sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kotimaan reissailua ennen maastapakoa

Viime viikon viikonloppu meni Tampereella sukuloidessa, eilen oltiin Helsingissä pitämässä
näätäpäivää ja ensiviikon lauantaina olisi vielä tarkoitus poiketa Capital!-frettinäyttelyyn käyttämään tytöt adv-testissä, ennenkuin näätäsirkuksen vetovastuu siirtyy viikoksi Jussille minun lähtiessäni afrikkaan. Näätäjengi alkaa olla onneksi jo kohtuu tottuneita reissaajia, joten joka viikonloppuiset reissut ovat menneet aika rutiinilla. Hoitokassinkin pakkaa nykyään jo hetkessä, kun pakkauslistan osaa ulkoa.

Eilen kyllä riitti vilinää ja vilskettä ihan mukavasti, kun paikalle saatiin lopulta kymmenen frettiä ja neljä haisunäätää. Vielä perjantaina odotettiin kuutta frettiä ja kahta haisunäätää, kun paikalla piti olla miun ja Jonnan tytöt frettipuolelta, ja haisunäätäpuolelta oli varmistunut vain miun ja Sinnan päärynät. Mutta sitten Heli tarjoutui tuomaan paikalle myös hieman miehekkäämpiä frettiotuksia, ja aamulla Noora kuittasi pääsevänsä mukaan Hipsun ja Pikku-Karhun kanssa. Ja kirsikaksi kakunpäälle tuli vielä nuori pastelliuros, joka tuli omistajineen ihmettelemään muita näätiä, ja joka luvan saatuaan siirtyi tekemään läheisempää tuttavuutta lajitovereihinsa - hurmaten kaikki aitauksen naaraat Snurre mukaanlukien.

Frettiaitauksen nuorimmainen eli Tekla osoittautui varsinaiseksi hyppyrioravaksi, joka kyllästyi melko pian koko aitaukseen, ja koitti kovasti pomppia sieltä pois, jos se mentiin sinne sylistä laskemaan. Tyttö myös käytti minua useampaan otteeseen hyppyrimäkenään juostessaan syliini ja koittaen päästä hyppäämään olkapäältäni eteenpäin. Se ei selvästi ymmärtänyt, miten kaikki muut tyytyivät touhuilemaan nätisti aitauksessa ja menemään jopa nukkumaan, vaikka ympäröivä liike olisi ollut täynnä vaikka mitä hienoa. Helin pojat sen sijaan keskittyivät kosiskelemaan Noitaa, joka ei ollut ihan otettu kaikesta saamastaan huomiosta.

Haisunäädät saivat oman aitauksensa frettien viereen, sillä tällä eläinmäärällä oli kaikkien kannalta helpompi, että kummatkin olivat omassaan. Paikalla kun oli kuitenkin molempia eläimiä useammasta laumasta, niin jo samanlajisissa oli ihan tarpeeksi ihmeteltävää. Miikkis ei tosin ollut ihan vakuuttunut haisunäätäaitauksesta, kun sinne tuli sitten sitä sukua. Muutaman kerran se katseli kaihoisasti frettiaitauksen suuntaan, ennenkuin päätyi pyytämään syliin. Frettiaitauskin olisi kyllä saattanut olla pojalle aika pettymys, sillä sielä olisi ollut aika monta uteliasta kuonoa enemmän kuin kotona. Mutta kyllä Miikkiskin taas aika nopeasti tottui siihen, että ei ollut ainoana päärynänä paikalla, ja Wilma kelpasi taas nukkukaveriksi - onhan se kuitenkin aika pörröinen ja lämmin.

Itsy pääsi kyllä tekemään vähän tuttavuutta viereisen aitauksen tyyppeihinkin, kun Noora otti sen
syliin yhtäaikaa Pikku-Karhun kanssa. Itsy olikin sitten heti tekemässä Pikku-Karhuun tuttavuutta ja putsaamassa sen niskaa, mikä hieman poikaa ihmetytti. Itsy on kuitenkin nähnyt haisunäätiä jo pienestä pitäen ja viettänyt kesällä paljon aikaa Pikku-Karhun Mörkö-veljen kanssa, joten sillä päärynä ei ole paljoa lajitovereita ihmeellisempi tuttavuus. Saatiin siinä ehkä Noorallekin sitten vähän frettikuumetta syttymään, ainakin hän kovasti sanoi Itsyn pöllivänsä. Minä kuitenkin toivon, että itselle ei tule koskaan tilannetta, että joutuisin tytöstä luopumaan, vaikka Noora ei ollut eilen ainoa, joka olisi sen halunnut.

Pastelliriiwiöt eli Noita ja Mitella käyttäytyivät kummatkin kanssa koko näätäpäivän oikein hyvin, vaikkeivat vielä pääsekään samalla tavalla kaikkien syleihin kuin porukan luottonäädät. Yhden ensivuoden pentujonolaisen päästin tosin leikkaamaan Mitellan kynnet, kun hän mainitsi, että sitäkin pitäisi vielä treenata, ja minulla sattui sopivasti olemaan kynsisakset mukana. Se onnistui hyvin jopa ilman lohitahnaa.
Tänään aamulla sitä sai kuitenkin taas itse pientä osumaa Mitellan hampaista, kun tytöllä iski aikaisin aamulla kauhea hepuli, eikä se saanut ketään leikkiseuraksi. Niinpä se hakeutui sitten sänkyyn hakemaan painikaveria, ja tuli poistetuksi sieltä useampaan kertaan. Yhdellä kerralla laskiessani tyttöä alas, se onnistuikin sitten kääntämään päänsä ja tikkaamaan kolmesti sormeen. Se kävi sitten herätyskellosta, kun piti nousta hakemaan haavanpuhdistusaine ja asentamaan laastari. Ja pentua harmitti taas vietävästi, kun kukaan ei taaskaan lähtenyt leikkiin mukaan, ja sitäkin käskettiin lopettamaan.







 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Lemmikkimessut 2016

Lemmikkimessuista toipuminen on yhä vähän vaiheessa, mutta josko niistä jo jotain saisi ylös :)

Hukkapätkä, Wilma & Hipsu
 Meillä rumba alkoi todenteolla perjantaina, kun tytöt vietiin Sariannalle hoitoon ja auto pakattiin lauantaita varten lähtövalmiiksi. Tänä vuonna meidän ständin koko kalustus pöytineen, tuoleineen ja pentuaitauksineen tuotiin Turusta, eli niitä soviteltiin autoon perjantain ja lauantain välinen yö. Homma piti tehdä jo aiemmin illalla, mutta voitte kuvitella, kuinka sitä jää suustaan kiinni ja toivottamaan miljoonat hyvät yöt, kun vie fretit ensimmäistä kertaa hoitoon. Olkootkin, että sain tytöt hoitoon Sariannalle, niin että niin paikka kuin hoitajakin oli tytöille tuttu ennestään, ja Sarianna tuntee miun tytöt hyvin.
Mihail & Pirre
 Jussi selvisi lopulta nukkumaan yhden pintaan, ja mie jäin vielä viesteilemään viime hetken messuohjeistuksia huolto-ovista ja muista. Lopulta kellon soittaessa viideltä Jussilla oli unta takana nelisen tuntia ja itsellä pari, mutta sillä sit mentiin. Turun päässä koukattiin vielä kyytiin Kasperi, joka oli nakitettu hamsteriyhdistyksen ständille. Autotiet olivat varsin tyhjiä kuuden pintaan lauantaiaamuna, joten matka kului varsin joutuisasti. Siinä ehti vielä käydä mielessään läpi pakkauksia ja miettiä mitä on pikkutunneilla unohtanut - skunkin ruokavalioesimerkkilautanenkin kun oli täydennetty keskellä yötä ABC:ltä. Onneksi sitä oli kuitenkin melko varma siitä, että kaikki kriittinen oli mukana.

alpakoita
Messukeskukselle päästyä ja oman loosipaikkamme löydettyämme hajaannuimme tahoillemme. Minä
siirryin kasaamaan haisunäätäyhdistyksen ständiä, Kasperi meni kasaamaan hamsteriyhdistyksen ständiä ja Jussi lähti viemään autoa. Jussin palatessa parkkeeraamasta olin jo saanut pöydän ja playpenit pitkälti kasaan, ja Jussi alkoi sitten kiinnitellä kylttejä samalla kun minä kasasin esimerkiksilautasta. Sitten kaikki alkoikin olla pikkuhiljaa haisunäätiä vaille valmista. Siinä kohtaa päätin tehdä myös ensimmäisen pienen kurkkauksen lemmikkimessualueelle, kun tiesi että messujen auettua yleisölle ständillä tulisi tuskin olemaan hiljaista hetkeä - ja samalla sortui heti vähän shoppailemaankin, kun yhdellä ständillä oli myynnissä taitettavia matkavessoja.

Vähän ennen kymmentä saimme ständille vahvistusta Noorasta, Jurasta ja Monnasta, jotka toivat mukanaan Kiukun, Hukkapätkän, Pikkukarhun ja Hipsun, ja vähän kymmenen jälkeen saapui Sinna Wilman kera. Heidän lisäksi saimme lauantain esittelytiimiin vielä Jonnan ja Nikon. Tällä edustuksella sitä olisi varmasti joutanut ottamaan enemmänkin vapaata omalta ständiltä ja lähteä kunnolla kiertämään, mutta jos tota puhutaan, en mie oikeastaan edes malttanut. Olisihan messuilla ollut varmasti vaikka mitä hienoa, mutta en minäkään liian usein pääse paijailemaan kaikkia noita skunkkiotuksia mitä meillä messuilla oli. Niinpä minä mielelläni pysyin ständillä sylitellen Miikkikstä ja muita. Pikkukarhu oli yhtä hurmaava kuin aina, ja sydämeni suli ihan uudella tavalla Hukkikselle. Sillä kun oli kova touhu koko ajan päällä, ja se kiipesi melkein punttia pitkin syliin, jos sen kehtasi laskea alas, kun se olisi mieluummin seilannut sylistä syliin siinä toivossa, että se olisi johtanut pieneen messukeskus seikkailuun. Hukkiksen harmiksi se ei kuitenkaan joutunut yhtään hukkaan, vaan palautui aina syliin tai aitaukseen. 

aaseja, muuli jää juuri taka-alalle piiloon




Kun messut oli taputeltu lauantailta suuntasimme Hesburgerin kautta Jussin tädille yöksi. Siinä kohtaa itse oli jo niin väsynyt, että oli läheltä etten nukahtanut pöytään teekupin äärelle. Niinpä itsellä ei iltaan mahtunutkaan muuta ohjelmaa kuin se että kaaduttuani sänkyyn havahduin seuraavan kerran herätyskelloon. Jussi oli sitten illalla ihanasti katsonut Mihailille iltapalat ja esitellyt sen serkulleen. Herätyskellon soitua koitti sitten hieman freesiytyä ja syödä aamupalaa ennen seuraavaa koitosta.


Ständi kasaanlaitettuna
Itse ei kuitenkaan ollut ainoa reissussa nuutunut. Mihail oli kanssa sotkenut itsensä, ja Jussia hieman harmitti, kun pitäisi lähteä esittelemään hieman kellertävää ja pissalta haisevaa eläintä. Kun olisihan se kivempi, että poikakin olisi edukseen muutenkin kuin luonteensa puolesta. Hätä ei kuitenkaan ollut sen näköinen, sillä lemmikkimessuilla oli käynnissä myös kissanäyttelyt - ja sielä missä on kissanäyttelyt, on kojukaupalla kuivashampoita, tahranpoistoaineita ja muita, joilla reissussa rähjääntyneistä karvakavereista saadaan taas viimeisen päälle stailattuja muotovalioita. Niinpä Mihailillekin löytyi kuivashampoo, jolla saatiin sen turkista enimmät rasvat ja tunkkainen haju nopeasti ennen messujen aukeamista. Sitten vain koitettiin sitä ennen pöllyyttää enimmät puuterit pojan turkista.

messuostokset ja joitain ilmaisnäytteitä
Sunnuntaina meidän seuraksi liittyi Noora ja Jura Pikkukarhun ja Hipsun kera, Sinna & Wilma sekä
Henrietta ja Pirre. Pirre oli nyt ensimmäistä kertaa esiintymässä, ja se oli kyllä ensikertalaiseksi todella reipas. Itsestäkin oli aivan ihana päästä esittelemään Mihailin siskoa kaikille tutuille ja tuntemattomille, vaikkakin viimeistään siinä kohtaa kun Mihail ja Pirre laitettiin samaan aitaukseen itsellä iski pieni haikeus. Mikäli asiat olisivat menneet toisella tavalla, meille olisi saattanut tulla tänä vuonna Pirren pentueesta samanlainen pieni naaraspimpula Miikkikselle kaveriksi ja kisailukumppaniksi. Olivat ne niin ihania, etenkin siinä kohtaa kun ne saivat päivän päätteeksi jaettavakseen kunnon buffetin, eli esillä olleen ruokalautasen. Sisko ja sen veli. Reilusti päälle viisikiloinen nallekarhu ja parikiloinen siro keijukainen.

Vaikka pää pyörikin pääsääntöisesti raidallisissa tunnelmissa, sitä ehti käydä sunnuntaina katsomassa myös alpakat, aasit, rotat ja muulin. Mutta vaikka niitä kaikkia katsoi mielellään, sitä oli samalla kerrankin vahva tunne siitä, että en oikeasti halua mitään niistä nyt. Oman ständin ulkopuolisista eläimistä ainoat jotka onnistuivat todenteolla varastamaan huomioni olivat Snurre, Esteri, Mitella ja Itsy - sillä pitihän tytöille jotain tuliaisia hankkia, vaikka kuinka olin päättänyt, että en ostaisi niille mitään. Tälläkertaa tuliaisia tuli etenkin nuoremmille: kumpikin sai valjaisiinsa oman nimikkolaatan, jonka lisäksi Itsy sai uuden huiskun. Yhdellä kissakojulla kun oli myynnissä hienoimpia huiskuja mitä Jussi oli ikinä nähnyt, ja Jussista meidän huiskunäätä oli ehdottomasti ansainnut yhden sellaisen hinnasta viis. Tuosta huiskusta pitäisi kyllä joku päivä kuvata video, jotta saisi kunnolla näytettyä, mikä tekee huiskusta niin hienon. Messuilta löytyi myös uusi hajunpoistosarja: PowAir, joka löhtee meillä testiin heti edellisten siivoussuihkeiden loputtua.

Mihailin ja Pirren buffetti


Sunnuntaina messupäivän päätteeksi käytiin heittämässä Kasperi kotiinsa ja hakemassa tytöt Sariannan luota omaansa. Sen jälkeen ei juuri muuta jaksanut kuin jäädä purkamaan reissukamoja sillä välin kun Jussi lähti kotiuttamaan omia uusia otuksiaan: yhtä tarantulaa ja automatkalla Enzoksi ristittyä bamburottakäärmettä. Kassien purun kun on ottanut osaksi iltarutiineja sen jälkeen, kun olen kerran unohtanut niihin syömättä jääneet raakaruuat muutamaksi päiväksi muhimaan. Kotona Miikkis painui suoraan pehkuihin, siinä missä Snurrella ja Mitellalla iski kotiinpaluuhepuli.


Kiitos messuista kaikille, joiden kanssa niitä tehtiin, ja jotka kävivät poikkeamassa <3

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Onnea on...

...kun Miikkis pyytää illalla päästä viereen ja nukkuu kainalossa peiton alla aamuun asti.

...kun Itsy syliinpäästyään nuolee kädet ja puskee, kun tykkää niin kovin tulla huomatuksi.

...kun Esteri tulee pitkästä aikaa vessavahdiksi ja käpertyy jalkoihin pää jalkaterällä.

...kun Snurre heittäytyy hurjaksi, ja vetää kunnon putputushepulit pitkin asuntoa.

...kun Mitella tulee ovelle vastaan, kun tulen töistä kotiin.

...kun Itsy vaanii telineessään olevaa leluhuiskua ja saa sen kiinni.

...kun Snurre leikkii Mitellan kanssa.

...kun Miikkis puskee jalkaa kaivatessaan nameja tai rapsutuksia.

...kun päiväpeiton alta löytyy kasa näätiä ...ja niitä siliteltyään päätyy itse nukahtamaan kasan jatkoksi.

...kun voi valmistautua talveen samassa kotipesässä maailman rakkaimmain lauman kanssa lämpöä hakien ja lämmittäen toisia <3

Onnea on kotiarki näätien kanssa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uusia petejä tytöille

Tänään kotiutui tilaukseni MadeByAnsa, eli tyttöjen nukkupussi, uniriippu ja unimaja. Levitin aarteet sängylle kuvattaviksi, ja Snurre olikin ensimmäisenä tutustumassa uusiin nukkupaikkoihin, ja Esteri tuli heti perässä. Junnuilla oli leikit käynnissä, niin ne eivät olisi varmaan hetkeen edes huomanneet muita kuin lattialla olevan uuden muovipussin, ellei Jussi olisi nostanut niitäkin sängylle. Itsy ei tosin malttanut pysyä siinä kauaakaan.

Meillä oli ennestään yksi nukkupussi samalta tekijältä, ja se on ollut jo pidempään yksi tyttöjen lemppareista. Tämänkertaiset sorruin tilaamaan, kun unohduin liian pitkäksi aikaa sivuille tekijän kysyttyä minulta mielipidettä siitä, voisivatko nämä sopia myös freteille. Mutta pitäähän sitä joskus tyttöjä hemmotella (miun prinsessat <3) - ja mikäs sen parempaa, kun voi samalla tukea suomalaista käsityötä.




torstai 3. marraskuuta 2016

Frettien kanssa Linnunmäellä

Eilen oli se päivä, kun pakattiin kaikki neljä tyttöä boksiin ja lähdettiin ajamaan kohti Kulloota ja sielä sijaitsevaa Linnunmäen eläinklinikkaa. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan kommelluksitta, ja aikataulusta jäätiin heti alkumatkasta, kun aikaa varatessa emme olleet osanneet huomioida, että varatulle päivälle sattuisi yksi talven ensimmäisistä lumimyräköistä. Mutta onneksi ehdittiin sentään saada sitä ennen uudet talvirenkaat Jussin autoon. Se ei kuitenkaan riittänyt estämään meitä myöhästymästä lähes puolta tuntia, vaikka lähdimmekin liikkeelle heti kun Jussi pääsi töistä ja sai haettua auton huollosta. Klinikalla oli kuitenkin heti vastassa todella mukavan oloinen hoitaja, joka alkoi sitten kirjata meidän tietoja ylös. Tämä kun oli meille ensimmäinen kerta Linnunmäellä.

Kun tiedot oli saatu koneelle, oli aika esitellä tytöt Gislelle. Koska mukana oli kaikki neljä, ja osa toimenpiteistä vaati rauhoituksen, Gisle halusi ensimmäisenä käydä läpi kuka on kuka, ja mitä kenellekin oli tarkoitus tehdä. Samalla hän pyöritteli tytöt läpi. Siinä kohtaa tuli sitten reissun isoin ylläri: katsoessaan Snurren korvia, Gisle kysyi, olemmeko huomanneet että sillä on korvapunkkeja. Hän sai itseasiassa mainita asiasta kahdesti, kun alkuun luulin hänen kysyneen onko tytöllä ollut korvapunkkeja, kun sen korvissa on edelleen joitain pinttymiä, joita ei ole saatu pois. Mutta kun hän sitten pyysi katsomaan korvaa ja sieltä ottamaansa vaikkua tarkemmin, kyllä ne sitten itsekin huomasi. Ja kirosi hiljaa mielessään. Ei sitä, että Snurrelta löytyi punkkeja, vaan sitä, että olimme olleet juuri edellisenä päivä hallimiitissä, jossa oli ollut kaikkinensä viisitoista näätää. Eli sitä pääsi sitten heti huoneesta lähdettyään näpyttelemään asiaa tiedoksi kaikille miitissä olleille, että tarkistavat ja tarkkailevat omiensa korvia. Itsekään kun en osaa yhtään sanoa, mistä Snurre on nuo saanut, kun näyttelyissäkin pyrkii siihen, että näädät eivät olisi kosketuksissa kuin muihin turkulaisiin, ja silti noille tulee laitettua aina välillä varuiksi loishäädöt.

Lauman läpikäynnin jälkeen Gisle kehoitti meitä poikkeamaan läheiseen pitseriaan. Hän siirtyisi poistamaan Itsyn hampaan ja hoitamaan muut rauhoitusta vaativat operaatiot ja lantitukset, ja hänellä menisi niihin ainakin tunti. Hetken mietin, olisiko sitä pitänyt silti jäädä klinikalle, vaikka en selvästi keksinyt, mitä sielä olisin tehnyt, mutta kun Jussikin kaipasi virvokkeita, lähdettiin sitten odotuspitsalle. Itse tosin roikkui odotusajan pitkälti kiinni puhelimessa punkkikeskustelun ja äidin kanssa käydyn puhelun merkeissä.
Frettien yöpala
Frettien yöpalaa kärttänyt mörköotus



Takaisin klinikalle palatessa kaikki neljä olivatkin jo takaisin boksissa ja hereillä - tai ainakin melkein hereillä. Tosin boksin unisin näätä oli se, jota ei ollut rauhoitettu, koska se oli saanut vain implantin, eli Mitella. Kaikki operaatiot olivat menneet hyvin. Itsyltä oli tosin jouduttu poistamaan kaksi hammasta yhden sijaan, koska haisevan hampaan viereinen hammas oli kanssa ollut huonossa kunnossa. Snurre oli rauhoitettu kevyesti verikoetta ja hampaidentarkistusta varten, ja korvapunkkeja lukuunottamatta neidistä ei löytynyt mitään vikaa: ei hampaista eikä veriarvoista. Silti minua ei kaduta, että se tuli otettua kanssa mukaan, sillä oli hyvin huojentavaa kuulla, että se on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa - ja punkkiongelmakin saadaan nyt hoidettua heti. Esterin hampaat oli myös putsattu hammaskivestä, ja sen lisäksi nyt junnuillakin on molemmilla implantit.

Sen jälkeen vuorossa oli vielä lasku. Koska eri operaatioita oli monta, ei puhelimessa ollut osattu sanoa kuin karkea hinta-arvio, mutta kyllä sen jo etukäteen tiesi, että rahaa tulee palamaan. Pelkät implantit kun ovat jo yksinään yli satasen kappaleelta, ja siihen hammasjuttuja ja muita päälle. Taisin kuitenkin mennä hetkeksi aika hiljaiseksi 736,94 euron loppusummasta, kun hoitaja lähti heti käymään erittelyitä läpi, että mistä summa koostuu ja tarkistuslaskemaan summaa. Mutta itsehän sitä päätti jo aikaa varatessa, että hoidetaan nyt kaikki kerralla kuntoon, niin tokihan se näkyy sitten laskussakin. Ja nämä tämmöiset ovat se isoin syy, miksi itselle on tullut hankittua luottokortti. Laskut olivat mukavan selkeästi eritelty, niin koitin napata niistä kuvat tähän loppuun, jos joku miettii, mitä nuo eri operaatiot kustansivat.

Linnunmäestä henkilökuntineen jäi erittäin positiivinen kuva, vaikka itse reissu raskas olikin. Paluumatkalla vielä tiputettiin hoitokonnuus Joonakselle Lohjan ABC:lle, niin pääsi sekin pois lattiamajoituksesta. Sitten jatkettiin hidasta kotimatkaa pimeässä. Säätilan aiheuttamien viivästysten vuoksi kotiuduttiin lopulta vasta muutamia minuutteja ennen puolta yötä, joten siinä ei enää paljoa muuta tehnyt kuin ruokkinut lauman ja painunut petiin. Kaikille viidelle nääpällä ruoka maistui onneksi hyvin jo heti yöllä - myös Miikkikselle, joka oli jo ehtinyt huolestua iltapalansa puolesta, kun meillä kesti.    





tiistai 1. marraskuuta 2016

Kuluseuranta 2016: lokakuun yhteenveto

Lokakuun piti olla (taas) säästökuukausi, mutta silti sitä sortui muutamissa kategorioissa, eniten leluissa ja pedeissä. Mitellalle kun koettaa tarjota sallittua tekemistä ja -puremista, mutta se on yksi lelujen täystuho. Muutamat leluista olivat sellaisia, jotka Jussi tytölle hankki, mutta laskin ne silti mukaan kuluseuraantaan, jotta saan itselleni parempaa kuvaa paljonko leluja tuo tappaa vuodessa (alan ensikertaa ymmärtää ne vinkit, joissa neuvotaan miten voi säästää rahaa tekemällä frettien lelut itse...). Suuruusluokaltaan saman tapainen sortuminen kävi Unipussien kanssa, kun sorruin tilaamaan tyttöjen vihreälle kylppäripedille pinkkikukallisen kaverin - ja boksiriipparin samalla kuosilla.

Siivouskategoriassa isoin meno-erä olivat pissa-alustat, joita tilasin kahdessa koossa yhteensä 150 kappaletta, josko ne sitten riittäisivät taas hetkeksi eteenpäin. Ne ovat olleet käytössä niin kätevät, että niillä mennään ainakin toistaiseksi eteenpäinkin.

Pienempiä kuluja tuli Miikkiksen kasviksista ja Snurren lohitahnoista, sekä Itsyn valjaista ja sen rekisteröimisestä Turvasiru-palveluun. 

Lokakuu

 Ruokakustannukset
-ötökät:-
-lihat:-
-kuiva-/purkkiruuat:-
-kasvikset: 4,00€
-namit: 9,98€
-lisäravinteet:-
-fisuille:-

Hygieniakulut
-kissanhiekka: -
-talouspaperi:-
-siivoustuotteet: 58,88€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut:-

Tarvikkeet
-nääpille: 67€
-kaloille:-

Lelut: 37,68€

Näyttelyt
-bensa-/junakulut:-
-arvat: 5€
-ilmoittautumismaksut:-

Eläimet:-

Yht.182,54€