Näätädaddy

Vaikka Jussi aina vähän jännittää uusia frettejä, on hän pohjimmiltaan ihan näätädaddy sekä omille tyypeille että pidempiaikaisille hoidokeille. Tammikuussa hän oli ollut kovin huolissaan, kun nykyinen hoitonelikko tuli meille ensimmäistä kertaa, että mitäköhän hoitojaksosta oikein tulee. Olihan laumassa paitsi isoprosenttinen hybridi, etenkin nuorempana miehiä rystysiin nappaillut vähän epävarma frettineiti ja lisäksi pari urosta. Tällä kertaa kun lauma palasi, Jussia jännitti lähinnä, muistavatko tyypit häntä vielä. Ilo olikin suuri, kun jopa tuo vähän epävarmempi neiti juoksi tänään aamulla suoraan pussailemaan Jussin nilkkoja ja jatkoi siitä sitten jääkapille kysymään aamunannaa. 

Pienestä olkkarin uudelleen järjestelystä huolimatta nelikko on myös löytänyt vanhat lempipesänsä, vaikkakin olkkarissa olevat uudet fretit aiheuttavat vähän ihmetystä. Kissatkin sen sijaan muistetaan selvästi yhä, sillä ne lähinnä sivuutetaan, siinä missä tammikuussa piti vetää ensimmäiset päivät selkä kyyryssä ja häntä pulloharjana, että oltiin varmasti vähintään yhtä isoa petoa kissojen kanssa. Kaikenkaikkiaan siis tuntuu, että hoidokkien kanssa homma jatkuu siitä, mihin niiden maaliskuussa jäätiin. 

Lainalasten tahnatuokio

Tulokkaista Juutasta ja Teklaa ei oikeastaan missään kohtaa laskettu täysin uusiksi freteiksi, sillä olihan tyypit tavattu jo useampaan kertaan ja niiden elämää seurattu pennusta asti. Silti muutto oli niille alkuun vähän jännä paikka, ja Juutaksella se ilmeni alkuun pienenä näykkimisenä, kun hän ei oikein heti keksinyt, miten paremminkaan hakisi kontaktia. Aika äkkiä se kuitenkin jäi, ja Juutas huomasi että pusut ja jalkoihin kellahdus toimivat täälläkin huomattavasti näykkimistä paremmin. Tekla taas onnistui yllättämään etenkin Jussin sillä, kuinka ihmisläheinen hän on, vaikka häntä ei voikaan luottaa naaman lähelle. Nava taas on elänyt viimeiset neljä vuotta lähes pelkästään ihmisten seurassa, joten hänen ei ollut vaikea voittaa Jussia puolelleen. Aikuiset fretit kun tuntuvat muutenkin olevan Jussille selvästi pentuja helpompia. Tulokasjengistäkin on sen myötä tullut aika äkkiä myös iskän muruja.

Pentujen suhteen meillä on ollut aina diilinä, että hommaan pentupakettiin lisäksi jotain kivoja laastareita ja uuden cokis-lasin (ei sillä, etteikö Jussia olisi ekojen kanssa harmittanut, kun pari lasia keikkasi leikin tiimellyksessä sohvapöydältä alas ja hajosi, ja silloin Jussilla oli vielä täysi sarja laseja yhdeltä vuodelta). Nyt Hattaran tuloa odotellessa laastarit ovat vielä hankkimatta, mutta cokis-laseja saatiin eilen Emeliinan mukana jo kolme, eli se puoli on hoidossa (nykyään meillä on hyyyvin iso ja sekalainen setti cokislaseja, mikä mätsää hyvin tähän laumaan). Vaikka tiedän, että pentujen kanssa Jussi on hitaammin lämpiävää sorttia, en ole silti yhtään huolissani. Kasvoihan Mitellastakin täysin isin tyttö, vaikka se pääsee samalla myös Jussin pahimpien eläinpuremien top3-listalle aiheutettuaan pentuna Jussille lievän hermovaurion sormeen (hermo kuitenkin kasvoi takaisin, ja sormen toiminta palautui normaaliksi. Mutta silloin Jussi oli hetkellisesti sitä mieltä, että meidän frettikiintiö voisi olla pysyvästi täysi).

Kissakahvilassa elokuussa 2018

Vielä näätädaddyä enemmän Jussi identifioi itsensä kuitenkin kissadaddyksi, mikä tuskin tulee yllärinä kenellekään, joka on nähnyt Jussin kissojen kanssa. Etenkin Purnauskiksen kissabloggaajamiitissä vuosi ennen Ainon tuloa aika moni ennusti, että tuskin se kissaton elämä meillä kauaa jatkuu. Ja nyt niitä on sitten viisi.