alkanut laihtua ja menettää massaa, joten hänen kohdallaan voidaan joutua tekemään päätöksiä piankin. 

Yksi kysymymerkkitorakoista

Kaikki uudet tyypit ovat myös saaneet nimensä (poislukien torakat). Eli tervetuloa jengiin sukkikset Mata & Hari, tuliskinkki Pyro, piikkikukkasirkka Kukkis ja Tikutakut (sopulit saivat erinäisistä syistä vain yhden yhteisen nimen). Sekä x määrä skorpionvauvoja, sillä vähän ennen messuja varmistui myös se, että Jussin vietnamilainen metsäskorpioni Ripley oli ollut kantavana hankittaessa. Ja nyt sillä on luola täynnä minejä. 

Tappelupukarit Aapo, Timo & Eero

Uudet terralaput

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen siitä, että näillä näkymin meidän osalta seuraavat messut ovat 16.-17.9.2023, kun Lemmikki Tampere tulee taas. Sitä ennenkin olisi kyllä ainakin kahdet messut, Pieksämäen matelijamessut 18.3.2023 ja Eläinystäväni-messut Helsingissä 15.-16.4.2023. Pieksämäen messut jätämme kuitenkin Jussin kanssa näillä näkymin väliin välimatkan takia. Eläinystäväni-messut taas järjestetään taas yhtäaikaa lapsimessujen kanssa, ja olen todennut että yhdistelmä omat lapsiin tottumattomat lemmikit ja lapsimessujen sadat lemmikeihin tottumattomat lapsiperheet ovat itselleni yhdistelmänä turhan stressaava. Muissa eläintapahtumissa lapset eivät häiritse yhtä paljoa, koska silloin suhteessa isommalla osalla lapsista on jotain kokemusta lemmikeistä, tai edes vanhemmat, jotka osaavat opastaa lapsia lemmikeiden kanssa.  

Sukkisten uusi terraario

Sukkikset Mata & Hari

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI