perjantai 30. heinäkuuta 2021

Vaikeita päätöksiä ja uusi perheenjäsen

Tämä viikko on ollut emotionaalisesti rankka. Alkuviikosta Sofia kaatui taas vessassa käydessä omiin ulosteisiinsa ja oksensi syötyään, ja tiesin, että minun oli pakko ottaa sen omistajan kanssa puheeksi eutanasia-ajan varaaminen. Sofian kohdalla ei mielestäni ollut kyseessä vielä mikään, mikä vaatisi hätäeutanasiaa, mutta koska kehitys on ollut niin nopeaa, minusta sen kohdalla oli parempi lyödä jo päivä lukkoon ja varata aika, varasi sen sitten tällä viikolle tai myöhemmäksi. Asiasta keskusteluamme päädyimme, että Soffe saisi lähteä joukkiksen yhteydessä, kun eläinlääkäri on tulossa meille kotiin. Tämä todettiin Soffen kannalta helpoimmaksi, vaikka sen päättäessään Soffen omistaja tiesi, että ei sen myötä ehtisi itse tulemaan hyvästelemään Soffea. 

Mummut ja Mauno tahnalla

Soffen eutanasiapäätös nosti samalla toisen virtahevon olohuoneeseen. Mikäli arvioisin Itsyn tilaa ja voinnin kehitystä sen hoitajana enkä perheenjäsenenä, minkä päätöksen tekisin sen suhteen. Siitä kun sen mahasta löytyi golfpallon kokoinen patti on nyt noin 1,5 kuukautta, ja vaikka Itsyn kunto ei ole romahtanut, en voi väittää ettenkö olisi nähnyt sen käyttäytymisessä muutoksia. Itsy on alkanut nukkua enemmän, eikä se juurikaan touhuile. Se on on alkanut välillä hakeutua piiloon nukkumaan, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Toki se on aiemminkin nukkunut kolopedeissä, mutta ei esimerkiksi aitauksen kauimmaisessa nurkassa häkin alla olevan pissa-alustan alla. Vaikka itse patti ei tunnu kasvaneen, tuntuu että Itsyn vatsaontelo on laajentunut, eli se saattaa kerätä sinne nestettä. Kun ne yhdistää siihen tosiasiaan, että patti ei tule häviämään mahasta mihinkään ilman leikkausta, ja päädyimme eläinlääkärin kanssa puhuttuamme siihen, ettei Itsyä leikata, on tästä kaikesta suunta ainoastaan huonompaan. Kaikkea tätä pohdittuani tulin siihen tulokseen, että myös Itsyn voisi olla armeliainta jo lähteä, ja Jussin kanssa keskusteltuani Jussi oli lopulta samaa mieltä. Niinpä myös Itsylle sovittiin lähtö huomiseksi. 

Soffen kanssa metsässä

Tällä viikolla onkin näiden päätösten myötä ehtinyt itkeä itselleen migreenin jo useampana päivänä. Kun päätöspäivän iltana tuli viesti, jossa kysyttiin voisiko Inna tulla meille jo keskiviikkona perjantain sijaan en kuitenkaan epäröinyt. Tiedän että osa haluaa keskittyä rauhassa suremiseen ilman mitään häiriötekijöitä, mutta minulle pieni valkoinen häiriötekijä oli hyvin tervetullut. Yksi uusi aloituskappale kahden loppuluvun keskelle. Kun samana päivänä Innan kanssa saapui vielä kaksi hoitofrettiä, päivät ovat olleet varsin täysiä. Soffen kanssa on koitettu käydä nyt mahdollisimman paljon metsässä, sillä siitä huolimatta että sen on hankala pysyä sielä pystyssä, Soffe selvästi viihtyy sielä. Itsy ei ole koskaan erityisemmin välittänyt ulkoilusta, joten se on saanut tehdä sitä mistä se pitää eniten: nukkua ja hoitaa Justiinaa. Itsy kun on aina ollut sellainen muumimamma, joka huolehtii että kaikilla laumakavereilla on puhtaat korvat. 

Uninen pieni lumipallo Inna

Innan saavuttua ensimmäisenä päivänä vietin paljon aikaa vain katsellen kun tyttö nukkui. Se kun päästettiin alkuun tutkimaan rauhassa koko yläkerta ilman muita frettejä, ja tutkimusretken jälkeen iski väsy. Yöksi neiti siirrettiin frettihuoneeseen pystytettyyn playpeniin, sillä tiedän, että nykyisessä laumassa kaikki eivät välttämättä toivottaisi vierasta aikuista suoraan tervetulleeksi laumaan. Niinpä ne saavat nyt alkuun tottua toistensa hajuihin ja näkemään toisiaan. Toisena päivänä nostin oman jengin frettihuoneesta jaloittelemaan, ja päästin Innan tutkimaan frettihuonetta. Jäin itse istumaan frettihuoneeseen Innan seuraksi. Siinä yhteydestä tuli sitten saatua pari kertaa kevyesti hampaista. Sen myötä poistuin hetkeksi huoneesta hakemaan lohitahnaa. Tässä on nyt niin paljon muutoksia pienelle fretille, että luottamusta on hyvä lähteä rakentamaan lahjusten ja leikin kautta. Mutta tiedän jo nyt, että jos kukaan junnuista ei käytä veto-oikeuttaan Innan kanssa, neiti tulee varastamaan sydämeni täysin. 

Mauno & Inna <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti