Taas on lauman puolivuosittaiskatsauksen aika. Kissa-, fretti- ja kaniporukat ovat pysyneet muuttumattomina, eikä niihin ole tullut uusia tyyppejä, eikä ketään ole onneksi myöskään menetetty. Kääpiörottajengissä ja matelijabunkkerin porukassa on sen sijaan ollut enemmän vaihtuvuutta sekä tulokkaiden että valitettavasti myös menetysten muodossa. Tuttuun tapaan kaikilta punnituilta tyypeiltä löytyy suluista edellisen katsauksen, eli tammikuun paino, ja osalta myös viime heinäkuun paino. Freteiltä ja tanrekilta siksi, että niillä kesä- ja talvipainoissa on yleensä merkittävä ero, eli kesäpaino on aina verrannollisempi edelliseen kesäpainoon. Kissoilta siksi, että porukka pääsi vähän lihomaan Maunon ruokavaliovaihdoksen myötä, johon havahduttiin kunnolla tammikuun punnituksessa, jonka jälkeen tehtiin pieniä korjausliikkeitä. Nyt kuitenkin mietitään mihin jatkotoimenpiteisiin lähdetään Rutun painon osalta, sillä hänen painonpudotus ei ole linjassa tehtyihin muutoksiin eikä siihen, kuinka paljon muiden paino on pudonnut. Freteilläkin paino oli pudonnut kautta linjan, mutta freteillä on hyvin tyypillistä, että ensimmäinen vuosi on se massakkain. Nutella mummolla taas paino on lähtenyt lihaksista, ja Nutsku on vuoden aikana olemukseltaan selvästi mummoutunut. Vielä se kuitenkin näkyy vain ulkonäössä, ei mummon vauhdissa. Kääpiörottien painoissa taas on menty vähän toiseen suuntaan etenkin tänä vuonna synnyttäneiden Tähden ja Naavan osalta. Kääpiöillä usein tuntuu tulevan toinen kasvuspurtti poikueen jälkeen (josta osa on kyllä usein tietyn asteista matamisoitumista).  

 

Pojjaat päikkäreillä <3

Karvakaverit

Fretit

Nutella, 7v1kk20pv, 775g (910g, heinäkuu 2024 870g)

Hattara, 3v0kk18pv 905g (1210g, heinäkuu 2024 1025g)

Notte 2v2kk21p 1395g (1940g, heinäkuu 2024 1575g)

Sera 2v2kk21pv 1060g (1210g, heinäkuu 2024 1145g)

Mymski 2v0kk26pv 665g (960g, heinäkuu 2024 775g)

Team albiino

Kissat

Mauno, 6v0kk16pv, 4,94kg (5,24kg, heinäkuu 2024 4,84kg)

Aino, 6v4kk14pv, 3,23kg (3,59kg, heinäkuu 2024 3,38kg)

Ruttu, 12v10kk27pv, 4,34kg (5,06kg, heinäkuu 2024 4,77kg)

Löllö, 14v1kk23pv, 3,90kg (4,66kg, heinäkuu 2024 4,45kg)

Kanit

Petteri 4v2kk19pv, 3,61kg (3,7kg) 

Pampula 3v8kk16pv, 1,45kg (1,50kg)

Kääpiörotat

Pihlaja 2v3kk14pv, 162g (156g)

Torvis 2v0kk3pv, 143g (140g)

Suppis 1v8kk16pv, 175g (165g)

Tähti 1v0kk18pv, 162g (124g)

Naava 1v0kk6pv, 230g

Hanski 4kk11pv, 128g

Kasi 3kk0pv, 103g

Usva 3kk0pv, 103g

Erika 1kk13pv, 71g

Tämä pikkuneiti eli Erika onkin vielä esittelemättä blogin puolella <3

 

Pikkusiilitanrekki

Simo 4v0kk16pv, 208g (154g, heinäkuu 2024 214g)

 

Afrikkalainen kääpiösiili

Nuttu 4kk9pv, 383g

 

Matelijabunkkerin väki:

 

Käärmeet

0.2 Python regius kuningaspyton "Pamela" & "Selena"

0.1 Boa constrictor kuningasboa "Alma"

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos"

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi"

2.1 Pantherophis guttatus viljakäärme "Mini", "Karamelli-Kalkaros" & "Hani"

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata"

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos"

1.0 Xenodon pulcher tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri"

1.0 Atheris squamigera afrikkalainen pensaskyy "Speedy"

0.1 Lampropeltis californiae kalifornian kuningaskäärme "Pepi"

0.1 Epicrates cenchria brasilian sateenkaariboa "Alias"

Liskot

0.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris surugekko

0.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis"

0.1 Eublepharis macularius leopardigekko "Zola"

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro"

1.0 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti", 895g (805g)

1.0 Podacris sicula italian seinälisko "Hiisi"

1.0 Pocona vitticeps parta-agama "Luci", 435g (480g)

1.0 Rhacodactylus auriculatus gargoyle gekko "Kilroy"

Musti

 

Sammakkoeläimet

0.0.1 Pyxicephalus edulis afrikkalainen härkäsammakko "Hypno"

6.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko

0.0.1 Ceratophrys cranwelli "Pikkelsi"

0.0.2 Dendrobates tinctorius azureus sininuolimyrkkysammakko "Blue" & "Beta"

0.0.6 Epipedobates anthonyi namunuolimyrkkysammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii meksikon punapolvi "Lotta-Päivi"

0.1 Brachypelma emilia meksikon punajalka "Emilia"

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley"

0.1 Pterinochilus murinus usambaran paviaanitarantula "Mörrimöykky"

0.1 Psalmopoeus irminia Venezuelan suntiger "Tikru"

0.1 Lasiodora parahybana brasilian lohenpunainen tarantula "Kolossi"

0.1 Brachypelma boehmei meksikon tulijalka "Jalapeno"

0.0.1 Tliltocatl albopilosum 'Nigaragua' kiharakarvatarantula "BonusBonus"

 

Kalat

0.0.10 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.5 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.1 Megalechis thoracata haarniskamonni

0.0.2 Rasbora sp.

0.0.1 Platydoras costatus juovaokamonni "Ahti"

0.0.1 Zebrasoma flavescens keltavälskäri "Pasi"

0.0.1 Paracanthurus hepatus palettivälskäri "Dori"

0.0.1 Sphaeramia nematoptera pyjamakala "Bulldog"

0.0.1 Siganus vulpinus kettukala "Kettis"

0.0.1 Pseudochromis fridmani lilakeijuahven "Keijo"

0.0.3 Amphiprioninae ocellaris klovnikala "Nemot" & "Moby"

0.0.7 Chromis viridis viherneitokala

0.0.5 Chrysiptera springeri springerin neitokala

0.0.1 okamonni Poseidon

 

Selkärangattomat ei-hämähäkit

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellio hoffmannseggi

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka 

0.0.2 erakkorapu 

Armadillidium maculatum

0.0.4 Archispirostreptus gigas afrikan jättiläistuhatjalkainen 

 

Kilpikonnat

0.1 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Donatella", 980g (880g)

Juhannusta ja vähän muutakin

Samana päivänä kun Wili lopetettiin toivotimme tervetulleiksi juhannusvieraat ja joukon nuoria A. gigas oletettuja jättiläistuhatjalkaisia. Tai vieraat ja vieraat, kun onhan tuo siskonperhe kokonaisuudessaan varsin tuttua sakkia. Juhannus menikin sitten taas kuuden kissan taloutena, kun mukana menossa olivat myös siskon sfinksit Ilo ja Nakki. Olimme aiemmin jutelleet, että mikäli lomat saataisiin menemään hyvin yhteen, siskonperhe jäisi juhannuksen jälkeen vähän pidemmäksikin aikaa. Näin ei kuitenkaan kummityttöni harmiksi käynyt, joten sovimme, että hän jäi tänne vielä muun perheen lähdettyä. 

 

Juhannusherkku <3

Namipeleillä riitti pelaajia, vaikka Nakki ja Aino eivät aina jaksaneetkaan moista vaivaa hyponapujen takia

Juhannus kului pitkälti grillatessa, saunoessa ja pelaillessa, ja kohtalaisen samoilla teemoilla on jatkettu juhannuksen jälkeenkin. On myös katsottu leffaa kissojen kanssa, koottu palapeliä rottamusten kanssa, kylvetetty siiliä ja hoidettu matelijabunkkerin tyyppejä. Etenkin kissat ja rotat ovat ottaneet lisäkädet paijauksessa mieluusti vastaan. Aino myös sai yhdeksi illaksi Jussin kokonaan itselleen, kun tehtiin kummitytön kanssa yön yli mökkireissu pihasaunalle. 

Yksi juhannuksen peleistä

Hieman tärähtänyt (mutta aina yhtä ihana) Mauno <3

 

 

 

 

Rikoin jo melkein terraariotetris sääntöä, kun HeKon kautta tuli kysely salamatkustajamuurigekosta, jolle aloin jo päässäni miettiä sekä karanteeniboksia että pysyvämpää terraariota, ennenkuin ehdin kysyä asiaa Jussilta. Se on yllättävän vaikeaa muistaa tällainen mylläystauko kokonaiset kolme viikkoa. Tuhisten kanssa kun sovittiin että ne lasketaan paperihääpäivälahjaksi, kun ovat oletetusti samaa lajia kuin Jussilta kihlajaislahjaksi saamani tuhatjalkaiset, ja he menivät jo sijoillaan olevaan terraarioon, eli eivät vaatineet minkäänlaisia uudelleen järjestelyjä. Salamatkustajalisko taas olisi vaatinut karanteeniosaston pystyttämistä. 

Musti kerjäämässä

Muistolehto kukkii taas <3

  

Lepää rauhassa Wili

Turkoosipikkugekkomme Wilin silmissä oli ollut jo pidempään pieni, mutta selkeästi havaittava puoliero. Koska Wili ei ollut käsiteltävissä oleva tapaus, silmän tarkempi tutkiminen oli vaikeaa. Mutta silmässä ei vaikuttanut olevan useita linssejä, joten arvelimme syyksi karkumatkalla sattunutta traumaa (puoliero havaittiin Wilin viimeisimmän karkureissun jälkeen) tai kasvainta, joka painaa silmää. Puolieron havaitsemisen aikaan päätimme, että emme heti tee asialle mitään, mutta mikäli vaiva pahenee tai Wilin yleisvoinnissa tapahtuu mitään muutosta, otetaan asia uudelleen käsittelyyn. Kyllä sitä muutaman kerran ennen tätäkin viikkoa tuli mietittyä myös leikkausvaihtoehtoa, mutta totesin hyvin nopeaan, että vaikka löytäisimmekin jonkun, joka olisi valmis kokeilemaan alle kymmensenttisen liskon silmäleikkausta, ja leikkaus jollain ihmeellä vielä onnistuisi, emme kuitenkaan mitenkään pystyisi hoitamaan leikkauksen jälkihoitoa kotona. Wili kun oli äärimmäisen nopea liikkeissään ja onnistui ennen uuteen terraarioonsa muuttoa karkaamaan pari kertaa muutaman millin raosta Exoterran oven saranapuolelelta, kun koitimme nopeasti kostuttaa hänen terraarioonsa. Vietettyämme edellisen kerran monta tuntia matelijahuoneessa pyydystäen tyyppiä, joka mahtuu muutaman millin raoista, liikkuu äärettömän nopeasti ja pystyy juoksemaan myös seiniä pitkin, Jussi jo ilmoitti Wilin jäävän meidän viimeiseksi pikkuturkoosgekoksi niin kaunis kuin tyyppi olikin. 

Lepää rauhassa Wili

Pari päivää sitten se pieni puoliero silmissä ei enää ollutkaan sitten niin pieni. Tämä osaltaan vahvisti kasvain/paise epäilyä. Eilen muutos aiempaan oli jo niin selkeä, että päätimme varata pojalle eutanasia-ajan. Näin pienen tyypin kohdalla kun on hankalampi arvioida myös sitä, aiheutaako lisääntynyt turvotus esimerkiksi kipua. Wili vaikutti kuitenkin yhä virkeältä eikä ollut stressiväreissä, miksi totesimme ettei asia ollut kuitenkaan hätälopetuskiireinen, vaan ehdimme selvitellä hieman vaihtoehtoja. Wilin kaltaista houdinia kun ei niin vaan napattaisi boksiin ja kiikutettaisi klinikalle. Kokonsa puolesta Wilin olisi varmasti saanut helposti hengiltä esimerkiksi murskaamalla kallon, mutta koska Wilin tila ei vaatinut toimimaan heti, eikä silmätilanne ollut vielä fyysisesti hidastanut tyyppiä, emme halunneet lähteä lopettamaan tyyppiä itse. Toki klinikalle vieminenkin jännitti, koska näin jo kauhukuvia siitäkin, kuinka Wili sinkoaa jostain boksin raosta ja sitten klinikalla elää kuukausia karussa silmäpuoli lisko, jota kukaan ei saa kiinni. 

Wilin silmä eilen

Niinpä otimme suoraan yhteyttä meidän eksolääkäriin, että uskooko hän, että hän pystyisi lopettamaan Wilin. Ja että miten meidän kannattaisi viedä Wili klinikalle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Jussi kävi hakemassa ennakkoon klinikan pikkutyyppien anestesiaboksin, ja me sitten kotona modasimme lisäritilät boksin letkujen läpivienteihin, jotta boksi olisi Wilin pitävä. Sen jälkeen pyydystimme Wilin suoraan anestesiaboksiin niin että tyyppi pystytäisiin klinikalla rauhoittamaan kytkemällä boksi suoraan kaasuihin, ilman että Wiliä tarvitsisi koskea tai siirtää ennen kuin se oltaisiin saatu rauhoitettua. Jotta meillä olisi aikaa pyydystää Wili myös siinä tilanteessa, että hän pääsisi sinkoamaan matelijahuoneeseen, otimme pojan boksiin jo eilen illalla. Suunnitelma toimi, ja Wili pääsi nukkumaan. Päätös oli kuitenkin viimeiseen asti vaikea, sillä tänään aamulla Wilin silmä ei näyttänyt ihan yhtä pahalta kuin eilen illalla. Pysyimme kuitenkin eutanasiapäätöksessä, sillä turvotus oli yhä selkeä, sitä oli jatkunut jo pidempään, eikä vaivan syy ollut selvillä.  

Lepää rauhassa Wili

2018-2025 

Bunkkerimylläyksen loppukiri

Sovittu aikataulu ylittyi kahdella tunnilla, mutta projektilistan akuuteimmat jutut saatiin vietyä loppuun. Eli Musti-tegu muutettua uuteen asumukseensa ja nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäasumus kunnostettua muuttokuntoon. Donatellan kasvihuoneen levyistä osa kun oli taas ottanut osumaa talven aikana, ja niitä piti vaihtaa. Meidän tontti kun on yllättävän tuulinen, mikä on osoittautunut välillä vähän hankalaksi yhtälöksi kennolevykasvihuoneen kanssa. Mustin kämpän suhteen otettiin loppua kohden linjaus "better done than perfect", koska esimerkiksi maalauksen kanssakin olisi voinut hifistellä loputtomiin. Mutta päätimme että homma tehdään nyt valmiiksi niin hyvin kuin tällä aikataululla pystyy, ja sitten jos jokin juttu jää vaivaamaan, niin katsotaan sitten erillinen kunnostusprojekti paremmalla ajalla. Mutta nyt tässä vaiheessa Jussi piti saada lomalle projekteista ja Musti pois väliaikaistiloista kodinhoitohuoneesta.

Donatellan kesäkoti

Donatella itse

Lauantaina poikettiin Tropicalssin uusien tilojen avajaisissa hakemassa vielä viimeiset maalausvinkit ja tilaamassa Mustille vähän eri mallinen uv-polttimo uuteen asumukseen. Tuohon uuteen putkimallisia kun ei saisi niin kivasti tuohon paistattelukorkeudelle. Siitä sitten jatkettiin hakemaan vielä viimeiset tykötarpeet projektien loppuunsaattamiseen. Tämän bunkkerimylläyksen kanssa on poikettu jo niin miljoona kertaa hakemassa vähän lisää betonia/harkkoja/levyjä/ruuveja/maaleja/työmaavalaisimia/yms., että senkin puolesta on välillä pakko pitää taukoa projekteista, koska projektien kustannukset eivät tahdo ikinä jäädä vain niihin uusiin terraarioihin. 

Eilen alkoi sitten mylläyksen loppusiivous, jota minä hoidan pikkuhiljaa tämän viikon kuluessa. Työkalut palautetaan kaappiin, ylimääräinen levytavara varastoon, kaikenlaiset siirroissa ja vanhoissa terroissa käytetyt ei heti uusiin terroihin siirtynyt boksi ja sisustustavara pesun kautta kaappeihin ja vapautuneet väliaikaistilat putsataan kunnolla. Koitan olla ottamatta tästä isompia paineita, sillä heinäkuulle tulikin yllättäen taas vähän enemmän työvuoroja, eli kesäsuunnitelmat menivät siltä osin osittain uusiksi.

On tässä ollut melkoinen työmaa, mutta kun miettii monelleko tyypeistä sillä saatiin tehtyä paremmat tilat, kyllä se kannatti.   

Mustin uusi asumus (valaistus vaatii vielä säätämistä)

 

Viimeisimmän viikon projektipikapäivitys

 Edellisestä päivityksestä on nyt viikko. Sen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

- Nutulle päivitettiin isompi aitaus rottalan vaatehuoneeseen

- sininuolimyrkkysammakoiden ja namunuolimyrkkysammakoiden terraarioon tehtiin kasvipäivitykset

- Mustin terraarion rappaus saatettiin loppuun

- kiinankellosammakot saatiin sukupuoletettua ja jengin ainoa poika muutti isänsä ja veljiensä luo

- pikkusiilitanrekki Simo pääsi takaisin isompaan terraarioon, joka on nyt muokattu vastaamaan paremmin hänen tarpeitaan

- Lucin uusi terraario saatiin kannettua sisälle ja Luci saatiin muutettua siihen

- sain kaksi mylläyksessä tyhjentynyttä terraariota eteenpäin 

- Rutulla aloitetaan lääkekokeilu nivelrikkoepäilyyn 

Näiden lisäksi olen käynyt auttamassa yhtä ystävää kissan leikkauksessa ja minulle tuli tälle viikolle kaksi työpäivää. Kiirettä on siis riittänyt ja deadline mylläyksen loppuunsaattamiselle lähestyy kovaa vauhtia. Jussin kanssa kun on sovittuna, että tämän viikon viikonloppu käytetään vielä projekteihin, mutta maanantaina hänellä alkaa sitten loma töistä ja projekteista. Eli seuraavan neljän päivän aikana pitäisi saada vielä Mustin asumus muuttokuntoon ja kunnostaa Donatellan kesäkoti. Ja hoitaa muu arki siinä sivussa, huomenna meillä kun on molemmilla työpäivä, ja Jussin pitäisi saada huomenna töissä asiat sille mallille, että loma voi alkaa. 

Tämän viikon jälkeen koitetaan sitten keskittyä taas enemmän (loma)arkeen ja olemiseen. Valjasteluun, eläinten rapsuttamiseen ja sohvalla loikoiluun. Ja vaikka myös näistä projekteista kirjoitteluun, jos jokin näistä kiinnostaa niin, että haluatte kuulla niistä tarkemmin. Mahdollisesti myös siinä tapauksessa, ettei mikään niistä herätä lisäkysymyksiä.  

Lucin uusi terraario

Simon uusi terraario

Nutun uusi aitaus

Namujen uusi sisustus (pari kasvia vaihtoi kyllä vielä paikkaa tämän kuvan jälkeen)

Bluen ja Betan uusi sisustus

Mustin kämpän viimeiset rappaukset

 

Muuttoja ja mukuloita

Terraariomylläyksessä on päästy viimein siihen vaiheeseen, että toissapäivänä päästiin toteuttamaan ensimmäiset asukkaiden muutot, ja kuningasboa Alma ja brasilian sateenkaariboa Alias pääsivät muuttamaan isompiin terraarioihin. Samana päivänä muutimme salamatkustajana tulleen gargoyle gekon Kilroyn kylpyhuonekaranteenista terraarioon matelijabunkkeriin. 

Alma tutkimassa uutta terraariotansa

Alma <3

Vaikka kaikkien kolmen tilat paranivat selvästi, niin siinä vaiheessa kuin Alma veti pitkäksi etulasin edessä, sitä ei voinut olla heti miettimättä, onko tuo uusikaan terraario sille oikeasti riittävän iso. Alma kun on oikeasti aika massiivinen rouva. Samalla ilmoitin Jussille, että en halua meille enää mitään tuosta isompaa käärmelajia (tai onhan meillä jo tiikeripyton Luigi, mutta hän on onneksi poika). Että sitten jos lähdetään jossain vaiheessa uuteen isompaan mylläykseen rakentamaan matelijabunkkeri 3.0:aa, niin se sisältää taas parannuksia nykyisille, ei tiloja uusille jäteille. Alias ja Kilroy ovat puolestaan sen verran pienempiä, että heidän liikkuma- ja toimintamahdollisuutensa lisääntyivät muuttojen myötä selvästi, vaikka heidän uudet terraarionsa ovat selvästi pienemmät kuin Alman.  

Aliaksen uusi terraario (Alias meni heti piiloon)

Seuraavaksi koitetaan saada muuttokuntoon mustavalkoisen argentiinan tegun Mustin ja pikkusiilitanrekki Simon terraariot, sekä nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäasunto. Donatellan uuden talviasunnon kasaaminen jää varmaan myöhempään kesään. Simo on itseasiassa muuttamassa hänellä aiemminkin olleeseen terraarioon, mutta sieltä tullaan nyt poistamaan sielä oleva kiinteä taso, jonka kanssa aina stressasin pojan tippuvan siltä, vaikka terraarioon kuinka koitti lisätä oksia ja putkia tekemään tippumisesta mahdotonta. Tason irroittaminen vain osoittautui astetta haastavammaksi, sillä kaikkien sitä kiinnipitävien ruuvien kannat ovat ruostuneet ja murtuneet, vaikka puun sisällä oleva osa ruuvia on edelleen hyvässä kunnossa. Eli tason irroittaminen vaatii pieniä päivityksiä työkaluihin. Pikkusiilitanrekeilla on heidän kiipeilytaitoihinsa nähden huono syvyysnäky, minkä takia niiden voi olla lähes mahdoton hahmottaa tason reunalta olevaa pudotusta, minkä takia taso on saamassa lähtöpassit. Parta-agama Lucin uusi terraario pyritään saamaan sisälle ja paikoilleen ensiviikolla. 

Kilroy ihmettelemässä uutta terraariotaan

Kilroyn uusi terraario

Samalla kiinankellosammakkoallas sai aikaan lisäpohdintoja. Eilen maalle nousi toinenkin poikanen, ja nyt kun altaan vesi on kunnolla selkiytynyt isomman kasvien karsinnan jäljiltä altaasta löytyi myös kehittymään alkanutta kutua. Eli minityyppi ei ole ainoa laatuaan ja porukka olisi noin kolminkertaistumassa, mikäli kehittymään alkaneiden tyyppien annetaan kehittyä. Tähän mennessä on jo päätetty, että jo maalle nousseita poikasia ei tulla tappamaan, eikä yksikään poikasista lähde meiltä eteenpäin uusiin lemmikkikoteihin, sillä emme voisi varmuudella tunnistaa sukupuolia ennen lähtöä ja estää tätä tapahtumassa taas uudessa kodissa. Mikäli kaikkien tyyppien siis annetaan kehittyä, tarkoittaa se väistämättä että meille tulee myös toinen kiinankellosammakkoallas, niin että molemmille sukupuolille on omansa. Toinen vaihtoehto on tuhota munat ja miettiä sitten tämän nyt kahdeksanpäisen jengin kanssa, että jaammeko porukan kahteen altaaseen täällä, vai lähtevätkö vähemmistösukupuolen edustajat sille kaverille, jolta kiinankellosammakot meille tulivat. Näillä näkymin saamme myöhemmin tällä viikolla kaverin tänne avuksi arpomaan tyyppien sukupuolia. Vaikka sammakot yleisesti ottaen kestävät varsin hyvin sukusiitosta, on Suomen kiinankellosammakkokanta monelta osin niin pitkään jatkuneen sukusiitoksen seurausta, että kanta on alkanut taantua, mikä näkyy muunmuassa yksilöiden värittömyytenä ja pienikokoisuutena.  

 

Ensimmäisenä maalle noussut mini tänään

Yksi kehittymässä olevista sisaruksista

Tämän kaiken rinnalla aloitin lisäprojektina Nutun elintilojen laajentamisen, ja koitan saada nyt tämän viikon aikana muutettua rottalan vaatehuoneen lattiatilan siililandiaksi. Tämä kun lisäksi helpottaisi Nutun yöllisiä jalotteluja rottalassa, eli laajentaisi elinpiiriä myös sitä kautta. 

Viikonvaihteen kuulumisia

Kesken torstaisen terraarionkuljetusrumban sain vastauksen joitain päiviä aiemmin laittamaani viestiin. Viesti liittyi yhden tyhjenemässä olleen altaan kaloihin. Muut kalat olivat jo löytäneet kodin, mutta ripsimonni olisi vielä kotia vailla. Kala oli Paimiossa asti, ja se reissukin johon haku olisi ollut helpoin yhdistää oli jo takana, joten totesin että ehkä matka on nyt tähän saumaan vähän pitkä lähteä ajamaan yhden kalan takia, etenkin kun viikonloppuna oli edessä Tampere-reissukin. Kyselin kyllä vielä miehen seuraavan Salo-reissun ajankohtaa ja altaan tyhjentämisen deadlinea. Ensimmäiseen oli lähes pari viikkoa, jälkimmäiseen pari päivää, eli niitä ei saisi yhdistettyä. Koska altaan tyhjentämistä ei ollut mahdollista lykätä, kalalla olisi edessä lopetus, jos uutta kotia ei löytyisi ennen viikonloppua. Mietin asiaa hetken Google Mapsin kanssa ja totesin, että olisin perjantaina jo työmatkan verran oikealla suunnalla, joten siihen päälle koukkaus ei olisi ihan niin iso. Se vain tarkoittaisi, että minun pitäisi unohtaa Jussi kuskina ja ajaa itse. Joten sovittiin sitten nouto seuraavaksi päiväksi.

Poseidoniksi nimetty uusi tulokas

Vähän myöhemmin torstaina illalla tuli sitten viesti, että ripsimonni on selvästi stressannut sitä, kun allasta on myllätty ja sieltä on pyydystetty muut kalat, niin oman vakipiilonsa sijaan hän oli päättänyt jemmata itsensä lämmittimen ja takalasin väliin. Tämän seurauksena hänellä oli tullut kylkeen selkeä palovamma. Muutto on jo itsessään kaloille iso stressitekijä, joka voi altistaa sairastumisille. Siihen päälle vielä selkeä ihorikko lisäisi riskiä huomattavasti, kun ihoa suojaava limakalvo oli jo valmiiksi osittain poissa pelistä. Eli oli olemassa riski, ettei kala selviäisi muutosta. Mietin asiaa taas hetken, mutta koska toisena vaihtoehtona olisi kalan lopetus heti, päätin että katsotaan miten käy. Tehtäisiin vain altaaseen ennen tyypin sinne siirtämistä tavallista reilumpi vedenvaihto ja laitettaisiin limakalvosuojaa sisältävä vedenparannusaine tupla-annoksella.

Perjantainen hakukeikka sujui yllättävänkin nopeasti, eikä Kaarinasta Paimioon ollut lopulta paljoakaan matkaa. Etenkään nyt kun ei tarvinnut mennä ihan niin pitkälle Paimioon kuin olen tottunut. Saavuimmekin lopulta kotiin Jussin kanssa yhtäaikaa, joten Jussi ei ollut ehtinyt vaihtaa vettä valmiiksi, vaan laitoimme altaan tyhjenemään yhdessä ja jäimme bunkkeriin hääräämään. Hetken päästä Jussi pyysi minut katsomaan kiinankellojen allasta sillä äänensävyllä, että altaassa oli selvästi jokin vialla. Menin ja koitin katsoa, mutta en heti paikantanut ongelmaa. Sitten huomasin mitä Jussi osoitti. Meidän kuuden sisäsiitoisen sammakkojätkän lisäksi altaassa oli ihan pieni sentin mittainen pikkusammakko. Eli selvästikään meillä ei ollut kuutta jätkää, ja pikkutyyppi oli onnistunut kehittymään kasvipöheikössä kudusta nuijapääksi tullen näkyviin vasta noustuaan pinnalle. Jussia stressasi, mitä tälle tyypille pitäisi nyt tehdä, koska näin vahva sisäsiitos ei ole kannatettavaa. Minusta homma oli harvinaisen simppeli: nyt kun hän kerran jo oli siinä, eikä hänellä ollut näkyvissä mitään elämää haittaavia vikoja, hän jäisi elämään osana meidän jengiä. Nyt pitää vain katsoa porukan sukupuolitus uusiksi, ja miettiä sitten laitetaanko meille pystyyn toinen kiinankelloallas toiselle sukupuolelle, vai meneekö naaras/naaraat kaverin tyttöporukkaan. Nämä jätkät kun tulivat meille alunperin hyvin samanlaisesta syystä, eli sisarukset olivat päässeet lisääntymään keskenään, kun kaveri ei ollut huomannut kutua ajoissa. Ja siinä kohtaa kun tyypit olivat jo alkaneet kehittyä, hän ei enää raaskinut tuhota heitä, vaan he muuttivat meille. 

Yllätysvauva

Ensisäikähdyksen jälkeen Jussi on ollut hyvin iloinen tuosta pienestä sammakkolapsesta. Onhan se söpö kuin mikä. Yhtä aikaa monelta osin täysin aikuisten sammakkojen kaltainen. Silti niin uskomattoman pieni. 

Tampereen reissulla näin vanhempiani, sisaruksiani ja sisarusten lapsia. Samalla tiputimme sitten kaksi Naavan pojista uuteen kotiinsa Pirkanmaalle ja lastasimme isäni pihasta auton täyteen hedelmäpuiden oksia uusien terraarioiden sisustamista varten. Mukana oli myös muutamia kunnon runkoja, joista saamme sopivia kiipeilyoksia myös noille isommille käärmeille. Pelkistä isommistakaan terroista kun ei ole paljoa iloa ilman sopivaa sisustusta, jolla tilasta saadaan eläimelle paremmin hyödynnettävä. Nyt meillä alkaisi sitten olla pikkuhiljaa palikat kasassa projektien loppuun viemiseksi. Tai no kuiviketurvetta joudutaan hakemaan vielä lisää, samoin kuin maalit Mustin terraarion maalaamista varten ja pleksi Mustin terraarion oviaukkoon. Mutta pikkuhiljaa.  

Eilinen oksakuorma. Isoin runko päätyi katolle.

Huutokauppaa

Kun kävimme katsomassa Alman tulevaa terraariota Tropicalssilla, meinasin kysyä, mitä Tino on tekemässä toisen liikkeellä olevan entisen varaaniterraarion kanssa. Mutta koska olin liikkeellä Jussin kanssa, eikä minulla ollut terraariolle edes paikkaa, en kysynyt. Kun Tino sitten laittoi keskiviikkona huutokaupan käyntiin kyseisestä terraariosta, minulla ei ollut sille vieläkään mietittynä paikkaa, mutta lähtöhinta oli niin alhainen, että totesin että jos hinta ei nouse paljoa, niin ostan terraarion vaikka varastoon odottamaan että inspiraatio iskee. Sitä inspiraatiota ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä olin vajaan tunnin kuluttua ehtinyt miettiä asiaa ja käydä mittailemassa bunkkerissa niin, että tiesin täsmälleen kenelle ja minne terraarion haluaisin. 

Tätä me lähdimme tavoittelemaan

Seuraava vuorokausi olikin sitten haastava, sillä nyt todella halusin kyseisen terraarion, mutta samalla tiesin, ettei meillä todellakaan olisi siihen budjektia. Eli mikäli hinta nousisi liikaa, minun olisi jättäydyttävä pois. Tietysti toivoin, että liikkeen muuttoaikataulun sanelema nopea noutoaika tiputtaisi osan kiinnostuneista pois, mutta minun silmissäni kyseessä oli silti sellainen aarre, että ihmisten täytyisi olla hulluja, jos he eivät olisi valmiita maksamaan siitä enemmän mihin minä tällä hetkellä pystyin.

Hinta pysähtyi ensimmäisenä iltana 65 euroon, ja mies piti minua kohtalaisen hulluna rampatessani levottomana ympäriinsä. Että kyllähän meillä nyt tuollaiseen vielä varaa olisi. Mutta olin silloin jo varma, että lopullinen hinta määräytyisi vasta viimeisillä minuuteilla. Kiltisti Jussi silti osallistui kaikkiin taktiikka- ja kattohintapohdintoihini, vaikka ei taas ihan ymmärtänyt miksi käyttäydyin kuin graalin maljaa etsivä maaninen apina.  

Yhden kaupanpäällisen sovittelua kärryyn

Jussi päätti sitten lopulta tulla tueksi huutokauppaan sillä ajatuksella että pystymme kahdestaan refreshmaan päivitystä nopeammin niin ettei yksikään huuto ratkaisevilla loppuhetkillä menisi ohi. Jussin tehtyä ensimmäisen huutonsa totesin kuitenkin äkkiä, että ihan sama miten päivitän näyttöä ja suljen ikkunoita kännykästäni, uusimmat kommentit huutokauppapostauksessa näkyvät minulla pienellä viiveellä. Viive ei ollut iso, mutta se voisi olla pahimmillaan kohtalokas viimeisen minuutin aikana. Sama pikainen tutkimus osoitti, että Jussin tietokoneella uudet kommentit näkyivät nopeammin. Niinpä Jussi sai tehtäväkseen hoitaa huutokaupan loppuun, vaikka hän totesin tehtävän hieman pelottavaksi siihen liittyvän vastuun osalta. Menneiden aikojen ritarit saivat sentään haarniskat kun heidät lähetettiin taistelurintamalle. 

Arvatkaa monestiko tarvitsi kysyä, haluanko nämä?

Jussi sai iskettyä sisään viimeisen tarjouksen klo 18.00, jolloin huutokaupan oli ilmoitettu päättyvän. Tino ei ollut kuitenkaan linjoilla ihan samalla sekunnilla, joten jännitys päättyi vasta klo 18.04, kun Jussin huuto varmistettiin voittohuudoksi. Jussi ei ollut täysin varma millä fiiliksillä oli voitostaan, koska yhtä aikaa hän näki, kuinka onnellisen juuri oli tehnyt vaimostaan, sekä tiesi, että voitto tarkoittaisi myös että kyseinen terraario pitäisi roudata vielä kotiin, ja jossain vaiheessa vielä sisälle bunkkeriin ja toivoa, että mittauksissani ei tällä kertaa olisi virhettä.  

Se lähiaikoina iskikin sitten aika pian, kun Tino ilmoitti että terraarion voisi hakea vaikka samana iltana, ja Jussi totesi että olisipahan se sitten ainakin alta pois. Huudettu terraario oli liian iso autooni, joten kysyimme saisiko naapurilta peräkärryä lainaksi. Vanhalle liikkeelle päästyä Tino ilahtui kun näki minutkin mukana terraariota hakemassa, sillä hänellä olisi ehdottaa sille myös kaupanpäällisiä, ja hän on jotenkin jo oppinut, että minä olen meistä enempi se hamsteri, joka pitää mielellään aina jonkinlaista varustepuskuria, vaikka en juuri sillä hetkellä tietäisikään, mille kaikelle tulee vielä käyttöä. 

Terraarioiden ohella tuli kaikkea muutakin hienoa

Ja varustepuskuria me todenteolla saimme, sillä saimme sitä yhtä terraariota hakiessa kaupanpäälle viisi muuta terraariota, yhden häkin ja sekalaista muuta tarviketta tyhjennettävästä liiketilasta. Jussin ilme vaihteli kauhistuneesta huvittuneeseen, kun soviteltiin aarteita peson ja peräkärryn kyytiin. Hän ei saanut aarteista ihan samanlaisia fiiliksiä kuin minä, mutta siitä kyllä, että edellisen vuorokauden stressipallovaimo oli taas muuttunut iloiseksi pyörremyrskyksi, jonka hamsterinsydän sykki innosta jokaisen uuden aarteen kohdalla. Jouduin kyllä moneen kertaan lupaamaan, että kaikki aarteet, mitä en pystyisi itse kantamaan, purettaisiin autotalliin. Että Lucinkin uusi terraario siirrettäisiin sisälle vasta, kun meillä olisi käytössä enemmän kantajia.  

Ihan kaikki ei mahtunut yhteen kuormaan, joten tehtiin sitten vielä toinen rundi ilman peräkärryä

Autotallissa on nyt taas pienoinen kaaos, joka minun on selvitettävä ennen loppukesän näyttelyitä. Samalla matelijahuoneen eteneminen tyssäsi taas päiväksi, kun etenemisen sijaan otettiin uusi sivujuoni uuden terraarion merkeissä. Olkootkin että uusi terraario tuntuu ihan täydelliseltä palaselta nyt rakentumassa olevaan entistä parempaan matelijabunkkeri 2.0 -projektiin. Tämä kun on selvästi isoin mylläys mitä bunkkeriin on tehty sen jälkeen kun muutimme tähän ja aloimme rakentaa siitä terraariohuonetta. Ja minulla on koko ajan sellainen tunne, että tästä on tulossa jotain upeaa, joka täyttää minut ilolla ja ylpeydellä. 

Torstai-illan loppu minulla menikin sitten tutkiessa mitä kaikkea mukaan lopulta lähti, ja mittaillessa uusia terraarioita. Että on sitten itsellä ylhäällä, mitä kaikkia resursseja kotoa löytyy, kun tarve iskee. Siinä illan mittaan tulin sopineeksi myös yhden toisenlaisen noudon perjantaille, mutta koska tämä postaus venähti jo näin pitkäksi, saakoon perjantai kokonaan omansa. 

Autotallia järkkäillään sitten joskus myöhemmin

Seuraavien viikkojen tavoitteita

Nyt on noin kolme viikkoa siihen, kun Jussi on jäämässä kesälomalle. Ja Jussi on ilmoittanut suoraan pitävänsä lomaa paitsi töistä, myös minun projekteistani. Eli kaikkien projektien, mihin tarvitsen hänen apuaan tulee valmistua joko sitä ennen, tai sitten ne tulevat valmistumaan vasta loman jälkeen. Joten olen vakaasti päättänyt, että ainakin Iisakin kirkko, eli Mustin tuleva terraario tulee valmistumaan sitä ennen, vaikka aikataulu voi tähän astisella etenemistahdilla tuntua hieman utopistiselta. Toisaalta taas kun vertaa siihen, millä tahdilla Tropicalssin krokon uusi asumus valmistui uudelle liikkeelle, aikaa on suorastaan ruhtinaallisesti. Muita korkean prioriteetin projekteja alkukesään on Alman uuden terraarion viimeistely muuttokuntoon, sekä nelivarvaskilpikonna Donatellan kesäkämpän kunnostus. 

Iisakin kirkko eteni taas eilen

Sitten kun nämä on saatu tehtyä, pääsen siihen kivaan vaiheeseen, eli sisustamaan asumuksia ja muuttamaan tyyppejä isompiin terraarioihin. Samalla pääsen sitten purkamaan kotoa kaikki väliaikaisjärjestelyt. Sillä jos nämä projektit saadaan maaliin, Jussin loman alkuun mennessä pitäisi olla tilanne, että kaikki eläimet ovat omissa vakituisissa asumuksissaan. Karanteenikin kun päästään näillä näkymin purkamaan ennen Jussin lomaa, ja muuttamaan gargoylegekko Kilroy ja surugekko Pom-pom kylpyhuoneesta matelijahuoneen puolelle. Tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petterillekin on hankittuna uusi terraario, joka odottaa että ehdin tekemään siihen taustan, mutta se ei ole nyt korkean prioriteettitason listalla, koska sitä pystyn työstämään myös yksin. 

Osa kaaoksesta on valunut odottamaan pesua

Rottalan puolella suunnitelmiin tuli pieni muutos, ja kaikki Naavan kolme minimiestä eivät lähtenetkään vielä viime lauantaina. Kaksi pojista kun on matkaamassa Pirkanmaalle, ja totesimme, että minit pääsevät sinne kätevämmin meidän matkassa. Saijakin kun on menossa siitä ohi Jyväskylän näyttelyyn, mutta me olemme liikkeellä viikkoa aiemmin ja inhimillisempään aikaan. Joten Saija hakikin lauantaina vain sen pojista, joka on lähtemässä uuteen kotiinsa Jyväskylän näyttelystä Tähden poikien kanssa, niin että hän saa vielä ennen näyttelyä tutustua uuteen laumaansa, ja Brandon Lee ja Pallimonsteri jäivät vielä hetkeksi meille. Mutta tämän viikon jälkeen poikashäkkikin päätyy sitten taas hetkeksi varastoon. Loppukesän poikuesuunnitelmastakin kun luovuttiin, joten seuraavat astutukset meidän jengin osalta menevät syksyyn sitten kun Hanskilla, Usvalla ja Kasilla tulee astutusikä täyteen. 

Josko sitä itse keskittyisi Jussin kesälomalla vaikka tuohon pihaan, jolle en ole matelijahuoneessa häärätessä ehtinyt suoda vielä montaakaan ajatusta. Kasvihuoneessa on kyllä ollut taimet jo kuukauden verran, ja eilen uskalsin siirtää ensimmäiset ulos aiotut taimet paikoilleen. 

Nutun jalan turvotus on laskenut ja Nuttu varaa painoa jalalle ja käyttää sitä muutenkin. Kuva sunnuntai-illalta.

Nutun jalkavamma

Siilien jalkavammoista puhutaan paljon. Esimerkiksi erilaiset jalkaan kietoutuvat vierasesineet kuten hiukset voivat saada nopeasti aikaan pahaa jälkeä. Siileillä myös kaikki jalkoihin tulevat haavat tulehtuvat usein herkästi, sillä siileillä on tapana kakata juoksupyöräänsä siinä juostessaan, jolloin kakkaa päätyy usein tassuihin. Itsekin olen kerran nähnyt siilin, jolla toinen takajalka oli tippunut ja toinen mennyt kuolioon, joten sitä suhtautuu siilien jalkavaivoihin hieman neuroottisesti, kun on nähnyt mihin ne voivat pahimmillaan johtaa.

Tältä jalka näytti ennen pesua

 

Pari päivää sitten olin näkevinä Nutun tassussa jotain. En oikein edes tiedä mitä, mutta jalassa tuntui olevan jotain eri tavalla. Jussi kuitenkin katsoi Nutun kanssani niin tarkasti läpi, kuin Nuttu antoi (Nutun kanssa bondailu on kuitenkin vielä vaiheessa). Tutkimisen jälkeen tulimme siihen tulokseen ettei jalassa näy mitään, se ei ole turvoksissa, Nuttu käyttää kaikkia jalkojaan, ei onnu ja juoksee mieluusti pyörässään. Eli minä todennäköisesti vain ylireagoin ja kuvittelin koko jutun. 

Eilen aamulla minun piti laittaa paikkoja vielä vähän kuntoon vieraita varten. Kun kävin laittamassa valot rottalaan, huomasin Nutun olevan vielä valveilla, joten ajattelin bondailla sen kanssa hetken. Nuttu oli kuitenkin jo edellisenä iltana ollut todella tuohtuneen oloinen, joten ajattelin että käsittelyä on nyt vain lisättävä, että neiti tottuu meidän hajuihin. Että onhan se nyt ihan ymmärrettävää, että uuteen kotiin muutto on poikaselle niin iso juttu, että siinä voi tulla käsiteltävyydessäkin vähän takapakkia. Kuitenkin heti kun Nuttu lähti avautumaan kerältä totesin että jalassa jokin on kyllä pielessä. Että Nuttu pitää toista takajalkaa eri tavalla ja se näyttää turvonneelta. Toisaalta jalka oli myös ihan kakassa, joten ajattelin, että ehkä siihen on tarttunut isompi kökkäre.

Hius oli tehnyt jalassa todella pahaa jälkeä

Otin siis Nutun vessaan, ja laskin sille jalkakylvyn. Kakka lähtikin liukenemaan jalan päältä, ja paljasti jalan olevan todella turvoksissa. Siinä vaiheessa kävin herättämässä Jussin, ja totesin että nyt minä en ainakaan enää kuvittele, ja että nyt tarvitaan eläinlääkäriä. Sen perusteella mitä olin jalkaa kylvyssä nähnyt, en nähnyt siinä mitään hiusta tai muuta vierasesinettä, eli turvotuksen syy oli avoin. Soitin sitten töissä lauantaivuorossa olevalle eläinlääkärille, että pystyisikö hän auttamaan meidät edes alkuun, sillä jalka oli niin kipeän näköinen, että kipulääke ja antibiootti varmaan ainakin tarvittaisiin heti, vaikka sitten mentäisiin myöhemmin eksoihin perehtyneelle selvittelemään mikä jalassa on.

Klinikalla Nuttu ei antanut katsoa jalkaa yhtään, joten totesimme että tarvitaan kevyt humautus, että jalan pääsee edes näkemään kunnolla. Kun Nuttu sitten vähän rentoutui, diagnoosi oli selvä: jalkaan oli kietoutunut hius, ja se oli kietoutunut niin tiukalle, että kun jalka oli alkanut turvota, hius oli leikannut kudosta ja päätynyt osin jalan sisälle, miksi sitä ei enää näkynyt. Eli pelkällä kipulääkkeellä ja antibiootilla ei tehtäisi nyt mitään, vaan hius olisi saatava nopeasti pois, tai jalka menetettäisiin. Niinpä jäimme odottamaan, että Merillä tulisi sellainen väli, jossa se ehdittäisiin tehdä. 

Näillä aseilla koitetaan sitten korjata tilanne

Nuttu laitettiin sitten vähän syvempään uneen ja jalka puudutettiin, jonka jälkeen hiusta alettiin kaivaa tassusta tikkisaksien ja pinsettien avustuksella. Jalka oli todella pahan näköinen, ja hius ei ole röntgentiivistä, joten oli todella vaikea arvioida, missä kohtaa koko hius olisi varmasti poissa. Esimerkiksi tassuun uponneiden kivien kohdalla kun voidaan todeta röntgenkuvalla, joko kaikki sirut on saatu kaivettua ulos. Nyt oli vain toivottava, että kun kaivelemalla jalkaa lisää hiusta ei enää löytynyt, ongelma oli saatu poistettua. Nuttu sai samalla ensimmäisen kipulääkeannoksen suoraan nahan alle ja jalka putsattiin lopuksi vielä kunnolla Betadinella.

Kotihoidoksi tuli antibiootti suun kautta kahdesti päivässä, kipulääke suun kautta kerran päivässä ja Betadinekylpyjä. Samalla Nutun asunnon siisteyteen on kiinnitettyävä erityisen paljon huomiota. Myös Nutun juoksupyörä otettiin nyt pois ainakin viikoksi, jotta ulosteet päätyvät väkisin imukykyisemmille alustoille eikä hän jää juoksemaan niihin. 

Illalla Betadine-kylvyssä Nuttu koitti punnistaa pois kylvystä molemmilla takajaloillaan

Iltaan mennessä jalan turvotus vaikutti selvästi laskeneen, joten olemme nyt toiveikkaita sen suhteen, että ongelman aiheuttaja on saatu pois. Nyt seuraava kriittinen vaihe on se, että lähteekö jalka hyvin paranemaan eikä tulehdu. Hius kun onnistui leikkaamaan jalkaan todella ikävät haavat. Nuttu kuitenkin yhä käyttää myös molempia takajalkojaan ja varaa niille molemmille painoa esimerkiksi koittaessaan kiivetä pois kylvystä. Eli sen puolesta näyttää siltä, että mahdollisuuksia täyteen toipumiseen on.

Itse koitan nyt sulatella tätä, kuinka äkkiä tällainen voi käydä. Ja opettelen pitämään hiukseni ponnarilla rottalassa touhuillessa. 

Bunkkerimylläys jatkuu

Eilen minulla meni taas lähes koko päivä matelijabunkkerin kimpussa, ja tänään taas jatketaan. Eilen sain purettua vanhan kilpikonna-aitauksen ja sen myötä saimme siirrettyä Lucin, Hanin ja Minin terraariot sekä torakkalaatikot uusille paikoilleen. Tänään saamme iltapäivästä taas yhden vahvemman kaverin nostoavuksi, niin saamme loput painavammat terraariot paikoilleen. Tämän päivän jälkeen tuleekin sitten todennäköisesti taas vähän hitaamman etenemisen vaihe, sillä tästä mylläyksestä johtuen sekä mustavalkoinen argentiinan tegu Musti että nelivarvaskilpikonna Donatella ovat väliaikaisissa väistötiloissa. Eli ennenkuin pääsen siihen kaikkein kivoimpaan vaiheeseen, miksi koko tämä mylläys aloitettiin, eli siirtämään tyyppejä isompiin terraarioihin, Mustin ja Donatellan uusien kämppien on valmistuttava (tai yölämpöjen noustava niin, että päästään kunnostamaan Donatellan kesäkämppä ja muuttamaan Donatella ulos).

Vanhan kilpikonnatarhan paikalle muutti Luci, Mini ja Hani

Eilinen etappi osoittautui yllättävän haastavaksi. Periaatteessa vanha kilpikonnatarha oli maailman simppelein laitos: neljä OBS-levyä ruuvattuna nurkkatukien avulla toisiinsa. Eli muutama ruuvi irti ja sitten vain lappaamaan jäätävä kasa maa-ainesta sivuun odottamaan. Haastavaksi homma muodostui siinä, että vanha kilpikonnatarha oli koottu huoneen nurkkaan ja se oli myöhemmin ympäröity usealla terraariohyllyllä. Eli ainoastaan yhden kulman ruuvit olivat niin, että niihin pääsi suoraan käsiksi ja niiden lähelle mahtui jopa akkukoneen kanssa. Muiden kulmien osalta vaihtoehdoiksi jäi, joko nostaa kaikki terraariot alas hyllyistä, niin että hyllyt saisi siirrettyä irti aitauksesta (mahdotonta yksin, ja lykkäisi projektia monella päivällä) tai työergonomian hautaamista ja muuttumista nestemäiseksi ninjaksi. Valitsin jälkimmäisen, ja aloin katsella, mistä hyllynvälistä mihinkin ruuviin olisi edes teoriassa mahdollista yltää, ja päädyin muunmuassa istumaan slaavikyykyssä peilikaapissa. Sillä hetkessä olin hyvin kiitollinen että minä olin kyseisen osaprojektin kimpussa eikä Jussi. Mutta sain kuin sainkin aitauksen osiin, mitä nyt tänään kroppa vähän muistuttelee joistain ei-niin-ihanteellisista työasennoista. 

Saman hyllyn toisella puolella on sitten taas kaaoskasa

Tänään tärkein tavoite ennen iltapäivää on raivata ja järjestellä tilaa niin, että loput terraariot olisi mahdollisimman helppo ja nopea nostaa paikoilleen siinä vaiheessa kun apu saapuu. Tällähetkellä huone kun on paikoin aika läpikulkematon viidakko, kun tavaroita on vain nostettu sivuun aina homman edetessä. Yhden pienen mittausvirheen takia projektin läpisaattaminen kun vaati lopulta noin kahdenkymmenen terraarion siirtämistä, että saatiin Alman uusi kämppä mahtumaan. Mutta nyt sitä alkaa jo tuntua siltä, että huoneesta olisi tulossa tehtyjen muutosten myötä jopa aiempaa toimivampi järjestykseltään. Ja mikä parasta ainakin kolmen tyypin asumukset tulevat päivittymään isommiksi, ja ainoastaan yhdellä tila pienenee - ja se ainut jonka tila pienenee on myös ainut, joka asuu matelijabunkkerissa vain osan vuodesta, ja jolla on sitten kesäksi yli kymmenen neliön tarha pihan puolella. Ja uusi tilakin on kyllä isompi kuin kahden neliön minimisuositus (kilpikonnatarha pienenee reilusta neljästä neliöstä vajaaseen kolmeen).

Herpteck-terraarioiden alla ollut pyörätaso muokattiin sopimaan paremmin pikkusiilitanrekki Simon tulevalle terraariolle, jossa tällähetkellä asuu brasilian sateenkaariboa Alias

 

 

Luci toimii työnjohtajana aina kun tavaroiden siirtelyssä on sopiva väli

Tervetuloa jengiin Karamelli-Kalkaros

Karamelli-Kalkaroksen kohdalla ei jotenkaan tuntunut luontevalta toivottaa häntä tässä vaiheessa tervetulleeksi kotiin. Hänen kohdallaan kun koen tehneeni sen jo kuukausia sitten, kun Karamelli-Kalkaros saapui meille sijaiskotiin Herpille Koti -ringin kautta yhdessä toisen käärmeen kanssa. Toinen sijaiskotilaisista oli alusta pitäen käsiteltäessä rento ja hyvinsyövä, joten hänen kodinetsintänsä starttasi välittömästi, ja uusi koti löytyikin varsin nopeasti. Karamelli-Kalkaros taas oli muutosta selvästi stressaantunut, ja alkoi pienimmästäkin ärsykkeestä kalisuttaa häntäänsä kuin kalkkaro ja hyökkiä kohti. Joten oma suositukseni oli, että heti silloin Kalkaros-lempinimen saanut tyyppi saisi vähän asettua ennen seuraavia muutoksia. 

Karamelli-Kalkaros <3

Niinhän siinä sitten kävi, että tyypin kotiutuessa hännän pärisytys jäi, ja tyyppi alkoi rentoutua. Samalla Kalkaros osoittautui hyvin uteliaaksi ja paljon esillä olevaksi tyypiksi, ja sai siinä Jussiltakin oman kutsumanimen Karamelli. Jussi kun on aina suuresti ihaillut karamellin värisiä viljakäärmeitä, ja etenkin caramel striped jollainen Karamelli on on jo pitkään ollut yksi hänen haaveväreistään viljiksellä. Niin se yhdistettynä pojan luonteeseen puhutteli Jussia selvästi. Tässä kohtaa kuitenkin ilmoitin, että koska minulle tuli jo brasilian sateenkaariboa Alias. Jussi saisi päättää mitä tehdään Karamelli-Kalkaroksen suhteen. Että minulla on Herpille Koti -ringiltä lupa luovuttaa käärme Jussille, eli jos Jussi haluaa lopettaa Karamellin kodinetsinnän, hän voi allekirjoittaa luovutuspaperit. Mutta siihen asti poika olisi meillä vain sijaiskodissa.

Pari kuukautta elettiinkin sitten niin, että Jussi mietti asiaa. Hän ei ollut vielä valmis allekirjoittamaan, mutta hän ei myöskään halunnut minun millään tavalla edistävän Karamelli-Kalkaroksen kodinetsimistä. Tein tässä vaiheessa jo omat johtopäätökseni, ja kun Roskalava-ryhmään tuli tarjolle sopiva terraario, kävimme hakemassa sen ja tein siihen taustat ja muut. Aika pian toisen sijaiskotilaisen lähdettyä Karamelli-Kalkaros sitten muuttikin kodinhoitohuonekaranteenista matelijahuoneeseen, vaikka olimme alkuun sopineet, että sijaiskotilaiset pysyvät karanteenissa aina uuden kodin löytymiseen asti. 

Karamelli-Kalkaros <3

Eilen asiasta tehtiin sitten virallinen, ja Karamelli-Kalkaros siirtyi Herpille Koti -ringiltä meille. En voi sanoa olevani asiasta pahoillani. sillä Karamelli-Kalkaros on oikein mukava tyyppi. Ainoastaan se vähän mietityttää, millä tahdilla meidän jengi on nyt taas tänä keväänä kasvanut. Toisaalta taas viime vuonna menetimme niin monta tyyppiä, ettei tässä olla eläinmäärän suhteen uusien ennätysten äärellä, ja tämän vuoden tulokkaille ei ole edes tarvinnut tehdä juurikaan mitään hankintoja, vaan olemme pystyneet hyödyntämään aiemmilta tyypeiltä jääneitä tykötarpeita. Sovimme silti Jussin kanssa, että rauhoitamme hänen kesälomansa paitsi uusilta projekteilta, myös uusilta tulokkailta. Hetken kyllä mietin, uskallanko kirjoittaa tätä sopimusta näkyville, koska silloin tulee yleensä aina jokin superakuutti poikkeuksen poikkeus. Tämä sopimus ei kuitenkaan poissulje mahdollisia lomahoidokkeja, kunhan tyypit ovat sellaisia, joiden hoidosta selviän ilman Jussia.