Oppia ikä kaikki

Tässä kuussa tuli aloitettua Suomen Lemmikkikanit ry:n webinaareilla, joista ensimmäinen käsitteli kanien neurologisia ongelmia ja toinen kanien yleisimpiä maksasairauksia. Eilen sain sitten käyttööni kaksi settiä Helena Telkänrannan luentotallenteita, joista ensimmäinen käsittelee matelijoiden ja sammakkoeläinten käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa ja toinen jyrsijöiden ja kanien käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa. Tänään ehdin katsoa ensimmäisen osan matelijoita ja sammakkoeläimiä käsittelevästä setistä. Kaikkiaan osia on neljä. Luennoilla käydään läpi, mitä tällä hetkellä tiedetään muunmuassa matelijoiden ja sammakkoeläinten tunteista, ja kuinka aiheeseen liittyvä tutkimus on lisääntynyt vasta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. 

Nämä saa kivasti katsottua yläkerran televiosta sohvalla Ruttu kainalossa

Aihepiiri on yhtäaikaa kiinnostava ja vähän pelottava. Lisääntyvä tieto antaa mahdollisuuksia kyseenalaistaa totuttuja tapoja, ja sitä kautta toimia mahdollisesti fiksummin jatkossa. Kuitenkin samalla se saa aina pohtimaan koko omaa eläinharrastusta. Itse olen aina pyrkinyt hoitamaan lemmikkini parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun miettii mitä se paras mahdollinen oli vaikka 90-luvulla ennen nettiä vanhojen käännöstietotietokirjojen varassa toimiessa, oli se monella mittapuulla erittäin kaukana tämän päivän standardeista. Meilläkin on ollut käytössä niin alle metrisiä kanihäkkejä kaneilla, kuin kanien ruokakupissa ruokakaupan siemenseosta. Nyt taas matelijatutkimuksessa on Telkänrannan mukaan alkanut nousta esille havainto, että moni matelijalaji on itseasiassa huomattavasti aiemmin luultua sosiaalisempi. Tämä kolahti ehkä ajatustasolla pahiten, koska ehdottomasti valtaosa meillä asuvista matelijoista ja sammakkoeläimistä asuu yksin. Ainoat poikkeukset siinä meillä ovat surugekot, sukkanauhakäärmeet ja kiinankellosammakot, koska nykystandardin mukaan useimmat matelijat suositellaan majoitettavaksi yksittäin mahdollisia lisääntymisryhmiä lukuunottamatta. Yhtenä esimerkkilajina oletettua sosiaalisemmista matelijoista nostettiin parta-agama, joita niitäkin meillä on se yksi. Olkootkin että Jesterin hännänpää on ottanut jossain vaiheessa elämää osumaa todennäköisesti sopimattoman kämppiksen toimesta, eli missään tapauksessa niiden yhteismajoittaminen ei ole täysin ongelmatonta ja mutkatonta. 

Jossain vaiheessa kun saa nämä setit kahlattua läpi, tarkoitus olisi lunastaa vielä useampia noista Telkänrannan luentotallenteista, kuten vastaava setti kissojen käyttäytymisestä ja kokemusmaailmasta. Se ei kuitenkaan päässyt hankintalistalle ensimmäiseksi, koska siitä teemasta on ehtinyt lukea muutamia kirjoja, ja muutenkin ehkä koen, että kissojen osalta meillä on asiaan panostettu jo jonkin verran enemmän erilaisten virikkeiden muodossa. Vaikka meidänkin kissat ovat sisäkissoja, koko asunto ulkotarhoineen antaa huomattavasti enemmän tilaa lajityypillisen käytöksen mahdollistamiseen, kuin pikkutyyppien terraariot ja häkit. Sen takia ne mietityttävätkin tällä hetkellä enemmän, miten niin rajallisen tilan saisi valjastettua parhaiten kunkin asukkaan käyttöön. Voi kyllä olla, että luentosarjan jälkeen alkaa taas terraariotetris ja uusi asumusten päivityskierros.

Todennäköisesti en vielä tällä viikolla ehdi kauhean pitkälle luentotalleissa. Huomenna kun on edessä yksi kokous ja viikonloppuna hautajaiset. Mutta pala kerrallaan.