Vuosi 2022 kohta paketissa

Taas viedään vuoden viimeisiä päiviä. Vuosi sitten totesin, että ei tarvittaisi paljoa, jotta tämä vuosi olisi edellistä parempi. Viime vuonna kun tuli saavutettua paljon, mutta menetimme niin paljon, ettei niistä saavutuksista oikein osannut nauttia. Valitettavasti menetyksistä riitti osansa myös tälle vuodelle, kun jouduimme hautaamaan äidin aviomiehen, Justiinan, Enigman ja Nipsun, sekä pienemmistä ja lyhyempiaikaiseksi jääneistä tuttavuuksista hiiret, natalit ja Kapu-kirjoahvenen. 

Bianca & kumppanit liittyivät tänä vuonna jengiin

Silti siinä missä viime vuonna tätä kirjoittaessa minulla oli jäätävä stressi tulevista työssäoppimispaikoista, kirjoitan tätä nyt valmistuneena ja vakituisen työpaikan saaneena. Alan vaihto on siis saatu tältä erää päätökseensä, ja olen vihdoin oikeasti eläinalalla klinikkaeläinhoitajana. Se tuo luottoa siihen, että saadaan taas rakennettua meidän talouden taloudellista perustaa vähän vankemmaksi, vaikka maailma jatkaisi myllerrystään samaan tapaan kuin viime vuodet. Tänä vuonna pandemialle kun on viimein riittänyt vähemmän palstatilaa, kun ensin alkuvuodesta alkoi Ukrainan sota, jota seurasi energiakriisi. Nämä yhdessä ovat johtaneet hinnannousuihin lähes kaikessa. 

Lauma on pyörinyt mukana myös koulussa ja töissä

Kaikesta tästä huolimatta olemme avanneet ovemme myös lukuisille uusille tyypeille, kuten sokerioraville, useammalle rescue-liskolle, Tuukka-siilille, arosopuleille, tuliskinkille, sukkanauhakäärmeille, kääpiörotille sekä neljälle uudelle fretille Juutakselle, Navalle, Teklalle  ja Hattaralle. Omien uusien ystävien lisäksi meillä majaili myös useamman kuukauden neljä maailman ihaninta hoitofrettiä. Viime vuotisista ja tämän vuotisista menetyksista huolimatta talo ei ole siis suinkaan hiljentynyt. Eikä ensi vuosikaan tule menemään ainakaan täysin ilman uusia tuttavuuksia, sillä toivon että viimeistään helmikuussa pääsen esittelemään teille kääpiörottajengin uuden jäsenen Kuusaman, ja jossain vaiheessa kevättä Simon, joka ei ole siili. Mutta nyt jengiä on taas sen verran paljon, että jos (ja toivottavasti kun) enää ei koettaisi samanlaisia menetyksiä kuin viime ja tänä vuonna, ei meille tule mahtumaan samalla tavalla lisäjengiä kuin tänä vuonna. Eli sen osalta odotetaan vähän rauhallisempaa tulevaa vuotta. 

Yksi iso asia mistä olen onnellinen, on että emme ole menettäneet kissoista ketään emmekä freteistä muita kuin Justiinan. Viime vuoden päivitystä lukiessa kun tuli palattua myös siihen pelkoon, minkä Mintun sairastelu aiheutti. Siitä sairastelusta ei olla kyllä päästy täysin eroon vieläkään, ja voi olla, että sekä Mintulla että Löllöllä voi olla jatkossa loppuelämän kestävä jatkuva lääkitys. Mutta ainakaan toistaiseksi kellään karvakavereista ei ole mitään, minkä takia joutuisi miettimään lopullisempia ratkaisuja. Vaikka toki sekä kissajengin että etenkin frettijengin kanssa tiedostaa, että meillä on nyt useampia vanhenevia tyyppejä, joiden kohdalla tilanteet voivat muuttua nopeasti. 

Frettijengiin on liittynyt ensimmäistä kertaa myös poikia

Harrastustoiminta on ollut yhä aika seis. Frettinäyttelyitä järjestettiin tänä vuonna Suomessa kaksi, joista toiseen osallistuimme. Lemmikki Tampere messuilla kävimme edustamassa oman lauman kanssa, ja Hyvinkään matelijamessuilla leikkimässä turistia. Frettipuolella tapahtumien uudelleen käynnistymistä osaltaan hidastaa rokotteiden saatavuusongelmat, joiden myötä tänä vuonna ei ole ollut yksiäkään joukkorokotuksia. Tällä hetkellä ei ole edes mitään arviota, kauanko saatavuusongelma vielä kestää. Kissapuolella päästiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas miittaamaan muita bloggaajia Tampereelle.

Ensivuonna minulla on suurimpana tavoitteena ottaa iisimmin. Vakiinnuttaa omaa osaamista, uutta työuraa ja nykyistä laumaa. Ja toivottavasti saada myös nykyinen frettijengi vakiintumaan ja pelaamaan paremmin yhteen. 

Läpi vuoden on myös pyritty oppimaan uutta

Ja päästiin olemaan pitkästä aikaa taas vähän sosiaalisia.