Vanha marttaviisaus kuuluu, että kaappeja ei pidä siivottaman jouluksi, jos ei aio viettää joulua kaapissa. Pakko silti myöntää, että viime päivinä minun on ollut tavattoman vaikeaa keskittyä muuhun järkkäilyyn, sillä haluaisin erittäin kovasti tyhjentää yhden kaapin kokonaan, katsoa mitä kaikkea se on syönyt ja järjestellä sen tavarat fiksummin paikoilleen. Koitan kuitenkin parhaani mukaan jättää tämän välipäiviin, sillä kyseinen kaappi on oikeastaan kaapin sijaan koko matelijabunkkerin takaseinän täyttävä peilikaapisto, joka on nyt taas hetken aikaa toiminut kodin mustana aukkona, johon on helppo nostaa pois näkyvistä kaikki, mille ei heti jaksa keksiä fiksumpaakaan paikkaa. Tästä syystä myös tiedostan, että sen räjäyttäminen ja uudelleen organisointi ei olisi mikään parin tunnin pikkuhomma. Mutta koska haluaisin, että kaikille eläintavaroille olisi helpot, loogiset ja fiksut paikat, se että tuo kaappi on päässyt kaaokseen kismittää usein, sillä se johtaa siihen, että joudun taas etsimään asioita, ja että Jussin on käytännössä mahdoton löytää niitä, sillä Jussi ei edes tiedä mistä lähtisi etsimään.
Tänään kaapista tuli heti aamusta kaivettua esille pari pikkuterraariota, joille on tulossa tänään ostaja. Tiesin tarkalleen missä toisen pikkuterran katto on, mutta olin jo valmiiksi kerännyt kierroksia siitä, että en ollut yhtään varma, olisiko toisen pikkuterran katto lähellä samaa paikkaa, ja jos ei, mistä lähtisin sitä etsimään. Sen vuoksi minun piti suorittaa etsintä varuiksi jo eilen, mutta nukahdin illalla sohvalle ennenkuin sain aikaiseksi. Onneksi toisen katto löytyikin vieläkin loogisemmasta paikasta kuin ensimmäisen - eli paikoiltaan terraarion päältä. Silti minua ärsyttää, sillä kaapin tämän hetkisen tilanteen takia en pystynyt sanomaan asiaa heittämältä.
Liukuovien myötä kaapista saa kerrallaan näkyviin vain puolet, mutta puolikaskin antaa ehkä vähän kuvaa mitä kaikkea kaappi on syönyt... |
Bunkkerin liukuovikaapistoa vaivaa osin sama, mikä johtaa siihen, että toinen paikka mikä meillä räjähtää jatkuvasti on frettien vaatehuone. Luulisi että nuo tärkeimmät paikat olisivat meillä eniten tiptop, mutta tilanne on itseasiassa juuri päinvastainen - minun on helpompaa pitää järjestystä yllä käytännössä kaikkialla muualla. Muualla minun on nimittäin miljoona kertaa helpompi karsia turhat pois, niin että tavarat mahtuvat paikoilleen, ja että hyllyt ja laatikot pysyvät kyllin väljinä, niin että tavaroita on mahdollista ottaa hyllyiltä räjäyttämättä koko systeemiä. Eläintavaroiden suhteen sisäinen hamsterini taas elää yhä vahvana: kaikkea voi vielä tarvita, ja kaikkea voi tarvita vielä paljon. Uuttakin pitää hankkia, sillä tarvitsevathan eläimet uusia virikkeitä ja itse saan virikkeitä myös uusien tuotteiden testailusta. Vanhoja ja vähän kulahtaneitakaan ei tietenkään voi hävittää, sillä jos hoidossa oleva tyyppi vaikka tuhoaa omat boksisisustuksensa, noita vanhempia voi sitten hyvin pakata uusiksi vällyiksi, eikä ole väliä vaikka ne eivät enää palautuisi. Aina kun saan motivoitua itseni siihen, että nyt karsin rankalla kädellä ja jätän eläintavaroista ainoastaan välttämättämät ja lempparit, kriteerit muuttuvat.
Nytkin kun olin jo pidemmän aikaa miettinyt myös frettihuoneen vaatehuonetta, ja sitä että meillä alkaa olla ihan liikaa kaikkea viidelle fretille ja kahdelle laumalle, kun kaikkea on hankittu yllin kyllin yhdeksälle näädälle ja kolmelle laumalle, silloin kun Miikkis ja muut vielä elivät. Etenkin kun nyt toiveissa on ennemmin palata yhteen kuin kolmeen laumaan. Mutta sitten tulee taas se mutta: nyt kun näyttää että sisäsiisteys alkaa sujua kanien kanssa, osan matoista, vilteistä ja muista saa siirrettyä niille. Myönnän nimittäin itselleni huomattavasti mieluisammaksi keräillä mattoja välillä konepesuun, kuin lapioida kottikärrykaupalla kuivikkeita. Eli kannatti taas säästää. Silti omat eläintarvikevarastot tuovat välillä mieleen Maailmanlopun odottajat tv-sarjan, kun pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että kaikille tyypeille on olemassa oma kuljetusboksi. Voin rehellisesti sanoa, että en keksi oikeastaan yhtäkään tilannetta, jossa esimerkiksi kaikki kissat, fretit ja kanit pitäisi saada bokseihin yhtäaikaa, sillä muuttoa ei ole toivottavasti lähitulevaisuudessa tulossa, ja jos sellainen joskus vielä tulee, toivon ettei se ole todellakaan luokkaa että kaikki eläimet ja tavarat pitäisi saada siirtymään yhdellä kertaa. Ja mikäli esimerkiksi kaikkien rokotukset tulisivat yhtäaikaa, alkaisin olla ilman joukkistakin valmis ottamaan eläinlääkärin ennemmin kotiin rokottamaan kuin kikkailemaan tuollaisen boksiarmadan kanssa millekään klinikalle. Tulipalotilanteessa taas tuskin olisi toivoakaan koittaa metsästää viittä kissaa, viittä frettiä, kolmea kania ja koko bunkkerijengiä bokseihin vaikka kuinka haluaisi. Mutta silti: tokihan kaikilla pitää oma boksi olla, että ne olisi edes teoriassa mahdollista evakuoida kaikki yhtäaikaa.
Mutta onnistuin sentään olemaan hankkimatta uusia petejä kenellekään joululahjoiksi. Sekin on jotain. Vai onkohan tämä vielä turhan varhaista sanoa, kun huomenna pitäisi vielä poiketa eläinkauppaan hakemaan Pampulalle omat vessakuivikkeet. Vauvanpörheä leijonaturkki ja puru kun ei olisi yhdistelmän kaikkein toimivin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti