Osa onkin jo kuullut minun pääsiäissuunniltelmistani, vaikkei niistä ole tullut somen puolella niin kauheasti huudeltua. Mutta yhden viikon ja päivän päästä minä, Peugeot, neljä harrastuskaveria ja toinenkin auto otetaan nokka kohti Travemunden lauttaa ja lähdetään tutustumaan Houtenin keväisiin Exoknaag- ja Terrastika-messuihin. Jussi jää eläinvahdiksi pitämään kotirintaman pystyssä. Tällä kertaa valtaosa eläinhankinnoista on tarkoitus tehdä välillisesti, eli meidän kääpiörottien kasvattaja hankkii, ja meidän laumaan katsotaan sitten sopivat tulokkaat niistä tai niiden jälkeläisistä, kun meidän lauma on juuri nyt kohtalaisen iso. Yksi ihan omakin varaus messuille on kuitenkin tehtynä, joka kulkee nimellä Näsä, koska siihen liittyy melko vahvasti moro. Mutta hänet esitellään sitten kun sen aika on. 

Tavoitteena olisi siis nauttia ensisijaisesti seurasta, keväisestä Saksasta ja Hollannista, eläinten ihmettelystä ja toivottavasti hyvistä tarvikebongauksista - etenkin jos löytyisi yksi tai pari täydellista korkkitunnelia, olisin hyvin iloinen (ja köyhä, sillä koolla on väliä ja korkki hinnoitellaan koon mukaan). Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että en ole Jussillekaan luvannut, että en toisi messuilta muita kuin ennakkoon varattuja eläimiä, vain että pyrin siihen. Sillä messujen osalta ei voi koskaan tietää, mitä pitkään haaveiltua sielä voi tulla vastaan. Karanteenitilojen pystytys on joka tapauksessa jo aloitettu autotalliin, koska olemme sopineet yhden seurueen jäsenen kanssa yhteiskaranteenista sinne, koska hänen asunnossaan ei ole yhtä hyvin tilaa eristää tuontieläimiä kokonaan eri rakennukseen. 

Auto on lastattu ...muttei vielä matkaa varten

 

Mahan pohjassa alkaa olla jo perhosia, koska en ole pandemian alun jälkeen käynyt kuin kerran ulkomailla, ja siitäkin on kohta jo kolme vuotta. Jotenkin pää lyö ihan tyhjää pakkauslistojen ja muiden suhteen, vaikka eiköhän nekin ala palata mieleen sitten kun homman vain aloittaa. Koristelin jo talouden pienintä styroksikylmälaukkua tunnistettavammaksi, ja vitsailin ystävälle, että en ole yhtään varma, onko pienimmän kylmälaukun valinta reissuveskaksi vastuullista vai ylioptimistista. Jussi oli alkuun miettinyt, mitä eläimiä haluaisi mahdollisesti tuliaisiksi, mutta hän päätyi lopulta siihen, että kääpiörottien kasvattajan bongaamissa siameseissa ja velveteeneissä on tuliaista tarpeeksi, tulivat ne sitten suoraan tai seuraavissa polvissa.  

Viikonlopun muuton jäljiltä auto on vielä ihan täynnä kaikkea sekalaista pihatavaraa, kun siskonperhe muutti rivitalosta kerrostaloon, ja loput pihajutut napatiin sitten tänne meille. Piti sitten kiusallaan heittää matkaseurueelle kuva autosta saatesanoin että aloitin jo pakkaamisen, ja että tuleeko heille mieleen vielä jotain, mitä olisin unohtanut. Pakkauslista sai heti hyväksyntää, koska mie saatan tunnetusti olla nälkäisenä vähän kiukkuinen, niin jousipyssy ja hiiligrilli ovat hyvä lisä matkalla, jos laivallakin nälkä yllättää täyteen ateriapakettiin kuuluvia buffettien välillä. Saatan kyllä silti napata ne autosta pois.  

Ennen reissua koitetaan saada kotona hommat sille mallille, että kaikilla olisi asumukset puhtaana ja eläintilat muutenkin selkeänä, ettei Jussin tarvisi yksinhuoltajuusviikollaan ryhtyä mihinkään suursiivouksiin. 

Maunon dosetti

Maunolla menee tällä hetkellä päivittäin kolme eri lääkettä, joista osa kahdesti päivässä. Tänä viikonloppuna olimme auttamassa siskonperheen muutossa, ja kissoilla kävi hoitaja. Kun aloin miettiä, mihin muotoon kirjoittaisin hoitajalle lääkeohjeistusta kissojen lääkkeisiin, että se olisi mahdollisimman yksiselitteinen ja selkeä, päädyin siihen, että Maunolle on aika hankkia dosetti. Etenkin kun mikään Maunon tämän hetkisistä lääkkeistä ei ole mikään tietynmittainen kuuri, vaan kaikki ovat luokkaa katsotaan tilannetta vasteen mukaan ja säädetään tarvittaessa. 

Maunon antibioottikuuri kun tosiaan oli ja meni, mutta sillä ei ollut vaikutusta pojan oksenteluun. Joten antibioottikuurin loputtua Maunolla aloitettiin sitten kortisoni. Eli tällä hetkellä Maunolla menee suoliston mobiliteettiä edistävä Resolor, joka on ollut pojalla käytössä yli vuoden, helmikuisen kontrollin jälkeen sapen muutosten takia aloitettu Ursochol, sekä nyt uusimpina Dermipred vet -kortisoni, jolla pyritään rauhoittamaan ohutsuolta. Nyt pidetään kaikki peukut, että tällä cocktaililla saataisiin tilanne taas rauhoittumaan.

Poikien päiväpötköttelyt

Ursocholiin siirtymisen jälkeen Mauno alkoi saada lääkkeet aamuin illoin, ja onneksi Maunolle tämä muutos on ollut ainoastaan mieluisa, sillä lääkkeenannot ovat Maunon ainoita namihetkiä, ja niiden ulkopuolella Mauno saa vain omia erikoisruokiaan. Lääkkeiden kanssa Mauno saa pienen nokareen namitahnaa pillerien päällä. Tosin nyt kun tätä oksennusrallia on taas jatkunut muutamia kuukausia olen alkanut miettiä, pitäisikö tuo tahnanokarekin kokeilla jättää pois tai ainakin korvata jollain gastrovalmisteella, että jos sekin on nyt alkanut olla pojan elimistölle liikaa. Tosin jatkuvien lääkityksien kanssa se helpottaa kaikkien elämää huomattavasti ja auttaa pitämään stressitasot aisoissa, että Mauno ottaa lääkkeensä itse ja vapaaehtoisesti. Nykyisistä lääkkeistä Resolor on selvästi pahanmakuisin, eikä kelpaa sellaisenaan ilman tahnaa. Tämän takia kortisonkin pyydettiin suoraan makutablettina, vaikka se on hieman kalliimpi kuin vaihtoehtoinen valmiste olisi ollut. Mutta että saisimme pidettyä lääkityksen pojan mielessä mahdollisimman kivana juttuna. 

Seuraava kiimailija ja kertokäyttöpädien paluu

Ei sitä seuraavaa kiimaa tarvinnut sitten kovin kauaa odottaa. Kun nostin keskiviikkona illalla Hattaran syliin, huomasin sen ominaishajussa tapahtuneen pienen muutoksen. Alapään tarkistus näytti myös sielä hyvin orastavaa turvotuksen aloitusta. Joten ei siinä sitten muuta, kuin seuraavana aamuna näätä boksiin ja mukaan töihin. Vaikka naarasfrettien kohdalla aina muistutetaan, kuinka katkaisematon kiima voi johtaa anemiaan, ja sen takia kiimojen katkaisemisesta huolehtiminen on erittäin tärkeää, ei implantoinnilla ole oikeasti niin hengenhätä, että fretin henki olisi vaarassa, jos merkkejä ei tunnista välittömästi ja lantti ole nahan alla vuorokaudessa ensioireista. Mutta kun meilläkin on ehtinyt olla se parikymmentä omaa frettiä, joista kaikki kahta lukuunottamatta ovat olleet naaraita, minun ei tarvitse enää seurata tilannetta kovin kauaa varmistuakseni onko kyse nyt kiiman alusta vai jostain muusta. Joten asia on sama hoitaa heti pois päiväjärjestyksestä. Mutta jos kotona on se ensimmäinen naarasfretti, tilannetta voi hyvin jäädä tarkkailemaan siihen asti, että merkit ovat selvemmät, eikä silti ole implantoinnin suhteen mitenkään myöhässä. 

Otettiin pari kuvaa myös yleistutkimuksesta

En ollut tajunnut varmistaa töistä etukäteen Suprelorin-implanttien tilannetta, kun niiden äkillinen menekki oli töissä vähän yllättänyt (meidän fretit eivät ole suinkaan seudun ainoat kiimojaan aloittaneet...), mutta totesin sitten, että jos kuorma ei ehdi tulla työvuoroni puitteissa, Hattaralle voidaan kyllä laittaa se isompikin implantti, joita oli varastossa. Itse vain suosin freteillä nykyään sitä pienempää, sillä hintaero 4,7mg ja 9,4mg Suprelorin-implanttien kohdalla on lähes kaksikertainen, mutta lanttien kestossa en ole huomannut yhtä isoa eroa (meillä pienemmät lantit ovat kestäneet 2-4 vuotta ja isommat 3-5 vuotta). Kuorma kuitenkin tuli, ja Hattarallekin laitettiin se 4,7mg implantti. Tälläkertaa hommassa oli vähän enemmän lisäkäsiä, kun yhtä työkaveria oli harmittanut, kun hän ei ollut päässyt kiinnipitäjäksi vielä yhteenkään frettien implantointiin, ja aiheeseen liittyen tuli tehtyä pientä postausta työpaikan someen, mihin tarvittiin sitten myös kuvamateriaalia. Yleensä itsellä kun jää omista eläimistä kuvat ottamatta toimenpiteistä klinikalla, kun toimin yhtäaikaa omistajana ja hoitajana, eli molemmat kädet ovat yleensä hyvin tiukasti eläimessä (esimerkiksi Maunon kohdalla en tarvitse vatsaonteloultraan toista kiinnipitäjää, mutta silloin käsiä ei todellakaan jää vapaaksi kuvaamiseen).  

Freteillä on uskomaton kyky keskittyä tahnaan silloinkin kun niitä pistetään implantointineulalla

 

Kiimojen, kevätvillien, terratetriksen, Maunon lääkekokeilujen ja muiden keskellä jostain on ollut pakko myös oikoa. Meillä on ollut nyt useamman vuoden ajan freteillä käytössä kestopissa-alustat, koska ne säästävät pitkässä juoksussa paitsi rahaa, ne vähentävät merkittävästi muoviroskan määrää. Nyt kuitenkin kun pyykkiä on ollut muutenkin enemmän, kun Maunon oksentelua ei olla saatu kuriin, ja arjessa on ollut muitakin muuttujia, ei aikaa ja energiaa frettipyykin pesuun ole ollut samalla tavalla. Käytännössä aloin huomata pitkittäväni pissa-alustojen vaihtovälejä, koska edellisetkin odottivat vielä pesua, joten tilanne oli ratkaistava jollain tavalla. Ja tässä kohtaa päädyin ratkaisemaan tilanteen kaivamalla kertokäyttöiset pissa-alustat takaisin käyttöön. Meillä on ollut näitä jonkin verran jemmassa näyttelyitä yms. varten, joten käyteään nyt ainakin jemmat pois ja arvioidaan tilanne sen jälkeen uudelleen, että tilataanko lisää kertakäyttöisiä vai siirrytäänkö takaisin kestoihin. Uudet kertakäyttöiset alustat likaantuneiden tilalle vaihtaa kuitenkin minuutissa, siinä missä meidän pyykkikoneen 90 asteen ohjelma vielä noin kolme tuntia, plus kuivuri siihen päälle noin kaksi tuntia. Eli ajansäästö on merkittävä, vaikka toki pyykkääminenkään ei vaadi kuin osan tuosta ajasta aktiivista työtä.   

Tässä vielä varmistetaan että lantti on paikoillaan ja painetaan hetki pistokohtaa

 

Kiimabingo

Lisääntyvän valon ja kevääseen heräämisen myötä frettien kohdalla on alkanut myös kiimojen bongailu. Meillä kaikki tämänhetkiset fretit ovat puhtaasti lemmikkeinä, eikä yksikään heistä ole (ainakaan enää) jalostuskäytössä. Frettien kohdalla kiimojen ehkäisyyn käytetään kuitenkin leikkauksen sijaan hormoni-implantteja, ja 4,7mg:n Suprelorin implantti kestää freteillä yleensä 2-4 vuotta (tämä on se pienempi koirien 6kk:n implantti). 

Mummo lantinhakuretkellä

Meillä on tänä keväänä se hauska tilanne, että kaikkien viiden implantoinnista on kulunut tuo 2-4 vuotta, eli teoriassa on mahdollista että jopa kaikkien viiden hormoni-implantit saatetaan joutua uusimaan tämän kevään aikana. Silloin kun implanttia käytetään ensisijaisesti pitämään kiimat poissa (frettinaarailla pitkittynyt kiima voi johtaa vakavaan anemiaan ja sitä kautta kuolemaan), implantti on tarpeen uusia silloin, kun fretti aloittaa uudelleen kiiman. Tämän huomaa esimerkiksi vulvan turpoamisesta, jonka lisäksi vulvan alueella voi esiintyä vuotoa, fretin ominaishaju vahvistua ja käytös muuttua. 

Mummon kohdalla olin jo vähän miettinyt, mahtaako hänelle tulla kiimaa enää ollenkaan, kun hän on kohta jo 8 vuotias ja muutenkin jo vähän semmoinen kuivan kesän orava. Hänellä oli kuitenkin myös pisin aika edellisestä implantista, sillä hänet implantoitiin 16.2.2022 - ja implantti uusittiin nyt viime viikolla, eli 11.3.2026, kun mummo päätti pamauttaa kiiman päälle. Mitäpä tuo kevätaurinko ikää katsoo, näemmä. 

Mummo kotona tahnankerjuuhommissa

Ainakin toistaiseksi tuon "nuorison" alapäät ovat näyttäneet rauhallisilta, mutta tarkkaillaan miten tilanne etenee kun kevät etenee. Hattara on saanut hormoni-implantin viimeksi 27.2.2023 ja kolme muuta eli Notte, Sera ja Mymski 4.1.2024. Nuoremmilla implantit kestävät oman kokemukseni mukaan yleensä vähän vähemmän aikaa kuin vanhemmilla, kun hormonitoiminta on aktiivisempaa. Mutta pidän varovasti peukkuja sen suhteen, että jos emme kuitenkaan joutuisi samana vuonna uusimaan ihan kaikkien implantteja.   

Kiimojen alkaminen tarkoittaa frettien kohdalla myös pentukauden alkamista niiden osalta, joilla kasvatustoimintaa on. Eilen tuli bongattua jo ensimmäinen pentuvideo Nightshade's frettilän instagramista. Fretinpentujen piippailu on yhä minun yksi lempikevätäänistäni, vaikka en ole tänäkään vuonna yhdessäkään pentujonossa frettien osalta. Tällä hetkellä meidän kun olisi turhan vaikea sovittaa Löllön hidastunut liikkuminen ja hyppäämisen haasteet hyperaktiivisiin näätäkakaroihin. Eli nyt elellään geriatristen ehdoilla. 

Pihlaja 3 vuotta

Nykyään tässä blogissa ei pahemmin näy synttäripostauksia, sillä meillä on niitä sen verran usein, että en tahdo aina itsekään pysyä kärryillä niistä. Etenkin kun kuukaudetkin tahtovat nykyään kulua nanosekunneissa, niin asiat joihin tuntuu olevan vielä ikuisuus ovatkin jo hetken kuluttua takana päin. Kuten se meidän tuleva Houten reissu - en jotenkaan hahmota yhtään, että lähtöön on oikeasti enää reilu kaksi viikkoa. 

Pihlaja 3 vuotta <3

Mutta jotkin synttärit ovat niin isoja, että ne ovat ehdottomasti ansainneet oman postauksensa. Kuten se, että kääpiörotta Pihlaja täyttää tänään kolme vuotta. Vaikka itselläni on ollut useita rottia ja kääpiörottia, en muista että olisimme ylittäneet tätä virstanpylvästä koskaan ennen. Normikokoisilla rotilla keskimääräinen elinikä kun pyörii kahden vuoden kieppeillä, ja kääpiöillä jonkin verran siitä yli. Mutta tässä sitä ollaan: meillä on tänään 3 vuotisbileet! Ja mikä mahtavinta, tuo meidän päivänsankari on edelleen täysin terve, hyvässä massassa, virkeä ja touhukas. Toki hän vastapainoksi myös nukkuu aiempaa enemmän, mutta iästään huolimatta hän ei ole lauman mummoutunein kääpiörotta. 

Meidän supermummo <3

Tässä kyllä osaltaan huomaa kyllä myös sen, kuinka monella tasolla aika kulkee. Pihlaja on kolmivuotiaana supermummo, ja olemme kiitollisia että olemme saaneet pitää mummon näin pitkään ja näin terveenä. Notte & Sera ovat myös täyttämässä ensikuussa kolme vuotta, ja heidän kohdallaan en tajua, miten se voi olla pentujen kohdalla mahdollista. Tässä varmasti osaltaan vaikuttaa se, että kääpiörottalaumaan on tullut useampia sukupolvia Pihlajan jälkeen, jolloin Pihlaja on myös sitä kautta kohonnut lauman mummoksi. Notte, Sera & Mymski taas ovat kolmestaan frettilauman nuorimmat, eli minun pennut. 

Jussilla osui etätyöpäivä tähän mummon synttäripäivään, joten Jussilla on ollut etuoikeus namittaa mummoa ekstrapaljon pitkin päivää, koska Jussin kotikonttori sijaitsee rottalassa. Itselläni kun ei ole asiaa rottalaan silloin kun Jussin työkone on päällä.  

Koottuja kuulumisia (taas)

Blogini päivittyy monesti 1-3 kertaa viikossa, joskus useamminkin. Suurimpana syynä on toki se, että pidän kirjoittamisesta. Toisena vähintään yhtä isona syynä on se, että nytkin kun väli kasvoi kahdeksaan päivään, minun on todella vaikea rajata postausta yhteen aiheeseen, kun sitten edellisen postauksen on taas tapahtunut vaikka ja mitä, joista monestakin saisi kokonaan omankin postauksensa. 

Matelijahuone on taas klassisessa "rakennamme uutta näyttelyä" -tilassa

Mutta jos tehdään taas vähän listaa ja katsotaan josko viikonloppuna ehtisi syventää jostain aiheesta.

Viime viikon sunnuntaina rescueviisikkoon kuuluva madagaskarin päivägekko Yondu muutti uuteen kotiin. Yondun piti alkuun jäädä Piparin tavoin kotiin, mutta aloin miettimään asiaa uusiksi, kun tuttu kertoi heidän madagaskarin päivägekkonsa kuolleen ja hänen terraarion jääneen tyhjilleen. Heillä oli entuudestaan kokemusta lajista ja kaikki valmiina uudelle perheenjäsenelle. Vastasin alkuun silti että ei, meillä ei ollut enää kotia etsiviä liskoja, vaan kaikki uudelleen sijoitettavat löysivät jo kodin. Asia jäi kuitenkin kytemään mieleni pohjalle, etenkin kun en ollut täysin täysin tyytyväinen siihen terraariojärjestelyyn, mikä meillä olisi ollut tällähetkellä Yondulle tarjota. Joten asiaa harkittuani päätin että Yondukin voisi muuttaa edelleen, koska tiesin, että muuten olisin kuitenkin päätynyt laittamaan hänen suunnitellun terraarioratkaisunsa uusiksi, mihin olisi mennyt sellaisia resursseja, jotka mieluummin käyttäisin toisin. 

Sille on syynsä, miksi näitä isompia järjestelyjä kutsutaan terraariotetrikseksi

Sunnuntaina alettiin myös tehdä matelijahuoneeseen tilaa autotallissa odottaville 180cm terraarioille. Myönnän, että ne tuli hankittua osittain sitä silmällä pitäen, että saisin vapautettua matelijahuoneesta pienempiä terraarioita esimerkiksi Karkki-viljakäärmeelle, jos hän olisi jäänyt. Mutta nyt kun meille jäi rescueviisikosta vain Pipari, terraariotetris on oikeastaan vieläkin palkitsevampaa, koska nyt saan siirrettyä useampia meillä jo asuvia tyyppejä isompiin terraarioihin. Itse kun koen pohjimmiltaan kuitenkin palkitsevammaksi parantaa olemassa olevien tyyppien elintiloja, kuin tunkea meille mahdollisimman paljon uusia tyyppejä, vaikka olen hyvä myös terraariotetriksen jälkimmäisessä muodossa tilanteen niin vaatiessa. Eilen saimme 180 senttiset terraariot vihdoin paikoilleen, ja viimeistään huomenna ehdin toivottavasti sisustamaan ainakin toisen niistä muuttokuntoon. 

Uusi terraariotorni

Mutta uusista tyypeistä puheenollen, tuli meille kyllä taas sellainenkin. Sain maanantaina ennen iltavuoroa viestiä käytettynä ostetusta terraariosta löytyneestä tuhatjalkaisesta, jonka osalta löytäjä ei oikein tiennyt, kuinka hänen pitäisi toimia. Annoin vinkkejä sekä tyypin pitämiseen, että siihen, jos hän ei halua pitää tyyppiä itse. Löytäjä päätyi jälkimmäiseen, joten viritin tyypille terraarion ennen töihin lähtöä, ja infosin Jussia, että löytäjä tulisi tuomaan tyypin kun Jussi pääsisi töistä. Koska tyyppi oli onnistunut jemmautumaan tyhjään terraarioon, oletin että kyseessä olisi ollut poikanen. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun Jussi laittoi minulle kuvan uudesta perheenjäsenestämme, joka osoittautuikin aikuiseksi tansanian tuhatjalkaiseksi. Tuhikset ovat meillä olleet enemmän minun juttuni, mutta tämä tyyppi oli saanut löytäjältään nimekseen Tarzan ja on kauniin oliivinvärinen, joten Jussikin joutui kyllä myöntämään hänen olevan aika hieno tyyppi, ja että hän voisi kyllä ehdottomasti jäädä.  

Tarzan <3 Tästä kuvasta ei juuri välity värit, mutta näkee ainakin vähän tyypin kokoa

Valitettavasti uutisia on myös kissarintamalta. Mauno on syönyt nyt Ursocholia Resolorin ja erikoisruokavalion ohella kohta kolme viikkoa, mutta oksentelu on silti jatkunut. Niinpä Maunolla alkoi eilen antibioottikuuri, koska pelkkä Ursochol ei ole selvästi onnistunut rauhoittamaan sapen tilannetta riittävästi. Mikäli oireilu jatkuu vielä antibioottikuurin jälkeenkin, otetaan käyttöön myös kortisoni, mutta toivotaan että tilanne olisi viikon päästä jo parempi. Kuuriluontoisesti kolme lääkettäkin kun kyllä menee, ja toki tarvittaessa jatkuvastikin, mutta toki arkea helpottaisi se, jos homma saataisiin stabiloitumaan siihen, että uusia jatkuvia lääkityksiä olisi vain yksi aiemman lisäksi. Maunon kohdalla lääkitysrumba kun voi jatkua vielä yli kymmenen vuotta, jos homma pojan vaivat saadaan taas rauhoittumaan lääkkeillä.  

Fretit ovat kevään myötä taas mukana pelissä

Loppukevennyksenä todettakoon, että frettien sisäinen kello on siirtynyt kevääseen. Aitauksessa ei todellakaan nukuta enää tyytyväisenä "ihan sama" -asenteella, jos iltavillit uhkaavat jäädä välistä, ja aitaus ei aukea säälliseen aikaan. Ja koska koomausta on nyt takana useampi kuukausi, myös tyyppien käytöstavat ovat hieman ruosteessa etenkin sen osalta, että ihmisiä ei edelleenkään kiinnosta lähteä mukaan hammaspainiin, vaikka kuinka haastaisi näykkimällä jalasta. Jussilla on jo nyt ikävä talvinäätiä, ja itekin joudun ehkä myöntämään, että oli oikea ratkaisu olla menemättä tänä vuonna pentujonoon, sillä Löllö ei selvästi arvosta edes tätä aikuisten frettien aktivoitumista, vaikka pappakissa on saanut olla nyt varsin hyvin rauhassa.  

Flashback

Perustin ensimmäisen blogini Rakasta, rotakasta 22.3.2011 (ja se löytyy yhä kokonaisuudestaan netistä, jos jotakuta kiinnostaa verrata miten päivitykset ovat kehittyneet, vai ovatko ne). Tänään muistolaatikkoa selatessa tuli kyllä mieleeni, että ehkä kyseessä oli kuitenkin enemmän ensimmäisen julkinen blogini. Sillä jo vuosia ennen tuota ensimmäistä sitä tuli kirjoitettua asioita samaan tyyliin muistiin itselle. Silloin tosin formaatti oli blogialustan sijaan kynä ja ruutuvihko. Noista vihoista on säilynyt yksi gerbiiliaiheinen 2000-luvun ihan alusta. 

 

Kehyksissä oleva lehtijuttu minusta, Gustystä ja Aurorasta on myös jostain ihan 2000-luvun alusta

Takaisin nykyajassa eilen tuli lähdettyä aika extempore Tesyn testamenttimainoskuvauksiin muutamien meidän lauman tyyppien kanssa. Viikonloppuna tuttu harrastaja totesi ohimennen yhdessä matelija-aiheisessa wa ryhmässä, että heille ollaan tulossa kuvaamaan tälläista mainosta, ja mietti, mitkä kaikki hänen lajeistaan olisivat kuvattavissa ilman karkuuttamisen riskiä. Heitin sitten ohimennen, että jos tarvitaan lisää lajikattausta, meiltä kyllä löytyy - ja pari päivää myöhemmin löysin sitten itseni kuvauksista kahden kääpiörotan, kahden fretin ja kilpikonnan kanssa. Lopputulos tulee näkymään aikanaan Tesyn somekanavilla, ja tulee sieltä varmasti jaettua omillekin.  

Välillä tuntuu että omassa elämässä muuttuu koko ajan kaikki ja ei yhtään mikään. Jokainen päivä on erilainen, mutta ne ovat vain saman hulluuden eri ilmenemismuotoja.

Vanhusten kuulumisia

Vanhusosaston kohdalla vallinnut no news on tässä kohtaa ehdottomasti good news. Eli elo meidän geriatrisen osaston kanssa on kulunut varsin tasaisesti. 

Löllön kuulumisia käytiinkin ihan hiljan läpi pappatarkin yhteydessä, ja Löllö porskuttaa entiseen tahtiin. Olkootkin että Löllön mielestä henkilökunnan olisi syytä panostaa jo vähän enemmän, sillä onhan hän pappakissa. Tämä uusi palvelukonsepti, jota Löllö kovasti haluaisi lanseerattavan laajemminkin käyttöön on pelipöytärapsutukset. Me kun olemme Jussin kanssa innostuneet nyt pelaamaan enemmän lautapelejä televisiosarjan katsomisen sijaan, mikä vähentää sohvalla makoilua. Löllön mielestä tämä vähentynyt sohva-aika pitäisi ehdottomasti kompensoida laadukkailla pelipöytärapsutuksilla. Ja koska pappakissojen sana on joissain asioissa laki, yksi kissanpedeistä on muuttanut kohtalaisen pysyvästi pelipöydälle, että Löllö voi asettua siihen rapsutettavaksi pelien aikana.  

Isle of Cats & Kapteeni Löllö

Nutellan tahti on valitettavasti vähän hidastunut suolistotulehduksen ja jalkavamman jälkeen. Hän ei enää onnu, eli sikäli kumpikin vaivoista meni ohi. Mutta tuntuu että hän nukkuu nyt enemmän ja on aiempaa varovaisempi liikkeissään. Myös Nutella on vaatinut pieniä laajennuksia mummo-oikeuksiinsa. Meillä makuuhuone on ollut nyt useamman vuoden yöaikaan eläimiltä suljettu. Nutellan jalkavamman aikaan tästä tehtiin poikkeus, ettei mummo eksy jalkoineen portaisiin, ja mummo otettiin aina öiksi makkariin nukkumaan (ja ontumisen ollessa pahimmillaan hän oli sielä myös päivät). Mummo kuitenkin tykästyi järjestelyyn, ja pyytää nykyään aina yöksi makkariin, eikä kohta kahdesksanvuotiaalle mummonäädälle luonnollisesti voi sanoa ei. Eli mummo nukkuu kanssamme makkarissa, ja syö sielä myös iltapalansa. 

Kääpiörottalaumassa Pihlaja on jatkanut projektejaan entiseen malliin ja osallistuu yhä tunnelien kaivamiseen siinä missä nuoremmatkin. Eli tällä hetkellä näyttää ihan mahdolliselta, että ensikuussa päästään ehkä viettämään mummon 3 vuotissynttäreitä. Kääpiörottajengin toiseksi vanhin, eli Torvis, on nyt 2v8kk iässä selvästi Pihlajaa mummonpi olemukseltaan, ja hänellä on alkanut nukkuessa olla välillä outoja hengitysääniä. Hereillä ollessaan hän kuitenkin syö ja touhuilee, joten hänenkään kohdalla eutanasiapäätöstä ei ole koettu vielä ajankohtaiseksi, mutta hän on vanhusosastosta ehkä tiiviimmin tarkkailussa asian suhteen.  

Nutella <3

 

Mutta samalla kun olemme saaneet olla onnellisia siitä, että emme ole joutuneet hyvästelemään ketään vanhuksista, emme ole välttyneet hyvästeiltä täysin. Pari hämähäkeistä on ollut tunneleissa pidempään, eikä heidän terraarioistaan ole enää hävinnyt ruoka, joten tällä viikolla tuli viimein ajankohtaiseksi tarkistaa tilanne. Tilannetarkistusta kun ei kannata tällaisissa tilanteissa tehdä kauhean hätäillen, sillä jos hämähäkki on kaivautunut piiloon esimerkiksi molttaamisen eli nahanluonnin takia, on se äärimmäisen herkkä vahingoittumaan, mikäli terraarioon mennään kaivelemaan. Juuri nahanluonnin jälkeen vanhan nahan alta paljastunut uusi nahka kun on hyvin pehmeä ja hauras, mikä saakin hämäkin piilottelemaan silloin. Valitettavasti kuitenkaan sen enempää Tikrun kuin BonusBonuksen piilottelun syyksi ei paljastunut mikään tämmöinen, vaan molemmat olivat menehtyneet. Kumpikaan heistä ei ollut enää ihan pieniä poikasia, joilla kuolleisuusprosentti on isompi, miksi tämä tuntuu pahalta. Heidän kummankin kohdalla kun ajateltiin kriittisimmän vaiheen olevan jo takana ja heillä olevan hyvät mahdollisuudet kasvaa aikuisiksi asti. Tarantulilla aikuistuminen voi kuitenkin kestää jopa vuosikymmenen, eivätkä kaikki pääse ikinä aikuisuuteen asti.   

Ystävänpäiväkuulumisia

Tämä ystävänpäivä meni pitkälti Lemmikki- ja showkesyrottayhdistyksen ystävänpäivänäyttelyn merkeissä Palojoella. Olkootkin että herätyskellon soittaessa klo 5.45 lauantaiaamuna kyseenalaistin taas hetkellisesti koko näyttelyharrastuksen mielekkyyden. Sitten muistin ketä kaikkia näyttelyssä tulisi olemaan paikalla, eräs lapsuudenystäväni mukaanlukien, ja sain kammetuksi itseni ylös sängystä. Tällä kertaa Jussi ei liittynyt seuraksi näyttelyyn, koska hänellä oli sovittunut koko viikonlopun pelimaraton ystävän kera, ja niinpä minun kelloni soidessa hän jäi nukkumaan. 

Palkintopöytää

Meiltä oli ilmoitettuna puoli laumaa, eli Suppis, Tähti, Usva, Aamu, Kajo ja Domino. Heidän lisäksi meiltä lähti mukaan yksi rescueviisikosta, leopardigekko Pinkie Pie, joka muutti näyttelyn myötä uuteen loppuelämän kotiinsa. Hänen uusi omistajansa kun asuu kauempana, mutta nyt satuimme molemmat olemaan näyttelyreissuilla samalla suunnalla, vaikkakin eri näyttelyissä. 

Pinkie Pie pakattuna lähtöön

Olin edellisenä iltana häntiä pestessä ja rasvatessa huomannut Kajon hännässä pieniä rupia, kääpiörottien lauma kun ei ole ihan vielä täysin asettunut yhdistämisen jäljiltä. Sen myötä jännitin aika paljon etenkin Kajon arvostelua, sillä pelkäsin kuinka paljon niistä sakotettaisiin, ja että tulisiko meille taas hylky. Tällä kertaa pelko oli kuitenkin turha, ja lemmikkiluokan puolelta kaikki kuusi ilmoitettua saivat erinomaisen, vaikka itse olisin saattanut olla muutaman heistä kohdalla tiukempi. Ulkomuotoluokasta Kajo taas sai viivan. 

Kajo ulkomuotoluokan arvostelussa

Meillä parhaat sijoitukset tulivat taas mummoille, ja Suppis sai kunniapalkinnon ja Tähti oli pet-naaraiden kolmas sekä paras veteraani. Pet-naaraiden paras ja paras juniori menivät kyllä aika lähelle, eli lapsuudenystävälleni muuttaneelle Wandan ja Dominon siskolle <3 Tuo koko poikue oli kyllä aivan ihana, ja ystäväni tyypit olivat varmasti viimeistelty näyttelyyn paljon omiani paremmin. Minulla kun olisi yhä petrattavaa näyttelypuunaukseen panostamisessa, mikä kostautuu etenkin junnujen kohdalla, koska junnuilla taso on yleensä paljon kovempi, ja niillä annetaan häntäsotkuja yms. vähemmän anteeksi kuin mummoilla. Mutta vannon taas saman kuin aina, eli että ehkä sitten ensinäyttelyyn. 

Tytöt menossa pet-arvosteluum

Tällä kertaa olin myös ensimmäistä kertaa vuosiin ellen peräti ensimmäistä kertaa yli viiteentoista vuoteen assarina, eli kantamassa bokseja numerojärjestyksessä tuomarille. Pitkästä tauosta huolimatta selvisin yhä numeroista 1-22. Olkootkin että olisimme hetkellisesti halunneet Maijun kanssa täsmälleen samoja bokseja, kun ulkomuotoluokissa oli tuplaluokat, ja vaikka arvostelu aloitettiin eri luokista, Saija kiri puolivälissä Tellun kiinni. 

Domino peseytyy

Näyttelyn aikana suunniteltiin vähän myös tulevaa huhtikuista Houtenin reissua, sekä toukokuussa olevaa seuraavaa näyttelyä. Seuraava näyttely onkin sitten taas meiltä katsottuna lähempänä eli Naantalissa. 

Samaan aikaan kun oma päivä kului näyttelyssä, kotirintamalla Mauno ja Löllö osallistuivat antaumuksella poikien pelipäivään ollen mukana peleissä niin kovin kuin vain kissa pystyy. Niinpä heille oli myös järjestetty pelipöydälle oma yksityisaitio kissanpedin muodossa.  

Kotoa saapui poikien kuvakuulumisia Jussin ja Timon ikuistamina

 

Kajon ulkomuotoluokan arvostelu

Kajon Pet-arvostelu

Tähden arvostelu

Pulun (eli entisen Aamun, jonka Jussi on uudelleenimennyt) arvostelu

Dominon arvostelu

Suppiksen arvostelu

Usvan arvostelu

Maunon kontrolli

Jännitin Maunon kontrollia enemmän Löllön pappatarkastusta, enkä valitettavasti turhaan. Vaikka Löllön käytös on muuttunut viime aikoina enemmän kuin Maunon, Löllö kuitenkin on kohta 15 vuotias pappakissa, jonka kohdalla on ihan luonnollistakin, että ikä ja perussairaudet alkavat vaikuttaa elämänrytmiin. Maunon oireilu oli pienempää, jo aiemmin esiintyneen oksentelun vähittäistä lisääntymistä pidemmän hyvän jakson jälkeen, mutta Mauno on kuitenkin täyttämässä kesällä vasta 7 vuotta, eikä hänen ruokinnassaan tai lääkityksessään ole tapahtunut muutoksia. 

Valitettavasti ne muutokset löytyivät sitten ultrasta. Maunon ohutsuoli on paksuuntunut edellisen kontrollin jälkeen, Maunon sappitiehyeet ovat reagoineet, sappi on täynnä sakkaa ja sapen ja maksan välistä löytyi pieni, vielä identifioimaton patti. Osa verinäytteistä lähti ulkoiseen labraan ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Eli pojan lääkitykseen tullaan tekemään muutoksia.

Ihan ensimmäiseksi Maunolla aloitetaan Ursochol-lääkitys sapen muutoksista johtuen. Sitten riippuen lopuista verikoetuloksista ja Maunon reagoinnista Ursocholiin aloitetaan mahdollisesti myös kortisoni ja joitain muita lääkkeitä/tukivalmisteita. Havaittu patti oli vielä sen verran pieni, noin 8mm halkaisiljaltaan, että sen kohdalla jatketaan vielä toistaiseksi seurantalinjalla, ja sitä lähdetään tutkimaan tarkemmin jos se lähtee kasvamaan, tai jos vaikuttaa siltä, että se vaikuttaa sapen toimintaan. 

Omat tunteet asian suhteen ovat vielä vähän sekaisin. Olin jotenkin niin varma, että tällä kertaa eläinlääkärillä olisi meille huonoja uutisia, että en voi sanoa olevani yllättynyt, vaikka en odottanutkaan löytyväksi ihan tätä. Vain että jokin on aiempaa enemmän vialla. Olen muutenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen, että meillä minä reagoin yleensä aikaisemmin ja herkemmin siihen, jos kroonikoiden tilassa tapahtuu muutoksia. Jussi sen sijaan bongaa yleensä nopeammin tyyppien akuutit vaivat.

Mutta eipä tässäkään voi muuta, kuin hengittää syvään ja lähteä säätämään lääkityksiä. Mauno on kroonisesti sairas, eikä siitä todennäköisesti ikinä tule tervettä. Haluamme kuitenkin pitää pojan niin kauan, kuin hänelle on mahdollista tarjota hyvä elämä, eli elämä pojan kanssa tulee olemaan tätä: kontrolleja, lääkityksiä ja lääkitysten säätämistä. Ja niiden välissä toivottavasti välillä pitkiä hyviä ja tasaisempia jaksoja, jolloin voi välillä unohtaa sen, että poika on sairas (kunhan ei unohda lääkityksiä).

Löllö oli lopulta mukana Maunon seuraherrana, kun jouduimme aamulla toteamaan, ettei se verinäytteen ottaminen käynytkään kotona ihan yhtä näppärästi kuin klinikalla. Joten totesin lopulta kaikille vähemmän stressaavaksi, että Löllökin lähti mukaan, ja napattiin puuttuva verinäyteputki klinikalla. Uskon että tämä oli etenkin Maunolle todella iso juttu, sillä Maunoa jännittää klinikalla aika paljon. Joten Maunoa selvästi rauhoitti, kun tilanteita saattoi tarkkailla nukkuvan Löllön selän takaa. Löllö taas pystyy ihan hyvin nukkumaan klinikallakin.

Löllön puuttumaan jääneet tulokset saatiin sitten heti paikanpäällä, ja niissä oli kaikki viitearvoissa. Eli Löllön lääkityksiin ei tullut tässä vaiheessa mitään muutoksia.