Pieni haikeus iskee

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Minulla oli jonkinlainen linjaus siitä, että tänä kesänä ei oteta hoitoeläimiä kahteen viikkoon ennen häitä eikä kahteen viikkoon häiden jälkeen. Ei se sitten kuitenkaan ihan taas pitänyt, kun Lexi-fretille, joka on ollut meillä hoidossa useita kertoja aiemmin tarvittiin hoitopaikkaa. Aina aiemmin Lexi on ollut meillä hoidossa kaverinsa kanssa, mutta nyt mummuska on jäänyt yksin. Vaikka on tunnettu tosiasia, että minulla on krooninen pentukuume, yksi syy sen taustalla on varmasti se, että pennut pitävät arjen sopivan kiireisenä, että sitä ei ehdi jäädä liiaksi murehtimaan kaikkea. Nyt kun sitä päästi Lexin boksistaan tutkimaan alakertaa, ja hetken tutkimisen jälkeen Lexi kiipesi syliin ja nukahti siihen, itselleni meinasi tulla itku. Siitä on kuitenkin vain reilu vuosi, kun meidän lauman ikärakenne oli ihan päinvastainen kuin se on nyt, ja meillä oli Hattaraa lukuunottamatta pelkkiä mummoja ja pappoja ja keski-iän ylittäneitä. Niin tuon pienen mummonäädän katselu tuo hyvin vahvasti tunteet pintaan. Etenkin kun Lexi tuntuu hakevan vielä aiempaa vahvemmin kontaktia nyt, kun se on jäänyt yksin.  

Meillä kodinhoitohuone on vakiintunut hoitofrettien huoneeksi, jonka lisäksi hoitonäädät pääsevät jonkin verran valvottuina muuhun alakertaan. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että Lexi on saamassa laajemmat mummo-oikeudet alakerran suhteen tämän visiitin osalta, etenkin kun yhden mummon touhuja on huomattavasti helpompi vahtia kuin esimerkiksi kahden nuoren hybridin.

Pari päivää häiden jälkeen

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Häistä on nyt kolme päivää ja koti alkaa pikkuhiljaa palata normaaliasetuksiin. Kissoista etenkin Maunolla ja Rutulla on ollut ihan valtava halipula, kun hääjärjestelyt selvästi verottivat myös kissojen laatuaikaa. Eilen sain myös laitettua aika monta häitä varten hankittua pöytää ja tuolia kohti uusia seikkailuja Roskalava-ryhmän kautta. Eli pian aletaan olla taas siinä pisteessä, että autotalliin saattaisi olla mahdollista mahduttaa myös auto. 

Kuva: Pasi Leino

Eilen saimme käyttöömme myös valokuvaajan häistä ottamat kuvat, jonka lisäksi moni kavereista ja sukulaisista on muistanut häistä ottamillaan kuvilla. Mikä on ollut silläkin erittäin mukava, koska kuvaaja vaihtui tosiaan aika lennosta hääpäivän aamuna, ja oli paikalla vain vihkimisen ja potrettien ajan + vähän aikaa juhlan alusta. Mutta ottaen huomioon että diili lyötiin lukkoon puoli tuntia ennen vihkimisen alkua kuvaajan tarkistettua navigaattorista ehtiikö hän ajoissa vihkimiseen, jos lähtee ajamaan heti, olen diiliin varsin tyytyväinen. Siinä kohtaa ei nimittäin todellakaan tullut mieleen koittaa kilpailuttaa tai alkaa vertailemaan portfolioita.  

Kuva: Pasi Leino

Häissä meillä oli Hattaran kaappauksen ohella ohjelmassa vihkimisen yhteydessä ollut musiikkiesitys, taikuri sekä perinteisemmistä häävalssi, vaikka sen kuluessa kävi varmasti varsin selväksi, että kumpikaan meistä ei harrasta paritansseja. Mutta still-kuvissa se näyttää pääosin varsin hyvältä. Meidän kyllä oli tarkoitus vähän harjoitella, mutta harjoitukset jäivät aivan liian viime tippaan ja sitten Jussi meni nyrjäyttämään nilkkansa kunnostaessaan kilpikonnatarhaa. Joten me ei sitten harjoiteltu. Eikä Jussin jalka ollut kyllä ihan kunnossa vielä hääpäivänäkään, joten vapautin hänet kesken tanssin - olkootkin että anoppi nappasi hänet sitten lopputanssiksi, kun oma isäni tuli hakemaan minua. 

Livemusiikista meinasimme säästää ihan loppumetreille asti, mutta muutamaa viikkoa ennen häitä se alkoi onneksi kaduttaa, ja ehdimme vielä puhua meille esiintyjäksi Hilmapiirin, mikä oli kahdestakin syystä ihan loistava juttu: ensinnäkin, koska livemusiikki nyt vain on eri juttu, kuin nauhalta soitettu - ja toiseksi, vihkijä sai käyttää heidän äänentoistolaitteitaan, eli kaikki vieraat kuulivat tärkeimmän osuuden, vaikka hetkeä myöhemmin sitten huomattiin kuinka meidän itse hankkima äänentoisto ei toiminutkaan suunnitellusti.

Yksi vihjesalkuista

Jussi on viime päivinä puhunut kaikkein eniten mysteeripelistä, eli yllätys osui selvästi nappiin. Hattaran takaisin saamiseksi kun eivät riittäneet pelkät lunnaat, vaan Jussin oli yhdessä vieraiden kanssa etsittävä vihjesalkkuja ja ratkaistava niissä olevat pulmat. Siitä että hääkoristeet tuli haalittua pitkin vuotta Facebookin hääkirppiksiltä oli tässäkin kohtaa selvästi hyötyä, sillä Jussi ei ollut osannut epäillä, että viime hetkellä ilmaantuneisiin salkkuihin liittyisi jotain josta hänen olisi syytä kiinnostua isommin.  

Suomen Luonnonsuojeluliitolla on taas käynnissä kerää vieraslajikimppu -kampanja, jossa ilahdutetaan itseä kukilla poimimalla luonnosta maljakkoon Suomen luontoon kuulumattomia kasveja. Meilläkin hääkukissa oli paljon lupiineja.

Tarjoilupuolella lämpimästä ruuasta vastasi pitopalvelun kautta hankittu pyttipannukoju. Kahvipöytä sen sijaan koottiin talkoovoimin. Itse leivoin etukäteen pitsoja pakastimeen, siskoni hoisi marengit, keksit ja vegaanisen suklaakakun ja Jussin täti huolehti muista kakuista. Gluteenittomat pikkuleivät ja gluteenittomat pikkusuolaiset hankittiin valmiina. Pienimmille juhlijoille varattiin hedelmiä, maissinaksuja ja vauvanruokasoseita, joista ylijääneet saan sitten kierrätettyä eksolan tyypeille. 

Häiden ohjelma

Taikuri Lauri Koskinen Kuva: Ninni Nyyssönen

Dewin maskotti Sylvesterikin oli paikalla. Kuva: Saija Forsström

Kuva: Pasi Leino

Autotalli ennen ensimmäisiä Roskalava-noutoja

Ensimmäinen postaus rouva Mäkilänä

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika haipakkaa, ja niihin on mahtunut aikalailla tunteiden koko kirjo. Mutta tässä sitä nyt istutaan vasta vihittynä rouva Mäkilänä. Tänään meidän piti ottaa vähän rennommin, ja käydä läpi vasta vuokratavarat, jotka täytyy palauttaa. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin kirjaimellisesti lennosta, kun aamupäivällä ollut ukkoskuuro onnistui rikkomaan toisen pihateltan kiinnitykset ja koko iso juhlateltta meinasi tempautua lentoon. Onneksi kyseessä oli sen verran lyhyt tuulenpuuska, että teltta laskeutui takaisin omille sijoilleen, eikä onnistunut repäisemään irti kaikkia kiinnikkeitään. Mutta siinä hetkessä päivän ykkösprioriteetiksi muodostui juhlatelttojen nopea purku, ennenkuin niitä tarvitsisi oikeasti lähteä etsimään pitkin kyliä. Toisen teltan runko otti parista kohdin vähän osumaa ilmalennon aikana, mutta se saatiin onneksi silti kierrätettyä kaverille suojaksi hänen rakenteluhankkeeseensa.

Kuva: Saija Forsström

Eilinenkään ei mennyt maaliin täysin kommelluksitta, mutta lopulta kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, vaikka ukkonen vähän jytisi taustalla, kuvaajaksi lupautunut ystävä joutui perumaan viime hetkellä ja äänentoisto petti. Kun katsoo kuvista, kuinka taivaalla olleet tummat pilvet lähtevät hajoamaan vihkimisen aikana ja aurinko tulee esiin, kuvastaa se aika hienosti omakin fiiliksiä sillä hetkellä, kun stressi ja jännitys lähti purkautumaan kehosta. Eli ilma taisi lauantaina todellakin olla ihan kuin morsian. 

Kuva: Lena Haapamäki
En vielä tiedä kuinka paljon tulen palaamaan häihin blogin puolella, mutta päivään mahtui toki myös eläimellisyyksiä, vaikka hääalpakkaideasta luovuttiinkin. Kiskattien Satu nimittäin otti ihanasti kopin meidän Suppiksesta, ja huolehti meidän treffeillä olleen tytön hääpäivän aamuna kotiin valmistautumaan synnytykseen. Ja kuinka moni voi sanoa saaneensa häälahjaksi mm. kuivattuja voikukkia, joita löytyi Tassulinnan Tuijan laittamasta paketista yhdessä muiden ihanuuksien kanssa. Morsiammen tai sulhasen sijaan meidän häissä kaapattiin Jussin lempifretti Hattara. Koska kaappaus piti luonnollisesti suunnitella sulhaselta salaa, olin puhunut mukaan juoneen ja juonta rakentamaan turkulaisen yhden naisen juhla- ja ohjelmapalveluita tuottavan yrityksen teekutsut.fi ja Dewin takapiruksi keräämään lunnaat. 

Kuva: Tomi Saarinen

Meidän häämatkasuunnitelmista kyseltiin myös paljon, mutta budjekti- ja eläintehoitosyistä olimme päättäneet jättää häämatkan ajankohtaan x. Häälahjojen joukosta löytyi kuitenkin myös lahjakortti yhden yön staycationiin Hotelli Kakolaan, ja kun ehdimme tänään paremmin miettiä asiaa, totesimme sen olevan jo itsessään ihan täydellinen häämatka. Eli kun saamme häät purettua, suuntaamme häämatkalle Turkuun. Voi olla ja todennäköistä onkin, että lähdemme vielä joskus yhdessä jonnekin pidemmälle ja pidemmäksi aikaa. Mutta sen ei tarvitse olla häämatka. Häämatkaksi meille sopii paremmin kuin hyvin rakkailta saatu lähimatka, jonka voimme tehdä nyt.  

Kuva: Risto Junnikkala

Häiden purkuun liittyen meillä tullaan lähipäivinä syömään paljon pannukakkuja, lettuja, munakasrullia ja makkaraa, sillä pyrkimyksenä oli ettei mikään häihin hankittu menisi haaskuuseen, mutta että kaikkea olisi silti riittävästi kaikille. Sitä koitettiin kovasti menuakin miettiessä laskeskella, ettei mitään herkästi pilaantuvaa jäisi ylitse tuhottomia määriä, ja että ylijäävät asiat olisi mahdollista hyödyntää mahdollisimman pitkälle omassa taloudessa. Sellaisia juttuja, joissa oli pidempi päiväys tai pakastusmahdollisuus varattiinkin sitten reilummin kuin muita, siltä varalta että enemmänkin porukkaa olisi jäänyt ihan iltaan asti. Mutta koska mukana oli jonkin verran lapsellisia ja paljon eläimellisiä, ja vihkiminen oli jo kello 12.30, se luonnollisesti rajoitti iltabilettäjien määrää. Vaikka ei siitäkään ollut mitään haittaa, että sitä laskeutui sitten iltaan pienemmän porukan kanssa, ja villin bilettämisen sijaan laskeutui sitten rentouttavan saunan jälkeen yöpuulle.

Kuva: Amira Anu
 

Hääpäivä sellaisena kuin se toteutui ei olisi ikinä onnistunut ilman useiden ihmisten apua, ja vielä useampien osallistumista. Mutta ehdottomasti isoin kunnia juhlien onnistumisesta kuuluu rakkaalle siskolleni, joka toimi kaasonani ja otti varta vasten lomaa voidakseen auttaa järjestelyissä ja joka oli alusta asti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa, ja monet juhlien parhaiten toimineista ideoista pyttärikojusta makkaranpaistopisteeseen tulivatkin juuri häneltä.

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI