Lisää vaikeita päätöksiä

Olen odottanut kovasti, että pääsisin välillä päivittelemään blogiin positiivisempia uutisia. Eniten odotin että pääsisin kertomaan tänne, että Innan totuttaminen muuhun laumaan etenee. Valitettavasti ensimmäiset yhdistämisyritykset ovat kuitenkin johtaneet välittömään tappeluun, jossa on lentänyt niin veri, ulosteet kuin puffikin, vaikka yhdistämisyritykset on tehty ulkona puolueettomalla alueella. Tiedän että Inna on ollut meillä vasta vajaa kaksi viikkoa, ja että tässä vaiheessa on aivan liian aikaista tehdä lopullisia johtopäätöksiä siitä, olisiko Innan saaminen laumaan ylipäätään mahdollista. Aikuisten frettien kanssa kyseessä kun voi olla helposti kuukausienkin projekti. Valitettavasti jouduin kuitenkin toteamaan, että viime öisen jälkeen omat voimani ovat täysin lopussa. Että viime aikojen tapahtumat ovat tehneet sen, että oma pakkini on toistaiseksi täysin tyhjä.

Mauno & Inna

Tämä päivä on taas mennyt silmät turvoksissa itkemisestä migreenin kanssa, ja mahassa on tuntunut olevan painava kivi joka tekee hengittämisen ja nielemisen vaikeaksi. Saan kyllä hoidettua eläimet, ja pystyn toimimaan näennäisen rationaalisesti pesten pyykkiä, laittaen tiskejä ja siivoten. Mutta tiedän ettei minusta ole nyt suunnittelemaan miten edetä totutuksen kanssa, tai jaksamista seurata minkäänlaista ylimääräistä vääntöä. Minun oli siis tehtävä se päätös, että en kykene saamaan Innaa meidän laumaan nyt. Että tarvitsen nyt kaiken energiani siihen, että koitan taas kasata itseni ja saada arjen pyörimään koko ajan pienentyneen lauman kanssa. 

Suuri saalistaja

Vielä ei ole tiedossa tarkkaa päivää koska Inna lähtee, eikä asialla ole mikään hengenhätä. Perushoito ei tosiaan ole iso ongelma. Inna on myös todella mukava tyttö, ja toisenlaisessa tilanteessa en edes harkitsisi luovuttamista vielä. Nyt en kuitenkaan pysty panostamaan asiaan niin, että onnistumisella olisi mahdollisuuksia.