keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Toinen kanikurssi

Pitäisi niin opetella olemaan näkemättä ongelmia asioissa jotka ovat hyvin. Kanien naksutinkurssin jälkeen minua hieman harmitti, että moni harjoituksista näytti niin helpoilta yhden kanin kanssa, mutta vinkit siitä, miten samoja harjoituksia pystyy tekemään niin että toinen kani on koko ajan läsnä tuntuivat paljon haastavammilta. Se harmitus karisi jo heti seuraavana päivänä, kun pojille tuli juoksutusaitauksessa riitaa yhdestä lehdestä, ja Petteri ajoi Mainiota pari kierrosta takaa karvat pöllyten. Tilanne meni ohi hyvin nopeasti, mutta se riitti muistuttamaan, että tämän kaksikon kohdalla ei todellakaan ole itsestäänselvää, että ne saadaan pysymään yhdessä edes kevääseen. Vaikka iso tappelujen riski oli yksi suurimpia syitä sille, miksi mietin pitkään otanko poikia tänne, olin kuitenkin jossain määrin toivonut, että jos ongelmia ehtisi tulla, ne olisivat enemmän kevättalven ongelmia, kun valo lähtee taas lisääntymään ja lisääntymiskausi alkaa lähetä.

Petteri ja toinen hyvä lehti

Ihan suorilta poikia ei vielä erotettu, mutta ottaen huomioon että kyseessä on kaksi leikkaamatonta urosta, se joudutaan tekemään pienellä kynnyksellä, jos vastaavaa käytöstä alkaa näkyä tarhassa tai leikkimökissä, tai niistä löytyy missään vaiheessa vastaavia karvatuppoja. Kaksi tappelevaa kania kun voi halutessaan tehdä todella pahaa jälkeä toisilleen. Mikäli kyseessä eivät olisi ulkokanit ja pitkä pimeä talvi vasta tulossa, olisin saattanut erottaa kaksikon jo heti tästä ensimmäisestä. Nyt kummallakaan ei olisi kuitenkaan muuta seuraa talveksi, joten toivotaan että pimeä kylmä vuodenaika laittaa orastavan miehuuden vielä hetkeksi vakan alle. Jo tämän ensimmäisen jälkeen tuli kuitenkin mietittyä astetta vakavammin sitä, mitä tehdään sitten, jos erottaminen tulee ajankohtaiseksi. Yhtenä vaihtoehtona on siirtää Petteri siinä vaiheessa autotalliin pystytettävään tarhaan. Tässä vaihtoehdossa isoimpana miinuksena olisi se, että sitten pojilla ei olisi edes näköyhteyttänä toisiinsa. Plussina taas että siten molemmille olisi helpoin järjestää sula vesi, ja silloin Petterin kastrointia voisi aikaistaa ja alkaa etsiä sille aiemmin tyttöystävää. Mutta toivotaan vielä, että sopu säilyisi veljeksillä edes jonkin aikaa.    

Veljekset

Eilinen luento oli Lemmikkikanit Ry:n järjestämä luento kanien käyttäytymisestä. Luennolla oli paljon tuttua asiaa muunmuassa kanista saaliseläimenä ja kanien virikkeistämisestä. Mutta kyllä luento sai myös miettimään, miten joitain asioita saisi mahdollisesti hyödynnettyä aiempaa paremmin kanien virikkeellistämisessä. Luennolla viitattiin muunmuassa tutkimukseen, jonka mukaan musiikin soittaminen voi rentouttaa myös kaneja. Se sai miettimään, olisiko leikkimökkiin mahdollista virittää osaksi päivää radio, ja voisiko se oikeasti olla kaneille jopa mukavaa vaihtelua, kun onhan tuolla nyt kohtalaisen hiljaista. Vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, on siltikin mahdollista, että juuri tuossa nimenomaisessa osassa tonttia kanit saattavat kuulla jopa enemmän elämisen ääniä kuin ne kuulisivat meillä sisällä, kun leikkimökki sijaitsee tontin rajalla ja naapureilla on kaksi kouluikäistä lasta, jotka viettävät paljon aikaa myös pihalla. Vaikka itsekin tulee kaniaitauksessa käydessä välillä juteltua kaneille ja kuunneltua sielä äänikirjoja, lapsiperhe-elämään verrattuna meillä on siskoni mukaan hiljaista kuin huopatossutehtaalla. En kyllä tiedä allekirjoitanko tätä itse täysin, sillä Jussin mekaanisessa näppäimistössä on todella voimakkaat näppäinäänet, ja osa meidän kissoista kehrää aika kovaa. Mutta myönnän kyllä, että en itse välitä ylimääräisestä taustahälystä, joten esimerkiksi tv tai radio ei ole meillä koskaan päällä vain taustalla, ellei sieltä olla juuri sillä hetkellä kuuntelemassa jotain. 

Kamera ei pysynyt Mainion tahdissa


Toinen idea mikä lähtee heti toteutukseen on kunnon oksaöverit. Pojat ovat pistäneet jo aika hyvin silpuksi niille alkuun laitetut oksat, joten tänään niitä voisi hakea kerralla reilummin, ja tehdä pojille tarhan puolelle vaikka pientä havumajaa, jota nakerrella ja josta käsin tarkkailla pihapiiriä. Pahvilaatikkojen suhteen olen sen sijaan yhä varauksellinen, vaikka luennolla niistä aiheutuva riski nähtiin kohtalaisen pienenä, jos kaneillä on kuitenkin kunnolla heinää, oksia, olkea ja muuta jyrsittävää ja silputtavaa laatikoiden lisäksi. Toki tiedän, että useimmat kanit vain silppuavat laatikoita nielemättä liian suuria määriä pahvia laatikoita silputessaan, mutta etenkin nyt kun kanit eivät ole katseen alla sisätiloissa 24/7, ajatus ylimääräisestä suolitukosriskistä hieman kuumottaa, vaikka toisaalta laatikoista saisi kyllä aika helposti vaikka mitä linnoja ja tunneleita. 


EDIT. Pojat saivat puunsa

Tarhan puolelle tehtiin kuusimajaa
Mökin puolelle pojat saivat marja-aronian oksia (yhden marjoineen, muut ilman)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti