Pieni haikeus iskee

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Minulla oli jonkinlainen linjaus siitä, että tänä kesänä ei oteta hoitoeläimiä kahteen viikkoon ennen häitä eikä kahteen viikkoon häiden jälkeen. Ei se sitten kuitenkaan ihan taas pitänyt, kun Lexi-fretille, joka on ollut meillä hoidossa useita kertoja aiemmin tarvittiin hoitopaikkaa. Aina aiemmin Lexi on ollut meillä hoidossa kaverinsa kanssa, mutta nyt mummuska on jäänyt yksin. Vaikka on tunnettu tosiasia, että minulla on krooninen pentukuume, yksi syy sen taustalla on varmasti se, että pennut pitävät arjen sopivan kiireisenä, että sitä ei ehdi jäädä liiaksi murehtimaan kaikkea. Nyt kun sitä päästi Lexin boksistaan tutkimaan alakertaa, ja hetken tutkimisen jälkeen Lexi kiipesi syliin ja nukahti siihen, itselleni meinasi tulla itku. Siitä on kuitenkin vain reilu vuosi, kun meidän lauman ikärakenne oli ihan päinvastainen kuin se on nyt, ja meillä oli Hattaraa lukuunottamatta pelkkiä mummoja ja pappoja ja keski-iän ylittäneitä. Niin tuon pienen mummonäädän katselu tuo hyvin vahvasti tunteet pintaan. Etenkin kun Lexi tuntuu hakevan vielä aiempaa vahvemmin kontaktia nyt, kun se on jäänyt yksin.  

Meillä kodinhoitohuone on vakiintunut hoitofrettien huoneeksi, jonka lisäksi hoitonäädät pääsevät jonkin verran valvottuina muuhun alakertaan. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että Lexi on saamassa laajemmat mummo-oikeudet alakerran suhteen tämän visiitin osalta, etenkin kun yhden mummon touhuja on huomattavasti helpompi vahtia kuin esimerkiksi kahden nuoren hybridin.

Pari päivää häiden jälkeen

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Häistä on nyt kolme päivää ja koti alkaa pikkuhiljaa palata normaaliasetuksiin. Kissoista etenkin Maunolla ja Rutulla on ollut ihan valtava halipula, kun hääjärjestelyt selvästi verottivat myös kissojen laatuaikaa. Eilen sain myös laitettua aika monta häitä varten hankittua pöytää ja tuolia kohti uusia seikkailuja Roskalava-ryhmän kautta. Eli pian aletaan olla taas siinä pisteessä, että autotalliin saattaisi olla mahdollista mahduttaa myös auto. 

Kuva: Pasi Leino

Eilen saimme käyttöömme myös valokuvaajan häistä ottamat kuvat, jonka lisäksi moni kavereista ja sukulaisista on muistanut häistä ottamillaan kuvilla. Mikä on ollut silläkin erittäin mukava, koska kuvaaja vaihtui tosiaan aika lennosta hääpäivän aamuna, ja oli paikalla vain vihkimisen ja potrettien ajan + vähän aikaa juhlan alusta. Mutta ottaen huomioon että diili lyötiin lukkoon puoli tuntia ennen vihkimisen alkua kuvaajan tarkistettua navigaattorista ehtiikö hän ajoissa vihkimiseen, jos lähtee ajamaan heti, olen diiliin varsin tyytyväinen. Siinä kohtaa ei nimittäin todellakaan tullut mieleen koittaa kilpailuttaa tai alkaa vertailemaan portfolioita.  

Kuva: Pasi Leino

Häissä meillä oli Hattaran kaappauksen ohella ohjelmassa vihkimisen yhteydessä ollut musiikkiesitys, taikuri sekä perinteisemmistä häävalssi, vaikka sen kuluessa kävi varmasti varsin selväksi, että kumpikaan meistä ei harrasta paritansseja. Mutta still-kuvissa se näyttää pääosin varsin hyvältä. Meidän kyllä oli tarkoitus vähän harjoitella, mutta harjoitukset jäivät aivan liian viime tippaan ja sitten Jussi meni nyrjäyttämään nilkkansa kunnostaessaan kilpikonnatarhaa. Joten me ei sitten harjoiteltu. Eikä Jussin jalka ollut kyllä ihan kunnossa vielä hääpäivänäkään, joten vapautin hänet kesken tanssin - olkootkin että anoppi nappasi hänet sitten lopputanssiksi, kun oma isäni tuli hakemaan minua. 

Livemusiikista meinasimme säästää ihan loppumetreille asti, mutta muutamaa viikkoa ennen häitä se alkoi onneksi kaduttaa, ja ehdimme vielä puhua meille esiintyjäksi Hilmapiirin, mikä oli kahdestakin syystä ihan loistava juttu: ensinnäkin, koska livemusiikki nyt vain on eri juttu, kuin nauhalta soitettu - ja toiseksi, vihkijä sai käyttää heidän äänentoistolaitteitaan, eli kaikki vieraat kuulivat tärkeimmän osuuden, vaikka hetkeä myöhemmin sitten huomattiin kuinka meidän itse hankkima äänentoisto ei toiminutkaan suunnitellusti.

Yksi vihjesalkuista

Jussi on viime päivinä puhunut kaikkein eniten mysteeripelistä, eli yllätys osui selvästi nappiin. Hattaran takaisin saamiseksi kun eivät riittäneet pelkät lunnaat, vaan Jussin oli yhdessä vieraiden kanssa etsittävä vihjesalkkuja ja ratkaistava niissä olevat pulmat. Siitä että hääkoristeet tuli haalittua pitkin vuotta Facebookin hääkirppiksiltä oli tässäkin kohtaa selvästi hyötyä, sillä Jussi ei ollut osannut epäillä, että viime hetkellä ilmaantuneisiin salkkuihin liittyisi jotain josta hänen olisi syytä kiinnostua isommin.  

Suomen Luonnonsuojeluliitolla on taas käynnissä kerää vieraslajikimppu -kampanja, jossa ilahdutetaan itseä kukilla poimimalla luonnosta maljakkoon Suomen luontoon kuulumattomia kasveja. Meilläkin hääkukissa oli paljon lupiineja.

Tarjoilupuolella lämpimästä ruuasta vastasi pitopalvelun kautta hankittu pyttipannukoju. Kahvipöytä sen sijaan koottiin talkoovoimin. Itse leivoin etukäteen pitsoja pakastimeen, siskoni hoisi marengit, keksit ja vegaanisen suklaakakun ja Jussin täti huolehti muista kakuista. Gluteenittomat pikkuleivät ja gluteenittomat pikkusuolaiset hankittiin valmiina. Pienimmille juhlijoille varattiin hedelmiä, maissinaksuja ja vauvanruokasoseita, joista ylijääneet saan sitten kierrätettyä eksolan tyypeille. 

Häiden ohjelma

Taikuri Lauri Koskinen Kuva: Ninni Nyyssönen

Dewin maskotti Sylvesterikin oli paikalla. Kuva: Saija Forsström

Kuva: Pasi Leino

Autotalli ennen ensimmäisiä Roskalava-noutoja

Ensimmäinen postaus rouva Mäkilänä

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika haipakkaa, ja niihin on mahtunut aikalailla tunteiden koko kirjo. Mutta tässä sitä nyt istutaan vasta vihittynä rouva Mäkilänä. Tänään meidän piti ottaa vähän rennommin, ja käydä läpi vasta vuokratavarat, jotka täytyy palauttaa. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin kirjaimellisesti lennosta, kun aamupäivällä ollut ukkoskuuro onnistui rikkomaan toisen pihateltan kiinnitykset ja koko iso juhlateltta meinasi tempautua lentoon. Onneksi kyseessä oli sen verran lyhyt tuulenpuuska, että teltta laskeutui takaisin omille sijoilleen, eikä onnistunut repäisemään irti kaikkia kiinnikkeitään. Mutta siinä hetkessä päivän ykkösprioriteetiksi muodostui juhlatelttojen nopea purku, ennenkuin niitä tarvitsisi oikeasti lähteä etsimään pitkin kyliä. Toisen teltan runko otti parista kohdin vähän osumaa ilmalennon aikana, mutta se saatiin onneksi silti kierrätettyä kaverille suojaksi hänen rakenteluhankkeeseensa.

Kuva: Saija Forsström

Eilinenkään ei mennyt maaliin täysin kommelluksitta, mutta lopulta kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, vaikka ukkonen vähän jytisi taustalla, kuvaajaksi lupautunut ystävä joutui perumaan viime hetkellä ja äänentoisto petti. Kun katsoo kuvista, kuinka taivaalla olleet tummat pilvet lähtevät hajoamaan vihkimisen aikana ja aurinko tulee esiin, kuvastaa se aika hienosti omakin fiiliksiä sillä hetkellä, kun stressi ja jännitys lähti purkautumaan kehosta. Eli ilma taisi lauantaina todellakin olla ihan kuin morsian. 

Kuva: Lena Haapamäki
En vielä tiedä kuinka paljon tulen palaamaan häihin blogin puolella, mutta päivään mahtui toki myös eläimellisyyksiä, vaikka hääalpakkaideasta luovuttiinkin. Kiskattien Satu nimittäin otti ihanasti kopin meidän Suppiksesta, ja huolehti meidän treffeillä olleen tytön hääpäivän aamuna kotiin valmistautumaan synnytykseen. Ja kuinka moni voi sanoa saaneensa häälahjaksi mm. kuivattuja voikukkia, joita löytyi Tassulinnan Tuijan laittamasta paketista yhdessä muiden ihanuuksien kanssa. Morsiammen tai sulhasen sijaan meidän häissä kaapattiin Jussin lempifretti Hattara. Koska kaappaus piti luonnollisesti suunnitella sulhaselta salaa, olin puhunut mukaan juoneen ja juonta rakentamaan turkulaisen yhden naisen juhla- ja ohjelmapalveluita tuottavan yrityksen teekutsut.fi ja Dewin takapiruksi keräämään lunnaat. 

Kuva: Tomi Saarinen

Meidän häämatkasuunnitelmista kyseltiin myös paljon, mutta budjekti- ja eläintehoitosyistä olimme päättäneet jättää häämatkan ajankohtaan x. Häälahjojen joukosta löytyi kuitenkin myös lahjakortti yhden yön staycationiin Hotelli Kakolaan, ja kun ehdimme tänään paremmin miettiä asiaa, totesimme sen olevan jo itsessään ihan täydellinen häämatka. Eli kun saamme häät purettua, suuntaamme häämatkalle Turkuun. Voi olla ja todennäköistä onkin, että lähdemme vielä joskus yhdessä jonnekin pidemmälle ja pidemmäksi aikaa. Mutta sen ei tarvitse olla häämatka. Häämatkaksi meille sopii paremmin kuin hyvin rakkailta saatu lähimatka, jonka voimme tehdä nyt.  

Kuva: Risto Junnikkala

Häiden purkuun liittyen meillä tullaan lähipäivinä syömään paljon pannukakkuja, lettuja, munakasrullia ja makkaraa, sillä pyrkimyksenä oli ettei mikään häihin hankittu menisi haaskuuseen, mutta että kaikkea olisi silti riittävästi kaikille. Sitä koitettiin kovasti menuakin miettiessä laskeskella, ettei mitään herkästi pilaantuvaa jäisi ylitse tuhottomia määriä, ja että ylijäävät asiat olisi mahdollista hyödyntää mahdollisimman pitkälle omassa taloudessa. Sellaisia juttuja, joissa oli pidempi päiväys tai pakastusmahdollisuus varattiinkin sitten reilummin kuin muita, siltä varalta että enemmänkin porukkaa olisi jäänyt ihan iltaan asti. Mutta koska mukana oli jonkin verran lapsellisia ja paljon eläimellisiä, ja vihkiminen oli jo kello 12.30, se luonnollisesti rajoitti iltabilettäjien määrää. Vaikka ei siitäkään ollut mitään haittaa, että sitä laskeutui sitten iltaan pienemmän porukan kanssa, ja villin bilettämisen sijaan laskeutui sitten rentouttavan saunan jälkeen yöpuulle.

Kuva: Amira Anu
 

Hääpäivä sellaisena kuin se toteutui ei olisi ikinä onnistunut ilman useiden ihmisten apua, ja vielä useampien osallistumista. Mutta ehdottomasti isoin kunnia juhlien onnistumisesta kuuluu rakkaalle siskolleni, joka toimi kaasonani ja otti varta vasten lomaa voidakseen auttaa järjestelyissä ja joka oli alusta asti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa, ja monet juhlien parhaiten toimineista ideoista pyttärikojusta makkaranpaistopisteeseen tulivatkin juuri häneltä.

Kuluseuranta 2024: toukokuu

perjantai 31. toukokuuta 2024

Toukokuun eläinkuluissa meillä näkyy isoimpina kuluerinä pakastimien isompi täydennys, sekä Maunon suolistotulehdus. Vaikka selvisimmekin suolistotulehduksen diagnosoinnista taas edullisesti, se pisti Maunon osalta kissojen ruokintakaapin uusiksi, kun Maunolle hommattiin heti ensihätään gastromärkistä ja hyponappuloita, ja tilattiin sitten kuukauden erä lähes kaikkialta loppu ollutta Specifin hypomärkistä. Onneksi näistä ainakin gastromärkis ja hyponappulat ovat maistuneet, vaikka tuo hydrolisoidun märkiksen rakenne ainakin näin alkuun Maunoa epäilyttää. Giardia-testin lasku ei ehtinyt vielä tälle kuulle, joten se tulee todennäköisesti ensikuun eläinkuluihin. 

Frettien raakaruokia täydennettiin sekä LihaLineltä, johon oli tullut ankkaa kymmenen kilon laatikoissa, että Koirien Liharingistä, johon tehtiin isompi tilaus, sillä rinki on taas jäämässä vähintään kesätauolle. Koirien liharingin tilaus ehdittiin tehdä juuri ennen Maunon diagnoosia, ja sen mukana tuli hevosen ja possun sydänten ohella kuusikymmentä kiloa kanaa ja kalkkunaa, mikä kanssa vähän harasi takaraivossa, kun Mimma kysyi kuinka helposti pystyttäisiin tarvittaessa heittämään koko jengi eliminaatiodieetille, jos ei pystytä estämään Maunoa pöllimästä näätien ruokia. Mutta päädyimme tosiaan sitten ensin kokeilemaan sitä, että riittääkö että pelkkä Maunon ruokavalio vaihdetaan. Etenkin kun freteille siipikarjan jälkeen parhaissa proteiinilähteissä (kani + hiiret) on huomattavasti heikompi saatavuus ja kovemmat kilohinnat, joten jos eliminaatiodieettiin lähdettäisiin, se jouduttaisiin todennäköisesti toteuttamaan jollakin freteille vähemmän optimilla ruualla (miksi kroonisen pentukuumeilijankin on pakko myöntää, että tässä kohtaa se, että laumassa on pelkkiä aikuisia kasvavan pennun sijaan vähentää vähän paineita mahdollisen eliminaatiodieetin osalta).

Tälle kuulle tuli myös vähän kuolemakuluja, sillä Mallun ruumiinavauksen lasku tuli. Tokokuun loppusumma kipusikin sitten lähes yhdeksäänsataan, vaikka ei hankittu edes mitään "ylimääräistä", kuten leluja, uusia virikkeitä, päivitetty asumuksia tai mitään muutakaan sellaista. Tämä oli vähän auts, sillä toukokuun koko kulutuskin oli normaalia isompi sekä hääkulujen, että minun häästressini takia. Minun stressaaminen kun näkyy äkkiä siinä, että ulkonasyöminen lisääntyy radikaalisti, kun en jaksa keskittyä ruokasuunnitteluun ja haluan nopeita ratkaisuja.   


Ruokinta:

raakaruoka (Koirien liharinki + Lihaline): 300€

kissanmärkäruoka: 101,59€

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset + pakastehiiret): 57,53€

hevi-osasto:

heinä:

namit (lohitahna, kuivatut kaninamit): 25,76€

lisäravinteet (lohiöljy): 13,29€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka:-

akvaariotarvikkeet: -

rottien ja kanien kuivikkeet: -

terraariotornin uusi jalusta: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (käytettyjä tarvikkeita ystävältä + yksi uusi polttimo): 35,27€


Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito: -

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Maunon labrat): 232,05€

eutanasiat + tuhkaus (Mallun ruumiinavaus): 128,40€

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta: - 


Byrokratia:


Toukokuun eläinkulut yhteensä: 893,89€

Giardia: negatiivinen

torstai 30. toukokuuta 2024

Tänään tuli vastaus kakkanäytteistä ja tulos oli negatiivinen. Meillä siis ei ole giardiaa. Tiedän että tuloksesta pitäisi olla helpottunut, mutta mitä enemmän sitä oli ehtinyt asiaa miettiä, giardia olisi kuitenkin ollut jotain, mikä olisi ollut hoidettavissa. Ei helposti, mutta kuitenkin hoidettavissa. Eli se ei ehkä sittenkään olisi ollut se paskin nakki. Mutta tässä kohtaa jatketaan sitten ruokavaliolla ja jossain välissä kontrolloidaan onko tilanne rauhoittunut pelkällä Maunon ruokavalion vaihdolla. Jos ei, laitetaan kaikki kissat ja fretit hetkeksi eliminaatiodieetille ja katsotaan rauhoittuuko tilanne, jos Maunolla ei ole mitään mahdollisuutta pölliä mitään sopimattomia ruokia. Mutta koska frettien ruokavalion vaihtaminen on yleensä kaikkea muuta kuin helppoa, katsellaan tätäkin nyt vaihe kerrallaan. 

Häiden suhteen fiilikset vaihtelevat tällähetkellä valtavasta innostuksesta pakokauhuun. Onneksi häihin pätee sama juttu kuin vaikka jouluunkin: ne tulevat ensiviikolla ihan siitä riippumatta, onko täällä ehditty siivota ja puunata kaikki valmiiksi. Eli nyt tehdään vain se mikä ennätetään ja mihin pystytään ja heitetään lopun päälle hallaharsoa. Samalla koitan hiljaa mielessäni opetella yhdistämään uutta nimeä itseeni. 

Eilen saatiin pystyyn uusi grillauspaikka pihalle

Maanantaina käytiin kaverin luona moikkaamassa kymmentä kuusiviikkoista frettimuksua, ja mikäli pentueessa olisi ollut yksikin vapaa uros, kaikki hyvät järkisyyni sille, miksi lauma ei tänä vuonna kasva, olisivat varmaan valuneet sekunnissa alas viemäristä. Nyttenkin kyllä ehkä pääsen tutustumaan yhteen näistä mineistä tarkemmin, kun olen jo alustavasti luvannut yhdelle uusista omistajista ottavani pennun tammikuussa hoitoon, jos he lähtevät reissuun.

Shadowtail's muksuja <3

Jussi kysyi kauhean epäilevänä kauheaan moneen kertaan, onko nyt ihan varma ettei yksikään mineistä ole varattuna meille

Olisihan näistä voinut kyllä laittaa muutaman taskuun <3

Uni iski ja paljasti huuurjat hampulit

Loppukiri alkaa

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Jaettiin meidän toisen tuntilaisen kanssa alkukesän työvuorot niin, että omat vuoroni painottuivat enemmän toukokuulle ja hän ottaa kopin toukuun lopusta ja kesäkuun alusta. Niinpä töissä eilen olleen koulutuspäivän (ja sitä seuranneen vapaamman ohjelman ja minun polttareiden <3) myötä olen nyt laskeutunut "vapaalle". Eli toisin sanoen avannut tahtoo.fi sovellukseen häätiimin kanssa kootut to-do -listat ja alkanut käydä läpi mitä kaikkea on vielä hoidettava ennen häitä. Nyt niitä koittaa sitten asetella päässään kriittisyys-järjestykseen, että mitkä hommat on pakko saada hoidetuiksi, ja mitkä olisi kiva saada hoidetuiksi ennen häitä. Tyyliin vessapaperin ostaminen - hyvin kriittinen, kukaan ei halua juhlia ilman vessapaperia. Loppujen rikkaruohojen kitkeminen - olisi kiva saada tehtyä, mutta tuskin pilaa juhlia keneltäkään, jos asiaa ei ehdi hoitaa. Vitsailin kyllä jo puutarhatalkoissa, että voin kyllä jättää kitkemisvälineet hyvin hollille, että jos asia jotakuta oikeasti juhlissa häiritsee, niin se jota asia häiritsee saa hoidettua ne sitten itse pois. 

eilinen potilas - elvytysnukke Casper

Koulutuspäivän materiaalit meille luvattiin onneksi myös kirjallisina itsellemme, mikä on hyvä. Päivän teema oli nimittäin sydänsähkökäyrien tulkinta sekä eläinten elvyttäminen, eli hyvin tärkeitä aiheita mitä tulee anestesian valvontaan ja äkillisissä elvytystilanteissa toimimiseen. Mutta koska omaan seuraavaan työvuoroon on aikaa, ja sitä ennen aivot tulevat työskentelemään ihan eri teemojen ympärillä, on hyvä että kertausmahdollisuus on olemassa. 

Samaan aikaan kun en ole ehtinyt jatkaa oman pihan kitkemistä, olen kyllä roudannut työpaikan kautta kotiin kassikaupalla muiden rikkaruohoja. Miiuli kun on ihanasti tuonut minulle monta kassillista voikukkia kuivattavaksi talvea varten. Voikukka kun on yksi niistä kasveista, joka ei meidän tontilla oikein viihdy, ja jolle meillä on paljon menekkiä etenkin kanien ja kilpikonnien toimesta. Voin kyllä kuvitella kaason ajoittaisen turhautumisen, kun to-do -listalla on esimerkiksi kasvihuoneen siivous, koska vihkiminen on sen edessä, mutta sen siivoamisen sijaan täytän sitä entisestään kuivattavilla voikukilla. Mutta eihän moista aarretta voi jättää hyödyntämättä.

aarteiden lajittelua

Jonkin verran seuraavien viikkojen työjärjestystä ohjaavat myös muut taloon liittyvät asiat, kuten huominen talon kuntotarkastus ja keskiviikkona oleva vesimittarin vaihto, jotka ohjaavat vähän missä järjestyksessä tilat on kannattavinta siivota. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostaa myös kilpparien kesäkoti, nyt kun kesä lämpeni kerrasta kunnolla.

Juuri nyt laskuri näyttää että vihkimiseen on aikaa 13 päivää 1 tunti 46 minuuttia.

kasvihuoneen kuivakukka-asetelma

Shit hits the fan...

perjantai 24. toukokuuta 2024

...tai jos ei mennä asioiden edelle, niin ihan ekana se kakka lentää labraan. Laitoin nyt nimittäin työpaikankin wa-ryhmään kyselyä, että jos meiltä ei ole ikinä testattu giardiaa, niin voisiko olla mahdollista, että se olisi voinut olla meillä näin pitkään oireettomana/erittäin lieväoireisena. Asian selvittämiseksi nyt viikonloppuna kerätään sitten kakkaa, että saadaan näyte alkuviikon postiin. 

Viikonlopun puuhaboksi

Myönnän että stressipäissäni ehdin jo kuvitella, kuinka vietän kesälomani joko ennen tai jälkeen häiden jynssäten kämppää lattiasta kattoon ja katosta lattiaan Virkonin ja höyrypesurin kanssa pyykkikoneen pyörittäessä kaikkea mahdollista yhdeksänkympin ohjelmalla koko kämpän muuttuessa hiljalleen kuumankosteaksi helvetin esikartanoksi. Maunoa hoitava eläinlääkäri kuitenkin muistutti, että ensin testataan, ja että vaikka testi olisikin positiivinen, nykylinjauksena on, että oireettomia ei välttämättä lähdetä edes hoitamaan. Eli että voin nyt tässä vaiheessa perua liekinheittimen tilauksen, ja edetään asia kerrallaan. 

Samaan aikaan pihalla kukkaloisto on puissa huipussaan. Nämä kun olisi saanut häihin, emme olisi tarvinneet yhtään muuta koristetta <3

Myönnän että sen jälkeen kun meillä on viime vuosina havaittu/hoidettu tämän uusimpana tulleen kroonisen suolistotulehduksen lisäksi mm. korkeaa verenpainetta, nivelrikkoa, luusto-ongelmia, hammassyöpymiä, parodontiittia, hammasjuuripaisetta, osteomyeliittiä, sydänongelmia, ummetusta, pissa-ongelmia, korvapunkkeja, munuaisvikaa, maksakasvaimia, keuhkokuumetta... sitä on helppo lähteä liikkeelle heti sen pahimman kautta. Olkootkin että luojan kiitos nämä eivät ole kasautuneet kaikki yhdelle eläimelle, vaan osasyynä sumaan on ollut se, että meillä on myös iso lauma.

Eli nyt hengitellään taas hetki paperipussiin ja lasketaan pariin tuhanteen. Kyllä me tästäkin taas selvitään, mitä ikinä tämä sitten onkin.  


Eläintenhoitajapäivää ja pihatalkoita

tiistai 21. toukokuuta 2024

Viikonvaihde meni taas vauhdilla. Perjantaina olin Taitotalolla eläintenhoitajapäivillä edustamassa Klinikkaeläinhoitajat ry:tä ja lauantaina ja sunnuntaina laitettiin pihaa hääkuntoon siskoni perheen kanssa äitipuoleni johdolla. Aloin nimittäin mennä niin lukkoon pihalla olevien tekemättömien töiden takia, että piti kysyä kunnon pihaihminen avuksi. Sellainen jolle minun ei tarvitse kertoa, mitä talkoissa lähdetään tekemään, vaan joka joka kertoo sekä itselleni että muille, mitä pihalla olisi nyt tärkeintä ja kriittisintä tässä kohtaa vuotta ja valmisteluja ylipäätään tehdä.  

Ständihommissa perjantaina

Helsingin reissu ei mennyt ihan kuten Strömsössä.Tavoitteeni oli olla Taitotalolla ennen ovien aukeamista yleisölle klo 7.45. Niinpä herätyskelloni soi 4.40 ja kimppakyytini lähtö oli sovittu läheisen kaupan pihalta 5.40. Olen saattanut joskus mainita, että en toimi kauhean hyvin aamuisin, mutta sain kuin sainkin itseni aikataulussa tapaamispaikalle. Siinä kohtaa oli sitten hyvä huomata, että olin unohtanut tarkistaa wa viestini aamulla ja kyytini oli ilmoittanut jo 4.44 sairastuneensa niin ettei hän pysty ajamaan eikä osallistumaan. Siinä iski sitten pieni paniikki, että millä sitä sitten Helsinkiin etenisi. Ainoa millä ehtisin täysin ajoissa olisi ollut hypätä ratin taakse ja ajaa itse. Alan kuitenkin lähes poikkeuksetta pilkkiä ratin takana yli 1,5 tunnin matkoilla, ja olen nukahtanutkin rattiin muutaman kerran, vaikka olisin ollut lähtiessä täysin virkeä ja hyvin nukkunut. Niinpä alle kuuden tunnin yöunilla kuusi tuntia nukahtamislääkkeen ottamisesta ajaminen itselleni vieraaseen kaupunkiin, jonka liikennejärjestelyt jännittivät jo valmiiksi, tippui vaihtoehtojen listalta aika nopeasti. Seuraavaksi soitin yhdelle työkaverilleni, jonka tiesin olevan suuntaamassa samaan tapahtumaan. Vaikka kuinka tiesin, että luennolle ehtiäkseen hänen pitäisi olla jo hereillä, kyllä sitä ihmisellä on silti pieni kynnys painaa soita-painiketta, kun kello ei ole vielä edes kuutta aamulla. Sain hänet linjan päähän, mutta hän oli menossa tapahtumaan junalla Salosta, joten siihen kyytiin ehtiminen olisi mennyt hyvin tiukoille. Muuten jo pelkkä seura julkisilla sompailuun olisi jo rauhoittanut, sillä en ole liikkunut Helsingissä julkisilla vuosiin, ja ahdistumistaipumukseni tuntuu olevan huomattavasti aamuvirkumpaa sorttia kuin ongelmanratkaisukykyni. Koska en saanut ongelmaa ratkaistua siinä parkkipaikalla, palasin kotiin ja herätin Jussin tarkkailemaan vaihtoehtoja. Bussit ja etenkin junat tuntuivat liikkuvan hyvin nihkeästi, etenkin kun itselläni ei ollut etukäteen selvitettynä Helsinginpään lähijunia ja julkisia, että mistä pisteestä Helsingin sisällä minun olisi sitten helpointa päästä lopulliseen määränpäähäni. Jussi alkoi sitten laskea ehtisikö hän heittää minut Helsinkiin ennen työpäivänsä alkua, tai pystyisikö hän nappaamaan kannettavan mukaansa ja tekemään osan työpäivästä etänä. Asian tarkistettuaan Jussi huomasi, että hän päivänsä oli jo valmiiksi lähes yksinomaan etävastaanottoa ja puheluita, joten hän saattaisi onnistua muuttamaan sen kokonaan etäksi. Mutta Jussin työssä käsiteltävien asioiden takia hän ei todellakaan voisi mennä esimerkiksi mihinkään kahvilaan työskentemään. Tämä ongelma ratkesi kuitenkin nopeasti: Helsingin etätyötiloja googlettaessa vastaan tuli Valo Hotel & Work -hybridihotellin mainos, jossa uutena sovellusasiakkaana sai ilmaisena tutustumistarjouksena päiväksi käyttöönsä oman toimiston lisänäytöllä sekä hotellin saunan ja uima-altaan. Kaiken muun lisäksi tämä oli vain kahden kilometrin päästä Taitotalolta. Niinpä Jussi lähti heittämään minua Helsinkiin ja teki työpäivän sieltä käsin.

Löllö otti viikonloppuna rennosti

Tämän kaiken järjestelyyn meni sen verran aikaa, että saavuin paikalle noin kaksi tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Kuitenkin sen verran hyvissä ajoin, että edes ensimmäinen luentotauko ei ollut ehtinyt alkaa. Onneksi meillä oli kuitenkin paikalla pari muuta, jotka pystyivät osallistumaan juuri aamun ensimmäiseen tapahtumaan, vuoden eläintenhoitajan ja vuoden työpaikkaohjaajien palkitsemiseen, mutta jotka eivät olisi pystyneet jäämään koko päiväksi ständille. Iltapäivällä meitä piti olla ständillä kolme, mutta yksi kolmesta tippui tosiaan pois jo aamusta sairastumisen myötä. Valitettavasti sitten myös ständikaverini sai viestiä, että yksi hänen koiranpennuistaan oli sairastunut, joten hän joutui lähtemään kotiin tarkastamaan tilannetta. Eli loppupäivän vastasin sitten ständistä yksin. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja ehdin kävijöiden ollessa luennoilla itsekin kiertää katsomassa mitä muilla ständeillä oli tarjolla, miettiä parillakin ständillä ruokavaihtoehtoja Maunolle ja osallistua useampaan arvontaan. Yhdestä arvonnasta osui sitten voittokin kohdalle, ja saamme Casper-elvytyskoiranuken kahdeksi viikoksi klinikalle. Casper on jo matkalla, joten sen pitäisi ehtiä työpaikalle ennen meillä lauantaina olevaa elvytyskoulutusta. 

Tästä hiekkakentästä lähdettiin liikkeelle

Vettä vastapainoksi paahteelle

Loppuviikonloppu menikin sitten ihan pihalla. Tampereen vahvistukset lähtivät matkaan lauantaina jo seitsemältä, joten pääsimme aloittamaan pihahommat kymmenen maissa. Saimme kahden päivän aikana kitkettyä, karsittua ja silputtua talventörröttäjiä, rikkaruohoja ja oksia useamman kompostikehikollisen edestä, ja sen kyllä huomaa. Piha on heti paljon selkeämmän näköinen, ja etenkin se hiekkakenttä, jolle toinen teltoista on tulossa, on todella paljon siistimpi. Toki tuota lääniä riittää sen verran, että vaikka meitä hääräsi enimmillään seitsemän ihmistä yhtä aikaa, niin kyllä tuolla puutarhassa tulee riittämään puuhaa vielä useammaksi päiväksi ennen häitä. Sunnuntaina apukäsien lähdettyä sain vielä ensimmäiset taimet istutetuksi kasvihuoneeseen. Sinne tuli tänä vuonna useampaa lajia kurkkuja ja tomaatteja sekä yksi suippopaprika.

Suppis lähti Saijan matkaan
 

Sunnuntaina Saija myös poikkesi hakemassa Suppiksen treffeille, eli nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että kesäkuuksi saataisiin vauvoja - ja mieluiten mahdollisimman paljon tyttöjä. Josko sieltä löytyisi sitten meillekin nuorisoa laumaan. 

Maunon IBD

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Maunon diagnoosiksi tuli se mitä pelkäsinkin, eli kissojen tulehduksellinen suolistosairaus IBD. Maunon ohut- ja paksusuolen seinämät ovat tulehduksen myötä paksuuntuneet ja haima on myös reagoinut tulehdukseen. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha, että Maunolla olisi ollut tarpeen aloittaa välitöntä kortisonilääkitystä, eli tässä vaiheessa tilaa lähdetään hoitamaan ruokavaliolla. Siihen asti että suoliston tilanne rauhoittuu, Mauno tulee saamaan pelkästään hydrolysoitua allergiaruokaa. Keskustelimme eläinlääkärin kanssa myös meillä olevasta isoimmasta allergiaruokavalion ongelmasta, eli frettien ruuista. Sen osalta päädyttiin että kokeillaan alkuun riittääkö pelkkä Maunon ruokavalion vaihtaminen tilanteen rauhoittamiseen, vaikka Mauno pääsisi joskus pöllimään jotain näädiltä. Jos ei riitä, laitetaan fretitkin joksikin aikaa monoproteiinidieetille ja mietitään sitten Maunon suolistotulehduksen rauhoittuessa miten edetään siitä. Täytyy myös kokeilla, saisiko näädille askarreltua jonkinlaisen ruokintalaatikon, johon Nottekin mahtuisi, mutta Mauno ei, ja mennä ainakin vähän aikaa jauhelihalinjalla niin että fretit eivät saa kuskattua ruokia niin paljon Maunon ulottuville.

Mauno kertomassa Jussille, kuinka mamin töissä ei ollut taaskaan kivaa.

Diagnoosi ei ole sikäli yllätys, että Maunon oireiden ja taustan perusteella olin pitänyt sitä yhtenä vahvana mahdollisuutena. Mutta olin kuitenkin toivonut, että olisin ollut väärässä, sillä tämä tosiaan tarkoittaa että Maunon ruokavalioon tulee todennäköisesti rajoituksia loppuelämäksi, mikä voi hankaloittaa myös muiden tyyppien ruokintaa. Toki se ei välttämättä tarkoita, ettei Mauno voisi enää ikinä syödä muuta kuin allergiaruokaa ja namit olisivat bannissa koko Maunon loppuelämän, vaan loppuelämän juttuja lähdetään miettimään sitten, kun saadaan tilanne ensin nollattua tulehduksen osalta. Hyvänä uutisena Maunosta omassa labrassa tehdyt laajat verikokeet olivat kaikki viitearvoissa, mutta muutamia ulkoiseen laboratioon lähetettyjä tuloksia vielä odotetaan.  

Jussille tämä tuli ehkä isompana shokkina, sillä hänestä tilanne ei ollut oireiden perusteella yhtä selvä. Mutta vaikka itsekin olisin voinut elää ilman yhtä uutta diagnoosia, pohjimmiltaan tilanne on kuitenkin se, että ongelma oli jo ennen diagnoosia. Ja hoitamattomana IBD voi altistaa elimistön jatkuvan tulehdustilan takia esimerkiksi lymfoomalle. Eli diagnoosi on hyvä asia. Vaikka nyt meillä onkin taas yksi uusi vaiva, jonka kanssa on opittava elämään ja joka tulee vaatimaan kontrollointia.

Peukutuksia Maunolle

tiistai 14. toukokuuta 2024

Ison ja monenlaisista lähtökohdista olevan eläinlauman kanssa eläminen saa välillä miettimään, missä vaiheessa työkaverit ilmoittavat, että mitä jos tutkittaisiin minun pääkoppani Munchausen by proxy -syndrooman varalta ennenkuin tutkitaan enää yhtään tämän talouden eläimistä. Nyt kun Hattaran sydämen osalta on vähän huokaistu helpotuksesta , olen nimittäin kiikuttamassa seuraavaksi Maunoa vatsaonteloultraan. Maunolla kun on ollut jo pidempään satunnaista oksentelua, ja vaikka kuinka haluaisin syyttää karvapalloja/ahmimista/hiiren karvoja, sitä tietää valitettavan hyvin, että kissan ei pitäisi oksennella niin usein mitä Mauno on oksennellut. Tiedän myös, että Maunon voimakas ripuli ennen ja jälkeen luovutusiän ja sen emon sairastuminen kun pennut olivat ihan pieniä on voinut tehdä pysyvää haittaa suolistolle, vaikka tilanne olikin välissä rauhallisempi vuosia. 

Mauno <3

Maunon oksentelua ei olla pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn ruokaan. Ruoka ei myöskään tule yleensä ylös heti Maunon syötyä, minkä takia oksennus löytyykin sitten yleensä paikoista missä Mauno nukkuu, kuten sängystä, kiipeilypuusta tai Jussin työtyölilta, kun Mauno selvästi herää huonovointisena ja oksentaa siihen missä on ollut nukkumassa. Oksentelusta huolimatta Mauno on ollut muuten hyvävointinen: se syö hyvin ja mielellään, hampaat on hoidettu huhtikuun alussa, ulosteet ovat olleet normaaleja ja paino on pysynyt ennallaan. 

Myönnän että oksentelun syytä olisi todennäköisesti ollut hyvä lähteä selvittelemään jo jokin aika sitten. Mutta sitä on ehkä vähän halunnut työntää päätään pensaaseen ja ajatella että tämä menisi itsestään ohi. Jos se kumminkin olisi johtunut vain jostain tietystä ruuasta tai muusta sellaisesta. Kaikkein eniten kun pelkään sitä, että suolisto on herkistynyt jollekin, jota on lähes kaikissa ruuissa, kuten esimerkiksi kanalle. Kissojen pitäminen poissa toistensa kupeilta kun ei olisi meillä mikään ongelma, sillä kissoilla on jo muutenkin ruokinta kahdesti päivässä niin että Mauno syö erillisessä huoneessa. Isommaksi haasteeksi muodostuisi se, että jos Maunolta menisi kokonaan kieltoon jotkin niistä ruuista mitä fretit syövät, sillä freteillä on usein ruokaa tarjolla pitkin päivää, jonka lisäksi ne harrastavat ruuan jemmaamista. 

Mauno & Löllö

Eli nyt saa peukuttaa että kyseessä olisi jokin muu. En kyllä keksi muitakaan kivoja syitä, mikä voisi aiheuttaa jatkuvaa oksentelua, mutta toivotaan että työkaverit keksivät. Tai että Maunosta ei löydy yhtään mitään vikaa, ja olen vain itse seonnut. Sekin kelpaisi tässä kohtaa hyvin, vaikka siihen tarvittaisiinkin sitten Jussin työkavereita säätämään lääkityksiä omieni sijaan. 

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI