Erittäin nopeakasvuisten akvaariokasvien hyvä puoli on se, että ne täyttävät akvaarion erittäin nopeasti. Erittäin nopeakasvuisten akvaariokasvien huono puoli on se, että ne täyttävät akvaarion erittäin nopeasti. Meidän makeavesialtaassa on ollut jo pidempään intianvesitähdikkiä, jota saa yleensä poistaa akvaariosta 1-2 ämpärillistä joka vedenvaihdon yhteydessä. Nyt karsimisväli vähän venähti, ja tulos näkyy kuvasta. Allas alkoi täyttyä, ruokinta-automaatin ruoka ei enää tippunut sinne minne piti ja vesimiekat jäivät varjoon. 

Kotoisa ryteikkö

 

Hetken aikaa mietin, että olisin ratkaissut asian tällä kertaa lopullisesti, ja karsinut intianvesitähdikin kokonaan pois altaasta, jotta kasvusto pysyisi jatkossa siistimpinä vähemmällä vaivalla. En sitten lopulta kuitenkaan ihan raaskinut, vaan jätin altaaseen vielä uuden puskan alun, ja siirsin samalla muutamia vähän isommaksi kasvaneita jättivesimiekan taimia uusiin kohtiin, miksi vesi on nyt taas hetken vähän samea. 

Vs. ankea näyteikkuna

Mutta tässä taas huomaa, etteivät kalat jaa samoja esteettisiä näkemyksiä omieni kanssa. Kalat selvästi viihtyivät suojaisessa ryteikössä enemmän, ja olivat paremmin näkösällä. Nyt kun allas muuttui äkisti radikaalisti avarammaksi ja valoisammaksi, osa kaloista katsoo paremmaksi pysyä piilossa. Mutta eivätköhän he pian taas totu, ja tuo intianvesitähdikki puska tuosta taas kasva suojaisammaksi.

Samalla tuli siivottua kiinankellosammakoiden akvaterraario. Jostain syystä en ole saanut kiinankellojen altaassa olevia jaavansammalta ja afrikan saniaista viihtymään kalojen altaassa, vaikka olen muutaman kerran koittanut siirtää niitä myös sinne. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että joku makeanveden kaloista pitää etenkin jaavansammalta viherbuffana.  

Kiinankellojen akvaterraario

 

Kiipeilypuujärkkäilyä

Meillä on ollut jo jonkin aikaa työn alla olohuoneesta ruokailutilan puolelle jatkuva kissojen puuhamaa. Siitä puuttuu vielä osa haaveilemistani osista, Ananimalabin seinäelementit, jotka kerran jo melkein tilasin. Sitten auto muistutteli huollon tarpeesta, ja asia taas jäi. Kaikkein tärkeimpänä kehityskohteena kokonaisuudessa näin kuitenkin alastulon myös takan oikealle puolelle, joka samalla hankaloittaisi kenenkään motittamista makuuhuoneen oven päällä olevalle hyllylle. Meillä ei ole ollut toistaiseksi ongelmaa asian suhteen, mutta nyt kun kissamäärä on taas tuplaantumassa, sitä haluaa pyrkiä ratkomaan mahdollisia konfliktin paikkoja jo ennen kuin niistä muodostuu konflikteja. 

Takan viereen siirtynyt puu

Koska kiitos auton uusien elementtien hankinta ei ollut tällä erää mahdollista, piti katse kääntää asioihin joita löytyi jo kotoa. Niinpä minä kätevänä irroitin yhtenä päivänä Jussin ollessa töissä makkarin täyskorkean kiipeilypuun ja raahasin sen keskelle ruokailutilaa. Jussin ihmetellessä sen sijaintia ja asettelua vaakatasoon pitkin lattiaa, kerroin suunnitelmastani irroittaa myös pelihyllyn vieressä oleva korkea kiipeilypuu, joka sopisi mielestäni makkarin puuta paremmin takan viereen. Sitten saisimme makkarissa olleen puun pelipöydän viereen, jossa se toivottavasti myös vähentäisi yläpedeistä pelipöydälle hyppimistä (vanhassa puussa oli vähemmän välitasoja, joten kissat helposti oikoivat alastullessaan hyppäämällä pöydälle). Tässä järjestelyssä makuuhuone jäi kyllä tylsästi toistaiseksi ilman puuta, mutta pieneksi avuksi siihen Facebookin marketplacesta löytyi ihan uuden veroinen raapimatynnyri erittäin edullisesti. Ensialkuun kyllä sijoitimme raapimatynnyrin kodinhoitohuoneeseen Miinalle ja Sasulle, josta se siirtyy sitten makuuhuoneeseen, kun tarvetta erilliselle omalle tukikohdalle ei enää ole.  

Pelipöydän viereen siirtynyt puu

 

Mauno ja Aino ovat ottaneet muutoksen hyvin vastaan, ja Natural paradisen tornista on tullut takan viereen sijoitettuna uusi lemppari. Mauno löytyy usein ylemmästä pedistä tähystämästä, siinä missä Aino on ottanut alemman pedin omakseen. Torniin mahdutaan usein jopa yhtä aikaa, vaikka Ainolla onkin ollut viime aikoina vähän jaksamista Maunon huomiohakuisuudessa.  

Mustin uusi portti

Kun tegumme Mustin oma huone muuten valmistui, portin osalta jäi käyttöön väliaikaisratkaisu. Väliaikainen portti rakennettiin tuolloin kotoa löytyneistä u-kiskoista ja kennolevystä, ja se oli koko ajan tarkoitus vaihtaa vahvempitekoiseen ja korkeampaan viimeistään tyypin vähän kasvettua. Sitten tosiaan huomattiinkin että tyyppi onkin tyttö, eikä enää isommin kasva, ja väliaikaisratkaisu vähän jäi. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. Huomaa hienot jesarilukitukset kun Musti oppi nostamaan levyä.

Portin mataluus ei ole ollut kissojen kanssakaan ongelma, sillä Mustin ollessa vielä pienempi, se asui vielä astetta matalammassa aitauksessa, ja kissat totesivat hyvin äkkiä, että tyyppi on liian kohti tunkeva ja ruoka-aggre, joten siihen kannattaa pitää etäisyyttä. Nykyisillä kissoilla ei ole ollut siis mitään kiinnostusta pyrkiä Mustin nykyiseen lukaaliin, kun niiden mittapuulla tyyppi on ihan liian hullu siihen nähden, mitä mahdollisesti mielenkiintoista huoneesta voisi löytyä - etenkin kun kilpikonnan lämpölamppua voi lainata paistatteluun paljon turvallisemmin. 

Sirkkeli pääsi taas töihin

Meillä ei ole kuitenkaan samaa luottoa pentukissojen suhteen, sillä pennuilla uteliaisuus ajaa välillä kaiken muun yli. Kun siihen vielä yhdistetään se, että Musti on nyt selvästi isompi kuin silloin, kun nykyiset kissat tekivät häneen tuttavuutta ensimmäisiä kertoja, totesimme että väliaikaisen portin on aika lähteä ennen Miinan ja Sasun kotiutumista, ja sen tilalle vaihtuu täyskorkea ovi. 

Musti pääsi evakkoon

Niinpä tartuimme tänään tuumasta toimeen ja Musti evakuoitiin kylpyhuoneeseen projektin ajaksi. Materiaalit hankkeeseen haettiin valmiiksi jo viime viikonloppuna, joten siihen ei tarvinnut käyttää tänään aikaa. Jussilla oli hommasta päävastuu, ja minä toimin lähinnä apukäsinä silloin kun niitä tarvittiin.  

Kehikoiden sovittelua

Uudessa portissa yläosan saa tarvittaessa kokonaan irti, jos haluaa esitellä Mustin lukaalia niin ettei ole verkko välissä. Tai sitten sen voi vain avata. Alaosassa on aiempaa kennolevyä paljon paremmin läpinäkyvä polykarbonaattilevy.  

Ja tällainen siitä tuli.

Poikien uusi häkki ja tukikohdan rakentelua

Alkuviikosta nuoremmatkin kääpiörottaminit täyttivät kuusi viikkoa ja päädyin pelaamaan vähän häkkitetristä, kun poikashäkit alkoivat joka tapauksessa olla jo isomman siivouksen tarpeessa. Muutettiin ensiviikolla lähdössä olevat tyttömuksut yhdeksi laumaksi yhteen pienemmistä poikashäkeistä, ja yhdistettiin Pulu, Domino, Oreo ja Käki toiseen. Saavat meille jäävätkin minit sitten bondailla hetken emojensa seurassa tutustuen toisiinsa ennenkuin lähdetään yhdistämään heitä isoon laumaan. Samalla vapautettiin sitten poikueiden käytössä ollut CritterNation Double Kamun ja Kämäsen käyttöön. 

 

Kamun ja Kämäsen uusi häkki

Koska Kamun ja Kämäsen käytössä ollut tila laajeni moninkertaiseksi, ja heille tuli korkeampi häkki kuin heillä on ikinä ollut, jätin nyt poikien ensimmäiseen sisustukseen enemmän isoja tasoja mitä minulla on yleensä rotilla käytössä. Ne estävät kuitenkin tehokkaasti pitkiä pudotuksia, nyt kun en vielä ihan täysin tunne noita poikia ja sitä kuinka ketteriä he ovat kiipeämään. Näillä pojilla kun on tuskin ollut ihan yhtä hyvät mahdollisuudet treenailla kiipeilytaitoja silmiensä avaamisesta asti mitä esimerkiksi Pulun ja Dominon muksuilla.

Pienemmät poikashäkit ja likkojen linna

Tosin nyt kun olen katsellut poikia joitain päiviä uudessa häkissään, minun on myönnettävä että olen poikien suhteen selvästi vähän ylisuojeleva. He kun ottivat uuden häkkinsäkin hetimmiten haltuun. He ovat selvästi erilaisesta taustastaan huolimatta ihan täysiä lemmikkirottia, ja käyttävät mieluusti hyödykseen kaikki saamansa resurssit liittyivät ne sitten tilaan, nameihin tai rapsutuksiin. 

Kämänen & vähän varjoon jäävä Kamu

Tällä viikolla sisustin myös kodinhoitohuoneen uusiksi ja vein sinne mattoa, kissanpetejä, kissanvessan, vesikipon ja facebookin market placesta löytyneen uuden veroinen kissojen kiipeilytynnyrin sekä joitain leluja. Meidän tulevat kissanpennut Miina ja Sasu kun ovat kotiutumassa jo ensiviikolla, ja ajattelimme kodinhoitohuoneen toimivan vähän pehmeämpänä laskuna tähän meidän hullun myllyyn. Olkootkin että pennut vaikuttavat aikuisten kissojenkin suhteen reippailta ja avoimilta, eli pidämme peukkuja sen suhteen, että Mauno pääsisi jo piakkoin tutustumaan pikkutyyppeihin. Sekä tietysti vähän Ainokin, mutta Aino ei ole ollut samalla tavalla seuran tarpeessa kuin Mauno. 

Kodinhoitohuoneeseen rakenteilla oleva tukikohta

Fretit ovat nyt majailleet kesän pitkälti ulkotarhalla, mutta ajateltiin että sitten kun kissanpennut ovat alkaneet vähän asettua, aletaan ottaa frettejäkin taas enemmän sisälle, että pennut pääsevät tekemään tuttavuutta myös heihin. Ettei tule pennuille sitten syksyn tullen shokkina, että täällä asuu myös jotain jännäntuoksuisia karvamatoja.   

Ekat minit maailmalle

Lauantaina tuli se päivä, kun vanhemmat kääpiörottapoikaset täyttivät kuusi viikkoa ja kolme heistä pakkasivat matkalaukkunsa. Dominon kaikki kolme poikaa pääsivät muuttamaan yhdessä yhteiseen kotiin, jossa heitä kotiuduttuaan odottaa myös aikuisempaa kääpiörottaseuraa. Pojat olivat heti uudessa kodissaankin reippaita, sosiaalisia ja uteliaina tutkimassa uusia kulmia, joten pidetään kaikki peukut, että sama reippaus kantaa sitten läpi laumautumisen. Ainakin uusi perhe tuntuu olevan jo ihan myyty, mikä on tietenkin se pääasia. Olkootkin että minua ei olisi haitannut yhtään sekään, jos porukan blondein, joka osoittautui vielä eriparisimmuksi, olisi jäänyt meille kotiin.

Minimiehet perjantaina kasvihuoneelle

Pulun mineillä tulee kuusi viikkoa täyteen huomenna, jonka jälkeen loputkin minit olisivat valmiita matkaamaan maailmalle. Dominon tyttäristä kaksi kun muuttavat yhdessä yhden Pulun minin kanssa, minkä takia he eivät luonnollisesti olleet valmiita pakkaamaan laukkujaan ennenkuin nuorimmallakin tulee luovutusikä täyteen. Kuitenkin aikataulullisista ja logistisista syistä voi olla, että loput viisi miniä matkaavat maailmalle vasta ensikuun puolella Lemmikki- ja showkesyrottien kesäpäivien yhteydessä. Eli saadaan pitää porukka täällä vielä ensiviikon lopulle. Jotenkin ihan uskomatonta edes ajatella, että kuukausi vaihtuu jo ensiviikolla, niin vilauksessa kesä on taas mennyt. 

Saatoin myös aloittaa pienet valmistelut rottalan uudelleen järjestelemiseksi järjestelemällä makkariin tilan rottalassa olleelle sisustustakalle. Sen vanhalle paikalle kun saadaan sitten Kamulle ja Kämäselle mahtumaan oma tuplacritteri. Poikien nykyinen häkki kun tuntuu heille jo ihan auttamattoman pieneltä. Sitten jos tuntuu, että poikien elo lähtee toimimaan hyvin isommassakin häkissä, aletaan miettiä myös biopohjan rakentamista sinne. Eli homma on taas vähän eskaloitumassa. Tällä hetkellä tuo pojille aiottu critteri on vielä poikueiden käytössä meidän tyttöhäkin vieressä, mutta totesin kuitenkin että jos ja kun pojat muuttavat siihen, haluan häkkien väliin vähän enemmän hajurakoa. 

Poikueiden kanssa palataan sitten pienempiin erillisiin poikashäkkeihin, joista huomasin itse pitäväni poikasten kanssa enemmän kuin critterin puolikkaista. Pienen häkin kun voi vaikka nostaa kokonaan sohvapöydälle poikasten kanssa touhuillessa, sen sijaan että poikaset pitäisi aina ottaa vaikka boksiin. 

Tuplanega ja muita kuulumisia

Olen ollut tämän kesän joitain työvuoroja lukuunottamatta lähinnä "vain kotona", mutta silti koko ajan on tapahtunut vähän kaikkea, niin ettei ole tahtonut edes ehtiä istua alas kirjoittamaan blogia. Arki pyörii toki pitkälti eläinlauman hoidon ympärillä, jonka lisäksi olen onnistunut pitämään kasvihuoneen kasvit elossa, vaikka en ole vieläkään saanut aikaiseksi virittää sinne tänä kesänä kastelujärjestelmää. Siskonperheen lähdettyä sain tänne veljentyttöni kylään vajaaksi viikoksi, ja siskonperhe on poikkeamassa taas myöhemmin tälläviikolla yhden valokuvausprojektin tiimoilta. Tälle viikolle kun tänne on sovittu pari kuvaussessiota yhden paikallisen valokuvaajan kanssa, joka etsi somessaan eksoja valokuvamalleiksi, ja se homma sit vähän laajeni. 

 

Meidän karanteenihupsikset, eli herrat Kamu & Kämänen

Viime viikolla sanoimme heipat viimeisillekin karanteenirotille, kun saimme sekä oman lauman että vikojen meillä olleiden karanteenirottien sienitestitulokset negoina takaisin, jolloin toinen vielä karanteenissa olleista laumoista pääsi omaan kotiinsa ja toinen muutti rottalaan meidän ekaksi uroskääpiörottalaumaksi. Kajon astutusta ei olla päästy tekemään vielä, sillä ensijaisella isävaihtoehdolla on nyt pientä terveyshaastetta, jota nyt seurataan meneekö se ohi, vai meneekö sulhanen vaihtoon. Joten meille tulee sitten ainakin pieni tauko rottavauvoihin tämän hetkisten ja seuraavien väliin. Tämän hetkisistä vauvoista vanhemmat täyttävät tällä viikolla kuusi viikkoa, ja nuoremmat tasan viikon päästä. Kuitenkin ainakin osa muksuista jää meille vielä meillä järjestettävään Lemmikki- ja showkesyrottien elonäyttelyyn asti, joka on elokuun ensimmäisenä päivänä. Dominon minimiehet ovat nyt jo hetken asuttaneet omaa häkkiään, sillä rotilla sukupuolijaottelu täytyy tehdä jo ennen luovutusikää. 

Dominon pikkupoikien ensimmäinen poikamiesboksi (vielä ihan äipän naapurissa ennen maailmalle lähtöä)

Tällä viikolla suunnitellaankin sitten taas rottien elonäyttelyn yhteydessä olevan kesäpäivän ohjelmaa. Elokuulle meille suunniteltu frettinäyttely päädyttiin ikävä kyllä perumaan liian vähäisen osanottajamäärän johdosta. Elonäyttelyn jälkeen koitan itsekin loppukesäksi vähän himmailla näiden projektieni kanssa, mikä tosin voisi vaatia kännykän asettamista lentotilaan etten saa mitään uusia ideoita.

Pulun tytär, jota Jussi kutsuu Lumiksi <3 (ja joka ei jää kotiin)

Tässä ehkä näitä päällimmäisiä mitä täällä on tapahtunut ja tapahtumassa. Miinan ja Sasun kotiutuminenkin lähestyy kovaa vauhtia, ja siihen on enää 2,5 viikkoa. Eilen käytiin tehostamassa Ainon ja Maunon rokotukset, jotka olisivat menneet ensikuussa vanhaksi, niin on sitten puolin ja toisin rokotussuoja kunnossa kun kissajengi kasvaa.    

Kupittaan puiston lampaat. Kupittaalla on tullut nyt käytyä muutamaan otteeseen hattaralla sisarusten lasten kanssa

Oman jengin lisäksi meillä on taas muutama vieraileva tähtikin parin hoitofretin muodossa, jotka lähtevät taas tällä viikolla omaan kotiinsa. Tällähetkellä hoitofrettien tulo ei vaatinut juuri mitään järjestelyjä, kun sisällä on mietitty tilat kahdelle laumalle, ja tällä hetkellä sisällä olisi ilman hoidokkeja nolla laumaa. Tämän poikkeustilan myötä hoidokitkin pääsevät sitten vähän testailemaan ulkoilua terassitarhan muodossa. Näiltäkään hoitotyypeiltä ei mennyt montaa minuuttia tajuta miten kissanluukku toimii.  

Miksi rotukissa ja miksi norjalainen metsäkissa?

Kävimme taas eilen katsomassa Sasua ja Miinaa, ja alkuun ajattelin laittaa käynnin jälkeen vain kunnon vauvakuvaspämmiä, sillä ovathan nuo natiaiset ihan vietävän söpöjä. Valitettavasti en malttanut käynnillä juuri keskittyä kuvaamiseen, ja sitten autossa huomasin että iso osa kuvista oli enemmän tai vähemmän epätarkkoja ja tärähteneitä, eivätkä tehneet kunnolla oikeutta mineille. Joten päätin pelkän kuvaspämmin sijaan kirjoittaa muutaman sanan siitä, miksi meille tulee tällä kertaa rotukissoja rescueiden/kodinvaihtajien sijaan. 

Miina ja Churro-veli

Omalta kantiltani katsottuna helpoin vastaus olisi, että meillä on sovittu, että kissa-asioissa viimeinen sana on Jussilla, ja Jussi ilmoitti haluavansa seuraavaksi rotukissoja. Jussilla asiaan vaikutti se, että meidän kissoista ainoa toistaiseksi perusterve on ollut meidän suoraan kasvattajalta pentuna tullut rotukissa, ja muiden kanssa on viimeisten vuosien aikana hoidettu mm. spondyloosia, korkeaa verenpainetta, nivelrikkoa, parodontiittia, idiopaattista kystiittia, lievää hcm:ää, ibd:tä, toistuvia korvatulehduksia, korvapunkkeja...

Tosiasia kuitenkin on, että näidenkin joukossa on useampia vaivoja, jotka ovat yleisiä kaikilla ikääntyvillä kissoilla rodusta tai roduttomuudesta riippumatta. Esimerkiksi nivelrikkoa esiintyy noin 80 prosentilla yli 10-vuotiaista kissoista ja parodontiittia joka neljännellä kissalla. Eli riippumatta kissan taustoista, on enemmän kuin todennäköistä, että jos kissa saa elää pitkän elämän, se tulee todennäköisesti sairastumaan johonkin iän myötä. 

Sasun iso käpälä

Monien vaivojen kohdalla voidaan kuitenkin sukua tutkimalla vaikuttaa todennäköisyyksiin, sekä etenkin karsia pois jalostuskäytössä eläimiä, joilla esiintyy ongelmia jo nuorella iällä. Esimerkiksi jalostuseläinten sydän-, munuais- ja luustotutkimukset eivät toki mitenkään takaa, etteikö eläimelle voisi tulla vanhemmiten esimerkiksi sydän- tai luusto-ongelmia. Mutta mikäli niistä näkyy selviä merkkejä jo jalostusikäisellä kissalla, se tarkoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä ongelmia jo ennenkuin kissa ehtii sinne vanhuusikään, tai riskiä siitä, että eläimen jälkikasvu saisi saman ongelman, mutta pahempana, mikäli eläintä käytettäisiin jalostukseen. Sen takia jalostustarkastuksilla seulotaan monia sellaisia ongelmia, jotka voivat olla näkyvissä jo vuosia ennenkuin ne alkavat varsinaisesti oireilla. Vaikka moni vastuullinen eläinsuojeluyhdistyskin tutkii kattavasti luovutettavat kissat, ja niiden terveys on usein huomattavasti paremmin kartoitettu ja akuutit vaivat hoidettu kuin satunnaisten kodinvaihtajien kohdalla, niiden perinnöllisistä alttiuksista ei yleensä tiedetä mitään. Mitä nuoremmasta kissasta on kyse, sitä enemmän yllätyksiä sillä rintamalla voi tulla.  

Toinen iso tekijä on ympäristötekijät. Edes hyvät geenit eivät riitä aina paikkaamaan sitä, mikäli elinympäristössä on puutteita. Pentujen ja niiden tulevan vastustuskyvyn kehityttymiseen voi vaikuttaa kaikki emon kokemasta stressistä ja sen saamasta ravinnosta ennen pentujen syntymää pentujen elinympäristön puhtauteen, tautipaineeseen, emolta saatuun tautisuojaan, pentujen ravintoon ja niiden mahdollisuuksiin leikkiä, tutkia ympäristöään ja saada emolta ohjausta esimerkiksi sopivien wc-paikkojen valintaan. Kaikki nämä voivat vaikuttaa esimerkiksi pentujen suoliston, aivojen ja stessinsietokyvyn kehittymiseen, ja siten vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten hyvin pennun suolisto kestää myöhemmin erilaisia ruokia tai miten herkästi se reagoi stressiin esimerkiksi merkkailemalla paikkoja virtsalla. Kasvattajalla on yleensä paremmat mahdollisuudet kontrolloida näitä kaikkia aina emokissan tiineyden alusta pentujen luovutusikään asti. Mikään näistäkään ei yksinään takaa tervettä kissaa, mutta laadukkaasti ruokitun, rokotetun ja madottoman sisäkissan pentujen on mahdollista välttää monta riskitekijää hyvin herkissä kehitysvaiheissa. Esimerkiksi pentuna saatu kalikitartunta voisi johtaa moniin hammasongelmiin jo nuorella iällä, mutta sitäkin vastaan on olemassa rokote. 

Sasu metsästää ja Miina pitää vahtia

Jokainen kissa toki ansaitsee hyvän kodin lähtökohdistaan riippumatta, enkä vaihtaisi pois yhtäkään meidät huonommat korteistakaan saaneista tyypeistä. Mutta meillä on myös mennyt tuhansia euroja sellaisten asioiden hoitamiseen, mitkä olisivat voineet olla ennaltaehkäistävissä, niistä on koettu ja tullaan koemaan vielä paljon stressiä, ja ne ovat osaltaan johtaneet siihen, että meidän täytyy jossain vaiheessa uusia yläkerran parkettilattia, miksi nyt seuraavien kissojen kohdalla toivotaan, että jos mahdollista, päästäisiin joissain asioissa vähän helpommalla. 

Tämä on myös yksi syy, miksi ehdotin Jussille sijoituskissaa Jussin esitettyä näkemyksensä siitä, että seuraavana meille tulisi rotukissa. Toki asiaan vaikuttaa paljon myös se, että rakastan pentuja ja pentujen kanssa puuhailua, eli koen että pennut olisi enemmän lisäplussa kuin ylimääräinen rasite. Mutta toinen puoli oli se, että halusin kerrankin varmistaa että meille tulisi se pentueen lupaavin tyyppi, eikä niinkään näyttelymielessä vaan terveyden suhteen. Kasvattaja kuitenkin teettää jalostuskissalle kattavat terveystutkimukset ennen jalostuskäyttöä, ja tutkimukset maksavat helposti useita satoja euroja, joten pentueesta ei todellakaan kannata sijoittaa sellaista tyyppiä, jonka ei usko niitä läpäisevän. Toki sijoituskissan terveydestäkään ei voi saada mitään takuita, mutta se on silti todennäköisimmin valittu aika tiukalla seulalla karsien joukosta myös osa niistä aavistuksen omaisista "tämä tuskin on mitään, mutta..." fiiliksen herättämistä jutuista. Toki monet pentueet ovat hyvin tasaisia ja harvassa niissä on niin selkeästi poikkeavia tyyppejä kuin vaikkapa meidän Mymski, jolla on pentuna ihan selvä kehitysviive ja sen kasvukäyrä poikkesi merkittävästi kaikista muista. Mutta tiedän myös, että minulla on sydämessäni oma soppi näille spesiaalityypeille (ja sitten taas stressataan...), miksi tällä kertaa halusin jättää kasvattajalle valinnan siitä, mikä hänen mielestään olisi se paras. 

Virallisiin 10vk kuviin poseerattiin hienosti

Jalostus ja eri rotupiirteiden ylläpito ei toki sekään ole ongelmatonta, sillä jalostusvalintoja tehdään paitsi terveydellisistä, myös ulkonäkösyistä, ja nykyään monissa roduissa esiintyy erilaisia ääripiirteitä sekä rajatun geenipoolin myötä tulleita ongelmia, jotka tekevät sen, että esimerkiksi jotkut sairaudet esiintyvät enemmän tietyissä roduissa kuin toisissa. Rotujen välillä on myös merkittäviä eroja esimerkiksi koossa, aktiivisuudessa, äänenkäytössä ja turkinlaadussa (mikä vaikuttaa myös hoitoon). Jussille tärkein ulkonäkötoive oli pörröisyys, mutta hän ei kuitenkaan jaksa jatkuvaa turkinhoitoa, miksi meille sopivaa rotua lähdettiin etsimään puolipitkäkarvaisista kissoista. Näiden kohdalla tuli mietittyä mitä kaikkea itselläni on tullut töissä vastaan, ja lisäksi kysyttyä muiden alalla työskentelevien ja kyseisiä rotuja omistavien tuttujen näkemyksiä. Esimerkiksi ragdollit tippuivat meidän kohdalla pois osalla ilmenevän herkkämahaisuuden ja pehemeämmän, herkemmin takuttuvan turkin takia, maine coonit taas äärimmilleen viedyn koon ja osalla siihen liittyvien luusto-ongelmien takia. Pisimmälle meillä etenivät norjalainen metsäkissa, siperiankissa ja pyhä birma (näistä birmalla oli toki sikäli erityisasema, sillä Jussin ensimmäinen oma kissa Aino on pyhä birma). Lopullisesti valinta alkoi kallistua norjalaiseen metsäkissaan, kun silloisen työkaverin sijoituskissat alkoivat tulla jalostusikään, ja tuli puheeksi mitä kaikkea kasvattaja halusi niistä tutkittavan ennen astutusta. Rotu oli meillä jo valmiiksi listalla, joten kävimme sitten Jussin kanssa tutustumassa lähemmin näihin kaverin kissoihin, ja sen jälkeen sitten näiden kavereiden kissojen kasvattajaan. 

Asia ei edennyt heti, sillä kasvattajalla oli useampi pentue putkeen pelkkiä urospentuja, ja me muutenkin Jussin kanssa vähän mietimme, olisiko pentu liian iso rasite Löllölle, vai olisiko pentuasiaa parempi miettiä vasta sitten, kun pappakissasta aika jättää, vaikka toki vähän myös mietimme, kuinka ihana roolimalli Löllö voisi pennulle olla. Kun kasvattaja laittoi sitten viestiä Löllön viimeisen päivän vastaisena yönä, että hänellä saattaisi olla kasvamassa meille sopiva sijoitustyty, ei asiaa tarvinnut enää miettiä, vaan asia lähti etenemään siihen, että nyt tämän kuun lopussa Miina ja Sasu muuttavat meille. 

Meidän tulevat minit <3

En edelläänkään sano, etteikö meille voisi vielä joskus (kauempana tulevaisuudessa, kun kotona ei ole jalostusikäistä sijoituskissaa) kissoissakin tulla rescuetyyppejä ja arvostan ihan kympillä jokaista, joka sellaisen ottaa. Koska vaikka se voi tuoda mukanaan myös haasteita, jokainen niistä tyypeistä on mahdollisuutensa ansainnut. Me kuitenkinkin totesimme että meidän tämän hetkisillä resursseilla rotukissa tutkituista vanhemmista on meille parempi valinta. Mutta edelleenkin ajattelen, että jos suvun tutkimustuloksilla ei ole itselle väliä rescue/kodinvaihtaja on huomattavasti vastuullisempi valinta, kuin tutkimattomilla/perinnöllisesti sairailla yksilöillä tarkoituksella tarkoituksella teetetyt pennut, oli kyseessä sitten maatiainen tai rotukissa. Eli jos tuetaan kissojen tarkotuksellista kasvatusta, tulisi se tehdä terveysseikat huomioiden. Jos taas riittää että kissa on söpö, eikä muulla väliä, niin esyiltä ottamalla saa varmasti söpön kissan, eikä tule vahingossakaan tukeneeksi pentutehtailua, jota esiintyy myös kissojen kohdalla.  

Ja joo, tän piti olla muutamalla sanalla... Mutta oon pohjimmiltani humanisti ja huono tiivistämään. Ja jäi tämä kuitenkin vielä kauas romaanimitasta.  

Vielä yksi tärähtänyt Sasu loppuun

 

Lauma tänään

Vuoden alussa osasin jo pelätä, että tämä vuosi tulisi tuomaan mukanaan menetyksiä. Näistä pelätyistä menetyksistä on realisoitunut jo kolme, ja olemme joutuneet hyvästelemään vanhuksistamme Löllön, Nutellan ja Torviksen. Näiden lisäksi olemme kokeneet useampia menetyksiä matelijahuoneen puolella. Näistä muutama on ollut yllättävämpi ja osunut nuoremmille eläimille, kuten hämähäkkien kohdalla epäonnistuneet moltit. Osa taas osunut siihen rajapintaan, jossa eläin ei ole enää ihan nuori, mutta ei mitenkään niin vanhakaan, että kuolema olisi ollut varsinaisesti vielä odotettavissa. Kuten päälle kymmenvuotiaana lähtenyt Mini-viljakäärme. Osien matelijoiden kohdalla on kyllä vaikeampi määrittää vuosissa, missä sen vanhuuden katsoisi alkavan. Esimerkiksi kuningasboat voivat elää 20-40 vuotta, joten voi olla, että Alma 23-vuotiaana menee jo lähitulevaisuudessa - tai ihan yhtä hyvin saatan juhlia hänen kanssaan vielä omia 50-vuotisynttäreitäni. Aika näyttää. Sen sijaan esimerkiksi meidän vanhimman kääpiörottamummon kanssa joka on nyt 3v3kk, pitäisin enemmän kuin isona ihmeenä sitä, jos hän on luonamme vielä kun tulee seuraavan Lauma tänään -postauksen aika.

Vuoden alkupuolisikoon on mahtunut myös positiivisia menetyksiä. Joulukuussa saapuneesta rescueviisikosta kaikki viisi selvisivät hengissä, ja heistä neljä löysi uudet kodit. Lopulta päädyimme itse pitämään heistä vain leopardigekko Piparin, ja toinen leopardigekoista, madagaskarin päivägekko ja viljakäärmeet löysivät omat ihmisensä. Ja tällä kertaa niinkin konkreettisesti löysivät, että en ollut ehtinyt edes ajatella ilmoittelua yhdestäkään heistä, kun yksi kerrallaan kaikilla olikin jo koti. Alkuun olin ajatellut että heistä useampikinkin olisi jäänyt, mutta kun kotiasiat vain loksahtivat kohdalleen, totesin että asia on hyvä niinkin. Sen sijaan se matelijahuoneeseen messuilta haaveilemani leachianus-gekko ei vielä tullutkaan, mutta hänelle suunnittelemani kämppä pääsee sitten Turun keskustasta löytyneen parta-agamalapsen käyttöön jahka Tinis vielä vähän kasvaa, ja ehdin laittaa aikuisterraarion taustan kuntoon. 

Mauno ja Luci avustivat punnituksissa ja kirjanpidossa

Luopumisten ohella meillä on myös tiedossa uusia alkuja. Vuoden ensimmäiset rottapoikueet kasvavat pesissä, ja tässä viikon sisään päästään toivottavasti toivottamaan meidän ensimmäiset kääpiörottapojat karanteenista rottalan puolelle. Tänään ollaan myös menossa katsomaan uudelleen niitä aiemmin blogissakin näkyneitä norjalaisen metsäkissanpentuja, joista kaksi muuttaa meille loppukuusta. Sininen Sasu-poika puhtaasti lemmikiksi, ja vaalea amber Miina-tyttö meidän ihkaensimmäiseksi sijoituskissaksi.  

Punnituksissa ei tullut mitään isompia ylläreitä. Tammikuussa mitattu edellinen paino löytyy taas sulkeista, ja freteiltä lisäksi edellinen kesäpaino. Mauno alkaa olla taas vähän paremmassa massassa, kun hän oli päässyt välissä vähän pulskistumaan. Simolla, Nutulla ja Lucilla massaa saisi olla enemmänkin. Simo on kuitenkin nostanut painoaan selvästi tammikuulta, vaikkei olekaan päässyt viime kesän kesäpainoihin. Tanrekeilla painossa on samanlaista selvää vuodenaikavaihtelua kuin freteilläkin. Lucin kohdalla toivotaan että tämä on jokin väliaikainen notkahdus, eikä vielä ikään liittyvää. Luci on nyt noin 9-vuotias, ja parta-agamat elävät 8-15 vuotta. Kääpiörottarouvista kolmella vanhimmilla olisi varaa menettää massaansa, mutta he ovat jo sen ikäisiä, ettei heitä aleta aktiivisesti laihduttaa.  

Karvakaverit

Fretit

Hattara, 4v0kk18pv 955g (1245g, heinäkuu 2025 905g)

Notte 3v2kk22pv 1465g (1795g, heinäkuu 2025 1395g)

Sera 3v2kk22pv 1120g (1250g, heinäkuu 2025 1060g)

Mymski 3v0kk26pv 720g (910g, heinäkuu 2025 665g)

Kissat

Aino, 7v4kk14pv 3,14kg (3,33kg)

Mauno, 7v0kk16pv 4,56kg (5,19kg)

 

Kääpiörotat nostettiin dunaan odottamaan punnitusta ja vapautettiin takaisin häkkiin punnituksen jälkeen

Kääpiörotat

Pihlaja 3v3kk14pv, 168g (150g)

Suppis 2v8kk16pv, 185g (177g)

Tähti 2v0kk18pv, 197g (175g)

Hanski 1v4kk11pv, 154g (134g)

Kasi 1v3kk1pv, 138g (117g)

Usva 1v3kk1pv, 140g (132g)

Erika 1v1kk13pv, 148g (134g)

Pulu (Aamu) 8kk20pv 125g (94g)

Kajo 7kk26pv 134g (80g)

Wanda 7kk18pv 108g (76g)

Domino 7kk18pv 125g (71g)

Kämänen n. 6kk 116g

Kamu n. 6kk 117g

Oreo 25pv 36g

Käki 22pv 31g

 

Pikkusiilitanrekki

Simo 5v0kk16pv,  165g (heinäkuu 2025 208g)

 

Afrikkalainen kääpiösiili

Nuttu 1v4kk9pv, 485g (550g)

 

Matelijabunkkerin väki 

Matelijabunkkeri tänään

Käärmeet

1.2 Python regius kuningaspyton "Batman", "Pamela" & "Selina"

1.1 Boa constrictor kuningasboa "Valtu" & "Alma"

1.0 Corallus hortulanus amazonin puuboa "Thanos"

1.0 Oreocryptophis porphyraceus coxi thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 Python bevittatus tiikeripyton "Luigi"

1.1 Pantherophis guttatus viljakäärme "Karamelli-Kalkaros" & "Hani"

0.1 Gonyosoma boulengeri sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 Thamnophis sirtalis sirtalis flame sukkanauhakäärme "Mata"

0.1 Bothriechis schlegelii ripsipalmukyy "Doritos"

1.0 Xenodon pulcher tricolor siankärsäkäärme "Pulsu-Petteri"

1.0 Atheris squamigera afrikkalainen pensaskyy "Speedy"

0.1 Lampropeltis californiae kalifornian kuningaskäärme "Pepi"

0.1 Epicrates cenchria brasilian sateenkaariboa "Alias"

Liskot

0.1 Phelsuma madagascariensis madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris surugekko

0.1 Tarentola mauritanica muurigekko "Hupsis"

0.2 Eublepharis macularius leopardigekko ”Pipari” & "Zola"

0.0.1 Lepidothyris fernandi tuliskinkki "Pyro"

0.1 Salvator merianae argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti" 1390g (1235g)

2.0 Pocona vitticeps parta-agama "Luci" 375g (435g) & "Tinis" 57g

1.0 Rhacodactylus auriculatus gargoyle gekko "Kilroy"

Sammakkoeläimet

5.0 Bombina orientalis kiinankellosammakko

0.0.1 Dendrobates tinctorius azureus sininuolimyrkkysammakko "Blue"

0.0.5 Epipedobates anthonyi namunuolimyrkkysammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii meksikon punapolvi "Lotta-Päivi"

0.1 Heterometrus laoticus vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley"

0.1 Lasiodora parahybana brasilian lohenpunainen tarantula "Kolossi"

0.1 Brachypelma boehmei meksikon tulijalka "Jalapeno"

 

Kalat

0.0.4 Puntius tetrazona tiikeribarbi

0.0.4 Crossocheilus oblongus leväbarbi

0.0.1 Rasbora sp.

0.0.1 Platydoras costatus juovaokamonni "Ahti"

0.0.1 Zebrasoma flavescens keltavälskäri "Pasi"

0.0.1 Paracanthurus hepatus palettivälskäri "Dori"

0.0.2 Sphaeramia nematoptera pyjamakala "Bulldog” & nimetön

0.0.1 Siganus vulpinus kettukala "Kettis"

0.0.1 Pseudochromis fridmani lilakeijuahven "Keijo"

0.0.2 Amphiprioninae ocellaris klovnikala "Nemot"

0.0.7 Chromis viridis viherneitokala

0.0.5 Chrysiptera springeri springerin neitokala

0.0.1 okamonni Poseidon

 

Meidän gigasoletetut tuhikset ovat kasvaneet

Selkärangattomat ei-hämähäkit

Cubaris sp. "rubber ducky"

Porcellionides pruinosus

Drosophila hydei

Tenebrio molitor jauhomato

Blaptica dubia argentiinantorakka

Blaberus craniifer pääkallotorakka 

0.0.2 erakkorapu 

Armadillidium maculatum

0.0.4 Archispirostreptus gigas? afrikan jättiläistuhatjalkainen? 

Porcellio laevis 

Chicobolus spinigerus

0.2 Spirostreptus sp. tansanian tuhatjalkainen "Tarzan" & "Jane" 

Ardentiella sp. "blister/tricolor"

Armadillidium vulgare St. Lucia 

Meidän Ardentiella sp. Tricolorit olivat tehneet karanteeniboksissa poikasia

Kilpikonnat

0.1 Testudo horsfieldii nelivarvaskilpikonna "Donatella" 925g (980g)

 

Bonuksena kasvihuone tänään kuva. Sinne voisi mennä taas joku viileämpi päivä vähän kuvailemaan tyyppejä, nyt kun sielä alkaa olla taas kunnon viidakko

 

Täysiä rottia

Jos kääpiörottien ensimmäisen reilun viikon aikana on suorastaan maagista kuinka äkkiä keskenään lähes identtisistä prinssinakeista tulee tunnistettavia yksilöitä, silmien aukeamisen aikoihin sijoittuu toinen ikuisen ihmetyksen aihe: miten voi olla, että pienistä sokeista pesäpoikasista tulee kuin taikaiskusta aktiivisia toimijoita. 

Dominon häkki ja muksut seikkailemassa

Ensin vierailut pesän ulkopuolelle ovat vain pikainen vilahdus, joskus jopa ihan vahingossa kun mini on raahautunut nisän mukana pesästä ulos. Mutta sitten pesästä eksytäänkin jo pidemmälle ja aletaan kunnolla katsoa ja maistella, miltä maailma pesän ulkopuolella tuntuu. Ensin vain huojutaan puurokupin reunalla tai koitetaan vähän kömpelösti pyöritellä jyvää etutassuissa samalla kun peppu vielä vähän heijaa. Sitten kuluu yksi silmänräpäys ja samat tyypit kiipeilevät jo häkin katossa asti. 

Meillä poikashäkkien sisustus pidetään yleensä aika minimissä ensimmäiset pari viikkoa, ja häkkiin tarjotaan virikkeeksi lähinnä paljon erilaisia pesämateriaaleja. Minien avattua silmänsä ja lähdettyä liikkeelle lisätään sitten taas erilaisia riippareita, köysiä, tasoja ja muita, koska siinä vaiheessa jos minit eksyvät ylös, pääsevät ne yleensä ominneuvoin alaskin. Eikä se yleensä ota kuin joitain päiviä, kun ne ensimmäiset haparoivat askelet vaihtuvat siihen, että se sama tyyppi joka oli lentää pepulleen kupin reunalta peseytyykin jo tomerasti häkin ylimmällä tasolla. Samoihin aikoihin kuviin eksyy myös leikki, ja muksut kirmailevat ja pukittelevat keskenään, ja ne saa usein yllytettyä leikkimään hippaa myös käden kanssa. 

Pulun häkki

Ja samalla kun aivot koittavat vasta hiljalleen prosessoida sitä, että joku on mennyt vaihtamaan minun pienet pesävauvat (ja vielä molemmissa häkeissä - Pulun muksut tekevät nimittäin jo ihan samoja juttuja kuin Dominon!) aktiivisiin miniatyyrikääpiöihin, pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä poikien vieroittamista. Kääpiöillä tähän on harvemmin tarvetta vielä 3,5 viikkoisten kohdalla, mutta se tulee eteen minien ollessa 4-5 viikkoisia. Jyrsijät kun voivat saavuttaa lisääntymiskyvyn ihan uskomattoman nuorina, vaikka suunnitelmallisessa kasvatustyössä urostenkin kohdalla halutaan toki yleensä odottaa että pääkin ehtii vähän aikuistua, vaikka pallit voisivat olla valmiina jo aiemmin. Mutta jotta vältetään vahingot ennen luovutusikää, pojat saavat viettää vieroitusiän ja luovutusiän välisen ajan omana porukkanaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pojatkaan voisi luovuttaa silti aiemmin, sillä emosta eroon joutuminen on jo yksi iso muutos, niin poikasten kehityksen ja vastustuskyvyn kannalta on parempi, ettei sitä shokkia seuraa heti siirtyminen kokonaan uuteen ympäristöön, mahdolliset muutokset ruokinnassa ja uuden opettelu uudessa kodissa mahdollisten uusien laumakavereiden kanssa. 

Meille jäävät Oreo & Käki

Tälläkertaa näyttää ihanasti siltä, että Dominon kaikki pojat pääsevät yhteiseen kotiin, joten heillä tulee olemaan tutut kaverit pehmittämässä muutosta, sitten kun muuton aika tulee. Dominon ja Pulun tytöistä kummastakin poikueesta yksi jää meille elämään emojensa kanssa, eli heillä tulee pysymään emo tukena ja turvana, jonka lisäksi he tulevat saamaan toisistaan ikätoverin leikkikaveriksi ja kasvinkumppaniksi. Kaksi Dominon ja kolme Pulun tytöistä tulee lähtemään lemmikkikoteihin, mutta heidän kohdallaan ei ole ilmeisesti vielä lukittu muuta kuin että kukaan heistä ei tule lähtemään yksinään edes valmiiseen porukkaan. Saija kävi sunnuntaina katsomassa minit, joten nyt alkaa olla varsin varmaa, että meille jäävät tytöt ovat toinen Dominon sk black variegated tytöistä ja Pulun rex russian blue badger tyttö. Alkaa myös näyttää siltä, että Dominon tyttären nimeksi lukittuu Oreo ja Pulun tyttären nimeksi Käki. 

Tämän viikon lopulla tai ensiviikolla päästään ehkä myös miettimään seuraavia astutuksia. Meidän laumasta seuraavana mammailuvuorossa kun olisi Kajo. Hänen kohdallaan on nyt odotettu että saadaan ekat minit siihen ikään, että seuraavat syntyisivät siinä paikkeilla kun edelliset alkavat lähteä maailmalle. Eli jos kaikki menee hyvin, meille on tulossa kunnon vauvakesä.   

Riipparin ihmettelyä

Lepää rauhassa Torvis

Eilen oli Torviksen 3 vuotissynttärit ja viimeinen päivä. Torvis oli viime viikkoina selvästi vanhentunut, jonka lisäksi hänellä oli epäilty alkava sydämen vajaatoiminta, sillä etenkin nukkuessa hengitys oli alkanut käydä raskaammaksi. Hereillä ollessaan mummo oli kuitenkin virkeä, ja jaksoi touhuilla lauman mukana ja kaivaa tunneleita, joten päätimme tarkkailla tilannetta vielä. Mutta kun sitten huomasimme lisäksi alkavan kaihin ja nisäkasvaimen, päätimme että aika on tullut, etenkin kun mummo oli samaan aikaan muuttunut väsyneemmän oloiseksi. Ei vielä niin, että hän olisi vain kyyhöttänyt jossain, mutta sitä päivää ja hetkeä me emme halunneet jäädä odottamaan, sillä näin monen toisistaan erillisen ongelman kanssa sitä päivää olisi tuskin tarvinnut odottaa kauan. Niinpä Torvis sai siipensä. 

Torvis eli meillä koko elämänsä. Hän syntyi täällä meillä toiselle ensimmäisistä sijoituskääpiörottanaaraistani ensimmäiseen meillä syntyneeseen kääpiörottapoikueeseen. Eli pääsin seuraamaan hänen elämäänsä ihan pienestä nakista loppuun asti. Siitä huolimatta Torvis oli aina vähän sellainen oman tiensä kulkija - sopuisa laumassa ja kiltti ihmisille, mutta aina kumminkin vähän kiinnostuneempi omista jutuistaan kuin nukkumisessa isossa pinossa tai syliin paijattajaksi hakeutumisesta. 

Zaya's Pygmy Marmoset "Torvis"

28.6.2023 - 28.6.2026 

Torviksen lähdettyä meidän kääpiörottalauman kolme vanhinta ovat nyt kolmen sukupolven ketju isoäiti Pihlaja 3v3kk, Pihlajan tytär Suppis 2v8kk ja Suppiksen tytär Tähti 2v. Heistä Pihlaja on kanssa alkanut selvästi mummoontua, vaikkei hänellä olekaan vielä mitään akuuttia hätää. Toivotaan kuitenkin että nuorempi polvi seuraisi elinkaaressaan Pihlajan jalanjäljissä mitä tulee pitkäikäisyyteen.