tiistai 28. kesäkuuta 2016

Uusia studiokuvia Kuvahetkessä

Tänään käytiin taas viemässä vähän vilinää ja vilskettä Kuvahetkeen, ja pakattiin koko lauma mukaan kuvauksiin. Tämä on kyllä ehdottomasti sellainen paikka mitä voin suositella, jos jollakin on tarvetta kuvauttaa lemmikkejään (tai miksei itseäänkin) Turussa. Kuvaaja on erittäin mukava, ja kyllin nopea nappaamaan kopin fretistä kun se sinkoaa kohti kameraa ja sen yli. Näitä kolmea kun ei ole kaikein helpoin homma saada poseeraamaan, etenkään studiossa, missä olisi vaikka mitä uutta jännää.












maanantai 27. kesäkuuta 2016

Miikkiksen painonpudotus, viikko 2

Tänään oli taas pojan punnituspäivä. Viime viikon lukemista on tultu satagrammaa alaspäin, eli suunta on pysynyt oikeana. Kokonaisuudessaan painoa on lähtenyt nyt kahdessa viikossa kolmesataagrammaa.

Eiköhän tässä saada poika syksyksi siihen malliin, että kehtaa edustuskeikkoja miettiä ;-)

Uusi yhteistyökumppani: LC Graphics webdesign

Kenellekään, joka blogiani seuraa, ei varmasti tule yllätyksenä, että olen itse luontevimmillani työskennellessäni tekstin parissa. Sitä syntyy helposti, ja välillä liikaakin. Blogin ulkoasu taas on ollut enemmän heitteillä. Tilanne on sen suhteen jo kaukana ensimmäisen vuoden "väliaikaisesta" ratkaisusta, mutta myönnän silti innostuneeni, kun huomasin LC Graphicsin yhteistyöhaun. Nyt tilanne on edennyt sen kanssa pisteeseen, jossa minut on valittu uudeksi yhteistyökumppaniksi, ja blogin seuraavat ulkoasut tulevat olemaan Tiinan käsialaa.

Jotta uudesta ulkoasusta saataisiin mahdollisimman hyvä, on meidän laumalle varattu huomiseksi valokuvausaika KuvaHetkestä, jossa kävimme viime syksynä ottamassa perhekuvia Mihailin ja tyttöjen kanssa. Saamme sitten uusia kuvia, joiden pohjalta uusi yhteistyökumppani voi lähteä työskentelemään. Itse odotan lopputulosta jo innolla, sillä aioin antaa tämän suhteen varsin vapaat kädet. Sitä kun on pikkuhiljaa oppinut, että monesti paras lopputulos syntyy, kun ei koeta itse kontrolloida kaikkea.

Toivottavasti tästä lähtee pitempiaikainen ja toimiva yhteinen taival.


lauantai 25. kesäkuuta 2016

Joka lemmikkikodin kaappiensiivoushaaste

Kotiapteekkipostausta tehdessä havahduin siihen, kuinka meille on taas kertynyt käyttökelpoista lemmikkitavaraa, joka ei kuitenkaan ole käytössä. Nameja, jotka eivät maistuneetkaan omille, tai joita on vain liikaa. Arpajaispalkintoina ja palkintokasseissa tulleita tuotteita, jotka eivät ole tulleet itsellä käyttöön. Leluja, jotka ovat onnistuneet kiinnittämään kaupassa huomioni, mutta joihin omat nääpät eivät kiinnitä mitään huomiota. Pakatessa niitä kaapista kassiin aloin ajatella, että en ole varmasti ainoa lemmikinomistaja, jolle kaikkea vain kertyy. Lemmikeille kun tulee monesti hankittua uusia virikkeitä, vaikkei minkään suhteen ole takeita, että oma lemmikki ottaisi sen omakseen vaikka se olisi omistajasta kuinka kiva.


Niinpä näin juhannuksen kunniaksi ajattelin haastaa kaikki lemmikinomistajat käymään läpi kaappinsa, ja lahjoittamaan itselleen tarpeettomat käyttökelpoiset eläintenruuat ja tavarat paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Siinä missä lemmikkieloa elelevillä otuksilla kaikkea on monesti yllin kyllin, monen kodittoman kohdalla kaikki mitä ne ennen omaa kotia saavat on kiinni lahjoittajista.

Mikäli tartut haasteeseen, muista että lahjoitettavien tavaroiden tulee olla käyttökelpoisia. Eläinsuojissa tila on usein kortilla, joten ei täytetä niitä rikkinäisillä tai korjausta vaativilla tavaroilla, jotka vaatisivat hoitolan työntekijöiltä lisäresursseja päästääkseen käyttöön: tarkoitus on auttaa, ei lisätä työmäärää. Tarkista myös ruokien päiväykset: lähellä oleva viimeinen käyttöpäivä ei varmasti haittaa, kun hoitoloilla on syöjiä selvästi keskivertokotia enemmän, mutta vuosia sitten vanhentuneille ruuille löytyy varmasti parempiakin loppusijoituspaikkoja.  

Eläintarvikkeiden ohella monella hoitolalla on käyttöä myös vanhoille pyyhkeille, lakanoille, fleeceille ja muille helposti pestäville eläinten alustoiksi sopiville tekstiileille. Osa eläinsuojeluyhdistyksistä pitää myös kirpputoripöytää ja ottaa lahjoituksena vastaan sielä myytäviksi sopivia tavaroita. Näiden tarve selviää parhaiten kysymällä itseä lähellä olevalta hoitolalta. 

Autetaan yhdessä ja laitetaan hyvä kiertämään!

 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta!

Hyvää, hauskaa, railakasta ja sopivan rauhallista juhannusta kaikille lukijoille! Tänävuonna emme vielä saaneet Mihailille kukkaseppelettä, mutta ehkä ensivuonna nähdään nääppiä seitsemän sortin kukkien koristamina.

Tai ainakin kukkamultien, kun kohta lähdetään taas ulos.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Ennenjulkaisemattomia eläinkuvia

Trio MiuMau ja Herra Nilsson blogin Taru kyseli, miten muilla sujuu eläinten kuvaus. Minä olen ehkä välillä harmitellut blogini kuvien kännykkälaatua, mutta voin silti vakuuttaa, että vaikka välillä muulta tuntuisi, ne yleensä valikoituvat blogiin tiukan seulan kautta. Tästä todisteena julkaistakoon muutamia kuvia, jotka eivät ole aiemmin päätyneet blogiin, ja jotka kuvaavat ehkä paremmin tasoani kuvaajana. Jos se myös osaltaan selittäisi sen, että me emme löydy Instagramista.

Molemmat tytöt samassa kuvassa <3








...nukkuessaan Esteri on kyllä ihan kiva kuvattava. Sellainen rauhallinen, ja kännykkäkamerakin ehtii tarkentaa. Ja jos oikein haluaa hifistellä, nukkuvan fretin kanssa ei ole usein ongelma eikä mikään lisätä tai siirtää valoja. Tai siirtää nukkuvaa frettiä parempaan kohtaan.

Blogi 2-v.

Päärynäeläin-blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten tein päätöksen yhdistää aiemmat blogini yhdeksi sillisalaatiksi, josta on nyt kahdessa vuodessa kasvanut taas eläinblogi. Ehkä se onkin luontevinta niin, sillä eläinten kanssahan sitä on käytännössä koko elämänsä viettänyt, ja niistä itsellä riittää eniten kerrottavaa.


Kaksi vuotta sitten rottalani oli alkanut hiljetä ja tavarakaaos selkeytyä. Kumpikaan teema ei ole 
elämästäni hiljentynyt täysin, mutta niistä ei riittäisi enää juttua kahden blogin verran. Sen sijaan kuluneet kaksi vuotta ovat tuoneet paljon uusia juttuja, joiden ympärille Päärynäeläin on kasvanut. Kaksi vuotta sitten osasin nimetä Miikkiksen yhdeksi sellaiseksi kulmakiveksi elämässäni, josta ainakin tulisin kirjoittamaan. Vähämpä silloin vielä arvasin, kuinka kovasti haisunäätäjutut minua tulisivat viemään. Ja vielä vähemmän, kuinka Snurre ja Esteri saapuisivat elämääni, vaikka frettikuume olikin ollut ajoittaisena seuralaisenani lähes parikymmentä vuotta.


Jos nyt nimeäisin blogini uudestaan, Miikkiksen ohella nimeen pitäisi mahtua myös tytöt. Sekä nykyinen parivaljakko, että laumaan vielä toivottavasti liittyvä pentu. Mutta ainakaan tässä kohtaa nimenmuutos ei tunnu luontevalta: jotenkin se olisi liian iso. Etenkin kun olen ehkä viimein onnistunut selittämään nimen muutamille ;) Jotain uutta on kyllä lähiaikoina luvassa uuden yhteistyön muodossa.

Tulevaisuuden ennustamisessa olen yhä yhtä huono kuin ennenkin. Tulevaisuuden suhteen minulla
on vasta muutamia haaveita, ideoita ja ajatusleikkejä, joista en osaa edes aavistaa, millaisiin muotoihin ne tulevat lopulta kasvamaan. Mutta jos jotain tulevaisuuden suhteen todella toivon, niin terveyttä ja pitkää ikää omille nääpille ja muille rakkaille. Muut asiat rakentuvat sitten niiden ympärille.

Sen kuitenkin tiedän, että pari vuotta sitten en uskonut, että minusta olisi pitämään edes näätäpäiviä; ajattelin, että siihen tarvittaisiin joku sosiaalisempi ja selkeäsanaisempi ihminen. Tärkeänä pitämäni asia kuitenkin auttoi alkuun ja antoi lopulta rohkeutta aina Ylen suoraan lähetykseen asti. Miikkis ja tytöt ovat saaneet minut kyseenalaistamaan monet omat rajani ja astumaan niiden yli. Olen iloinen, jos olen Päärynäeläimen kautta saanut jaetuksi edes osan siitä ilosta ja innosta, mitä nuo otukset ovat elämääni tuoneet, teidän kanssanne.

Ja toivon, että nämä kaksi vuotta ovat olleet vasta alkua. 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Lemmikkien kotiapteekki

Juhannukseen on enää muutama päivä, joten nyt on hyvä hetki päivittää lemmikkien kotiapteekki kuntoon, mikäli se ei vielä ole tehtynä. Me pääsimme viime juhannuksena testaamaan, kuinka helppoa on löytää lääkehiiltä juhannusyönä Turusta, enkä suosittele tätä elämystä kenellekään, vaikka se kaivattu tuote lopulta päivystävältä eläinlääkäriasemalta saatiinkin, kun päivystävää apteekkia ei ollut.
 

Meillä nääppien kotiapteekista löytyy tällähetkellä:

Lääkehiili
Parafiiniöljy
Korvahuuhde
Antiseptinen puhdistusaine
Käsidesi
Lateksihanskat
Sideharsoa
Erikokoisia ruiskuja
Matolääke
Pinsetit
Täikampa
Harsotaitos
Puhdistuslappuja
Punkkilasso
Haavateippi
CanikurPro-täydennysrehu
Köydenpätkä


Näistä korvahuuhde, käsidesi ja matolääke ovat käytössä säännöllisesti. Nykyisten lemmikkien kanssa on ehditty tarvita myös lääkehiiltä (myrkkynakkiepäily), parafiiniöljyä (suolitukoksen ehkäisyyn Esterin syötyä lelun kappaleita) ja ruiskuja (mm. siihen parafiiniöljyyn). Meillä lemmikkien kotiapteekin runkona toimii Zooplussalta tilattu ensiapulaukku, jota on täydennetty omien tarpeiden mukaan. Samasta paikkaa eläinten ensiapulaukun kanssa kotoa löytyy myös lähinnä ihmiskäyttöön varatut laastarit ja rasvalaastarit. Pienempiä ruhjeita meillä on hoidettu aloe vera -geelillä, joka kulkee usein repussa mukana.

Mitä teidän kotiapteekeista löytyy ja mille niistä on tullut käyttöä?

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Miikkiksen painonpudotus, viikko 1

Tänään käytiin Miikkiksen kanssa vaa'alla ensimmäistä kertaa lähtöpunnituksen jälkeen.
Vaakalukema olikin tullut selvästi alaspäin, ja painoa oli lähtenyt kokonaiset 200g. Miikkiksen kokoiselle eläimelle se on jo viikossa paljon, ja osa siitä selittyy pojan draamailulla ja nirsoilulla. Pojalla kun kyllä on ollut joka päivä kupissa ruokaa, mutta sieltä käydään vain närppimässä lempparit ja maistellaan muita sen verran, mitä on nälältä pakko - ja viskotaan harmistuneena ruokia ja peppua.

Nyt viikon jälkeen kupista oli hävinnyt ensimmäistä kertaa kaikki kurkut. Kesäkurpitsoihin ei ole suostuttu koskemaan. Pojan harmiksi se ei silti muuta sitä, että nyt pidetään tiukemmin kiinni siitä, mitä haisunäätien dieettiohjeissakin suositellaan: ruokavalion pohjana toimivat kurkku, parsakaali, kukkakaali, selleri ja kesäkurpitsa, ja muu on vain ekstraa. Toki Miikkis saa yhä myös hyönteisiä, jauhelihoja, munia, paprikaa, tomaatteja, päärynää yms., mutta ei niin paljoa, että voisi täyttää mahansa vain niillä.

Harmi vain, ettei tuo itsepäinen otus ole vielä asiasta samaa mieltä. Mutta ainakin suunta on oikea.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Akvaarion kesäkuulumisia

Allas on ollut nyt vähemmällä huomiolla, kun vapaa-aika on reissattu pitkin Etelä-Suomea. Tähän on nyt loman myötä tulossa muutos, kun tein reissuväsymyksen iskettyä päätöksen pysyä koko loman Turussa. Eli enää neljä työpäivää, ja sen jälkeen keskityn jakamaan aikaa oman ja Jussin asunnon välillä. Reissukiireiden aikana altaasta on huolehtinut pitkälti automatiikka: ruokinta-automaatti ja valojen ajastimet. Vedenvaihdot on toki huolehdittu manuaalisesti letkulla, samoin kuin tarkistettu säännöllisesti, että tekniikka pelaa ja kalat näyttävät terveiltä.

Viime akvaariopäivityksen jälkeen altaassa on ollut pientä hävikkiä. Suureksi suruksemme yksi
haarniskamonni ja tulievä katosivat altaasta jälkiä jättämättä. Koska raatoja ei löytynyt, on voinut vain arvailla, mitä niille on mahtanut käydä. Kun kaiken järjen mukaan haarniskamonnista olisi pitänyt löytyä edes selkäpanssari, mikäli se olisi kuollut altaaseen. Kadonneista kaloista ei ole kuitenkaan löytynyt suomuakaan altaan sisä- eikä ulkopuolelta. Myös kellusvesihyasintti on näyttänyt kuolemisen merkkejä, mikä on sääli, sillä laji on haisunäädän tapaan vuodenvaihteessa kiellettyjen vieraslajien listalla. Mutta kasvin kuolema on silti kaukana siitä harmista, mitä kalojen kuolema aiheuttaa, sillä etenkin haarniskamonnit ovat kivunneet nopeasti lempikaloikseni.

Vesileikkien jälkiä lattialla
Etenkin nyt, kun haarniskamonnien alkaessa aikuistua ne pystyy jo erottamaan ulkonäöltään toisistaan. Jäljelle jääneiden kahden erottamista edistää sekin, että ne ovat keskenään eri sukupuolta, eli evät ovat erimalliset ja toinen kaloista on selvästi tummempi. Tämä parivaljakko onkin saanut nimikseen Bonnie ja Clyde ja ne osallistuvat kaikkein eniten allasta ympäröiviin tapahtumiin. Molemmat ovat ensinnäkin kovia kerjäämään, ja tulevat monesti kärkkymään lisäherkkuja ruokinta-automaatin tarjoaman perusravinnon lisäksi. Ne myös harrastavat vesileikkejä, ja tulevat usein altaan pinnan tuntumaan voidakseen puskauttaa vettä ulos altaasta. Joskus tätä tehdään ilman mitään näkyvää syytä, joskus taas ne innostuvat roiskimaan minua, kun touhuilen jotain altaan vieressä. Pakko kyllä myöntää, että ennenkuin näin haarniskojen tekevät tätä, ehdin jo säikähtää että allas tai jokin ulkosuodattimen liitoksista vähintäänkin vuotaa, kun niiden ympärille alkoi välillä ilmestyä pieniä vesilammikoita.

Kuparimonniset tuntuivat piilottelevan paljon, joten päätimme hankkia parveen täydennystä. Parvikalat kun ovat yleensä sitä rohkeampia, mitä enemmän niitä on. Niinpä yhdeksänpäinen pikkuparvi sai kolmetoistapäisen täydennysjoukon. Minun piti hankkia kaksitoista, mutta kun liikkeessä oli kolmetoista jäljellä, olimme Emilian kanssa yhtä mieltä siitä, ettei sitä yhtä voinut jättää yksinkään palloilemaan. Nyt lisäjoukot ovat alkaneet jo kotiutua, ja monnisia bongaa aiempaa useammin myös altaan etualalta eikä vain kasvien suojasta. Tästä innostuneena sitä on harkinnassa kasvattaa sekä monnis- että inkkariparvea vielä lisääkin. Kalojen kohdalla kun toimii ehdottamasti paremmin se, että panostaa enemmän siihen, että samaa lajia on mahdollisimman monta yksilöä, kuin että eri lajeja olisi mahdollisimman monta.


Viimeisimpään Zooplus tilaukseen tuli lisättyä myös Catappa X -pullo, niin pian pääsee testailemaan, auttaisiko se muuttamaan vesiympäristöä kaloille mieluisemmaksi, nyt kun käytössä on ollut kasviravinteiden lisäksi pelkkä perus vedenparannusaine. Catappa X on nestemäinen intianmantelipuunlehtitiiviste. Aiemmissa altaissa meillä on ollut käytössä intianmantelipuunlehtiä ihan lehtimuodossa, ja niitä on tarkoitus hankkia tähänkin, mikäli tämä nestemäinen ei osoitu käytössä erityisen hyväksi. Intianmantelipuunlehtien pitäisi muun muassa vähentää altaista loisia, suojata sieni-infektioilta, vahvistaa limakalvoja ja parantaa kutuhalukkuutta ja värejä. Nestemäisessä muodossa se ei kuitenkaan värjää vettä samaan tapaan kuin lehdet ja tuota pohjalle lehtikaritetta, mitkä eivät ole automaattisesti hyviä ominaisuuksia, kun miettii monien trooppisten kalojen luonnollisia elinympäristöjä. 

Pirkanmaan Pesu etsii sijaiskoteja kissoille

Se on kesä nyt, ja niin paljon kuin kesästä pidänkin, etenkin löytöeläintahoja se työllistää ikävästi. Ilmojen lämmettyä villiintyneet kissapopulaatiot lähtevät lisääntymään ja moni leikkaamaton lemmikkikissakin saa lähtöpassit ei-toivotun tiineyden myötä. Mikäli siis kodissasi ja sydämessäsi on kissanmentävä aukko, nyt on hyvä hetki ottaa yhteyttä Pesuun, tai omalla paikkakunnallasi toimivaan eläinsuojaan. Jo tilapäinen kotihoitopaikka auttaa paljon, jos oma elämäntilanne ei mahdollista nyt sitoutumista seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Meillä Jussin kanssa nykyinen kahden yksiön malli ei sijaiskotitoimintaa vielä suosi, mutta ehkä vielä joku päivä meillekin vielä ainakin väliaikaiskisu tulee. Ja todennäköisesti pysyvämpikin, mikäli oma allergiataipumukseni ei muodostu esteeksi.

Pirkanmaan Pesu kertoo tilanteestaan sivuillaan  (kopioitu suoraan pesun sivuilta facebookista) :

Jo joutui armas aika... ja kissa jos toinenkin. 

Maalaiskissalaumat työllistävät väkeä ympäri Suomen eniten juurikin kesällä ja syksyllä. Tänäkin vuonna avuntarvitsijoita Pirkanmaalla on kymmenittäin useammassa laumassa. Yhdessä laumassa on usein vähintään 20 kissaa, usein kuitenkin 30–50. Jos kissalaumaa ei uudelleensijoiteta ja jäljellejääviä leikkauteta, lauma tuplaa kokonsa seuraavaan vuoteen mennessä. Kissa kun lisääntyy jopa kolmesta neljään kertaan vuodessa olosuhteiden ollessa otolliset.



PESU ry pyrkii auttamaan mahdollisimman monta näistä epäonnekkaista, ettei niistä tulisi syksyllä kesäkissoja. Tänä vuonna kissoja on tullut jo lähes sata, ja tahti kiihtyy mitä pidemmälle vuotta mennään. Meillä kuitenkin on rajalliset resurssit: emme voi auttaa kuin niitä, joille meillä on tilapäiskotipaikka. Kaikki PESU:n kodittomat eläimet majoittuvat vapaaehtoisten luona yhdistysten tilapäiskodeissa. Tilapäiskotipaikoista on siis jatkuva pula.


Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen tilapaiskodit@pesu.org. Jokainen tilapäiskodiksi haluava haastatellaan ja perehdytetään toimintaan mukaan.


