keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Varastojen tyhjennys

Minulla on yhä yksi sokea piste tavaranhamstraamisen suhteen, ja se on eläintavarat. Niiden kohdalla varmuusvarastot tulvivat välillä yli äyräiden ja kokeilunhaluni on rajaton. Päätin siis haastaa itseni käyttämään välillä kaapit tyhjiksi. Säännöt ovat yksinkertaiset: listaan läpi, mitä käyttötavara/ruokaryhmiä näädiltä löytyy, ja katson kauanko minulla menee minkäkin ryhmän kohdalla käyttää ne loppuun. Sitten kun jokin loppuu, merkitsen ryhmän perään päivämäärän. Minkään kategorian tuotetta ei saa hankkia lisää, ennenkuin ne loppuvat, tai viimeinen paketti aukaistaan. Useimpien tuotteiden kohdalla kun ei ole oikeasti niin kriittistä, vaikka tuote ehtisi olla pari päivää kokonaan loppu, vaan sen pystyy sen aikaa korvaamaan jollain muulla.


Osiin ryhmiin on juuri tässä kuussa tullut/tulossa täydennystä, joten minkään (ainakaan kovin kriittisen) ei pitäisi olla ihan heti loppumassa. Yhtenä tavoitteena tilailun välttelyssä on myös heräteostosten välttely - Zooplus yms. paketteihin kun tahtoo aina eksyä myös jotain pientä kivaa näädille tarpeellisten tavaroiden lisäksi. Minulla on myös kova tarve testailla aina kaikkia uutuusjuttuja, mutta siitäkin voidaan ottaa nyt pieni breikki, vaikka vastaan tulisi mitä uusia siivoussuihkeita ja jänniä jauhelihoja. Laadukkaat perustuotteet saavat nyt hetken riittää.

Mikäli jollakulla muulla on samaa taipumusta, haasteeseen saa vapaasti tarttua!

Ruuat:
nappulat
lihaiset luut
jauhelihat
sisäelimet
kokonaiset ruokaeläimet
isot kokolihanamit
pienet kokolihanamit
pähkinät/siemenet
kuivatut hyönteiset
lohitahna
Smilla-vitamiinitahna

Hygienia:
siivoussuihke
pienet pissa-alustat
keskikokoiset pissa-alustat
isot pissa-alustat

Lelut
vinkuhiiret (näitä Itsy tarvii lisää, sitten kun viimeinenkin vaikenee).

Vilttejä, bokseja, leluja yms. koetan olla nyt myös hankkimatta, mutta niiden en kuitenkaan usko kuluvan ihan heti puhki vinkuhiiriä lukuunottamatta.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mihailin kanssa lääkärissä

Muuton kuluessa Mihailin käytöksessä alkoi näkyä muutoksia. Miikkis oli tavallista ärtyneempi, herkempi ja reagoi vahvemmin ihmisten ja frettien äkkinäisiin liikkeisiin. Alkuun kaikki oireet oli helppo laittaa muuton piikkiin: Miikkis vihaa isoja muutoksia, ja reagoi ärsytyksiin herkästi tömistämällä tassujaan ja näyttämällä häntää. Olimme Jussin kanssa molemmat varmoja, että kun tavarat saataisiin paikoilleen ja arki uomilleen, poika rauhoittuisi.

Jossain määrin niin kävikin, mutta jokin jäi silti häiritsemään: Mihailin silmät. Olin jo muuton keskellä katsonut, että niissä olisi jotain. Silmät eivät kuitenkaan aristaneet, vuotaneet, rähmineet eivätkä punoittaneet, joten hetken ajattelin kuvittelleeni koko jutun. Ylireagoivani yliväsyneenä johonkin silmässä näkyvään heijastukseen. Koska näkyisihän se nyt edes jotenkin, jos niissä oikeasti olisi jotain, eikä Jussi osannut paikantaa yhtään enempää kuin minäkään, mikä niissä olisi vialla.


Mutta yhtenä päivänä kotiin tullessa olin lopulta varma, etten kuvitellut. Silmän pinta oli jotenkin samea. Asiasta kyseltyäni ja googletettuani itsellä tuli ensimmäisenä mieleen alkava kaihi, jota eläinlääkärikin piti puheluiden perusteella mahdollisena. Halusin kuitenkin että poikaa käytäisiin näyttämässä myös paikan päällä, jotta asiaan olisi jokin muukin varmuus kuin miun mutu ja mitä kuvissa olin katsonut.

Eilen ajettiin sitten eläinlääkäriin Vantaalle Raulion vastaanotolle. Saatuaan silmät tutkittua, Johanna antoi uuden diagnoosiepäilyn: pannus. Pannusta tavataan hänen mukaansa ainakin koirilla, ja siinä silmän tai silmien kalvon päälle alkaa kasvaa ylimääräistä solukkoa, joka peittää lopulta koko näkökentän. Hänen mukaansa Mihailin silmät olivat hyvin samannäköiset kuin hänen tuntemillaan pannus-potilailla, joten silmää päätettiin lähteä hoitamaan silmätipoilla. Raulion mukaan Miikkiksen tila kun oli jo pisteessä, jossa sen näkö on luultavasti kokonaan mennyt, mutta lääkityksellä sillä on täydet mahdollisuudet palata normaaliksi. 

Kotimatkalla lääkärireissulta
Pannuksen hoitoon käytetään kahta eri silmätippaa: ensimmäinen on vesipohjainen, jota käytetään hoidon alkuvaiheessa neljä kertaa päivässä. Mikäli hoito tehoaa, ylläpitävänä hoitona määrätään toinen silmätippa, jonka kohdalla annosten väli on onneksi suurempi. Eli jos nyt selvitään kahden viikon intensiivisestä lääkekuurista, sen jälkeen pitäisi taas helpottaa. Miikkis ei ole kyllä silmätippatouhuista vielä yhtään vakuuttunut, mutta koetan luoda sille nyt rutiinia lääkkeen yhteydessä tulevista nameista.

Nyt Miikkiksen muuttoaikaista oireiluakin katsoo uudesta vinkkelistä: poika on ollut varmasti todella kovilla, kun se on raahattu pois tutusta ympäristöstä samalla kun sen näkö on alkanut heiketä. Ei siis ihmekään, että toinen on ollut niin stressissä. Mutta kohta minulla on onneksi loma aikaa hyvitellä - ja Miikkis osaa suunnistaa täällä jo sokkonakin. Näköaisti kun ei ole kuitenkaan vahvimmasta päästä haisunäädän aisteja, mutta toivomme silti todella kovasti, että pojan näkö palaisi ennalleen. Nyt itse on vain opeteltava taas uusi lääkitysrutiini.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kuluseuranta 2017: toukokuu

Toukokuun kuluseuranta yhteenvetoineen on viivästynyt kahdesta syystä: muutosta ja siitä, että en ole oikeastaan halunnut tehdä sitä. Mutta kun tähän kerran on ryhdytty...

Toukokuussa itsellä paloi enemmän rahaa eläimiin ja eläinprojekteihin kuin ikinä aiemmin koko kuluseurannan aikana. Isoin tähän vaikuttava tekijä oli muutto. Muuton myötä itselleni tuli ensimmäistä kertaa näädille oma huone, ja vuokranantajan kanssa oli sovittu, että huoneeseen asennetaan muovimatto suojaamaan alla olevaa parkettia. Samalla sain kuitenkin luvan myös tapetoida huone mieleisekseni, niin enhän mie voinut vastustaa kiusausta valita Muumi-tapettia, johon olin ihastunut jo aiemmin. Ja uusi huone vaati aiempaa leveämmän sisäänkäynnin johdosta myös uuden portin, ja kasvanut tila mahdollisti sen, että tytöillekin tuli nyt hankittua häkki helpottamaan muunmuassa ruokkimista... Niistä puroista kertyi suh nopeasti suuri summa, mutta ne olivat samalla kuitenkin sellaisia juttuja, jotka halusin laittaa näätähuoneessa kuntoon heti.

Mitkäs näistä liittyikään eläimiin...
Ja toinen samanlainen kulupommi oli akvaarion päivitys isompaan ja akvaarion asujaimiston muutto. Olin jo pidempään suunitellut, että seuraavassa muutossa akvaario menee vaihtoon. Vanha käytettynä hankittuna allas oli paikoitellen hyvin naarmuinen ja sen silikonit olivat alkaneet repsottaa, joten en pitänyt sen muuttamista ainakaan sellaisenaan täysin turvallisena. Vanhan altaan silikonit olisi toki saanut vaihdettua, mutta koska silikonien vaihto ei olisi poistanut naarmuja, tilasin tilalle uuden, aiempaa isomman altaan. Altaan koon kasvaessa tarvittiin altaalle luonnollisesti myös uusi jalusta ja enemmän hiekkaa. Tekniikka oli jo onneksi hankittu aiemmin sitä silmällä pitäen, että allas saattaa olla vaihtumassa. Ainoastaan ulkosuodatin on sellainen, joka saattaa olla jossain kohtaa tarvetta päivittää tehokkaampaan.

Muut kulut eivät näiden rinnalla juuri enää tuntuneet, mutta ne olivat sitä yleisempää varastojen päivittämistä. Esimerkiksi Mustista ja Mirristä tuli haettua tarjouksista kymmenen pötköä raakalihoja ja kolme neljän litran kanisteria Simple Solutionia. Nyt voisikin olla taas hyvä hetki himmailla varastointitaipumustaan ja välillä katsoa, kauanko hankitut varastot kestävät. Esimerkiksi pakastinkin kun on tällähetkellä varsin täysi, jos ei oteta lukuun kokonaisten ruokaeläinten laaria.

Osa tähän listatuista kuluista tuli maksettua uuden ja vanhan asunnon remontointiin otetulla lainalla, osa äitin laittamalla remontti-/muuttorahalla (ne Muumitapetit on oikeasti paljon enempi miulle itselleni kuin näädille ;) ) ja osa sitten palkasta/säästöistä. Onneksi tällaisia kuukausia ei silti ole usein. Kulut olen koittanut eritellä tähän taas mahdollisimman tarkasti. Tälläkertaa hommaa kuitenkin hankaloitti se, että en muuton keskellä ehtinyt/jaksanut päivittää kuluja reaaliajassa, joten kuluseurantaa tehdessä joutui turvautumaan niihin kuitteihin, jotka muisti laittaa talteen ja jotka pysyivät tallessa läpi koko muuton, verkkopankissa näkyviin maksuihin ja Zooplussan/Mustin ja Mirrin ja Akvaarioon.fi tilaushistorioihin - sekä omaan muistiin, joka on ollut läpi muuton vähintäänkin hatara.

Toukokuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Tubicat -lohitahna 3*3kpl 14,97€
Maukas broilerin jauheliha sis. luuta 500g 3kpl 6,87€
Maukas broilerinjauheliha luuton 500g 2,99€
Maukas broilerinsiipi jauhettu 500g 2,49€
Maukas kalkkunan jauheliha sis. luuta 500g 2kpl 4,58€
Maukas broilerin kivipiira 500g 2,79€
Maukas lohi jauhettu 500g 1,59€
Maukas broilerin sisäelinseos 500g 2,49€
Alaska kani jauhettu 400g 6,50€

Eläinlääkäri & lääkintä: -

Tarpeelliset tarvikkeet:
Dogit BUST-IT -tahran ja hajunpoistoaine 710ml 11,99€
Puppy Trainer Pads, suuri, 2*50kpl 34,99€
Simple Solution -tahran ja hajunpoistoaine 3*4l 59,80€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Little Tiger -leikkikaari 8,99€
Ääntelevä kissanminttuhiiri 3kpl 5,49€
SKOGSKLOCKA -huopa 4kpl 15,96€

Näyttely- ja yhdistyskulut: -

Näätähuone:
850*800mm kokoinen pleksilevy porttiin 71,50€
nostosaranat porttiin 7,95€
portin työntösalvat 8,90€
pulttipussi 1,45€
rimat porttia varten 9,25€
muovimatto (sis. mattoteipin ja koukkoterän mattopuukkoon) 225,14€
muovinen kulmasuoja 4kpl 16,40€
Muumi-tapetti 2 rullaa 79,80€

NOT -lattiavalaisin 9,99€
ULLKAKTUS -tyyny 50*50cm 2kpl 15,96€
VIVAN -verhot 7,99€
Savic Suite Royale XL -häkki 352,48€

Kaloille:
Hiekkaa 0,2-1,0mm 2*17kg 19,98€
Akvaario 540-litraa + rahti 499€
Vesivanerilevyt 2kpl 57,50€
Sera kalankuljetuspussi S 10kpl 1,50€
Sera kalankuljetuspussi L 20kpl 4,00€
Solumuovi uuden akvaarion alle 10,50€
muovilaatikot vanhojen hiekkojen muuttoon 2kpl 28€
stryroksilaatikot kalojen muuttoon 2kpl 13,80€
vesiletku vedenvaihtoihin 10m 6,49€
lecaharkot jalustaan 9kpl 29,70€

Mustaturvenapit 280ml 6,45€
JBL 7+13 kuulat 9,75€
Haavi musta 20cm 3,45€
Akvaarioon.fi paketin postimaksu 6,90€

Lemmikkien hankinta:
Huiskun varausmaksu 150€


Yht. 1836,32€

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Snurren kuulumisia

Viimeksi Snurre-postausta kirjoittaessani pelkäsin kovasti, että seuraava tytöstä kertova postaus olisi muistokirjoitus. Muuttosählinkien tasaannuttua mummuskan vointikin on kuitenkin tasaantunut. Alkukuisen postauksen jälkeen tyttö on ollut taas täysin oireeton, ja ilmassa on pientä toivoa, että yhteisiä viikkoja voidaan saada vielä useampia - ehkä jopa muutamia yhteisiä kuukausia, vaikka sitä koettaakin olla toivomatta liikoja.

Viime viikot Snurre on selvästi nauttinut uudesta kodista ja omasta laumastaan. Vaikka mie alkuun mietin, miten nääpät sopeutuvat viettämään yöt ja työpäivät yhdessä huoneessa (etenkin kun nyt remonttien ja muiden takia ne päivät ovat olleet välillä pitkiä), näädillä ei tunnu olevan samaa ongelmaa. Sen sijaan etenkin Snurre tuntuu ottavan kaiken irti esillä olevasta petikokoelmasta ja uusista pedeistä. Luonnollisesti kauan haaveilemastani isosta ja muhkeasti coffee-pedistä on tullut Snurren peti, sillä eihän nyt vähempi voi riittää hyvityksenä siitä, että jenkkisänkyyn ei ole enää vapaa pääsy.


Eilen Sariannakin kävi taas tarkistamassa Snurren kuntoa, ja ainoa moitteen sija löytyi tytön hoikkuudesta. Sarianna pelkäsi, että tyttö on päässyt sitten viime näkemisen jälkeen laihtumaan selvästi. Koska itse näen tyttöä päivittäin, enkä siten välttämättä yhtä hyvin huomaisi hitaita muutoksia, haettiin vaaka objektiiviseksi tuomariksi. Itselleni oli helpotus huomata, että laihtumisen sijaan Snurre oli saanut 11 grammaa lisää painoa sitten toukokuun alun. Se vain on ollut täysi rimpula koko sen ajan kun se on meillä ollut. Snurren uteliaisuuden, virkeyden ja menohalut Sarianna allekirjoitti täysin, eli voin taas olla vähän levollisemmin mielin sen suhteen, että en vain halua nähdä mummuskan kuntoa parempana kuin se onkaan, jotta välttäisin tekemästä vaikeaa päätöstä. Jussiin kun luotan mummuskan kunnon objektiivisena arvioijana vielä vähemmän kuin itseeni.

Mutta onhan tuo ollut taas samanlainen menijä kuin tullessaan, ja on yhä porukasta se ainoa, joka saattaa yhtäkkiä kiivetä punttia pitkin syliin ja siitä olkapäälle, ja alkaa tähystellä seuraavia leikkipaikkoja. Ja ainoa, joka löytyy välillä kiipeilytornin yläpedistä nukkumasta. Nykyinen nuoriso ei ole vieläkään pystynyt haastamaan mummuskaa ketteryydessä ja kiipeilytaidoissa. Mutta tämä on ehkä sellainen laji, jossa Snurre pääsee valmentamaan tulossa olevia nuoria kiipeilijälupauksia.


Nyt sitten mietitään kovasti, millä voisimme edistää Snurren kunnon säilymistä. Ainakin kaikki turha reissaaminen on päätetty jättää mummuskan osalta minimiin. Aiemmin jo päätettiin jättää näyttelyt ja näätäpäivät. Nyt asiaa mietittyä ja siitä puhuttua on myös päätetty, että Snurrea ei myöskään enää rokoteta. Se on saanut penikkatautirokotteen jo monena peräkkäisenä vuotena, joten sen vastutuskyvyn pitäisi olla kunnossa, ja edellinen eläinlääkärireissu implantointeineen otti sillä selvästi koville. Tässä päätöksessä itsessä kaihersi ehkä eniten sen lopullisuuden tuntu: se kun lukitsee aiemmat päätökset siitä, että Snurre ei ole enää lähdössä edes seuranäädäksi näyttelyihin tai muihin. Ei se olisi lähtenyt muutenkaan, mutta nyt se ei sitten edes voisi lähteä.

Kaikkein eniten tällä hetkellä mietityttää kesälomalle suunnittelemani parin päivän Porin reissu. Snurren hoidon järjestämiseksi kun olisi tarjolla useita vaihtoehtoja, joista pitäisi pystyä valitsemaan se Snurrelle stressittömin. Minun olisi mahdollista ottaa tyttö mukaan, jolloin se olisi tutussa seurassa, mutta vieraassa paikassa. Minulla olisi tytölle hoitopaikka Sariannan luona, mutta Snurre ei pidä Ahdista. Minä voisin jättää Snurren kotiin, mutta silloin minun pitäisi löytää vielä aamuiksi hoitaja, jos Sarianna kävisi hoitamassa illat. Muun lauman kanssa ei samaa ongelmaa ole, sillä niillä ei ole samaa tarvetta säännölliselle lääkitykselle ja niiden muutostensietokyky on parempi. Mutta onneksi tässä on vielä aikaa miettiä.

Tietysti meille on tulossa suuria muutoksia laumaan myös pentujen myötä. Mutta niiden kohdalla ei auta kuin katsoa, ovatko pennut Snurrelle samanlainen ilonlähde kuin Snurren adoptiopentu Mitella, vai ylimääräinen rasite, jolta mummua pitää sitten tarvittaessa suojata.

Mutta tällähetkellä Snurren kanssa elellään siis päivä kerrallaan positiivisin mielin. Täysin stressivapaata elämä ei kuitenkaan ole, sillä seuraavaksi ollaan suuntaamassa huomenna Rauliolle Miikkiksen kaihiepäilyn kanssa. Sen silmissä kun on jotain outoa, mutta ne eivät vuoda, punoita, rähmi tai arista mitenkään. Osa pojan muuttokiukkuiluista voikin siis mennä sen piikkiin, että sillä olisi näön kanssa ongelmia.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jos sulla Lysti on

Viime postauksessa jo mainitsinkin, että olin suuntaamassa Aijan luo katsomaan pentuja. Se mikä jäi siinä vielä mainitsematta, oli se, että pentuvisiitin sopiminen lähti käyntiin siitä, kun Sarianna kysyi, tiedänkö ketään, kuka olisi kiinnostunut soopeliprinsessasta. Kun kyllähän mie tiesin, vaikka en ollut kyllä suunnitellut, että se soopeliprinsessa tulisi välttämättä jo tänä vuonna... Niinpä sitä mentiin vain katsomaan. Vain katsomaan tietäen, että mie oikeastaan tykkäsin ajatuksesta, että tänä vuonna tulisi tuplasti pentuvilinää. Ja tietäen, että alkoi näyttää vahvasti siltä, että meille ei sit ainakaan tänä vuonna ole sijoitustytyä tulossa. Vain katsomaan siis.

ACH's Phenomenal Delusion, "Lysti". Kuva: Aija Kouhi
Ei sillä, että olisin uskonut siihen oikein itsekään. Ja uskoin siihen vielä vähemmän tavattuani pentueen vanhemmat. Etenkin emo Meri teki vaikutuksen rentoudellaan: huolimatta siitä, että neidillä oli pennut ja olimme vieraita, päästiin ihan pentuboksiinkin istuskelemaan. Kyllä Meri tarkasti muksunsa vahti, mutta antoi silti pidellä niitä, ja teki välillä välikuolemia vessalaatikon taakse, kun lastenhoito on niin rankkaa ja kuumaa hommaa. Muutenkin luonteet kuulostivat siltä, mitä itse fretiltä toivoo: suvusta löytyy kyllä virtaa ja menohaluja, mutta ei kauheita hammaspeikkoja. Itse kun rakastan seurata kunnon hepuleita ja kiipeilynäytöksiä, mutta minulla ei ole kieltämättä kauhean ikävä sitä, että pentu koettaa tarrata lukolla kiinni heti, kun sen laskee otteesta alas.

Se vaan vähän jäi siihen <3
Pennuista yksi alkoi sitten eksyä syliin muita useammin - luonnollisesti koko pentueen suurin tapaus, kun olen aina tykänyt pienistä freteistä. Mutta pitäähän siinä nyt jotain olla hassustikin, jos meille on kerta tulossa normikarvainen soopelinaaras suomalaiselta kasvattajalta. Kun kotona on muutenkin oikea omituisten otusten kerho. Ja kyllä tytölle oli siinä hetkessä jo nimikin: Lysti. Viralliselta nimeltään ACH's Phenomenal Delusion.

Aija käski vielä harkita tarkkaan, kun meilläkin tätä laumaa on kuitenkin myös ennestään. Että ei tule sitten heräteostoksena. Sit piti vaan seuraavina päivinä kysellä, että joko saan varata, kun tiedän jo haluavani tytön kotiin. Ja oltiinhan me siitä kuudennestakin jo puhuttu, vaikkei ehkä tämän nimenomaisen pentueen osalta. Että sitä oli ehtinyt miettiä ja pyöritellä, mitä kuluja ja muita toinen pentu toisi muassaan. Sisko kyllä kiteytti hyvin, että miulla menee nyt jo kaikki rahat näätiin. Eli sen osalta kuudes fretti tuskin toisi muutosta.

Nyt sitten odotellaan meidän tuplapottia kotiin. Lysti on luovutusiässä 3,5-viikon päästä ja Huisku lennetään hakemaan elokuun ensimmäisellä viikolla. Sitten loppulomat menevätkin toivottavasti kunnon vilinässä ja paljossa putputtelussa, kun päästää opettelemaan uusien tyttöjen tavoille ja toivottavasti saadaan tytöt hyvin osaksi porukkaa.

Meidän sinisilmäkin on taas kasvanut <3 Kuva: Mandy Schuhmacher

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hässäkkää

Olin kuvitellut, että elämä rauhoittuisi, kun muutto on saatu hoidettua. Tavarat löytäisivät heti paikkansa, ja meillä alkaisi arki. Samanlainen kuin ennen, mutta ei kuitenkaan ihan samanlainen. Elämä tuntuu kuitenkin olleen yhtä hässäkkää helatorstain aatosta asti, eikä vain Näätähässäkkä-näyttelyn merkeissä. Yhtä aikaa on koitettu laittaa nykyistä asuntoa kodiksi, ja valmistella miun vanhaa kämppää uutta vuokralaista varten. Koitettu sekä aloittaa elämää yhteisessä kodissa, että opetella elämään etäsuhteessa Jussin Porin työn alettua. Opetella kokonaan uutta elämänrytmiä. Ja siinä ohella minä olen ollut ensimmäistä kertaa vastuussa koko eläintarhan pyörittämisestä niiden päivien osalta kuin Jussi on Porissa. Etenkään eilen ei voinut olla laskematta päiviä kesäloman alkuun, kun siirryin ensin suoraan töistä vanhalle kämpälle maalaamaan, sieltä iltakymmenen jälkeen kotiin hoitamaan eläimet ja sitten taas alle kuuden tunnin yöunilla suoraan töihin.

Miun ja Sariannan laumojen näyttelyaitaukset
 Näätähässäkkä toikin toivotun katkoksen muutto- ja remonttisählinkeihin. Etänä ei yksinkertaisesti voinut tehdä mitään niihin liittyvää, ja julkisilla liikkuessa tavaraa oli muutenkin mukana lähes minimaalisen vähän. Aamuheräämisetkin ovat olleet koko muuttorutistuksen aikana enemmän sääntö kuin poikkeus muutenkin kun palkkatyöpäivinä, niin oli kiva kun kerrankin se ei tarkoittanut taas uuden työpäivän alkua. Siinä kohtaa tuntui suorastaan luksukselta myös se, että näyttely oli ulkona, sillä tämä alkukesä on mennyt pitkälti eri sisäseiniä katsellen. Sain jopa kesän ensimmäiset hyttysenpistot vasta näyttelypaikalla.

Väsymyksestä huolimatta (tai siitä johtuen...) naurua riitti ;)
Vaikka päivä olisi voinut ollut lämpimämpikin, näyttelyn miljöö oli aivan ihana valkoisen villan pihapiiri. Vihreä nurmikko, kesän ensimmäiset grilliruuat ja auringonpaiste vielä kruunasivat päivän. Etenkin kun näyttelyssä suorastaan kupli iloinen odotus, kun tuntui että lähes kaikille oli tulossa pentu - monelle jopa samana tai seuraavana päivänä. Päivä olikin täynnä pentukuvia ja iloisen jännittynyttä odotusta. Tietysti siinä pieni haikeus iski, kun itse joutuu odottamaan Huiskua vielä elokuun alkuun, mutta Mandy huolehtii, että odotusta siivittää iso liuta kuvia ja videoita. Ja koska pentujen paijailu tunnetusti varmasti helpottaa pentukuumetta, niin nyt voi laskea päiviä myös siihen, kun pääsen perjantaina paijailemaan Aijan pentuja <3

Näyttelypaikkaa
 Itse näyttelypuoli omalla poppoolla meni keskinkertaisesti. Laumasta oli mukana Esteri, Itsy ja Mitella Snurren viettäessä kotipäivää Jussin kanssa. Näätien osalta puunaus oli jäänyt edellisenä yönä leikattuihin kynsiin ja Sariannan näyttelypaikalla putsaamiin korviin, joten tiesin jo valmiiksi, että omat eivät ole varmasti kaikkein eniten edukseen edes laiton puolesta. Näyttelyssä oli myös kotimainen tuomari, joten en ollut lähtökohtaisestikaan odottanut menestystä. Ulkolaiset tuomarit kun yllättävät joskus, mutta suomalaisista tietää vähän paremmin, mitä he näädissä katsovat. Ja vaikka nuo omat ovatkin maailman rakkaimmat, tiedän etteivät ne ole oikein valioainesta. Pisteissä kukaan tytöistä ei ollut luokkansa paras eikä huonoin.

Palkintopöydästä otettiin tälläkertaa mukaan vain kuva
 Ennen palkintojen jakoa miut napattiin vielä apukäsiksi re-calleihin. Siinä tulikin sitten pyöritettyä taas useampia keskenään ihan erilaisia näätiä, ja huomasi todenteolla, kuinka vähän sitä on oikeasti tekemisissä muiden poikien kuin Oton ja Ahdin kanssa. Osa uroksista tuntui ihan valtavilta, ja siinä sai jo melkein miettiä, miten sellaista edes pidetään, kun on tottuneempi noihin minimalleihin. Samalla sitä sai myös paremman aitiopaikan eri väreihin, kun tuomarit miettivät värien parhaita. Kun kyllähän näyttelyissä varmasti muutenkin pääsisi varmasti katselemaan lähemmin eri näätiä, kun vain kysyisi, mutta vaikka sitä kuinka olisi käsidesit mukana, sitä tulee useimmiten pyöriteltyä lähinnä niitä, joiden kanssa omat näädätkin pyörivät. Vaikka aina silloin tällöin törmää johonkin näätään, josta on vain pakko kysyä, saisiko katsoa lähemminkin.

Hässäkkäpäivänä ilmestyi myös uusin lehtijuttu Mihailista ainakin Turun Sanomissa ja Aamulehdessä
Palkintojen jaot alkoivat yllättävänkin pian re-callien jälkeen, mutta siinä kohtaa meillä iski valitettavasti kiirus. Olimme ostaneet paluulipunkin jo etukäteen, ja junan lähtö alkoi todenteolla lähetä. Niinpä sitä oli vetäydyttävä purkamaan aitausta, vaikka palkintojen jako oli vielä kesken - ja siinäkin kohtaa Irpe jo ilmoitti, että viiden minuutin kuluttua alkaisi olla jo kiire. Irene kun oli ihanasti sekä hakenut meidät aamulla asemalta, että oli viemässä meitä nyt sinne paluumatkaa varten. Mutta me ehdittiin. Jouduimme kyllä jättämään arvostelukaavakkeetkin jälkeen, mutta Irene poikkesi vielä hakemaan niitä, ja vielä kuvasikin ne, että saimme sitten junassa lueskella <3

Kiitos taas kaikille näyttelypäivästä ja onnea niille jotka menestyivät!

Meidän tuleva prinsessa on taas kasvanut <3 Kuva: Mandy Schuhmacher
Huisku. Kuva: Mandy Schuhmacher

Työnjäljen tarkistelua remonttikaverin ja uuden vuokralaisen kanssa. Kyllä tää ehkä vielä jotain vaatii...

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Muutama sana muutosta

Lähtötilanne Jussin kämpillä
Se on melkein ohi. Ne ovat ehkä kauneimmat sanat, joilla voisin kuvata muuttoa juuri nyt. Muutamia
laatikoita on vielä purkamatta, ja Jussin työhuone muistuttaa vielä varastoa, mutta muuten kaikki alkaa olla mallillaan. Muitakin sanoja muutosta löytyisi vaikka kuinka. Niitä vain on vielä vaikeampi saada ulos, sillä kerrankin muuttaminen uuvutti myös minut täysin. Yleensä rakastan muuttamista, mutta tälläkertaa yhdistelmä vielä osin päällä oleva nielutulehdus, ensimmäiset lämpimät päivät ja miun ja Jussin yhteenlaskettu eläinmäärä oli viedä miusta mehut. Kyllähän sitä oli juu tiennyt, että akvaarion ja terraarioiden muuttamisessa riittää hommaa, mutta en äkkiseltään muista, olenko ikinä muuttanut tällaisen lauman kanssa, vaikka itselläni on joskus nuorempana ollut yksinäni isompikin lauma. Kaikki alkuperäiset aikataulut lahosivat siis lahjakkaasti jo ensimmäisinä päivinä.

Onneksi on kuitenkin ihania ystäviä, ja muuttoon oli käytettävissä useampi päivä. Kaikkea ei siis tarvinnut tehdä kerralla, ja vaikka itsellä oli usko välillä loppua, aina joltain sitä löytyi. Niinpä maailma ei loppunut edes silloin, kun uusi akvaario toimitettiinkin lauantaiaamuna klo 7.30 ruotsinkielisen kuskin toimesta tai kun itsellä lähti jalat alta yhtä terraa nostaessa. Siitä vain sitten jatkettiin eteenpäin.

Frettien ensimajoitus muuton keskellä
Muuton yhteydessä kaikki muu koitettiin vetää minimienergiaperiaatteella läpi. Olin ottanut töistä yhden päivän vapaaksi, ja kaikki ateriat syötiin suosiolla ulkona. Mie en ole ikinä käynyt yhtä monta kertaa viikon sisään Raxissa, mutta poikkeusolosuhteissa ei lasketa. Eläintenkin kohdalla pyrittiin huolehtimaan ensisijaisesti turvallisuudesta ja perustarpeista. Näätien harmiksi perustarpeiksi laskettiin lähinnä raikas vesi, ruoka ja puhtaus, joten etenkin meidän aktiivisinta kakaraa koko muutto välillä turhautti. Turvallisuuskategoriaan kun kuului, että silloin kun tavaroita kannettiin tai näätähuoneessa leikeltiin mattoa, porailtiin reikiä tai tehtiin jotain muuta pikkuassareille mahdollisesti haitallista, nääpät olivat joko makkarissa aitauksessa tai häkissä. Ja muuttoon liittyi Mitellan mielestä ihan liikaa tavaroiden kantamista ja remonttihommia, joihin pienen näädän ei annettu osallistua.
Pakettiauto täyttyi muuton aikana useampaan otteeseen. Ilman eläimiä ja eläintarvikkeitakuormia olisi ollut miljardi vähemmän :P
Ensimmäiset tavarat tuotiin uudelle asunnolle keskiviikkona 24.5., ja sitä seuraavana päivänä tänne siirtyi sänky ja eläimet (kaloja lukuunottamatta). Pian tulee siis kuluneeksi kaksi viikkoa uudessa kodissa. Näätähuone saatiin lopulta kuntoon viime sunnuntaina, jolloin nääpät pääsivät väliaikaisratkaisuista tutustumaan uuteen omaan huoneeseensa. Ne ovat kyllä vielä hieman epäileväisiä sen suhteen, onko yksi kokonaan heille pyhitetty huone mikään hyvä ratkaisu, kun asunnossa olisi vaikka mitä kivoja huoneita: oman lisäksi sellaisia, missä saa luvallisesti leikkiä, sekä niitä vielä kivemman oloisia kiellettyjä, kuten Jussin työhuone ja herppihuone.

Välikuolema torstaina. Mutta sohva ja pesukone ovat jo ylhäällä!
 Jussikin jo ilmoitti, että ensimuutossa meillä tulee olemaan muuttofirma. Ja että siihen on useampi vuosi aikaa.

Torstain ja perjantain välisenä yönä pystytettiin hamsterien lukaalit, että pojat saivat pullonsa ja pyöränsä
Jussin laumaa odottamassa, että terrat saadaan taas pystyyn
Kalakeiton muuttoon kului kasa kuljetuspusseja, styroksilaatikoita ja ämpäreitä.
Uusi kämppä, uusi isompi allas (vaikka kuvassa tää vähän kutistuukin...) <3
Olohuone alkaa muotoutua
Näätähuoneessa uusittiin tapetti ja suojattiin lattiat muovimatolla
...ja pitihän sinne hankkia sisustusjuttujakin...
Portti toi viime silauksen huoneeseen sunnuntaina. Kuvassa vielä nätisti muovitettuna, kun pleksilevyä zoomaillaan paikoilleen.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Snurren insulinooma etenee

Eilinen veti aika hiljaiseksi. Snurrella diagnosoitiin insulinooma maaliskuussa, ja ensialkuun diagnoosi oli valtava helpotus: vuodenvaihteessa alkaneille oireille saatiin vihdoin syy ja vaivoihin lääkitys. Ja olihan sitä helppo olla helpottunut, kun kortisonilääkitys poisti kaikki Snurren oireet, ja se oli taas täysin oma itsensä. Ainoa mitä lääke ei poistanut, oli insulinooma. Sen tiesi, mutta ei sitä oikein tiedostanut.

Pari viikkoa sitten insulinooma muistutti taas itsestään ja omasta rappeuttavasta luonteestaan. Snurrella oli parina peräkkäisenä päivänä selviä hypo-oireita, vaikka se oli saanut lääkkeensä. Se tärisi normaalia enemmän, takapään motoriikka lähti pettämään ja kieli jäi lipomaan poissaolevan oloisena, vaikka lohitahna oli jo otettu pois. Asiasta keskusteltiin ja vedettiin hihasta vielä käyttämätön valttikortti: lääkkeen annostus ei ollut vielä tapissa. Annostusta nostettiin ja taas mentiin oireettomaksi. Ja toivottiin, että tällä mentäisiin taas ainakin joitain kuukausia.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Eilen oli taas havaittavissa lieviä oireita. Ei mitään kaatumisia tai muuta isompaa, mutta selviä pieniä neurologisia poikkeamia. Se mikä tekee niistä pahoja, on se että Snurre on saanut lääkkeensä ja lääkkeen annostus alkaa olla tapissa. Jos Snurre siis alkaa taas oireilla, seuraava askel on lopetus. Insulinoomakasvaimen leikkaus on harvoin järkevää, ja kun Snurre ei ollut leikkauskunnossa alkuvuodesta, se on sitä vielä vähemmän nyt. Ainoa mahdollinen hoito leikkauksen lisäksi on oireet kurissa pitävä lääkitys, joka Snurrella on nyt päällä.

Snurren kanssa on siis nyt siirrytty viimeiseen vaiheeseen, jossa sen oireittein kehityksen perusteella puhutaan todennäköisesti maksimissaan viikoista. Sillä sitten jos kohtauksia alkaa tulla lääkkeestä huolimatta enemmän, ei ole enää reilua Snurrea kohtaan pitää sitä täällä. Ei vaikka kohtausten väliin jäisi hyviäkin päiviä.

Olo on tällähetkellä hyvin vaikea ja haikea. En voi missään nimessä sanoa, että tauti olisi tullut yllätyksenä. Kyllähän tämän mahdollisuudesta puhuttiin jo silloin, kun haettiin kotiin nelivuotias nappuloita syövä mininäätä, jolla on suklaa-addiktio ja rakkaus majoneesia kohtaan. Kaikki riskit olivat alusta saakka olemassa ja tiedossa. Mutta taas, se on eri asia tietää jotain, kuin todella tiedostaa mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Silti tekisin saman epäröimättä uudestaankin, sillä Snurre on ihan mahtinäätä.

Vaikkei ikinä kannattaisi murehtia asioita, joita ei ole vielä tapahtunut, tämä työpäivä on mennyt aika tippa linssissä. Sitä suree vähiin käyvää yhteistä aikaa, ja jännittää, miten lauma reagoi Snurren poismenoon. Etenkin Mitella, jonka Snurre otti siipiensä suojaan lähes heti sen saavuttua, ja jota se on nyt muuton keskelläkin huolella hoitanut, kun muuttotouhut ovat Mitellaa välillä harmittaneet.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pentupakettiarvonta suoritettu

Ensimmäinen asia josta todenteolla tajusin, että Jussi oikeasti lähti tänään kesäksi Poriin, on tämä arvonta. Alkaessani miettiä arpomista, Jussi yleensä vinkkaa jonkin todella kätevän ja oikeasti randomin sovelluksen, jonka kautta arpominen onnistuu helposti netissä. Nyt olen yksin kotona, ja kaivoin esille ruutupaperia, kynän ja sakset. Ja pienehkön kannellisen rasian. Sitä tehdessä olo oli yhtäaikaa nostalginen ja haikea.

Arvonta toteutettiin perinteisesti lappusin
Mutta lappuja kertyi kumpaankin korilliseen varsin mukavasti. Ensin arvoin yhden koiralappusten joukosta, ja sitten oli vuorossa yksi kissalipuista. Koiralappujen seasta esille nousi Anna S. ja kissalippujen Eveliina.

Ja tällaiset laput sieltä nousi
Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistumisesta! Voittajille lähtee sähköpostia vielä tämän illan aikana, ja paketit pyrin saamaan postiin viikon sisällä (= viimeistään kun löydän tulostimen puuttuvat osat ja saan asennettua sen, tai Jussi palaa kotiin viikonlopuksi).

Toukokuun kuluseurantaa ja muuttopostaustakaan en ole unohtanut, ne ovat tulossa heti kuin ehdin. Kahden monieläintalouden muuttoon ja yhdistämiseen vain on kulunut huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa, kuin olin kuvitellut. Yleensä kun rakastan muuttamista, ja uusi kämppä on kunnossa päivä sen jälkeen, kun kamat on kannettu sisälle. Mutta ei tälläkertaa...