Perhosia mahassa

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Huomenna alkaa uusi työssäoppiminen, ja mahassa alkaa olla taas miljoona perhosta. Paikka on isompi kuin yksikään jossa olen ollut tähän asti, mikä jo itsessään jännittää kaltaistani introverttia. Kun samaan syssyyn haluaisi antaa itsestään mahdollisimman hyvän ja fiksun ensivaikutelman, mutta koronan jälkimainingeissa väsyy yhä normaalia nopeammin ja välillä tuntuu, ettei ajatus oikein kulje, ei se ainakaan lievennä jännitystä. Mutta valitettavasti sille nyt ei vain voi mitään, vaan on tehtävä parhaansa niillä korteilla mitä kädessä on nyt. Onneksi nyt ei tarvitse ainakaan selviytyä harkan alun lisäksi pariin päivään mistään muusta kuin siitä ja lauman perushoidosta, sillä Jussi on yhä sairaslomalla koronan takia, joten alkuviikkoon ei ole sovittuna yhtään mitään. Muutamaakin vierailua on joutunut lykkäämään jo pari viikkoa, mutta niitä ei muutenkaan voida katsoa ennenkuin biohazard-tilanne on kotona ohi.

Minttu pitää hyvää huolta Löllöstä

Tänään on taas laulatettu pyykkikonetta, kun olen saanut viimein aikaiseksi tehdä perusteellisemmat siivoukset tulokkaiden ja hoitonäätien aitauksille. Orginaalijengin huone odottaa yhä omaa suursiivoustaan. Mielipiteeni siitä, koitanko yhdistää omat frettilaumat on viime viikkoina sahannut edestakaisin, sillä vaikka yksi lauma helpottaisi elämää paljon, en todellakaan uskalla edes haaveilla että yhdistäminen tulisi sujumaan meillä ilman että eritteet lentävät ja vähintään osalla porukasta on niska auki. Etenkin kun pentuakin höykytetään välillä yhä. Jos siis yhdistäminen ylipäätään edes onnistuisi. Silti alan taas kallistua sen puoleen, että yritän yhdistämistä kun sitten itselläni on syysloma. Olkootkin, että en saa jemmattua näätiä silloin kokonaan vierailijoiden silmiltä, sillä meille on tulossa syyslomalla taas pari opiskelijaryhmää Liviasta tutustumaan matelijoihin.    

Hoitojengi neuvottelee Jussin kanssa tahnavälipalasta
 

Kilpparit saatiin kanssa eilen siirrettyä ulkotarhasta autotalliin talvehtimaan. Tälläkertaa päädyin siihen, että annoin kilpparien olla tarhassa siihen asti, että ne vetäytyivät itse unille, ja siirsin ne sitten sieltä jatkamaan unia autotallissa olevaan jääkaappiin. Tietenkin tässä mallissa vähän jännittää se, että en voi olla aivan täysin varma siitä, että tyypit ovat tyhjentäneet suolensa, vaikka kaikki lisäruokinta tarhaan on lopetettu jo hyvän aikaa sitten. Kuitenkin koin, että tämän luonnollisemmin minun olisi mahdoton järjestää päivien lyhenemistä ja lämpötilan laskua niin, että kilpikonnat alkavat itse hakeutua nukkumaan. Toki täysin luonnonmukaiseen rytmiin ei ole mahdollista päästä näinkään, koska Suomessa talvi on pidempi kuin nelivarpaiden luonnollisella asuinalueella. Eli nyt kun konnat on laitettu unille jo syyskuussa, tarkoittaa se että ne ovat sitten kevättalvella pidempään hereillä sisällä odottamassa että ulkona on taas kyllin lämmintä konnien muuttaa pihalle.

Veto pois

torstai 22. syyskuuta 2022

Jos arjen pyörittäminen on ollut viime viikkoina haastavaa, kun olemme olleet Jussin kanssa vuoroon yksin vetovastuussa, ei tilanne ole ollut viime päivinä ainakaan helpompi. Jussikin sai koronan, ja itselläni on ollut jälkioireena lievät hengitysvaikeudet ja jäätävä väsymys. Eli pystyn kyllä istumaan päivän kuuntelemassa luentoja, mutta ylös-alas kyykkiminen esimerkiksi frettiaitauksia siivotessa väsyttää minut jo alle kymmenessä minuutissa päikkärikuntoon. Kämppä tuntuu kaaostuvan entisestään, ja tavarat ovat alkaneet kasautua. Zooplussalta tulleet laatikotkin on nostettu vain sisälle, ja niitä puretaan sitä mukaa kun niistä tarvitsee tavaraa. Sotku ja kaaos ärsyttää ja turhauttaa, mutta energia on pakko keskittää siihen, että eläimillä on vettä ja ruokaa ja ettei kirjaimellisesti hukuta paskaan. Kaikki muu fyysistä jaksamista vaativa on vain jätettävä odottamaan sitä, että jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömimmän.

Etenkin kun olkapäillä raksuttaa sama pää kuin aina ennenkin, ja sitä on bongailemassa asioita heti kun pää on suinkin noussut tyynystä. Eilen ja tänään sitä on happihypellyt sen verran, että talvivarastoon on kerätty kaksi pientä kestokassillista tammenlehtiä hyönteis- ja terraarioprojekteihin, kun maahan oli tippunut niin täydellista puhdasta kuivaa lehtimateriaalia. Tänään piti käydä hakemassa oksasilppuri, kun sellainen annettiin roskalava-ryhmässä ilmaiseksi kymmenen minuutin automatkan päässä. Olkootkin että sitä hakiessa väsymys iski taas sillä voimalla, että hetkellisesti oli vaikea kuvitella, että pystyisi ikinä tekemään mitään niin urheilullista kuin käyttämään sitä. Oksasilppurikin on kuitenkin ollut hankintalistalla jo yli vuoden, eli eiköhän risusavotta ehdi odottaa vielä muutaman viikon sitä että palautuu paremmin koronasta.  

Pienen pieni lismonen

Vaikka juuri nyt iso eläinlauma tuntuu erittäin kuormittavalta, ja hetkittäin itku on hyvin lähellä kun koittaa saada kaikki hoidettua, mahtuu viime päiviin niitä valonsäteitäkin. Onnistuin toissapäivänä todistamaan ensimmäistä kertaa surugekon kuoriutumisen. Surugekkojen munat ovat halkaisijaltaan vain sentin luokkaa, ja vastakuoriutunut lisko nenänpäästä hännänhuippuun noin parisenttinen, ihan uskomattoman kaunis täydellinen pikkuotus.

Fretit puolestaan alkavat kirjaimellisesti hyppiä seinille ja vääntää enemmän keskenään nyt kun niiden aktivoiminen on ollut minimissä yli viikon. Kaikkein pahiten tilanne näkyy orginaalijengissä, joilla olisi eniten virtaa. Sitä on kuitenkin nyt vain mantrattava itselleen, ettei tylsyyteen kuole, ja koitettava viikonloppuna ottaa tyyppejä enemmän ulos touhuilemaan. Tämän hetkisessä kunnossa kun oli pakko ilmoittaa kaverille, että minusta sen enempää kuin Jussistakaan ei ole muuttoavuksi nyt tulevana viikonloppuna.  

Sittenkin koronaa

lauantai 17. syyskuuta 2022

Tämä kerta ei ole todellakaan ensimmäinen, kun kuume vie minulta jalat alta ja tiputtaa täysin petipotilaaksi. Niinpä edes se, että lämmöt sahasivat koko torstain sitä tahtia, että vuoroin olin hiestä märkä ja vuoroin tärisin jääkalikkana täysissä pukeissa kolmen peiton alla eivät saaneet kyseenalaistamaan sitä että kyseessä on vain flunssa. Oma kroppani nyt vain osaa olla kuumeen suhteen hyvin dramaattinen. Vasta siinä kohtaa kun olo lähti uudelleen perkelöitymään eilen illalla, ja hengittäminen tuntui välistä työläältä vaikka kuinka koitti tukea itseään pystympään, niistää ja yskiä hengitysteitään selväksi sai tarttumaan koronatestiin. Eikä sitä kahta viivaa tarvinnut odottaa todellakaan kauaa. Samalla ne kaksi viivaa lukitsivat sen, että en ole poistumassa asunnosta tai koskemassa fretteihin ainakaan ennen tiistaita. 


Onni on kuitenkin kumppani, joka on pysynyt terveenä. Jussi sairasti tosiaan koronan jo kesällä, niin nyt toivotaan, että omani olisi tarpeeksi samaa kantaa, että Jussilla olisi yhä riittävä vastustuskyky sitä vastaan. Koronatestin tulos kuitenkin oli viimeinen vahvistus myös sille, että minulla ei ollut mitään asiaa Tropicalssin eksoottisten eläinten päivään millään tavalla tropattuna. Onneksi Jussi lupasi kuitenkin lähteä edustamaan ilman minua, niin emme joutuneet perumaan osallistumista ihan kokonaan. Vaikka se ei toki itseäni paljon lohduttanut, kun olisin halunnut olla paikalla. 


Koska ihmisedustuksesta lähti mukaan vain puolet, päädyimme siihen, että Jussi otti mukaan laumoistakin vain toisen. Ja koska Jussi sai itse valita edustuskaverinsa, hän päätyi meidän poikavoittoiseen tiimiin, eli tulokkaisiin. Vannotin Jussin laittamaan minulle kuvia tapahtumasta, ja rustasin samalla mukaan pientä ostoslistaa. Oma päivä menikin sitten edelleen sängyssä kuunnellen äänikirjaa ja katsellen Jussin ja Tropicalssin tapahtumasta laittamia kuvia. Paikalla oli riittänyt niin erilaisia eksoottisia eläimiä, kuin niitä katsomaan tulleita kävijöitäkin. Mukana myös useampi frettiä lemmikikseen haaveillut. Myös Jussi oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja käynyt kyselemässä Tearcmir-kesyrottakasvattajalta mieltään askarruttaneita kysymyksiä kääpiörotista. 


Kotiin Jussi saapui Kotipitsan kautta, ja Nava olisi ollut kovasti sitä mieltä, että hän olisi voinut ottaa edustuspalkkionsa pitsan muodossa. Uroksilla pituus kun riittää paljon paremmin kerjäämään ruokaa suoraan pitsalaatikon reunalta. Valitettavasti Nava joutui kuitenkin tyytymään yhteen kebabin palaan, jonka senkin hän onnistui pöllimään lähinnä sillä, että poika oli mielestäni niin söpö että halusin napata siitä kuvan kesken pitsaneuvottelujen. 

Tämän päivän hallitsevin oire on ollut kurkkukipu, ja kurkussa tuntuva turvotus. Sen lisäksi hengittäminen ei tahdo vieläkään onnistua nenän kautta muuten kuin kuumassa suihkussa. Sitä ei olekaan tullut vaihdettua suullisesti kauhean montaa sanaa edes Jussin kanssa, ja ne vähätkin kunnon hengitystauoilla.

 

Pakkostoppi

torstai 15. syyskuuta 2022

Olo on taas kun olisi vetänyt sataakahtakymppiä täysillä seinään. Kyllähän sitä tiesi, että hässäkän jälkeen olisi hyvä taas rauhoittaa arkea, mutta asiaa ei ehtinyt sen kummemmin edes miettiä, kun syysflunssa iski täysillä päälle. Aamulla onnistuin vielä vakuuttamaan itseni siitä, että ei tämä nyt niin paha ole. Koulukuntoisuutta arvioitaessa Jussi kuitenkin ilmoitti suoraan, että ihan sama kuinka paljon mie olen tropannut, niin en kyllä menisi kenellekään läpi terveestä. Jäin sitten kotiin, vaikka heti herättyä olo oli vielä sen verran hyvä, että kotiin jääminen tuntui vähän lusmulta, vaikka ope lupasi laittaa Teams-linkkiä päivän luentoihin. Sitä ei tarvinnut kuitenkaan kauaa tuntea lusmuilevansa, kun kuume lähti aika nopeaan nousuun, ja siinä kohtaa kun olisi pitänyt tehdä ryhmätöitä totesin ettei edes koneella istumisesta tullut enää mitään. Onneksi pääsin team etään toisen saman lenssun kourissa olevan kanssa, eikä työtä tarvitse palauttaa vielä tänään. Sai vedettyä sitten päiväkoomat ennen iltapäivän luentoa. Iltapäivällä vähän harmitti, kun meillä oli vieraileva luennoitsija luennoimassa välineistä ja välinehuollosta, ja vaikka sitä toki kuuli kaiken, sitä ei päässyt hypistelemään luennoitsijalla mukana ollutta välineistöä tai tekemään mukana välinehuollon harjoituksia (myönnän, että olen alkanut vähän lämmetä välinehuollolle). Toisaalta en saanut siinä kohtaa edes lääkittynä päätä ylös tyynystä, eli ei tarvinnut paljoa miettiä, olinko oikeasssa paikassa ollessani sängyn pohjalla. 

Voi kun voisikin liittyä seuraksi kasaan <3

Nenäliinapino yöpöydällä alkaa olla jo aika kiitettävän korkea ja huomisen menot on jo peruttu. Lauantaina olisi ohjelmassa ensimmäinen frettiesittely yli 2,5-vuoteen, joten tänään pitää ottaa Jussin kanssa keskustelu, pystyykö/haluaako hän hoitaa sen yksin, mikäli en saa itseni huomisen aikana jaloilleni. Näin pahasti oireisena sitä kun ei edes kotona koske fretteihin tai niiden ruokiin enempää kuin pakko. Kissat eivät ole yhtä herkkiä samoille virustartunnoille kuin fretit, mutta jopa Ruttu on hylännyt minut heti päiväkooman jälkeen, kun se kyllästyi siihen, että joudun nousemaan vähän väliä vähän pystympään niistämään ja yskimään, mikä häiritsi sen päiväunia. Onneksi äänikirja pitää sentään seuraa. 

Lisää Hässäkkää

perjantai 9. syyskuuta 2022

Jos Hässäkän alku meni vähän hässäkäksi, tämä viikko on ollut vielä pahempaa hässäkkää. Ekaksi autoni päätti pettää maanantaina, ja jätti minut tienposkeen. Hinauksen ja sijaisauton säätämisessä meni oma aikansa, jonka lisäksi jouduimme samalla valmistelemaan Jussin lähtöä. Jussi kun oli erikoistumisopintoihinsa liittyvillä koulutuspäivillä Helsingissä tiistaiaamusta torstai-iltaan. Ja koska en luonnollisesti ollut muistanut Jussin koulutusreissua, olin luvannut ottaa meille täksi viikoksi vielä kaksi hoitofrettiä lisää. Uudet hoitofretit saapuivat tiistaina, ja koska pidempiaikaisten hoidokkien hoidontarve vähän venyi remppa-aikataulujen eläessä, nekin ovat yhä täällä.

Uudet tulokkaat saivat tukikohdakseen kodinhoitohuoneen

Pyykkikone ja kuivausrumpu pääsivät aitaukseen

Valmiina takkahuoneen valloittamiseen

Kun sitten keskiviikkona laittelin itsekseni aamupalaa viidelle kissalle, neljälletoista fretille ja siivoilin viittä kissanvessaa ennen harkkaan lähtöä sitä saattoi ehkä hetkellisesti miettiä tällaisen eläintarhan mielekkyyttä ja sitä kuinka meidän arkea ei todellakaan ole suunniteltu yhden ihmisen pyöritettäväksi. Olkootkin että ennen Jussin lähtöä olimme käyneet hakemassa minulle kasan pakastepitsoja ja pari karkkipussia, jotta Jussin poissaollessa ei tarvitsisi ainakaan kokkailla kaiken muun lisäksi. Asiaa ei myöskään auttanut se, että Aino oli vähintään pöyristynyt siitä, ettei Jussi tullut kotiin, joten se juoksi huutaen perässäni tiistai-illasta asti, kun maailmassa oli virhe. 

Alkuviikostakin kuitenkin selvittiin, ja nyt on edessä viikonloppu. Tänään päättyi klinikkaeläinhoitajaopintojeni toiseksi viimeinen työssäoppimisjakso, mikä vetää vähän haikeaksi. Sillä jos jotain, tuolla on päässyt treenaamaan työyhteisössä toimimista, ja saanut todella tuntea olevansa osa porukkaa. Mutta täytyy vain toivoa, että meidän polkumme vielä kohtaavat myös ammatillisesti. 

Työssäoppimispaikan terveisillä on hyvä aloittaa viikonloppu <3

Huomenna poiketaan sitten Tampereelle siskontytön synttäreille, ja olen tehokkaasti sopinut samaan reissuun pakastekauppoja kahdenkin eri tahon kanssa. Reissusta kotiutuessa pakastin täyttyy taas kanista, viiriäisestä, hevosesta ja lampaasta. Sitä on ehtinyt jo pohjustaa sulattamalla tässä välissä autotallin ison arkkupakastimen. 

Näätä-Hässäkkä 2022

lauantai 3. syyskuuta 2022

Näyttelykausi on nyt startattu 2,5 vuoden pandemiatauon jälkeen. Meidän osalta Näätä-Hässäkkä alkoi nimensä mukaisesti pienellä hässäkällä, kun tuttu ja varsin suora reitti katkesi Lohjan motarilla siihen, että poliisi oli katkaissut tien, ja ohjasi ajamaan sivukadulle. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tässä mitään, navigaattori laskee kohta uuden reitin. Ainoa vain, että navigaattori oli sitä mieltä, että mitä sitä hyvää reittiä vaihtamaan, ja vaikka koitimme ajaa kuinka pitkälle ohi siitä kohdasta mistä tie oli poikki, navigaattori esitti vain ehdotuksen toisensa perään siitä, kuinka pääsisimme palaamaan takaisin alkuperäiselle reitille samaan kohtaan, jossa meidät oli ohjattu tieltä pois. Kolmannen uuden reittiehdotuksen kohdalla oli pakko soittaa Riikalle, että onko heillä antaa mitään vinkkiä, mitä muuta kautta näyttelypaikalle voisi päästä. Pasin vinkeillä onnistuimmekin lopulta pääsemään katkon ohi, mikä vaati tosiaan sen verran laajoja kiertoliikkeitä, etteivät ne olleet navigaattorin mielestä olleet edes ehdottamisen arvoisia. Kaikkeen tähän tuhrautui sen verran aikaa, että olimme paikalla yli puoli tuntia aikataulusta myöhässä juuri ennen ensimmäisen luokan alkua.  

Tästä se taas lähti

Näyttelypaikalla olikin sitten edessä juuri sellainen pikastartti mistä en niin välitä, eli omat numerolaput esille, ja sen tarkistus oliko meillä ketään ensimmäisessä luokassa, Ja koska oli, äkkiä Mitella ulos boksista, pikainen tarkistus ettei se ole ihan yltä päältä kakkelissa, arvosteluboksi kasaan ja Mitella arvosteluboksissa odottamaan vuoroaan. Sen jälkeen pääsi vasta sitten kasaamaan paremmin omaa leiriä, eli laittamaan näädille näyttelyaitausta ja kasaamaan näyttelytelttaa. Kaikki tämä ehkä pienen jupinan kera, koska stressaan todella herkästi sitä että olen myöhässä. Sen takia lähdetäänkin yleensä hyvissä ajoin kaikkialle, siltä varalta että jotain sattuu. Idea ei kuitenkaan ole yleisesti ottaen se, että jotain sattuisi, niinkuin nyt, vaan että kun mitään ei satu, sitä on paikalla hyvissä ajoin. 

Alkuhässäkän jälkeen päivä etenikin sitten aika rauhalliseen tahtiin. Pitkän näyttelytauon takia myös uusien tuomariharjoittelijoiden opintojen aloitus on venynyt, joten tämä näyttely oli päätetty hyödyntää kunnolla myös opetusmielessä. Tuomareita sihteeröi tuomariopiskelijat, ja arvostelut tehtiin oikein pitkän kaavan kautta. Fretit myös otettiin eteen luokka kerrallaan. Alun jälkeen ei sitten tarvinnutkaan kauheasti sykkiä, sillä luokkien vaihdoista kuulutettiin hyvissä ajoin, ja sen jälkeen kun oli vienyt omansa bokseissa arvosteluun, meni hyvä tovi ennenkuin boksit tulivat takaisin. 

Meidän leiri

Sitä olikin sitten hyvää aikaa kierrellä juttelemassa ihmisten kanssa ja koittaa keksiä miten pysyä lämpimänä. Yhdessä kohtaa uhkasi alkaa myös sataa vähän isommin, ja siinä vaiheessa adoptoitiin sitten Millan jengi meidän telttaan, kun sinne sopi hyvin toinenkin aitaus. Luonnollisesti sade kuitenkin lakkasi lähes sillä hetkellä, kun aitaus oli saatu siirrettyä. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että vain viikko sitten poltin itseni auringonpaisteessa Dewin kirppistapahtumassa, ja nyt meinasi jäätyä pystyyn paksuissa collegehousuissa kahden lämpimän paidan kera. Pipokaan ei olisi todellakaan ollut liioittelua, mutta se ei ollut ennen tätä vielä siirtynyt autoon kesän jäljiltä. 

Sylittelyissä keskityin hyvin pitkälti omaan jengiin, mutta Lilly muodosti asiassa vahvan poikkeuksen. Koska Lilly nyt vain on maailman ihanin mininäätä, vaikka aiheuttaakin välillä Kiralle päänvaivaa, kun ei tahdo kokonsa vuoksi pysyä missään. Olin ihastunut Lillyyn jo ennen viime kesää, kun neiti oli meillä kuukauden hoidossa, ja silloin ihastus vain syveni entisestään. Lillyn lisäksi Kiralle on tullut myös varsin suloinen minimies, mutta kyllä Lilly on silti ihan spesiaalitapaus. 

Mallu lähtee valloitusretkelle

Koska näätiä oli ilmoitettu näyttelyyn varsin vähän, sitä oli odottanut, että päivä olisi ollut nopeammin ohi. Eipä sillä, että kylmää keliä luukuunottamatta päivän pituus olisi vielä näyttelypaikalla kauheasti tuntunut. Vähän ennen viittä Mallu kutsuttiin meidän jengistä recalleihin, ja siinä kohtaa oli paitsi innoissaan siitä, että Mallulla oli mahdollisuudet sijoittua, vähän haikeana siitä, että Mitellaa ei kutsuttu. Mitella on kuitenkin aina minun eka pentu, ja tämä oli Mitellan eka näyttely mummoluokissa. Mutta koska meiltä lähti vain yksi fretti uusintakierrokselle tuomarien eteen, toinen arvostelubokseista jouti sitten lainaan, kun Lystin siskon jengistä kaikki kutsuttiin uudelleen eteen ja sielä meinasi loppua boksit kesken. Vähän kyllä meinasi Marun näkeminen nostaa kyynelet pintaan, etenkin kun muutenkin oli päivän aikana muistellut sitä kuinka oltiin ekassa Hässäkässä Lystin kanssa. Jotenkin kaikista viime vuoden menetyksistä minun on ollut kaikkein vaikein päästä yli Lystin menettämisestä.  

Maailman söpöin Malluska

Palkintojen jaossa meidän jengistä Mallu nappasi luokkavoiton, ja se mikä ilahdutti melkein yhtä paljon oli että Lilly sijoittui luokan toiseksi. Kotiin lähtikin taas viemisiksi paitsi ruusuke, myös kassillinen aarteita. Palkintopussukasta löytyi niin nukkupussi, ravintolisiä, nameja kuin lelukin. Olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ylipäätään joku meidän jengistä sijoittui, sillä vaikka kuinka ennen näyttelyä taas itse kirjoitin muunmuassa siitä korvien putsaamisesta, en taas itse muistanut/ehtinyt/jaksanut tehdä korville mitään ennenkuin näyttelypaikalla. Ja sieläkin homma jäi vähän puolitiehen, kun lohitahna oli unohtunut kotiin. Kaikilta neljältä olikin sitten lähtenyt miinusta korvien likaisuudesta. Mutta ehkä sitten ensikerralla. Olin myös autuaasti unohtanut, että suomituomarit tykkäävät suhteellisen pitkistä kynsistä, joten useampi meidän jengistä sai noottia myös liian lyhyiksi leikatuista kynsistä. Frettien kynnet kasvavat kuitenkin niin hurjaa tahtia, että se ongelma korjaantuu suunnilleen nanosekunnissa. 

Hetki ennen palkintojen jakoa

Palkintojen lisäksi kotiin lähti tuomisiksi kylmälaukullinen pakastenataleita ja expansus-siiroja, sillä Kiralta on menossa pentu sijoitukseen tutulle herppiharrastajalle, joka olikin sen myötä näyttelyssä tutustumassa fretteihin. Ja minä enemmän kuin mielelläni osallistuin hänen pakastimensa tyhjentämiseen, ja tyhjensin samalla meidän kaapeista vähän frettikamoja heidän tulevalle pennulle. Mutta tuosta natskusatsista riittäkin sitten hetkeksi Paras lauma -palkintoja kaikille kotona oleville jengeille. 

Kotimatkalla päivän pituus alkoi sitten iskeä pahemmin, etenkin kun suora reitti kotiin oli yhä poikki paloautojen toimesta. Päivän aikana kun selvisi, että tieosuudella oli käynyt kuolonkolari, joka oli aiheuttanut myös perävaunullisen rekan kaatumisen tien sivuun. Onnettomuuspaikan raivaaminen veikin sitten koko päivän. Jussi onneksi ajoi, niin itse sai nukahdella autoon. Jussikin meinasi kuitenkin alkaa nukahdella äänikirjasta huolimatta, niin kotimatkaan piti ottaa yksi astetta pidempi pysähdys ja energiajuomatankkaus Lohjan ABC:llä. Mutta selvisimme hengissä kotiin. 

Kiitos kaikille kivasta päivästä! 

Mitellan arvostelu

Nutellan arvostelu

Vapun arvostelu

Mallun arvostelu

Dewin siivouspäivän kirppis

lauantai 27. elokuuta 2022

Tänään otettiin suunta kohti Mannerheiminpuistoa ja sielä ollutta Dewin siivouspäivän kirppistapahtumaa. Tälläkertaa olin ensimmäistä kertaa ilmoittautunut mukaan myyjäksi, joten autoon oli lastattu aamulla aika kuorma myytäviä tavaroita, tuolia ja pöytää myyntipaikalle, frettejä, frettien tarvikkeita, leivonnaisia... Onneksi kentälle sai ajaa autolla ennen ja jälkeen sen kun tapahtuma oli auki yleisölle. Aamu oli vielä niin kolea ja sumuinen, että minun oli vaikea uskoa päivän ennustetta todeksi, ja sitä tuli lisäiltyä kuormaan enempi hupparia kuin viilennyskamppeita. Mutta säätiedotukseen nojaten lisäsin sitten vielä juuri ennen lähtöä kassiin viilennysmaton freteille ja lätsän itselleni. Ja onneksi lisäsin, sillä vastoin kaikkia odotuksia onnistuin lätsästä huolimatta palamaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä vielä näin kesän viime metreillä.

Myyntipaikka pystytetty

Myyntiassistentit ennen pahinta päiväkoomaa

Kirppiskamojen pakkaamisessa etenkin lelujen pakkaaminen aiheutti kissoissa lievää paheksuntaa, sillä kirppiskasaan päätyi taatusti kaikki parhaat lelut, eikä heille jäänyt melkein mitään leikittävää (jos ei yhtä isoa kopallista ja jemmaleluja lasketa). Lisäksi Mauno oli hyvin järkyttynyt, kun yksi kantokopista meni myyntíin, vaikka Mauno rakastaa kantobokseja. Nyt meillä ei tainnut jäädä enää kuin reilu kymmenen erilaista.  

Juutas

Nava

Freteistä päädyin ottamaan mukaan tulokkaat, koska se mahdollisti kahden lauman väsyttämisen kerralla tapahtuman aikana. Tulokkaat kun väsyivät hyvin tutkiessaan uutta paikkaa ja haistellessaan uusia hajuja ja kuunnellessaan uusia ääniä. Tulokkaiden ollessa mukana ei taas tarvinnut pelätä, että joku koittaisi murtautua niiden aitaukseen, niin saatoimme vapauttaa hoitonäädät yläkertaan siksi aikaa kun olimme poissa. Laumojen väsyttäminen onkin se itsekkäämpi syy ottaa fretit mukaan, sillä itselle on väsyneenä kotiin palatessa helpompi, että meillä on kolmen koko päivän nukkuneen lauman sijaan vain yksi täysissä virroissa oleva. Epäitsekkäämpi on toki se, että pääsee samalla esittelemään lajia kiinnostuneille, ja vastailemaan ihmisten frettikysymyksiin (sekä tapahtuman luonne huomioon ottaen myös kohtalaisen paljon siihen, onko kissoja ja frettejä mahdollista yhdistää saman katon alle).

Tapahtuma-aluetta

Lounaspitsa lähipitseriasta

Myyntiäkin saatiin päivän aikana ihan hyvin. Sekä tavaroista, joista otimme voitot itselle, että porkkanakakusta, joka lahjoitettiin kokonaisuudessaan Dewin buffettiin myyntiin. Toki osa voitoista laitettiin uudelleen kiertoon heti tapahtuman puitteissa, kun muista myyntipöydistä löytyi pari miniharja/sihveli settiä, virkattuja lonkerotyyppejä, kissamaisia postikortteja sekä helppoihin leivontaohjeisiin keskittynyt kirja. Sekä myös useampi pullo colaa, muumikuosinen vauvatyyny, joka pääsi toki heti freteille käyttöön ja digitaalinen valokuvakehys, jonka ajattelin ottaa käyttöön frettipäivillä ja messuilla. 

Maailman söpöimmät lonkerotyypit, jotka lähtivät mukaan kotiin

 
Tähän aletaan suunnitella kuvashowta seuraavaan frettipäivään

Nyt ollaan sitten kotona hoitamassa palovammoja ja tutkimassa päivän saalista. Jussi taisi jo uuvahtaa sohvalle.

Parketin purkua ja muita kuulumisia

perjantai 26. elokuuta 2022

Siskon perheen piti tulla meille viime viikonlopuksi, mutta koska perjantaina toinen siskon muksuista oli vähän kipeänä ja minä ja sisko kummatkin aika poikki, päätimme siirtää visiittiä ajankohtaan x. Itsellä kun oli kirjaimellisesti sellainen olo, että pyykki- ja tiskivuoret kaatuvat päälle ja hukumme paskaan. Jälkimmäiseen ei auta yhtään se, että meillä on koko yläkerta eteistä lukuunottamatta parkettia, ja kun se pääsee kerran imaisemaan jotain, tuntuu ettei hajua saa millään pois - mikä myös lisää uusien hutien todennäköisyyttä. Kaikkein pahimmaksi tilanne oli päässyt frettihuoneessa, jossa tuntui ettei huonetta saanut enää siistiksi millään maailman siivoamisella, mikä turhautti ja ärsytti. 

Parketin iloja ovat kosteuden hörppäävät saumat

Jussi ei ole tässä psykoottisessa tilassa, vaikka saattaa näyttääkin siltä. Jussi vain saa vähän apua Hattaralta.

Koko yläkerran lattiaremontti on yhtenä kohtana meidän pitkällä projektilistalla, mutta koska se vaatii paitsi aikaa, tämänkokoisessa asunnossa myös kohtalaisesti budjektia, on sen toteutumisajankohta yhä epävarma. Frettihuoneen kohdalla ei vain pystynyt enää odottamaan, kun sitä olisi päivittäin halunnut räjäyttää koko huoneen. Viime viikonlopun tyhjennettyä ja räjäytysajatusten noustessa taas pintaan, sitä alkoi muistella, että talon edellinen omistaja oli joskus jutellut asentaneensa lastenhuoneisiin parketin vasta jälkikäteen olemassa olevan muovimaton päälle. Frettihuone oli toinen näistä lastenhuoneista, joten yläkerran remonttia odotellessa Jussi mietti, että frettihuoneen parkettia voisi koittaa purkaa jostain kulmasta niin, että näkisi, onko muovimatto paikoillaan. Ja koska se oli, päätimme irroittaa koko kusisen parketin samantien, ja vaihtaa frettihuoneeseen samalla uudet lattialistat. 

Pari ensimmäistä palaa olivat hankalat, mutta sen jälkeen homma alkoi edetä aika vauhdilla. Jussin irroitellessa frettihuoneesta parkettia, itse siivoilin alakertaa ja hoidin pyykkivuorta pois päiväjärjestyksestä. Ja olkootkin että parketin alta paljastunut muovimatto on taattua ysäribeigeä, johon yhdistimme nyt halvimmat valkoiset puulistat mitä löytyi, frettihuone tuntuu nyt freesimmältä kuin aikoihin, ja sen siivottavuus parantui heti moninkertaiseksi. Ei se toki ole vielä sellainen, jollaiseksi se on haaveissa remontoida, mutta huomattavasti aiempaa käytännöllisempi, mikä on tällä erää pääasia.

Tästä se lähtee

Paljon siistimpi ja hajuttomampi frettien valtakunta

Harmi vain, että muovimatto on tietääksemme alla vain kahdessa pienemmässä makuuhuoneessa, sillä muuten minun tekisi tällä hetkellä erittäin vahvasti mieli kiskoa parketti pois myös keittiöstä ja isoimmasta makuuhuoneesta, vaikka uusia vinyylilattioita ei olekaan vielä mahdollisa hankkia. Etenkin keittiön parketti kun on frettihuoneen tavoin pahasti kärsinyt, sillä se otti vuosi sitten useasti osumaa, kun Mintulla oli pissavaivoja. Vaikka pissat pyrittiin kuivaamaan heti kun ne huomattiin ja nurkassa käytettiin imukykyisiä pissa-alustoja ja pissansiivoussuihkeita, keittiön parketissa on pysyvä kosteusvaurio, joka myös haisee kissanpissalta ja johon tehdään yhä harvakseltaan hutipissoja, etenkin jos vessalaatikoiden siivousväli venyy vähäänkään. Eli sekin saadaan lopullisesti kuntoon vasta hävittämällä koko vanha lattia ja asentamalla uusi.  

Ruttu ei arvosta, että myös hänen pedit päätyivät pesuun, ja nyt yksikään karvapeti ei haise valmiiksi sfinksinhieltä

Kauhea työmaa parfymoida taas ne kaikki

Tämä viikko on mennyt taas aika hujauksessa, miksi parkettipäivityskin tuli lähes viikon viiveellä. Tämä viikko oli myös viimeinen viikkoni viimeisimmässä työssäoppimispaikassa, mikä tekee tästä päivästä vähän haikean. Tuntuu että sitä oli vasta alkanut päästä paremmin vauhtiin tuolla, ja päästä paremmin perille uuden paikan laitteista ja ihmisistä, niin että pystyi tekemään koko ajan enemmän myös itse. Mutta vikan päivän kunniaksi ja kiitokseksi elokuusta eilen tuli taas leivottua kakkua, että sain vietyä sen tänään kahvihuoneeseen. Tänään oli myös yhden kesäharjoittelijan viimeinen päivä ja yksi vakkareista jäi lomalle, joten kahvihuoneessa piisasi herkkuja vaikka millä mitalla. Nyt seuraavat pari viikkoa menevätkin taas tutuksi käyneessä ensimmäisessä harkkapaikassani ja sitten on pari viikkoa koulua ennen kolmatta ja viimeistä harkkapaikkaa. 

Hiiriltäkin hävitettiin matelijakäytöstä terraan jäänyt polyuretaanitausta, joka oli hiirikäytössä alkanut imeä pissaa ja haista

Ja koska en eilen jaksanut leipoa urakalla, tänäänkin on tiedossa pientä leipomista. Huomenna kun on Dewin siivouspäivän kirpputoritapahtuma Mikaelin kirkolla, ja lupasin tehdä jotain myös buffettiin samalla kun varasin meille myyntipaikan tapahtuman yhteydestä.

Valmistautuminen frettinäyttelyyn

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Frettinäyttelyiden startatessa ensikuussa yli kahden vuoden näyttelytauon jälkeen, minulta pyydettiin blogipostausta näyttelyyn valmistaumisesta, sekä siitä, mitä näyttelyyn kannattaa pakata mukaan. Tässä siis omia kokemuksia aiheesta.

Meidän lauman numerolappuja

1. Ilmoittautuminen

Homma lähtee aina liikkeelle näyttelyyn ilmoittautumisesta. Homman ollessa hulluimmillaan ennen koronaa, näyttelyt saattoivat nopeimmillaan täyttyä alle minuutissa. Nyt koronan jälkeen ongelmana on ollut enemmän saada riittävästi osanottajia näyttelyihin. Mutta koska tilanne lähtee toivottavasti jossain kohtaa taas vilkastumaan, mikäli jokin näyttely kiinnostaa erityisen paljon, kannattaa pyrkiä ilmoittamaan omansa heti kun ilmoittautuminen aukeaa. 

Fretin ei tarvitse olla rekisteröity, jotta se voisi osallistua näyttelyyn, eikä siltä vaadita edes mikrosirua. Ihan jokainen fretti voi siis osallistua, kunhan sillä on vaadittavat rokotukset. Vakituisesti Suomessa asuvalle fretille rittää normaalisti voimassa oleva penikkatautirokote. Nyt koronatauon ja rokotteen saatavuusongelman johdosta rokotusehtoa on hieman kevennetty aiemmin rokotettujen aikuisten ja veteraanifrettien osalta. Mikäli jokin ilmoittautumisessa kysytyistä tiedoista, kuten fretin väri, värikylläisyys tai turkinpituus mietityttää, voi aina ottaa yhteyttä näyttelyn järjestäjään, ja kysyä apua, jotta fretti saadaan sijoitettua oikeaan luokkaan. Mikäli fretin tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, riittää mahdollisimman tarkka arvio. Meillä näyttelyharrastus aloitettiin Snurren ja Esterin kanssa, vaikka kummastakaan ei tiedetty syntymäaikaa eikä toisesta edes synnynyinmaata.

Ilmoittautumisen yhteydessä on jo hyvä tarkistaa, että fretin rokotuskortti on tallessa, ja ottaa siitä varuiksi vaikka vielä kuva kännykän kuvagalleriaan. Rokotuskortti tarkistetaan näyttelyaamuna sisäänkirjautumisen yhteydessä. Osissa näyttelyissä myös riittää, että lähettää kuvan rokotuskortista etukäteen ilmoittautumisten vastaanottajalle, jolloin itse korttia ei tarvitse muistaa ottaa mukaan näyttelyyn.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy myyntipöytää, jotka ovat minulle vähän heikko kohta

Näyttelyaitauksia (selvästi jostain vuosien takaa, kun Marshallin aitauksia on vielä selvästi enemmän kuin nylonaitauksia)

2. Kotona ennen näyttelyä

Fretit eivät yleensä vaadi kauheasti puunausta näyttelyitä varten. Useimpia frettejä ei tarvitse esimerkiksi pestä ollenkaan. Meillä edes vaaleimpia tyyppejä ei yleensä pestä rutiininomaisesti, elleivät ne ole kirjaimellisesti kierineet esimerkiksi kakassa. Ideaalitapauksessa, mikäli tarvetta pesulle on, fretti olisi hyvä pestä ainakin viikkoa ennen näyttelyä, jotta turkin luonnollinen rasvakerros ehtii vähän palautua ennen näyttelyä. Käytännössä tähän ei yleensä pysty vaikuttamaan, sillä jos fretti päättää pyöriä kakassa esimerkiksi kuljetusboksissa matkalla näyttelyyn, on se toki parempi pestä vaikka näyttelypaikan vessassa tuntia ennen arvostelua, kuin antaa arvosteluun yltä päältä kakassa. 

Kynnet on hyvä leikata aina ennen näyttelyä. Paras ajankohta on yleensä muutamia päiviä ennen näyttelyä, jotta kynnen kärki ehtii vähän pyöristyä ennen fretin arvostelua, mutta kynnet ovat silti yhä sopivassa mitassa. Mutta tähän pätee sama kuin pesemiseen, eli jos huomaa näyttelyä edeltävänä iltana tai näyttelypaikalla ennen omaa arvosteluvuoroa että kynnet ovat jääneet leikkaamatta, ehtii ne toki leikata myös siinä, että eivät ole ainakaan liian pitkät.

Myös fretin korvat on hyvä puhdistaa ennen näyttelyä. Osa käyttää tähän korvapuikkoja, mutta niillä voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mikäli korvapuikko pääsee lipsahtamaan liian syvällä esimerkiksi fretin heilauttaessa päätään. Eli mikäli ei ole täysin varma mitä tekee, kannattaa jättää korvapuikot käyttämättä. Niiden sijaan korvan voi puhdistaa kaatamalla sinne korvanpuhdistusluosta, ja hieromalla sen mahdollisimman syvälle korvaan. Sen jälkeen fretin annetaan ravistaa liuos korvasta, ja esiintullut näkyvä moska pyyhitään esimerkiksi vanulapulla tai kosteuspyyhkeellä. Koska tämä voi hieman sotkea, kannattaa tämä tehdä jo useampia päiviä, tai esimerkiksi viikkoa ennen näyttelyä. Näyttelypaikalla voi tehdä sitten vielä viimeisen tsekkauksen, ja pyyhkiä mahdolliset näkyvät moskat kosteuspyyhkeellä. 

Fretti kannattaa myös tarkistaa kokonaisuudessaan hyvin läpi, eli vilkaista korvien lisäksi fretin hampaat, ikenet ja suu, tunnustella fretti läpi käsikopelolta ja katsoa silmämääräisesti läpi sen ulkoiset sukupuolielimet. Samassa yhteydessä fretti olisi hyvä myös punnita. Tätä ei ole haittaa toistaa vaikka viikottain muutenkin kuin näyttelyn lähestyessä, sillä se paitsi totuttaa frettiä käsittelyyn, auttaa huomaamaan ajoissa mahdolliset hammasongelmat, sekä esimerkiksi alkavan kiiman. Tässä itselläkin olisi kyllä selvästi petrattavaa, että tämä tulisi tehtyä kyllin säännöllisesti kaikkien kanssa. Ihan alkuun itse kävin näyttelyissä pitkälti siksi, että joku minua kokeneempi katsoi nämä säännöllisesti läpi, ja sain sitä kautta tietoa, missä kunnossa omat frettini ovat. Esimerkiksi Itsyn hammasongelmat huomattiin ensimmäisen kerran sen ensimmäisessä näyttelyssä. 

Aitauksen sisustusta (Nemon ostin kyseisestä näyttelystä, enkä raahannut kotoa)

Toinen meillä käytössä ollut näyttelyaitaus

Ja kolmas. Vaihtoehtoja siis riittää.

3. Näyttelyyn pakkaaminen

Frettiä varten näyttelyyn tarvitsee mukaan: 

-sen jo aiemmin mainitun rokotustustodistuksen

-näyttelyaitauksen (tähän käy mikä tahansa pentuaitaus, jossa oma fretti pysyy sisällä. Nykyään paljon suosiota ovat saaneet nyloniset kevytaitaukset, jotka toimivat monilla freteillä).  Mikäli omaa aitausta ei ole, voi aina koittaa kysellä näyttelyn tapahtuvasivulla, olisiko kenelläkään laina-aitausta.

-vesikupin/pullon, jonka saa pysymään aitauksessa sen kaatumatta

-vessalaatikon/pissaalustoja aitaukseen. Joissain näyttelyissä on jaossa puupellettjä vessalaatikkoa varten, mutta tästä on usein maininta näyttelyvahvistuksessa, jos näin on. 

-viltin/petejä aitaukseen. Näyttelypäivät ovat yleensä pitkiä, ja fretti käyttää päivästä yleensä ison osan nukkuen.

-pieni/pienehkä kuljetusboksi, jossa fretti viedään arvosteluun. Tässä boksissa ei saa olla merkittynä fretin/omistajan nimeä, tai ne tulee peittää esimerkiksi teipillä. Tässä boksissa ei myöskään saa olla muuta sisustusta, kuin jokin imukykyinen alusta (esimerkiksi pyyhe) pohjalla. 

-lisäksi mukaan voi varata esimerkiksi jotain evästä fretille, valjaat hihnoineen (etenkin ulkonäyttelyissä on välillä kiva käydä jaloittelemassa frettien kanssa), kosteuspyyhkeitä (ne ovat käteviä, jos huomaa juuri ennen arvostelua esimerkiksi töhnää korvassa tai fretin astuneen pissaan), leluja... Ulkonäyttelyissä jokin vaalea/valoa heijastava peite/varjo/teltta voi olla kätevä, mikäli näyttelypäivä sattuu olemaan kuuma.

- itselleen kannattaa varata myös mukaan jotain evästä/tarkistaa kuinka kaukana näyttely on ruokapaikoista/ruokakaupoista. Jos haluaa varmistaa istumapaikan itselleen, retkituoli voi olla kätevä (tuolien määrä näyttelypaikalla riippuu hyvin paljon näyttelypaikasta). Monessa näyttelyssä on myös pieni kahvio tai tuotemyyntiä, joten pienestä määrästä käteistä ei ole yleensä ainakaan haittaa. Etenkin jos ei tiedä, uskaltaako/jaksaako heti viettää koko päivän tutustuen muihin harrastajiin, kannattaa mukaan varata myös jotain tekemistä, kuten kirja luettavaksi, pelejä tms.

Palkintopöytää ja tuomarityöskentelyä

arvostelu käynnissä

4. Näyttelypäivänä

Meillä lauma pakataan aina aamulla isompaan kuljetusboksiin, jossa on myös iso riippari, johon koko lauma mahtuu. Tämä lisää yleensä suuresti todennäköisyyttä sille, että fretit pääsevät puhtaana näyttelypaikalle, sillä yleensä aina jollain tulee boksissa hätä, mutta pissa/kakka ei pääse valumaan riippariin. Puhtaana pysymistä edistää myös se, että ei anna freteille edellisenä päivänä sisäelimiä tai kananmunaa, joista tulee yleensä löysempiä kakkoja. Mikäli käyttää samaa koppaa fretin kuljettamiseen näyttelyyn ja sen arvosteluun menoon, täytyy riippumatto irrottaa boksista päivän ajaksi. 

Itselle tulee valittua mahdollisimman mukavat ja rennot vaatteet, joissa on kiva nukkua vaikka päikkärit. Frettinäyttelyissä lökärit ja villasukat ovat hyvin tavallinen näky, joten omaan tälläytymiseen ei tarvitse panostaa sen enempää kuin yleensäkään, ellei nimenomaan itse tahdo.

Näyttelypaikalla fretit käydään ilmoittamassa saapuneiksi, ja samalla saadaan niille näyttelynumerot, jotka kiinnitetään fretin koppaan kun on sen vuoro mennä arvostelevaksi. Muun ajan numerot voi pitää esimerkiksi aitauksen päällä, niin kaikkien on helpompi bongailla, ketä tyyppejä näyttelyssä on (paikalla jaettavista näyttelyluetteloista löytyy jokaisen fretin nimitiedot). Tuomarin pöydiltä löytyy numerotaulut, joista näkee, koska oman fretin arvosteluvuoro lähestyy.

Numerolapun saamisen jälkeen on hyvä hetki kasata fretin aitaus, ja fretin käytyä vessassa tarkistaa, onko se sotkenut itseään.  Viimeinen tarkistus kannattaa tehdä vielä siinä vaiheessa, kun nostaa fretin aitauksesta arvosteluboksiinsa, ja lähtee viemään sitä näytettyyn paikkaan, jossa fretit odottavat omaa arvosteluvuoroaan. 

Fretin käytyä arvostelussa, seuraakin taas lisää odottelua. Kun kaikki fretit on arvosteltu (ja joskus myös yksittäisten isompien luokkien jälkeen), tuomari saattaa pyytää nähtäväkseen joitain frettejä uudelleen. Tällöin näyttelynjärjestäjä ilmoittaa niiden frettien numerot, jotka halutaan uudelleen eteen. Oman fretin näyttelynumero kannattaa siis painaa mieleen, tai ottaa itselleen ylös. Mikäli oman fretin numero mainitaan,  fretti viedään arvosteluboksissa näyttelynjärjestäjän ilmoittamaan paikkaan. 

Kun tuomari/tuomarit ovat saaneet järjestyksen päätettyä, seuraa palkintojen jako. Mikäli oma fretti sijoittuu, on tapana, että palkinnot käydään hakemassa yhdessä sen voittaneen fretin kanssa, ja voittajasta napataan kuva. Palkintojen jaon jälkeen jaetaan vielä frettien arvostelulomakkeet, jonka jälkeen porukka on vapaa lähtemään siivottuaan vähintään oman paikkansa. 

Näyttelypaikasta riippuuen välillä ollaan tiiviimmissä tunnelmissa

Ja välillä väjemmin

5. Missä tahansa välissä, jos jokin epäilyttää/mietityttää

Aina voi kysyä lisätietoa/ohjeita, joko ottamalla yhteyttä näyttelynjärjestäjään, kysymällä facebookin frettiryhmissä, kommentoimalla tähän, kysymällä viereisen aitauksen tyypeiltä (ihmisiltä saa yleensä selkeämpiä vastauksia kuin freteiltä, vaikka osa freteistäkin vastaa kyllä mielellään, kun niille juttelee)... Eli yksin ei tarvitse jäädä pähkäilemään. 

Näyttelyihin saa tulla myös ilman frettejä, ja ne ovatkin mitä mainoimpia paikkoja tutustua lajiin, kasvattajiin ja kasvattajien jalostuseläimiin, mikäli harkitsee oman fretin hankintaa. Tai haluaa vain nuuhkia frettien tuoksua pitkän fretittömän kauden jälkeen (tähänkin löytyy varmasti ymmärrystä, ja kysymällä löytää taatusti frettejä, joita saa syliinkin).

Muunnostensa parhaat rivissä

Hattaran ensimmäinen viikko kotona

lauantai 20. elokuuta 2022

Hattara on ollut nyt kotona viikon, ja on maailman ihanin pieni höpöttäjä. Se tulee heti frettihuoneen portille vastaan, ja yläkerrassa ollessaankin tulee usein moikkaamaan. Toki moikkaamiseen usein liittyy leikkiin haastaminen, joten lelukopan sisältö on alkanut levittäytyä ympäri yläkertaa, että saa harhautettua neidin naskalit luvallisiin kohteisiin, että pääsisi kieltämään nimenomaan varpaiden puremisesta, ei siitä, että neiti tulee hakemaan leikkiin. Sillä leikkiminen on toki lapselle enemmän kuin ok. Etenkin kun aikuisten frettien kanssa ei uskalleta vielä täysillä painia, vaikka Hattara muuten hengaakin mielellään laumansa mukana, ja usein nukkuukin yhdessä jonkun kanssa. 

Hattara <3

Välillä toki miettii yhä, että olisi kiva, että Hattaralla olisi myös ikäistään seuraa, jonka kanssa vetää kunnon turbopaineja. Mutta vielä useammin tuntuu, että vaikka lauma kasvoi tänä vuonna täysin eri tavoin kuin suunniteltiin, meillä on kotona tällä hetkellä aika täydelliset tyypit juuri näin. Sillä uskon kyllä, että Hattarakin uskaltautuu koko ajan enemmän leikkimään myös Nutellan ja Mallun kanssa, etenkin kun lauman toiminta tasaantuu vielä nykyisestä. Tähän viikkoon kun on mahtunut välillä pientä pennun kurmuutusta etenkin Nutskun taholta, mutta se on ollut tosiaan niin pientä, ettei ihokaan ole mennyt rikki. Hattara kyllä nostaa siitä monesti varuiksi kunnon mekkalan. 

Pihaleikkejä lauman kanssa

Jussikin on ihan ihastunut miniin. Sekä siihen, kuinka paljon se ottaa kontaktia (etenkin silloin, kun se muistaa antaa pusuja hampaiden sijaan), mutta myös siihen, kuinka pehmeä, pörröinen ja puhelias tyty on. Meillä kun on ollut ennen Hattaraa vain yksi angora, jolla oli ihan erilainen, paljon karheampi pentuturkki. Hattara taas on maailman pehmoisin pörröpallo, joka etenkin kostealla nurmikolla leikittyään näyttää ihan vanuhahtuvalta. Neiti tekee kyllä parhaansa muistuttaakseen, että hän on hurrrja tappaja eikä mikään pehmolelu.

Hattara & Hattaran jengi

Myöhemmin syksyllä minulla olisi haaveissa koittaa yhdistää omat laumat, joten senkin suhteen on lisätty pohjatöitä. Meillä on pihassa kaksi vain valvonnan alla käytettävää ulkoiluaitausta, jotka on sijoitettu noin neljänkymmenen sentin päähän toisistaan. Tällä hetkellä ulkoillessa tuleekin yleensä napattua mukaan molemmat omista laumoista, jotta ne pääsevät ulkonakin näkemään ja haistamaan toisensa, mutta niillä ei ole suoraa kontaktia toisiinsa kalterien läpi, niin että tappeleminen olisi mahdollista. Sisällä ollessa laumat ovat vuoroon vapaana samalla jaloittelualueella. Sitten kun hoitonäädät lähtevät aletaan varmaan taas vaihdella myös aitausta ja huonetta oman lauman kesken. Nyt kun laumoja on vielä kolme, koen paremmaksi rauhoittaa kaikille yhden oman alueen niin, että sielä olisi vahvemmin vain oman lauman hajut. Ajatus siitä, että saisi kaikki kahdeksan nykyistä omaa yhdeksi laumaksi tuntuu aika utopistiselta, mutta kyllähän ihmeitä joskus tapahtuu. Syntyihän meille Hattarakin.  

Sisälle päästyä oli niin väsy, ettei pedissäkään tahtonut pysyä

Kauhean paljon muuta täällä ei olekaan tapahtunut, sillä matkoineen kymmenentuntiset työssäoppimispäivät vaativat veronsa. Vaikka olen viihtynyt nyikyisessäkin paikassa ja oppinut valtavasti uutta viimeisten kolmen viikon aikana, kyllä sitä jo vähän odottaa, että pääsee ensiviikon jälkeen taas pariksi viikoksi tuttuun paikkaan. Samalla tuntuu kyllä vähän haikealta, että kyseinen pari viikkoinen on tällä erää viimeinen kyseiseen paikkaan sovittu pätkä. Vuoden vikaa harkkaa odottaa vähän ristiriitaisin fiiliksin. Se on paikoista se, joka oli alunperin ykkösvaihtoehtoni ja uskon, että tulen oppimaan sielä paljon. Silti se tulee olemaan vielä nykyistäkin isompi, kiireisempi ja monipuolisempi. Eli uusia opeteltavia asioita, välineitä, laitteita ja ihmisiä tulee olemaan miljoonasti. Sen jälkeen olen varmasti taas paljon valmiimpi uuteen ammattiin (ja sen pätkän aikana minun olisi tarkoitus valmistuakin). Silti sitä on alkanut vähän odottaa sitä, että pääsisi etsimään sitä omaa paikkaansa, johon jäädä pidemmäksi aikaa niin, että saisi käydä oikeasti tutuiksi juuri kyseisen klinikan ja sen ihmisten kanssa. Eli mikäli pystyn itse asiaan vaikuttamaan, klinikalta toiselle pomppivaa kiireapulaista ja tuuraajaa, joka tekee satunnaisen päivän milloin missäkin minusta tuskin tulee.

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI