torstai 28. toukokuuta 2020

Zooplus-tilaus

Eilen käytiin taas hakemassa kaksi vihreäpantaista laatikkoa Postilta, kun varastoihin saapui pientä täydennystä. Viime ajat meillä on suosittu Milopetin 60*60cm pissa-alustoja, mutta harmikseni ne ovat nyt loppu varastosta, ja niihin saattaa olla tulossa selvä hinnankorotus, kun ne palaavat syksyllä valikoimiin. Niissä käytetään osin samoja materiaaleja mitä hengityssuojaimissa, mikä on johtanut saatavuuskatkokseen. Nyt neideille tilattiin sekä vanhoja tuttuja Trixien 60*40cm alusia, sekä Savicin uusia aktiivihiilellä varustettuja pissa-alustoja, joiden luvataan sitovan hajuja paremmin. 



Aino on yhä diiva ja pitää Jussia visusti tassunsa alla, ja sai siis itselleen monta kiloa Bozitaa. Ainohan kun ei mitään raakalihoja syö, paitsi joskus harvoin, kun sattuu olemaan sillä tuulella. Mutta suurimman osan aikaa Ainon mielestä ainoa oikea kissanruoka on jotain missä on kissan kuva. Mauno ruokailee hieman liberaalimmin kaikkien lautasilta, ja sille maistuisi yhtä hyvin pitsa kuin kokonaiset hiiret. Vähän poikaa kyllä loukkaa se, että minä ja Jussi suhtaudumme kauhean omivasti omiin lautasiimme, emmekä suostu jakamaan toisin kuin fretit.

Nykyään meilläkin on alkanut kaupanpäälliskissoja kaupanpäällisfrettien lisäksi
Toisesta paljastui kuivikepaali
Lohitahnaakin toki tilattiin ja tälläkertaa pitkästä aikaa ihan fretin kuvalla, kun Tubicatia ei ole saanut pitkään aikaan ja Tubidog oli nyt myös loppunut. Sen myötä tuubeja tuli tilattua normaalia vähemmän, kun Tubifretissä ei ole yhtä hyviä nipputarjouksia. Katsoo mikä varastotilanne on sitten kun nuo loppuvat. Aino ei ole yhtä lämmennyt tahnalle kuin Mauno ja tytöt, joten Aino sai tilaukseen Cosman pakastekuivattuja herkkuja (kissan kuvalla).

Nyt ei Ainokaan kuole nälkään
Uusia ja vanhoja pissa-alustoja
Paketista paljastui myös pieniä tuliaisia kaloille, eli intianmantelipuunlehtiä vesiarvojen muokkaukseen. Kuormassa oli myös kahta sorttia kalanruokia, joista kalatkin varmaan saavat osansa, mutta jotka tilattiin ennenkaikkea siiroja ja muita hyönteisiä silmällä pitäen.

Toisen laatikoista täytti kokonaisuudessaan hamppukuivikepaali. Sen myötä meillä alkaakin olla pikkuhiljaa kaikki kasassa kesäkuun lopulla muuttavaa uutta perheenjäsentä, eli kotipäästäisopossumi Nipsua varten. Tiedän että tänä vuonna lauman ei pitänyt kasvaa yhtään lähestyvän remontin takia, mutta lieventävänä asianhaarana Nipsu tulee olemaan erakko, joka saa oman lukaalin, ja joka ei siten oletettavasti tule vaikuttamaan laumakemioihin. Ja tällähetkellä olen jo varovaisen optimistinen sen suhteen, että emme välttämättä joudukaan lähtemään evakkoon loppuvuodesta. Mutta siitä tulee taatusti uutta päivitystä, jos päivitettävää ilmaantuu. 

Meidän toivottavasti tuleva perheenjäsen (tai joku hänen sisaruksistaan). Kuva: Marika Airisto

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kesäsuunnitelmat uusiksi

Kun lopullinen päätös seuraavan työssäoppimisen peruuntumisesta tuli, ensimmäinen tunne oli pettymys. Olin odottanut työssäoppimisen alkua innolla, ja paikka olisi ollut erittäin mielenkiintoinen täynnä monia itselle entuudestaan tuntemattomampia eläimiä. Samalla kyseessä olisi ollut kunnon kesäseikkailu: olisin asunut seuraavat kolme viikkoa tilalla, ja se olisi ollut ensimmäinen kerta seitsemään vuoteen, kun olisin jättänyt oman laumani jonkun toisen vastuulle yli viikoksi. Sillä se olisi ollut yhtäaikaa myös vähän pelottavaa innostavan lisäksi. Ei siksi, että en uskoisi Jussin selviävän tyyppien kanssa, vaan koska en ole itse joutunut niin pitkään aikaan olemaan erossa omistani. Korona kuitenkin ratkaisi asian nyt näin, ja päästyäni yli ensipettymyksestä, alkoi kesän uudelleen organisointi. Uusi työssäoppimispaikka löytyikin nopeasti, tosin vasta myöhemmäksi kesäksi, ja se tulee kulumaan todennäköisesti pitkälti kissojen parissa Turun eläinsuojeluyhdistyksellä. Sen suhteen ajattelin kuitenkin ottaa jo pienen varaslähdön, sillä kissanpentukausi on jo alkanut, ja kissatalolla tarvitaan vapaaehtoisia sosiaalistamaan pentuja. Ehdin käydä kissatalon vapaaehtoisperehdytyksessä jo ennenkuin kuin korona laittoi ne tauolle, joten keskitytään nyt niihin vapaaehtoishommiin, joita voi tehdä lähellä. Ehkä Tuulispään aikakin koittaa vielä joskus. 
Nokka kohti uusia tuulia
Samalla kun vahvistui se, että jään sittenkin koko kesäksi Turkuun, oli aika kaivaa esille kaikki ne viestit kesäkuun jutuista joihin olin sanonut ei tai ehkä odottaessani tietoa siitä, peruuntuuko lähtö. Ehdin siis sittenkin niin muuttoavuksi kaverille, ja pääsen osallistumaan Kaniininkasvattajien tuotantokanikurssille, joka siirtyi huhtikuulta kesäkuun puoliväliin. Ja mikä ehkä parasta, pääsen kuvaamaan Mallun pennuista myös 6- ja 7-viikkoiskuvat. Kesäkuustakaan ei siis taatusti tule tylsä, vaikka loma alkaakin nyt vain muutaman päivän varoajalla. Ylihuomenna saan myös uudet hyönteiseni Turkuun, ja pääsen laittamaan niille asumuksia kuntoon.

Pankki pitää meitä edelleen jännityksessä asuntolainan suhteen, mutta yksi asia on silti varma: muutamme tästä viimeistään syyskuussa joko tilapäisesti tai pysyvästi. Niinpä lomasta osa tulee varmasti kulumaan kaappeja läpikäyden, ja tavaroita karsien. Yksi kuorma lähtikin jo eteenpäin Roskalava Turku -ryhmän kautta, ja huomenna lähtee yksi lasti kissatalolle. Muuttoapuna toimiminen on yksi parhaita tapoja muistuttaa itselleen, kuinka paljon arjessa melko näkymätöntä tavaraa kaappeihin kätkeytyykään.

Mutta ennen loman alkua on jäljellä vielä kaksi päivää työssäoppimista koirahoitolalla. Koronan takia valtaosa hoidokeista on ollut vakituisia päivähoitolaisia, joten kuluneet neljä viikkoa on saanut viettää osittain samojen koirien kanssa. Sen myötä voinkin sanoa, että etenkin muutamaa noista tyypeistä tulee kyllä ikävä, kun työssäoppiminen päättyy. Samaan aikaan sitä on kiitos toukokuun vaihtelevien kelien päässyt lenkkeilemään niin kauniissa auringonpaisteessa kuin räntä- ja kaatosateessa erilaisten koirien kanssa siinä määrin, että oma koirakuume on ehkä hieman laantunut. Tai ainakin tämän jälkeen olen taas astetta kriittisempi koiran rodun ja ominaisuuksien suhteen, mikäli vielä joskus lähden valitsemaan itselleni koiraa.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Mallun pennut 5 viikkoa

Moni sanoo, että fretinpennut ovat söpöimmillään viisiviikkoisina, ja ainakin tänään voin niin allekirjoittaa sen. Kaikilla Mallun mineillä on nyt silmät auki, ja ne ovat alkaneet paitsi tutkia elinympäristöään, myös leikkiä. Minit ovat yhtäaikaa niin fretinoloisia, mutta silti niin pieniä ja pörröisiä että itkettää. Tälläviikolla moni mineistä tapaa ensimmäistä kertaa myös omat ihmisensä, kun Sarianna alkaa ottaa vastaan muitakin pennunkatsojia kuin yliaktiivisia sijoituskotimammoja.

Kaikki minit 5vk
Sotatanssin Aji Norteno, suklaa angora uros, 5vk, 324g
Sotatanssin Carolina Reaper, pastelli angora naaras, 5vk, 247g
Sotatanssin Rocoto Riesen, pastelli ppk uros, 5vk, 335g
Sotatanssin Trinidad Scorpion, pastelli ppk uros, 5vk, 338g
Sotatanssin Naga Jolokia, suklaa angora uros, 5vk, 306g
Tänään pentuja pallutellessa ja kasan pentuja nukahtaessa syliini auringon paistaessa minua ei harmittanut enää yhtään niin paljon se, että seuraavan työssäoppiseni peruuntuminen vahvistui. Sen myötä siirsin kesälomani kesäkuulle, ja tulen viettämään sen Turussa, eli ehdin näkemään minit vielä useampaan kertaan ennenkuin ne matkaavat uusiin seikkailuihin uusien ihmistensä kanssa. Uusi työssäoppimispaikkakin on jo löytynyt heinä-elokuun vaihteeseen, jolloin alunperin aion olla lomalla, eli opinnot tulevat silti etenemään suunnitellussa aikataulussa.

On ne aika ylisöpöjä <3
Mallun mielestä nyt paparazzeilu saa riittää
Kahdella mineistä on jo olemassa yhteinen instagram-tilikin, Carolina Reaperin, eli tuttavallisemmin Vilijonkan ja Rocoto Riesenin, eli Nuuskamuikkusen tulevat seikkailut tulevat löytymään nikin @chilisibling_ferrets takaa. Ainakin itsellä se lähti heti seurantaan. 

lauantai 23. toukokuuta 2020

Toukokuun synttäritytöt ja -poika

Vappu saikin kuun alussa jo oman postauksensa, mutta senkin jälkeen toukokuussa on juhlittu jo kolmia synttäreitä, ja ne kaikki vielä peräkkäisinä päivinä. Kolmen päivän synttäriputken aloitti Mihail, joka täytti 7 vuotta 17.5. Seuraavana juhlittiin Itsyä, joka täytti 5 vuotta 18.5. Kolmentena juhlansa sai Lysti, joka täytti 3 vuotta 19.5.

Miikkis 7 vuotta
Miikkis on nyt seitsemänvuotiaana jo selvästi pappaantunut. Pappaantumisen mukanaan tuomista muutoksista tuli kirjoiteltua jo tammikuussa, mutta viimeksi tälläviikolla Miikkis oli taas laittanut haisemaan. Tälläkertaa kyse oli jo astetta isommasta annoksesta, sillä haju tuntui todella lievänä jo pihalle, kun tulin tiistaina kotiin. Vasta rappuun asti astuttuani kuitenkin tunnistin, mikä haju on kyseessä, ja vasta omassa asunnossa sisällä (ja etenkin makuuhuoneessa) se tuntui kunnolla. Sen jälkeen on kuitenkin taas keskusteltu Jussin kanssa astetta vakavammin, olisiko omakotitaloon muuttoa mahdollista aikaistaa, ja torstaina käytiinkin jo katsomassa yhtä omakotitaloa, ja maanantaina mennään keskustelemaan pankkineuvojan kanssa, riittäisikö meillä rahkeet siihen tai johonkin muuhun omakotitaloon mahdollisesti jo niin että se olisi mahdollista hankkia ennenkuin tähän nykyiseen asuntoon tulee putkiremontti loppuvuodesta. Sillä vaikka en usko Miikkiksen vielä häiritsevän naapureita, niin jos tuo tuhnailu lisääntyy, olisi varmasti kaikkien kannalta kivempi, että ympärillä olisi enemmän väljyyttä.

Itsy 5 vuotta
Itsystäkin tuli nyt viisivuotissynttäreiden myötä virallisesti veteraani, mutta hänen kohdallaan toivon todelliseen mummoutumiseen olevan vielä vuosia. Ainakin vielä Itsy on samanlainen touhukas muumimamma kuin aina ennenkin, vaikka Itsyllä on ollut terveyden suhteen aina vähän huono tuuri etenkin mitä tulee hampaisiin. Nyt hammas- ja pernaongelmien kanssa on kuitenkin ollut taas onneksi tasaisempaa.

Lysti 3 vuotta
Lystistä meinasin alkuun laittaa, että neiti on kolmivuotiaana vielä täysin kakara, mutta Lystin kohdalla se ei pitäisi täysin paikkaansa. Lysti kun on kyllä selvästi aikuistunut monella tavalla, vaikka osaakin olla yhä myös riehakas rymyprinsessa etenkin painaessaan pitkin kämppää bestiksensä Mitellan kanssa. Se aikuisuus karisee hyvin äkkiä myös silloin, jos Lystille edes vihjaa, että ruokana voisi olla hiiriä. Silloin neiti tekee äkkiä toistuvasti uusia maailmanennätyksiä kiivetessään pakastimen päälle. Minun puolestani neiti saisikin pysyä kakarana vielä vaikka seuraavat kymmenen vuotta.

Itse sain jätettyä torstaina tarkistukseen Yrittäjän ammattitutkinnon aineistoni, eli mikäli sen osalta ei tule täydennyspyyntöjä, saan toisen nyt käynnissä olleista tutkinnoistani pakettiin kesäkuussa. Niitä aineistoja onkin nyt tullut hiottua valmiiksi siitä asti, kun Livian opetus jäi kesätauolle. Nyt eletään muutenkin vähän jänniä hetkiä kesän opintojen suhteen, sillä seuraavasta työssäoppimispaikastani ilmoitettiin alkukuusta, että heidän täytyy vielä miettiä, uskaltavatko ottaa harjoittelijoita vallitsevassa koronatilanteessa. Ensiviikolla pitäisi siis ratketa, pakkaanko laukkuni ja poistun Turusta kesäkuun ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi, koitanko keksiä äkkiä jotain muuta, vai siirränkö kesälomani kesäkuulle jotta saan lisää aikaa muuttaa kuvioita. Sen kuten asuntolainan saamisenkin saa siis pitää peukkuja! Tällähetkellä olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että järjestyivätpä asiat sitten miten vain, ne järjestyvät parhain päin.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Mallun pennut 4 viikkoa

Mallun pentujen kolmeviikkoiskuvien ottaminen meni tosiaan sen verran yöhön. että en onnistunut saamaan silloin mielestäni mitenkään kelvollisia kuvia. Sen myötä saatoinkin innostua tänään vähän turhankin paljon, ja muksuista tuli kuvattua kaksikin sarjaa kuvia kahdella eri alustalla. Ensiksi kuvatuista valkoisella alustalla kuvatuista kuvista tuli ne viralliset pentukuvat, jotka löytyvät Sotatanssin-facebookista. Jälkimmäisistä terassilaudoilla kuvatuista tykkäsin itse enemmän, mutta niitä ottaessa saatoin mennä vähän sekaisin ppk ja suklaapoikien kanssa, miksi ne saavat olla tällaiset epävirallisemmat sijoituskotifanikuvat.

Mallun pennut 4vk
Pikkuneiti kurkkii
Mallu ei ole ihan varma onko tällainen paparazzeilu ihan ok, kun pentu syö
Ensimmäinen pennuista vähän jo kurkkii, eli pian saadaan varmasti jo silmiäkin. Mutta on olemassa paljon asioita, joihin ei näkökykyä tarvitse, ja yksi niistä on lihansyönti. Tänäänkin kun saavuimme pentulaan toinen suklaapojista oli kokonaisen ankansiiven kimpussa. Veinkin Mallulle ja muksuille vähän tuliaishiiriä, nyt kun todennäköisesti Mallu ei enää muutenkaan saisi syödä hiiriään yksin.

Sotatanssin Rocoto Riesen, pastelli ppk uros, 4vk 237g
Sotatanssin Aji Norteno, suklaa angora uros, 4vk 225g
Sotatanssi Carolina Reaper, pastelli angora naaras, 4vk 194g
Sotatanssin Trinidad Scorpion, pastelli ppk uros, 4vk, 242g
Sotatanssin Naga Jolokia, suklaa angora uros, 4vk, 223g




keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Fretin omistamisen hehkeitä hetkiä ja Nutella 2v

Viikko on taas alkanut lennokkaasti, kun kevään kaikki lähiopetus on pakattu tähän viikkoon iltaopetuksena. Sen lisäksi viikko sitten alkanut työssäoppiminen on jatkunut normaalisti. joten kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja nukkumassa. Tämän viikon jälkeen taas keveneekin sitten selvästi, kun opetus taukoaa kesäksi, joten etätehtävien ja luentojen määrä tippuu selvästi. Tämän härdellin keskellä Nutella täytti 2 vuotta maanantaina. Tuntuu yhä ihan uskomattomalta, että tuo nuori kakara on Mallun pentujen myötä jo mummu.

Maanantain synttärityty <3
Maanantaina pääsin myös pitkästä aikaa todella nauttimaan frettien jemmailun mukanaan tuomista iloista. Maanantai aamuna Turussa tuli aamusta taivaan täydeltä vettä ja räntää, joten minulla tuli pienoinen kiire kaivaa sadetakkia esille. Tämänhetkiseen työssäoppimiseen kuuluu yleensä 5-8 lenkkiä päivässä, joten kelinmukainen ulkovarustus on aika oleellinen osa varustautumista. Normiarjessa myönnän liikkuvani hyvin vähän ulkona sadekeleillä, joten paraatipaikan sijaan sadetakki kaivettiin esille kaapin syövereistä. Sadetakki löytyikin nopeasti, mutta aika pian tuli huomattua yksi pienoinen mutta... Olin jännännyt mahtuuko takki enää kunnolla päälle, viime käyttökerrasta kun on vähän aikaa, mutta en ollut osannut edes pelätä sitä, että fretit on pari kertaa bongattu kyseisestä kaapista nukkumasta. Eihän se nukkuminen mitenkään takkia pilaisi, mutta sielä missä nukutaan, on myös hyvä säilyttää evästä, ja nytkin sadetakin väliin oli jemmattu kuollut hiiri, joka oli kosteutta hylkivän kankaan suojissa ehtinyt muhia jo jonkin aikaa hajun leviämättä kaapin ulkopuolelle. Mutta kun takkikäärön avasi, aromit olivat kyllä kaikkea muuta kuin mieltä ylentävät.

Tässä kohtaa töihin lähtöön oli aikaa puolisen tuntia, joten vaihtoehtoja oli tasan kaksi: toivoa että haju kyllä haihtuu ulkona reippaillessa, tai lähteä liikenteeseen hyvin sadetta kestävällä, mutta paksusti topatulla työtakilla. Lopulta vaihtoehtoja puntaroituani päädyin valitsemaan hajun, sillä toisella takilla tarkenee vaikka seisoskella kentän laidalla kunnon pakkasella, joten kävellessä se olisi äkkiä pätsi. Siinä istuessani autossa kuolemalta haisevassa takissa, ehdin ehkä muutamaan kertaan miettiä, millainen lukko eteisen kaappiin hankitaan. Onneksi koirat ottivat minut vastaan tavalliseen tapaan hajusta huolimatta, ja korona-aikaan hajuetäisyyden pito ohikulkijoihin on muutenkin enemmän kuin suotavaa.

Mauno vahtii, että neidit saavat iltapalansa ajoissa, vaikka mami säätää ja sinkoilee
Eilen ehdin myös käydä pikaisesti ottamassa 3vk kuvat Mallujen pennuista, mutta koska aurinko oli siinä vaiheessa jo painunut mailleen, en saanut kuvista edes lisävalolla mieleisiäni. Niinpä alustavasti jo uhkasin tehdä viikonloppuna uuden kuvausiskun, josko viikonlopulle onnistuisi edes yksi kaunis päivä kuvauksille.

On ne ihan pirun söpöjä yön pimeydessäkin <3

tiistai 5. toukokuuta 2020

Mallun pennut 2 viikkoa

Tänään Mallun muksut täyttivät kaksi viikkoa. Siitä on nyt useampi päivä kun näin muksut viimeksi, eikä noita ollut enää tunnistaakaan, kun olivat taas kasvaneet niin valtavasti. Isoin muksuista on jo nyt 95g! Eli pian kymmenkertainut syntymäpainonsa. Karvapeitekin on koko ajan vahvistunut, ja suklaat ovat sen myötä jatkaneet tummenemistaan jopa niin paljon, että Sarianna on alkanut miettiä, mahtaako niistä tulla jopa enemmän Nutella-mummun kuin Käpy-isän värisiä.

Minimurut 2vk
Ja sitä ei tarvinne edes sanoa, että pennut olivat ihan syötävän suloisia, ja olisin jaksanut ihailla niitä vaikka kuinka pitkään, ellei Sariannan olisi pitänyt aloittaa töitänsä ja Mallu halunnut pienensä takaisin niin äkkiä kuin mahdollista. Mallu ei ole yhtään vakuuttunut siitä, kuinka tarpeellista tällainen lasten kuvaaminen ja kuvien levittely pitkin nettiä on. Mallu voikin olla pian helisemässä, kun reilun viikon sisään muksut voivat alkaa itsekin karkailla jo pesästä ja alkaa maistella kiinteitä ruokia. Tähän asti muksut kun ovat vielä aika nätisti pysyneet sielä, mihin emo on ne kantanut.

suklaa angora poika, 86g

pastelli angora tyttö, 75g

suklaa angora poika, 88g

pastelli puolipitkäkarvainen poika, 88g

pastelli puolipitkäkarvainen poika, 95g

Maailman suloisimmat karvanakit <3



lauantai 2. toukokuuta 2020

Hauskempia vappukuulumisia

Vapunaaton yöllisten itkujen jälkeen vappupäivänä keskityttiin meidän synttärityttöön Vappuun ja muuhun kotona olevaan laumaan. Vappua juhlittiin voimassa olevien suositusten mukaisesti kotona oman lauman kesken, eli mitä parhaassa seurassa. Ulkona oli koko päivän tuulisen oloista ja välillä satoi vettä, joten ei lähdetty edes selvittelemään, kuinka suosittuja vähemmän suositut piknikpaikat ovat tällaisena aikana. Kotonakin kun riittää vaikka mitä puuhaa yleisestä hengailusta eläinten hoitoon ja pelailuun.

Vapun ja Huiskun vappukollaasi

Vaikka Jussi oli meillä se, joka kissat alunperin halusi, pakko myöntään että Maunosta on tullut aika mammanpoika, joka osallistuisi mielellään kaikkeen mitä minä teen. Palapelit ovat meidän uusi yhteinen harrastus, jonka suhteen Mauno tosin vasta opettelee, miten siinä voisi olla parhaiten avuksi. Olen koittanut vihjata Maunolle, että paras tapa ei välttämättä ole maata keskellä peliä metsästäen etutassulla irtopaloja. Maunosta tämä tapa taas on varsin toimiva. Toinen minun ja Maunon yhteinen harrastus on hyönteisviljelmien hoito. Tätä Mauno jaksaisi tehdä vaikka kuinka, koska siitä on erittäin mielenkiintoista seurailla eri hyönteisten liikkumista rasioissaan. Onhan se myönnettävä, että noita hyönteisiä näkee huomattavasti useammin liikkeellä kuin vaikka käärmeitä tai tarantulia, joten kissamittapuulla niissä on paljon enemmän seurattavaa. Olen nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut panostaa koko ajan enemmän hyönteisten kasvatukseen itse, ja pyrin tällähetkellä siihen, että saisin toimivat viljelmät ainakin jauhomadoista, madagaskarin torakoista, lokusteista, madagaskarin sihisevistä torakoista, yhdestä tai parista siiralajista ja banaanikärpäsistä. Yksi iso syy tähän on toki huoltovarmuus nykyisten hyönteissyöjien muonavarannoissa, mutta ehkä sen voi jo bloginkin puolella tunnustaa, että odottelen samalla tietoa siitä, muuttaako meille mahdollisesti kesällä pieni kotipäästäisopossumin poikanen. Harrastustutulla kun on tällähetkellä naaras, jolla on allaan poikaset.

Mauno on kovin tykästynyt palapeleihin (katse lokustiterraan päin)
Hyönteishommatkin ovat kivoja, mutta ne voisi mieluiten tehdä muuten kuin päikkäriaikaan, niin jaksaisi olla skarpimpana
Frettineitejä ei olla otettu mukaan palapelitouhuihin, mutta kotitöitä neidit ovat päässeet tekemään kyllä vappunakin, koska kotityöt ovat parasta. Etenkin tiskikoneen tyhjennys ja täyttö sekä sängynpetaaminen ovat kestohittejä. Nutella on myös hyvin ihastunut meidän uuteen pystymalliseen pyykkitelineeseen, joka tarjoaa aiempaa paremmat mahdollisuudet tasohyppelyyn. Edellinen pyykkiteline kun päätyi eläkkeelle väännyttyään lopullisesti kissojen hyppiessä sen päälle aina kun sen päällä kuivatettiin frettien ja kissojen petejä. Nykyisestä telineestä ei ole ainakaan toistaiseksi bongattu muita kuin meidän suklaaorava. Onnistuttiin frettien mielestä vappuna myös pilaamaan (tarkoituksella) yksi kani paistamalla se uunissa, joten kerrankin meillä oli neitien kanssa yhtäläisemmät eväät. Tytöt tosin saivat omansa sellaisena, jona ne siitä pitävät, eli raakana.

Nyt se on todistettu: pyykkikoneet eivät syö sukkia. Nääteoravat vievät ne narulta.
Toki vappuna pidettiin myös pieni kuvaussessio, jotta saatiin Vapusta kunnon synttärikuva, ja Vapusta ja Huiskusta vappuhuiskukuvia. Jälkimmäisistä ei kyllä taidettu saada yhtään täysin terävää ja hyvin fokusoitunutta kuvaa, kun siinä kohtaa alkoi olla jo sellaiset vappuhepulit menossa. Mutta onneksi silloin voi aina tehdä tilanteeseen sopivan kollaasin.

Vapun synttärityttö Vappu <3
Maunokin halusi kuviin serpentiinin ja pallojen kanssa
Nyt nautitaan lauman kanssa vielä normaalista viikonlopusta, ja maanantaina itsellä onkin edessä seuraavat uudet haasteet, kun aloitan toisen työssäoppimiseni. Tälläkertaa tie vie koirien pariin, ja paikassa tulee olemaan useiden eri omistajien eläimiä. Eli epäilen että sieltä kuvaterveiset eivät onnistu samaan tapaan kuin lampolasta.

perjantai 1. toukokuuta 2020

Vappu 1 vuotta

Jussi Mäkilän syntymäpäiväsanelu potilaasta Vappu Mayday Vom Spreewald 010519

Anamneesi
Kyseessä 1-vuotias naaras fretti. Perusterve, mutta obesiteettiä. Implantti 2019. Historiassa pureskelua ja näykkimistä, mutta tämä rahoittunut. Nyt helposti lähestyttävä ja halittava. Sosiaalinen luonne. Ei hahmota henkilökohtaista tilaa. Taipumusta muodostaa yksipuolisia ystävyyssuhteita oman lajinsa ulkopuolisiin. Suvussa vastaavaa käytöstä. Pitää ihmisten ruuasta. Tästä ongelmaa painon hallintaan. Itse ei ongelmana koe. Ulkoilee kuitenkin säännöllisesti ja harrastaa vuorikiipeilyä.

Status
Yleistila hyvä. Ruskea standardikuvio. Puolipitkä turkki. Palpoiden pehmeä maha. Turkki pehmeä ja upottava. Silmät kirkaat. Vartalon yleiskuva myskikurpitsamainen. Kasvoilla tuima ilme, mutta leikkiessä tilanteeseen sopivat affektit.

Suunnitelma
Syntymäpäivän osalta rapsutuksia ja halauksia tarjotaan. Saa freteille suunnattuja herkkuja. Huomautettu, ettei freteille majoneesi sovi.

Diagnoosi
F50.8 Ahmintahäiriö

Sanelu loppu kiitos



Liite 1. Kuva potilaasta syntymäpäivänään.


Surullinen vapun aloitus

Koneella vietetty aika on taas mennyt pitkälti kouluhommien parissa, joten en ole ehtinyt tiistaina tai sen jälkeen päivittää edes muksujen yksiviikkoiskuvia, ja sitä kuinka uskomattoman hienosti ja tasaisesti kaikki ovat kasvaneet. Koska en ehtinyt hehkuttaa sitä tiistaina, se puhtaan onnellinen ja elämäniloinen postaus meni siinä, koska tänään en voi valitettavasti enää sanoa samaa. Tänään illalla tuli Sariannan suunnalta suru-uutinen koskien yhtä pojista, pientä pastelli angoraherraa. Iltapunnituksella kaikki oli ollut vielä hyvin, ja kaikki pennut olivat keränneet massaa tasaisesti niinkuin ne ovat tehneet syntymästään asti. Koska ensimmäinen viikko on yleensä se kriittisin, ei kukaan meistä ollut oikeasti enää odottanut, että tässä kohtaa mikään menisi enää pahasti vikaan. Niin kuitenkin kävi, ja yksi pieni hetki muutti yhden pennun osalta kaiken.

Koko jengi 1vk tiistaina. Nyt yksi on joukosta poissa.
Pentulasta kuului illalla jokin sinne kuulumaton ääni, ja kun Sarianna meni tarkistamaan onko kaikki kunnossa, yksi pennuista löytyi elottomana pentulasta. Pentulassa ei ole mitään mistä pentu olisi voinut tippua, eikä mitään muuta kuin emo, jonka alle se olisi voinut jäädä, joten pennun vammojen perusteella todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi jää se, että sen pää on kopahtanut johonkin liian kovaa Mallun siirtäessä pentua. Mahdollisesti ikkunan alla olevaan patteriin. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä henki oli lähtenyt välittömästi.

Ainoa lohtu tässä onnettomuudessa on se, että pentueessa oli vielä yksi varaamaton uros, eikä urospentuja ollut vielä yksilöity kenellekään. Niinpä Sarianna ei joudu tämän surun keskellä vielä soittamaan jollekin varaajista ja kertomaan, että odotettua perheenjäsentä ei tulekaan. Koska tiedän että noita muksuja odotetaan jo kovin, ja että vaikka uudet omistajat eivät olekaan vielä päässeet tapaamaan minejä, on niiden tuloon jo alettu kodeissa varautua. Niinpä nyt toivon enemmän kuin koskaan, että tämä olisi viimeinen vastoinkäyminen, ja loput viisi minisoturia eläisivät ainakin kymmenen vuotiaiksi.

Surku on kova myös Mallun puolesta. Sariannan oli ollut vaikea saada kuollut pentu siltä pois, kun Mallu oli koittanut parhaansa mukaan hoitaa sitä kuntoon. Onneksi kuitenkin Mallulle jäi vielä viisi taistelijaa rinnalle.

suklaa angora uros (etutassumerkki), 1vk 38g (vappuaattona 54g)
pastelli angora naaras, 1vk 32g (vappuaattona 46g)
pastelli puolipitkäkarvainen uros (takatassu-merkki), 1vk 40g (vappuaattona 59g)
pastelli puolipitkäkarvainen uros (ei merkkiä), 1vk 38g (vappuaattona 55g)
suklaa angora uros (ei merkkiä), 1vk 38g (vappuaattona 54g)

enkelipoika pastelli angora uros. Hyvää matkaa pikkuinen <3