Eilen olimme Suskun kutsumina pitämässä näätäpäivää Tampereella sijaitsevassa Pet Kingdomissa, jossa Suskukin työskentelee. Meidän lisäksemme paikalla olivat Bonsai Ahman seitsemänviikkoiset frettilapset emonsa ja kasvattajansa kanssa. Miikkis jaksoi melko hyvin edustaa koko päivän, vaikka loppua kohden sekin oli jo nukahtaa aitaukseensa - eikä sitä ole juuri senkään jälkeen hereillä näkynyt ennenkuin päästiin tänään takaisin Turkuun ja poika takaisin kotiin.
Tampereelle tuli saavuttua jo perjantaina illalla, jolloin majoituimme äitini luo kolmen minuutin matkan päähän Pet Kingdomista. Siirtymisiin ei siis tarvinnut juuri varata lauantaina aikaa ;-) Matkalla Turusta äidin luo poikkesimme kyllä Hervannan kautta, kun haimme sieltä yhden Exo Terran Jussin isoimmalle hämähäkille aikuisterraksi. Sen kasvua odotellessa terraarion saa kuitenkin Savu, sillä kyseisen terraarion katto ja ovet lukittuvat paremmin kuin Savun nykyisessä terraariossa. Sillä vaikka Savua ja frettejä ei ole tarkoitus jättää valvomatta samaan tilaan ja vaikka Snurre ja Esteri eivät ole kiinnostuneet pakastehiiristä tai tunnu mieltävän mitään lihajuttuja ruuaksi, ovat ne kuitenkin frettejä - niin on silti varmempi, että Savun terrraariossa ei ole nostokantta. Jussi oli ihan innoissaan kaikissa terraarion mukana tulleista lisävarusteista: valaisinkannesta, eri kokoisista faunabokseista, sisustusmateriaaleista ja muista, jotka siirtyvät suoraan hänen herppiprojekteihinsa.
Lauantaina aamulla siirryttiin sitten liikkeelle. Olimme paikalla hieman ennen frettejä, ja aloimme pystyttää pojalle omaa pentuaitausta jyrsijätarvikkeiden viereen. Viimeksi eläinkauppaillessa poika viihtyi ehdottomasti suurimman osan ajan sylissä, mutta tälläkertaa kun aikakin oli pidempi, ajattelin aitauksen olevan ehdottoman kätevä. Kuudessa tunnissa kun vessahätäkin voi hyvin yllättää, ja aitaukseen saa paremmin vessapaikankin laitettua. Pojalla oli taas mukana myös sen ensimmäinen aktivointipeli, vaikka viimeksi poika jännittikin yleisöä niin paljon, ettei malttanut keskittyä edes nameihin. Eilen poika oli onneksi selvästi rennompi, ja demonstroi oikein mielellään pelinkin toimintaa tyhjentämällä sen useita kertoja päivän aikana. En tiedä vaikuttiko sekin asiaan, että tälläkertaa aitaus saatiin nurkkaan, siinä missä viimeksi aitaus oli keskellä sisääntuloaulaa ja sen myötä ihmisiä oli joka puolella aitausta.
Fretit saapuivat hieman meidän jälkeemme ja pystyttivät oman aitauksensa Miikiksen aitauksen viereen. Poika kävikin aina välillä kuono pitkällä nuuhkimassa frettien hajuja, vaikka työnsikin yhä päätä kainaloon piiloon, kun hänelle koitettiin frettimuksuja lähempää näyttää. Fretinpentuja oli kaikkiaan seitsemän pientä: kuusi albiinoa ja yksi pastelli. Tai pieniä ja pieniä: isoin pojista ei enää kauheasti emolleen hävinnyt, kun poika painoi 650 grammaa ja emo 800 grammaa - ja kun pojalla oli vielä untuvaisen pörheä pentuturkki. On kyllä edelleen jotenkin kauhean vaikea hahmottaa, että Snurre on oikeasti pienempi kuin osa noista pennuista. Omien frettien kotiumisen lähetessä itse koitti käyttää muutamia hiljaisia hetkiä hieman hyödyksi, ja kysellä hieman freteistä ja niiden tarvikkeista - ja samaa teki ilmeisesti myös Jussi. Hänkin kun yhtäaikaa sekä odottaa että hieman jännittää frettien tuloa.
Päivä meni taas pääsääntöisesti varsin nopeasti ihmisten kysymyksiin vastaillessa. Paikalla kävi useita lapsiperheitä ihan vain ihmettelemässä outoja otuksia, sekä muutamia seurueita, jotka olivat jo ennestään harkinneet jompaa kumpaa lajia omakseen. Ja kyllä muutama kävijöistä tunnustautui blogin lukijoiksikin, jotka olivat vartavasten tulleet Miikkistä tapaamaan :-) Se kuitenkin tuntuu olevan kaikkien lajien eläinkauppapäiville yhteistä, että joka lajiin liittyy ne tietyt peruskysymykset, jotka toistuvat aina. Niinpä tälläkin kertaa vastasin ehdottomasti useimmiten kysymyksiin siitä, onko Mihail ihan oikeasti lemmikkieläin, voiko se päästää hajua, mitä se syö, elääkö se vapaana asunnossa, kauanko haisunäädät elävät lemmikkinä ja kuinka vanha Mihail on. Ja melkein yhtä usein kysymyksiin siitä, voiko poikaa ulkoiluttaa, tekeekö se tarpeensa hiekkalaatikkoon niinkuin kissa ja missä haisunäätiä myydään ja paljonko ne maksavat. Jälkimmäisiin on aina yhtä ikävä vastata, että tällä hetkellä haisunäädän hankkiminen on hyvin vaikeaa, kun on ensin päässyt kertomaan, kuinka mukavasta lemmikistä on kyse.
Jussi antsaitsee päivästä taas miljoonia kiitoksia oltuaan taas koko päivän apuna vastaamassa kysymyksiin ja päästämässä minua välillä jaloittelu- ja evästauoille. Vaikka Jussi olikin selvästi vielä enemmän elementissään, kun yksi perhe haisunäädistä kyseltyään siirtyi kyselemään viereisen terraarioseinän asukeista. Siinä Jussi sitten innoissaan osoitteli eri liskoja terraarioista ja kertoili niiden hoidosta ja vaatimuksista. Yllytinkin Jussia kyselemään, koska täällä on taas jossain matelijapäivä, ja ilmoittautumaan mukaan käärmeineen ja sammakoineen. Hän kun selvästi tykkää esitellä matelijaharrastusta ja vastailla ihmisten matelija-aiheisiin kysymyksiin.
Mihailkin kerkesi päivän aikana olla lukuisten ihmisten siliteltävänä ja monen sylissäkin. Pojan turkki oli joistain hyvin karhea ja joistain taas hyvin pehmeä - vähän siitä riippuen, mikä se kenenkin verrokkieläin asiassa on. Hevosenjouhta muistuttavat häntäjouhet ja isot ja pehmeät karhumaiset polkuanturat aiheuttivat myös ihmetystä. Siitä huolimatta että poika oli näätäpäivillä, haisunäätähän kun on itseasiassa läheisempää sukua pesukarhulle mitä näädälle - haisunäätä kun ei kuulu edes näätäeläimiin, vaan ne on erotettu kokonaan omaksi haisunäätien heimoksi. Moni myös totesi, kuinka Miikkis oli ensimmäinen heidän livenä näkemänsä haisunäätä - monilla kotieläinpihoilla ja eläintarhoissakin näiden näkeminen päiväsaikaan kun on välillä vaikeaa, vaikka niitä paikalla olisikin.
Päivä oli taas omastakin näkökulmasta oikein antoisa, vaikka väsyttävä. On aina yhtä ihana nähdä, kuinka jo se että pääsee silittämään jotain eläintä voi todella piristää monen päivää. Kaikilla kun ei valitettavasti ole mahdollisuutta siihen omaan karvakaveriin. Osa taas vasta etsii sitä omaa lajiaan, ja selvittelee eri vaihtoehtoja.
Viiden maissa laitoimme sitten kamat kasaan ja siirryimme purkamaan osan niistä siskon asunnolle ennenkuin jatkoimme vielä hetkeksi Suskun ja Hannun laumaa katsomaan. Susku oli päivästä varmaan yhtä kuollut kuin mekin, mutta hän kävi silti urhoollisesti pelastamassa minut rottalan puolelle katsomaan agouteja sillä välin kun Hannu esitteli Jussille hämähäkkejään. Alkuun kun ajattelin pysyä Jussin seurana vähän vahtimassa, mihin kaikkeen hän silmänsä iskee, mutta jos ihan totta puhutaan oma mielenkiinto alkoi herpaantua viimeistään kymmenennen lajin kohdalla ;-) Jussi taas jaksoi kysellä ja ihmetellä hämähäkkieläimiä pidempäänkin, ja lähtikin lopulta asunnosta kolmen skorpionilapsen, yhden puuhämähäkin ja papupiilokasviljelmän kanssa (joista viimeisin on siis pieni ruokahyönteinen).
Siskon mies päivittikin sitten aamusta facebookiin, että oli taas tällainen normiviikonloppu: saunasta löytyy niin haisunäätä, skorpioneja kuin hämähäkkikin. Mutta eikö niitä nyt satu kaikille (paitsi että itsellä ei kyllä ole omaa saunaa... ;-)). Siskon tyttö taas vielä tänään iltapäivästä seurasi tyytyväisenä pihalla liikkuvan hämähäkin touhuja valistaen vanhempiaan kuinka se on Jussin lemmikki. Onneksi se ei kuitenkaan ihan pitänyt paikkaansa, vaan kaikki purkit pysyivät kiinni ja otukset tallessa Turkuun asti.
Tälläviikolla minä en ollut ainoa joka sai postia. Jussi oli taas tehnyt paitsi yhden oman tilauksen, osallistunut myös pariin kimppatilaukseen. Ja Jussin hämähäkkiharrastus on jatkunut jo sen aikaa, että itsekin on ehtinyt oppia, että yksi varma keväänmerkki on että Spiderworld alkaa lähettää hämähäkkejä Suomeen.
