Kanikuulumisia

Tein jokin aika sitten järkipäätöksen, että en halua meille kahta uroskania, sillä kaniurosten kohdalla tappeluiden riski on niin suuri. Mutta eihän sitä nyt lasketa, jos toinen pojista tulikin sitten vain hoitoon, ja vain toinen on jäämässä. Eli niinhän siinä taas kävi, että tunne voitti järjen. Veljekset Mainio ja Petteri Kaniini tarvitsivat talvikodin, ja koska pojat ovat tulleet toistaiseksi hyvin toimeen, päätimme että ne saavat myös toistaiseksi pysyä yhdessä. Alustavasti on sitten puhuttu, että Mainio palaa kaverille keväällä, ja Petteri kastroidaan silloin ja hankitaan sille naarasseuralainen. 

Kanila ulkoapäin

Poikien talvitarha

Keskustelujen alettua (eli silloin kun päätin etten ota poikia) torista tuli bongattua pieni käytetty kissojen ulkotarha, jonka hankin heti autotalliin siltä varalta että meille sittenkin tulee kaneja. Niin kun kaveri sitten viikonloppuna kysyi, vieläkö se tarjous "jos mitään muuta paikkaa ei löydy" on voimassa, täällä alkoi tilojen valmistelu. Heidän pihaansa kun oli ilmestynyt irtokissa, joka oli alkanut viettää aikaa kanien aitauksessa. Aiemmin olin miettinyt kanien tilojen tekoa autotallin viereiseen varastoon, mutta kun syksyn mittaan sen lattialle on ilmestynyt kasvava kosteusläikkä, päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaan leikkimökin modaamisesta kaneille. Ulkokanit kun kestävät hyvin kylmää, mutta kosteus on huono homma, sillä kylmän sieto edellyttää että kaneilla on mahdollisuus pysyä kuivana. Leikkimökissä oli myös enemmän sisätilaa ja jo valmiiksi ikkunat kolmeen suuntaan, eli enemmän luonnonvaloa. 

Kanilan sisätila

Ikkunan vieressä on pieni tarvikekori, missä on muunmuassa poikien valjaat

Valkoisissa Ikealootissa on poikien pelletit ja heinät, ja päällä sininen ikeakassi, jolla saadaan haettua heinätäydennykset varastosta

Leikkimökkiä oli tullut modattua vähän jo kesällä, kun kanit viettivät sielä öitä, mutta vahingosta neuroottisemmaksi muuttuneena leikkimökkiäkin päädyttiin vahvistamaan vähän lisää sen siirtyessä nyt kokonaan kanilakäyttöön, ja ikkunaverkon kiinnitystä vahvistettiin, ovisalpa vaihdettiin jykevämpään ja oviaukkoon lisättiin kynnys niin että saatiin koko lattia purulle. Samaten oven sisäpuolellekin lisättiin salpa, niin että oven saa kunnolla kiinni myös sisältä päin silloin kun sielä viettää aikaa kanien kanssa. Samaten käytettynä ostettu tarha sai lisävahvistukseksi enemmän tukipalkkeja, pohjaverkon ja lisäsalpoja, jonka lisäksi verkon kiinnitykseksi lisättiin aluslevyllisiä ruuveja, jotta verkon irti kiskominen olisi varmasti ketulle mahdotonta. Sitten kun leikkimökille vedetään talveksi sähköt lämmitettävää vesikippia varten, suunnitelmissa on lisätä sinne myös liiketunnistimella toimiva ulkovalo. 

Vasemmalla hoitopoika Mainio ja oikealla meidän herra Petteri Kaniini

Pojat tulivat sitten eilen. Eilisilta meni vielä pitkälti leikkimökin suojissa, mutta yön aikana oli ehditty käydä tutustumassa myös tarhaan, ja tänään veljekset ovat hengailleet pitkälti tarhassa betonielementin päällä. Siinä on loistava paikka tähystää, ja siitä pääsee yhtä nopeasti niin sisälle mökkiin kuin tarhaankin. Luonteeltaan molemmat pojat ovat erittäin reippaita ja uteliaita, vaikkakaan silittelyistä ei vielä kauheasti välitetä. Mutta uskoisin että lahjomalla niistäkin päästään neuvottelemaan pikapuoliin. Tänään tuli nimittäin vedettyä poikien kanssa jo yksi Teams-palaveri, jonka aikana ne melkein kiipesivät syliin, jos lahjuspellettejä tippui niiden ulottuville turhan hidasta tahtia, ja lisänannaa käytiin etsimässä aina pöydältä asti tökkien siinä samalla ohimennen kameraa. Punainen pojista, eli Mainio, on hieman veljeään rohkempi tapaus, mikä on sikäli hyvä, että herran varalle kaverilla on kasvatussuunnitelmia. Sikäli vähän harmi, että samaisesta syystä se ei ole jäämässä meille, sillä lisääntymiskäytössä olevaa uroskania on melko mahdoton majoittaa vakituiseen yhdessä muiden kanien kanssa. Mutta uskon kyllä, että saamme lahjottua kyllä Petteristäkin mitä mainioimman lemmikkipupun. 

Tähystyspaikka hyvien kulkuyhteyksien varrella

Vaikka talvitiloistakin tuli ihan kivat, sitä on luonnollisesti alkanut jo googlettaa miten leikkimökin siirto lähemmäs aiemmin aiottua tarhan paikkaa onnistuisi helpoiten. Mieluiten sitä kun ottaisi kanit keväällä lähemmäksi kilpparitarhaa ja kasvimaita, ja pikkutarhan tilallekin suunnitellaan jo isompaa, joka olisi helpompi toteuttaa eri osaan tonttia. Tämän vuoden osalta kilpparitarhakin on kuitenkin jo tyhjentynyt, kun konnat tuli siirrettyä autotalliin odottamaan talvihorrokseen siirtymistä. Kilpikonnien ulkotarhassa kun kasvaa yhä sen verran kaikkea syötävää, että päädyin siihen, että välilasku autotalliin auttaa osaltaan varmistamaan että konnat saavat varmasti suolensa tyhjiksi ennen horrosta. Samalla sielä on helpompi ylläpitää lepoon valmistavaa päivän lyhenemistä ja ilman viilenemistä kuin bunkkerissa, joka on ympäri vuoden melko trooppinen.   

Ja mikäli joku jo ehti kiinnittää huomiota poikien yhdennäköisyyteen Taigan ja Pihkan kanssa, asiaan on luonnollinen selitys: kyseessä on nimittäin heidän velipojat, jotka menivät kaverille kesäkaneiksi samaan aikaan kuin muu jengi tuli tänne meille. Valitettavasti kuitenkaan alkuperäinen syy hoitoon lähtöön ei poistunut kesän mittaan, minkä takia poikien talvisijoitus koitui haasteeksi. Kun niille olisi kyllä ollut olemassa tilat, mutta aiemman pääasiallisen hoitajan kunto ei olisi kestänyt siivous ja muita hommia, kun niissä pitää kuitenkin sitten kyykkiä ja kummarrella aika paljon. Kaveri ei taas pystynyt pitämään näitä talven yli, kun sopivaa kuivaa säänsuojaa ei ollut.