Aprillipäivä tuli ja meni ilman aprillausta. Jussi kyllä yritti ilmoittamalla hankkineensa Naja siamnesiksen eli indokiinan sylkevän kobran sekä Bitis arientansin eli buffanderin ja tuovansa ne asunnolleni karanteeniin. Höpläytys ei mennyt kuitenkaan läpi, sillä tiedän aivan hyvin, että Jussi ei ole kiinnostunut puukyitä kovemmista myrkyistä. Ei ainakaan niin paljoa, että olisi valmis ottamaan sen riskin, että lievemmässäkin tapauksessa purema johtaisi todennäköisesti siihen, ettei hänestä tulisi ikinä ainakaan kirurgia. Jussista pila oli kuitenkin ollut hyvä, sillä kyseisistä käärmeistä oli juuri laitettu myynti-ilmoituskin herppi.nettiin, eli niiden varaaminen olisi ollut hyvin mahdollista.

Terveystarkastukseen muodostui jonoa heti sen auettua

Aprillauksen sijaan suuntasimme aprillipäivän aamusta juhlahumuun Koira-kissaklinikan
45-vuotissynttäreiden kunniaksi pystytetylle teltalle Turun keskustaan. Sielä oli ohjelmassa ilmaisia eläinlääkärintarkastuksia lemmikeille, ja jokainen tarkastuksessa käynyt sai lisäksi mukaansa yllätyskassin. Olin jo etukäteen tiedustellut, mitä lajeja tarkistus koskee, ja montako lemmikkiä saman omistajan olisi suotavaa maksimissaan mukanaan tuoda, ja niinpä me lähdimme paikalle Esterin ja Itsyn kanssa. Valikoin tytöt mukaan hampaidensa takia, ja koska kumpikaan ei ole käynyt tarkastuksessa marraskuisen Linnunmäki-reissun jälkeen. Kummaltakaan ei löytynyt hammaskiveä, joten sain kokonaisen päivän elää siinä uskossa, että saattaisimme selvitä ilman eläinlääkärissäkäyntiä kesän rokotuksiin asti. Seuraavana päivänä kuitenkin paikallistin, miksi fretit ovat mielestäni haisseet viime päivinä oudolta.

Eläinlääkärintarkistuksen jälkeen tiputimme Esterin ja Itsyn yhdessä Sariannan lauman kanssa Sariannan asunnolle ja lähdimme shoppailemaan. Minun piti hankkia vain liimapuikko nukkisaskarteluihin ja Sariannan ruokia laumalleen, mutta ei se taas mennyt ihan niin. Pienessä tassuputiikissa keskustassa kun tuli vastaan ihan uusi nappulatuttavuus: nappula joka on 83 prosenttisesti kaninlihaa. Olen jo pidempään harmitellut, kun kania ei löydy missään sellaisessa muodossa, jossa sitä olisi helppo syöttää nääpille, joten pitihän se pussi napata heti mukaan. Pienemmät ruokaeläimet kun tulee syötettyä vielä mieluiten kokonaisina, mutta koska jo hamsterien ja rottien kohdalla sotku on välillä melkoinen ja näky kohtuu makaaberi, olen suosiolla päättänyt, että mahdolliset kani- ja marsukestit saavat odottaa siihen, jos näädillä on joskus ulkotarha. Hamsterit taitavat päätyä samalle listalle sen jälkeen, kun lauma sai niitä eilen Mitellan synttärien kunniaksi. Aamulla hamstereita kun oli taas kiikutettu ympäri asuntoa ja revitty niin, että siistit pakastejyrsijät näyttivät tappofestivaalin uhreilta. Toistaiseksi tyydyin kuitenkin siirtämään ne vain siivouksen tieltä takaisin kuppiin, josko ne jopa vielä syötäisiin.

Sunnuntaina Snurre näytti mikä asunnossa haisee ja paljasti kiimansa kunnolla. Tytön alapää on nyt
ihan selvästi turvoksissa, ja sen myötä päästään varaamaan implantointiaikaa. Mahdollisesti jopa kahdelle näädälle, sillä Esteri saattaa olla lähestymässä samaa, vaikka sen kohdalla kiiman merkit eivät näy vielä läheskään yhtä selvinä. Selvästi kevään ja lääkityksen myötä Snurrellakin on nyt virtaa ja hormonit hyrräävät urakalla, mikä on tietenkin varsin positiivista. Samalla voin kuitenkin haudata haaveeni siitä, että tässä kuussa selvittäisiin eläinkuluista alle satasella.

Miikkistä frettien kevätkuhina tuntuu lähinnä ärsyttävän, ja sillä on viime päivinä ollut vähän pinna tiukilla frettien häsellyksen kanssa. Niinpä lauma on ollut yöt jaettuna kahtia niin, että fretit ovat saaneet itselleen keittiön ja vaatehuoneen ja Miikkis olohuoneen ja kylppärin. Saa poikakin sitten nukkua ja rauhoittua ilman että koko ajan on joku fretti pukittelemassa niskassa ja haastamassa leikkiin. Ulkoilusta kun ei olla vieläkään saatu haettua sitä yhteistä laatuaikaa Miikkiksen kanssa pojan hautauduttua aina vain syvämmlle pesäänsä koittaessani houkutella sitä ulos. Kai päivisin alkaa olla sille jo liian kirkasta ja illat ovat vielä turhan viileitä.

Uusi nappulatuttavuus

Frettien kanssa Linnunmäellä

Eilen oli se päivä, kun pakattiin kaikki neljä tyttöä boksiin ja lähdettiin ajamaan kohti Kulloota ja sielä sijaitsevaa Linnunmäen eläinklinikkaa. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan kommelluksitta, ja aikataulusta jäätiin heti alkumatkasta, kun aikaa varatessa emme olleet osanneet huomioida, että varatulle päivälle sattuisi yksi talven ensimmäisistä lumimyräköistä. Mutta onneksi ehdittiin sentään saada sitä ennen uudet talvirenkaat Jussin autoon. Se ei kuitenkaan riittänyt estämään meitä myöhästymästä lähes puolta tuntia, vaikka lähdimmekin liikkeelle heti kun Jussi pääsi töistä ja sai haettua auton huollosta. Klinikalla oli kuitenkin heti vastassa todella mukavan oloinen hoitaja, joka alkoi sitten kirjata meidän tietoja ylös. Tämä kun oli meille ensimmäinen kerta Linnunmäellä.

Kun tiedot oli saatu koneelle, oli aika esitellä tytöt Gislelle. Koska mukana oli kaikki neljä, ja osa toimenpiteistä vaati rauhoituksen, Gisle halusi ensimmäisenä käydä läpi kuka on kuka, ja mitä kenellekin oli tarkoitus tehdä. Samalla hän pyöritteli tytöt läpi. Siinä kohtaa tuli sitten reissun isoin ylläri: katsoessaan Snurren korvia, Gisle kysyi, olemmeko huomanneet että sillä on korvapunkkeja. Hän sai itseasiassa mainita asiasta kahdesti, kun alkuun luulin hänen kysyneen onko tytöllä ollut korvapunkkeja, kun sen korvissa on edelleen joitain pinttymiä, joita ei ole saatu pois. Mutta kun hän sitten pyysi katsomaan korvaa ja sieltä ottamaansa vaikkua tarkemmin, kyllä ne sitten itsekin huomasi. Ja kirosi hiljaa mielessään. Ei sitä, että Snurrelta löytyi punkkeja, vaan sitä, että olimme olleet juuri edellisenä päivä hallimiitissä, jossa oli ollut kaikkinensä viisitoista näätää. Eli sitä pääsi sitten heti huoneesta lähdettyään näpyttelemään asiaa tiedoksi kaikille miitissä olleille, että tarkistavat ja tarkkailevat omiensa korvia. Itsekään kun en osaa yhtään sanoa, mistä Snurre on nuo saanut, kun näyttelyissäkin pyrkii siihen, että näädät eivät olisi kosketuksissa kuin muihin turkulaisiin, ja silti noille tulee laitettua aina välillä varuiksi loishäädöt.

Lauman läpikäynnin jälkeen Gisle kehoitti meitä poikkeamaan läheiseen pitseriaan. Hän siirtyisi poistamaan Itsyn hampaan ja hoitamaan muut rauhoitusta vaativat operaatiot ja lantitukset, ja hänellä menisi niihin ainakin tunti. Hetken mietin, olisiko sitä pitänyt silti jäädä klinikalle, vaikka en selvästi keksinyt, mitä sielä olisin tehnyt, mutta kun Jussikin kaipasi virvokkeita, lähdettiin sitten odotuspitsalle. Itse tosin roikkui odotusajan pitkälti kiinni puhelimessa punkkikeskustelun ja äidin kanssa käydyn puhelun merkeissä.

Frettien yöpala

Frettien yöpalaa kärttänyt mörköotus

Takaisin klinikalle palatessa kaikki neljä olivatkin jo takaisin boksissa ja hereillä - tai ainakin melkein hereillä. Tosin boksin unisin näätä oli se, jota ei ollut rauhoitettu, koska se oli saanut vain implantin, eli Mitella. Kaikki operaatiot olivat menneet hyvin. Itsyltä oli tosin jouduttu poistamaan kaksi hammasta yhden sijaan, koska haisevan hampaan viereinen hammas oli kanssa ollut huonossa kunnossa. Snurre oli rauhoitettu kevyesti verikoetta ja hampaidentarkistusta varten, ja korvapunkkeja lukuunottamatta neidistä ei löytynyt mitään vikaa: ei hampaista eikä veriarvoista. Silti minua ei kaduta, että se tuli otettua kanssa mukaan, sillä oli hyvin huojentavaa kuulla, että se on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa - ja punkkiongelmakin saadaan nyt hoidettua heti. Esterin hampaat oli myös putsattu hammaskivestä, ja sen lisäksi nyt junnuillakin on molemmilla implantit.

Sen jälkeen vuorossa oli vielä lasku. Koska eri operaatioita oli monta, ei puhelimessa ollut osattu sanoa kuin karkea hinta-arvio, mutta kyllä sen jo etukäteen tiesi, että rahaa tulee palamaan. Pelkät implantit kun ovat jo yksinään yli satasen kappaleelta, ja siihen hammasjuttuja ja muita päälle. Taisin kuitenkin mennä hetkeksi aika hiljaiseksi 736,94 euron loppusummasta, kun hoitaja lähti heti käymään erittelyitä läpi, että mistä summa koostuu ja tarkistuslaskemaan summaa. Mutta itsehän sitä päätti jo aikaa varatessa, että hoidetaan nyt kaikki kerralla kuntoon, niin tokihan se näkyy sitten laskussakin. Ja nämä tämmöiset ovat se isoin syy, miksi itselle on tullut hankittua luottokortti. Laskut olivat mukavan selkeästi eritelty, niin koitin napata niistä kuvat tähän loppuun, jos joku miettii, mitä nuo eri operaatiot kustansivat.

Linnunmäestä henkilökuntineen jäi erittäin positiivinen kuva, vaikka itse reissu raskas olikin. Paluumatkalla vielä tiputettiin hoitokonnuus Joonakselle Lohjan ABC:lle, niin pääsi sekin pois lattiamajoituksesta. Sitten jatkettiin hidasta kotimatkaa pimeässä. Säätilan aiheuttamien viivästysten vuoksi kotiuduttiin lopulta vasta muutamia minuutteja ennen puolta yötä, joten siinä ei enää paljoa muuta tehnyt kuin ruokkinut lauman ja painunut petiin. Kaikille viidelle nääpällä ruoka maistui onneksi hyvin jo heti yöllä - myös Miikkikselle, joka oli jo ehtinyt huolestua iltapalansa puolesta, kun meillä kesti.