Joulu lähestyy

Päätin taas tänä vuonna olla hankkimatta lemmikeille joululahjoja. Karvakaverit saavat kuitenkin pakettinsa Salaiselta Joulukissalta hyvissä ajoin ennen aattoa, eivätkä bunkkerityypit ymmärrä joulusta senkään vertaa. Sen päätöksen pitämisen kanssa on kuitenkin taas vähän niin ja näin. Petterille tuli tilattua nyt joulukuussa uusi pesämökki Kotipesiltä, sekä päältä avattava Atlas 30 boksi osin tammikuista eläinlääkärireissua silmällä pitäen. Periaatteessa tuo mökki on vielä laatikossa, ja se olisi helppo paketoida jouluksi, mutta en taida malttaa odottaa sen kasaamisen kanssa jouluun asti. Edellä mainittujen lisäksi Petterille ja Mainiolle tuli tilattua ihan aattoa ajatellen heinästä valmistetut virikekuutiot ja kuivattuja omena-nameja, joilla ajattelin koristella pojille omat pienet kuuset. Tosin nyt on olemassa pieni mahdollisuus, että meillä onkin aattona kolme kania kahden sijaan, kun ollaan nyt sopimassa ajankohtaa, jolloin päästäisiin tutustumaan Pampulaan, jota Jussi miettii Petterille tyttöystäväksi. Jos niin käy, pitää hankkia äkkiä yksi kanimainen joululahja lisää, sillä vaikka Pampula muuttaisi meille jo nyt, ei sitä ja Petteriä päästä totuttamaan yhteen ennenkuin helmikuussa, kun Petterin kulkuset eivät enää kilise ja varoaika on mennyt. 

Ruttu tarkistaa onhan kissanruokia tilattu varmasti tarpeeksi

Kissoilla ja freteillä on jo valmiiksi niin paljon kaikkea, että en ajatellut paketoida niille nyt mitään. Toki samassa tilauksessa poikien joululahjan kanssa niille tuli paljon uusia purkkiruokia, lisää lohitahnaa ja uusia lempileluja rikkoutuneiden tilalle (jotenkin lintuhuiskille iskee aina jossain vaiheessa sulkasato...). Feliway-haihduttimiinkin tilattiin uudet täyttöpullot, sillä jouluna täällä tulee olemaan taas paljon enemmän väkeä mihin kissat ovat tottuneet. Vaikka eipä tyyppien nyt täydykään tyytyä tällaiseen asketismiin tänäkään vuonna. Juuri äsken puhelin nimittäin piippasi ja ilmoitti, että Zooplussan pahvilinnakilpailun palkinnon pitäisi saapua tänään. Voiton sai valita kissa- ja koirapaketin välillä, ja valitsimme kissapaketin, eli tänään pitäisi kotiutua uusi kiipeilypuu, kahdenlaisia nameja ja uusi lelu. Mikä hauskinta, voittajia valittiin kaksi, ja toinen voittopaketti matkasi kummipoika Isacille, ja heille paketti olikin ilmestynyt heti kahdeksan pintaan tänä aamuna. Toki tässä kohtaa voisi hieman röyhistää rintaa ja kehua kuinka taiteellisesti lahjakkaita suuria pahvilinna-arkkitehteja minä ja siskoni olemme (mikä toki pitää myös paikkansa), kun kumpikin voitto osui perhepiiriin, mutta osansa asiassa saattaa olla myös sillä, että kilpailuun osallistui lopulta kaikkiaan vain neljä linnaa, mikä oli aika iso yllätys, kun miettii kuinka hyvät palkinnotkin olivat. Ehkä ihmisillä vain sitten oli kuun vaihteessa niin paljon muita kiireitä. 

Koulunkin osalta on nyt alettu laskeutua joulun viettoon, kun vuoden viimeinen lähiopetuspäivä oli eilen. Saimme kyllä loppuvuoteen muutamia etätehtäviä, ja eilen minulla oli ensimmäinen työssäoppimispaikkahaastattelu, jonka tulosten pitäisi selvitä ensiviikolla. Minä todella toivon, että se paikka tärppäisi, ja pääsisin sen myötä tutustumaan hyvin paljon isomman eläinsairaalan toimintaan. Mutta tiedän myös kilpailevani paikasta kurssikaverieni kanssa, eli voin vain toivoa, että onnistuin jotenkin erottumaan haastattelussa edukseni, sillä en voi laskea sen varaan että muut hakijat olisivat jotenkin epäsopivia. Saimme myös pienen "joululahjan" mukaan koululta. Siinä missä ala-asteella jaettiin aina pipari, omena ja pari joulumakeista, nyt meidät lähetettiin koululta kotiin vanhentuneiden kanyylien, teipin ja muoviletkujen kanssa. Päiväysvanhoissa kanyyleissa kun ei voida enää taata niiden steriiliyttä, niin klinikkakäytön sijaan jokainen pääsee tahollaan nyt harjoittelemaan niillä oikeaa pistotekniikkaa, että on sitten tositilanteessa edes muutama asia vähemmän ihmeteltävänä. Sen verran myös saatan kissoja asialla kiusia, että otan niiden kanssa muutaman harjoituksen kanyylin muoviosien teippaamisesta paikoilleen. 

Mauno ei ole ihan varma mitä ajatella näistä mamin uusista leluista.

Ja nyt kun Pampulankin mahdollinen saapuminen tuli ohimennen jo mainittua, tajusin että meidän uusimmat perheenjäsenet ovat jääneet blogin puolella vielä kokonaan esittelemättä. Meille muutti nimittäin itsenäisyyspäivänä neljä nuijapäätä. Olimme Jussin kanssa jo jonkin aikaa puhuneet, että jo ennen muuttoa tyhjentyneeseen nuolimyrkkyterraarioon olisi kiva saada jossain vaiheessa uudet asukkaat, ja itsenäisyyspäivänä kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa yhden tuttavapariskunnan eläintarhaan. Tiesin heidän kasvattavan myös nuolimyrkkysammakkoja useassa eri lajissa, mutta koska heillä ei ollut tällä hetkellä yhtään jo maalle nousseita nuolimyrkkysammakon poikasia, ajattelin että asia voisi olla ajankohtainen joskus myöhemmin. Nisäkkäiden kanssa kun on niin tottunut siihen, että tyypit ovat luovutusvalmiita sitten, kun ne muistuttavat jo hyvin monelta osin aikuisia. Kaikilla lajeilla ei kuitenkaan ole samanlaisia rajoitteita, sillä esimerkiksi sammakoilla emo ei millään tavalla hoida tai kasvata poikasiaan. Niinpä kun meiltä kysyttiin, haluaisimmeko mukaan muutaman nuijapään, sitä oli yhtä aikaa vähän kauhuissaan että hyvin kiinnostunut. Vähän kauhuissaan siksi, että mikään sammakko ei ole ikinä tullut meille noin pienenä. Hyvin kiinnostunut siksi, että noiden tyyppien kanssa pääsisi seuraamaan kasvua lähes alusta asti, sillä meidän pikkunamuilla ei ole vielä ensimmäisikään jalkoja. Kuten kappaleen alusta saattoi jo päätellä, kiinnostus voitti. Saimme nuijapäiden mukana myös tuttua ruokaa, joten sijaintia lukuunottamatta nuijapäiden elämässä ei tapahtunut heti sen isompia muutoksia. 

Tulevat namuset (eli tyypeistä kasvaa namunuolimyrkkysammakoita, Epipedobates anthonyi)