sunnuntai 29. elokuuta 2021

Bunkkerikuulumisia

Viime päivät ovat kuluneet taas enemmän bunkkerissa. Luigin uuden terran valmistuttua koko tila oli taas aika täynnä työkaluja ja pois paikoiltaan olevia tavaroita, joiden paikoilleen järjestelyyn meni oma aikansa. Nyt bunkkeri on taas projektien välisessä tilassa, jolloin sielä mahtuu paremmin viettämään aikaa ihan muuten vainkin: lukemaan kirjaa nojatuolissa, rakentamaan legoja, tekemään palapelejä yms. pientä puuhailua eläinten tarkkailun ja hoidon lomassa. Jussikin on nyt vaihteeksi vielä muutaman päivän lomalla, jota hän juhlisti hankkimalla uuden legon. 

Aika monen ensimmäistä kertaa bunkkerin näkevän reaktio on äimistys eläinten määrästä, innostus lajiston monipuolisuudesta ja niitä seuraava toteamus, että he eivät malta odottaa mitä kaikkia uusia lajeja sielä mahtaakaan olla seuraavalla kerralla. Vaikka meille yhä tuleekin uusia tyyppejä selvästi useammin kuin keskivertolemmikinomistajalla, on bunkkerin osalta kuitenkin eletty eräänlaista hiljaiseloa jo useampi vuosi. Oikeastaan meillä elettiin bunkkerin edeltäjien nopeaa kasvunaikaa vuosina 2014-2018, kun Jussi vielä opiskeli ja alkoi hankkia ensimmäisiä matelijoitaan. Silloin hänellä oli kova palo hankkia kaikkia niitä lajeja, mistä hän oli vuosia vain haaveillut, ja mistä hän oli lapsesta saakka lukenut. Silloin emme edes asuneet vielä yhdessä, vaikka olimmekin jo yhdessä, ja Jussin yksiö täyttyi aika nopeaan erilaisista terroista ja poikasbokseista. Monet käärmeet ja hämähäkit tulivat kuitenkin ihan pieninä poikasina, jolloin niiden tilantarve oli hyvin pientä, kun moni mahtui asumaan vielä väljästi karkkirasioissa. 

Lukunurkkaus

Muutettuamme yhteen ja matelijoiden saatua oman huoneen, lajikirjon kasvu alkoi hidastua. Vaikka tilat olisivat olleet siinä kohtaa paremmat kuin Jussin edellisessä asunnossa, samoihin aikoihin kuitenkin osui Jussin työskentelyoikeuksien laajentuminen ja se että moni aiemmista alkoi vaatia koko ajan enemmän tilaa. Jussin työt alkoivat vetää Jussia koko ajan enemmän pois Turusta, joten hänellä jäi koko ajan vähemmän aikaa eläinprojekteille. Samalla oma vastuuni myös matelijahuoneesta alkoi kasvaa, ja aloin osallistua enemmän terraariosisustusten rakentamiseen siinä missä arkirutiineihinkin. Itselläni oli ollut matelijoita nuorempana ennen Jussin tapaamista, vaikka tavatessamme itsellä ei ollutkaan enää yhtään terraariotyyppiä, joten matelijat eivät olleet vieraita itsellenikään. 

Sitten tiedossa olleen putkiremontin ajankohta varmistui parin vuoden päähän. Koska tiesimme, että asunnossa tulisi olemaan mahdotonta asua eläinten kanssa putkiremontin ajan, päätimme välttää uusien matelijoiden hankintaa ennen putkiremonttia, jotta pääsisimme edes vähän helpommalla terraarioiden muutossa ja evakkoajassa. Ihan täysin sekään ei pysäyttänyt uusien tyyppien tuloa, mutta esimerkiksi Luigin kohdalla laskimme, että se ei tarvitsisi aikuisterraariota vielä ennen putkiremonttia. Samalla osa vaikeimmin muutettavista terraariosta meni myyntiin, ja osia terraarioita alettiin korvata helpommin muutettavilla muoviterraarioilla. 

Palapeli- ja legopöytä

Kun putkiremontti alkoi olla sitten ihan kulman takana, päädyimmekin evakkoon lähdön sijaan ostamaan tämän nykyisen kodin, ja matelijahuone vaihtui matelijabunkkeriksi. Koska viimeiset pari vuotta oli jo eletty muuton ja väliaikaisen ahtauden pelossa, oli moni tyypeistä pidetty poikasterraarioissa niin pitkään kuin mahdollista. Muuton jälkeen alkoikin sitten se prosessi, mikä on käynnissä yhä: porukkaa muutetaan koko ajan isompiin terraarioihin, ja erilaisia väliaikaisterraarioita vaihdetaan lopullisiin asumisratkaisuihin. Vaikka tilaa on nyt muuton jälkeen yli tuplasti aiempaan nähden, en usko että meillä tulee olemaan mitään ongelmia täyttää sitä nykyiselläkään jengillä. 

Nyt oltaisiin taas siinä tilanteessa, ettei olisi oikeastaan mitään estettä kaivaa naftaliinista niitä projekteja, mitkä haudattiin sinne putkiremontin lähestyessä: Jussin kasvatushaaveet kuningaspytonien ja sarvisammakoiden suhteen, omat haaveeni muutamista itseäni kiinnostavista lajeista mukaanlukien muunmuassa sukkanauhakäärmeet ja meksikon mustakuningaskäärme, Jussin haave jostain isommasta liskosta kuten varaanista... Kuitenkaan kumpikaan meistä ei ole tällä hetkellä ihan varma, onko aika kuitenkin ajanut ohi niistä haaveista. Itsestäni on tällähetkellä oikeasti paljon palkitsevampaa parannella nykyisten asumisolosuhteita, enkä usko, että mikään uusi laji toisi ainakaan enempää iloa kuin se, kun saan jonkun nykyisistä muutettua isompaan terraarioon, tai paranneltua jonkun sisustusta niin, että se saa käytettyä vanhan tilan aiempaa paremmin hyödykseen. Tästä huolimatta itselleni on tullut muutamia haaveilemiani lajeja, kuten nelivarvaskilpikonnat ja afrikkalainen kääpiösiili aikuisina kodinvaihtajina, kun vastaan on tullut yksilöitä joilla kodintarve on ollut nyt. Jussille ei ole ollut yhtään uutta tyyppiä tässä asuessa, jos ei lasketa kissoja.

Tähän keskusteluun havahduttiin taas eilen, kun menetimme yhden bunkkerityypeistä. Käärmeiden kanssa kun voimme ideaalitilanteessa elää aika pitkäänkin niin, että uusia tyyppejä ei tule eikä vanhoja lähde, kun Almaa lukuunottamatta mitkään käärmeistä eivät ole edes keski-ikäisiä. Alma on 18-vuotiaana ainoa vähän vanhempi. Sammakkoeläinten kohdalla taas alkaa tulla vastaan se, että nuorimmatkin ovat vähintään keski-ikäisiä, eli jos uusia tyyppejä ei tule, lähivuosina ollaan tilanteessa jossa meillä ei ole yhtään sammakkoeläimiä, jos pihan rupikonnia ei lasketa. Tästä seurasi se, että Jussin reaktio Venomin kuolemaan oli sama, mikä itselläni on alkanut olla kanien kanssa: Jussi alkoi heti miettiä, mikä sammakko tulisi Venomin seuraajaksi. Hetken asiaa pyöriteltyään hän kuitenkin totesi, että hänellä on yhä sen verran rankat työkuviot, että toistaiseksi on parempi näin, että annetaan bunkkerinkin väkimäärän laskea. 

Akvaarionurkka

Vaikka itselläni olisi vielä hetken aikaa enemmän aikaa käsissäni kuin ikinä, tiedän että sama on tulossa eteen myös itselläni. Minulla alkaa muutaman kuukauden kuluttua klinikkaeläinhoitaopinnot, ja sen jälkeen itselläni on edessä asettuminen uudelleen työelämään. Ja ennenkuin tiedän tarkemmin, mitä uusi työelämäni tulee olemaan, minun kannattaisi välttää isompia muutoksia. Tällähetkellä isoimmat eläinhaaveeni uusien eläintyyppien suhteen ovat kuitenkin että laumaan liittyisi 1-2 vuoden sisällä kaksi fretinpentua ja pari kania, joten bunkkeri saa todennäköisesti jatkaa hiljaiseloaan nykyisten tyyppien kanssa. Niiden osalta minulla on kuitenkin yhä iso nippu suunnitelmia, miten niiden elosta saisi aiempaa mukavampaa. Oma tavoitteeni onkin, että aina seuraavalla kerralla käydessään harvemmin käyneet vieraat pystyisivät bongaamaan, kuka on tällä kertaa muuttanut isompaan terraarioon, ja kenellä on uusi aiempaa toimivampi sisustus.  

P.S. Ekasta hammaslääkärikäynnistä tuli tosiaan selvittyä hengissä. Tällä kertaa tosin lähinnä putsailtiin hammaskiveä, joten sain pidettyä itseni suunnilleen kasassa riittävällä kipulääkäityksellä ja keskittymällä äänikirjaan. Hammashoitaja joutui vain pari kertaa muistuttamaan hengittämisestä, kun aloin panikoitua. Marraskuulle tuli sitten kaksi jatkoaikaa, jolloin ainakin toisena porataan. Todenäköisesti sekä hammaslääkäri että minä. Saatiin onneksi ajat niin, että Jussi pystyy viemään ja hakemaan minut, mikä on kanssa iso apu silloin kun panikoi.

3 kommenttia:

  1. Muistan kuinka silmät pyöreinä katselin edellisen kodin terraariohuonetta, kuvien perusteellä täällä putoaisi silmät. Joskus vielä tuun tarkistamaan bunkkerin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää alkaa olla nyt aika paljon enempi sellainen mistä itse tykkään: tilaa isommille terroille, ja silti huone ei ole heti tukossa, jos jokin projekti on vähän levällään. Ja lisäksi enemmän tilaa myös oleskelulle. Ja ehdottomasti tervetuloa!

      Poista
  2. Hienolta näyttää kyllä! :)

    VastaaPoista