torstai 15. heinäkuuta 2021

Huh hellettä

Äärimmäisen huonon ääreisverenkierron omaavana lämmöllä käyvänä vilukissana minun kuulee harvemmin valittavan helteistä. Enkä minä nytkään soisi niiden vielä kokonaan loppuvan, mutta jopa minä myönnän, että nyt tarvittaisiin jo taukoa enemmän kuin yksi sunnuntaipäivä (silloinkaan ei tullut vettä, mutta lämpötila oli hetken hieman alle +25). Monta viikkoa lähes tauotonta hellettä ilman sateita alkaa tuntua raskaalta jopa hellediggarista, etenkin kun näkee mitä se tekee kaikelle itseni ympärillä. Nurmikko on lähes kauttaaltaan palanut, ja osa muistakin pihan kasveista alkaa olla varsin rapsakoita. Kanit lähinnä makoilevat jääpullojen vieressä foliopeiton alla, eikä niitä ole uskaltanut sulkea edes öiksi leikkimökkiin, sillä lämpö nousee sielä huonon ilmankierron myötä äärettömän nopeasti. Fretit muistuttavat päiväsaikaan lähinnä Salvador Dalin valuvia kelloja, ja yön alkaessa viilentyä kaikki laumat haluaisivat yhtä aikaa tarhaan ja iltavilleille. Kasvihuoneen kasviston olen saanut pidettyä suunnilleen elossa, nyt kun saatiin vedettyä sinne letku ja kasvit kastellaan 2-3 kertaa päivässä. Tuntuu että liian moni asia pyörii sen ympärillä, että koittaa pitää edes tärkeimmät hengissä. Tämän kokoisella tontilla kaikkien kasvien kastelu olisi enemmän kuin kokopäivätyö, ja veisi tolkuttomat määrät vettä. 

Sunnuntaina oli sen verran viileämpää, että junnut pääsivät ulos, mutta välilössähdyksiltä ei silti vältytty

Nyt touhujen keskittämistä ilta-/yöaikaan sentään helpottaa se, että alkukesän valtavat hyttysparvet ovat kadonneet, eli ulkona pystyy jo käymään hämärän laskeuduttua ilman että alle minuutin jälkeen tekisi mieli kuoria ihonsa irti. Valitettavasti tosin tämäkin menee osin varmasti kuivuuden piikkiin, ja muistuttaa osaltaan kuinka ahtaalla luontokin nyt on. Alkaessani eilen koota ja kuivattaa kaneille kerppuja talveksi tulin nimittäin käyneeksi myös sivupihan ojalla, joka oli vielä keväällä kuhissut hyttysentoukkia. Nyt ojan paikalla oli vain kuivaa halkeillutta liejua. Mutta ottaen huomioon millaiset määrät alkukestä tuli popsittua allergialääkkeitä ja käytettyä kortisonivoidetta hyttysten takia, en voi väittää että kaipaisin niitä yhtä paljon kuin sadetta. Olen kuitenkin nyt koittanut muistaa laittaa päivittäin vettä pariin eri astiaan pihalle luonnoneläimiä varten, jotta jäniksillä ja kauriillakin olisi jokin paikka mistä juoda sadetta odotellessa.

Vähän vihreämpi kohtakin vielä löytyi

Ensiviikon alkuun on vihdoin luvattu maltillisempia 21-22 asteen lämpötiloja, joten silloin pääsee toivottavasti aktivoimaan frettejäkin ulkona, ja talon kiviseinät ehtivät ehkä vähän jäähtyä. Tiedän kyllä, että sitäkään kaikki eivät meillä arvosta: Rutusta nyt kun ollut juuri hyvät kelit, kun on kerrankin voinut hengata terassilla ja nukkua olkkarin riippumatossa ilman peittoa. 

Kanien talvimuonien kuivatus aloitettu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti