torstai 2. joulukuuta 2021

Joulukuun alku

Näin toisen kouluviikon jälkeen olo on aika kuollut. Olin varautunut siihen, että koulu ja oma lauma tulee alkuun viemään kaiken jaksamisen, vaikka olin pyrkinyt hoitamaan kaiken kotona niin, ettei ensimmäisiin viikkoihin oman lauman kanssa tarvitsisi tehdä muuta kuin pelkkää perushoitoa ja kaikki isommat projektit olisivat hetken jäissä. Silti en olisi selvinnyt lauman hoidosta viime päivinä ilman Jussin apua. Väsymys on osin fyysistä, sillä minun on aina ollut hankala elää aamurytmissä, ja se on aina ollut kaikkein vaikeinta pimeimpään vuodenaikaan. Kun siihen yhdistää päivittäiset koulumatkat (1,5 tuntia ratissa joka päivä suht kokemattomana kuskina) ja uuden opiskelun, on tässä taas hakemista. Ei sillä ettenkö olisi tottunut pänttäämään ja tehnyt yliopistollakin aikoinaan hulluja 8-21.30 päiviä, kun kiinnostavia luentoja oli vain niin paljon, mutta nykyisessä koulussa konkretia on heti ollut hyvin vahvasti läsnä. Kyllähän mie hikkenä pänttäisin luita ihan vain pänttäämisen takiakin pärjätäkseni mahdollisimman hyvin tentissä, mutta jotenkin se on vielä paljon konkreettisempaa kerrata niitä ennen ekoja virallisia röntgenkuvia. Kun kyse ei olekaan enää vain siitä, saanko minä täydet pisteet ja papukaijamerkin, vaan kun pitäisi oikeasti muistaa eri anatomisten rakenteiden sijainnit niin, että osaa rajata röntgenkuvat oikein niin että ne onnistuisivat kerrasta, jotta saadaan pidettyä kaikkien osapuolten säteilyaltistus mahdollisimman minimissä. Toki meitä ei vielä todellakaan laiteta rajaamaan röntgenkuvia yksin, mutta kyllä siinä porukallakin kuvia suunniteltaessa ja eläintä asetellessa tajuaa hyvin konkreettisesti, että sitä kohti tässä ollaan menossa ja sinne olisi tarkoitus päästä kohtuu reippaalla aikataululla, vaikka vielä on jätetty hyvin aikaa kysyä ja ihmetellä.

Mauno ja Aino auttavat Jussia ruuanlaitossa, jotta mie saan hetken koomata koulun jälkeen

Olo on yhtä aikaa todella innostunut, ja haluaisi painaa täysillä. Ottaa opetuksesta kaiken irti, ja syventää vielä lisää kotona kirjallisuuden kautta. Samalla koittaa olla edes välttävä omistaja omalle laumalle ja opetella taas nukkumaan oman rytmin vastaisesti. Se kaikki vie kaistaa sen verran tehokkaasti, että tänä vuonna blogissa ei tulla näkemään joulukalenteria. Itseasiassa jo Paikka Kaikelle -blogin kirjoittajan sähköpostiin tippuvat Leppoisat kodin järjestämisen postikortit tuntuvat tällähetkellä aiheuttavan enemmän paineita kuin vähentävän niitä, joten voi olla että peruutan tilauksen. Kyllä se joulu tulee vähemmälläkin höseeräyksellä, joten jos tänä jouluna saadaan ruokaa pöytään ja porukka paikalle, niin eiköhän ne muutkin palikat sitten asetu porukalla paikoilleen. Minulla ei tällä hetkellä ole yksinkertaisesti edes energiaa stressata asiasta enempää. 

Ensimmäisiä kertoja koronan alettua minulla on ilmassa myös pientä tuplabuukkausta vuoden vaihteen jälkeen. Perustutkintoni opetuutori kun on kysellyt pystyisinkö skippaamaan muutamat alkuvuoden luennot, ja ottaa meille niinä päivinä perustutkinto-opiskelijoita tutustumaan eksoottisiin eläimiin. Tällä viikolla onkin tarkoitus vielä palaveerata asian tiimoilta. Toisaalta kun haluaisi keskittyä täysillä pelkästään omaan kouluun. Toisaalta tuo taas olisi loistava mahdollisuus lisätä opiskelijoiden tietämystä eksoottisista eläimistä ja tarjota mahdollisuus tutustua niihin ihan konkreettisesti. Plus osa meidän laumasta arvostaisi varmasti ihan oikeasti sitä, että kotona olisi välillä muutakin elämää kuin mie ja Jussi.

Mallu koittaa fiksata kissanluukkua, jotta saisi vietyä Vapun ulkoilemaan

Vaikka väsymys meinaakin nyt vähän painaa, olen samalla myös mielettömän kiitollinen siitä, että koronatilanne ainakin toistaiseksi sallii lähiopetuksen. Vaikka se tarkoittaa sitä, että joudun heräämään aikaisemmin, ja ajamaan enemmän kuin aikoihin, on oikeasti ihan mielettömän virkistävää kun saa nyt oikeasti tutustua opiskelukavereihinsa jutellen tauoilla ja lounailla. Meillä oli perustutkintoryhmässäkin monia todella mukavia tyyppejä, niin on oikeasti sääli, kuinka vieraiksi moni opiskelukavereista etäopintojen myötä jäi. Toivon todella, ettei taas jouduta menemään siihen, että kaikki teoriaopetus olisi ruudun kautta.  

2 kommenttia:

  1. Kyllä se joulu tulee vaikka ei niin paljon sitä edistäkään :) Tsemppiä opiskelun ja kotielämän yhdistämiseen!

    VastaaPoista