Vaikka aamulla vielä mietin, olisiko Löllön ontumista uskaltanut jäädä vielä tarkkailemaan kotiin, emme lopulta tehneet niin. Tiedän että sen halun taustalla oli osin se pelko, että ottaen huomioon Löllön kokonaistilanteen, venähdys olisi todennäköisesti ollut ainoita hoidettavissa olevia skenaarioita. Niinpä samaan aikaan postauksen kanssa laitoin Löllöstä videopätkän Löllöä eniten hoitaneelle eläinlääkärille, ja kysyin hänen mielipidettään siitä, miten pojan kanssa kannattaisi edetä. Videon nähtyään Löllön elli totesi että poika olisi parempi viedä vastaanotolle tunnusteltavaksi. Meille oli tulossa illalla myös kylään yksi Löllöä hoitanut eläinlääkäri jo aiemmin sovitun peli-illan merkeissä, mutta päätin että meidän on silti parempi poiketa klinikalle, että saadaan pojalle heti tarvittavat lääkkeet ja takapää pystytään tarvittaessa kuvaamaan.  

Valitettavasti kuvaamista ei tarvinnut edes miettiä, koska jalkaa palpatoitaessa syy löytyi nopeasti: vasemmasta takajalasta oli vähintään eturistiside poikki. Myös toinen paikalla olleista elleistä tunnusteli jalan läpi ja vahvisti diagnoosin. Valitettavasti kummallakin oli myös hyvin yhteneväinen kuva pojan ennusteesta ja hoitomahdollisuuksista. Ainoa todellinen hoitovaihtoehto olisi leikkaus, mutta ottaen huomioon Löllön ikä, pojan nykyinen lihaskunto sekä jo aiemmin diagnosoidut nivelrikkomuutokset, kumpikaan ei missään tapauksessa suositellut leikkausta Löllölle, sillä ennuste olisi siinä varauksellinen jo huomattavasti nuoremman ja parempikuntoisen kissan kanssakin. Toinen vaihtoehto olisi vahvan kipulääkityksen jatkaminen toistaiseksi, mutta se olisi todennäköisesti hyvin lyhyt tie, joka johtaisi nopeasti eteneviin nivelrikkomuutoksiin. 

Löllö ekana päivänä meillä, kun poika saapui kuukaudeksi hotoon Rutun ja Mintun kanssa <3

Kolmas ja ainoa suositeltu vaihtoehto oli eutanasia. Joko heti siinä paikanpäällä, tai sitten niin, että annettaisiin pojalle heti siinä paikanpäällä pistoksina vahvemmat kipulääkkeet, joita voitaisiin jatkaa kotona joitain päiviä suun kautta, jos tarvitsisimme aikaa prosessoida asiaa. Tässä tapauksessa suositeltu hoidon kesto olisi joka tapauksessa niin lyhyt, ettei meidän tarvitsisi kipulääkevalinnoissa enää suojella niin paljoa pojan munuaisia. Vaikka olin jollain tasolla pelännyt, että tämä päivä tulisi, se tuli kuitenkin niin puun takaa ja veti maton niin tehokkaasti jalkojen alta, että päädyin tällä kertaa pyytämään pojalle ensiksi ne kipulääkkeet. 

Sitten siirryin soittamaan Jussille. Ja laittamaan viestiä Löllön edellisille omistajille, että uutiset olivatkin sitten todella huonoja. Tässä kohtaa olin sen verran shokissa, että totesin että en pysty ajamaan klinikalta itse kotiin. Arvoin pitäisikö minun pyytää ystävä nappaamaan minut kyytiin, kun hän tulisi kuitenkin klinikan ohi tullessaan pelailemaan. Mutta sitten Jussi ilmoitti tulevansa hakemaan minut, ja että miettisimme sitten myöhemmin mitä teemme minun autoni kanssa. Peli-illan perumistakin mietin, mutta totesin sitten, että voisin sillä hetkellä kuitenkin kaivata ystävää. Ja kun kyseessä on vielä täysiverinen kissaihminen, joka tuntee myös Löllön, tiesin ettei minun tarvitsisi koettaa illalla tsempata ja esittää että kaikki on hyvin. 

Kuka voisi kellot seisauttaa <3

Joten kotona ensin juteltiin tovi. Sitten Löllö sai taas paikkansa pelipöydästä, niin että kaikki ylsivät rapsuttamaan poikaa. Ja keittiön kaapeista kaivettiin kaikki mahdolliset namit esille. Meillä on viime vuosina oltu todella kitsaita namien suhteen Maunon suolisto-ongelmien takia. Mutta nyt Löllön viimeisten päivien osalta päätimme, että olkoot. Mauno pääsee varmasti osingoille nameista. Ja voi olla että Maunolle tulee niistä vähän huono olo. Mutta Mauno rrrrakastaa nameja, eikä Mauno ole ikinä alkanut vältellä mitään herkkuja siksi, että herkuista tulee huono olo. Joten nauttikoot nyt sitten vähän herkkuja bestiksensä kanssa, ja keskitytään sitten Maunon tilanteen rauhoitteluun taas kun Löllöä ei enää ole. Kummatkin pojista ovat olleet asiasta vähän ihmeissään, eli siitä että niitä nameja oikeasti saa melki koko ajan kuin pyytää. Ja useamman kerran illan aikana jopa ihan oikeita nameja, eikä pelkkiä gastronappuloita, joita meillä nykyään yleensä käytetään nameina namipeleissä. 

Kipulääkittynä Löllö ravaa vähän turhankin huolettomasti pelipöydän ja keittiön väliä, mikä väkisinkin vähän huolettaa minua, nyt kun Löllön jalka on mitä on. Yöksi Löllö otetaan makkariin ettei hän pääse yön aikana telomaan itseään pahemmin esimerkiksi portaikkoon. 

Vielä ohikiitävän hetken näillä kahdella on toisensa <3 Se mitä jännitän myös on miten Mauno toipuu aisaparinsa poismenosta, koska Maunolla ei ole ikinä ollut samanlaista sidettä Ainoon, vaikka ne tulivat molemmat meille pentuina

Päivällä oli puhe että veisimme Löllön viimeiselle matkalleen alkuviikosta kun Löllöä eniten hoitanut eläinlääkäri on taas töissä. Minunkin pitäisi kuitenkin pystyä työskentelemään silloin. Ja siihen on kovin monta päivää. Joten voi olla, että päivämäärää on aikaistettava. Koitan tällä kertaa antaa Löllön entisille omistajille mahdollisuuden tulla vielä hyvästelemään Löllö. Samalla itselleni olisi helpompi päästä jo suremaan sen sijaan että seurailen pojan vastetta kipulääkkeille ja liikkumista. Vaikka Löllö on kyllä näyttänyt aina hyvin selvästi, kun vaste jollekin kipulääkkeistä on laskenut ja on tarvinnut nostaa annosta tai lisätä lääkkeitä. Samaan aikaan en olisi todellakaan yhtään valmis. En kuitenkaan usko, että tulen olemaan valmiimpi muutaman päivän päästäkään. 

Mutta kohta koitan nukkua ja jatketaan sitten asioiden selvittelyä taas aamulla. Nyt asia tuntuu yhtä aikaa aivan liian valtavalta käsittää. Ja toisaalta pää jauhaa ihan mitättömissä yksityiskohdissa, kuten siinä, että jos päädytään kotieutanasiaan, onko minulla kotona oikeanlaista tussia, että saisin tuhkaamopussin tiedot täytettyä jo kotona valmiiksi. Vai tarvitsiko minun pakata poika kotona toisenlaiseen pussiin, ja siirtää sitten työpaikalla oikeanlaiseen pussiin. Ikäänkuin sillä mitä viimeisen piikin jälkeen tapahtuu olisi juuri nyt mitään merkitystä.   

Maunon kontrolli ja Löllön kuulumisia

Maunon satunnainen oksentelu 1-2 kertaa viikossa on jatkunut lääkitysmuutoksista huolimatta, joten eilen käytiin taas kontrollissa. Isoimpana huolenaiheena oli se se helmikuussa havaittu pieni massamuutos sapen ja maksan välillä, jonka osalta haluttiin poissulkea, ettei se ole lähtenyt kasvamaan tai mitään. Se oli onneksi yhä pieni, mutta sen sijaan pojan paksusuoli oli taas ihan täynnä ulostetta siitä huolimatta että Mauno oli ollut paastolla. Eli Resolorista huolimatta suoli on toiminut taas turhan laiskasti, eikä ulostemassa siirry ulos sitä tahtia kuin olisi hyvä. Eli eilisen perusteella päätettiin ajaa kortisoni alas seuraavan kahden viikon kuluessa, kun sille ei ole näkynyt selvää vastetta, ja aloittaa Pegorion-lisä edistämään pojan ummetuksen laukeamista. Jos Pegorionista on apua, se jää käyttöön jatkuvana. Nyt siis pidetään taas kovasti peukkuja ja toivotaan, että tilanne alkaisi vihdoin rauhoittumaan, vaikka Maunon kohdalla ongelma ei tulekaan todennäköisesti poistumaan ikinä kokonaan. 

Mauno ei tykkää näistä "ota lapsi mukaan töihin" -päivistä

Sielä sitä olisi kakkaa jonossa

Samaan aikaan kun Maunon osalta huoli taas vähän helpotti, huomasimme myöhään eilen illalla että Löllö ontuu takapäätään. Sen myötä pojan liikkuminen on selvästi aiempaa varovaisempaa ja huojuvaisempaa, mutta siitä huolimatta poika hakeutuu myös pöydällä oleville pedeille sekä alakertaan. Löllön kohdalla ei lähdetty nyt heti klinikalle tästä johtuen, sillä pojalla menee jo kaksi jatkuvaa kipulääkitystä. Joten illalla ensiapuna laseroitiin pojan selkää, ja oltiin hänen kanssaan sohvalla niin että hän malttoi olla lämpötyynynsä päällä hierottavana. Nyt sitten tarkkaillaan mihin suuntaan pojan liikkuminen etenee, että onko kyseessä vain nopeasti ohi menevä venähdys tms., vai vaatiiko tilanne tarkempaa tutkimista. Eli nyt saa pitää kaikki peukut sen puolesta ettei kyse olisi mistään vakavammasta, Löllöllä kun on jo ennestään takapäässä kaikenlaista kremppaa syntymätöpön aiheuttamista nikamamuutoksista spondyloosiin, miksi poika on kipulääkkeillä.  

Sitä olisi taas kovin toivonut, että olisi ehtinyt hengähtää Maunon tutkimusten jälkeen edes pari tuntia ennen uutta huolenaihetta, mutta tätä(kin) elämä ison lauman kanssa välillä on, että muuttuvia tekijöitä on paljon.  

Varför Paris, vi har ju Åbo

Tälle viikonlopulle olisi ollut tarjolla vaikka mitä ohjelmaa. Olisi ollut Pieksämäen eksoottisten eläinten messut. Olisi ollut Helsingin lemmikkimessut. Olisi ollut Hevoset-messut Tampereella, sekä pienempiä tapahtumia. Mutta myönnän että minusta on tullut vuosi vuodelta huonompi lähtemään messuilemaan. En voi väittää, ettenkö enää pitäisi lajiesittelyiden pitämisestä. Mutta kaipaisin enemmän sitä, että pääsisi oikeasti juttelemaan lajista muiden harrastajien sekä lajista kiinnostuneiden kesken, sen sijaan että sitä tuntuu pyörittävän kuriositeettikabinettia ja yleistä paijauspistettä. Ja yhä useammin minusta on alkanut tuntua, että messuilla yli 80% kommunikaatiosta on sitä, että sitä ohjeistaa ihmisiä olemaan työntämättä sormia aitaukseen, vastaa siihen saako silittää/ottaa syliin, mistä saa silittää ja mikä on eläimen nimi. Vahvasti introverttina ihmisenä minulla menee messuista toipumiseen useita päiviä, ja kuormitun herkästi myös siitä, että jopa osa aikuisista ihmisistä pettyy tai turhautuu, jos sitä eläintä ei saakaan silittää tai ottaa syliin, ikäänkuin ainoa arvokas asia siinä eläimessä olisi se, saako sitä koskea. Joten jätin tälläkin kertaa messut väliin, ja säästin itseni ja eläimeni messustressiltä.

Nutsku junnuna <3

Samaan aikaan kun olen vähentänyt messuilla käyntiä, oma harrastukseni on muuttunut lähempänä kotia pyöriväksi. Viime vuonna järkättiin täällä meillä kaksi eläinnäyttelyä (yksi rotta ja yksi frettinäyttely), ja kumpikin tapahtumista saa jatkoa tänä vuonna. Sen lisäksi meillä on käynyt muutamia ryhmiä tutustumassa eksoottisiin eläimiin. Toki kotitapahtumissa sitä pääsee näkemään vähemmän muiden eläimiä kuin useita lajeja käsittelivillä messuilla, mutta toisaalta: silloin kun omat eläimeni ovat mukana messuilla, harvemmin sitä muutenkaan osaa jättää ständiä pitkiksi ajoiksi. Ja tätä vielä vahvistaa tämän viikonlopun messu-uutisoinnit Helsingistä, kun lööpit huutavat kuinka jo ainakin yhtä koiraa ja kolmea ihmistä on purtu - ja etenkin frettien kanssa messuillessa tiedän, että ne todellakin saattaisivat purra, jos joku lähestyisi niitä väärin, ja esimerkiksi tunkisi kaninhajuiset sormensa paijaa pupua -pisteeltä tultuaan suoraan frettien aitaukseen. Siinä hyvin äkkiä maistettaisiin ensin ja haistettaisiin vasta sen jälkeen, eikä vanhemmista mitkään "ethän tunge sormia aitauksiin, fretit saattavat purra" kyltit ole asiassa lieventävä asianhaara. 

Frettipäiväilemässä joskus jossain. Sylissä nukahtanut Juutas <3

 

Hyvin hyvin nukahtanut Juutas

Kaipaan messuilta välillä keskusteluja lajia harkinneiden ja malttamattomien pentujonolaisten kanssa, jotka haluavat tulla nuuskuttamaan frettejä ja kyselemään kaikki mielessä pyörivät miljoonat kysymykset, kun pentujen luovutusikään tuntuu olevan vielä miljoona vuotta. Sekä kohtaamisia niiden entisten ja nykyisten harrastajien kanssa, joita ei enää näe näyttelyissä, mutta jotka aina messuilla pysähtyvät muistelemaan omia edesmenneitä tyyppejään ja harrastusaikojaan. Niitä minulla on rehellisesti sanottuna välillä ikävä. Mutta ei ainakaan vielä niin ikävä, että se saisi minut lähtemään taas messuille. 

Mutta vaikka minua näkee nykyään harvemmin isoissa tapahtumissa, minulle saa yhä tulla puhumaan silloin kun minua näkee. Ja silloin kun olen eläimien kanssa liikenteessä tapahtumissa, tai ollaan meillä, niin kyllä moniin meidän eläimiin on mahdollista päästä myös koskemaan.    

Terraariomylläystä

Minulla oli taas vakaa aikomus saada terraariotetris kevään osalta pakettiin ennenkuin pihalla alkaa olla puutarhakelit. Mutta koska hommaa tulee tehtyä budjektilinjalla, inspiraatiota usein edeltää se, että on törmännyt käytettynä sopivaan terraarioon tai useampaan, eikä hyviä bongauksia pysty aina ajoittamaan täysin optimisti - etenkään kun ei malta jättää kaikkia bongauksiaan kuukausiksi odottamaan syksyn pimeneviä iltoja. 

Miltä matelijahuoneessa näyttää kaksi päivää sen jälkeen kun olen siivonnut sen tiptop opiskelijavierailua varten. Uusi projektikaaos syntyy nopeasti.

Niinpä viime viikonloppuna laitettiin taas useampi terraario uusiksi ja homma jatkuu tänä viikonloppuna. Viime viikonloppuna saatiin käyttöön yksi kokonaan uusi (käytetty) terraario, ja sininuolimyrkkysammakot muutettua isompaan terraarioon. Samalla saatiin uuden terraarion lisäksi asennettua kastelujärjestelmä toimimaan kahdessa muussakin terraariossa, jonka lisäksi saatiin vihdoin kunnostettua Thanoksen terraarion vesiputous. Tämän mylläyksen myötä namunuolimyrkkysammakot muuttivat sinisten vanhaan terraarioon, ja namujen vanha terraario vapautui myyntiin. Jussin kanssa kun on nyt sovittuna, että myydään nyt valtaosa tyhjenevistä pikkuterraarioista pois. Meillä kun on muutenkin aika kattava valikoima varaterraarioita, ja nuo ihan pienimmät pystyy väliaikaisessa käytössä kovaamaan myös faunabokseilla ja varastolaatikoilla. 

Sinisten uusi terraario

Tänään koitan ehtiä muuttaa Valtu-kuningasboan astetta isompaan poikasterraarioon, joka saatiin paikoilleen toissailtana. Tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petterin muutto odottaa sitä, että Tropicalssiin tulee lisää mustaa taustavaahtoa, sillä päätin haluavani testata tällä kertaa sitä. Olkootkin että olen huono tässä odotteluhommassa, kun tuote oli myyty hyllystä loppuun. Mutta Pulsullekin on tiedossa astetta isompi terraario sitten kun saan sen taustan valmiiksi.    

Thanoksen uusi järjestys

Haluaisin kovasti laittaa myös madagaskarin päivägekko Ötökän terraarion sisustuksen ja kasvillisuuden kokonaan uusiksi, jonka lisäksi autotallissa odottaa pari isompaa lasiterraariota, joista toisesta olisi tarkoitus sisustaa aikuisterraario Tinikselle. Mutta näitä kahta projektia koitan lykätä hieman, että saisi välillä hommattua jotain tuon pihan tai ainakin kasvihuoneen laittoonkin. Tosin kunnianhimoisimmat puutarhasuunnitelmat on nyt jo siirretty sujuvasti ensivuoteen, josko ensivuonna en olisi taas koko kevättä kiinni terraarioprojekteissa.  

Thanos

 

Autotallissa meillä pyörii myös karanteenikuviot ja valitettavasti tällä kertaa kaikki ei mennyt kaikkien tuontien kanssa hyvin. Kumpikin itselleni tuomistani afrikkalaisista kääpiöhiiristä löytyi menehtyneenä alle viikon karanteenin jälkeen ilman mitään näkyviä ennakko-oireita. Vaikka sitä kuinka tietää karanteenin olevan olemassa juuri tätä varten, että jos tuonneista paljastuukin piileviä vikoja tai sairauksia, en jotenkaan osannut silti yhtään varautua tähän. Enemmän sitä aina pelkää jotain sienitartuntoja, loisia tms. yleensä hoidettavissa olevia asioita. Mutta harvemmin äkkikuolemaa ja vielä niin että molemmat. Siinä tuli sitten aika sydän sykkyrällä haudattua samalla kaikki tyyppien osalle jo tehnyt suunnitelmat ja tulevat terraariosisustukset. Karanteenissa olevien rottien osalta on tehty jo ensimmäiset sienitestit, ja niiden tuloksia nyt odotellaan. 

Namujen uusi kämppä

 

Eli kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt taas varsin tehokkaasti eläinten perushoidon ja projektien ympärillä, eikä projektilista ole ainakaan lyhentynyt. Näillä keleillä kun myös vanhan kanilan kunnostaminen frettien kesämökiksi on alkanut poltella ihan urakalla. Se kun ei periaatteessa vaatisi muuta, kuin ulkotarhaosuuden pohjaverkon vaihtamisen tiheämpään. Teoriassa siis varsin simppeli homma, mutta en osaa yhtään sanoa, kuinka helppoa vanhan pohjaverkon esille kaivaminen ja vaihto tulee käytännössä olemaan, vaikka tarha aika kompakti onkin.  

Ötökän terraario, josta haluaisin hävittää tuon kultaköynnöksen kokonaan

Terrastika- ja Exoknaag-messuilla Hollannissa

Messureissulta on nyt kotiuduttu ja laskeutuminen arkeen on alkanut. Paluulautta oli Suomessa torstaina aamulla, ja torstai meni pitkälti karanteenitilojen laitossa ja koomaillessa. Eilen oli sitten jo työpäivä iltavuoron merkeissä. 

Tästä se lähti

Messureissu oli antoisa, mutta myös raskas. Eläinten tuonti ja vienti kun onnistuu helpommin matkustaessa autolla kuin lentokoneella, miksi nytkin matka tehtiin autoilla ja autolautoilla. Lentokoneessa tuotaessa tuotavien eläimien määrä olisi rajatumpi ja kuljetettavat eläimet olisi ilmoitettava lentoyhtiölle hyvissä ajoin, mikä ei mahdollistaisi hankintoja vasta messupöydistä. Meidän reissuseurueeseen kuului viisi ihmistä ja olimme liikkeellä kahdella autolla. Alkuun meidän piti olla reissussa kuusi päivää, mutta reissu piteni vuorokaudella, kun alkuperäinen paluulauttamme peruttiin. Joten lopulta lähdimme torstaina aamulla kohti Helsinkiä, lähdimme sieltä kolmen jälkeen iltapäivällä autolautalla Travemundeen Saksaan, johon saavuimme perjantaina illalla. Yövyimme perjantain ja lauantain välisen yön Travemunden lähellä, josta matka jatkui lauantaina yhden rottakasvattajan kautta seuraavaan majapaikkaan Hollannin puolelle lähemmäs messuja. Houten jossa Terrastika- ja Exoknaag-messut järjestetään kun sijaitsee noin kuuden tunnin ajomatkan päästä Travemundesta. Hollannin majoitus oli meillä kaksi yötä, jonka jälkeen palasimme vielä yhdeksi yöksi Saksan puolelle lähemmäs lautan lähtöpaikkaa. Koska maanantain ja tiistain välisenä yönä lähtevä lautta oli peruttu, ja lähtö Saksasta siirtyi tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi, meille jäi tiistaina aikaa kierrellä Hampurin ja Lyypekin eläinkauppoja. Keskiviikkona klo 2.00 lähtenyt lautta saapui Helsinkiin Vuosaaren satamaan torstaina kymmeneltä aamulla.

Ekan yön majoitus

Koska sitä tiesi että lauttamatkat kestävät molempiin suuntiin 36 tuntia, sitä oli varannut reppuun mukaan luettavaa ja pelejä matkatekemiseksi. Helsingin ja Saksan väliä liikennöivillä autolautoilla ohjelmatarjonta kun on kaukana Ruotsin risteilyaluksista - tällä kertaa ei saatu edes trubaduuria laivan ainoaan baariin. Yhtä asiaa laivoilla pystyy kyllä tekemään, ja se on buffet-ruokailut, miksi olinkin ottanut täydet ateriapaketit molempiin suuntiin. Buffetin ulkoupuolella laivan ruokatarjonta on hyvin suppeaa ja vaihtoehdot tyyliin "päivän salaatti" joka selviää sitten laivassa. Aika vähän sitä kuitenkin tuli lopulta pelattuakaan, koska totesimme hyvin pian, että laivalla voi myös hyvin koomailla. Tällä kertaa sitä tuli myös testattua mennen tullen laivan sauna ja poreallas, jotka ovat ilmaiseksi matkustajien käytössä. 

Pari seuraavaa yötä oltiin söpössä mökissä, ikkunasta näkyi poni ja kanoja - ja messupäivän aamuna herättiin kukon kiekaisuun

Mennessä eläimiä oli mukana vain yhdellä seurueemme jäsenellä, joka majoittui eri hytissä kuin minä. Mutta toki sitä vähän piti käydä sitten heidänkin hytissään rottia palluttelemassa. Eihän ihminen nyt voi viettää montaa päivää rapsuttamatta mitään eläimiä. Olkootkin että hyttiemme sijaitseminen lemmikkikannella johti myös useampiin koirakohtaamisiin. Mukana tulleet rotat vietiin uuteen kotiinsa jo ennen messuja, niin ne pääsivät jo päivää aiemmin pois reissumajoituksista, eivätkö joutuneet messuhälyyn. Samaten kasvattajan ennakkoon varaamien rottien luovutus oli sovittu vasta messujen jälkeiseksi päiväksi, että ne säästyivät yhdeltä reissupäivältä ja messuhälyltä. Itse olin vihjannut myös Näsäksi nimeämästäni omasta messuvarauksestani aiemmassa Houten päivityksessä. Hän olisi ollut leachianus-jättigekko, mutta hänen tulonsa valitettavasti peruuntui, kun kasvattaja ei päässytkään lähtemään messuille. Tieto peruuntumisesta tuli kun olimme laivassa matkalla Travemundeen, joten minulla oli pari päivää aikaa miettiä, koittaisinko etsiä messuilta toisen leachianuksen, vai lykkäisinkö hankintaa myöhemmäksi. Lopulta päädyin lykkäämisen kannalle, koska yllätysagaman myötä kotoa löytyi jo yksi kasvava liskolapsi, ja poikasevat vaativat kuitenkin aina aktiivisempaa hoitoa kuin aikuiset. Ehdin kuitenkin ensimmäisen ajoetapin aikana varata itselleni messuille kahta lajia siiroja, sillä totesin että kaikkien hermojen säästämiseksi minä en ajaisi Saksassa. Näistä pidempään harkittuina tuli Ardentielle sp. blister/tricolorit, joista olin rubber duckien tapaan haaveillut jo muutaman vuoden.

Vähän jyrsijähallia. Matelijahalli oli niin täynnä ihmisiä, että sielä en muistanut kuvata yhtään

Jyrsijähallin puolella oli esittelyssä myös frettejä, vaikka ne eivät jyrsijöitä olekaan

 Ensimmäiset korkkiostokseni messuilta

Messuilta lähti mukaan odotusten mukaisesti paitsi korkkia, myös hieman tuliaisia kääpiörotille. Hammin messuista poiketen Houtenissa kun on selvästi isompi jyrsijäpuoli, eli sieltä löytyy myös tarvikkeita, virikkeitä ja ruokia jyrsijöille myytävien eläinten lisäksi. Jyrsijäpuoli oli matelijapuoleen verrattuna myös selvästi väljempi ja sielä oli parempi ilma, miksi siitä tuli tällä kertaa se mihin pakenin hengittelemään, jos matelijahallissa alkoi ahdistaa liikaa. Alustavasti jo mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, että jos lähdetään Houteniin vielä uudelleen, otettaisiin sieltä porukalla pöytä jyrsijähallista. Lupauduin heti voivani ottaa pöytävuoron pahimman ruuhkahuipun ajaksi, koska silloin en kuitenkaan tykkää kierrellä.  

Onnistuin pitämään hankintani ihan viime minuuteille asti tarvike- ja siiralinjalla, mutta sitten meidän rottien kasvattaja päätti hankkia vielä pari kääpiörottaurosta pöydästä. Ja siinä samassa pöydässä oli afrikkalaisia kääpiöhiiriä. Olin alustavasti miettinyt, että en hankkisi messuilta ainakaan jyrsijöitä, etten omilla lemmikkituonneilla ainakaan lisäisi merkittävästi kasvatukseen tuotavien rottien tautiriskiä, koska minä en nyt suoranaisesti tarvitse uusia lemmikkejä. Mutta afrikkalaisista kääpiöhiiristä olen nyt kuumeillut jo jonkin aikaa, ja niitä on minulla ollutkin pari joskus viitisentoista vuotta sitten. Joten kävin siinä nopean kädenväännön itseni kanssa, ja päätin kotiuttaa itselleni tyttökaksikon. Majapaikkaan päästyä olin ehtinyt sopia kummallekin tytölle jo treffitkin karanteenin jälkeiseksi ajaksi, sillä kaverini oli pyytänyt minulta voisinko tuoda hänelle näitä, mutta en ollut uskaltanut luvata tuovani mitään kenellekään, ja koska päätös hiirten hankinnasta syntyi kun messuja oli noin viisi minuuttia jäljellä, en sitten alkanut siinä viesteillä, tuonko tyyppejä hänellekin - mutta sovittiin sitten poikueista, joista hän saisi sitten muksuja itselleen, jos kaikki menee hyvin. 

Viimeinen yö yövyttiin ihanassa huoneistoissa tässä majatalossa (kuva pöllitty reissukaverilta)

 

Myös automatkoilla tuli bongattua kaikkea jännän näköistä

Tässä kohtaa budjekti oli pitänyt vielä kohtalaisesti, etenkin kun en sitten hankkinutkaan toista leachianusta peruuntuneen tilalle. Mutta homma lähti sitten vähän lapasesta eläinkauppapäivän kohdalla, koska etenkin Hampurin kahden Megazoon valikoima oli mukavan kattava, ja eläinkauppa ei ollut yhtä täyteen pakattu ihmisiä kuin messut, mikä teki tuotteiden katselun helpommaksi. Tosin rottavirikkeiden ja kääpiöhiirille hankittujen korsien ohella hankinnat olivat kyllä pitkälti sellaisia, jotka olisin kyllä tehnyt Suomeen palattua jossain välissä muutenkin, kuten suolistoystävälliseksi brändättyä namitahnaa kokeeksi Maunolle, akvaariokemikaaleja ja vesitestejä. Bonuksena iloiseksi yllätykseksi osa eläinkaupan myyntieläinten asumuksista oli sitä luokkaa, että mukaan lähti myös sisustusideoita terraarioihin, ja uusia haaveita siitä, millainen oikeasti iso parta-agama-asumus voisi olla.    

Eläinkaupoista hienoin

 

Tähän verrattuna Lucin terraario on pieni

Kahdessa eläinkaupassa oli myös myymäläkissoja. Tässä yksi heistä nauttii kilpparien lämpölampusta.

Eläinkaupassa oli myös petollisen hyvä herkkuvalikoima ihmisille

Paluumatkalla eläimiä olikin sitten molemmissa autoissa ja hyteissä. Onneksi lämpötilat olivat kuitenkin vielä huomattavasti maltillisemmat kuin edellisellä reissullamme kesäkuussa, mikä mahdollisti pienet pysähdykset myös niin, että eläimet olivat autoissa, kun vain etsi autoille sopivat varjopaikat. Viimeksi paluumatkan ruokailutkin kun tapahtuivat autoissa, kun niitä ei korkeista lämpötiloista johtuen uskaltanut sammuttaa hetkeksikään eläinten ollessa kyydissä. Eli siinä tämä huhtikuun alku oli matkustusajankohtana huomattavasti miellyttävämpi, vaikka toki nytkin meillä oli tuuria siinä, että paluupäiville osui vuodenaikaan nähden vähän keskimääräistä viileämmät päivät. Sillä vaikka itse rakastankin lämpöä, eläinten kanssa matkustaessa se on aina riskitekijä (kuten myös kovat pakkaset).

Olimme jo etukäteen sopineet yhden reissukaverin kanssa yhteiskaranteenista meidän autotalliin, ja lopulta palasinkin sitten kotiin kahdentoista rotan, siirojen ja afrikkalaisten kääpiöhiirien kanssa. Yksikään meille karanteeniin tulleista rotista ei ole kuitenkaan kääpiönaaras, miksi pyrin kovasti siihen, että ne kaikki jatkaisivat karanteenin jälkeen täältä eteenpäin. Kasvattaja kyllä jo kovasti lupaili auttaa häkkiasian kanssa, jos meillä olisikin yllättäen myös kääpiörottauroslauma. Tavallaan olen kyllä ihan iloinen siitä, että kääpiönaaraille oli toinen karanteenipaikka tiedossa, koska muuten olisi jo lähes satavarmaa, että meidän lauma olisi kasvanut turhan isolla harppauksella karanteenin päätteeksi.   

Toinen meidän uusista hiiruista tutkimassa karanteeniasumustaan