Etenkin seniori-ikäisille kissoille suositellaan vuosittaisia terveystarkistuksia eläinlääkärillä. Siinä kohtaa kun mukaan astuvat säännölliset lääkitykset, vuositarkistukset muuttuvat suositellusta välttämättömäksi, sillä eläinlääkäri ei voi edes lain mukaan määrätä eläimelle reseptilääkkeitä yli vuodeksi kerrallaan tutkimatta eläintä välissä uudelleen. Löllöllä on mennyt nyt säännöllisinä lääkityksinä Solensia joulukuusta 2022 ja sen rinnalla gabapentiini helmikuusta 2024. Gabapentiiinin annostusta on jouduttu nostamaan kerran 6/25, mutta muuten lääkekombo on toiminut Löllöllä hyvin nivelrikon ja spondyloosin hoidossa - tai jos tarkkoja ollaan nivelrikon ja spondyloosin oireiden hoidossa. Löllön varsinaisiin sairauksiinhan lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta, mutta ne pitävät sairauksiin liittyvän kivun poissa, tai ainakin sillä tasolla, ettei kipu vaikuta Löllön arkiseen elämänlaatuun. Johtuen Löllön perussairauksista tärkeintä kontrollointia tehdään jatkuvasti kotona, eli tarkkaillaan sitä, että sen lisäksi että Löllö syö, se myös leikkii, liikkuu, antaa koskettaa ja pystyy puhdistamaan itseään, jonka lisäksi hän ei ilmennä kipukäytöstä, eli ei kyyhötä, eristäydy tai näytä kipuilmeitä. Sillä valitettavasti lääkkeistä huolimatta Löllön vaivat ovat eteneviä, ja voivat saavuttaa jossain vaiheessa sen pisteen, jossa kipulääkkeillä ei saada enää ylläpidettyä riittävän hyvää elämänlaatua - tai sitten voi olla, että jokin muu vanhuuden kremppa ehtii viedä pojan ennen kuin tulee se päivä, että kipulääkkeen nostollakaan ei voida ostaa lisää elämänlaatua.
 |
| Löllömies <3 |
Mutta vaikka Löllön sairaudessa tärkein mittari on elämänlaatu kotona, se ei silti poista vuosittaisen pappatarkinkaan merkitystä. Kliinisen tutkimuksen lisäksi pojasta otettiin tiistaina verikokeet. EDTA putken kanssa tuli valitettavasti pieniä ongelmia matkalla labraan, joten se joudutaan ottamaan uudelleen ensiviikolla. Löllö on onneksi lunki poika myös verinäytteen otossa, ja saan otettua uusintanäytteen kotona, joten tästä ei onneksi tule isoa lisästressiä pojalle. Kliinisessä tutkimuksessa eläinlääkärillä tuli pieniä ongelmia, sillä Löllö rakastaa kosketusta, ja hän oli niin otettu saamastaa huomiosta, ettei sydämen kuuntelusta tahtonut tulla pojan kehräämisen takia mitään. Myöskin selän tunnustelua hieman hankaloitti se, että poika alkoi sen myötä leipoa innoissaan ilmaa. Mutta kummasti eläinlääkärin oli sen myötä helppo yhtyä mielipiteeseeni siitä, että Löllö ei vaikuta kivuliaalta nykyisellä lääkityksellä.
Valmistuneissa verinäytteissä valtaosa oli viitearvoissa, mutta SDMA oli hieman koholla. Se yhdessä muiden arvojen kanssa viittaisi alkavaan munuaisrappeumaan. Muutos on niin pieni, ettei se aiheuta vielä toimenpiteitä. Mutta tämän myötä esimerkiki pidempiäaikaista tulehduskipulääkkeiden käyttöä on syytä harkita hyvin tarkkaan. Onneksi kuitenkaan kumpikaan Löllöllä käytössä olevista kipulääkkeistä ei mene tähän kategoriaan, eli verikoetulosten pohjalta ei tarvitse tehdä muutoksia nykyiseen lääkitykseen. Joissain tapauksissa munuaisrappeuma voi myös nostaa verenpainetta, joten kun kotiinlainattava verenpainemittari vapautuu, otan sen taas lainaan, ja tarkistan Löllön paineet. Eläinlääkäri ei kuitenkaan pitänyt tätä Löllön kohdalla kovin todennäköisenä, mutta sellaisena joka olisi hyvä tarkistaa.
Eli ellei lopuissa verikokeissa ja verenpainemittauksessa tule isompia ylläreitä, Löllö voi hyvillä mielin jatkaa pappaantumistaan kotona nykyiseen malliin. Hammaskivet voisi olla hyvä käydä taas jossain välissä poistamassa. Korvissa Löllöllä oli edelleen möhnää, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen ProAuris-korvatippojen aloittamista, joten korvien hoitoa jatketaan nyt niillä.
Olo on huojentunut, vaikka Löllön osalta en nyt odottanutkaan mitään isompia pommeja. Todennäköisimmät sellaiset muutokset, joita kotona ei olisi ollut mahdollista huomata, olisivat voineet olla veriarvoissa, mikä olisi voinut tuoda paineita muuttaa ruokintaa tai lisätä uusia lääkityksiä. Mutta jotenkin minulla oli jo lähtökohtaisesti ihan luottavainen olo sen suhteen, että vaikka Löllön elämänrytmi on alkanut selvästi hidastua, pojan aika ei ole ainakaan ihan vielä. Minun on myönnettävä, että jännitän enemmän Maunon ensiviikolla olevaa suolistokontrollia, sillä Mauno on alkanut taas oksennella, vaikkei pojan ruokavaliossa tai lääkityksessä ole tapahtunut muutoksia. Joten pidän melko todennäköisenä, että vähintään Maunon lääkitystä joudutaan säätämään johonkin suuntaan, että tilanne saadaan taas rauhoittumaan.
