Viimeinen kesälomaviikko

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Enää pari päivää, ja sitten se on ohi. Kesäloma on mennyt taas ihan hujauksessa. Ylihuomenna on sitten edessä uudet haasteet uuden työssäoppimispaikan muodossa, mikä toki jännittää jonkin verran, kun koko paikka ja kaikki ihmiset ovat vielä vieraita. Nyt koitetaan kuitenkin sulkea se vielä pieneksi hetkeksi pois mielestä. Sen verran sitä on kyllä tullut jo pohjustettua, että olen opetellut ajamaan Jussin uutta autoa. Peson moottorinvaihto kun osuu myöskin juuri maanantaihin, ja sille saadaan vara-auto vasta maanantaina aamulla. Eli jotta en joudu opettelemaan uutta autoa ekana työssäoppimispäivänä uudessa paikassa, kun ajatukset voivat olla muutenkin vähän sekaisin, sovittiin että minä otan Jussin auton ja Jussi menee pari päivää laina-autolla.  

Saimme altaan siirtoon avuksi pari kokenutta merivesiharrastajaa. Tai jos tarkkoja ollaan, Koda on kokenut ja Kuura harjoittelija. Mutta työnjohto oli joka tapauksessa enemmän kuin kunnossa.

Tämä viikko aloitettiin maalaushommilla. Jussin meriveriprojekti oli alkanut tökkiä, kun Jussi oli alkanut miettiä, haluaako hän sitä sittenkään takkahuoneeseen, jossa hänellä on tietokone, pelitelkkari ja leffasohva. Että mitä jos altaan valot sittenkin heijastuvat liikaa näytöistä ja allas lotisee liikaa elokuvien taustalla. Yksi vaihtoehtoinen paikka olisi ollut yläkerrassa olohuoneessa, mutta sinne allasta ei ole mitään järkeä perustaa ennen yläkertaan tehtävää lattiaremonttia, jonka ajankohtaa ei olla vielä lyöty lukkoon. Lopulta eri vaihtoehtoja pohdittuaan Jussi päätti kokeilla, miten allas toimisi autotallissa, jonne Jussi muutenkin kaavailee yhtä oleskelutilaa lisää. Sieläkin on kuitenkin sähköt, lattialämmitys ja vesipiste, eli tekniikat ja huolto ovat helposti järjestettävissä. Ja sitten jos esimerkiksi altaan lämpöjen ylläpito osoittautuu autotallissa liian haastavaksi, nopeutetaan yläkerran remonttiaikataulua ja muutetaan allas sinne. Paikassa oli kuitenkin yksi iso haaste, eli se, että autotallin sisäseinien maalaus on kanssa osa sitä pitkää "sitten joskus" -työlistaa. Mutta mikäli paikka osoittautuu toimivaksi merivesialtaalle, sitä ei todellakaan ole järkevää siirtää paikaltaan minkään takia niin kauan kuin tässä asutaan. Eli vähintään se seinä mille allas oli tulossa piti saada maaliin ennen sovittua altaan siirtopäivää. Maalit saatiin haettua viime viikon sunnuntaina ja siirto oli tämän viikon torstaina. Maanantai ja keskiviikko valikoituivat siis maalauspäiviksi, ja koska autotallia ei saatu täysin tyhjennettyä maalausurakan ajaksi, päätimme maalata nyt sen kriittisimmän seinän, ja edetä myöhemmin seinä kerrallaan, niin että tavaroita mahtuu aina siirtämään pois tieltä muille seinustoille. Täälläkin kun on tullut nyt vettä sen verran kiitettävästi, ettei tavaroiden siirtäminen ulos ole vaihtoehto. 

Altaan asennusta
Vaikka kanien nykyisetkin tilat ovat ihan ok, en osaa kuitenkaan ajatella niitä muina kuin väliaikaisina, koska turvallisen sivutarhan pinta-ala on vain muutamia neliöitä. Vaikka leikkimökki on tarhaa isompi, sitä kaipaisi kuitenkin kaneille enemmän tilaa muutenkin kuin valvotusti. Laajennusprojektia on kuitenkin hidastanut budjektikysymykset ja se että olen arponut koko ajan kahden vaiheilla tarhan lopullisen sijainnin suhteen. Toisaalta se mahtuisi helpoiten ja parhaiten sinne missä se on nyt. Toisaalta alapihalla sinne olisi paljon helpompi vetää sähköt, ja se olisi lähempänä kilpikonnien tarhaa ja vesipistettä. Nyt olen kuitenkin alkanut kallistua siihen, että lopullinen tarha tehdä yläpihalle lähelle sen nykyistä sijaintia, ja että siitä tehdään koko käyttämättä jääneen hiekkakentän kokoinen. Aloin maalaushommien lomassa vähän hahmotella sen piirustuksiakin jo, mutta valitettavasti käytännön syistä rakennushommiin päästään aikaintaan ensikeväänä. Vaikka ymmärrän järkisyyt hyvin (kuten varautumisen siihen, mitä ensitalvi tulee pääosin sähkölämmitteisessä talossa maksamaan), en voi silti väittää, että odottamista olisi tehnyt yhtään helpommaksi, kun huomasin että miettimäni verkko olisi ollut juuri tälläviikolla tarjouksessa. Mutta suunnitelma jää hautumaan. 

Ehkä jo ensivuonna tässä seisoo taas astetta upeampi kanitarha

Tämä lisäosa jää varmaan silti myös käyttöön, koska jotenkin uskon, että ruoho tulee aina kasvamaan paremmin tarhan ulkopuolella.

Maalaushommien ja kanitarhasuunnitelmien ohella on pesty taas ihan miljoonasti pyykkiä, kun alkuviikosta tuli taas heitettyä pesuun kaikkien kolmen frettiaitauksen/huoneen tekstiilit. Olkootkin, että en miettisi hetkeäkään, jos nuo hoitotyypit tarvitsisivat uuden kodin, niin noin muuten pyritään ehkä pysymään vakituisen jengin osalta max. kahdessa laumassa ja alle kymmenessä yksilössä. Mutta tämä on juuri se syy, miksi minua ei haittaa välillä joutua vähän mukavuusalueeni reunoille frettisotkujen suhteen. Hoitotyyppien suhteen kuitenkin tietää tilanteen olevan väliaikainen, ja se auttaa taas muistamaan kodinvaihtajailmoja ja pentusuunnitelmia lukiessa missä oma maksimi menee. Sillä jos sitä miettisi pelkällä tunteella, haluaisin suunnilleen ne kaikki. Silti minulla iskee varmasti taas pieni haikeus, kun hoitotyypit joskus lähtevät, vaikka se helpottaakin taas arkea. Eilen tuli myös kaivettua varaston perukoilta esille laumalla aiemmin käytössä olleet kertakäyttöiset pissa-alustat, joita tuli jätettyä jemmaan poikkeustilanteita varten. Niillä saa sitten vähän kevennettyä ensiviikon pyykkikuormaa, kunnes pääsee taas paremmin arkirutiineihin kiinni.

Frettihuone

Tulokkaiden aitaus (jotenkin luotan enemmän siihen, että kaksi poikaa ja yksi kuusivuotias naaras pysyvät hoitojengiä varmemmin Marshallin playpenissä)

Vierailijat saivat edellä mainitusta syystä lainata pleksiaitauksen käyttöönsä.

Pakastimiakin on tullut taas täytettyä talven varalle. Keväiset mahlapussit ovat saaneet omalta pihalta kaverikseen marjoja omiin smoothieihin ja sokrujen mössöihin. Lisäksi pakastimeen on tullut kerättyä erilaisia lehteviä oksia, siltä varalta että ensiviikolla saapuvista kummitussirkoista osa jää vahingossa myös lemmikeiksi. Jussi kyllä ajatteli ne ensisijaisesti ruokaelämiksi, mutta niinhän moni muukin meidän hyönteisistä on alunalkaen tullut. Kaverilta saatiin ostettua kymmenen lihakania pakkaseen freteille, ja niiden mukana saatiin taas iso kasa töpöjä ja muita, mitä on laitettu kuivuriin. Vaikka tiedän, että tuleva elokuu on vielä kesäkuukausi, loman loppuminen, jatkuvat sateet ja viileät pimeät illat tekevät väkisin jo vähän syksyfiilistä, mikä johtaa siihen, että sitä ajatuksissaan jo vähän paketoi kesää pitkän talven varalle. Ensiviikolla on vuorossa kanien heinävaraston täyttö talveksi. Tälläkertaa löysin netistä onneksi kätevän laskukaavan, jolla pystyy vähän paremmin arvioimaan heinän menekkiä. Nyt sitä varataan kummallekin kanille vähän reilu oman painonsa verran viikkoa kohden, jos sillä selvittäisiin ensi kesään. Tänä vuonna paalit pääsivät loppumaan vähän kesken, ja kesä on mennyt sitten pikkupusseilla.  

Marjoja poimiessa saa valitettavan paljon seuraa hyttysistä, joita meidän tontilla riittää turhankin paljon (vaikka sitä kuinka koittaa muistuttaa itselleen, kuinka tärkeä osa luontoa ne ovat)

2 kommenttia:

  1. Voi että olet mahtavan puuhakas tyyppi! Ei voisi parempaa asuinpaikkaa lemmikeillä ollakaan kuin teidän perheenne!

    Varmaan kannattaisi tehdä erillinen eläinpesutupa vaikka tuonne autotalliin? Jos pyykkääminen muuttuisi sillä vähän kivemmaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi alakerrassa oma erillinen kodinhoitohuone kunnon pesutornilla, eli sen puolesta pyykkihuolto käy nykyään paljon kivuttomammin kuin ennen. Kodinhoitohuoneessa on myös riittävästi taso- ja kaappitilaa, ettei homma kaaostu heti, vaikkei kaikkia jaksaisi heti kuivausrummusta tultuaan siirtää suoraan frettihuoneen vaatehuoneeseen.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI