Päivitystahti laahaa taas vähän jäljessä blogin puolella, joten myös instaa seuraaville nämä ovat vähän vanhoja uutisia. Mutta toissa viikolla reissattiin tosiaan taas Klaukkalaan frettinäyttelyyn, ja viime lauantaina emännöitiin herppipikkujoulut täällä meillä.
WinterShadow -frettinäyttely meni isommitta kommelluksitta. Meillä oli taas mukana koko jengi, ja pitkästä aikaa näyttely oli täynnä. Sen myötä myös näyttelysali täyttyi pitkästä aikaa niin, että aitausten väleistä oli paikoin hankala kulkea. Pidemmän hiljaisen jakson jälkeen se tuntui kuitenkin lähinnä nostalgiselta. Millakin oli taas mukana Helmin kanssa, joten minut saattoi bongata päivän aikana useamman kerran pienen mittiprinsessan kanssa, kun pitihän Helmeä välillä auttaa karkaamaan aitauksestaan, kun hän on maailman söpöin pieni duracell. Meidän oma kirppu Mymski taas oli niin hienona talvipuuhkassaan, että minulta tultiin jopa kysymään, kuka tuo meidän uusi albiino on. Mymski kun oli kaikkea muuta kuin pahnanpohjimmaisen näköinen, mikä näkyi lopulta myös tuloksissa asti: Mymski sijoittui luokkansa toiseksi ja oli näyttelyn paras albiino.
 |
| Näyttelysali meidän tukikohdasta päin kuvattuna |
En kuitenkaan malttanut odottaa palkintojen jakoon asti sen kanssa, että saatiin tyypeille jotain uutta. Riikalla kun oli näyttelyssä pitkästä aikaa myyntipöytä, jossa oli ihanan upottavan näköisiä petejä. Niin pitihän sitä heti hankkia yksi sinivalkoinen talviunelma mummolle. Eikä siinä mennyt sitten kovin kauaa, kun junnutkin saivat tasapuolisuuden vuoksi samanmallisen pedin, vaikkakin heidän petinsä tuli pääkallokuosilla. Ollaan sitten taas astetta valmiimpia, kun Jussi pyysi jo ennakolta, voidaanko viettää ensivuonna koko lokakuu spooktoberia, ja laittaa halloweenkoristeet pitkästä aikaa esille myös kotona.
Meidän viisikosta kaikki neljä junnua pääsivät re-calleihin, mutta tällä kertaa sijoituksia tuli kuitenkin vain meidän blondeille. Mymski voitti aiemmin mainitut luokkakakkosen ja parhaan albiinon. Hattara puolestaan luokkakakkosen ja parhaan angoran. Parhaan angoran ja parhaan albiinon palkintokasseista löytyi muunmuassa maailman suloisimmat käsinommellut frettipehmot. Lystin sisko Maru oli näyttelyn vanhin näätä ja järjestäjän suosikki, ja siinä meinasi tulla taas pieni itku. Olisi ollut niin mahtavaa saada pitää Lystikin yhtä vanhaksi, mutta elämä ei aina mene niin kuin toivoisi. Lysti meni jo vuosia sitten keuhkokuumeeseen.
 |
| Maailman söpöimmät frettipehmot |
Näyttelyn jälkeisenä päivänä kävi sitten se viime postauksessa mainittu Erikan jalkaturma, joka sai ajatukset joksikin aikaa sekaisin. Jalka on kuitenkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan, ja eilen muutin mamman ja muksut takaisin häkkiin, että muksut pääsevät kehittämään motorisia taitojaan kiipeilemällä. Erikakin pystyy jo kiipeilemään jalkansa kanssa varsin sujuvasti.
Samaan aikaan alettiin järjestellä lauantain pikkujouluja. Olen tavallisesti aika kova jouluttaja, mutta nyt eläinten sairasteluiden takia joulufiilis oli ollut vähän hukassa, enkä ollut saanut edes otettua joulukoristeita esille. Hetkeksi aikaa tulikin tunne, että pitikin mennä tämmöistäkin lupaamaan. Päätin kuitenkin siivoilla ja järjestellä ehtimisen ja jaksamisen mukaan, ja sitten ripustaa joulukoristeet loppuviikosta oli kämppä missä kuosissa vain. Joskus kuitenkin fake it till you make it on selvästi hyvä taktiikka, sillä joulukalentereiden ja koristelujen myötä se viime kuussa äidin luona käydessä jo välkähtänyt joulun kipinä löytyi sieltä taas. Ja kun sitten lauantaina leivoin joulutorttuja ja keitin joulupuuroa kuunnellen joululauluja, olin erittäin onnellinen siitä, että pikkujoulut asettivat minulle deadlinen ja saivat tarttumaan joulukoristeisiin.
 |
| Erika tutustuu rottien joulukalenteriin |
Idea pikkujouluihin syntyi yhtenä syyskuisena yönä, kun yhdessä matelija-aiheisessa whatsapp-ryhmässä tuli puheeksi, kuinka ennen oli enemmän myös eläinyhdistysten livetapaamisia, joissa pääsi näkemään muita harrastajia kasvotusten ja juttelemaan ihmisten kanssa ihan livenä. Päädyin sitten kysymään, että kiinnostaisiko porukkaa edelleen sellainen, jos laittaisin pikkujoulut pystyyn Turkuun. Idea sai kannatusta ja eteni toteutukseen asti. Ja ainakin minulla oli ihan mielettömän kivaa, ja lopulta illan viimeinen peli loppui vasta neljän aikaan yöllä. Ennen peleihin siirtymistä oli vietetty useita tunteja katsellen eläimiä, syöden ja jutellen. Itse pikkujouluista minulla ei kyllä ole kuvia, koska tuttuun tapaan unohdin taas koko kuvaamiseen siitä hetkestä alkaen kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Pikkujoulujen jälkeen katse kääntyi kuitenkin jo ensikesään, ja siihen, pitäisi sinne tehdä sitten grillimiitti, joten ehkä koitan muistaa kuvata silloin.
 |
| Joululeipomuksia |
Sunnuntaina sain myös yhden ystävän kylään, ja hän heti saapuessaan ihasteli kuinka jouluista meillä on. Ja vaikka koristeet ovat vain yksi osa joulua, niin ne eivät olleet ainoa, mikä oli jo tuonut joulun myös omaan kotiin. Lauantai oli muutenkin auttanut työntämään huolet taka-alalle ja näkemään myös ne asiat, jotka ovat oikeasti hyvin. Välillä sitä vain tarvitsee muidenkin silmiä nähdäkseen sen, mitä ympärillä on.
 |
| Hetki ennen vieraiden saapumista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti