Kuukausi vaihtui ja on tullut vastausten aika. Onnistuin sähläämään jotain fontin värien kanssa, katsotaan saako Jussi ne vielä fiksattua, vai pysyykö postaus paikoin jouluisen punaisena ;)


Tuo seuraava postaus tätä vähän valottaakin haisunäätien osalta, mutta miten onnistuu tuollaiset laumojen yhdistelyt? Aiempien postausten perusteella voi siis frettitalouteen tuoda hoitolaisia, mutta millaiset reviirihommat niillä on, ettei tule tappeluita? Vai ovatko fretit niin sosiaalisia etteivät rähise, vai niin välinpitämättömiä muista, etteivät viitsi rähistä (vai jotain muuta)?

Esteri moikkaamassa hoitofrettejä

Etenkin frettien kohdalla laumojen yhdistelyt ovat hyvin pitkälle kiinni siitä, keitä ollaan
yhdistämässä. Eli henkilökemiat ratkaisevat paljon, ja freteissä on hyvin isoja eroja siinä, kuinka hyvin tai nopeasti ne tulevat muiden nääppien kanssa juttuun. Meillä Esteri on freteistä se sosiaalisempi ja se voi leikkiä muiden frettien kanssa jopa meillä kotona, eli omalla reviirillään. Se myös selvästi hakeutuu muiden frettien seuraan esimerkiksi miiteissä ja muissa. Snurre taas pelkää vieraita frettejä. Ei enää niin hysteerisesti kuin aluksi, jolloin se saattoi pissata alleen, jos toinen fretti tuli edes lähelle, mutta ei se niistä siltikään vielä pidä. Esterillekin se lämpeni kunnolla vasta kuukausien kuluttua ensikohtaamisesta. Sitä on sitten koitettu siedättää niihin noissa tapaamisissa ja muissa, mutta kyllä se edelleen viihtyy niissä parhaiten jonkun sylissä tai hupussa nukkumassa kaukana ahdistavista freteistä. Haisunäädät ovat yllättäen Snurrelle se neutraalimpi vaihtoehto: Snurre ei hakeudu niiden seuraan ollenkaan, mutta ei myöskään tunnu samalla tavalla pelkäävän niitä. Ne eivät vain kiinnosta. 

Hoitoeläimet ovatkin meillä aina eristettynä omasta laumasta silloin kun kukaan ei ole vahtimassa, joko portin takana keittiössä tai playpenissä olohuoneessa. Sillä vaikka Esteri meneekin aika sovussa vieraidenkin frettien kanssa, niin se ei vielä takaa, etteikö sitä vääntöä voisi tulla joissain tilanteissa, kun kyse on kuitenkin toisilleen vieraista eläimistä. Esimerkiksi viimeksi käydessään Ahti sai päähänsä, että Esteri on naaras, ja koitti alkaa raahata sitä niskasta putkeen seuralaisekseen - mistä Esteri ei taas ollut ihan otettu. Ja Snurrelle olisi varmasti vielä turhan kova paikka, jos toiset fretit pääsisivät koko ajan lähestymään, kun sille jo aitauksessa olevat vieraat fretit ovat vielä stressaava kokemus.

Eli vaikka useimmat fretit ovat sen verran sosiaalisia, että ne tulevat hyvin toimeen ainakin neutraalilla alueilla muiden frettien kanssa (kuten miitit, eläinkauppapäivät, messut), niin omalla reviirillä toimivan hierarkian muodostumiseen voi mennä kuukausia. Ja sitten on joitain tapauksia, joissa jotkin fretit eivät vain ikinä opi sietämään toisiaan, vaikka molemmille muut fretit olisivatkin ihan ok.

Ja sitten käärmeisiin liittyen. Näätäeläimet eivät ilmeisesti ota käärmeitä kovin suurena uhkana, jos käärme on terraariossa? Tiedätkö eivätkö ne hoksaa, että siellä on käärme, vai tietävätkö, ettei siitä ole vaaraa, kun on lasi välissä? 

Mini uteliaana

Ainakaan nämä meidän otukset eivät tunnu noteeraavan mitään elämää lasin takana, oli kyseessä sitten saalistettava tai saalistaja. En sitten tiedä, johtuuko se siitä, että näillä olisi jotenkin normaalia heikompi saalistusvietti, vai eristääkö välissä oleva lasi sitten toisen otuksen niin täysin. Mutta näille terrat tuntuvat olevan enemmän uusi kiipeilyteline, silloin jos terrojen lähelle pääsee kiipeämään. Hiiri/käärme/ötökkä voi rauhassa tulla ihan etulasille asti, ilman että nämä reagoivat mitenkään.

Fretit eivät kyllä yleisesti ottaen pidä montaakaan asiaa suurena uhkana, vaan keskivertofretti on omasta mielestään maailman suurin peto. Siksi ei haittaa, vaikka viereen tulisi vaikka iso koira, sillä mitäpä se fretille mahtaisi.

Entäs sitten jos joku käärme karkaisi? 

Nykyisten käärmeiden kanssa käärmeillä olisi isompi riski joutua noiden nääppien raatelemaksi. Nuo käärmeet kun ovat kaikki melko pieniä, myrkyttömiä ja tottuneita kuolleeseen ruokaan. Yksi noista käärmeistä menee pakoon jopa hiirtä, jos sitä erehtyy liikuttamaan ruokintapinseteissä. Eli etenkin Esteri ja Mihail olisivat kyllä isompi riskitekijä käärmeille, kuin käärme niille. Snurre on vähän siinä rajalla, kumpi siinä ensin tajuaisi olevansa saalistaja, vai tajuaisiko kumpikaan. 

Sitten kun Jussille tuleva myrkky kotiutuu tai jos taloon tulee joskus isompi kuristajakäärme, niin tilanne voi kääntyä osittain ympäri. Sillä vaikka tuo myrkkykäärme on nykyisiäkin otuksia pienempi, niin sillä voisi olla mahdollisuuksia noita vastaan, mikäli se ehtisi saada ensimmäisen iskun ja myrkky toimisi kuten pitää (osa myrkkykäärmeiden puremistakin on kuivia, eli myrkkyä ei erity). Tämän kohdalla terraarioon tulee kuitenkin Exoterran oman lukituksen lisäksi vielä toinen lukko, eikä käärmettä ikinä tulla käsittelemään samassa tilassa, jossa fretit ovat irti. Eli kaikki riskit pyritään kyllä minimoimaan.

Kommelluksia?

Monelle tapahtumahetkellä ikävällekin asialle on tullut naureskeltua jälkeenpäin. Kuten karkkipussiepisodille tai "rauhalliselle kotijuhannukselle", joka meni lopulta siihen, että ensin päivystettiin vuorokausi tuleeko Esterille suolitukosta neidin syömästä muovidinosauruksesta ja seuraava päivä syötettiin Miikkikselle lääkehiiltä ja etsittiin metsästä sinertävää nakkia - joka osoittautui onneksi myrkytetyn sijaan homeiseksi. Mutta kai sitä eläinten kanssa on joskus vain opittava etsimään jotain huumoria joka asiasta, että niitä jaksaa ;)
 
Mutta saa noille onneksi nauraa välillä ihan suoraankin, kuten joskus kun Miikkis päättää uhitella kunnolla. Kerrankin poikaa harmitti lenkillä todenteolla, kun Jussi piti liian lyhyttä hihnaa, ja poika päätti sitten protestoida tömäyttämällä etutassut maahan ja näyttämällä häntää. Oikein dramaattisen vaikutuksen aikaansaamiseksi Mihailin piti toki ensin ottaa vauhtia - sillä lopputulemalla, että etutassujen maahan tömäyttämistä seurasikin hieno kuperkeikka, kun peppu ei siitä vauhdista enää pysähtynytkään. Silloin haisunäätää kyllä nolotti, ja uhittelut jäivät hetkeksi siihen.

Tämän pentu olisi vähän tilauksessa...

Minkä eläimen haluaisit seuraavaksi?

Seuraavana haaveissa olisi pieni mustasoopeli frettityttö. Vähemmän vakavissaan sitä on miettinyt
myös haisunäätätyttöä tai arovaraania, mutta niissä voivat tulla käytännön asiat vastaan. Vähän sitä kyllä jännittää tuoda tähän mitään lisää, kun nykyinen lauma toimii nyt niin hyvin. Mutta frettien kohdallakin olen kokenut sen lajitoverien niin isoksi elämänlaadun parantajaksi, että en halua en halua kummankaan nykyisistä tytöistä jäävän ilman omaa putputuskaveria sitten kun toisesti aika jättää (mikä tapahtuu toivottavasti kuitenkin vasta vuosien päästä <3).


Paljon mihail painaa? (:D)

Mihail painoi viime punnituksessa viisi kiloa. Ja kyllä, siinä on pojan mittoihin nähden jonkin verran liikaa ;D


Oletko saanut uusia kavereita frettien kautta?

Olen kyllä.  Kyllä se sosiaalinen puoli on harrastuksissa ehdottomasti se yksi mikä vetää aina mukaan näyttelyihin ja muihin. On se sen verran ihanaa, kun löytää ihmisiä, joiden kanssa voi höpöttää fretinkakoista, implanteista, hajuista ja puremista ilman että tarvitsee kertaakaan selittää, miksi ei silti kadu valintaansa yhtään <3 Muut kun ihmettelevät tätä lajivalintaa jo siinä kohtaa, kun nämä viipottavat pitkin kämppää tutkien kaikki tasot ja hyllyt villisti putputtaen, kun nämä ovat muka liian vilkkaita. Ja vaikka ensimmäiset fretit tulivat itselle vasta kesällä, kyllä sitä on jo monia fretti-ihmisiä, joiden näkemistä odottaa aina innolla :) Tiiu kyllä viimeksi risteilyllä muistutti, että minä kyllä hakeuduin Turun frettiporukoihin Mihailin kanssa jo vuosi ennen kuin tytöt meille edes tulivat ;D


Miten frettinäyttelyissä toimitaan?

Näytteilleasettajan kannalta näyttelyt ovat hyvin pitkälti odottelua - minkä voi hyödyntää tutustumalla muihin nääppäilijöihin. 
 

KesäPiknikin näyttelyssä katoksestakaan ei aina ole haittaa

Näyttelyyn ilmoittautuneet saavat ennen näyttelyä sähköpostiinsa infokirjeen, jossa selviää tarkempia tietoja näyttelystä, kuten aikataulua, ajo-ohjeita yms. Infokirjeessä ilmoitettuun aikaan saavutaan sitten näyttelypaikalle. Ensin näyttelypaikalle tullessa ilmoitetaan eläimet saapuneeksi ilmoittaumisia vastaanottavalle henkilölle ja esitetään hänelle myös rokotustodistukset. Häneltä saadaan näyttelyluettelo ja numerolaput. Kun ilmoittautuminen on hoidettu, käydään pystyttämässä omille nääpille playpen näyttelysaliin ja katsotaan missä vaiheessa omat tulevat arvosteluun. Tähän vaikuttaa paljon se monessako luokassa omat eläimet ovat ja miten luokat on jaettu tuomarien kesken. 

Omien arvosteluvuoroa odotellessa voi ostella arpoja, sosialisoida ja puunata omia nääppiä, jos kokee tarvetta esimerkiksi viime hetken korvaputsailuille tms. Oman nääpän arvosteluvuoron lähetessä se laitetaan boksiin ja boksin päälle numerolappu, jonka jälkeen boksi toimitetaan niille varatulle paikalle, josta toimihenkilöt toimittavat sen sen tuomaroitavaksi - ja johon ne palauttavat sen arvostelun jälkeen. Sen jälkeen nääpän voi laskea takaisin aitaukseensa. Kun kaikki omat fretit ovat käyneet tuomarilla, voi keskittyä odottelemaan palkintojen jakoa. Luokkien tultua loppuun tuomari voi kyllä pyytää osia eläimiä vielä uudelleen eteen re-calleihin - mikäli oma eläin pyydetään näihin, sillä on yleensä hyvät mahdollisuudet myös sijoittua. Mikäli kutsu näihin käy, viedään eläin niihin taas kuljetuskopassa, jonka päälle on kiinnitetty kyseisen eläimen numerolappu, eli samoin kuin eläimen mennessä arvosteluun. 

Playpeniin mahtuu hyvin myös omistaja nääpälle riippariksi

Palkintojen jaon yhteydessä on frettinäyttelyissä tapana ottaa myös palkintokuvia, joissa omistaja poseeraa frettinsä ja palkintokassin kanssa. Eli mikäli oman fretin nimi huudetaan palkintojen jaossa, otetaan fretti mukaan palkintoa hakemaan. Palkintojen jaon jälkeen näytteilleasettajille jaetaan myös eläintenarvostelukaavakkeet. Tämän jälkeen näyttelyä lähdetään purkamaan - ainakin jos tiedossa ei ole iltabileitä. Joissain näyttelyissä kun voi olla yöpymismahdollisuus vielä näyttelyn jälkeenkin, jolloin aitaukset voivat toki jäädä vielä pystyyn, jos on itsekin osallistumassa.  

Joissain frettinäyttelyissä on oheisohjelmana myös erilaisia leikkimielisiä kisoja, joista tiedotetaan esimerkiksi näyttelyn facebook-kutsussa. Tällaisia voi olla esimerkiksi kaunein aitaus -kilpailut tai näyttelyn teemaan sopivat kilpailut. Esimerkiksi seuraavassa näyttelyssä on luvassa muunmuassa Oscar-näätä kisaa, jossa palkinnon nappaa se fretti, jonka omistaja saa seisomaan pisimpään kahdella tassulla.

Lauantain eläimellisyyksiä

Tänään on oltu taas kunnolla menossa, eläinten kanssa ja ilman (tai oikeastaan enemmän ja

Näätäpäiväasuun kuuluu luonnollisesti näätä

vähemmän eloisten eläinten kanssa). Ensin käytiin lyhyen kaavan mukaan näätäpäiväilemässä Raision Mustissa ja Mirrissä, ja sitten haettiin kotiin Somerolta meidän kesäsika Vihtori (josta puolikas meni kaverille). Sen jälkeen onkin sitten pidetty Jussin kanssa pussitustalkoita, että on saatu valtaosa lihoista pakastimen hoiteisiin. Nyt on jäljellä enää Grande finale, eli kinkun laittaminen suolaukseen. Vähän on tässä prosessin kuluessa talouden pienempiä lihansyöjiä harmittanut, että meillä ne eivät saa juurikaan punaista lihaa.

Näätäpäivään päästiin aamulla lähtemään pienen mutkan kautta, kun Jussi kuuli vasta näätäpäivään

Eno ja enon kulta

lupauduttuaan että Skanssin Faunattaressa olisi ollut matelijapäivä. Matelijapäivää startattiin kuitenkin jo yhdeltätoista, niin ehti sielä sentään poiketa ennenkuin oltiin lupauduttu olemassa nääppien kanssa edustamassa. Pääsi Jussi sitten edes moikkaamaan Tinon Blondi-tiikeripythonin ja muut tutut, vaikkei vielä päässytkään omiensa kanssa esille. Ja pakko myöntää, että kyllä itsekin aina mielellään Blondia katselee, ja totuttelee siihen ajatukseen, että meilläkin ehkä vielä joskus joku tuollainen isompi käärme on. Hämähäkkipäivän päivämäärään Jussi pääsee sitten taas itse vaikuttamaan, kun Emilia pyysi Jussia seurakseen sellaista pitämään tuonne Skanssin liikkeeseen.

Tänään kuitenkin vielä nääppäiltiin. Paikanpäällä Mustissa ja Mirrissä laitettiin taas totutusti aitaus pystyyn ja sisustukset aitaukseen. Liikkeessä vähän ihmeteltiin, kun meillä oli kaikki omasta takaa mukana ja valmiina, mutta jotenkin näihin on päässyt muotoutumaan jo pieni rutiini ;) Tänään päivä oli mukavasti vähän rauhallisempi, mutta mukaan mahtui kyllä taas ihmisiä laidasta laitaan: niitä jotka olivat jo pidempään odottaneet haisunäätien näkemistä, ja ihmisiä, jotka törmäsivät meihin sattumalta tultuaan rutiiniostoksilleen. Niitä, joita lajit kiinnosti todenteolla, ja jotka kyselivät tarkempia tietoja siitä, mitä niiden majoittaminen vaatisi ja ulkoaitauksen vaatimuksista. Sekä niitä, jotka törmäsivät lajeihin ensikertaa ja kyselivät uteliaana peruskysymyksiä. Jokainen nääpistä keräsi taas omat faninsa: Snurre
ketteryydellään ja näätäpusuillaan, Esteri ja Mihail rauhallisuudellaan ja Mörkö pentumaisella touhottamisellaan. Möröstä moni meidät aiemmin bongannut myös kyseli, että onko tämä uusi juniori pysyvä vahvistus meidän laumassa. Omaksi harmikseni (ja Mihailin, Jussin, Snurren ja Esterin helpotukseksi ;)) jouduin myöntämään pojan olevan vain hoidossa ja palaavan reilun viikon päästä omaan kotiinsa. Minut kun tuo merkkaileva ja uhitteleva teinipallo on saanut hurmattua varsin lahjakkaasti, mutta Jussi odottaa jo sitä päivää, kun kotona selviää taas ilman sisäkenkiä.

lainalapsi Mörkö

Väsyneet pienemmät edustajat

Mustissa ja Mirrissä päästiin samalla tekemään vähän ostoksia. Snurrelle ja Esterille jauhetut lihat eivät ole kauheasti maistuneet, mutta Mörköllä oli eväänä niin hyviä lihakuutioita, että ne piti ihan pölliä. Niinpä noita Maukas-merkkisiä kuutioita piti hankkia sitten evääksi koko laumalle. Ne ovat vähän hintavampia mitä meillä aiemmin olleet annospullat, mutta jos maistuvuuskin on moninkertainen, niin se on pieni paha. Snurrellakin oli syödessä ihan sama ilme kuin lohitahnaa litkiessä <3 Saatiin myös tilattua toimitusmyyntinä pyörät viime viikolla kotiutuneeseen isompaan kantoboksiin. Minä en vihjaa, että Mihail olisi alkanut painaa, mutta pidemmillä matkoilla sitä on vain alkanut kaipaamaan perässä vedettävää boksia kannettavan sijaan... ;)

Possut odottamassa paloittelua

Näätäpäivän jälkeen lauma käytiin kotiuttamassa kämpille ja käännettiin auton nokka kohti Someroa. Tänään oli Vaahteramäen aittapossujen ensimmäinen teurastuspäivä, ja tässä ensimmäisessä erässä meni sitten Vihtorikin. Itsestä kun ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa vegaania, niin sitä koettaa etsiä  toimivia väyliä, joiden kautta saisi hankittua eettisempää lihaa pakastimen täytteeksi. Tehotuotantoa kun sitä ei kuitenkaan mielellään tukisi, vaikka se kiusallisen edullista, helppoa ja kätevää monesti onkin. Menomatkalla kohti Someroa itseä hieman harmitti, kun emme suunnitelmista huolimatta ehtineet käydä Vihtoria kesällä katsomassa. Jussi oli asiasta sen sijaan hyvin tyytyväinen, sillä häntä vähän jännitti, olisiko hänestä ollut possua syömään, jos sitä olisi tullut elävänä tavattua ja rapsuteltua. Näiden possujen kohdalla jokaisella possulla kun on oma omistajansa tilalle tulostaan asti, ja omaansa saisi käydä katsomassa niin usein kuin haluaisi. Ja se oma possu on sitten se, joka sieltä näin syystalvella haetaan. Possujen omistajien alkutuottajastatus mahdollistaa myös possujen tilateurastuksen ja possujen paloittelun tilalla. Ei tarvitse sitten miettiä, miten teuraskuljetukset on hoidettu, tai millainen paikka vieras teurastamo on possulle ollut. Niin on jäänyt sitten ainakin osa stressistä possulta pois. Vielä kun löytyisi jokin eläinten rehuja valmistava kotimainen taho, joka pystyisi samanlaiseen palveluun. Siipikarjallakaan olot kun eivät yleensä ole kovin kehuttavat. Eläintenruokien kohdalla pitää kuitenkin toistaiseksi mennä sen mukaan, mistä saa noille maistuvimmat pöperöt. Paitsi hiiriä sentään saa joskus tunnetuista oloista tutulta :)

Loppuilta (ja alkuyö) menikin sitten lihoja pussittaessa ja laitettaessa suolautumaan. Ensimmäisessä oli mukana kolme hyvin avuliasta nääppää, kun Mihail, Mörkö ja Esteri olisivat mielellään halunneet possusta osansa. Ne kun eivät ole yhtään niin tarkkoja sen suhteen, että linnut ja pienriista kuten jyrsijät olisivat niille parempaa ravintoa. Vaikka kyllä siitä possusta pienet maistiaissiivut liikenivät avustustajatiimillekin ennenkuin pakastin nieli loput. Ja jäi sinne pakastimeen ihan hyvin tilaakin, niin että saa tilattua nääpillekin jossain kohtaa vähän isomman erän raakaruokia talvivarastoksi.

Lihasaalis valmiina pakastettaviksi

 

Lumileikkejä

Viikonloppuna olimme äidin luona Tampereella, ja sielä tytöt pääsivät tutustumaan lumeen. En tiedä, oliko tämä ensimmäinen kerta tyttöjen elämässä vai vain ensimmäinen kerta meillä ollessa, mutta lumi ihmetytti tyttöjä yhtä kaikki. Jussi koetti kuvata Esteristä vähän videotakin taluttelun lomassa, itselläni koko huomio meni vahtiessa ettei meidän vauhtimato sotkeudu pusikoihin vipeltäessään ;) Tavallaan kyllä huvittavaa, kuinka märät lehdet olivat ihan yök, mutta lumeen voidaan sukellella pää edellä.

Esittelyssä Jussin eläintarha, osa 1/4: sammakot

Jussin kotoa löytyy tällähetkellä noin kolmekymmenpäinen eläinlauma, joten päätin jakaa esittelyn neljään osaan niin ettei mistään osasta tule useamman kilometrin mittaista ;) Ensimmäisessä osassa esitellään Jussin sammakot, toisessa hämähäkit, kolmannessa käärmeet ja neljännessä loput. Toistaiseksi Jussin ja miun otukset majailevat vielä suurimman osan ajasta eri osoitteissa, mutta ehkä vielä joku päivä saadaan nämä eläintarhat yhdistettyäkin. Tähän mennessä miun otuksisst Jussin luona on eniten vieraillut Miikkis, mutta kyllä kumpikin tytöistäkin on täällä joitain kertoja poikennut.

Sammakoita Jussin luona majailee kolme: sininuolimyrkkysammakot Ukko ja Akka, sekä koristesarvisammakko Jäte-Joonas.


Ukko ja Akka
laji: sinimyrkkysammakko (Dendrobates tinctorius azureus)
s. Ukko 2010, Akka 2011
kasv. Ukko: Bengt Olsson, Akka: Biro Jozsef

Ukko ja Akka muuttivat Jussille tämän vuoden huhtikuussa Helsingistä PetExpo messuilta. Jussi oli käynyt jo viime vuoden syksyllä lemmikkimessuilla kyselemässä eri lajeista ja niiden hoidosta ja ottanut itselleen testikärpäset. Nuolimyrkkyjen hoidossa ehdottomasti vaikeinta (terraarion rakentamisen ohella) on banaanikärpästen viljeleminen, joten yleinen  suositus on kokeilla sitä useampi kuukausi ennen sammakoiden hankintaa. Mikäli selviää banaanikärpästen kanssa, sammakoiden kanssa tuskin tulee ongelmia. Kevään messuihin mennessä Jussi oli kuitenkin ajanut alas kärpäsviljelmänsä, sillä hän oli päättänyt vielä lykätä nuolimyrkkyjen hankintaa. Se kuitenkin kaatui siinä vaiheessa, kun Andreaksella oli pari myynnissä, ja minä yhdessä parin muun kanssa sorruin ehkä pieneen yllyttämiseen. Niinpä Jussille lähti messutuliaisiksi Ukko ja Akka, jotka saivat kotona väliaikaisterraariokseen 30 senttisen Exoterraarion Jussin lähtiessä rakentamaan niille vakituista asumusta.

Ukon ja Akan vakituinen asumus rakennettiin Exoterraarion 45*45*60cm terraarioon ja siitä on nyt käytössä versio kaksi. Ensimmäisessä versiossa valepohja oli täytetty lecasoralla, joka tukki pumpun, joten se kaivettiin ylös ja vaihdettiin karkeaan akvaarioissa käytettävään suodatinlevyyn. Nykyisessä kokoonpanossa terraariossa on pohjimmaisena tuota
suodatinlevyä, joka auttaa muodostamaan riittävän vesitilan vesiputouksen pumpulle. Suodatinlevyn päällä on turvetta, johon on istutettu terraarion kasvit. Allasosassa pohjalla ovat liuskekivet. Elävien kasvien ohella terraariossa on korkkikaarnaa ja kookospähkinänkuori tarjoamassa sopivia piilopaikkoja. Pumpun ohella terraariotekniikkana on kaksi valaisinta, jotka huolehtivat kasvien riittävästä valonsaannista. Ajastimet huolehtivat valojen sytyttämisestä ja sammuttamisesta. Jussin asunto on sen verran lämmin, että terraariossa on usein enemmän ongelmaa liiasta lämpiämisestä kuin liiasta viileydestä, eli erillisiä lämmityslaitteita ei löydy.

Elävät kasvit, vesiputous ja terraarioon lisätyt hyppyhäntäiset ja siirat huolehtivat yhdessä olosuhteiden pysymisestä optimina sammakoille. Vesiputous ja elävät kasvit pitävät yllä riittävän korkeaa ilmankosteutta terraariossa. Hyppyhäntäiset ja siirat hajottavat terraarioon kertyvää eloperäistä jätettä niin että kasvien on helppo käyttää se hyödykseen. Kasvit myös puhdistavat juurillaan altaassa kiertävää vettä. Niinpä terraarion hoitotoimenpiteet ovat varsin vähäiset: omistajan vastuulle jää lisätä välillä lisää vettä altaaseen terraariosta haihtuneen tilalle, sekä karsia kasveja sitä mukaan kun ne uhkaavat täyttää koko terraarion.

Ruokavalio nuolimyrkyillä on yhtäaikaa sekä helppo, että hankala: ne
syövät banaanikärpäsiä, joita lisätään terraarioon joitain kertoja viikossa. Ruokakasvatuksessa käytetään erilaisia siivettömiä ja kiharasiipisiä mutaatioita, jotka eivät pysty lentämään tavallisten banaanikärpästen tapaan. Banaanikärpästen lisäksi nuolimyrkkysammakot eivät tarvitse muuta ruokaa, mutta kärpäsiä pitää olla saatavilla kyllin usein ja niiden pitää olla eläviä. Osa nuolimyrkyistä voi syödä myös siiroja ja papupiilokkaita, etenkin silloin, jos muuta ruokasa ei ole saatavilla. Kärpästenkasvatus onkin yksi monia nuolimyrkkyharrastajia yhdistävä puheenaihe, ja jokaisella on vähän omat niksinsä hyvistä kasvatusalustuista ja sopivasta välistä viljelmien uusimiselle. Uuden harrastajan on myös aina syytä varmistaa, mistä saa hätätilanteessa uudet kärpäset kuolleiden tilalle. Tämä on myös se, mihin oma nuolimyrkkyharrastukseni aikanaa kaatui: onnistuin tappamaan omat viljelmäni useampaan kertaan, ja silloin lähin tuntemani toinen harrastaja oli useamman tunnin matkan päässä. Lopulta koin kärpästen kasvatuksen niin stressaavaksi, että silloinen nuolimyrkkyni Setä Sininen palasi takaisin edelliselle omistajalleen. Nykyään Turustakin löytyisi jo useampikin harrastaja.

Ukko ja Akka ovat luonteeltaan uteliaita ja niitä näkee paljon. Luontodokkarifiilistä kyllä vähän laskee se, kun kumpikin on jo oppinut tulemaan luukulle kerjäämään kärpäsiä ;)

Jäte-Joonas

laji: koristesarvisammakko (Ceratophrys ornata)
s. alkuvuosi 2015
kasv. Saksa

Jäte-Joonas eli Jonttu hurmasi Jussin Skanssin Faunattaressa. Jokin tuossa otuksessa joka on yhtä pitkä kuin leveäkin ja jonka suu on yhtä leveä kuin eläin itsekin vetosi Jussiin, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tai oikeastaan siitä, kun selvisi, että kyseinen otus syö melkein mitä vain hyönteisiä sekä hiirenpinkkejä. Jussilla kun oli alkanut jäädä yli ylikokoisiksi kasvaneita ruokahyönteisiä, sirkkojen ja muiden kasvaessa nopeasti sen koon ohi, jossa ne sopivat hitaasti kasvaville hämähäkin poikasille. Niinpä Jäte-Jonttu tuli kotiin ja sai tehtäväkseen pitää talouden talouden hyönteiskannat kurissa.

poikasboksi

Poikasboksikseen Jonttu sai 31-litraisen muovisen Faunaboksin, jossa se ehti asua muutamia kuukausia. Koon kertyessä asumuskin vaihtui isompaan ja aikuisterraarioksi löytyi 75*35*35 lasiterraario kannella. Pohjamateriaaliksi terraarioon valikoitui lannoittamaton luonnonturve, jonka lisäksi terraarioon lisättiin iso vesikuppi, johon sammakko mahtuu halutessaan kokonaan, pari piiloa sekä muutamia kasveja. Jontun kohdalla piilot ovat sikäli kyllä vähän turhake, kun se viettää suurimman osan ajasta paikoillaan osittain turpeeseen kaivautuneena. Piiloutumiseen riittää siis riittävän paksu kerros kuiviketta. Pohjamateriaalista Jussi kävi alkuun pientä arpomista, sillä sarvisammakkojen kohdalla terraariosisustukset vaihtelevat harrastajilla paljon: osa pitää noita Jussin tapaan turvepohjalla. Osa taas suosii vesipohjaa, jossa on vain pieni maa-alue.

Jontunkin terraariosta löytyy hyppyhäntäisiä, mutta Jontun asumuksessa ne eivät riitä ainoiksi

talkkareiksi. Nuolimyrkkyihin nähden koristesarvisammakko syö paljon, ja se näkyy myös jätösten määrässä: kyseisen sammakon pökelekoko on lähempänä kissan tekeleitä. Niinpä likaantuneet kohdat turpeesta on syytä poistaa aina sammakon ulostettua. Tämä tapahtuma on kyllä myös helppo huomata, sillä se voi olla ruuan nappaamisen ohella ainoa syy mikä ylipäätään saa otuksen liikkeelle. Ruuan perässä Jonttu voi kyllä ottaa isojakin loikkia - kunhan ruoka liikkuu kyllin näkyvästi. Paikallaan olevaa ruokahyönteistä tuo ei hahmota välttämättä edes nenänsä edestä. Jontun terraariota pitää myös kostuttaa sumuttamalla, sillä vesikupissa oleva vesi ei riitä pitämään terraarion kosteutta yllä.

Koristesarvisammakot ovat yleensä varsin ahneita ja niin on Jonttukin: sen ruokintaan on syytä varata pitkät pihdit, mikäli haluaa välttää tulemasta purruksi. Jonttu kun nappaa kiinni sieltä, missä näkee liikettä, oli siinä sittem hoitajan sormi tai pihtien toisissa päissä oleva torakka. Jonttu on myös sammakkotovereitaan äänekkäämpi ja laulaa välillä yöllisiä serenadeja - sekä kosiskelee aamuisin Jussin kännykkää. Häiriöksi asti poika ei kuitenkaan möykkää, eikä ole öisillä fanfaareillaan onnistunut herättämään muita kuin Jussin.

Haisunäädätkin kiroilevat

Tänään asunnossa on kuulostanut iltapäivästä asti siltä, että meidän kesäsika Vihtori olisi haettu kotiin - elävänä. Ihan siitä ei ole kuitenkaan kyse, vaikka naapurin ihmetellessä asiaa voinkin tarvittaessa todistaa olevani rekisteröity sikatilallinen. Meille tuli kuitenkin hoitoon vähän pienempi otus, Mihailin siskonpoika Mörkö - eikä Mihail ole ollut asiasta kovin otettu. Niin kauan kuin Mörkö pitää enoonsa toivotun hajuraon, on täällä hiljaista. Mutta Mörkön loukattua Miikkiksen rajapyykkejä, alkaa Miikkis huutaa siskonpojalleen ohjeistuksia kuulostaen aivan sialta. Siis sellaiselta söpöltä sialta enemmin kuin rumia puhuvalta sovinistilta. Mutta ääntä tuosta pojasta lähtee yhtä kaikki, etenkin kun enon kultaa tuo komentelu tuntuu vain yllyttävän, kun onhan se niin hienoa saada aikuiselta urokselta ihan kunnon reaktio.

Miikkis on tavannut Mörköä sen verran aiemminkin, että tähän oli kyllä osattu varautua. Niinpä nytkin yöksi asunnon puoliväliin on viritetty frettiportti. Oma lauma saa näin ollen touhottaa olohuone/kylppärialueella ja Mörkö valloittaa keittiötä valvomatta ollessaan. Sillä vaikka pidänkin todennäköisenä, että tuo voisi pysyä vain komentelu ja uhittelulinjalla, en halua ottaa asiassa turhia riskejä. Haisunäätäurokset kun eivät ole luonnostaankaan kauhean sosiaalia toisiaan kohtaan. Niinpä pojat saavat mennä keskenään vain valvonnan alla. Saavatpahan samalla välillä lepotaukoa toisistaan, niin jaksaa sitten taas komentaa. Se tuntuu kyllä edelleen hyvin jännältä, että näissä kohtaamisissa pentu on ollut se hiljaisempi osapuoli, ja äänessä on Miikkis, joka ei ainoana haisunäätänä ollessaan ääntele yhtään.

Jussi koetti tänään jo saada tuota ääntä videolle, mutta se loppuu joka kerta kuin seinään Jussin kaivaessa puhelimen esille. Silloin Mihailille kun tulee tärkeämpääkin tekemistä kuin muksulle huutelu: mihin moisella olisi tarvetta, kun vieressä on oma ihminen ihan namikaapin vieressä. Ruoka kun on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi ja tärkeämpi aihe kuin yksi sukukypsyytensä saavuttanut teinipoika.

Kysymyspostaus, osa: kysymyksiä kehiin

Minun piti tänään aloittaa esittelysarja Jussin laumasta, mutta nukahdin. Niinpä sarjan avaava sammakkopostaus jää myöhemmäksi, ja päästän tänään teidät vastaamaan blogin tulevasta sisällöstä esittämällä kysymyksiä tulevaa vastauspostausta varten. Kysymysten aihe on yhtä vapaa kuin bloginkin, ja niitä kerätään kommenttiosioon 30.11. asti.

Mitä siis olet aina (tai juuri tällähetkellä äkillisen uteliaisuuden iskiessä) halunnut tietää meidän laumasta, puitteista, suunnitelmista tms. ? :)

Näätäpäivä Raisiossa 28.11.

Riina oli käynyt Mörkön kanssa Raision Mustissa ja Mirrissä. Häntä oli sitten pyydetty Mörkön kanssa liikkeeseen 28.11., esimerkiksi klo 12-14 esittelemään lajia ja vastailemaan ihmisten kysymyksiin. Riina joutui kieltäytymään, sillä hän on tuolloin reissussa ja Mörkö täällä meillä hoidossa. Mutta hän lupasi delegoida tämän eteenpäin... Niinpä me olemme Raision Mustissa ja Mirrissä Kuninkojalla 28.11.2015 Mörkön, Mihailin, Snurren ja Esterin kanssa klo 12-14, välillä tälla tavalla vähän lyhyemmän kaavan mukaan, mikä sopii kyllä paremmin viikonlopun muihin menoihin :)

Tervetuloa siis silloin meitä moikkaamaan!

Fretikäs viikonloppu

Viikonlopusta riittäisi kirjoitettavaa varmaan sivukaupalla, mutta joskus on tyydyttävä toteamaan, että kaikkea ei voi (tai jaksa...) kirjoittaa ;) Kattavamman pikkujouluristelyreportaasin saamiseksi kaikkien kiinnostuneiden on siis tyydyttävä ilmoittautumaan ensi vuonna mukaan reissuun. Tämän vuotinen matkanjohtajamme Wilma kun vähän lupaili, että tämä voitaisiin ottaa uusiksikin. Risteilyn lisäksi positiivista putputusta viikonloppuun toi risteilyn jatkot, jotka syntyivät kun Kasperi päättikin vaihtaa junalippunsa maanantaille, sekä V-S -frettien syyskokous ja sen yhteydessä ollut frettimiitti. Kaikkineen siis kolme melko kokonaista päivää frettihöpinöitä (joista kahtena päivänä pääsin syventämään rakkauttani Wilman pieneen Itsy-prinsessaan <3 ).

Sabor

Homma lähti siis käyntiin perjantaina vapauduttuani töistä. Ensin meillä poikkesi Janna tuomassa Jussille kauniin kuningaspythonherran Saborin, ja katsomaan frettejä. Hän oli käynyt samalla reissulla Salossa hakemassa itselleen uusia jalostuseläimiä ja oli vielä viemässä autoa Tampereelle, joten hän ei valitettavasti ehtinyt jäämään siksi aikaa, että olisi ehtinyt nähdä pari muutakin fretti-ihmistä ja Sariannan pojat. Seuraavaksi saapui sitten Sarianna Oton ja Ahdin kera, sekä Kasperi, jotka tulivat tuomaan Sariannan poikia hoitoon ja moikkaamaan Miikkistä, Snurrea ja Esteriä. Heidän kanssaan pidettiin sitten risteilyvalvojaisia odottaessa satamaan lähtöä ja seuratessa facebookista viime hetken muutoksia lähtijöissä. Kaikki ilmoittautuneet kun eivät valitettavasti selvinneet tälläkertaa laivalle asti, vaikka onneksi lähtijöitäkin saatiin lopulta kolme hyttikunnallista.

Risteilyn aikaan Turussa

Laivalla oli hauskaa. Alkuillaksi porukalle oli varattu kokoustila, mikä mahdollisti hyvin juttelun täpötäydessä ja varsin meluisassa laivassa. Kummasti näin viikonloppulähdöllä pikkujouluaikaan risteilylle lähtijöitä oli muitakin kuin frettiliiton riveistä. Kokoustilasta sitten jatkettiin hyttibileillä ja baareilulla. Itse selvisin pystyssä työpäivän jälkeen puoli kuuteen asti aamulla, eli valvomista tuli melkein täysi vuorokausi. Seuraavana päivänä meillä ei tosin sitten ollutkaan hytissä kukaan ylhäällä ennenkuin lähempänä yhtä, niin että ehdittiin käydä vain suihkussa ja Tax freessä ennen koko porukalle varattua buffetpöytää - tai melkein ehdittiin, kun kaikki muut tulivat meitä jo porukalla vastaan, siinä kohtaa kun oltiin viemässä Tax free ostoksia hyttiin talteen. Ja buffetissa vedettiin sitten sen verran pidemmän kaavan mukaan, ettei sen jälkeen sitten ollutkaan enää kauheasti aikaa ennen satamaan saapumista ;)

Tässä kohtaa Kasperi oli tosiaan tehnyt päätöksensä lipun vaihdosta, joten Sarianna kysyi Wilmaakin
istumaan iltaa hänen luokseen. Wilma sanoi tulevansa ja ottavansa mukaan Itsyn, joten minäkin päätin liittyä seuroihin ihan vähäksi aikaa. Käytiin ensin miun kämpillä hakemassa Sariannan pojat, ja sitten Jussi heitti meidät Sariannan luo ja meni itse hoitamaan kouluhommiaan. Lupasi kyllä vielä tulla hakemaan, sitten kun laitan viestiä. Aika menikin sitten yllättävän nopeaan siinä höpötellessä, kun kello olikin sitten äkkiä taas puoli yksi yöllä. Onneksi Jussikin on iltavirkku, niin ei mennyt sitten bussiseikkailuksi viikonloppuyössä.

Miittiporukkaa

Kotiinpäästyä olikin sitten enää alle kymmenen tuntia seuraavaan frettimiittiin, johon suunnattiin melko heti herättyä. Käytiin vain matkalla poimimassa Heseltä aamupalaa (vaikka vastahan sielä oli ollut yöpalalla...), ja sitten koottiin taas Sarianna, Kasperi, Wilma ja kasa frettejä samaan kasaan ja kohti Vanton tilaa, jossa viime miittikin oli järjestetty. Perille päästyämme muut olivatkin jo paikalla, kun Sarianna oli nakitettu viime hetkellä metsästämään kokouspullia ja kahvimaitoa. Paikalla oli myös Riina Mörkön ja Huban kanssa. Hubastakin on kyllä tullut niin komea, että siinä tuli kaikilla syvä hiljainen hetki, kun Riina kertoi pojan olevan menossa piikille. Riina kun oireilee pojasta koko ajan pahemmin, eikä pojalle ole tuntunut löytyvän sitä oikeaa kotia - kotimaassa monella kun ei riitä resurssit ja ulkomailla vastaavanoloisia tapauksia saa niin halvalla, ettei kiinnostuneilla riitä kiinnostusta rahtikulujen maksuun. Jussi siinä jo vähän jännittyi, kun hän näki miten minä mietin: minä kun kyllä tiedän, että minun frettikokokemuksellani ja tiloillani olisi sulaa hulluutta lähteä kokeilemaan noin suuriprosenttisen hybridin kanssa, mutta jokin Hubassa vain kolahti sillä hetkellä kun sen näin. Ja sama kävi Kasperillakin. Hänetkin kuitenkin puhuttiin ideasta yli, mutta onneksi saman illan aikana löytyi sitten sekin ihminen, jolla on kokemusta isoprosenttisesta hybridistä ja joka on valmis pojan kanssa kokeilemaan. Sillä vaikka tiedän, että olisin täysin hullu, niin silti tiedän, että jos vaihtoehto olisi ollut piikki, kiusaus edes kokeilla elämää pojan kanssa olisi voinut käydä liian korkeaksi. Mutta tämä ratkaisu on varmasti paras kaikille: Huba pääsee kokeneisiin käsiin, ja itse jatkaa kokemuksen keräämistä näiden kotihillerien kanssa.

Esteri ja Otto

Ennen kokouksen alkua nääpät saivat kisata hallissa keskenään. Minä keskityin palluttelemaan porukan mustiaisia, ja pörröttelemään Tiiun angoran turkkia. Itsylle suunniteltu uros kun on puoliangora, joten sitä koettaa päättää, mitä sitä on tuosta pidemmästä karvanmallista mieltä :D Enon kulta Mörkö nautti taas Miikkiksen härnäämisestä: onhan se varmaan hienoa tuollaisen juuri sukukypsäksi tulleen jäpikän mielestä, kun saa ison aikuisen uroksen väistämään. Onneksi täälläkin on sitten eristämisen mahdollisuuksia, kun Mörkö saapuu tänne sunnuntaina pariksi viikoksi hoitoon. Voisi Miikkiksellä muuten palaa vielä hermot tuohon suloiseen jäpikkään. Kokouskin oli onneksi turvallisempi mitä monen muun yhdistyksen syyskokoukset: hallitus oli valittu jo keväällä. Sitä saattoi siis rennoin mielin kuunnella toimintasuunnitelmia ilman pelkoa, että olisi vahingossa suostunut johonkin hallituspestiin. Suunnitelmat kuulostivatkin varsin mukavilta, sisältäen muun muassa kuukausittaiset frettimiitit. Tiedän, että meidän porukassa minä ja Esteri saamme niistä varmasti enemmän irti mitä muut omasta laumasta, mutta Snurre saa totuttautua hiljaa siinä sivussa. Esteri päätyi nytkin sitten Oton kanssa samaan boksiin nukkumaan, siinä kohtaa kun väsy otti alun juoksujen jälkeen vallan. 

Mörkö (Miikkis-eno ja Itsy taustalla)

Nike halusi kanssa Oton ja Esterin seuraan

Jussin laumaa

Jussi kuvaili nyt viikonloppuna omia terraarioitaan herppiryhmiä varten, joten ajattelin napata ne kuvat tänne omaankin blogiin, kun Jussin laumastakin oli tuon messupostauksen kommenteissa juttua. Näin arkiyön kunniaksi postaus saa pysyä kuvapainotteisena, vaikka kyllä sitä on vähän alkanut miettiä, pitäisikö Jussinkin eläintarha täällä joskus vähän perusteellisemmin esitellä. Onhan sitä esitellyt välillä tuttujen harrastajien tiloja ja eläimiäkin, niin miksei sitten myös oman rakkaan. Jussin otusten kanssa sitä kun toivottavasti päätyy vielä joskus saman katon alle :)

Käärmehylly: ylhäällä muoviboksissa asuu pytikka Sabor, ylähyllyllä toisessa terraariossa viljakäärmepojat Putti ja Mini, toisessa naarasviljis Hani. Isoimmassa terraariossa asuu aikuinen viljakäärmenaaras Saaga.

Etualan lasiterraariossa asuu sarvisammakko Jäte-Joonas, tietokonepöydän lasiterraariossa sininuolimyrkyt Ukko ja Akka. Pienemmissä terraarioissa ja tietokonepöydällä olevissa muovirasioissa asuu keskenkasvuisia tarantulia, skorpioneja, kukkakuoriaiset, scolopendra ja rukoilijasirkka (näistä moni muuttaa vielä isompaan asumukseen, jahka saa kokoa lisää).

Keittiön pöydällä olevassa lasiterraariossa asuu tarantula Rehveli, lipaston päällä olevassa isommassa terraariossa asuu madagaskarin päivägekko Ötökkä ja sen naapurina vietnamilainen nokkakäärme Sauron.

Kirjahyllyssä asuu kaksi erilajista tarantulaa: korkeammassa Ujo ja laakeammassa Tepa. Tepa on Jussin lauman seniori, ja todennäköisesti vähintään parikymppinen.

Fifi

Mini

Hani

Jäte-Joonas

Sauron

Sabor

Ukko ja Akka

Tepa

Akka

Skorpionivauvat

Rukoilijasirkkavauva

Ötökkä

Jussille tulee hoitonääppiä

Tänään on laitettu playpeniä pystyyn, kun Jussille tulee huomenna kaksi hoitofrettiä. Saavat Otto ja Ahti sitten nukkua sielä rauhassa, ilman että Snurre pääsee korvan viereen kertomaan, kuinka ahdistavia pojat ovat. Ja saa Jussi hoidettavikseen myös Snurren, Esterin ja Mihailin.

Huomenna moni fretti-ihminen kun karkaa maasta ja suuntaa ruotsinlaivalle. Huomenna kun on Suomen frettiliiton pikkujouluristeily, jonne itsekin on menossa <3