Nyt vuoden luvut on laskettu yhteen ja leivottu Jussin toimesta piirakoiksi. Lauma kokonaiskulut vuoden ajalta olivat 10 142€, eli keskimäärin 845€/kk. Eläinten hankintakulut koostuivat pääosin kaverilta käytettynä hankitusta merivesiakvaariokokonaisuudesta (1000€), josta yli puolet hankintahinnasta kuoleentui vuoden mittaan sillä, kun myimme paketissa tulleet kaksoiskappaleet eteenpäin (ennenkuin hankimme paketin, olimme ehtineet jo hankkia osan tarvikkeista viime vuoden puolella valmiiksi tulevaa projektia varten). Kuluseurannassa seurasin kuitenkin vain eläimistä tulleita kuluja, enkä kirjannut tässä yhteydessä ylös tarvikkeiden ja eläinten myymisestä tulleita tuloja.

 

Ruokintakustannuksista selvästi yli puolet (65%) ruokintaan kuluneesta summasta kului frettien ja kissojen ruokintaan, eli raakaruokaan, kissojen märkäruokaan ja kissojen kuivaruokaan (jota meillä käytetään lähinnä aktivointipeleissä, joten sen osuus ruokintakuluista oli vain 2%). Kissojen märkäruuissa summaa kasvatti Maunon siirtyminen erikoisruokavaliolle, ja se että meillä meni jonkin aikaa löytää Maunolle sopivat ruuat. Seuraavaksi eniten kului kokonaisiin ruokaeläimiin, eli esimerkiksi hiiriin, tipuihin ja ruokahyönteisiin, joista valtaosa meni matelijoille, sammakoille ja hämähäkeille. Heinäkategoriaan laskettiin myös muut kuivatut kasvit, joita hankittiin kaneille ja kilpikonnille. Heviosaston pientä osuutta selittää osaltaan se, että kesällä hyödynnettiin paljon pihan ja kasvihuoneen antamia, ja muina vuodenaikoina kauppojen hevihävikkiä ja oman keittiön ylijäämää.

Tarvikekuluissa akvaariotarvikkeet nousivat ykkösiksi, koska makeavesialtaaseen tuli tänä vuonna isompia ja kalliimpia tekniikkapäivityksiä. Nämä eivät onneksi ole jokavuotisia. Matelijapuolella taas iso osa hankituista tarvikkeista oli polttimoita ja muuta kulutustavaraa, jota joudutaan päivittämään säännöllisesti. Kissanhiekka on niiden tapaan jatkuva kulu. Rottatarvikkeissa isoin yksittäinen hankita oli likkojen käytettynä hankittu kolmas CritterNation double -häkki.

Eläinlääkärikuluissa pääsimme tänä vuonna todella edullisesti siihen nähden, mitä kaikkea laumalta on tänä vuonna tutkittu ja hoidettu. Tästä saan kiittää paljon työpaikkaani ja ihania työkavereitani. Eläinlääkärikuluissa terveydenhuoltoon on laskettu rokotukset, hormoni-implantit ja yleiset terveystutkimukset (kuten lauman ei-oireisiin perustuva sienitestaus). Sairaudenhoitoon taas kaikki lääkitykset ja oireilevien eläinten eläinlääkärikäynnit. Eutanasiakuluihin laskin myös tuhkaukset ja Mallun ruumiinavauksen.

Lukuihin ei sisältynyt mitään isompia yllätyksiä. Ne olivat isoja, mutta verrattuna siihen että minulla meni vuonna 2018 pelkkiin fretteihin ja haisunäätään 6770€ eli 564€/kk, summat olivat varsin maltillisia siihen nähden, kuinka lauma on moninkertaistunut kuudessa vuodessa. Toki muutamista luvuista (etenkin lemmikkien hankinta sekä pedit, lelut & muu ekstra) voisi löytyä karsimisen varaa ensivuonna. Toisaalta esimerkiksi eläinlääkärikuluosio voisi helposti olla huomattavasti isompikin.

Kuluseuranta 2024: joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi on tullut päätökseensä ja kuluseuranta alkaa olla yhteenvetoa vaille valmis. Joulukuusta tuli lemmikkien osalta vähän halvempi kuukausi. Tänä vuonna olimme tehneet linjauksen, että hankimme joululahjat vain lapsille, ja jätimme muun perheen mukaanlukien kumppani ja lemmikit lahjomatta. Lahjojen ostamisen sijaan keskityimme enemmän velkojen lyhentämiseen. Vaikka pakko myöntää, ettei päätöksestä pysyminen ollut kauhean helppoa, sillä sitä olisi kovin houkuttanut hankkia Yugien jouluyllätyspakettia ja vaikka mitä. Mutta ehkä jos ensivuonna pysyy hyvin päätöksessään siinä, ettei lemmikeille hankita mitään, mikä ei ole ehdottoman välttämätöntä tai lisää niiden hyvinvointia selvästi, sitä voisi ottaa sitten jouluna vähän hövelimmin.

Olen alustavasti päättänyt, että kuluseuranta ei jatku ensivuonna julkisesti blogissa. Mikäli joku on kuitenkin kokenut nämä postaukset jollakin tavalla niin perustavanlaatuisen mielenkiintoisiksi, ettei haluaisi näiden loppuvan, niin kommenteissa voi koittaa saada minut pyörtämään päätökseni. Muuten jatketaan sitten toisenlaisella eläinsisällöllä. Kuluaiheista on toki tulossa vielä koko tämän vuoden yhteenveto.

Ruokinta:

raakaruoka: -

kissanmärkäruoka: -

kissojen kuivaruoka: -

kokonaiset ruokaeläimet: -

hevi-osasto: -

heinä ja kuivatut kasvit: -

namit: -

lisäravinteet:

kanien pelletit: -

rottien kuivaruoka: -

kalanruoka: -

 

Tarpeelliset tarvikkeet: -

kissanhiekka: -

akvaariotarvikkeet: -

kuivikkeet: -

rottatarvikkeet (miniduna reissukäyttöön): 5€

matelijatarvikkeet:

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä: -

terveydenhoito: -

sairaanhoito (kissojen verikokeet ja lääkkeet): 82,48€

eutanasiat + tuhkaus: -

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt (Valentinen ilmot): 46,00€

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta:

Byrokratia: -

Joulukuun eläinkulut yhteensä:133,48€

Sytytämme kynttilän

Vuosi lähenee loppuaan. Somessa tulee koko ajan vastaan postauksia siitä, miten kukakin on onnistunut vuoden 2024 tavoitteissa ja mitä tavoitteita asettaa vuodelle 2025. Omat tavoitteet ensivuodelle tulikin jo julkaistua aiemmin. Sieltä puuttuu kuitenkin se oma isoin tavoite, eli vähemmän kuolemia, koska se ei ole suoranaisesti sellainen, johon voisin kovin vahvasti itse vaikuttaa. Sitä voi vain tehdä parhaansa lauman kanssa, ja toivoa parasta. Itselleni tämä vuosi oli edellisvuotta raskaampi, sillä kuolemia oli enemmän, ja niiden lisäksi meillä on ollut koko ajan joku sairaana. Jussi taas koki viime vuoden pahempana, kun karvakavereita meni enemmän, ja jouduimme hyvästelemään muunmuassa Mintun. Sen takia Jussi ei stressaa kissojen jatkuvia lääkityksiäkään niin paljoa, sillä hän valitsee sen vaihtoehdon paljon mieluummin kuin lopulliset hyvästit. Mintun kohdalla vain saavutettiin se piste, että edes jatkuvilla lääkityksillä ei olisi saavutettu enää riittävän hyvää elämänlaatua. 

Tänä vuonna meillä oli enemmän niitä kuukausia, joina menetimme useamman lemmikin, kuin niitä, joina emme menettäneet ketään. Se on kuormittanut päätäni todella paljon, ja saanut minut välillä kyseenalaistamaan hyvin vahvasti oman elämäntapani ja kykyni huolehtia tästä laumasta. Siitäkin huolimatta, että pahimpina stressikausina meillä on oikeasti käynyt tuttuja eläinihmisiä tarkistamassa että kaikki on ok. Itseni lisäksi tämä vuosi on ollut hyvin stressaava myös muutamille minua lähellä oleville eläinihmisille, mikä on tuonut paitsi hetkittäistä vertaistukea, tehnyt toki myös sen, ettei sitä ole voinut eikä halunnut kuormittaa muita niin paljon omilla jaksamisongelmilla.  

Haluaisin lähteä ensivuoteen asenteella, että ensivuosi on se vuosi, kun emme menetä ketään. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaisi, että useamman meidän tämän hetkisestä porukasta pitäisi tehdä ikäennätyksiä (esimerkiksi kääpiörotissa Opuntian ja Kielon elää selvästi yli 3-vuotiaiksi), mikä ei toki ole mahdotonta. Mutta se ei myöskään ole sellainen asia, jonka varaan ensivuoden jaksamista olisi hyvä rakentaa. 

Siinä meillä on kyllä nyt hyvä tilanne, ettei kukaan laumasta ole tällä hetkellä akuutisti kipeä, ja myös kaikki tänä vuonna saapuneet, jotka ovat olleet saapuessaan vähän heikommassa kunnossa alkavat olla normaalissa massassa. Pepi on vielä hieman hoikka, mutta ei läheskään sellainen kolmionmallinen kuin hän oli saapuessaan. Kissoista kolmella on toki omat krooniset ongelmansa, joiden kanssa jatketaan eloa ensivuonnakin.

Edellisestä itselläni olleesta ahdistuskohtauksesta alkaa nyt olla aikaa, ja unetkin ovat pääosin rauhoittuneet. Loman aikana ainoastaan yhtenä yönä unessa oli pätkä, kun löysin meidän kaikki kuusi nuorta namunuolimyrkkysammakkoa kuolleina, koska olin unohtanut kokonaan heidän ruokkimisensa (nuorilla eläimillä ruokintatahti on tiiviimpi, ja puutokset ruokavaliossa aiheuttavat ongelmia herkemmin, miksi sitä stressaa aina enemmän kasvavien eläinten ruokintaa). Se oli kuitenkin onneksi vain uni. Tyypit ovat kyllä varmaan silti varuiksi vielä hyvän aikaa pienemmässä poikasboksissa, että minun on helpompi varmistaa, että kaikki tulevat syömään. Tästä syystä en ole myöskään millään tavalla kiirehtinyt toteuttamaan ainoaa omaa hämähäkkihaavettani liittyen hyppyhämähäkkiin, sillä niissä yhdistyy muihin hämähäkkeihin nähden selvästi tiheämpi ruokintaväli ja lyhyempi elinikä. 

Jouluaattona kävin sytyttämässä muistokynttilän pihallamme olevaan lemmikkien muistolehtoon, johon kaikkien kuolleiden tuhkat on siroteltu. Vaikka kuolemat ovat tehneet kipeää, en kuitenkaan halua unohtaa. Hekin ovat osa tätä porukkaa, ja aina mukana jollain tasolla.

Vuosi (melkein) paketissa

Vuotta 2024 on vielä pari päivää jäljellä, ja vaikka vuoteen mahtui paljon hyvääkin häät mukaanluettuna, on olo ollut tänä vuonna paikoin aika mankelin läpi vedetty eläinten kuolemien ja sairastelujen kanssa. Näiden osalta toivoisin paljon kevyempää vuotta 2025, vaikka sinnekin toivottavasti startataan kolmen kroonisesti sairaan lemmikin kanssa. Kaikkia kuolemia ei tullut edes kirjattua ylös, joten en saa kaikkkia sijoitettua niitä paikoilleen aikajanalle, kun jossain vaiheessa sekosin jo laskuista ja ajankulusta.

Tammikuu

Tammikuussa hoidettiin lauman perusterveydenhuoltoa ja Petteri ja Pampula-kanit saivat rokotuksensa ja junnufretit Sera, Notte ja Mymski saivat hormoni-implanttinsa. Frettien lantitus myös kuvattiin klinikasta kertovaan juttuun Kaarina-lehteen. Merivesialtaaseen tulivat ensimmäiset kalat, ja jouduimme hyvästelemään Mitella-mummon. Töissä tuli kerrattua säteilyturva-asioita.

 

Mitella & Nutella <3

Helmikuu

Saimme jouluaattona kuolleen Mallu-fretin alustavan avaustuloksen, jossa paljastui muutoksia sydämessä. Käytimme Nutellan ja Hattaran sydänultrassa ja Hattaralla todettiin toisen asteen AV-blokki sydämessä. Hyvästelimme Rafaella-kilpikonnan ja Sonic-siilin. Saimme pitopaikkatunnukset tehtyämme ilmoituksen laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta. Kantarelli-kääpiörotan poikaset syntyivät. Kävimme frettien kanssa näyttelyssä. Musti-tegu valittiin Ylen Puoliseitsemän lähetyksessä Vuoden Mustiksi.

Kanterellin minit

Maaliskuu

Maaliskuussa uudelleenjärkkäiltiin matelijabunkkeria ja eksolaa. Menetimme Trigo-sri lankan kuoppakyyn. Kantarellin minit kasvoivat. Voitimme Tierran Lemmikkipuodin arvonnassa kivan paketin talouden jyrsijöille ja kaneille. Otin rahastressin esille myös blogin puolella.

 

Mustille alkoi vihdoin maistua kunnolla ruoka

Pikkusiilitanrekki Simo

 

Huhtikuu

Huhtikuussa hyvästelimme Lupiini-kääpiörotan ja toivotimme tervetulleeksi Pepi-kalifornian kuningaskäärmeen sekä nuolimyrkyt Bluen ja Betan. Hattaralla oli ensimmäinen sydänkontrolli, jossa muutosta ei enää paikannettu. Olin kipeänä, ja ääneni katosi juuri ennen Dogmanin frettipäivää, jossa Jussi sitten hoiti pitkälti puhumisen.  

Blue <3

Toukokuu

Toukokuussa häät lähenivät kovaa vauhtia. Mauno sai IBD diagnoosin ja testasimme lauman varuiksi giardian varalta (saimme negan). Kävin edustamassa eläintenhoitajapäivillä. Mallun lopullinen avaustulos valmistui, ja kuolinsyyksi vahvistui munuaisten pettäminen. Kävimme Shadowtail's frettilässä paijailemassa fretinpentuja. Menetimme Tetris-sukkanauhakäärmeen.

Pentuterapiaa Hannan luona

Kesäkuu

Juhlimme häitä. Suppis-kääpiörotta sai poikasia. Luovutimme frettilaumojen yhdistämisen suhteen, ja palasimme kahteen laumaan. Kävimme Korkeasaaressa ja rakensimme Jussin kanssa kissoille parveketarhan. 

Ryöstetty Hattara-fretti palautettu sulhaselle

 

Heinäkuu

Hyvästelimme Rypsi-kilpikonnan. Matelijahuoneen lämpötila uhkasi kohota helteillä liikaa. Emännöin Lemmikki- ja showkesyrottien kasvattajapäivät. Aloin puhua avoimemmin eläinten sairastelujen ja kuolemien mukanaan tuomasta ahdistuksesta, ja siitä kuinka päädyin sen myötä aloittamaan uuden kodin etsinnän sokerioraville. Askartelimme eksolan vaatehuoneeseen uudet hyllyt.

 

Suppiksen mineistä kotiin jäi Tähti <3

Elokuu

Saimme tiedon sienialtistuksesta ja lähetimme laumasta viljelynäytteet. Löllöllä alkoi korvatulehdukset. Sairastuin taas flunssaan. Makeanveden altaassa oli useampi samanaikainen laiterikko. joka johti muunmuassa Behemoth-plekon menehtymiseen. Sienitestin tulos tuli loppukuusta negatiivisena. Aloitin some-opinnot työn ohessa.

 

Sieninäyte lähti tutkittavaksi

Syyskuu

Yksi sarvisammakkoistamme kuoli. Toivotimme tervetulleiksi porukkaan Naava-kääpiörotan, Ronja-kilpikonnan ja kuusi namunuolimyrkkysammakkoa, sekä vähän myöhemmin Ahti-juovaokkamonnin. Jouduimme viemään meille hoitoontulleen fretin eutanasiareissuille kesken hoitoreissun. Aloimme valmistautua Hyvinkään matelijamessuihin. Löllön korvatulehdus uusi.

 

Löllön ja Maunon päivätorkut

Lokakuu

Olimme mukana Hyvinkään matelijamessuilla, Lemmikki Tampere -messuilla ja Finnish Ferret Festival -frettinäyttelyssä. Olin taas kipeänä. Sokerioravat palasivat kasvattajalleen, kun kodinetsintä ei ollut tuottanut tulosta. Eksola muuttui rottalaksi. 

 

Opintoihin liittyen kävimme kuvailemassa myös koululla

Marraskuu

Jouduimme lopettamaan Olvi-muurigekon. Toinenkin lehmälehtisammakoistamme löytyi kuolleena. Kotiin asennettiin hälytysjärjestelmä yhden kissojen aiheuttaman oikosulun jälkeen (jatkojohto alkoi kipinöidä kunnolla jonkun kissoista oksennettua siihen). Mauno ja Ruttu kävivät kontrolleissa, ja Maunolla aloitettiin ruokavalion lisäksi lääkitys, kun oksentelua oli esiintynyt taas enemmän.

Pihlaja ja Naava auttoivat kaveria valmistumaan klinikkaeläinhoitajaksi

Joulukuu

Kotiin muutti Luci-parta-agama. Kävimme frettien kanssa näyttelyssä. Suoritin some-kurssin näytön hyväksytysti läpi. 

Mauno <3

Olin kokonaan unohtanut, kuinka monta kertaa itsekin olin vuoden aikana kipeänä pidempiä pätkiä. Eli ei lopulta niin ihmekään, jos olo on ollut henkisesti ja fyysisesti hetkittäin vähän rekan alle jäänyt. Mutta sitä on tämänkin vuoden jälkeen hengissä.

Päivä jouluaattoon

Eilen tuli pelailtua lautapelejä kavereiden luona puolille öin, ja sen jälkeen kävimme yöllä kaupassa tekemässä pienet jouluostokset. Puolen yön jälkeen kaupassa oli hyvin rauhallista, eikä joulukiireistä tietoakaan. Tänään nukuimme pitkään, ja herättyä tuli hoidettua palkkapäivän kunniaksi laskuasioita. Onnistuimme myös viimein saamaan yhden kaivatun yhdistelmälainan, joka toivottavasti tulee vähentämään alkuvuoden taloudellista stressiä, joten lainapäätös oli mitä parhain joululahja. Sen myötä pääkin rauhoittui taas asteen verran, ja usko siihen että kyllä asiat tästä sumpliutuvat vahvistui. Mauno oli laskuhommissa koko ajan vahvasti mukana istumalla vieressä tietokoneella ja kiipeillen Jussin olkapäillä. 

Isle of Cats -pelissä pelilaatikon kanteen on merkitty paikka kissalle. Saturnus osaa tämän homman.

Koneella ollessa matelijabunkkerista alkoi taas kuulua koputtelua, joten seuraavana oli vuorossa Lucin jaloittelutouhut ja siinä ohessa matelijoiden ruokintaa bunkkerissa. En ainakaan vielä luota Lucia vapaaksi yhtä aikaa kissojen kanssa, vaikka se toki helpottaisi huomattavasti Lucin vapaakuvioita. Mutta Luci on kuitenkin selvästi Mustia pienempi, vaikkei mikään pikkulisko olekaan. Mustia kissat selvästi väistävät.

Bunkkerihommien jälkeen tuli leivottua vähän keksejä. Tuoksut kuuluvat itselläni vahvasti jouluun, ja koska tänä vuonna jouluruokien osalta mennään kotona hyvin karsitulla linjalla (käymme molempien äideillä syömässä, miksi kotiin ei laiteta nyt niin isosti), keksien tuoksu täytti keittiötä juuri sopivasti. Jussi lähti auttamaan äitiään ja minä jäin vähän järkkäilemään kotia. Kohta ajattelin hakea muovikuusen kaveriksi pienen aidon pöytäkuusen pihalta tuomaan tuomaan kotiin kuusen tuoksua. Talon seinustalla kun kasvaa liian lähellä taloa muutamia pieniä kuusia, jotka olen jättänyt siihen odottamaan tätä ja tulevia jouluja.

Kyllä tästä tulee ihan hyvä joulu.   

Lomalla viimeinkin...

...voin ottaa iisimmin. Mitä nyt ensimmäinen lomapäivä meni vähän pipariksi eikä niin jouluisella tavalla. Sitä kun ei ollut ehtinyt vielä edes aloittaa päivää, kun sain puhelun liittyen omistamaani asuntoon, ja siihen, kuinka asunnosta tulee todella voimakas haju, eikä asunnon asukasta ole nähty eikä häneen saada mitään yhteyttä. Poliisipartio kävi sitten tarkistamassa tilanteen, ja kyseessä oli onneksi väärä hälytys. Mutta stressitasot pysyivät silti koholla koko päivän, vaikka kuinka koitti rentoutua hyvän tv-sarjan, eläintouhujen ja palapelien äärellä. Mutta tänään sitten uusi yritys rentoutua, tällä kertaa kaverien luona kissa-aiheisen lautapelailun merkeissä.  

Luci <3

Tullaan olemaan joululoma valtaosin kotona, ja itselläni on sen suhteen vähän kahtalaiset fiilikset. Toisaalta haluaisin laittaa kaikki projektit jäihin, ja kerrankin keskittyä ihan vain olemaan ja lepäämään, sekä itsekseen, että lauman, Jussin ja läheisten kanssa. Toisaalta nyt kun on kotona ja on aikaa, niin täällä kyllä olisi taas se miljoona odottavaa eläinprojektia, kun Mustin aikuiskämppä on yhä vaiheessa, ja bunkkerissa olisi tarve pienelle terraariotetrikselle. Lucin terraario kun kyllä päätettiin sittenkin jättää nykyisille sijoilleen lattialle, sillä Luci osaa itse pyytää terraariosta ulos jaloittelemaan. Mutta Lucin tulon myötä olen hyvin valmis siivoamaan keskellä herppihuonetta yhdellä parhaista paikoista odottaneen Jesterin vanhan terraarion varastoon, ja luovuttamaan sen paikan nyt jollekin muulle. Koska meidän agaman paikka on nyt täytetty, ja parta-agama on yksi niitä lajeja, joissa nolla on mielestäni liian vähän, mutta kaksi yhtä aikaa voisi olla liikaa. Meillä kun on matelijahuoneessa useampia lajeja, jotka ovat puhtaasti katselueläimiä, ja jotka eivät kaipaa minkäänlaista vuorovaikutusta ihmisen kanssa, mutta Luci ehdottomasti ei ole yksi heistä.

Toissapäivänä oli vielä syksy. Eilen saatiin taas lunta. Nyt puolet tästä eilisestä lumesta on jo sulanut. Saa nähdä tuleeko joulusta valkoinen

Aloittelin eilen myös vuosikatsauksen kirjoittamista, mutta en päässyt sen kanssa vielä kovin pitkälle. Samalla sitä on koittanut koota päätään idealistaa siitä, miten ensivuodesta saisi vähän kevyemmän. Aika moni tänä vuonna eniten kuormittaneista asioista (etenkin negatiivisesti kuormittaneista) on kuitenkin sellaisia, etteivät ne ole olleet kovin vahvasti omissa käsissä. Häissä oli toki tänä vuonna aika järkkääminen, ja vaikka päivä oli ihana, niitä ei ole onneksi tarpeen ottaa uusiksi. Eläinten kuolemat ja sairastelut taas menevät kategoriaan, että vaikka sitä kuinka tekisi parhaansa, tämän kokoisen lauman kanssa niitä tulee varmasti ensivuonnakin, ja voin vain toivoa, että määrä olisi pienempi kuin tänä vuonna etenkin kuolemien osalta. Pian pääsemme myös laskemaan tämän vuoden kuluseurannan loppulukuja sekä eläinkulujen osalta blogiin, että kokonaiskulituksen osalta budjektikirjaan. Kuluseurannan osalta olen ajatellut, että se jatkuu myös ensivuonna, mutta ei blogin puolella, vaan pelkästään paperikirjanpitona. 

Tämän vuoden osalta joulukuvat ovat yhä ottamatta, joten jatketaan vanhoilla. Tässä Kantarelli ja Torvis junnuina <3

Näyttö läpi

Viikonloppu meni työpaikan koulutuspäivän, pikkujoulujen ja sukuloinnin merkeissä, ja heti siihen perään maanantai aamuna tuli vedettyä Pienyrityksen someosaaja -koulutuksen näyttö, joka meni läpi arvosanalla neljä. Tänään töissä otettiin käyttöön uusi potilastietojärjestelmä, ja huomenna olen menossa testaamaan ensimmäistä kertaa ikinä ilmatäytteistä kajakkia meriolosuhteissa ja ylipäätään vesillä liikkumista talvella (onneksi itseäni kokeneemman ihmisen kanssa). Sitten olisi vielä kaksi työpäivää sisältäen loppuvuoden somepäivitysten ajastuksen työpaikan someen, ja sitten koittaa kovasti kaivattu joululoma. Vaikka sitä hetkittäin mietti, kuinka hullua oli ottaa tuo näyttökin vielä tähän sumaan, niin nyt kun se on läpi olen hyvin iloinen siitä että otin. Nyt sen voi nimittäin ruksia pois pään to do -listalta ja nauttia siitä että se on tehty. 

Tällähetkellä muutenkin odottaa kyllä jo kovasti sitä, että voi unohtaa kaiken kodin ja perheen ulkopuolisen loppuvuodeksi, ja aloittaa sitten vuoden vaihteen jälkeen uuden kalenterin kanssa.  Sähköpostin suhteen otin jo varaslähdön, ja siivosin sieltä jo kaikken, mikä ei ole relevanttia enää ensivuonna. Kodin suhteen en sijaan ajatellut ottaa paineita joulusiivouksesta. Olisihan joulusiivottu koti ajatuksena kauhean kiva, mutta kokeillaan sitä joku vuosi kun siihen on joko paremmin energiaa tai varaa ostaa se palveluna siivousfirmalta. Tänä vuonna voidaan sammutella valoja sen verran, että kynttilänvalossa ja takkatulen loimussa näyttää hyvältä ja kasata itsensä päälle vilttejä ja kissoja niin ettei näe liian kauaksi sohvalta. Jotain kun tuli vähän järjesteltyä jo viime kuussa, mutta nyt ei ole taas ehtinyt tehdä edes mitään viikkosiivouksia. Hiekoitettukin on vain sisällä kissojen toimesta. Mutta aina se joulu on silti tullut oli koti valmis tai ei.

Tervetuloa kotiin Lucifer

Meillä aiemmin ollut parta-agama Jester jätti jälkeensä rakkauden lajiin. Jesterin eutanasia otti koville, ja kävimme sen jälkeen Jussin kanssa jonkin verran keskusteluja siitä, ottaisimmeko seuraavan parta-agaman poikasena, jolla olisi hyvät lähtökohdat ja kaikki mahdollisuudet terveeseen elämään, vai avaisimmeko taas kotimme kodinvaihtajalle, joka saisi taas tulla sellaisena kuin on. Koska meillä alkaa olla kotona tätä jengiä aika paljon, päädyimme jälkimmäiseen. Että emme kiirehtisi ottamaan uutta vain siksi, että kotona on äkämän mentävä aukko, vaan odottaisimme sitä hetkeä, kun vastaan tulee sopiva kodinvaihtaja. Ja kun tuttapiirissäkin on kuitenkin useampia eksoharrastajia, tästä avoimesta äkämänpaikasta tuli myös kerrottua tutuille, että pitävät meidät mielessä, jos kyselee partikselleen paikkaa.

Lucifer <3

Tämän viikon alusta tuli sitten Hekon kautta viesti, että heiltä oli kyselty apua parta-agaman kodinetsinnässä. Ja että Jussin nimi oli kanssa noussut keskustelussa jo esille, kun agaman omistaja oli jutellut asiasta myös Tropicalssissa, ja sielä Tino oli vinkannut meidät. Agaman omistaja oli soittanut Jussille myös suoraan, mutta Jussi oli ollut töissä, niin hän huomasi tämän vasta myöhemmin, kun Joonaksen meseviesti tavoitti nopeammin. Kyseinen lisko asui kaikenlisäksi myös Turussa, joten asiaa ei todellakaan tarvinnut miettiä kauaa, sillä päätös oli käytännössä tehty jo vuosi sitten. 

Vaikka olimmekin sopineet myös siitä, että HeKon kautta tuleva parta-agama saisi tulla siinä kunnossa kuin se on, pakko myöntää, että se kun Jussi jutteli edellisen omistajan kanssa ja kertoi liskon hakureissusta lämmitti mieltä. Luciferin kohdalla luopumispäätös tehtiin heti elämäntilanteen muututtua liskon kannalta epäsuotuisaksi, ja Luciferin kohdalla se ei ollut vaikuttanut vielä millään tavalla liskon hoitoon, vaan Lucifer oli selvästi hyvin pidetty ja rakastettu. Sillä oli puhdas terraario, toimivat lämpö- ja uvb-lamput ja se on hyvässä massassa. Luciferin kohdalla meillä ei ole siis mitään syytä pelätä, että hänen aiempi hoitonsa tai nykyinen tilansa vaikuttaisi mitenkään hänen elinikäennusteensa tai lisäisi riskiä sairastua. Tokikaan Lucifer ei ole enää ihan nuori - Lucin ikäarvio on 6-7 -vuotta, mutta meillä voi silti olla edessä vielä useita yhteisiä vuosia. 

Mauno on ollut myös valvomassa uuden asukin kotiutumista ja terraarion laittamista

Luci pakkasi meille muuttaessaan mukaansa terraarionsa ja kaikki tarvikkeensa, joten jossain vaiheessa voi olla taas edessä pieni terraariotetris. Lucin mukana tullut terraario kun on hieman isompi kuin Jesteriltä jäänyt, joten Jesterin vanha siivotaan nyt varmaan varastoon ja mietitään mihin saataisiin toimivin paikka Lucin mukana tulleelle. Jesterin vanha kun on tähän asti pysynyt tarkoituksella paikoillaan, ja kaikki sielä olevat tarvikkeet ovat olleet korvamerkittyinä tulevaa agamaa varten. Lucin mukana tullut on kuitenkin siitäkin parempi Lucille, että se on valmiiksi muovimatotettu, siinä missä meillä valmiina olleessa terraariossa olisi ollut pohjalla liuskekivet ja hiekka. Lucillekin kun oli viime kodissa kokeiltu ensin luonnonmukaisempaa pohjaa, mutta se kokeilu oli päättynyt eläinlääkärireissuun, kun Luci oli mennyt syömään hiekkaa, jonka jälkeen pohjamateriaali oli vaihdettu.   

Olimme jo Jussin kanssa sopineet, että emme hanki toisillemme tänä vuonna joululahjoja, vaan keskitämme kaikki paukut lainanlyhennyksiin. Mutta vaikka en todellakaan kannata eläinten hankkimista joululahjaksi, niin siinä kun kannoimme autosta Lucin matkaboksin ja muuttokuorman, tuntui ihan joululta. Kotona on taas äkämä.

25 tavoitetta vuodelle 2025

Olin alunperin ajastanut tämän postauksen julkaisun vasta loppukuulle. Mutta koska minun piti tulla muokkaamaan yksi lause pois kohdasta yksi, päätin samalla aikaistaa julkaisun. Kohdassa yksi oli alunperin mukana sulkeissa lause (yhtä parta-agamaa ehkä lukuunottamatta). Saimme kuitenkin toissa päivänä HeKon kautta viestiä, vieläkö meillä olisi agaman paikka auki. Jester kun teki meihin molempiin sellaisen vaikutuksen, että jätimme Jesterin kuoltua hänen terraarionsa tarkoituksella odottamaan uutta parta-agamaa, vaikka emme olekaan pitäneet asian suhteen mitään kiirettä. Tänään Jussi hakee sitten Luciferin kotiin. Olin jo ilmoittanut Jussille, että mikäli tyyppi sattuisi olemaan nimetön, hänestä olisi tullut lähestyvän joulun kunniaksi Nikolaus. Mutta koska tyypillä on jo nimi, pidämme sen.  

1. Matelijabunkkeriin otetaan uusia asukkaita vain HeKo-ringin kautta, tai muuten kodinvaihtajina/esy-tapauksina. Tällä hetkellä meillä ei Jussin kanssa ole kummallakaan aktiivista tarvetta kasvattaa laumaa tältä osin, mutta tämän vuoden jäljiltä kaapeissa on liiankin monta tyhjää terraariota ja muuta välineistöä, jotka otetaan kyllä tarpeen tullen käyttöön.

2. Eläimiin liittyvä rahankäyttö pyritään rajaamaan tuotteisiin jotka ovat joko ehdottoman välttämättömiä, tai lisäävät nykyisten lemmikkien hyvinvointia selvästi.

3. Kaikki toivottavasti tulevat sijoituskääpiörottapoikueet pyritään lähettämään maailmalle mahdollisimman hyvin lääpittyinä. 

4. Kaikkien monipuolisesta ruokavaliosta hyötyvien tyyppien ruokintaan pyritään panostamaan enemmän kuin tänä vuonna.

5. Matelijahuoneeseen pyritään vihdoin asentamaan jo aiemmin hankittu MistKing-kastelujärjestelmä.

Pentu-Nutella

6. Sitten kun kastelujärjestelmä on asennettu, pyrin pitämään lupaukseni siitä, että terraarioiden paikat eivät muutu jatkuvasti.

7. Matelijahuoneen sähköjen järkeistys nostetaan prioriteettilistan kärkeen. Tällä hetkellä tämä tarkoittaisi ainakin pistorasioiden lisäämistä matelijahuoneeseen, niiden jakamista kahden sulakkeen taakse ja älypistorasioiden hankkimista. 

8. Kissojen perussairaudet pyritään pitämään/saamaan hyvään hoitotasapainoon ja huolehditaan riittävistä kontrolleista. 

9. Pyrin pitämään järjen päässä, kun frettien pentukausi alkaa. 

10. Yhtään lemmikkiä ei hankita luotolla tai osamaksulla. Myös lemmikkien tarvikkeiden hankkimista luotolla vältetään viimeiseen asti. Luottokorttia on ok käyttää tarvittaessa eläinlääkäriin, mutta sitäkin varten pyritään ensisijaisesti rakentamaan puskuria. 

Pentu-Aino

11. Mummojen kanssa vietetään mahdollisimman paljon aikaa. Ennenkaikkea ilman omaa laumaa asuvan Nutella-frettimummon, mutta myös rottamummojen kanssa. 

12. Pyrin ilmoittamaan kääpiörotat ja fretit ainakin pariin näyttelyyn. Kääpiörotat ilmoitan näyttelyissä myös viralliseen luokkaan.

13. Panostan tiedonvälitykseen jatkamalla oppilaitosyhteistöitä, sekä ottamalla kotiin myös yksittäisiä eläimiintutustujia opiskelijaryhmien lisäksi. 

14. Koitan keskittää voimavarani eläinten kanssa ennenkaikkea niihin asioihin, mihin voin vaikuttaa, sen sijaan että stressaisin niitä, mihin en voi vaikuttaa.

15. Silloin kun eläimet stressaavat, pyrin tapaamaan muita eläinharrastajia ja juttelemaan asioista heidän kanssaan. 

Mini-Mauno

16. Otan enemmän aikaa eläinten tarkkailuun.

17. Lisään ulkoilua frettien kanssa sekä aitauksessa että valjaissa. Lähden ehkä pitkästä aikaa seikkailemaan frettien kanssa myös oman pihapiirin ulkopuolelle.

18. Osallistun ainakin Turun matelijamessuille. 

19. Pyrin pitämään sekä blogin että lauman Instagramin aktiivisena. Mietin ottaisinko käyttöön Instagram-postausten jaon myös lauman Facebookiin sen lisäksi että sinne tulee jaettua uusimmat blogipostaukset tai aktivoisinko lauman Facebook-sivua muuten.

20. En edes koita ensivuonna muistaa kaikkien tyyppien synttäreitä blogissa.

Joulua viime kodissa

21. Koitan ottaa edes vähän aktiivisempaa roolia ainakin parin eläintapahtuman järjestelyissä.

22. Enemmän arkea blogiin. Eli niitä ihan perustason juttuja lauman syömisistä pyykkikasoihin ja hauskoihin nukkuma-asentoihin.    

23. Muistan lotota. Lottovoitto ei ratkaisi läheskään kaikkia ongelmia, mutta siitä ei todellakaan olisi tämän lauman kanssa haittaa. 

24. Pyrin jättämään lauman ainakin pari kertaa vuoden aikana hoitoon, että pystyn keskittymään välillä myös muihinn asioihin.

25. Yritän nauttia tavoitelistan jutuista ja olla ottamatta niistä lisästressiä itselleni.

Meidän ihan orginaali näätäkolmikko: Mihil, Esteri & Snurre

Capital! Grande Finale -frettinäyttely

Tänään suuntasimme Hyvinkäälle Pk-frettien viimeiseen Capital!-näyttelyyn. Frettipiireissä yhdistysaktiivien ja harrastajien määrä on laskenut viime vuosina rajusti, minkä takia viimeinenkin paikallisyhdistyksistä laittaa pillit pussiin vuoden vaihteessa. Ensivuoden alusta toiminta jatkuu sitten pelkästään Frettiliiton nimissä, ja liitto alkaa sääntömuutoksensa myötä ottamaan myös henkilöjäseniä. Eli vaikka tämä näyttely oli tavallaan yhden aikakauden loppu, ei koko frettiharrastustoiminta katoa Suomesta tämän myötä. 

Notte & Nutella arvosteltavina

Tämä Pk-frettien jäähyväisnäyttely oli myös pandemian jälkeen ensimmäinen, kun näyttelysalissa oli taas himppasen ahdasta, ja osassa salia aitausten väliin jäi kohtalaisen pienet käytävät. Sellaiset, että sitä joutui oikeasti välillä väistämään ja tekemään tilaa, että ihmiset mahtuivat ohitse. Ennen pandemiaa näyttelyt olivat aina niin täynnä, että oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että näyttelysalissa oltiin välillä varsin tiiviisti. Täytyy toivoa, että tämä olisi merkki siitä että näyttelytoiminta olisi taas pikkuhiljaa elpymässä, eikä vain kertaluontoinen juttu.

Notte

Meiltä oli taas mukana kaikki viisi, "junnut" omassa aitauksessaan ja mummo omassaan. Tällä kertaa tuomareita oli kaksi, Noush Thompson ja Leanne Lowes Englannista, joista toinen aloitti luokasta yksi ja toinen luokasta seitsemän, joten meidän kaikki fretit Hattaraa lukuunottamatta pääsivät arvosteltaviksi aika pian näyttelyn alettua. Hattaran vuoro oli sitten enemmän näyttelyn loppupuolella. 

Mymski

Omat pakkaillut olivat jääneet taas edelliseen iltaan ja yöunet varsin lyhyiksi, joten minulla oli taas aamulla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Jussi hoisikin sitten näyttelypaikalla taas frettien viimeiset puunaillut korvien puhdistuksesta sen tarkastamiseen ettei kukaan ole sotkenut turkkiaan. Jussia kun muutenkin harmittaa paljon enemmän, jos näädille tulee miinusta likaisista korvista tai muista helposti estettävistä kohdista. 

Mymski & Hattara

Näyttelyssä näkyi taas useita tuttuja, ja pääsin sylittelemään paljon myös Millan Helmiä, johon olen ollut etäihastunut siitä asti, kun Milla päivitti neidistä ensimmäiset pentukuvat kasvatussivuilleen. Ja olihan tuo pirpana vielä paljon suloisempi näin livenä: pieni kuin mikä, ja hyvin tuohtunut siitä, että hänen oletettiin jumittavan jossain tylsässä aitauksessa. Pääsin myös näyttämään taas Millalle millaiset talviturkit Notte ja Sera ovat kehittäneet. Milla kun on meidän tummiaisten kasvattaja.

Helmi

Lähestyvä vuoden vaihdekin näkyi taas näyttelyssä hyvin, kun kasvattajat kiersivät katsomassa sijoituseläimiään ja toivottuja jalostuslainoja, että keillä on kulkuset ja ovatko ne alkaneet jo helkkäillä. Freteillä astutuksen onnistuminen kun edellyttää että molempien pitää olla kiimassa, eli uroksetkaan eivät ole lisääntymiskykyisiä ympäri vuoden. Freteillä urokset aloittelevat kiimaan usein naaraita aikaisemmin, joten osalla pojista kivekset ovat alkaneet taas kasvaa ja haju voimistua, jotta he olisivat valmiita hurmaamaan daaminsa heti kevättalvella, kun päivä alkaa pidetä. Itse koitin parhaani mukaan sulkea silmäni siltä, kuka suunnittelee astuttavansa ja mitä, sillä jos olisin oikeasti järkevä, en edes harkitsisi laumaan uusia tyyppejä vielä näin pienellä ikäerolla. Sillä vaikka pienempi ikäero yleensä helpottaa laumauttamista, niin silloin jos kotona on iso lauma hyvin pienillä ikäeroilla, se voi johtaa ihan liian moniin hyvästeihin lyhyen ajan sisällä, kun sitten kaikki myös vanhenesivat yhtä aikaa. 

Notte

Näyttelyssä oli myös myyntipöydällinen aivan ihania isoja virkattuja frettipehmoja, joista olisin kovasti halunnut kotiuttaa yhden tummiaisen. Mutta valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että vuoden vaihteesta on tulossa taloudellisesti hyvin tiukka, joten nyt ihan viimeistään pitäisi opetella keskittymään hetki vain välttämättömyyksiin. Ja rakkaan aviomieheni mielestä esimerkiksi ruoka ja sähkölasku ovat välttämättömämpiä kuin hienoinkaan frettipehmo.

Minä & Sera

Kun kaikki fretit oli arvosteltu, meidän jengistä pyydettiin re-calleihin kaikki paitsi Nutella. Kuitenkin tällä kertaa muut hävisivät verrokeilleen, ja uudestaan katsottavaksi kutsutuista meillä sijoittui vain Sera, joka olikin sitten hienosti luokkansa ensimmäinen. Seran palkintopussista löytyi siivoussuihketta, pari lelua, frettikorvikset, marseillesaippuaa, maitohappobakteereja sekä kumisuka. Etenkin siivoustuotteille on kyllä frettikodeissa ihan loputon menekki.

Tähän näyttelyyn päättyikin sitten meidän osalta tämä näyttelyvuosi. Ensiviikolla olisi ollut vielä Lemmikki- ja Showkesyrottien pikkujoulunäyttely, mutta olin ehtinyt ilmoittautua jo toisiin pikkujouluihin Tampereella. 

Kiitos Pk-freteille tästä näyttelyistä ja kuluneista vuosista!

Itsenäisyyspäivän sauna

Tänään laitettiin taas sauna lämpimäksi. Ruttu rakastaa talvikaudella sitä, että talvisin käytetään yleensä sisäsaunaa, niin että Ruttukin pääsee mukaan löylyihin. Tänäänkin Ruttu saunoi taas oikein pitkän kaavan kautta, ja aloitti heti kun saunan pesä sytytettiin, ja jäi lauteille vielä ihmisten lähdettyä. Silloin kun heitettiin enemmän löylyä, Ruttu poistui muutamaksi minuutiksi pesuhuoneen puolelle vilvoittelemaan, mutta palasi sitten takaisin lauteille.

Tänään Instagramin puolella tuli vastaan myös kuva, joka kolahti tähän hetkeen. Remember when you wanted what you currently have? Muistatko kun halusit sitä, mitä sinulla on nyt? Arjessa keskittyy herkästi liikaa siihen, mikä stressaa nyt ja minkä haluaisi olevan toisin. Vielä viisi vuotta sitten meillä ei ollut kotona yhtään tulisijaa. Emme olisi voineet lämmittää puusaunaa tai laittaa takkaan tulta. Vuosia sitten vierailimme ensimmäistä kertaa tuttavapariskunnan omakotitalossa katsomassa heidän eläintilojaan haaveillen, että ehkä meilläkin vielä joskus olisi jotain vastaavaa. Meillä on täällä niin paljon asioita, joista osasta olen haaveillut lapsesta asti. Enää pitäisi muistaa nähdä ne useammin, mieluiten ihan joka päivä.

Toiveluukku 1

Frettien värit meidän lauman mukaan 

Vaikka yhdessä vaiheessa vitsailinkin aina uuden fretin tullessa kasaavani värisuoraa, tosiasia on, että emme ole tämän kohta kymmenen vuoden aikana ehtineet vielä käydä koko värisuoraa läpi edes kaikki nykyiset ja edesmenneet yhteenlaskettuina. Meidän värisuorasta uupuu vielä musta, soopeli (olen kyllä jo nimennyt meidän soopelipojan Eemeliksi, eli tämä on jollain tasolla jo työn alla. Eemelin tarvisi enää vain syntyä johonkin sopivaan saumaan), kaneli ja valkoinen (dew + marked white, eli muu kuin albiino). Freteillä lähes kaikista väreistä esiintyy myös neljä värikylläisyyttä: solidi, standardi, pointti ja rouni, ja näistä meillä ei ole ikinä ollut pointtia (Vapun ja Huiskun kasvattajalla Saksassa on kyllä syntynyt niin nättejä pointti-lapsia, että pari kertaa sortuminen on kyllä ollut lähellä). Kuviollisista meillä ei ole ikinä ollut mäyrää eikä pandaa. Näihin kuvioihin liittyy kyllä sen verran mahdollisia terveysongelmia, että niitä meille tuskin tuleekaan, ellei kyseessä ole kodinvaihtaja.

Myönnän että uutena frettiharrastana frettien värit ovat jotain, joita opetellessa menasin vähän seota. Niissä ei vain alkuun tuntunut olevan mitään tolkkua, kun osien värien kuvaukset tuntuivat hieman päällekkäisiltä, johon tuli sitten vielä lisäksi nuo eri värikylläisyydet. Juuri kun koin saaneeni niihin edes vähän tolkkua ja ymmärtäneeni niistä edes jotain, Pickpocket's frettilään syntyi pastellivoittoinen pentue, ja kuviin pentujen oli merkitty olevan pinkki pastelli, sininen pastelli, keltainen pastelli... Ja vaikka kuinka koitin katsoa pentujen kuvia ja vertailla niitä toisiinsa, ne kaikki näyttivät näytölläni ihan täsmälleen saman sävyisiltä - ja minulla kesti turhankin kauan tajuta, että niinhän ne nimenomaan olivat, ja sen takia kasvattaja oli laittanut jokaiselle pennulle eri värisen värimerkin turkkiin, jotta hän pystyi erottamaan pennut toisistaan. 

Tähän postaukseen olen kaapannut otteet frettistandardista Suomen Frettiliiton sivuilta.  

Musta

• Päällyskarva – musta.
• Aluskarva – ruskeasta tai harmaasta mustaan. Aluskarva ei saa olla keltainen eikä niin vaalea että se vaikuttaa muuhun väritykseen. Mitä tummempi, sen parempi.
  Puhdas valkoinen kuvio hyväksytään nenän ja suun ympärillä. Korvien kärjissä saa olla valkoista. Ei erottuvaa maskia tai muita kuvioita. Mitä vähemmän valkoista, sen parempi.
• Silmät – mustat tai lähes mustat.
• Nenä – musta tai lähes musta.
  

Musta Soopeli

• Päällyskarva – musta.
• Aluskarva – ruskeasta, harmaasta tai valkoisesta kermanvalkoiseen tai kullansävyinen. Ei keltainen.
• Silmät – tumman ruskeat tai mustat.
• Nenä – toivottava olisi mustanruskea tai musta myös mustanruskea täplikäs hyväksytään, mikäli täpläkuvio on hyvin tiheä (min. 75 % nenän pinta-alasta). 
  

 

Lysti, mustasoopeli standardi

Justiina, mustasoopeli rouni mitti. Tässä rouni-geeni on jo käytännössä hävittänyt peruvärin muualta kuin silmistä ja nenästä

Itsy, mustasoopeli solidi

Notte, mustasoopeli solidi

Sera, mustasoopeli standardi

Tekla, mustasoopeli standardi

Soopeli

• Päällyskarva – tumma ruskea tai musta.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen tai kullansävyinen. Ei keltainen.
• Silmät – ruskea tai lähes musta.
• Nenä – vaaleanruskea, täplikäs tai ”T” – kuviolla, musta. Tärkeää on, että nenän väri sopii muuhun väritykseen, vaaleammalla soopelilla vaaleampi nenä kuin tummalla soopelilla.

 

Pastelli (shampanja)

• Päällyskarva – vaaleanruskea, maitokahvin värinen.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin ja tummaan ruskeaan.
• Nenä – toivottava olisi beige, vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.
  

Mallu, pastelli standardi

Kaneli

• Päällyskarva – Selkeästi punertava sävy.
• Aluskarva – toivottavaa kultainen sävy, mutta puhdas valkoinen hyväksyttävä.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin.
• Nenä – toivottava olisi tiilenpunainen, beige tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla. Vaaleanpunainen hyväksyttävä, mutta ei toivottava.

 

Suklaa

• Päällyskarva – lämmin maitosuklaan ruskea.
• Aluskarva – toivottava valkoinen, vähäinen kullan tai ruskean sävy hyväksyttävä.
• Silmät – toivottava olisi ruskea, mutta tumma burgundi on hyväksyttävä.
• Nenä – toivottava olisi beige tai vaaleanpunainen vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.

Huisku, suklaa solidi

Nutella, suklaa solidi

Vappu, suklaa standardi

Sofia, suklaa standardi

Snurre, suklaa standardi

 

Juutas, suklaa rouni

Albiino

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – punaiset.
• Nenä – vaaleanpunainen.

Esteri

 

Nava

Mymski & Hattara

Valkoinen (dew + marked white)

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi. Päällyskarvassa hyväksytään nuorella fretillä tummia karvoja keskellä selkää sekä hännässä (alle 10 % koko karvoituksesta ).
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – tumma burgundi, ruskea, musta.
• Nenä – vaaleanpunainen.

 

Kuviot

Mitti

Mitti –kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja tummasilmäisessä valkoisessa. Mitti –kuviossa fretin jalat ovat valkoiset ja usein kuvioon liittyy myös valkoinen leukalappu ja valkoiset polvipaikat. Valkoisten kuvioiden tulee olla selkeitä, tasareunaisia ja symmetrisiä.

 

Mitella, pastelli standardi mitti

Mäyrä

Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla pitkä valkoinen raita (1½ – 2 cm pitkä) päälaelta (silmien yläpuolelta keskilinjassa korvien välistä) niskaan, vähintään 2/3 niskan mitasta alaspäin. Silmien tulee olla rubiininpunaisesta ruskeaan. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Maskin väritys pitää sopia muuhun väriin. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat. Pieni maski on sallittu, mutta ei täyttä maskia. Rouni –värikylläisyys on sallittu.

Panda

Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla täysin valkoinen pää. Muuta väritystä tummempi sävy on hyväksyttävä hartiaseudulla ja lantiolla. Silmien tulee olla burgundin sävyiset. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat tai läikät. Värillistä karvaa saa olla myös korvien välissä. Rouni –värikylläisyys on sallittu.

 

Mistä sitten varmuudella erottaa esimerkiksi tumman pastellin vaaleasta suklaasta tai tumman soopelin mustasoopelista? Jos ihan rehellisiä ollaan, itse en ainakaan mitenkään, ja kyllä frettejä vaihdetaan välillä näyttelyissäkin väristä toiseen. Esimerkiksi Justiinastakin tiedän vain nuoruuskuvista sen olleen varmuudella mustasoopeli rouni mitti eikä valkoinen, sillä viisivuotiaana se olisi mennyt ulkoasultaan jo ihan täysin valkoisesta. 

Yläkuvassa Justiina 1-vuotiaana, alakuvassa Justiina 5-vuotiaana