Kesä on kasvinsyöjien ruokinnassa juhla-aikaa, kun piha tarjoaa monipuolisesti terveellistä tuoretta ruokaa. Kaneille ei tarvitse kesällä ostaa muuta ruokaa kuin heinää ja hyvin pieni määrä pellettiä. Kilppareille ei osteta kesällä mitään. Bunkkeriporukasta ulkotuoreita kannetaan vaihtelevissa määrin Jester-parta-agamalle, torakoille, sirkoille, akaattikotiloille, muille hyönteisille ja hiirille. Muutkin, kuten sokerioravat, saavat välillä ihmeteltäväkseen erilaisia kukkia ja oksia.
 |
| Eilisen aamupäivän saalis, johon ajattelin alkuun eilisen osalta lopettaa |
Jotta romahdus kesän notkuvista pitopöydistä ei olisi niin suuri siirryttäessä talvikaudelle, on nyt taas aloitettu kuivauspuuhat. Toki jengi saa talvisin välillä myös ostotuoreita esimerkiksi yrttien muodossa, mutta suurempi osa niiden ruokavaliosta muodostuu erilaisista kuivatuista kasveista, kuten heinästä, lehtineen kuivatuista puidenoksista ja muista kuivatuista pihakasveista, kuten kuivatusta siankärsämöstä. Nyt on ensimmäistä kertaa laitettu kokeeksi kuivumaan myös ohdaketta, kun sitä on tullut joka tapauksessa nypittyä kukkapenkeistä.
 |
| Sitten pääsinkin uudelleen vauhtiin, kun Timokin meni jatkamaan |
Kuivattuja kasveja menisi meillä talven mittaan vaikka kuinka, ja viime kesänä kun kuivaushommat jäivät kesken ja varasto pienemmäksi, itse kuivattuja täydennettiin ostamalla erilaisia kuivattuja yrtti- ja villikasviseoksia esimerkiksi Hoikan Herkulta. Samaan kyllä saatan sortua osittain ensitalvenakin, koska kaikkia kasveja en saa meidän pihalta talvivarastoon ihan niin paljoa kuin tahtoisin. Silti itse kuivaamalla saavuttaa selviä säästöjä, koska kotimaiset pienissä erissä kerätyt ja kuivatut kasvit ovat kohtalaisen hintavia työmääränsä ja kauden lyhyyden takia. Toki itse kuivaamisen kynnystä laskee itselläni selvästi myös se, että nykyään meiltä löytyy varasto, johon noita saa helposti nipuissa kuivumaan, ja jossa ne mahtuvat olemaan koko talven, kunnes tulevat käytetyksi.
 |
| Parasta hoitoa hyttysenpistoihin |
Haluaisin myös väittää, että kuivattujen oksanippujen eli kerppujen teko on myös ihan kivaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, tänä vuonna meidän pihalla on ihan liikaa hyttysiä, jotta voisin sanoa oikeasti nauttivani puuhasta. Etenkin kun hyttyset tuntuvat rakastavan juuri niitä samoja varjoisia tiheään kasvavia pöpelikköjä, joista oksia haen. Vaikka olen kuinka koittanut napsia samalla allergialääkkeitä ja suojautua vaatteilla sen, minkä helteessä pystyy, homman olisi halunnut jättää jo monesti kesken. Ilman pihalla olevaa uima-allasta se olisikin saattanut jäädä eilen kesken, koska ainoa mikä sai jatkamaan vikat niput loppuun mustanaan inisen parven keskellä oli ajatus, että sitten saa rynniä altaaseen viilentämään ihoa ja kutisevia paukamia viileään veteen. Saatuani vikan nipun roikkumaan oli jo hyvin lähellä, että en rynnännyt altaaseen suoraan vaatteineni päivineni.
 |
| Kesällä eväät saa suoraan tuoreena eteen |
Toki hommassa on ollut toinenkin motivaattori, eli Jussin piha-allasprojekti, jossa Timo on nyt auttamassa. Kun Timokin käytti eilen paljon aikaa kaivaessaan kuoppaa suorassa auringonpaisteessa kovaan savimaahan, ei itsekään kehdannut lykätä omia projektejaan vedoten siihen, että on liian kuuma ja liikaa hyttysiä. Etenkin kun se mistä voin sanoa rehellisesti nauttivani on se tunne, kun kerppunippujen jono orrella hiljalleen kasvaa ja tietää, että kaneille ja kilppareille on taas reilusti niin lähellä kasvanutta ruokaa kuin vain mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti