Rotanpoikasten kehitystahti on jotain ihan uskomatonta. Erikan minit syntyivät vasta 1,5 viikkoa sitten, ja silloin minulla oli kädessäni seitsemän lähes identtistä vaalenpunaista nakkia. Kaikki noin parisenttisiä, pari grammaisia ja ainoastaan sukupuolta saattoi vähän arvailla. Nyt 11 päivää myöhemmin tunnistan kaikki seitsemän helposti ulkonäöltä, sillä jokaisella poikasella on toisiinsa nähden uniikki kuvio, vaikka kaikki ovatkin saman värisiä ja paperilla vain kahta eri kuviota. Minien kasvattaja ei ole tästä kuvioiden monimuotoisuudesta yhtä innoissaan, koska hän olisi toivonut huomattavasti paremmin väristandardiin sopivia lapsia. Mutta myönnän että itse pidän siitä, että jokainen poikanen on selvästi yksilöitävissä, ja minun on helppo seurata jokaisen minin kasvua, sillä pystyn erottamaan ne hyvin yksilöinä.
 |
| Erikan minit eilen <3 |
Tähän mennessä minien kasvu on keskittynyt kokoon, pigmentin lisääntymiseen ja turkin kasvuun. Sukupuolet ovat lukittuneet kahteen poikaan ja viiteen tyttöön. Tarkkailussa on keskitytty siihen, että kaikilla on maitoa mahassa ja kasvu on tasaista. Poikasten vauhtikin on lisääntynyt, ja poikasia kuvatessa ne ryömivät jo kovaa vauhtia pitkin häkkiä. Emon ollessa häkissä emo kuitenkin vielä rajoittaa minien seikkailuja ja huolehtii että ne pysyvät pesän lämpimässä.
Myöhemmin tällä viikolla on odotettavissa, että poikaset avaavat silmänsä. Ja yleensä samoihin aikoihin sen kanssa, yleensä joko vähän sitä ennen tai sen jälkeen alkavat myös poikasten ensimmäiset itsenäiset tutkimusmatkat pesän ulkopuolelle sekä ensimmäiset kiinteän ruuan kokeilut. Joten ei enää montaa päivää, kun minien maailma lähtee laajenemaan.
 |
| Tässä minit nelipäiväisinä, kuviot alkavat hiljalleen näkyä |
 |
| Kahta päivää myöhemmin pigmentti on voimistunut niin, että kuviot erottaa jo paljon selvemmin |
Samaan aikaan kun minä olen keskittynyt seuraamaan minien kasvua, minien kasvattajalla on alkanut toinen urakka: minien loppuelämän miettiminen, eli sen pohdinta, kuka sitten aikanaan jatkaa täältä minnekin, ja ketkä poikasista päätyvät elämään lemmikkielämää ja ketkä tulevat toivottavasti jatkamaan linjaa eteenpäin. Silloin jos kyseessä olisi kuvioiltaan tasaisempi poikue, poikasten kasvua tarvitsisi seurata selvästi pidempään ennen päätöksiä. Nyt kun osa poikasista on hyvin selvästi lemmikkitasoisia, päätösten teko on ollut joiltain osin nopeampaa, kun kasvatusvalinnat tullaan tekemään lähinnä muutaman minin välillä. Tällä kertaa Jussin silmä osui hyvin nopeasti poikueen kaikkein kirjavimpaan tyttöön, joka on myös ehdottomasti poikueen kaikkein lemmikkitasoisin tyttö, joten näillä näkymin ainakaan hän ei ole jäämässä sijoitukseen, vaikka hän on jäämässä kotiin. Tavallaan minä haluaisin tästä poikueesta myös sijoitustytön, mutta se voi kaatua siihen, että tästä poikueesta kasvatuskäyttöön ovat jäämässä kaikkein eniten emonsa näköiset tytöt. Eli toisaalta vaakakupissa painaa se, kuinka paljon rakastan sijoitustyttöjen poikueiden kanssa hääräämistä, ja kuinka paljon taas tykkään siitä, että oman lauman tyypit ovat ulkonäöllisesti helposti erotettavissa toisissaan. Koska vaikka kaikki poikaset ovat nyt helposti yksilöitävissä, parista niistä voi kasvaa hyvin Erikan näköisiä.
 |
| Tämä neiti on saanut kutsumanimen Domino ja on jäämässä kotiin <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti