Matelijahuoneen puolella tämän kesän tavoitteissa itselläni on tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petterin ja parta-agama Tiniksen muutto uusiin terraarioihin. Kummallakin on ollut uusi terraario on jonkin aikaa odottamassa, mutta molempien kohdalla homma on odottanut sitä, että ehdin/jaksan tehdä niihin taustat. Kummankaan muutolla uuteen terraarioon kun ei ole ollut minkäänlainen kiire, niin sillä olen päättänyt, että haluan tehdä taustat ensin. Tällä hetkellä meillä kun on eri syistä useampikin terraario, joissa ei ole ollenkaan 3D taustaa, ja en halua että homma lipsuu siihen, että kohta meillä kaikki ovat sellaisia.

Hommassa ei juuri ollut työvaiheita, niin ei ole vaihekuviakaan. Tässä terraario takaseinällään lattialla ja sinne on pursotettu vaahto, jonka pintaan on painettu korkkia, viiniköynnöstä ja turvetta

Toissapäivänä sain vihdoin otettua työn alle Pulsun taustan. Sen kohdalla homma roikkui pitkään siitä, että sain aikaiseksi hankkia mustaa polyuretaanivaahtoa. Olen nähnyt useamman tutun käyttävän sellaista, ja nyt halusin testata sitä itsekin. Mutta toisin kuin kellertävä polyuretaanivaahto, musta versio ei ole rautakauppa vaan terraariotarvikeliike tavaraa, ja Tropicalssista se on ollut loppu. Niin siiinä meni sitten hetki, että jaksoin googlailla, mistä muualta sitä löytyy. Lopulta sitä löytyi niinkin läheltä kuin toisesta turkulaisesta eli Haapalan akvaariotarvikkeesta.

Tässä terraario on nostettu pystyyn ja Miina on tarkistamassa kuinka hyvin turve tarttui

Mustan vaahdon kanssa päätin vihdoin kokeilla yhden vaiheen skippaamista kokonaan, eli painelin tällä kertaa myös turpeen suoraan vielä märän vaahdon pintaan kiinni. Yleensä kun olen ensin pursottanut vaahdon ja painanut siihen kiinni haluamani korkit ja oksat, sitten vaahdon hieman kuivuttua joskus hieman muotoilut sitä ja sen kuivuttua levittänyt siihen päälle pigmenteillä sävytetyn Elastopur-massan, jonka pintaan olen sitten painellut kuivan turpeen. Tällä oiotulla taktiikalla minulla jäi nyt ainakin ensimmäisellä kerralla parista kohtaa hieman kuultamaan vaahtoa, eli käytin varmaan joko liian vähän turvetta tai olin liian hidas sen lisäämisen kanssa. Mutta käytettyyn työmäärään ja aikaan nähden taustasta tuli todella kiva - etenkin kun ottaa huomioon sen, kuinka paljon sitä lopulta tulee sisustetusta terraariosta näkymään.

Isoimpana miinuksena keltaiseen vaahtoon nähden mustassa vaahdossa on hinta. Keltainen vaahto maksaa noin 5-7€/750ml pullo. Musta oli 15,95€/375ml ja yksi tommoinen musta pullo riitti minulla 90*45cm terraarion taustaan, kun tein taustan vain takaseinälle enkä sivuille. Eli isommissa terrrariossa päädyn varmasti myös jatkossa muihin vaihtoehtoihin, mutta tämmöisissä pienemmissä projekteissa aion kyllä käyttää mustaa ehdottomasti myös jatkossa. Seuraavaan projektiin eli Tiniksen terraarioon ajattelin kokeilla pienemmässä mittakaavassa sellaista ratkaisua, johon päädyttiin Mustin huoneessa, eli Finnfoam-levyä plus laastia, jonka lisäksi siihen projektiin on hankittuna keltaista pu-vaahtoa. Siihenkin lähdetään siis vähän mentaliteetillä että kokeillaan mitä tapahtuu ja tekemällä oppii. 

Terraario paikallaan ja sisustettuna. Pulsu-Petteri kaivautuneena jonnekin päin turvetta jupisemaan kun taas piti myllätä.

Eilen käytiin myös vähän edistämässä akvaarioasioita. Altaassa on nyt lähtenyt nitraatit nousuun, eli typpikierto näyttää toimivan kuten pitääkin. Joten kun olimme muutenkin liikkeellä, ajattelimme poiketa Raision Dogmaniin katsomaan onko sinne tullut tiikeribarbeja, ja jos ei, tiedustelemaan olisiko niitä mahdollista tilata. Sillä etenkin jos kalat joutuisi mutta onnistuisi tilaamaan, niiden saapumisessa ja siinä että ne olisivat myyntivalmiina voisi mennä hetki. Tällä kertaa tiikeribarbeja oli kuitenkin heti myynnissä asti, samoin kuin jo aiemmin Dogmanin somessa ihailemiani albiinoja haarniskamonneja. Siinä tulikin sitten pieni dilemma, että uskaltaisimme napata kalat heti mukaan, että ne eivät ehdi mennä. Vai pitäisikö sitä kuitenkin mitata arvot vielä pariin kertaan ja tehdä vielä yksi vedenvaihto ennen uusia asukkaita, jotta ollaan varmasti turvallisella pohjalla. Hetken asiaa mietittiämme päädyimme kysymään, olisiko kalat mahdollista varata muutamaksi päiväksi, ja kun tämä onnistui, sovimme niiden noudon perjantaille.     

Pikkukissat Oreo ja Käki

Bongasin Kiskattien blogissa hienon sinisen laatikon, joka Kiskattien asiantuntevan tiimin neniin tuoksui kuulemma hyvältä. Ensimmäinen ajatus oli, että vaikka vähän houkuttaisi, en viitsi tilata meille omaa, kun sisällössä on tuotteita jotka eivät meidän kissatyypeille sovi. Maunolla kun on suolisto-ongelmien takia kokonaan omat ruokansa, ja Ainollakin on muut merkit käytössä. 

Tässähän lukee että Oreo ja Käki. Oreo ja Käki ollaan me!

Sitten ajattelin asiaa hieman laatikon ulkopuolelta, niin hieno kuin tuo laatikko onkin. Meillä kun normiarjessakaan kissat eivät ole suinkaan ainoita, jotka kissanruokaa syövät. Jos kissoilla jää märkistä yli, jämät päätyvät monesti osaksi kääpiörottien tai afrikkalaisen kääpiösiilin kattausta (näistä kääpiörotat ovat kaikkiruokaisia, afrikkalainen kääpiösiili pääosin hyönteissyöjä, jolla kissanruoka on ruokavaliossa vain satunnainen lisä). Ja etenkin silloin kun meillä on kääpiörotissa poikueita ja kasvavia tyyppejä, tulee heille heitettyä useammin kokonaan omakin pussillinen, samoin kuin aikuisillekin joskus herkutteluun. 

Täällä on useampia pakkauksia, ja melkein kaikki niistä painavat enemmän kuin me

Rottalan ohella meillä tarvitaan kissannappuloita myös matelijahuoneen puolella, sillä ne toimivat meillä myös proteiinilisänä esimerkiksi jauhomadoille ja torakoille, joita kasvatamme hyönteissyöjien ravinnoksi. Toki tässä saa välillä olla tarkkana, ettei Mauno pääse pöllimään napuja hyönteisviljelmistä. Mauno kun ei yhtään ymmärrä, miksi hän ei saisi syödä uusia juttuja. Toisin kuin moni kissa, Mauno kun ei tunnu vetävän mitään yhtäläisyyksiä syötyjen asioiden ja oksentamisen välille, miksi häntä monesti harmittaa, kun joudumme olemaan hänen kohdallaan namien kanssa niin tiukkoja. 

Ja lisäksi rapisevaa paperia!

Voi kyllä olla, että ne meidän oikeat kissanpennut (ne alle seitsemän vuotiaat ja kissalajia edustavat) saavat neuvoteltua pienet maistiaiset ainakin noista tahnanameista. Mutta en lupaa vielä Käen ja Oreon puolesta mitään: heidän nimissäänhän tuo laatikko kuitenkin tuli.  

Joko saadaan maistella?

 Näytepaketti tilattu https://latz.brandheroes.com/

Pentujen ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Miina ja Sasu ovat nyt kotona viidettä päivää. Olimme Jussin kanssa sopineet ennakkoon lähinnä sen, että pentujen tukikohta tulee kodinhoitohuoneeseen, ja että Jussi saa päättää, missä vauhdissa tutustumisen kanssa edetään. Näistä ensimmäinenkin muuttui lennosta heti kotiuduttua, sillä totesimme että Miina ja Sasu olivat molemmat niin reippaan oloisia lapsia, että kodinhoitohuoneessa seinät tulisivat vastaan sekunnissa. Niinpä kotiinsaavuttua Jussi päästi minit hetkeksi olohuoneeseen purkamaan energiaa, ja minä kävin hakemassa kodinhoitohuoneesta sinne varatut tavarat makuuhuoneeseen, niin että pennuilla olisi sitten käytössä makuuhuone ja parveketarha. Tässä vaiheessa Aino ja Mauno näkivät pennut jo vilaukselta. Aino nuuhkaisi pentuja ja jatkoi sitten matkaa omaan petiinsä, eli hän ei osoittanut niitä kohtaan sen suurempaa kiinnostusta kuin muihin kissoihin yleensäkään. Mauno sen sijaan vähän yllättäen järkyttyi tämmöisistä minityypeistä ja sähähti niille. Mauno kun on joissain asioissa todella reipas, mutta toisaalta joissain asioissa erittäin herkkä. Niinpä minit sitten ensivillien jälkeen kerättiin makuuhuoneen puolelle ja pentujen boksi ja toinen pentujen mukana tulleista vilteistä jätettiin Maunon ja Ainon haisteltavaksi.

Tämä on pennuista ihan paras paikka

Lauantain pennut olivat kokonaan huoneessaan, ja Mauno sai loistaa elementissään talon isäntänä vieraiden käydessä eksolakierroksilla. Miinaa ja Sasua käytiin leikittämässä ja heidän kanssaan seurustelemassa heidän omassa huoneessaan. Sunnuntaina tehtiin vaihto päittäin, ja Mauno ja Aino nostettiin makkariin siksi aikaa, kun pennut pääsivät viipottamaan pitkin kämppää. Sen jälkeen tyyppejä on otettu valvottuna samaan tilaan touhuilemaan. Kissojen ollessa samassa tilassa on panostettu kivoihin juttuihin, kuten nameihin, paijauksiin ja leikittämiseen, ja Mauno on päässyt myös ekstapaljon valjastelemaan ulos, koska valjastelu on parasta. Aina jos homma on tuntunut menevän liian jännäksi, pennut on taas nostettu tukikohtaansa ja rauhoitettu tilanne. Maunosta pennut ovat edelleen vähän epäilyttäviä, ja hän suhahtaa jos pennut tulevat liian lähelle, minkä pennut yleensä hyvin uskovatkin, ja antavat Maunolle hänen kaipaamaansa tilaa. Sasusta Mauno olisi kuitenkin ihan äärettömän kiinnostava, ja hän selvästi hakeutuu aina Maunon lähelle makoilemaan ja hakee sitä rajaa, että kuinka lähellä saa olla ilman että tulee sanomista. Tytöt eli Aino ja Miina keskittyvät selvästi enemmän omiin juttuihinsa. Miinallekin leikkikaveriksi kun riittää hyvin Sasu, niin hän ei ymmärrä, miksi tuommoista jupisevaa setämiestä eli Maunoa tarvitsisi väkisin koittaa hakea leikkeihin mukaan. Sasu taas selvästi haluaisi enemmän kontaktia tuohon toiseen siniseen kollipoikaan. Yöt pennut ovat olleet omassa huoneessaan.

Sasua kammattiin, joten Mauno tuli heti ilmoittamaan, että ihan periaatteesta Maunoa pitää kammata myös

 

Miina ja Sasu rrrrakastavat korkeita paikkoja, ja kämpän korkeimmat kiipeilypuut katsastettiin heti ensimmäisenä, ja makkarin oven päällä oleva hylly on ihan paras. Yläkerta riitti noin vartin, ja sen jälkeen oli käyty tutkimassa jo alakertakin. Kumpikin tyypeistä on todella huomionhakuisia, ja hakeutuvat mielellään kainaloon heti jos mennään heidän kanssaan makkariin tai heidän ollessaan olkkarissa jompikumpi parkkeeraa sohvalle. Ja kun kyse on lapsista, niin vähemmän yllättäen kaikki lelut ovat ihan parasta. Sekä kaikki leluiksi tarkoitetut asiat, kuten huiskut ja pallot. Sekä ihan kaikki muukin, mitä vain voi käyttää leluna, kuten kännykän laturit ja peiton alta pilkistävä jalka. 

Miina totesi että mummofrettiä varten portaiden alle viritetty lakana on ihan paras leikkipaikka

Jussi oli nähnyt ennakkoon unia, joissa Sasu ja Mauno olivat välittömästi bestikset, ja häntä hieman harmittaa, ettei niin tapahtunutkaan. Olen kuitenkin koittanut muistuttaa hänelle, että kissojen tutustuminen on yleensä kuukausien prosessi, joten tässä vaiheessa on ihan liian aikaista sanoa, millaisiksi kissojen välit kehittyvät. Että nykyään moni hoitaa esittelyvaiheenkin viikkojen mittaisena verkko-ovineen kaikkineen, että sekään ei olisi minkäänlainen ihme, jos jouduttaisiin ottamaan tästä vielä takapakkia ja hidastamaan prosessia. Että tässä tavoitehorisontti on kuitenkin vuosien yhteiselo, ja nyt ollaan edetty vasta muutamia päiviä.

Ruokaboksi lähetti pennuille hienoja pahvilaatikoita

 

Samaan aikaan Jussi on enemmän kuin haltioissaan siitä, kuinka täydellisiä nuo lapset ovat. Kuinka he ovat paitsi varmasti maailman kauneimmat kissanpennut (Jussi on aina tuntenut suurta vetoa harmaisiin pörrökissoihin), jonka lisäksi he ovat maailman reippaimmat ja sosiaalisimmat - ja jos Jussilta kysytään, Miina on selvästi vähän isin tyttö, ja hakeutuu useammin hänen kainaloonsa kuin minun. Ei sillä ettäkö meillä laskettaisiin. Itsekin olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka reippaita ja avoimia uusille tilanteille nuo tyypit ovat. Automatkalla kotiin ei itketty yhtään, ja uudet jutut otetaan vastaan uteliaan kiinnostuneesti. Minä olin varautunut siihen, että pennut olisivat alkuun ujoja ja jännittyneitä tästä kaikesta, ja heitä tarvitsisi suojella siltä, ettei uusia juttuja tule vastaan ihan liian nopeaa tahtia. Sen sijaan tuntuu siltä, että pennuista isoimmat riskit tällä hetkellä ovat tylsistyminen, jos jumitusta tulee ja joudutaan olemaan hetkittäin eri huoneessa kuin missä tapahtuu - koska nukkuminenkin on parasta olkkarissa tai kainalossa. Ihan kaikkea heille ei ole kuitenkaan tykitetty kerralla, ja esimerkiksi frettejä he eivät ole päässeet vielä tapaamaan. 

Isot siniset kollipojat nukkuvat tuoleilla

 

Eli voisi sanoa, että ensimmäiset päivät ovat menneet ihan mukavasti. Siihen että meillä on yhtenäinen lauma, ja että pennut kuuluvat kalustoon niin, ettei heidän kanssaan tarvita erityisjärjestelyjä on vielä matkaa. Kaikki on vielä uutta ja jännää, ja yöunet vähän pätkittäisiä, kun yöllä tarvitsee yhtäkkiä hypätä pommilla koristetakan päältä, tai ottaa pään päältä vauhtia kärpäsjahtiin. Mutta se nyt on odotettavissakin, sillä ihan alkuahan tämä vasta on, ensimmäisiä askelia. Ruokahalun suhteen kummallakaan ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan kaikki ruuat mitä on tarjottu ovat hävinneet parempiin suihin.   

Jos ihan rehellisiä ollaan, parempiin suihin katoaisi myös muut kuin tarjotut ruuat, etenkin Miinalle

 

Sasu katselee kun Mauno pelaa napupeliä

Akvaarion tasapaino haussa

Akvaariokatastrofista on nyt neljä päivää. On jotenkin ironista, että ruokinta-automaatti päätti seota vajaa viikko sen jälkeen, kun ehdin hehkuttaa, kuinka kasvillisuus on nyt raivattu ja ruoka pääsee tippumaan sinne minne kuuluukin, eli altaaseen. Väkisinkin on tullut mietittyä, olisiko kalakuolemilta vältytty, jos kasvillisuus olisi blokannut edes osan altaaseen valuneesta ruokasäiliöstä, ja veteen päätymiseen sijaan se olisi pinoutunut kasvimaton päälle. Vaikka turhaahan se jossittelu on.  

Torstaina huomasin ensimmäisenä vain, että yksi tiikeribarbeista oli kuolleena pinnassa. Kun menin katsomaan tilannetta lähempää, koko totuus alkoi valjeta: ensiksi näkemäni tiikeribarbi ei ollut suinkaan ainoa kuollut, vaan yksi monista. Sen lisäksi pinnalla kelluivat kummatkin okamonnit, kaikki leväbarbit, yhtä lukuunottamatta kaikki tiikeribarbit ja kummatkin aikuiset mysteerirasborat. Näky toi ihan liian elävästi mieleen parin vuoden takaisin laiterikon aiheuttaman joukkokuoleman ja ihan pienen hetken toivoin, että kaikki kalat olisivat kuolleet kerralla. Koska jos peli olisi täysin menetetty, voisin vain tyhjätä altaan ja luovuttaa. Todeta että tämä oli nyt tässä, ja tähän ei enää lähdetä.

Sasu opettelemassa akvaariohommia

Tilanteen tarkistettuani kuitenkin totesin, että kaikki leopardimonniset ja haarniskamonnit näyttivät olevan hengissä, samoin kuin yksi tiikeribarbeista ja mysteerirasboroista, joten kaikki muu jäi sillä sekunnilla kesken, ja aloitettiin altaan ensiaputoimet. Allas laitettiin tyhjenemään letkulla viemäriin samalla kun aloin haavia kuolleita kaloja altaasta. Tässä kohtaa en ollut vielä paikantanut, mikä oli vialla, paitsi että jokin oli todennäköisesti syönyt taas kaiken hapen vedestä, koska isoimmat kalat olivat menehtyneet, ja kaloista ne, jotka pystyvät käymään hengittämässä myös pinnalta näyttivät kaikkein virkeimmiltä. Tässä vaiheessa en vielä jaksanut lähteä leikkimään vesikemistiä, mutta otin tuoppiin pienen määrän vettä, jotta saisin myöhemmin tarkistettua, mikä kaikki vedessä on pielessä.

Vaihdoin ensiapuna 75 prosenttia altaan vedestä, ja lisäsin vedenparannusainetta viisinkertaisella annostuksella, jota voidaan käyttää akuuteissa tilanteissa neutralisoimaan nitriittiä. Vedenvaihdon yhteydessä löytyi sitten myös se todennäköisin syyllinen: yhden kannon luona leijui kasakaupalla syömätöntä ruokaa, samaa jota käytin kaloilla ruokinta-automaatissa. Edellispäivänä täyttämäni ruokinta-automaatti oli kokonaan tyhjä, eli ruokaa oli päätynyt altaaseen täysi säiliöllinen. Lapposin pohjalla leijuvan ruuan pois.

Ensimmäisen ison vedenvaihdon jälkeen tarkistettiin sitten akvaarion vesiarvot. Ennen vedenvaihtoa otetussa näytteessä nitriitti oli kymmenen (turvallinen raja on alle 0,1) ja nitraatti 175 (tavoite makeavesialtaassa 15-25). Vedenvaihdon jälkeen nitriitti oli 3,5 ja nitraatti 50. Suunta oli siis oikea, mutta emme olleet vielä turvallisilla vesillä. Niinpä seuraavana aamuna tehtiin toinen yhtä iso vedenvaihto, ja jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä viisinkertaisella annostuksella. Tämän vedenvaihdon jälkeen päästiin nitriitin suhteen arvoon 0,25 ja nitraatin 18. Koska nitriittiä oli vedessä yhä, tehtiin perjantaina illalla vielä kolmas vedenvaihto, ja lisättiin jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä akuutin kriisin annoksella. 

Tästä lähdettiin

Eilen illalla mitattiin taas vesiarvot. Tässä vaiheessa nitriitin suhteen oli päästy tavoitteeseen, eli nollaan. Samalla kuitenkin myös nitraattia oli nolla. Toimivassa akvaariossa nitraattia syntyy väkisinkin, kun toimiva bakteeristo hajottaa muunmuassa kalojen ulosteista syntyvän nitriitin nitraatiksi. Toki nyt nitriittipiikin takia altaan kuormitus on pyritty pitämiin minimissä, ja kalat ovat olleet pari päivää paastolla. Kalasto myös laski kuolemien takia radikaalisti. Myös tänään mitattuna nitriitti ja nitraatti olivat molemmat nollassa. 

Eli nyt seuraavaksi siirrytään kalojen normaaliin ruokintaan ja jatketaan vesiarvojen tarkistelua, ja toivotaan että nitraatti lähtee nousemaan ja nitriitti pysyy nollissa. Mikäli näin ei käy, täytyy akvaario kypsyttää uudelleen, eli rakentaa bakteerikanta uudestaan. 

Tällä kertaa en ajatellut odottaa kahta vuotta ennenkuin rakennan akvaarion kalaston uudelleen, nyt kun touhu selviytyjien myötä kuitenkin jatkuu. Mutta uusien kalojen lisääminen on ajankohtaista vasta sitten, kun allas on taas tasapainossa. 

Tässä ollaan nyt

Tällä kertaa emme laiterikon vuoksi päätyneet tekemään uusia teknologiahankintoja altaaseen. Vanha ruokinta-automaatti lähtee kyllä kaatopaikalle, mutta uuden hankkimisen sijaan siirrytään nyt kokonaan manuaaliseen ruokintaan. Jotenkin oma luottoni akvaarioteknologiaan on juuri nyt vähän jäissä. Uusi vedenparannusainekanisteri tuli kyllä tilattua heti kun vahinko sattui. Edellinen meillä oli Seachem Primea, joka on riittoisaa, edullista ja ajaa hyvin asiansa normaaliolosuhteissa. Tähän jälkipyykkiin otettiin taas Tetran Aquasafea, joka sisältää myös B-vitamiinia ja joka haitallisten aineiden sitomisen lisäksi myös edistää kalojen vastustuskykyä. Koska onhan tämmöiset heittelyt vesiarvoissa aina myös todella iso shokki kaloille, vaikka onneksi emme ole torstain joukkokuoleman jälkeen menettäneet enää ketään.     

Elonäyttely ja kesäpäivä

Lemmikki- ja showkesyrottien elonäyttely ja kesäpäivä vietettiin viime vuotiseen tapaan täällä meillä. Meidän autotallirakennus oli sisustettu näyttelyä varten, ja kesäpäivien ohjelmaan kuulunut pakohuone johdatti kisaajat ympäri tonttia rastilta toiselle, kun osallistujat pääsivät muunmuassa haavimaan kumiankkoja uima-altaalta ja etsimään uv-valolla vihjeitä autotallin vintiltä. Tällä kertaa tapahtumavalmistelut tuli hoidettua vähän pidemmän kaavan kautta, sillä autotalli toimi aiemmin kesällä tuontirottien karanteenipaikkana. Niinpä karanteenityyppien lähdettyä pestiin autotalli kahteen kertaan painepesurilla ja vielä virkonoitiin se huolella läpi seiniä myöten. Vaikka siinäkin oli oma urakkansa, Saija totesi että tilan perusteellinen puhdistus oli paljon hauskempaa rakennuksessa jossa sen saattoi tehdä painepesurilla versus asuinhuoneistossa. Joten voi olla, että saadaan karanteenilaisia joskus tulevaisuudessakin.  

Näyttelytilan peseminen käynnissä

Kotinäyttelyn ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se, että valmisteluja on mahdollista hajauttaa ajallisesti enemmän kuin vuokratiloissa. Nytkin kannettiin pöydät paikoilleen jo viikkoa ennen näyttelyä, sen sijaan että se olisi ollut pakko hoitaa näyttelypäivän aamuna. Ja osa pöydistä on paikoillaan yhä, ja käyn purkamassa ne odottamaan seuraavaa kertaa sitten kun ehdin ja jaksan, sen sijaan että paikka olisi tarvinnut palauttaa lähtötilanteeseen heti näyttelyn päätyttyä. Toki siihen olisi nytkin saanut apuja heti näyttelyn päätteeksi, mutta koska sitä ei ollut pakko hoitaa heti silloin, niin mieluummin jätti sen myöhempään. 

Näyttely käynnissä

Tällä kertaa en itse häärännyt niin paljoa itse näyttelyn puolella, vaan vastasin Saijan kanssa pakopelin suunnittelusta ja vetämisestä. Osa ideoista tämän kertaiseen peliin oli hautunut jo viime vuodesta, kuten kumiankkojen käyttö. Osa elementeistä päätettiin vasta ihan viime viikkoina, kuten se että teema vaihtui Banksyksi ja hyödynnettiin tehtävissä Banksyn teoksia, ja Saijan näyttelyhankintoja (minunkin piti käydä katsomassa Banksyn Turussa oleva näyttely ennen rottanäyttelyä, mutta en sitten ehtinyt). Joku kyllä erehtyi toteamaan, että tämän vuotinen peli oli viime vuotista helpompi, joten nyt tuli sitten paineita tuoda enemmän haastetta ensivuoteen. Ja voin tunnustaa, että ensivuoden pelinkin suunnittelu on jo hiljalleen aloitettu... Visuaalisesti pidin tämä vuotisesta kyllä viime vuotista enemmän, mutta en ole tämän asian suhteen kovin puolueeton.

Saunalla ollut rasti

Omista kääpiörotista oli ilmoitettuna näyttelyyn viisi, ja niiden näyttelyyn valmistelu jäi hyvin viime tippaan. Siinä puolen yön jälkeen häntiä pestessä saatoin pariin kertaan miettiä, uskallanko ensivuonna ilmoittaa kotinäyttelyyn ketään, kun näyttelyn lähetessä huomio oli ihan kaikessa muussa, kuin siinä miten edistäisi omien tyyppien voittomahdollisuuksia. Siihen nähden tyypit saivat kyllä ihan hyvät arvostelut, jonka lisäksi Suppis oli paras veteraani ja Domino sai kunniapalkinnon. 

Ankkalampi

Tapahtuman yhteydessä tuli myös jätettyä heipat lopuille kotona vielä olleille ei-kotiinjääville mineille, kun kolme käytiin hakemassa tapahtuman yhteydessä, ja kaksi matkusti yhden osallistujan kyydissä uuteen kotiinsa. Lumin ja Salaman uusi koti kun oli ennestään tuttu, niin sillä poikaset saattoi laittaa luottaivaisin mielin yhteisen tutun matkassa maailmalle, kun uusi omistaja ei päässyt tällä kertaa osallistumaan kesäpäiville. Heitä tulee sitten toivottavasti näkemään vielä jossain tulevissa näyttelyissä. Tulee nimittäin olemaan jännä nähdä, pysyykö Lumi ikänsä yhtä vaaleana kuin on nyt, vai vaaleneeko hän vielä nykyisestäkin lisää. 

Tuomarit työn touhussa

Päivän kruunasi bingo, jota en ikävä kyllä voittanut. Siihenkin kun oli varattu aika kiva palkinto, ja siitä saatoin olla kisaamassa, toisinkuin pakohuonepalkinnoista. Pakohuoneen suhteen minut kun katsottiin jotenkin jääviksi... Ihan tyhjin käsin näyttelystä en kuitenkaan jäänyt, sillä Suppiksen ja Dominon palkintojen lisäksi päätin taas ottaa hyödyn irti siitä, että moni kavereistani on minua etevämpi käsitöissä, ja hankin rottamuksille uusia virikkeitä näyttelyn myyntipöydistä. Nyt minulla on kyllä sellainen pieni ongelma, että osa myyntipöytien aarteista jäi vielä meidän autotalliin säilytykseen, kun kavereilla oli lähtiessä autot niin täynnä. Eli nyt minulla olisi ihan liian lähellä turhankin houkutteleva pieni virikepuoti, sitten kun lähden sisustamaan tyttöjjen häkkiä kasvaneelle laumalle bondailujakson päätteeksi. 

Matkalla seuraavalle rastille

Jussi vastasi taas päivän aikana eksokierrosten vetämisestä ja hän esitteli meidän muuta jengiä siitä kiinnostuneille. Alkuun meillä oli ollut vakaa aikomus sille, että kissanpentujen huone rauhoitetaan näyttelyn ajaksi kaikilta vierailta, ja sisälläkin asiat järkätään niin, että kaikenlainen kulkeminen pentujen huoneen lähelläkin on minimissä, kun pennut ovat vasta tulleet. Päädyimme kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa lennosta, sillä pennuilla alkoi olla huoneessaan selvästi tylsää, joten kysyimme osallistujista vapaaehtoisia leikittäjiä ja paijaajia pennuille. Niitä ei yllättäen ollut kovinkaan vaikea löytää, ja pennut selvästi nauttivat saamastaan huomiosta. 

 

Domino, lemmikkiluokka

Pulu, lemmikkiluokka

Erika, lemmikkiluokka

Erika, ulkomuotoluokka

 

Tähti, lemmikkiluokka

 

Suppis, lemmikkiluokka (ja tän emokin yhä kaivelee tuolla häkissä nuorempien mukana <3)

Pennut kotona, näyttely takana, poikaset maailmalla

Viime päivät on vedetty taas sellaista haipakkaa että oksat pois. Torstaina tuli nähtyä kavereita ja haudattua taas puolet makean veden altaan kaloista tekniikan taas petettyä. Torstaina ja perjantaina tuli suoritettua akvaarioon useita isoja vedenvaihtoja, että saatiin nitriitti laskemaan kymmenestä nollaan pilkku kahteenkymmeneen viiteen ja nitraatti sadasta seitsemästäkymmenestä viidestä kahdeksaantoista. Samalla on viimeistelty pakohuonepeliä Lemmikki- ja showkesyrottien kesäpäiville, haettu perjantaina Miina ja Sasu kotiin ja vedetty läpi rottien elonäyttely ja kesäpäivät. Kesäpäivien yhteydessä saateltiin matkaan loput Dominon ja Pulun mineistä.

Miina & Sasu

Seuraavaksi pitäisi alkaa yhdistää omia naaraskääpiörottia taas yhdeksi laumaksi, alkaa etsiä Kajolta kiimaa sekä lähteä totuttamaan kissoista yhtenäistä laumaa. Sekä koittaa jaksaa kirjoittaa pidempää postausta pennuista ja näyttelystä. 

Sasu on hurja sininen leijona

 

Mutta juuri nyt pidän yhden hengen rääppiäisiä kesäpäiviltä jääneiden herkkujen kanssa, ja odotan että Jussi palailee jossain vaiheessa Baltic Metal Storm -festareilta. Jussilla kun oli tähän viikonloppuun ympättynä lisäksi festarit sekä tätinsä synttärit. Jotenkin nyt seuraavaksi koitetaan hetki keskittyä tekemään ei-mitään.      

Sekä herkkä hortonomi

 

Kynnyskysymys

Sain sitten vihdoinkin aikaiseksi verkottaa sen vanhan kanilan kynnyksen alusen, mistä Hattara keksi livahtaa leikkimökin alle. Ja taas kerran itselläni on vähän hölmö olo. Olen lykännyt projektia useamman viikon syistä x, y ja z, ja aina frettilää siivottaessa pyytänyt Jussin kaveriksi vahtimaan frettejä, ettei Hattara livahda seikkailemaan heti kun käännän selkäni. Ollessani itsekseni frettilässä olen usein istunut leikkimökin portaalla että olen saanut napattua Hattaran syliin aina kun hän on lähestynyt portaan alla olevaa heikointa lenkkiä, eli sitä halkoa, joka lähti jo kerran liikkeelle. 

Ensin vähän palan paikoilleen sovittelua

Se mistä se hölmö olo tulee, on se, että kun vihdoin napsaisin hiiriverkosta sopivan mittaisen palan ja nidoin sen paikoilleen, hommaan meni kaikkineen alle puolituntia, joka sisälsi tarvikkeiden siivoamisen paikoilleen verkotustyön jälkeen. Mutta ehkä se vain on niin, että hyvin suunniteltu olikin jo enemmän kuin puoliksi tehty...  

Verkko paikoillaan

 

Tämä ongelma on siis ollut leikkimökin edessä olevan jaloittelutarhan puolella, eli sellaisessa osuudessa johon fretit pääsevät vain valvottuina, minkä takia hommaa onkin ollut helppo lykätä kiireisempien asioiden takia. Itse leikkimökki ja sen vieressä oleva tarha, johon on vapaa pääsy leikkimökistä, ovat olleet jo kanien aikaan enemmän maximum security -osastoa. Mutta samalla lykkääminen on sitonut monesti kaksi ihmistä hommaan, jonka olisin muuten saanut hoidettua nopeasti yksinkin, eli ei kovin järkevää ajan säästämistä.  

Viidakkoveitselle käyttöä

Erittäin nopeakasvuisten akvaariokasvien hyvä puoli on se, että ne täyttävät akvaarion erittäin nopeasti. Erittäin nopeakasvuisten akvaariokasvien huono puoli on se, että ne täyttävät akvaarion erittäin nopeasti. Meidän makeavesialtaassa on ollut jo pidempään intianvesitähdikkiä, jota saa yleensä poistaa akvaariosta 1-2 ämpärillistä joka vedenvaihdon yhteydessä. Nyt karsimisväli vähän venähti, ja tulos näkyy kuvasta. Allas alkoi täyttyä, ruokinta-automaatin ruoka ei enää tippunut sinne minne piti ja vesimiekat jäivät varjoon. 

Kotoisa ryteikkö

 

Hetken aikaa mietin, että olisin ratkaissut asian tällä kertaa lopullisesti, ja karsinut intianvesitähdikin kokonaan pois altaasta, jotta kasvusto pysyisi jatkossa siistimpinä vähemmällä vaivalla. En sitten lopulta kuitenkaan ihan raaskinut, vaan jätin altaaseen vielä uuden puskan alun, ja siirsin samalla muutamia vähän isommaksi kasvaneita jättivesimiekan taimia uusiin kohtiin, miksi vesi on nyt taas hetken vähän samea. 

Vs. ankea näyteikkuna

Mutta tässä taas huomaa, etteivät kalat jaa samoja esteettisiä näkemyksiä omieni kanssa. Kalat selvästi viihtyivät suojaisessa ryteikössä enemmän, ja olivat paremmin näkösällä. Nyt kun allas muuttui äkisti radikaalisti avarammaksi ja valoisammaksi, osa kaloista katsoo paremmaksi pysyä piilossa. Mutta eivätköhän he pian taas totu, ja tuo intianvesitähdikki puska tuosta taas kasva suojaisammaksi.

Samalla tuli siivottua kiinankellosammakoiden akvaterraario. Jostain syystä en ole saanut kiinankellojen altaassa olevia jaavansammalta ja afrikan saniaista viihtymään kalojen altaassa, vaikka olen muutaman kerran koittanut siirtää niitä myös sinne. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että joku makeanveden kaloista pitää etenkin jaavansammalta viherbuffana.  

Kiinankellojen akvaterraario

 

Kiipeilypuujärkkäilyä

Meillä on ollut jo jonkin aikaa työn alla olohuoneesta ruokailutilan puolelle jatkuva kissojen puuhamaa. Siitä puuttuu vielä osa haaveilemistani osista, Ananimalabin seinäelementit, jotka kerran jo melkein tilasin. Sitten auto muistutteli huollon tarpeesta, ja asia taas jäi. Kaikkein tärkeimpänä kehityskohteena kokonaisuudessa näin kuitenkin alastulon myös takan oikealle puolelle, joka samalla hankaloittaisi kenenkään motittamista makuuhuoneen oven päällä olevalle hyllylle. Meillä ei ole ollut toistaiseksi ongelmaa asian suhteen, mutta nyt kun kissamäärä on taas tuplaantumassa, sitä haluaa pyrkiä ratkomaan mahdollisia konfliktin paikkoja jo ennen kuin niistä muodostuu konflikteja. 

Takan viereen siirtynyt puu

Koska kiitos auton uusien elementtien hankinta ei ollut tällä erää mahdollista, piti katse kääntää asioihin joita löytyi jo kotoa. Niinpä minä kätevänä irroitin yhtenä päivänä Jussin ollessa töissä makkarin täyskorkean kiipeilypuun ja raahasin sen keskelle ruokailutilaa. Jussin ihmetellessä sen sijaintia ja asettelua vaakatasoon pitkin lattiaa, kerroin suunnitelmastani irroittaa myös pelihyllyn vieressä oleva korkea kiipeilypuu, joka sopisi mielestäni makkarin puuta paremmin takan viereen. Sitten saisimme makkarissa olleen puun pelipöydän viereen, jossa se toivottavasti myös vähentäisi yläpedeistä pelipöydälle hyppimistä (vanhassa puussa oli vähemmän välitasoja, joten kissat helposti oikoivat alastullessaan hyppäämällä pöydälle). Tässä järjestelyssä makuuhuone jäi kyllä tylsästi toistaiseksi ilman puuta, mutta pieneksi avuksi siihen Facebookin marketplacesta löytyi ihan uuden veroinen raapimatynnyri erittäin edullisesti. Ensialkuun kyllä sijoitimme raapimatynnyrin kodinhoitohuoneeseen Miinalle ja Sasulle, josta se siirtyy sitten makuuhuoneeseen, kun tarvetta erilliselle omalle tukikohdalle ei enää ole.  

Pelipöydän viereen siirtynyt puu

 

Mauno ja Aino ovat ottaneet muutoksen hyvin vastaan, ja Natural paradisen tornista on tullut takan viereen sijoitettuna uusi lemppari. Mauno löytyy usein ylemmästä pedistä tähystämästä, siinä missä Aino on ottanut alemman pedin omakseen. Torniin mahdutaan usein jopa yhtä aikaa, vaikka Ainolla onkin ollut viime aikoina vähän jaksamista Maunon huomiohakuisuudessa.  

Mustin uusi portti

Kun tegumme Mustin oma huone muuten valmistui, portin osalta jäi käyttöön väliaikaisratkaisu. Väliaikainen portti rakennettiin tuolloin kotoa löytyneistä u-kiskoista ja kennolevystä, ja se oli koko ajan tarkoitus vaihtaa vahvempitekoiseen ja korkeampaan viimeistään tyypin vähän kasvettua. Sitten tosiaan huomattiinkin että tyyppi onkin tyttö, eikä enää isommin kasva, ja väliaikaisratkaisu vähän jäi. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. Huomaa hienot jesarilukitukset kun Musti oppi nostamaan levyä.

Portin mataluus ei ole ollut kissojen kanssakaan ongelma, sillä Mustin ollessa vielä pienempi, se asui vielä astetta matalammassa aitauksessa, ja kissat totesivat hyvin äkkiä, että tyyppi on liian kohti tunkeva ja ruoka-aggre, joten siihen kannattaa pitää etäisyyttä. Nykyisillä kissoilla ei ole ollut siis mitään kiinnostusta pyrkiä Mustin nykyiseen lukaaliin, kun niiden mittapuulla tyyppi on ihan liian hullu siihen nähden, mitä mahdollisesti mielenkiintoista huoneesta voisi löytyä - etenkin kun kilpikonnan lämpölamppua voi lainata paistatteluun paljon turvallisemmin. 

Sirkkeli pääsi taas töihin

Meillä ei ole kuitenkaan samaa luottoa pentukissojen suhteen, sillä pennuilla uteliaisuus ajaa välillä kaiken muun yli. Kun siihen vielä yhdistetään se, että Musti on nyt selvästi isompi kuin silloin, kun nykyiset kissat tekivät häneen tuttavuutta ensimmäisiä kertoja, totesimme että väliaikaisen portin on aika lähteä ennen Miinan ja Sasun kotiutumista, ja sen tilalle vaihtuu täyskorkea ovi. 

Musti pääsi evakkoon

Niinpä tartuimme tänään tuumasta toimeen ja Musti evakuoitiin kylpyhuoneeseen projektin ajaksi. Materiaalit hankkeeseen haettiin valmiiksi jo viime viikonloppuna, joten siihen ei tarvinnut käyttää tänään aikaa. Jussilla oli hommasta päävastuu, ja minä toimin lähinnä apukäsinä silloin kun niitä tarvittiin.  

Kehikoiden sovittelua

Uudessa portissa yläosan saa tarvittaessa kokonaan irti, jos haluaa esitellä Mustin lukaalia niin ettei ole verkko välissä. Tai sitten sen voi vain avata. Alaosassa on aiempaa kennolevyä paljon paremmin läpinäkyvä polykarbonaattilevy.  

Ja tällainen siitä tuli.