maanantai 6. joulukuuta 2021

Voittolinna

Lauma on ollut nyt ihan otettu siitä, kuinka hienon linnan ne voittivat. Minttu oli ahkerasti mukana rakentamassa linnaa, ja testasi jokaisen laatikon ja tehdyn kulkuaukon yhdessä ja erikseen, että ne varmasti toimivat sekä erillään että osana linnaa. Linnan valmistuttua alkoi sitten Turun oma Game Of Thrones, sillä ison pahvilaatikon sisällä oleva pienempi linnasali osoittautui hitiksi, ja jokainen pyrkii vuorollaan valtaamaan sen itselleen valtaistuinsaliksi. Kissojen mielestä tämä on kuitenkin selvästi kissalinna, ja toistaiseksi fretit on ohjattu sieltä tassunheilautuksella ulos, sillä valtaistuinsali ei kuulu näädille. Sinne joutuu muutenkin jonottamaan niin kauan, kun kaikki kissatkin haluavat vuoronsa. Niin kyllä viisi hallitsijaa kierrossa on ihan tarpeeksi yhdelle linnalle kissojen mielestä. Fretit eivät ole jaksaneet nyt talvella kinata aiheesta, vaan ovat jatkaneet sujuvasti muihin leikkeihin, kuten leikkimään tunnelihippaa sohvan alle. 

Minttu merkitsi linnan heti omakseen

Mauno miettii onko hiiritontusta valtaistuinpelin haastajaksi

Ruttu sai vuoronsa linnan ytimessä

Vappu kävi kysymässä mahtuisiko leikkiin mukaan

Vastaus oli kielteinen, mikä sai koko näädän hetkeksi matalaksi

Maunosta on hyvä tarkistaa koko linna mahdollisten muiden tunkelijoiden varalta

Varsinainen linnakisa ratkeaa ensiviikolla, mutta meidän kissoista ne voittivat jo parhaan mahdollisen linnapalkinnon: saivathan ne kokonaisen linnan, jossa on kaikkiaan neljä huonetta.

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Toinen adventti

Istun koneella ja arvon, riittäisikö minulla jaksamista osallistua Zooplussan pahvilinna-kilpailuun. Minun oli tarkoitus pyhittää osa viikonlopusta linnatalkoisiin, mutta nyt on jo sunnuntai, eikä linna ole vielä alkutekijöissäänkään - ellei lasketa sitä, että olen kerännyt autotalliin hyviä pahvilaatikoita. Kisassa olisi mahdollisuus voittaa muunmuassa uuden uutukainen kiipeilypuu, eikä niitä toki ole monikissa (ja -näätä) taloudessa ikinä liikaa. Ja onhan askarteleminen kivaakin. Asiaan ryhtymistä puoltaa toki sekin, että tuli voittoa tai ei, linna itsessäänkin olisi oivallinen virike tyypeille, ja uusia virikkeitä tyypeillä ei ole todellakaan ollut liikaa viime viikkoina. Ellei sitten lasketa sitä, että Jussi meni järjestämään tietokonepöydän uusiksi eilen, missä on riittänyt kissoille ihmeteltävää. Kissajengi kun hengaa yleensä aika ahkerasti konetouhuissa mukana. Toki kissoille ja freteille "linnaksi" riittäisi aivan mainiosti sekin, että kantaisi laatikot sisään ja leikkaisi niihin muutamia reikiä.

Mitella-muru

Yksi laatikoista on oikein isokin, kun meille tuli taas pari viikkoa sitten uusi pakastin. Enhän mie pakastinaddiktina voinut vastustaa, kun uusi pakastetuotteiden verkkoportaali PakastaMua lupasi sadalle ensimmäiselle kolmen pitsaboksin tilaajalle pienen arkkupakastimen kaupan päälle. Etenkin kun diili on ollut aika pelastus siinäkin, että täällä on syöty sitten pari viime viikkoa pitsaa aina kun ei ole jaksanut kokata. Etenkin nyt kun koulupäivinä tulee syötyä koululounas salaatteineen ja vaihtuvine lounaslistoineen, en jaksa stressata niin paljoa, jos kotona ei jaksa heti panostaa monipuoliseen ja terveelliseen kotiruokaan.

Mintun ja Rutun naputuokio
Pitäisi saada aikaiseksi myös inventoida petivaatteet, astiat ja ruokailuvälineet, että saan delegoitua ajoissa jos jouluksi tarvitaan lisää patjoja, peittoja tai muita. Sisarukset kun kyllä kovasti muistuttavat, että vaikka joulun vietto on nyt siirtynyt meille, minä en ole kenenkään äiti, eli minun ei tarvitse koittaa paniikissa shoppailla tänne kaikkea kaikille, vaan riittää että laitan vaikka viestiä, jos osan pitää napata ilmapatjaa tai muuta mukaan.


Viikonlopun tärkeimmäit sain onneksi jo hoidettua, eli saatettua joulukissapaketin matkaan ja hankittua ison kasan suklaata kotiin. Sillä joulukuussa kaikkeen tekemiseen on luvallista liittää tarvittava määrä kääreellisiä Fazerin konvehteja, päätti sitten tehdä sen linnan, inventaarion tai vain kupillisen kuumaa kaakaota ja mennä juomaan sen kasvihuoneelle. Suklaan haku olikin prioriteettilistalla ensimmäisenä, kun perjantaina piti saada vähän siivotuksi. Vapaapäivinä kun ei todellakaan tarvitse joulukuussa siivota ilman suklaata. 

Uusi työpöytäjärjestys aiheuttaa kummastusta

Tälle ja huomiselle on sovittu vähän myös sosiaalia häppeningejä, joten tiedän jo valmiiksi tulevani aiheuttamaan paheksuntaa ainakin Nutellassa - kummassakin kyläpaikassa kun tulee olemaan koiria, ja Nutsku ei erityisemmin arvosta koiralta haisevia sukkia. Mutta vaikka Nutella on tuskin vielä tiedostanut asiaa täysin, koiranhaju on jotain johon neiti joutuu varmasti jossain määrin ainakin lievästi siedättymään, sillä en usko, että edes klinikkatason käsienpesulla ja työvaatteiden vaihdolla saan itsestäni täysin hajutonta eläinten neniin.

Kaikkia lemmikkien ravitsemuksesta opittuja juttuja ei tule aina sovellettua käytäntöön omalla kohdalla

Mutta sitten kun arkkuun taas mahtuu, eiköhän pitsat vaihdu lemmikkienruokiin

torstai 2. joulukuuta 2021

Joulukuun alku

Näin toisen kouluviikon jälkeen olo on aika kuollut. Olin varautunut siihen, että koulu ja oma lauma tulee alkuun viemään kaiken jaksamisen, vaikka olin pyrkinyt hoitamaan kaiken kotona niin, ettei ensimmäisiin viikkoihin oman lauman kanssa tarvitsisi tehdä muuta kuin pelkkää perushoitoa ja kaikki isommat projektit olisivat hetken jäissä. Silti en olisi selvinnyt lauman hoidosta viime päivinä ilman Jussin apua. Väsymys on osin fyysistä, sillä minun on aina ollut hankala elää aamurytmissä, ja se on aina ollut kaikkein vaikeinta pimeimpään vuodenaikaan. Kun siihen yhdistää päivittäiset koulumatkat (1,5 tuntia ratissa joka päivä suht kokemattomana kuskina) ja uuden opiskelun, on tässä taas hakemista. Ei sillä ettenkö olisi tottunut pänttäämään ja tehnyt yliopistollakin aikoinaan hulluja 8-21.30 päiviä, kun kiinnostavia luentoja oli vain niin paljon, mutta nykyisessä koulussa konkretia on heti ollut hyvin vahvasti läsnä. Kyllähän mie hikkenä pänttäisin luita ihan vain pänttäämisen takiakin pärjätäkseni mahdollisimman hyvin tentissä, mutta jotenkin se on vielä paljon konkreettisempaa kerrata niitä ennen ekoja virallisia röntgenkuvia. Kun kyse ei olekaan enää vain siitä, saanko minä täydet pisteet ja papukaijamerkin, vaan kun pitäisi oikeasti muistaa eri anatomisten rakenteiden sijainnit niin, että osaa rajata röntgenkuvat oikein niin että ne onnistuisivat kerrasta, jotta saadaan pidettyä kaikkien osapuolten säteilyaltistus mahdollisimman minimissä. Toki meitä ei vielä todellakaan laiteta rajaamaan röntgenkuvia yksin, mutta kyllä siinä porukallakin kuvia suunniteltaessa ja eläintä asetellessa tajuaa hyvin konkreettisesti, että sitä kohti tässä ollaan menossa ja sinne olisi tarkoitus päästä kohtuu reippaalla aikataululla, vaikka vielä on jätetty hyvin aikaa kysyä ja ihmetellä.

Mauno ja Aino auttavat Jussia ruuanlaitossa, jotta mie saan hetken koomata koulun jälkeen

Olo on yhtä aikaa todella innostunut, ja haluaisi painaa täysillä. Ottaa opetuksesta kaiken irti, ja syventää vielä lisää kotona kirjallisuuden kautta. Samalla koittaa olla edes välttävä omistaja omalle laumalle ja opetella taas nukkumaan oman rytmin vastaisesti. Se kaikki vie kaistaa sen verran tehokkaasti, että tänä vuonna blogissa ei tulla näkemään joulukalenteria. Itseasiassa jo Paikka Kaikelle -blogin kirjoittajan sähköpostiin tippuvat Leppoisat kodin järjestämisen postikortit tuntuvat tällähetkellä aiheuttavan enemmän paineita kuin vähentävän niitä, joten voi olla että peruutan tilauksen. Kyllä se joulu tulee vähemmälläkin höseeräyksellä, joten jos tänä jouluna saadaan ruokaa pöytään ja porukka paikalle, niin eiköhän ne muutkin palikat sitten asetu porukalla paikoilleen. Minulla ei tällä hetkellä ole yksinkertaisesti edes energiaa stressata asiasta enempää. 

Ensimmäisiä kertoja koronan alettua minulla on ilmassa myös pientä tuplabuukkausta vuoden vaihteen jälkeen. Perustutkintoni opetuutori kun on kysellyt pystyisinkö skippaamaan muutamat alkuvuoden luennot, ja ottaa meille niinä päivinä perustutkinto-opiskelijoita tutustumaan eksoottisiin eläimiin. Tällä viikolla onkin tarkoitus vielä palaveerata asian tiimoilta. Toisaalta kun haluaisi keskittyä täysillä pelkästään omaan kouluun. Toisaalta tuo taas olisi loistava mahdollisuus lisätä opiskelijoiden tietämystä eksoottisista eläimistä ja tarjota mahdollisuus tutustua niihin ihan konkreettisesti. Plus osa meidän laumasta arvostaisi varmasti ihan oikeasti sitä, että kotona olisi välillä muutakin elämää kuin mie ja Jussi.

Mallu koittaa fiksata kissanluukkua, jotta saisi vietyä Vapun ulkoilemaan

Vaikka väsymys meinaakin nyt vähän painaa, olen samalla myös mielettömän kiitollinen siitä, että koronatilanne ainakin toistaiseksi sallii lähiopetuksen. Vaikka se tarkoittaa sitä, että joudun heräämään aikaisemmin, ja ajamaan enemmän kuin aikoihin, on oikeasti ihan mielettömän virkistävää kun saa nyt oikeasti tutustua opiskelukavereihinsa jutellen tauoilla ja lounailla. Meillä oli perustutkintoryhmässäkin monia todella mukavia tyyppejä, niin on oikeasti sääli, kuinka vieraiksi moni opiskelukavereista etäopintojen myötä jäi. Toivon todella, ettei taas jouduta menemään siihen, että kaikki teoriaopetus olisi ruudun kautta.  

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Ensimmäinen adventti

Koulun alku veti hetkeksi huomion pois kaikesta muusta. Ensimmäinen adventti palautti kuitenkin huomion siihen toiseen lähestyvään, eli jouluun. Meillä on omat joulukissailut vielä vaiheessa, vaikka osa elementeistä on jo saatu pikkuhiljaa haltuun. Tänne suuntaan ensimmäiset joulunmerkit ehtivät kuitenkin jo ennen adventtia, kun postilaatikkoon ilmestyi kortti Niemenokan neli- ja kaksijalkaisilta. He olivat kanssa ilmoittautuneet joulukissan lahjoitusrinkiin, ja meidän puolesta heiltä lähti joulukastikerahaa Dewi ry:lle. Ei kerrota tätä kuitenkaan meidän omille kissoille, sillä Aino on ollut nyt pari päivää varsin paheks, kun hänen ehdoton lempiruoka eli Ziwipeakin ilmakuivattu kana on päässyt tilapäisesti loppumaan. Niin epäilen että hänen joulumieltä ei juuri nyt nostattaisi se, että jotkut tuntemattomat kissat jossain saivat jotain jouluksi. Aino kun ei ole onnekseen koskaan joutunut kokemaan miltä tuntuu olla oikeasti ilman elämän perusasioita, niin hänen on helppoa kokea puutetta kun luksusjuttujen toimituksessa on katkos. Toivottavasti vielä jonain päivinä kaikilla kissoilla olisi sama tilanne. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, joten toivotaan että mahdollisimman moni ehtisi joulukiireiden lomassa huomioida tavalla tai toisella myös niitä eläimiä, joilla ei ole vielä omaa ihmistä höösäämässä heille joulua.

Kiitos Niemennokan nelijalkaisille kun lähditte mukaan, ja Tassulinnalle järjestämisestä! Nyt onkin mielenkiintoista seurata, mihin kaikkialle näitä kortteja matkustaa <3

 

torstai 25. marraskuuta 2021

Ensimmäinen kouluviikko takana

Tämä viikko on mennyt vilauksessa. Koulu alkoi maanantaina. Maanantai oli vielä lyhyt päivä, joka keskittyi pelkästään opiskeluteknisiin käytännönasioihin, eli käytiin läpi mistä tutkinto koostuu, miten kouluvuosi rakentuu ja varmistettiin että kaikki osaavat käyttää Wilmaa ja Teamsia, ja kaikkien tunnukset niihin toimivat. Tiistaina alkoi sitten heti luennot, ja iltapäivällä kävimme tutustumassa koulun klinikalla, ja kävimme läpi mitä kaikkea sieltä löytyy. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet kokonaisuudessaan luentoja, kun on käyty läpi anatomiaa, säteilyturvaa, aseptiikkaa ja välinehuoltoa. Ensiviikolla meillä alkaa sitten luentojen ohella varsinaiset klinikkatunnit, jolloin meitä aletaan perehdyttää myös käytännöntöihin koulun klinikalla. 


Lukujärjestys oli tullut jo ennalta, jonka lisäksi koulu kestää vain vuoden, joten olin tietoinen siitä, että kun koulu alkaa se todella alkaa, eikä alku mene paria viikkoa tutustumisleikkejä leikkien. Silti tässä on ollut melkoinen orientoituminen, kun opettelee taas elämään ihmisten aikaan, koittaa painaa mieleen ryhmäläisten nimiä ja miettiä samalla jo ensimmäistä työssäoppimispaikkaa ensivuodelle. Autolla ajaminen on onneksi asettunut heti rutiiniksi, ja tuttu reitti tuntuu jo varsin mukavalta ajaa. 

Muutama suositelluista kirjoista olikin jo ennalta tuttu

Ensimmäisessä jaksossa meillä on opetusta neljänä päivänä viikossa, ja perjantait on varattu etätehtäville ja itseopiskelulle. Tälle viikolle ei tullut vielä etätehtäviä, joten huomenna pääsee keskittymään lauman lepyttelyyn. Etenkin kissat kun ovat ottaneet vähän nokkiinsa siitä, kun palvelija on yhtäkkiä alkanut taas kadota tuntikausiksi omille asioilleen, vaikka kotona olisi paljon paijaushommia, leikittämistä ja yleistä seuranpitoa hoidettavana. Fretit ovat ottaneet siirtymän iisimmin, sillä niistä millään ei ole mikään kiire ennen kevättä.  

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Perhosia mahassa

Huomenna alkaa koulu. Tänään on koko päivän tuntunut siltä kun olisin niellyt parvellisen perhosia. Olen yhtäaikaa sekä innoissani että jännittynyt. Päässä surisee eikä minulla ole aavistustakaan kuinka pystyn nukkumaan ensiyönä. Yksi tekijä mikä piti minut monta vuotta varastohommissa oli että on loppujen lopuksi todella helppoa tehdä työtä jolla ei ole itselle mitään merkitystä. Työtä mikä ei ole vähäisissäkään määrin sidoksissa omaan identiteettiin tai joka ei kykene haastamaan omaa kunnianhimoa ja kilpailuviettiä millään tasolla. Se että töihin voi vain mennä, napsauttaa äänikirjan päälle ja tehdä työnsä vapauttaa todella paljon kaistaa muuhun, vaikka käykin pidemmän päälle tylsäksi. Se että työ oli helppoa ja tiesin että minut pystyi korvaamaan työpaikalla yhdellä puhelinsoitolla varamispalveluun toi myös todella paljon vapautta. 


Eläinalan töissä en tule ikinä pääsemään samanlaiseen vapauteen, koska en usko että voin tehdä sitä puhtaasti rahan takia. En usko, että voin enää ikinä yhtä helposti sulkea työpaikan ovea kun sovitut tunnit ovat tulleet täyteen, ja keskittää huomioni heti muualle. Olla ottamatta yhtä henkilökohtaisesti jos teen jonkin virheen, mikä johtaa osaltaan siihen, että koen tarvetta opetella koko ajan lisää ja antaa itsestäni enemmän, jotta välttäisin kaikki mahdolliset vältettävissä olevat virheet. Koska eläinala ei ole minulle vain jotain millä maksaa laskut, en myöskään usko, että jatkossa yyteissä tulee olemaan pelkkiä hyviä vaihtoehtoja. 

Se mitä teen työkseni ei ole koskaan aiemmin kertonut juuri mitään minusta itsestäni. Sillä ei ole ollut mitään yhteyttä siihen, mikä minua kiinnostaa, mitä olen opiskellut tai mitä arvostan vapaa-ajallani. Uusi ammatti tulee muuttamaan sen kaiken. Rakennan ensimmäistä kertaa ammatti-identiteettiä, joka on hyvin vahvasti sidoksissa siihen, kuka minä olen. Ja vaikka se on se suunta, mihin olen halunnut kulkea jo pidempään, se on samalla ihan äärettömän pelottavaa. Koska minä haluan olla hyvä. Haluan pärjätä. Haluan työllistyä ja tulla osaksi työyhteisöä. Haluan jatkaa itseni kehittämistä ja jatkokouluttautua pitääkseni tulevaa ammattitaitoani yllä.  

Huomenna päivä alkaa onneksi kuitenkin vasta vähän myöhemmin, niin en ole yhtä pahasti panda heti ensimmäisenä päivänä. 

perjantai 19. marraskuuta 2021

Perjantaiaamu

Jos puhutaan asioista mitä en ole, aamuihminen on ehdottomasti yksi niistä. Mikäli asia on kyllin tärkeä, pystyn kyllä esittämään kohtuullisen toimintakykyistä ihmistä ennen puoltapäivää, mutta se ei ole minulle millään tavalla luontevaa (olen edelleen sitä mieltä, että olisin ansainnut vähintään Oscarin siitä, että kanalan työpaikkaohjaajani ei olisi ikinä uskonut minua antiaamuihmiseksi, vaikka jokainen työpäivä alkoi klo 6). Niinpä kun yksi vikoista vapaapäivistäni ennen koulun alkua alkoi sillä, että Jussi herätti minut seitsemän jälkeen aamulla kertoakseen että bunkkerin sulake oli palanut ja että hän ehti käynnistää sähköt ennenkuin ehti tarkistaa kauanko ne ovat olleet pois, ensimmäiset ajatukseni eivät olleet julkaisukelpoisia. Meillä kun isoin asia mihin pidempi sähkökatkos bunkkerissa vaikuttaa on akvaario, sillä pysähtyessään suodattimet muuttuvat hapettomiksi, jolloin niissä olevat bakteerit alkavat nopeasti kuolla. Jos suodatin pääsee sen jälkeen käynnistymään ilman välissä tapahtunutta suodattimen pesua, se työntää käynnistyessään koko kuolleen bakteerimassan altaaseen, ja myrkyttää herkästi kalat.

Aamuaskareita

Niinpä Jussin herättäessä minut tiesin, että minun on noustava ja aloitettava vedenvaihto, jotta Jussi pääsee lähtemään töihin. Hetken aikaa uniaivot kyllä kuiskuttelivat, että ei se myrkytys ole välttämättä niiiin paha juttu, jos sen veden vaihtaisikin vasta vähän myöhemmin. Että meillä on kyllä lajistoltaan aika kestävä kalasto. Mutta eihän se niin mene. Kun on haalinut kämpän täyteen eläimiä, eläinten hyvinvointi on pakko laittaa aamutorkutuksen edelle, vaikka kuinka sieluun sattuisi. Niinpä sitä kömpi zombiena kylppäriin, poimi kuivaustelineeltä jotain päälleen ja alkoi hommiin. Onneksi kissat ovat sentään vielä kohtalaisen hyvin minun rytmissäni, joten ne eivät tuohon aikaan jaksaneet kovin innokkaasti pyrkiä osallistumaan vedenvaihtoon, vaan palasivat aika äkkiä petiin huomattuaan ettei aamupalatarjoilu ole aikaisessa.  

Nyt sitten harkitsen ensimmäistä kertaa miljoonaan vuoteen, pitäisikö minun keittää kahvia (jota en normaalisti juo. Itseasiassa en juonut yhtään ennen navettaa ja kanalaa, joissa opin arvostamaan sitä ihan eri tavalla kuin ennen) vai kömpisinkö takaisin peiton alle, missä Ruttu on huolehtinut siitä, että sänky pysyy lämpimänä. Samalla erilaiset hälyttimet, mitkä ilmoittavat puhelimeen sähkökatkoista ja lämpötilan ja kosteudenmuutoksista nousivat hankintalistalla selvästi aiempaa ylemmäksi. Minä kun olisin ollut illalla/yöllä hyvin paljon skarpimmassa kunnossa tähän operaatioon.

maanantai 15. marraskuuta 2021

Jälkikaiku

Kevään ja kesän menetykset eivät ole enää kotona ollessa päällimmäisenä mielessä. Iso lauma on tehnyt sen minkä se tekee aina, ja pakottanut askel kerrallaan pään mukaan siihen mitä nämä elävät täällä touhuavat ja tarvitsevat. Vaikka tietty haikeus nousee välillä pintaan, pääosan ajasta huomio on tämänhetkisissä projekteissa. Niistä viimeisimpänä bunkkerin vihervallankumous, kun saimme vihdoin aikaiseksi hankkia terraarioihin uudet elävät kasvit ja kunnon kastelujärjestelmän. 

Autolla ajaminen on kuitenkin jäänyt sen kesäisen paniikkikohtauksen jälkeen aika olemattomiin. Ne kerrat kun olen ollut yksin ratissa ovat laskettavissa yhden käden sormin, eikä niitäkään kertoja kun olen ajanut niin että Jussi on mukana ole juuri sen enempää. Päätin jo kesällä olla liikoja stressaamatta asiasta, sillä uskoin jo silloin ja uskon yhä, että kyllä se ajorutiini sieltä taas löytyy kun koulu alkaa. Sitä on koittanut järkeillä asian lemmikkinäkökulman kautta, eli jos jotain mitä pelkää ei ole pakko tehdä juuri nyt, niin mieluummin siedättää itseään asiaan ajan kanssa kuin koittaa pakolla saada homman eteenpäin. Kokemuksesta kun tiedän, että sitä pystyy pakon edessä vaikka mihin, mutta kun kerrankin ei ole ollut pakko. 

Kaima <3 Ilmeessä ehkä pientä pettymystä, kun lehmänkeksit vaihtuivat kännykkäkameraan, joka ei ollut yhtään niin kiva

Tänään tuli kuitenkin ajettua taas ihan itse. Minun navettajakson työpaikkaohjaaja Emmi laittoi viestiä, olisiko minulla kiinnostusta hakea lihatuotteita, ja olihan minulla. Ja koska viime kerrasta kun oli nähty oli ikuisuus, halusin ehdottomasti hakea tuotteet suoraan tilalta että pääsin taas moikkaamaan lehmiä ja tilan isäntääkin. Kyllähän sitä vähän mietti, mitä ajamisesta mahtaa tulla, mutta kun kyseessä oli tuttu reitti ja koulun alkuun on enää viikko, en todellakaan aikonut antaa sen muodostua esteeksi. Nyt kun pikkuhiljaa alkaa olla se vaihe, kun on pakko taas pystyä ajamaan.

Menomatkalla jännitti enemmän, ja pää kävi sitä samaa taistelua kuin uniongelmien kanssa. Eli ajatukset tahtoivat alkaa kietoutua sen ympärille, miltä se tuntui, kun ajaessa iski paniikkikohtaus, samalla kun koitti muistuttaa itselleen, että mitä enemmän keskittyisin siihen ajaessa, sitä varmempaa se olisi saada uudestaan päälle. Onneksi jouluradio on jo toiminnassa, niin sain sillä hyvin harhautettua osan ajatuksista muualle.

En voisi kuitenkaan olla iloisempi että lähdin. Heti navettaan astuessa haju tuntui tutun kodikkaalta, ja lehmilläkin alkaa olla kunnon pörröiset talviturkit joihin oli ihana upottaa sormet. Emmi ja Seppo lähtivät kumpikin seuraamaan, vieläkö tunnistan kaimani muiden hiehojen seasta, ja kyllähän se sieltä silmiin osui, vaikka vähän piti miettiä, voiko se olla jo niin iso kuin se oli. Viimeksi kun näin sen se kun oli vielä ihan vasikka ja sieläkin vielä pienten puolella. Mutta onhan sillä jo kahden viikon päästä 1-vuotissynttärit, kun se syntyi työssäoppimiseni ensimmäisenä päivänä. 

Navettaetäilyä

Ja niin hyvin kuin kotona viihdynkin, reissu muistutti taas niistä lähtemisen hyvistä puolista. Kotoa poistuessaan kun ei voi pohjimmiltaan ikinä tietää mihin sitä päätyy, ja nytkin olimme sitten kahvilareissun yhteydessä äkisti uuden rivarikohteen rakennustyömaalla tutustumassa parin viikon päästä valmistuvaan asuntokohteeseen. Olen aina rakastanut asuntonäyttöjä, joten oli oikein piristävää päästä kurkkimaan kohteen keittiö- ja huonejärjestysratkaisuja.   

Vaikka oma erikoistuminen lähtee nyt klinikkaeläinhoitajaopintojen myötä vielä aiempaa enemmän pieneläinten suuntaan, en voi kieltää, etteivätkö tuotantoeläinpuolella etenkin lehmät olisi vieneet pientä palaa sydäntä mukanaan. Parisen viikkoa sitten tuli osallistuttua etäkierrokselle Ahlmannin maatalousopiston navettaan, ja vaikka sitäkin oli ihan mielenkiinoista katsella, ei se kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin päästä oikeasti kosketusetäisyydelle. Nyt kun navetan tuoksu vielä viipyilee nenässä, ja pääsee taas tekemään kaakaota suoraan tilatankista napattuun maitoon, sitä ei voi olla miettimättä, että jos sitä olisi edes vähän enemmän aamuihminen luonteeltaan, sitä olisi saattanut oikeasti lähteä rakentamaan uutta työuraa hyvin eri suuntaan.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Karpolla on asiaa

Sunnuntaina tehtiin taas pieniä järjestelyjä eläintiloissa, kun meille tuli hoitoon ragdoll herra Karpo. Karpo tuli vain muutamaksi päiväksi kaverin työkuvioiden takia, joten päädyimme siihen, ettei poikaa edes yritetä yhdistää omaan laumaan. Hetki sitten mietittiin, mikä olisi paras tila majoittaa Karpo. Kylpyhuonetta en mielellään käytä useamman päivän majoituksiin, sillä vaikka se on hyvänkokoinen, sielä ei ole ikkunaa. Kodinhoitohuoneessa taas on ikkuna, mutta se on tilana hyvin pieni. Karpon kohdalla ei myöskään voitu täysin sulkea sitä mahdollisuutta että poika intoutuisi merkkailemaan pois, sillä vaikka meidän omat ovat kaikki leikattuja, Karpolla on vielä kulkuset tallella, ja se on tottunut deittailemaan. Niinpä Jussi ei ollut kaikkein innostunein ottamaan sitä makuuhuoneeseen. 

Vähän on jännää tämmöinen hoidossa olo

Hetken asian miettimisen jälkeen ratkaisu oli kuitenkin itsestään selvä: fretit ovat nyt tosiaan hyvin talvimoodissa ja viettävät suurimman osan ajasta nukkuen, joten päätimme lainata frettien huonetta Karpolle. Sielä kaikki pinnat ovat menossa joka tapauksessa vaihtoon, joten pieni merkkailukaan ei pilaisi mitään aiempaa pahemmin. Frettien (edes unisten sellaisten) sekaan Karpoa ei kuitenkaan haluttu laittaa, joten junnut saivat lainata Justiinan aitausta ja Justiina sai junnujen jaloitteluaikoja lukuunottamatta vapaavuoron  yläkerrassa. Vaikka en oikein uskonut, että junnutkaan innostuisivat nyt talvimoodissa karkaamaan aitauksesta häkin kautta, päädyin kuitenkin varuiksi siirtämään häkin Justiinalle olohuoneeseen ja sisustamaan aitauksen junnuille matalammin. 

Justiina sai tukikohdan sohvan viereen (matto imuroitiin kuvan oton jälkeen...)

Vähän kissoja on ihmettyttänyt puolin ja toisin miksi huoneen ovi on kiinni ja keiden ääniä kuuluu toisella puolella. Karpokin tuntui kiinnostuvan toisista kissoista enemmän kuin minusta ja Jussista, vaikka ne olivatkin näkökentän ulkopuolella. Etenkin Ruttua taas olisi kovasti kiinnostanut Karpon nappulatarjoilu. Mutta Karpo saa pysyä omien vinkkelistä mysteerimiehenä aina lähtöönsä asti. 

Junnut saivat lainata hetkellisesti mummolukaalia

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Talvimoodi

Nyt on taas se vuodenaika kun tuntuu, että joku on pöllinyt miun kaikki eloisat atleettiapinat ja vaihtanut ne uroksiin. Frettien talvilookki on edennyt siihen pisteeseen, että kaikilla alkaa olla kunnon talviturkit tehtynä ja talvimassat kerättynä, jonka myötä ne tuntuvat vaihtaneen muutenkin lepotilaan. Jääkaapilla jaksetaan kyllä pörrätä ja ruuat jemmata, mutta muuten aktiivinen aika päivästä tuntuu supistuneen olemattomiin. Ne pienetkin hepulit jotka jaksetaan vetää rajoittuvat aiempaa enemmän maantasalle, sillä jopa Nutsku on joutunut huomaamaan että talvipeppu on huomattavan paljon raskaampi koittaa kiskoa kissojen raapimalautaa pitkin keittiön tasoille. 

"Tavoittelemaanne frettiin ei juuri nyt saada yhteyttä"

Tämän myötä on taas siirrytty siihen aikaan vuodesta, kun fretit ovat aiempaa enemmän Jussin frettejä. Jussi kun rakastaa tätä neitien talvimoodia. Niillä on paitsi vähintään tuplasti enemmän upottavan pehmeää turkkia johon upottaa sormensa, jonka lisäksi jopa vilkkaimmat niistä malttavat ottaa välillä torkut rintakehän päällä pienellä kiepillä. Eikä Jussi pistä ollenkaan pahakseen myöskään sitä, että keittiöntasot, pelipöytä, kissankiipeilypuut ja muut ovat taas hetkellisesti melko rauhassa freteiltä. Aina kun fretit kömpivät jostain esiin, Jussi ei malta olla ihastelematta kuinka pörröisiä ja pehmoisia tytöistä on tullut.

"Jos sitä näin makuultaan vähän nuuhkaisisi. Enempään ei pysty."

Itsekin pitäisi osata nyt hetkeksi luovuttaa yritykset aktivoida tyttöjä isommin, ja luottaa siihen että saan miun rakettispagetit takaisin keväällä. Tässä kohtaa vuotta neideille kun riittää hyvin pienet happihyppelyt tai muut vastaavat, joiden jälkeen uni maistuu taas mukavasti. Silti minua hieman harmittaa, kun bongasin netistä hienon lelukaaren, ja se sai hyvin vaimean vastaanoton, kun lähinnä kaksi nuorinta kissaa eli Aino ja Mauno jaksoivat sitä vähän tassulla koittaa. Olin niin kuvitellut, kuinka etenkin Mallu ja Nutsku saisivat kunnon hepulit sen kanssa. 

Ainoa ei saanut kuvata kesken leikin

Tänään tai huomenna pitäisi myös siirtää tulisalamanteri Fenix ja viljakäärmeet Hani, Putti ja Mini kilpparien seuraan talvilevolle. Pitäisi vain ensin ehtiä hakea hamppupaali, jotta saa kuivitettua viljistenkin talviboksit, sillä toisin kuin muut levolle menevät, ne eivät arvosta yhtä suurta kosteutta, miksi turve ei sovi yhtä hyvin niiden talvehtimisbokseihin. 

Tavallaan tämä kaikki osuu kyllä hyvään saumaan siinä, että kun koulu vajaan parin viikon päästä alkaa, eletään oman lauman kanssa sitä hiljaisinta ja rauhallisinta aikaa vuodesta.