torstai 7. lokakuuta 2021

Tahnatuokioita

Olin etukäteen pelännyt, miten Justiina selviää kun se jää yksin. Aiemmin kesällä Lystin kuoltua Mitella lopetti syömisen lähes kokonaan ja vetäytyi pariksi viikoksi täysin omiin oloisinsa, vaikka sille jäi edelleen kolme tuttua, joskaan ei yhtä läheistä laumakaveria. Itsyn lopetuksen jälkeen Justiinalta lähti se ainoa kaveri, ja Justiina on sen verran tiukka täti, etteivät edes mitkään valvotut leikkitreffit nykyisen nuorison kanssa olisi toimiva lohduke. Junnulaumassa Huisku oli ainoa, josta Justiina piti, ja Huiskukin lähti pilven reunalle lopulta ennen Justiinaa.


Vaikka Justiina on ollut aina melko tomera ja valikoiva seuransa suhteen, olin vähän yllättynyt siitä, ettei kaverin kuolema tuntunut vaikuttavan siihen mitenkään. Että vaikka Justiina oli selvästi ollut hyvin kiintynyt Itsyyn, se jatkoi Itsyn kuoleman jälkeen enimmäkseen kuten ennenkin. Ellei sitten lasketa sitä, että se oppi erittäin nopeasti hyödyntämään sitä, että tahnatarjoilu muuttui hövelimmäksi sen jäätyä yksin. Nykyisin se tulee aina heti herättyään aitauksensa ovelle nuolemaan huuliaan, tai juoksee suoraan jääkaapille, mikäli aitaus on auki. Etenkin Jussin näkeminen saa monesti myös aikaan saman reaktion. Olemmekin nyt päätyneet siihen, että Justiina saa useimmiten aamun ensimmäisen ja illan viimeisen jaloitteluvuoron, ja aika usein viettää yötkin vapaana yläkerrassa, että sen on mahdollista käydä kerjuulle aamulla heti Jussin herättyä. 


Kesän mittaan Justiinan liikkuminen on käynyt aiempaa kankeammaksi ja sen ihokasvainten määrä on selvästi lisääntynyt. Koitan kuitenkin olla käyttämättä liikaa aikaa sen murehtimiseen, paljonko yhteistä aikaa meillä on vielä jäljellä. Viimeistään Sofian kanssa kun oppi, ettei vanhuuden kremppojen etenemistahtia voi ennustaa mistään. Ainakin vielä Justiinalla menohalut kompensoivat liikkumisen vaikeuden enemmän kuin riittävästi, eikä se anna kankeuden ja satunnaisten kaatumisten hidastaa itseään tai estää tavoittelemassa aina vielä yhtä tahnasantsia. Ja jos tahnatuubi aukeaa liian hitaasti, sitä kyllä koitetaan yhä nousta punttia vasten pystyyn tai mangustina tähystämään, että mikä maksaa.  

Välillä melkein tuntuu, että Justiina pysyy elossa niin kauan kuin maailmassa riittää lohitahnaa, jotta se saa varmasti hyödynnettyä rajattoman mummokiintiönsä mahdollisimman tehokkaasti. 

1 kommentti:

  1. Minusta lohitahna on ihan hyvä elämän tarkoitus :) Ei se meillä ihmisilläkään toisinaan sen kummasempi ole...

    VastaaPoista