Inna lähtee aamulla. Saatiin sumplittua neidille kyyti Mellun mukana uudelle omistajalle. Kun lähtöpäivä lopulta vahvistui, tuli taas itku. Inna on ihan mahtava tyyppi, ja olisin niin mielelläni nähnyt sen osana meidän porukkaa. Mutta järjellä silti tiedän, että tämä päätös oli tässä tilanteessa ainoa oikea. Innan ruvet kun muistuttavat turhankin tehokkaasti, että totutuksesta olisi tullut kaikkea muuta kuin helppo ja nopea, ja tällä hetkellä meillä on minun lisäkseni Minttu jolla stressinsietokyky on nyt ylittynyt niin että kotona on pakko rauhoittua.
 |
| Innasta ei sitten saatukaan meille uutta lumikuningatarta |
Nutskultakin löytyi jo toinen mahdollinen kupla, eli tiineys näyttää koko ajan varmemmalta. Aiemmilla kerroilla minua on harmittanut todella paljon se että freteillä jo kasvattajasitoumus määrittää sen, että pentujen on aina synnyttävä kasvattajan luona, eikä asiassa ole mitään sopimisen varaa. Harmitusta on toki hieman lievittänyt se, että Sarianna on antanut minun olla mukana molemmissa synnytyksissä, ja olen päässyt katsomaan pentuja ja emoa viikottain. Mutta ei se silti ole sama asia, kuin että pennut saisivat syntyä ja kasvaa meillä kotona. Tänä vuonna tilanne on ensimmäistä kertaa se, että vaikka asia olisi sovittavissa kasvattajan ja sijoituskodin kesken, luovuttaisin Nutskun mieluusti muualle synnyttämään. Uskon kyllä, että pahin shokkireaktio on helpottanut jo selvästi ennen pentujen laskettua aikaa, mutta en usko että kykyni kestää vastoinkäymisiä ja toimia yllättävissä tilanteissa palautuu yhtä nopeaan. Niinpä mahdollisten komplikaatioiden varalta on parempi, että vetovastuu on jollain joka on itseäni skarpimmassa kunnossa, ja jolla ei ole tilanteessa yhtä paljon tunteet pinnassa.
 |
| Pentukuplien metsästystä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti