Tänään suuntasimme Hyvinkäälle Pk-frettien viimeiseen Capital!-näyttelyyn. Frettipiireissä yhdistysaktiivien ja harrastajien määrä on laskenut viime vuosina rajusti, minkä takia viimeinenkin paikallisyhdistyksistä laittaa pillit pussiin vuoden vaihteessa. Ensivuoden alusta toiminta jatkuu sitten pelkästään Frettiliiton nimissä, ja liitto alkaa sääntömuutoksensa myötä ottamaan myös henkilöjäseniä. Eli vaikka tämä näyttely oli tavallaan yhden aikakauden loppu, ei koko frettiharrastustoiminta katoa Suomesta tämän myötä. 

Notte & Nutella arvosteltavina

Tämä Pk-frettien jäähyväisnäyttely oli myös pandemian jälkeen ensimmäinen, kun näyttelysalissa oli taas himppasen ahdasta, ja osassa salia aitausten väliin jäi kohtalaisen pienet käytävät. Sellaiset, että sitä joutui oikeasti välillä väistämään ja tekemään tilaa, että ihmiset mahtuivat ohitse. Ennen pandemiaa näyttelyt olivat aina niin täynnä, että oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että näyttelysalissa oltiin välillä varsin tiiviisti. Täytyy toivoa, että tämä olisi merkki siitä että näyttelytoiminta olisi taas pikkuhiljaa elpymässä, eikä vain kertaluontoinen juttu.

Notte

Meiltä oli taas mukana kaikki viisi, "junnut" omassa aitauksessaan ja mummo omassaan. Tällä kertaa tuomareita oli kaksi, Noush Thompson ja Leanne Lowes Englannista, joista toinen aloitti luokasta yksi ja toinen luokasta seitsemän, joten meidän kaikki fretit Hattaraa lukuunottamatta pääsivät arvosteltaviksi aika pian näyttelyn alettua. Hattaran vuoro oli sitten enemmän näyttelyn loppupuolella. 

Mymski

Omat pakkaillut olivat jääneet taas edelliseen iltaan ja yöunet varsin lyhyiksi, joten minulla oli taas aamulla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Jussi hoisikin sitten näyttelypaikalla taas frettien viimeiset puunaillut korvien puhdistuksesta sen tarkastamiseen ettei kukaan ole sotkenut turkkiaan. Jussia kun muutenkin harmittaa paljon enemmän, jos näädille tulee miinusta likaisista korvista tai muista helposti estettävistä kohdista. 

Mymski & Hattara

Näyttelyssä näkyi taas useita tuttuja, ja pääsin sylittelemään paljon myös Millan Helmiä, johon olen ollut etäihastunut siitä asti, kun Milla päivitti neidistä ensimmäiset pentukuvat kasvatussivuilleen. Ja olihan tuo pirpana vielä paljon suloisempi näin livenä: pieni kuin mikä, ja hyvin tuohtunut siitä, että hänen oletettiin jumittavan jossain tylsässä aitauksessa. Pääsin myös näyttämään taas Millalle millaiset talviturkit Notte ja Sera ovat kehittäneet. Milla kun on meidän tummiaisten kasvattaja.

Helmi

Lähestyvä vuoden vaihdekin näkyi taas näyttelyssä hyvin, kun kasvattajat kiersivät katsomassa sijoituseläimiään ja toivottuja jalostuslainoja, että keillä on kulkuset ja ovatko ne alkaneet jo helkkäillä. Freteillä astutuksen onnistuminen kun edellyttää että molempien pitää olla kiimassa, eli uroksetkaan eivät ole lisääntymiskykyisiä ympäri vuoden. Freteillä urokset aloittelevat kiimaan usein naaraita aikaisemmin, joten osalla pojista kivekset ovat alkaneet taas kasvaa ja haju voimistua, jotta he olisivat valmiita hurmaamaan daaminsa heti kevättalvella, kun päivä alkaa pidetä. Itse koitin parhaani mukaan sulkea silmäni siltä, kuka suunnittelee astuttavansa ja mitä, sillä jos olisin oikeasti järkevä, en edes harkitsisi laumaan uusia tyyppejä vielä näin pienellä ikäerolla. Sillä vaikka pienempi ikäero yleensä helpottaa laumauttamista, niin silloin jos kotona on iso lauma hyvin pienillä ikäeroilla, se voi johtaa ihan liian moniin hyvästeihin lyhyen ajan sisällä, kun sitten kaikki myös vanhenesivat yhtä aikaa. 

Notte

Näyttelyssä oli myös myyntipöydällinen aivan ihania isoja virkattuja frettipehmoja, joista olisin kovasti halunnut kotiuttaa yhden tummiaisen. Mutta valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että vuoden vaihteesta on tulossa taloudellisesti hyvin tiukka, joten nyt ihan viimeistään pitäisi opetella keskittymään hetki vain välttämättömyyksiin. Ja rakkaan aviomieheni mielestä esimerkiksi ruoka ja sähkölasku ovat välttämättömämpiä kuin hienoinkaan frettipehmo.

Minä & Sera

Kun kaikki fretit oli arvosteltu, meidän jengistä pyydettiin re-calleihin kaikki paitsi Nutella. Kuitenkin tällä kertaa muut hävisivät verrokeilleen, ja uudestaan katsottavaksi kutsutuista meillä sijoittui vain Sera, joka olikin sitten hienosti luokkansa ensimmäinen. Seran palkintopussista löytyi siivoussuihketta, pari lelua, frettikorvikset, marseillesaippuaa, maitohappobakteereja sekä kumisuka. Etenkin siivoustuotteille on kyllä frettikodeissa ihan loputon menekki.

Tähän näyttelyyn päättyikin sitten meidän osalta tämä näyttelyvuosi. Ensiviikolla olisi ollut vielä Lemmikki- ja Showkesyrottien pikkujoulunäyttely, mutta olin ehtinyt ilmoittautua jo toisiin pikkujouluihin Tampereella. 

Kiitos Pk-freteille tästä näyttelyistä ja kuluneista vuosista!

Itsenäisyyspäivän sauna

Tänään laitettiin taas sauna lämpimäksi. Ruttu rakastaa talvikaudella sitä, että talvisin käytetään yleensä sisäsaunaa, niin että Ruttukin pääsee mukaan löylyihin. Tänäänkin Ruttu saunoi taas oikein pitkän kaavan kautta, ja aloitti heti kun saunan pesä sytytettiin, ja jäi lauteille vielä ihmisten lähdettyä. Silloin kun heitettiin enemmän löylyä, Ruttu poistui muutamaksi minuutiksi pesuhuoneen puolelle vilvoittelemaan, mutta palasi sitten takaisin lauteille.

Tänään Instagramin puolella tuli vastaan myös kuva, joka kolahti tähän hetkeen. Remember when you wanted what you currently have? Muistatko kun halusit sitä, mitä sinulla on nyt? Arjessa keskittyy herkästi liikaa siihen, mikä stressaa nyt ja minkä haluaisi olevan toisin. Vielä viisi vuotta sitten meillä ei ollut kotona yhtään tulisijaa. Emme olisi voineet lämmittää puusaunaa tai laittaa takkaan tulta. Vuosia sitten vierailimme ensimmäistä kertaa tuttavapariskunnan omakotitalossa katsomassa heidän eläintilojaan haaveillen, että ehkä meilläkin vielä joskus olisi jotain vastaavaa. Meillä on täällä niin paljon asioita, joista osasta olen haaveillut lapsesta asti. Enää pitäisi muistaa nähdä ne useammin, mieluiten ihan joka päivä.

Toiveluukku 1

Frettien värit meidän lauman mukaan 

Vaikka yhdessä vaiheessa vitsailinkin aina uuden fretin tullessa kasaavani värisuoraa, tosiasia on, että emme ole tämän kohta kymmenen vuoden aikana ehtineet vielä käydä koko värisuoraa läpi edes kaikki nykyiset ja edesmenneet yhteenlaskettuina. Meidän värisuorasta uupuu vielä musta, soopeli (olen kyllä jo nimennyt meidän soopelipojan Eemeliksi, eli tämä on jollain tasolla jo työn alla. Eemelin tarvisi enää vain syntyä johonkin sopivaan saumaan), kaneli ja valkoinen (dew + marked white, eli muu kuin albiino). Freteillä lähes kaikista väreistä esiintyy myös neljä värikylläisyyttä: solidi, standardi, pointti ja rouni, ja näistä meillä ei ole ikinä ollut pointtia (Vapun ja Huiskun kasvattajalla Saksassa on kyllä syntynyt niin nättejä pointti-lapsia, että pari kertaa sortuminen on kyllä ollut lähellä). Kuviollisista meillä ei ole ikinä ollut mäyrää eikä pandaa. Näihin kuvioihin liittyy kyllä sen verran mahdollisia terveysongelmia, että niitä meille tuskin tuleekaan, ellei kyseessä ole kodinvaihtaja.

Myönnän että uutena frettiharrastana frettien värit ovat jotain, joita opetellessa menasin vähän seota. Niissä ei vain alkuun tuntunut olevan mitään tolkkua, kun osien värien kuvaukset tuntuivat hieman päällekkäisiltä, johon tuli sitten vielä lisäksi nuo eri värikylläisyydet. Juuri kun koin saaneeni niihin edes vähän tolkkua ja ymmärtäneeni niistä edes jotain, Pickpocket's frettilään syntyi pastellivoittoinen pentue, ja kuviin pentujen oli merkitty olevan pinkki pastelli, sininen pastelli, keltainen pastelli... Ja vaikka kuinka koitin katsoa pentujen kuvia ja vertailla niitä toisiinsa, ne kaikki näyttivät näytölläni ihan täsmälleen saman sävyisiltä - ja minulla kesti turhankin kauan tajuta, että niinhän ne nimenomaan olivat, ja sen takia kasvattaja oli laittanut jokaiselle pennulle eri värisen värimerkin turkkiin, jotta hän pystyi erottamaan pennut toisistaan. 

Tähän postaukseen olen kaapannut otteet frettistandardista Suomen Frettiliiton sivuilta.  

Musta

• Päällyskarva – musta.
• Aluskarva – ruskeasta tai harmaasta mustaan. Aluskarva ei saa olla keltainen eikä niin vaalea että se vaikuttaa muuhun väritykseen. Mitä tummempi, sen parempi.
  Puhdas valkoinen kuvio hyväksytään nenän ja suun ympärillä. Korvien kärjissä saa olla valkoista. Ei erottuvaa maskia tai muita kuvioita. Mitä vähemmän valkoista, sen parempi.
• Silmät – mustat tai lähes mustat.
• Nenä – musta tai lähes musta.
  

Musta Soopeli

• Päällyskarva – musta.
• Aluskarva – ruskeasta, harmaasta tai valkoisesta kermanvalkoiseen tai kullansävyinen. Ei keltainen.
• Silmät – tumman ruskeat tai mustat.
• Nenä – toivottava olisi mustanruskea tai musta myös mustanruskea täplikäs hyväksytään, mikäli täpläkuvio on hyvin tiheä (min. 75 % nenän pinta-alasta). 
  

 

Lysti, mustasoopeli standardi

Justiina, mustasoopeli rouni mitti. Tässä rouni-geeni on jo käytännössä hävittänyt peruvärin muualta kuin silmistä ja nenästä

Itsy, mustasoopeli solidi

Notte, mustasoopeli solidi

Sera, mustasoopeli standardi

Tekla, mustasoopeli standardi

Soopeli

• Päällyskarva – tumma ruskea tai musta.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen tai kullansävyinen. Ei keltainen.
• Silmät – ruskea tai lähes musta.
• Nenä – vaaleanruskea, täplikäs tai ”T” – kuviolla, musta. Tärkeää on, että nenän väri sopii muuhun väritykseen, vaaleammalla soopelilla vaaleampi nenä kuin tummalla soopelilla.

 

Pastelli (shampanja)

• Päällyskarva – vaaleanruskea, maitokahvin värinen.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin ja tummaan ruskeaan.
• Nenä – toivottava olisi beige, vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.
  

Mallu, pastelli standardi

Kaneli

• Päällyskarva – Selkeästi punertava sävy.
• Aluskarva – toivottavaa kultainen sävy, mutta puhdas valkoinen hyväksyttävä.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin.
• Nenä – toivottava olisi tiilenpunainen, beige tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla. Vaaleanpunainen hyväksyttävä, mutta ei toivottava.

 

Suklaa

• Päällyskarva – lämmin maitosuklaan ruskea.
• Aluskarva – toivottava valkoinen, vähäinen kullan tai ruskean sävy hyväksyttävä.
• Silmät – toivottava olisi ruskea, mutta tumma burgundi on hyväksyttävä.
• Nenä – toivottava olisi beige tai vaaleanpunainen vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.

Huisku, suklaa solidi

Nutella, suklaa solidi

Vappu, suklaa standardi

Sofia, suklaa standardi

Snurre, suklaa standardi

 

Juutas, suklaa rouni

Albiino

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – punaiset.
• Nenä – vaaleanpunainen.

Esteri

 

Nava

Mymski & Hattara

Valkoinen (dew + marked white)

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi. Päällyskarvassa hyväksytään nuorella fretillä tummia karvoja keskellä selkää sekä hännässä (alle 10 % koko karvoituksesta ).
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – tumma burgundi, ruskea, musta.
• Nenä – vaaleanpunainen.

 

Kuviot

Mitti

Mitti –kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja tummasilmäisessä valkoisessa. Mitti –kuviossa fretin jalat ovat valkoiset ja usein kuvioon liittyy myös valkoinen leukalappu ja valkoiset polvipaikat. Valkoisten kuvioiden tulee olla selkeitä, tasareunaisia ja symmetrisiä.

 

Mitella, pastelli standardi mitti

Mäyrä

Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla pitkä valkoinen raita (1½ – 2 cm pitkä) päälaelta (silmien yläpuolelta keskilinjassa korvien välistä) niskaan, vähintään 2/3 niskan mitasta alaspäin. Silmien tulee olla rubiininpunaisesta ruskeaan. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Maskin väritys pitää sopia muuhun väriin. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat. Pieni maski on sallittu, mutta ei täyttä maskia. Rouni –värikylläisyys on sallittu.

Panda

Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla täysin valkoinen pää. Muuta väritystä tummempi sävy on hyväksyttävä hartiaseudulla ja lantiolla. Silmien tulee olla burgundin sävyiset. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat tai läikät. Värillistä karvaa saa olla myös korvien välissä. Rouni –värikylläisyys on sallittu.

 

Mistä sitten varmuudella erottaa esimerkiksi tumman pastellin vaaleasta suklaasta tai tumman soopelin mustasoopelista? Jos ihan rehellisiä ollaan, itse en ainakaan mitenkään, ja kyllä frettejä vaihdetaan välillä näyttelyissäkin väristä toiseen. Esimerkiksi Justiinastakin tiedän vain nuoruuskuvista sen olleen varmuudella mustasoopeli rouni mitti eikä valkoinen, sillä viisivuotiaana se olisi mennyt ulkoasultaan jo ihan täysin valkoisesta. 

Yläkuvassa Justiina 1-vuotiaana, alakuvassa Justiina 5-vuotiaana

Joulukuun ensimmäinen

Arvoin ihan viimeiseen asti (ja osittain yhä vieläkin) tuleeko blogiin tai Facebookiin/Instagramiin tänä vuonna meiltä joulukalenteria. Minulla oli mielessäni useampia ideoita sen suhteen, ja ihan viimeisimpinä sitä pyöritteli ajatusta positiivisuusjoulukalenterista, jossa joka päivä olisi ollut kuva jostain, joka on meillä hyvin tai jossa koen onnistuneeni oman lauman kanssa. Että olisin pakottanut omaakin päätä näkemään myös ne hyvät asiat. Olin miettinyt luukuiksi muunmuassa meidän rottamusten nykyistä häkkiä, Wilin terraa uusien kasvien jälkeen sekä sitä, kuinka helppoja meidän nykyiset kissat lääkitä. Että vaikka lääkityksiä on nyt paljon, ne menevät kuitenkin sujuvasti ilman pakottamista. Sitä ennen olin ajatellut muunmuassa lauman esittelykalenteria, jossa olisi joka päivä tästä jouluun nostettu esille jokin lauman someissa harvemmin näkyvistä tyypeistä.

Lopulta kuitenkin totesin, että vaikka kalenterin olisi saanut ehkä tehtyä suhteellisen stressittömästi käyttämällä metan ajastuspalveluita, ehkä se olisi kuitenkin tänä vuonna ollut liikaa. Että ehkä sitä on vain lähdettävä etsimään niitä positiivisia juttuja ilman itsensä pakottamista. Ja keskittyy noihin ajastettaviin juttuihin sitten työpaikan somen puolella. 

 

Vuoden viimeisen kuukauden alun myötä oma katse on kääntynyt myös lähestyvään vuoden vaihtumiseen. Uusi vuosi ei sinällään muuta mitään, mutta tällä hetkellä ajatus lähestyvästä uudesta vuodesta tuntuu kuitenkin miellyttävältä. Aloitimme koko talouden kuluseurannan tämän vuoden alusta, joten vuoden vaihtumisen myötä alkaa niin uusi kalenteri kuin uusi talouden seurantaan käytettävä budjektikirja. Tämän vuoden luvut olivat vielä kaukana siitä, mitä haluaisin niiden olevan tulevaisuudessa, mutta toivottavasti seuraavan myötä pääsemme taas lähemmäksi tavoitteita. Tulen todennäköisesti tässä kuussa julkaisemaan myös blogin puolelle jotain yhteenvetoa tästä vuodesta ja mahdollisesti tavoitteita seuraavalle, mutta niiden aika ei ole vielä.

Muistelin että minulla olisi ollutkin blogissa aina vuoden lopulla asetettuna tavoitteita seuraavalle vuodelle, mutta jouduin itse asiassa selaamaan tammikuuhun 2019, ennenkuin löysin edelliset 19 toivetta vuodelle 2019. Aika useinhan niissä kävi niin, etten yltänyt ainakaan kaikkiin asettamiini tavoitteisiin. Tuonkin jälkeen kun alkoi niin mylläävä jakso pandemioineen ja muineen, että sitä menetti ehkä viimeisenkin uskon siihen, että asiat voisivat olla jotenkin ennakoitavissa. Mutta nyt ehkä koen haluavani sitä uskoa hieman takaisin. Että haluan uskaltaa ainakin miettiä joitain asioita, joita kohti pyrkiä. 

Viime joulukuussa Mallun äkillinen kuolema jouluaattona luonnollisesti teki sen, että blogissakin vuosi vain loppui, eikä sitä jaksanut miettiä minkäänlaisia vuosiyhteenvetoja eikä muitakaan. Se on yksi niistä haavoista, josta toipumiseen on mennyt iso osa tästäkin vuodesta. Ensivuoden kalenterikseni valikoitui kalenteri nimeltä Lujasti lempeä, joka kuvastaa aika osuvasti missä haluaisi itse kehittyä seuraavan vuoden aikana.

Viime vuoden tapaan tänäkin vuonna voin pyrkiä toteuttamaan joulukuussa joulukalenterin sijaan joitain toivepostauksia yksittäisinä luukkuina. Joten jos sinulla on mielesi päällä jotain blogin aihealueeseen kuuluvaa, mistä haluaisit luukun, toiveita saa esittää!

Kuluseuranta 2024: marraskuu

Marraskuussa tuli taas täydennettyä ruokapuolta urakalla, mikä näkyy myös kuun loppusummassa, vaikka rottien ja kanien ruuat olivat todella hyvässä alennuksessa. Kaloille täydennettiin tällä kertaa erityisesti pakasteruokia, että saa heillekin vaihtelua kuivaruokiin. 

Ruokien jälkeen meni eniten rahaa kissojen lääkkeisiin, kun tälle kuulle osui kahden sellaisen lääkkeen täydennykset, joissa purkki kestää yli kuukauden, eli Löllön gabapentiinin sekä Maunon Resolorin.

Muina sortumisina kävimme taas tyhjentämässä Pirilän kukkataloa, kun sieltä myytiin kaikki huonekasvit puoleen hintaan joulukukkien tieltä. Sen sijaan Black Fridaynä en sortunut tilaamaan eläimille mitään, vaikka kävinkin kyllä parin liikkeen sivuilla katsomassa, olisiko kissanhiekoista ollut jotain todella hyvää tarjousta.  

Yhdellä Instagramin rahatilillä oli keskustelua eläinten kuluista, ja menin laskemaan sinne jo tammi-lokakuun keskiarvon meidän tämän vuoden eläinkuluista. Se oli 912,80€, eli vähän päälle sen, mitä tässä kuussa meni (keskiarvoa nostavat mm. merivesiprojekti sekä makeavesialtaan tekniikkapäivitykset). Joten nyt kun vuotta on jäljellä enää yksi kuukausi, niin riippumatta siitä, miten se menee, niin keskiarvoa saadaan tuosta tuskin ihan mahdottomasti ainakaan alaspäin.

Ruokinta:

raakaruoka (Kennel-Rehu): 248€

kissanmärkäruoka: 97,76€

kissojen kuivaruoka: -

kokonaiset ruokaeläimet: -

hevi-osasto: -

heinä ja kuivatut kasvit: -

namit (lohitahna): 23,97€

lisäravinteet:

kanien pelletit: 35,96€

rottien kuivaruoka: 32,32€

kalanruoka: 31,94€

 

Tarpeelliset tarvikkeet: -

kissanhiekka: 73,98€

akvaariotarvikkeet: -

kuivikkeet: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (kasvit): 99,00€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä: -

terveydenhoito: -

sairaanhoito (Rutun, Löllön ja Maunon lääkkeet): 192,19€

eutanasiat + tuhkaus: -

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: 30,00€

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta:

Byrokratia: -

Marraskuun eläinkulut yhteensä: 865,12€

Pientä kipuilua

Eilen pankilta tuli hylkäävä luottopäätös hakemaani velkojen yhdistelylainaan. Tänään Mauno oksensi taas yhteen nojatuoliin, ja meinasin itsekin oksentaa hajusta siivotessani Maunon tuoretta oksennusta. Haluaisin postata etenkin instaan välillä jotain kevyempää itseä stressaavien asioiden keskelle, joten en ole postannut nyt viikkoon mitään. Olen taas liian jumissa pääni kanssa itseä stressaavissa asioissa. 

Olen saanut tällä viikolla siivottua kotia aika urakalla, ja isoimmat joulukoristeetkin ovat jo esillä. Koti näyttää itseasiassa aika kivalta, ja olen katsonut viikon sisään jo viisi jouluelokuvaa antaen itselleni luvan vain käpertyä vilttiin sohvan nurkkaan. Koittanut pysähtyä ja hengitellä. Muutamana hetkenä olen saattanut onnistuakin siinä. 

Huomenna pitäisi taas edistää näyttöä, jotta saan näyttökampanjan ajoissa maaliin ja siihen tulevat postaukset ajastettua. Ensiviikolla on itsenäisyyspäivää vajaa täysi työviikko. En oikein taas tiedä, missä olen pääni kanssa. Kaikki kun on toisaalta todella hyvin, mutta stressi ei ota silti laantuakseen.  

On ollut niitä hetkiä, kun mietin, ettei minulla ole sellaisia voimia, joita tämän koko sirkuksen pyörittäminen vaatii. Että olisiko kaikille parempi vain supistaa eläinmäärää oikein radikaalisti. Mutta en minä toisaalta tiedä sitäkään, mitä me ikinä tekisimme kaikella tällä tilalla ilman täällä olevaa eläintarhaa. Joten ehkä sitä vielä tässä kohtaa välttää kaikkia isoja isoja ratkaisuja, ja koittaa löytää niitä pieniä, joilla saisi aivot hölläämään edes välillä edes vähän. Onneksi pian on joulu, ja maailma hidastuu ainakin pieneksi hetkeksi.  

Hissuttelua

Tuntuu että tällä hetkellä häärää koko ajan jotain, mutta ei oikein saa silti mitään aikaiseksi. Kaikki jää jotenkin epämääräisesti kesken. Päivät loppuvat kesken ja viikot lentävät ohi huomaamatta. Kaikkialla lojuu keskeneräisiä projekteja. Silti ei osaa oikein keskittyä viemään niistä mitään loppuun. Tai edes siihen, että olisi tietoisesti tekemättä mitään niistä. 

"Saahan, saahan saahan?? Jooko jooko??"

Toissapäivänä maa sai kunnon lumipeitteen ja haluaisin antitalvi-ihmisenä vain vetäytyä talviunille ja palata asiaan huhtikuussa. Toissapäivänä onnistuin vielä pakenemaan muutosta, kun olin koko päivän sisällä. Puolet päivästä käytin terraarioissa, kun Pirilän kukkatalo myy taas kaikki huonekasvit puoleen hintaan joulukukkien tieltä. Puolet päivästä tein näyttösuunnitelmaa somekurssin näyttöä varten. Olin jo ajatellut lykätä näytön suorittamisen ensivuoteen, mutta töissä olisi joka tapauksessa tarve yhdelle somekampanjalle, joten sovimme että hyödynnän sen nyt samalla näyttööni. Ompahan sekin homma sitten paketissa, ja sen jälkeen voi sitten sammuttaa aivot loppuvuodeksi. 

Terraarioihin uutta elämää

Olo on muutenkin epämääräisen levoton. Inspiraatio iskee hetkittäin, ja olisin taas satalasissa aloittamassa milloin mitäkin eläinprojektia. Samaan aikaan ei jaksaisi mitään, mutta on liian levoton vain olemaan. Sitä on jo monta viikkoa halunnut kaivaa joulukoristeet esille, mutta sekin on jäänyt odottamaan sitä maagista hetkeä, että olisin saanut siivottua tämän kodin ensin. Täytynee ehkä luovuttaa viikonloppuna, ja antaa joulunajan tulla hämyisine valoineen. Etenkin kun se näyttösuunnitelmakin on jo sillä mallilla, että en joudu viimeistelemään sitä paniikissa viikonloppuna. Näyttö kun sovittiin tiistaina, ja kampanjan aikataulusta johtuen näyttösuunnitelman palautuksen deadline on heti maanantaina. 

Pepi (joka ei ole infotarrasta huolimatta parta-agama) sai saniaisen, pitsilehden ja köynnösparsan

Pitäisi ottaa enemmän mallia kissoista ja freteistä. Etenkin freteistä. Että nyt kun on talvi, heitetään vain kunnolla lämmintä päälle ja sitten voikin nukkua sinne kevääseen asti. Sunnuntaina lautapelailessakin koti tuntui harvinaisen hiljaiselta, sillä vaikka junnuaitaus oli koko pelien ajan auki, kaikki neljä eivät jaksaneet missään välissä lähteä yhtäaikaa hepuloimaan. 

Kissat eivät ymmärrä, mikä vain olemisessa on muka niin vaikeaa, että siihen on vaikea rauhoittua

 

Meillä osui myös arpaonni ja voitimme Zooplussan kalenterikisassa joulukalenterin kissoille. Se saapui aika monen namituubin saattelemana. Olin alkuun ajatellut ottavani tiukan linjan siinä, että namit ovat vain Löllölle, Ainolle, Rutulle ja freteille. Mutta Mauno oli niin onnessaan heti namituubit nähdessään, että enhän minä voinut. Mauno kun tuli heti innoissaan kehräten puskemaan tuubeja, ja häntä täristen piti nopeaa mi-mi-mi -ääntelyä, kun oli niin täpinöissään siitä, että namit eivät olekaan kadonneet maailmasta lopullisesti. Viimeiset puoli vuotta namipeleihin kun on tullut vain allergianappuloita. Joten mentiin sitten riskillä, ja korkattiin yksi täyslihanameista. Ainakaan vielä se ei kostautunut oksennusmayheminä.

Meidän kissojen krooniset sairaudet

Viimeistään nyt Maunolla alkaneen lääkityksen myötä se on virallista, että meidän kissoista 3/4 on kroonisesti sairaita. Tai jos sen haluaa ilmaista vähän lievemmin, kolme tyypeistä eivät ole perusterveitä. Eläinlääkärikäynneistä on usein ollut omat postauksensa, mutta minkälaisten sairauksien kanssa meillä siis päivittäin elellään?

Löllö

Löllö on nykyisistä tyypeistä ollut pisimpään jatkuvalla lääkityksellä. Löllöllä aloitettiin kuukausittaiset Solensia-pistokset nivelrikkokipuun joulukuussa 2022. Löllön nivelrikko diagnosoitiin jo tammikuussa 2022, mutta silloin pojan munuaisarvot olivat vähän koholla, joten pojalle ei aloitettu suoraan mitään kipulääkitystä. Huhtikuussa 2022 munuaisarvojen todettiin korjaantuneen, joten eläinlääkäri määräsi Metacamia tarpeen mukaan. Tarvetta alkoi kuitenkin olla aika usein, ja koska pojalla oli aiemmin ollut pientä ongelmaa munuaisarvoissa, Metacamin jatkuva käyttö arvelutti. Sen takia päädyimme sitten loppuvuodesta testaamaan Solensiaa. Löllöllä olikin hyvä vaste Solensiaan, ja kivusta kielivät "mörköpäivät" jolloin Löllö vetäytyi saunan lautaiden alle poistuivat kokonaan. 

Solensia riitti ainoa lääkityksenä tämän vuoden alkuun, mutta alkuvuodesta Löllöllä alkoi olla ajoittaista kipuoireilua Solensiasta huolimatta etenkin aina lähestyttäessä seuraavaa pistosaikaa. Löllö alkoi olla silloin vetäytyvämpi, sen liikkuminen rappusissa muuttui kankeammaksi ja se leikki selvästi vähemmän Maunon kanssa. Niinpä aloimme keskustella lääkityksen lisäämisestä, ja Löllölle aloitettiin puolikas tabletti gabapentiiniä aamuin illoin. Solensia pidettiin käytössä gabapentiinin rinnalla, joten gabapentiinin annostus aloitettiin aika pienestä. Tämä yhdistelmä on toiminut nyt 9kk, ja toistaiseksi ei ole ollut tarvetta gabapentiiniannoksen nostoon.  

Nivelrikko on hyvin yleinen vaiva ikääntyvillä kissoilla, ja tutkimusten mukaan sitä esiintyy jopa 80 prosentilla yli 12-vuotiaista kissoista. Nivelrikko on etenevä sairaus, mutta sen etenemistahti on hyvin yksilöllinen. Löllöllä on valitettavasti syntymätöpönsä myötä myös muita muutoksia selkärangassa, mikä lisää alttiutta nivelrikkomuutoksille ja voi pahentaa oireita, koska synnynnäisten nikamamuutosten myötä Löllön selkä on takapäästä oletettavasti jo lähtökohtaisesti hieman kankeampi ja toinen takajalka altis puutumaan. 

Lääkityksen kanssa Löllö juoksee portaissa, hyppii porttien yli, leikkii muiden kissojen kanssa eikä ole vetäytyvä. Eli tällä hetkellä koemme, että Löllön elämänlaatu on hyvä perussairaudesta huolimatta. Löllön kipulääkityksessä on edelleen myös hyvin nostovaraa, jos/kun vaiva etenee.

Löllö saa puolikaan tablettinsa aamuin illoin oman "alkupalatarjottimen" muodossa, eli ennen ateriaa Löllö saa pienen nappulalautasen, jossa on nappuloiden lisäksi puolikas tabletti kuorrutettuna pienellä lohitahnanokareella. Tällätavalla tarjoiltuna Löllö syö lääkkeensä mielellään. Solensia pistetään nahan alle noin kerran kuukaudessa.

Ruttu

Ruttu käytettiin sydämen ultraäänitutkimuksessa ensimmäisen kerran 23.11.2023. Sydämessä havaittiin silloin lieviä muutoksia. Kyseisen käynnin jälkeen Rutulta mitattiin myös kotona verenpaineet, joiden todettiin olevan koholla. Sydämen rasituksen välttämiseksi Rutulle suositeltiin tutkimusten perusteella verenpainelääkityksen aloittamista. Amodip-verenpainelääkitys aloitettiin alkuun 0,5 tablettia kerran päivässä annostuksella, mikä koettiin tammikuun 2024 kontrollissa riittämättömäksi. Niinpä annostus tuplattiin niin, että Ruttu sai jatkossa puolikkaan tabletin aamuin illoin. 

Tällä viikolla kontrolloitiin tosiaan taas sekä sydän että verenpaine, ja todettiin että nykyisellä lääkityksellä verenpaine on hyvällä tasolla ja sydämen muutokset eivät ole edenneet.

Erilaiset sydänongelmat ovat valitettavan tyypillisiä sfinx-rotuisilla kissoilla. Tämän takia Rutunkin sydän tutkittiin, vaikka Ruttu on ollut oireeton. Pienistä muutoksista huolimatta Rutun kohdalla tilanne hyvä, etenkin ottaeen huomioon sen, että Ruttu on jo 12-vuotias. Rodulla esiintyvät vakavammat sydänsairaudet kun voivat johtaa pahimmassa tapauksessa eutanasiaan jo alle 7-vuotiaana. Nämä ovat tosin onneksi vähentyneet, sillä nykyään kaikki jalostukseen käytettävät sfinksit suositellaan tutkittavaksi sydämen osalta ennen jalostuskäyttöä. 

Ruttu ei oireillut mitenkään ennen lääkityksen aloittamista, joten lääkityksellä ei ole ollut samanlaisia silmin näkyviä hyötyjä kuin Löllöllä. Rutun kohdalla lääkityksellä pyritään kuitenkin ennenkaikkea ennaltaehkäisemään vakavampia terveysongelmia, ja siten toivottavasti lisäämään laadukkaita elinpäiviä.

Rutun lääke on makutabletti, jonka Ruttu saa ennen aamu- ja iltapalaa palkkiona, kun tekee tempun, eli koskettaa pyydettäessä Jussin sormen päätä tai kosketuskeppiä.   

Mauno

Maunolla alkoi keväällä esiintyä toistuvaa oksentelua, mikä ei vastoin yleistä käsitystä ole kissoille normaalia käytöstä. Yksittäisiä, satunnaisia oksennuksia voi toki joskus esiintyä esimerkiksi kissan syötyä ruohoa, mutta jatkuva, pahimmillaan useamman kerran viikossa tai jopa päivittäin tapahtuva oksentelu viittaa aina siihen, että jokin on pielessä. Niinpä vedin toukokuussa pään pois pensaasta ja vein Maunon vatsaontelon ultraäänitutkimukseen. Sielä Maunolla todettiin krooninen suolitulehdus eli IBD. Vaikka Maunon oireilu oli hyvin voimakasta, eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että Maunon kohdalla ei ollut tarvetta aloittaa heti lääkitystä, vaan voisimme kokeilla ensin pelkällä ruokavaliolla. Tämä ei ollutkaan täysin helppo rasti, sillä vaikka Mauno on onneksi melko kaikkiruokainen, Mauno oksensi myös osan hydrolisoiduista allergiaruuista. Eli sopivia ruokia jouduttiin hakemaan hetki. Lopulta tilanne rauhoittui yhdistelmällä Royal Canin Gastrointestinal Hydrolysed protein -nappula ja Brit Gastrointestinal with Lamb -märkäruoka. Muutaman rauhallisen kuukauden jälkeen oksentelua alkoi kuitenkin taas esiintyä enemmän, ja torstain kontrollissa havaittujen löydösten perusteella Maunolla aloitettiin ruokavalion rinnalla suolen liikkuvuutta lisäävä Resolor-lääkitys annostuksella 0,5 tablettia kerran päivässä.

Kissojen kroonisen suolistotulehduksen aiheuttajia ja altistavia tekijöitä ei vielä tarkkaan tunneta. Maunon kohdalla olemme epäilleet, että Maunolla sairauden syntyyn ovat voineet vaikuttaneet varhaispentuajan voimakkaat ripulit, jotka ovat voineet vaikuttaa suoliston kehitykseen negatiivisesti. Myöskään Maunon emon ravitsemuksesta tiineyden aikana ei ole tietoa, sillä Maunon emo saatiin suojaan vasta vähän ennen pentujen syntymää. 

Maunon kanssa hoitotasapainon hakeminen on edelleen käynnissä. Mikäli sopiva hoitotasapaino löytyy, IBD ei välttämättä vaikuta Maunon elinikäennusteeseen. Mikäli taas ei, jatkuva tulehdustila elimistössä altistaa esimerkiksi lymfooman kehittymiselle. Nyt kun tilanne ei ole tasapainossa, tilanne on toki stressaavampi ja oksentelujen myötä kuormittavampi kuin meidän kahden muun kroonikon kohdalla. Toki myös se surettaa, että Maunolta on jouduttu kieltämään monet hänen lempiruuista, eikä pojalle uskalleta tällä hetkellä tarjoilla muita nameja kuin hänen omia ruokanappuloita. Maunon kohdalla on mahdollista miettiä jossain vaiheessa eliminaatiodieettiä, jossa lähdettäisiin selvittäisiin, löytyisikö jokin proteiini jota Mauno sietäisi edes pienessä määrin namina. Mutta koska jo sopivien ruokien löytämiseen meni aikaa, eikä tilanne ole vieläkään täysin kontrollissa, ei se ole ajankohtaista ainakaan vielä. 

Mauno saa lääkkeensä samanlaisessa "alkupalatarjottimessa" kuin Löllö, ja tuo pieni lohitahnanokare (joka on aina ollut Maunon superherkku) on nyt ensimmäinen ja ainoa myönnytys "ei herkkuja Maunolle" -linjasta. Mauno näyttäisi kelpuuttavan lääkkeen tässä muodossa. Vielä ei toki pystytä sanomaan, tuleeko lääke toimimaan Maunolla ja jääkö se siten pysyvään käyttöön. 

Näiden päivittäin lääkäittävien lisäksi säännöllistä huomiota vaatii Löllön hammassyöpymä ja Maunon parodontiitti ja hammassyöpymät. Etenkin Maunon kohdalla meidän olisi siis syytä aktivoitua myös hampaidenn harjauksen suhteen. Tällä hetkellä Maunon suu onneksi vaikuttaa varsin rauhalliselta.

Maunon ja Rutun kontrollit

Mauno ja Ruttu olivat tosiaan kummatkin tänään minulla mukana töissä ultrattavina. Ruttu siksi, että edellisestä sydänultrasta on jo vuosi, joten reseptilääkkeiden jatkoa varten tilanne piti kontrolloida. Mauno siksi, että pidemmän rauhallisen jakson jälkeen Maunon oksentelu oli taas lisääntynyt. Voinee siis arvata, että Maunon ultra oli se josta olin enemmän huolissani. Rutulla kun ei ole missään vaiheessa ollut mitään oireilua, joka olisi viitannut tilanteen pahenemiseen. Rutun käyntiä olin valmistellut hieman etukäteen lainaamalla töistä verenpainemittarin, ja mittaamalla Rutun paineita kotona parina päivänä.

Ruttu ja Mauno saivat lainata päiväksi frettien näyttelyhäkkiä

Maunon osalta tuli hyviä ja huonoja uutisia. Hyvänä uutisena haiman alue oli rauhoittunut. Huonona taas että Maunon oksennustapa yhdistettynä suolessa olevaan ulostemassaan viittaa siihen, ettei Maunon paksusuoli vedä niin hyvin kuin pitäisi, mikä voi kanssa provosoida oksentelua. Maunon oksennukset kun ovat yleensä ns. syöksyoksennuksia, eli äkillisiä ja hyvin voimakkaita. Joten nyt sen lisäksi, että Mauno jatkaa erikoisruokavaliolla, otetaan käyttöön Resolor-lääke, jonka pitäisi lisätä suolen liikettä. Eli jatkossa meillä on sitten kolme lääkittävää kissaa kahden sijaan. Maunon kohdalla kun on hyvin oletettavaa, että pojan suolistovaivat ovat tulleet jäädäkseen, ja nyt koitetaan sitten etsiä sopivat lääkitykset ja rutiinit siihen, että tilanne pysyy kontrollissa.   

Ruuhkaa Maunon peräsuolessa

Rutun kohdalla taas tilanne on nyt vakaa. Sydämen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi vuodessa, ja verenpaine pysyy nykyisellä lääkityksellä turvallisissa rajoissa (kunhan sitä ei mittaa aamupalan ollessa myöhässä). Senioriverikokeissa näkyi pieniä muutoksia viitearvoihin nähden, mutta ottaen huomioon Rutun yleisvoinnin ja päivään liittyneet stressitekijät, muutokset eivät ole niin isoja, että niistä olisi tarve huolestua. Eli Rutun kohdalla jatketaan nykyisellä lääkityksellä. Alkuun olin ajatellut, että olisimme lykänneet senioriverikokeiden ottamista seuraavan hammashoidon yhteyteen, koska Ruttu osaa olla aika äänekäs silloin kun häntä harmittaa. Mutta koska meillä on nyt töissä yksi klinikkaeläinhoitajaopiskelija, ajattelin että siinä tuli sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun hän pääsi harjoittelemaan verinäytteen ottoa, ja tietää sitten ennen seuraavaa anestesiaa, ettei minkään pitäisi olla isommin vialla. 

Olo on tämän jälkeen aika neutraali. En voi sanoa että huojentunut, kun ottaa huomioon Maunon löydökset. Mutta toisaalta kyllä osasin jo Maunon oireiden perusteella olettaa, että pääsemme tuskin jatkamaan pelkällä ruokavaliolla, kun oireita tuli ruokavaliosta huolimatta.

Ikeaa ja alakuloa

Sanotaan se heti kättelyssä. Muurigekkomme Olvi jouduttiin lopettamaan sunnuntaina voimakkaasti heikentyneen yleiskunnon takia. Tilanne ei sikäli tullut täysin puskista, sillä Olvi oli yksi meidän rescueliskoista, jolla syöminen oli ollut heikkoa jo jonkin aikaa ennen yleiskunnon voimakasta laskua. Olvilla oli myös jo tullessaan salamatkutusaikana tullut selkeä haava haava hännässä, joten se on voinut ottaa matkan varrella muutakin osumaa, mikä ei ole koitunut heti kohtaloksi, mutta on voinut heikentää pientä. Se ei silti muuta sitä, että oma pää ei vieläkään käsittele kuolemia kovin hyvin. Niinpä pari viime päivää olo on ollut aika alakuloinen ja vetämätön. Toki sitä myös suree, mutta ehkä vielä enemmän sitä kokee riittämättömyyttä, ja jossittelee liikaa, mitä olisi voinut tehdä enemmän ja mitä olisi ehkä pitänyt jättää tekemättä. 

Lepää rauhassa Olvi <3

Olvin terraario on myös yhä bunkkerissa odottamassa tyhjentämistä ja pesua, ja se tulee vastaan ensimmäisenä ovella, kun bunkkeriin menee. Niin sitä huomaa, ettei oikein edes haluaisi mennä koko tilaan. Sitä ei halua nähdä tyhjää terraariota, ja se saa myös pään laukalle sen suhteen, että pitäisi tarkistaa heti kaikki muutkin läpi, etteivät muutkin ole kuolemassa jossain. Välissä pään kanssa oli jo vähän helpompaa, mutta tämmöisenä hetkenä huomaa, ettei oman mielen resilienssi ole todellakaan vielä palautunut niin, että siitä olisi apua silloin, kun eläimet sairastuvat tai kuolevat. Mikä on toki vähän pepusta, sillä tämän kokoisen lauman kanssa ei yleensä saada ihan mahdottoman pitkiä aikoja ilman kuolemia. Sillä vaikka nytkään kellään ei ole mitään akuuttia, niin osalla porukasta alkaa olla ikää. Ja vaikka pää taas heittää, silti tällä viikolla pitäisi selvitä myös Rutun ja Maunon eläinlääkärikontrolleista. 

Rottalan uusi palapelipiste

Ennen Olvin kuolemaa sitä ehti viikonloppuna häärätä myös positiivisempien projektien parissa. Rottalan uudelleen sisustamista saatiin eteenpäin uuden sohvan ja palapelipöydän verran. Ensimmäisinä palapeleinä koottiin se uusi sohva ja palapelipöytä. Samalla reissuilla Ikeasta tarttui myös muutamia uusia elementtejä lauman valjastauluun. Valjastaulu kun laitettiin todella kivaksi jo helmikuussa, mutta sen jälkeen huomasin, että taulun pinnoite hylkii lähes kaikkia liimoja, jonka myötä lauman tarrakuvat eivät pysyneet siinä sitäkään vähää kuin aiemmat dymo-tarrat. Niinpä päädyin nyt vaihtamaan aiempien koukkujen tilalle klipsut, joissa kilpsuihin itsessään sai kirjoitettua tyyppien nimet. Josko teksti pysyisi sitten klipsussa kiinni. Samalla napattiin taulun alareunaan kori paracord-hihnoja varten, sillä koukussa riippuessaan ne tahtoivat aina valahtaa lattialle. 

Valjasnaulakon uusi asu

Tänään sitten taas arpoo, pakeneeko tänään vielä palapelien ääreen kivaksi laitettuun rottalaan. Vai pitäisikö koittaa siivota matelijabunkkeria sellaiseksi, että sinne olisi taas kivempi ja kevyempi mennä. Ensiviikolle tilattiin kokeeksi Ruokaboksi, että saa jotain vaihtelua arkiruokiin, ilman että tarvitsee käyttää päätänsä sen ideointiin, mitä se uusi olisi ja mitä aineksia se vaatii. Sitä kun on vedetty taas turhan paljon pakastepitsaa, kun ei ole jaksanut miettiä omaa ruokahuoltoa.