PS. Maalaiskissojen auttaminen syö myös rahaa! Sitä kuluu eläinlääkärikustannuksiin, ruokaan, hiekkoihin ja loukutuspaikoille ajettuihin kilometreihin. Lue lisää kampanjasta ja lahjoita maalaiskissoille: http://pesu.org/index.php/ajankohtaista9/maalaiskissojen-auttaminen
 
 
 

lauantai 18. kesäkuuta 2016

TammerFerret 2016

TammerFerret frettinäyttely on nyt onnellisesti ohitse, ja nyt näyttelyn jälkeen on heti pakko päästä
hehkuttamaan, kuinka tämä oli meidän lauman osalta voitokkain näyttely ikinä. Palkintokasseja ei lähtenyt Turkuun mukaan yhtään, mutta tänään saavutettiin jotain vieläkin upeampaa: Snurre antoi Niken olla samassa aitauksessa koko päivän! Ja nyt mamma on ihan pakahtua ylpeydestä.

Nike lähti miun, Jussin ja Sariannan matkassa näyttelyyn, kun Wilmalle tuli täksi päiväksi työvuoro. Alkuun oli puhetta, että laitettaisiin Nike Sariannan poikien kanssa, kun Snurre ei edelleen oikein arvosta vieraita näätiä, mutta koska meillä oli kuitenkin isompi aitaus, päätin silti koittaa. Kyllä Snurren piti aamusta Nikelle pikkaisen huutaa, mutta kun se tuntui ensikäskyjen jälkeen vähän rauhoittuvan, päätin tarkkailla tilannetta. Ja todentotta; tuntuu että Snurre on alkanut pikkuhiljaa omaksua enemmän sosiaalisia taitoja.

Kyllä tyttöä selvästi yhä jännitti, ja se oli hieman hermona pojan läsnäolosta. Silti siinä missä se vuosi sitten kusi alleen jo vieraiden frettien näkemisestä ja puoli vuotta ryntäsi suoraan kiljumaan korvaan, nyt se pysähtyy välillä tarkkailemaan, miten toinen fretti käyttäytyy. Ja Niken käyttäydyttyä rauhallisesti, Snurrekin saattoi välistä vaihtaa suuntaa ja jatkaa omia touhujaan sen sijaan, että olisi hyökännyt varuiksi korviin. Kaikkien väsähdettyä ne mahtuivat jopa saman viltin alle nukkumaan - tokikin niin, että Esteri oli välissä.

Tässä ei kyllä kaikki maailman kehut ja lohitahnat ole tarpeeksi, kun tietää miten iso juttu tämä
Snurrelta on. Siinä piti käydä useampaan kertaan aitauksessakin toista kehumassa ja silittelemässä, kun se otti tilanteen niin hienosti jännäämisestä huolimatta. Sen saavutuksen rinnalla kerrassaan upeasti laitettu palkintopöytä hienoine palkintoineen tuntui täysin toissijaiselta. Snurre voitti itsensä, ja se oli taatusti näyttelyn kovin suoritus <3

Ihan tyhjin käsin näyttelystä ei kuitenkaan lähdetty, kun arvoista tuli muutamia riippareita ja leluja, Aija kuriiroi meille petikassin Marilta ja Jussi osti minulle Unalta aivan ihanat frettikorvikset ja -riipuksen. Ne kuulemma kruunaavat hyvin hurahtanut näätämamma -lookin. Mutta miten sitä voisi olla hurahtamatta, kun on saanut maailman parhaat nääpät.

Kyllä, lienee melko turha enää sanoa, että olen innoissani.







perjantai 17. kesäkuuta 2016

Millä tavalla eläimet meillä kotona näkyvät

Luin eilen hauskan päivityksen Supernova-blogista, jossa bloggaaja kertoo, miten hänen lemmikkinsä hänen kotonaan näkyvät. Postauksesta innostuneena päätin tehdä oman samasta aiheesta.

Eteistä/asunnon-ovi
Meille saavuttaessa ensin on vastassa rappukäytävä, joka toimii myös eteisenäni. Sielä saa heti jotain
vihjeitä kodin asujaimistosta, kun naulakossa roikkuu Miikkiksen valjaat ja fleksi, sekä tyttöjen hihnat. Naulakon päällä hattuhyllyllä on frettien kantokassi. Ulko-oveen on myös teipattu pelastuslaitoksen tarra, jossa kerrotaan asunnossa majailevan haisunäätä, kaksi frettiä ja x määrä kaloja.

Kun ulko-oven avaa, näkökenttään ilmestyy suoraan koko 350-litrainen kalakeitto ja sen takaa siintää Snurren ja Esterin prinsessalinna. Mikäli linnaa ei heti eläinjutuksi tunnista, sen kylkiä pitkin kulkevat frettiputket kertovat ehkä omaa kieltänsä, kun sen ottaa tarkempaan syyniin. Putkien tyvessä on myös likkojen upouusi pallomeri. Olo/makuuhuoneesta, jossa nämä molemmat ovat, löytyy myös tyttöjen mukana tullut raapimatynnyri ikkunan eteen asetettuna, yksi Miikkiksen unikopeista sängyn päädystä, sekä Esterin kalamaja parkkeerattuna linnan viereen. Melkein yhtä näkyvissä ovat myös akvaarion alle säilötyt tyttöjen lelukoppa, akvaarionhoitovälineet ja altaan ulkosuodatin. Leluista osa tosin seilaa kopan sijaan sen ympärystässä ja muissa nääppien
Näkymä ovelta
(lähinnä Snurren) sopivaksi katsomissa paikoissa. Mikäli Miikkiksen namipelit eivät ole levällään pitkin olohuonetta, pojan läsnäolo näkyy olohuoneessa vahvimmin sängyn päälle ripustetuissa pojan studiokuvissa, joita on käyty ottamassa Eläinten koululuvauksessa. Tytöistä niitä ei olla vielä samoihin kehyksiin saatu. Vessapaikkoja on olohuoneessa koitettu saada vähän vähemmän näkyviin, mutta sellaiset kyllä voi sieltä bongata niin nurkasta vessan oven vierestä kuin sohvan- ja sängyn alta.

Kylpyhuoneessa meillä on ehkä vähiten eläinjuttuja, mutta eläinhuoneen kylppäri se on yhtälailla: kylpyhuonehyllykön alta löytyy yksi hiekkalaatikko lisää, lasihyllyllä olevassa korupuussa roikkuu tyttöjen nimilaatat ja lämminvesivaraajan edessä on yksi Esterin pesistä. Esteri kun on mielellään seuroissa myös kylpyhuoneessa, ja ennen kuin se sai sinne oman petinsä, koitti se aina väsätä itselleen vartiopaikkaa kylpyhuoneen matoista tai pyykkiin menevistä vaatteista. Kavereista on kyllä edelleen hämmentävää, että tuo haluaisi välillä seurata myös heitä vessaan voidakseen vain istua vieressä ja
Esterin vessapeti
tuijottaa.

Olohuoneesta on kulku myös keittiöön, ja huoneiden välistä voi bongata nostosaranoiden merkitsemän portin paikan (itse pleksiportti nojailee nykyään vaatehuoneen seinään). Keittiössä isoin eläinaiheiseksi kuviotu esine on ruskealla liitutaulumaalilla maalattu pakastin, jota koristaa Mihailin siluetti. Sen edestä löytyy Snurren kiipeilypuu, kissanhiekkatynnyri ja nääppien vesikuppi. Vesikupin vierestä on myös kulku tyttöjen ruokintakaappiin, jonne pääsee kaapin kylkeen poratusta reiästä. Keittiön toisessa nurkassa on yksi tarvikekori, josta löytyy muunmuassa sanomalehtiä Mihailin vessapaikkaan sekä aktivointipelejä. Esillä ollessaan Mihailin ruokakuppi (ja ruuat) seilaavat jossain tällä välillä. Yhdeltä keittiön tasoista löytyy eilen hankittu metallinen Totally Ferret-raksupurkki. Toistaiseksi keittiössä näkyy myös aika hallitsevasti kaksi isoa Samla-laatikkoa, jotka toimivat Jussin luota evakossa olevien käärmeiden tilapäisasumuksina.Kahteen keittiön nurkista on asetettu vessalaatikot, ja niistä toinen löytyy pakastimen ja seinän välistä, ja toinen vaatehuoneen oven vierestä. Keittiön pöydän ja tuolien takana kulkee yksi frettiputki. 

Keittiön nurkkaa
Asunnon viimeinen huone on pieni vaatehuone, johon avautuu ovi keittiöstä. Tai avautuisi, ellei se olisi yleensä aina auki. Sieltä voi muiden vaatehuonetavaroiden ohella bongata lauman kuljetusboksit (joita on eri tilaisiin kertynyt neljä eri kokoista), frettien playpenit kasseineen sekä yhden pienen korihyllykön täynnä nääppien vilttejä, nukkupusseja, riippareita, boksimattoja yms. tekstiilejä.

Karvanvaihtoaikoina näiden lisäksi löytyy erisävyisiä pehmeitä karvalaatuja, sekä hyvin erottuvia karkeita valkoisia haisunäädänhäntäjouhia levitettynä taktisesti ympäri mattoja ja lattioita. Tavallista reipastahtisempien kaivuusessioiden jäljiltä lattioilta voi ajoittain löytyä myös puupohjaista kisssanhiekkaa vaihtelevilla etäisyyksillä hiekkalaatikoista.

Ennen frettien tuloa meillä oli hyvin paljon vähemmän eläintavaraa näkösällä pitkin asuntoa, mutta kun karvaisten kämppisten määrä on kivunnut kolmeen, mitä sitä peittelemään. Ja kun meillä koko lauma ei pääse päivittäin ulos, niin onhan se suotavaakin, että kotona on tarpeeksi leikittävää ja tutkittavaa, vaikkei asunto ole mahdottoman suuri.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Dieettiarkea

Ensin Esterin virallinen tarkistus
Miikkiksen laihis on otettu nyt oikein tosissaan ja sen myötä on päätetty tehdä jotain myös pojan
pahentuneelle nirsoilulle. Tälläviikolla kuppiin onkin eksynyt lähinnä jauhomatoja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa. Näistä jauhomatoja poika rakastaa - kurkkua ja kesäkurpitsaa ei niinkään. Mutta näillä mennään kunnes kurkku ja kesäkurpitsakin uppoavat. Pelkkä lusikallinen jauhomatoja kun ei riitä pitämään poikaa pidemmän päälle kylläisenä. Sitten kun kurkku ja kesäkurpitsa saadaan menemään, otetaan työn alle selleri.

Ensimmäisenä päivänä kupista hävisivät vain ja ainoastaan jauhomadot ja loput oli viskottu pitkin keittiön lattiaa. Poika myös kävi lukuisia kertoja pyytämässä lisää (=parempaa) iltapalaa, ja protestoi tömistämällä ja viskomalla peppua, kun vaatimuksiin ei suostuttu. Eilen kupista saatiin häviämään jauhomatojen ohella ja kurkkujen keskustat. Eli eiköhän tämä tästä, vaikka onkin Mihailin mielestä ihan pepusta. Onneksi poika sentään rakastaa vitamiinitahnaa, niin sillä on saatu vähän lepytettyä, ja samalla paikattua toistaiseksi yksipuolista menua.

Sitten Snurrekin pääsee tutustumaan uuteen leluun.
Mutta kuten elämässä aina, kun toiset kärsivät, niin toiset hyötyvät. Etenkin näin dieetin alkuun kun koitan pakottaa Miikkiksen syömään myös ikäviä ruokia, minun on jotenkin varmistettava, että tytöt eivät jemmaile Mihailille namipaloja. Niinpä Snurre saa nyt vähän taukoa omistan inhokkiruuistaan, kuten kanankaloista, ja nauttia jauhelihapäivien ohella myös raksupäivistä. Minä jopa ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana mitä tytöt ovat minulla olleet vartavasten tilasin nappuloita. Ja nappulanäätä on onnessaan, kun saa inhan lihan sijaan oikeaa ruokaa. Kokonaan nappulalle se ei tosin vieläkään pääse, sillä olen edelleen sitä mieltä, että lihansyöjän olisi parempi syödä lihaa. Mutta onneksi Totally Ferret nyt ei ole pahimmasta päästä Snurren herkkuja.

Nappulanäädälle on kyllä tiedossa muutakin kivaa, kun olen löytänyt sille ja Esterille uusia virikkeitä netistä käytettynä. Tänään käytiin hakemassa pallomeri, putki ja hieno metallirasia nappuloille, ja tammerista kotiutuu viikonloppuna mustekala-pesä ja muita pesiä. Mutta kaipa kaikki pienet prinsessat ansaitsevat olla vähän hemmoteltuja.

Kun keksisi vielä miten tuota draamakuningasta piristäisi muuten kuin ruualla.