Joulukuun eka

Tänä vuonna tässä blogissa ei tule näkymään joulukalenteria. Tähän vuoteen on mahtunut taas niin monenlaista myllerrystä, että koitetaan vain pitää tonttulakista kiinni ja koittaa saada vähän jarrutetuksi jossain välissä ennen aattoa. Onneksi moni tämän kuun tulossa olevista jutuista on pohjimmiltaan positiivinen, vaikka vähän jännittäväkin. 

Juutas ulkoilemassa uima-altaalla

Seuraava isompi jännityksen paikka on maanantaina, kun minulla on näyttö. Mikäli saan päivän aikana näytettyä kaikki osa-alueet ja näyttö menee läpi, saatan valmistua klinikkaeläinhoitajaksi vielä tämän vuoden puolella. Eniten tällä hetkellä ehkä jännittää, että saataisiin päivään vahvistettua vielä jokin röntgenpotilas. Sen jälkeen voinkin siirtyä jännittämään omaa jännittämistäni, ja sitä miten se vaikuttaa suoritukseeni.

Muita ennen joulua olevia juttuja ovat muun muassa yksi Liviasta tuleva opiskelijaryhmä (taidan olla vähän tykästynyt näihin hyvin sivutoimisiin opettajakeikkoihin meillä kotona), yksi teatteriesitys (katsojana, ekaa kertaa miljoonaan vuoteen)  sekä äidin ja Villen mökin tyhjennyksessä auttaminen. Äitini kun päätti nyt leskeksi jäätyään olla jatkamatta heidän yhteisen mökkinsä vuokrasopimusta, ja heillä useamman vuoden ollut vuokramäkki pitää sen myötä käydä tyhjentämässä.

Opuntia ja Lupiini ovat tainneet jo vähän kietoa Jussin pauloihinsa

Eläinten kanssa kaikki on suht ok. Kukaan ei ole kuollut, ja frettienkin välit ovat menneet parempaan suuntaan. Tällähetkellä freteistä eniten turpiinsa ottaa pentu Hattara, mutta nykyään useimmiten mentyään itse tarkoituksella provosoimaan muita silloin kun sillä on tylsää. Hattara on nimittäin huomannut, että esimerkiksi Juutakselta saa lähes varmasti jonkin reaktion, kun siltä käy pöllimässä ruuat suusta.

Mintulla on ollut taas jonkin verran omien karvojensa pois nuolemista ja Rutulla stressipissailua todellisissa ja kuvitteellisissa ruokailutilanteissa (eli jos menee vaikka nostamaan kupit tiskikoneeseen, ja Ruttu luulee saavansa ruokaa mutta ei saa, se saattaa pissata keittiöön. Tai jos se suljetaan syömään vessaan, eikä se pääse heti tarkistamaan, onko muilla jäänyt jämiä, se saattaa syötyään pissata vessaan). Niiden kohdalla pitäisikin varata aikaa Mintun korvien tutkimiseksi (viimeksi sillä oli vastaavaa oireilua vuosi sitten, ja syyksi paljastuivat korvapunkit), ja Rutulle pissatutkimuksiin mahdollisen tulehduksen tms. poissulkemiseksi. Toivon ettei kummankaan kohdalla kyse ole mistään sen vakavammasta, ja etenkään Mintun kohdalla en kyllä edes keksi, mistä se olisi edes voinut saada uutta tartuntaa.  

Meillä oli sunnuntaina käymässä tällainen teinihurmuri <3

Matelijaväestä Hevisaurus on tosiaan myös elossa ja kasvanutkin jo hiukan, eli olemme taas astetta optimistisempia sen suhteen, että tyypistä voisi olla eläjäksi. Se saa silti viettää ainakin vielä jouluun asti karanteenissa. Espanjassa asunut matelijoita harrastava kaverikin kävi moikkaamassa miniä, ja on tyypin ulkonäön perusteella melko vakuuttunut, että tyyppi saattaisi olla alkujaan Espanjasta. Muurigekkojenkin ulkonäössä kun on jonkin verran maantieteellistä vaihtelua. Tuliskinkki Pyro on puolestaan yllättänyt meidät molemmat hengaamalla suhteellisen paljon näkyvillä, ja syömällä välillä jopa pinseteistä. Sen kohdalla kun olimme henkisesti varautuneet tyypin olevan luokkaa lemmikkikolo, sillä osa lajin yksilöistä voi olla hyvin arkoja ja piilottelevia.