Tänään asunnossa on kuulostanut iltapäivästä asti siltä, että meidän kesäsika Vihtori olisi haettu kotiin - elävänä. Ihan siitä ei ole kuitenkaan kyse, vaikka naapurin ihmetellessä asiaa voinkin tarvittaessa todistaa olevani rekisteröity sikatilallinen. Meille tuli kuitenkin hoitoon vähän pienempi otus, Mihailin siskonpoika Mörkö - eikä Mihail ole ollut asiasta kovin otettu. Niin kauan kuin Mörkö pitää enoonsa toivotun hajuraon, on täällä hiljaista. Mutta Mörkön loukattua Miikkiksen rajapyykkejä, alkaa Miikkis huutaa siskonpojalleen ohjeistuksia kuulostaen aivan sialta. Siis sellaiselta söpöltä sialta enemmin kuin rumia puhuvalta sovinistilta. Mutta ääntä tuosta pojasta lähtee yhtä kaikki, etenkin kun enon kultaa tuo komentelu tuntuu vain yllyttävän, kun onhan se niin hienoa saada aikuiselta urokselta ihan kunnon reaktio.

Miikkis on tavannut Mörköä sen verran aiemminkin, että tähän oli kyllä osattu varautua. Niinpä nytkin yöksi asunnon puoliväliin on viritetty frettiportti. Oma lauma saa näin ollen touhottaa olohuone/kylppärialueella ja Mörkö valloittaa keittiötä valvomatta ollessaan. Sillä vaikka pidänkin todennäköisenä, että tuo voisi pysyä vain komentelu ja uhittelulinjalla, en halua ottaa asiassa turhia riskejä. Haisunäätäurokset kun eivät ole luonnostaankaan kauhean sosiaalia toisiaan kohtaan. Niinpä pojat saavat mennä keskenään vain valvonnan alla. Saavatpahan samalla välillä lepotaukoa toisistaan, niin jaksaa sitten taas komentaa. Se tuntuu kyllä edelleen hyvin jännältä, että näissä kohtaamisissa pentu on ollut se hiljaisempi osapuoli, ja äänessä on Miikkis, joka ei ainoana haisunäätänä ollessaan ääntele yhtään.

Jussi koetti tänään jo saada tuota ääntä videolle, mutta se loppuu joka kerta kuin seinään Jussin kaivaessa puhelimen esille. Silloin Mihailille kun tulee tärkeämpääkin tekemistä kuin muksulle huutelu: mihin moisella olisi tarvetta, kun vieressä on oma ihminen ihan namikaapin vieressä. Ruoka kun on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi ja tärkeämpi aihe kuin yksi sukukypsyytensä saavuttanut teinipoika.

Kysymyspostaus, osa: kysymyksiä kehiin

Minun piti tänään aloittaa esittelysarja Jussin laumasta, mutta nukahdin. Niinpä sarjan avaava sammakkopostaus jää myöhemmäksi, ja päästän tänään teidät vastaamaan blogin tulevasta sisällöstä esittämällä kysymyksiä tulevaa vastauspostausta varten. Kysymysten aihe on yhtä vapaa kuin bloginkin, ja niitä kerätään kommenttiosioon 30.11. asti.

Mitä siis olet aina (tai juuri tällähetkellä äkillisen uteliaisuuden iskiessä) halunnut tietää meidän laumasta, puitteista, suunnitelmista tms. ? :)

Näätäpäivä Raisiossa 28.11.

Riina oli käynyt Mörkön kanssa Raision Mustissa ja Mirrissä. Häntä oli sitten pyydetty Mörkön kanssa liikkeeseen 28.11., esimerkiksi klo 12-14 esittelemään lajia ja vastailemaan ihmisten kysymyksiin. Riina joutui kieltäytymään, sillä hän on tuolloin reissussa ja Mörkö täällä meillä hoidossa. Mutta hän lupasi delegoida tämän eteenpäin... Niinpä me olemme Raision Mustissa ja Mirrissä Kuninkojalla 28.11.2015 Mörkön, Mihailin, Snurren ja Esterin kanssa klo 12-14, välillä tälla tavalla vähän lyhyemmän kaavan mukaan, mikä sopii kyllä paremmin viikonlopun muihin menoihin :)

Tervetuloa siis silloin meitä moikkaamaan!

Fretikäs viikonloppu

Viikonlopusta riittäisi kirjoitettavaa varmaan sivukaupalla, mutta joskus on tyydyttävä toteamaan, että kaikkea ei voi (tai jaksa...) kirjoittaa ;) Kattavamman pikkujouluristelyreportaasin saamiseksi kaikkien kiinnostuneiden on siis tyydyttävä ilmoittautumaan ensi vuonna mukaan reissuun. Tämän vuotinen matkanjohtajamme Wilma kun vähän lupaili, että tämä voitaisiin ottaa uusiksikin. Risteilyn lisäksi positiivista putputusta viikonloppuun toi risteilyn jatkot, jotka syntyivät kun Kasperi päättikin vaihtaa junalippunsa maanantaille, sekä V-S -frettien syyskokous ja sen yhteydessä ollut frettimiitti. Kaikkineen siis kolme melko kokonaista päivää frettihöpinöitä (joista kahtena päivänä pääsin syventämään rakkauttani Wilman pieneen Itsy-prinsessaan <3 ).

Sabor

Homma lähti siis käyntiin perjantaina vapauduttuani töistä. Ensin meillä poikkesi Janna tuomassa Jussille kauniin kuningaspythonherran Saborin, ja katsomaan frettejä. Hän oli käynyt samalla reissulla Salossa hakemassa itselleen uusia jalostuseläimiä ja oli vielä viemässä autoa Tampereelle, joten hän ei valitettavasti ehtinyt jäämään siksi aikaa, että olisi ehtinyt nähdä pari muutakin fretti-ihmistä ja Sariannan pojat. Seuraavaksi saapui sitten Sarianna Oton ja Ahdin kera, sekä Kasperi, jotka tulivat tuomaan Sariannan poikia hoitoon ja moikkaamaan Miikkistä, Snurrea ja Esteriä. Heidän kanssaan pidettiin sitten risteilyvalvojaisia odottaessa satamaan lähtöä ja seuratessa facebookista viime hetken muutoksia lähtijöissä. Kaikki ilmoittautuneet kun eivät valitettavasti selvinneet tälläkertaa laivalle asti, vaikka onneksi lähtijöitäkin saatiin lopulta kolme hyttikunnallista.

Risteilyn aikaan Turussa

Laivalla oli hauskaa. Alkuillaksi porukalle oli varattu kokoustila, mikä mahdollisti hyvin juttelun täpötäydessä ja varsin meluisassa laivassa. Kummasti näin viikonloppulähdöllä pikkujouluaikaan risteilylle lähtijöitä oli muitakin kuin frettiliiton riveistä. Kokoustilasta sitten jatkettiin hyttibileillä ja baareilulla. Itse selvisin pystyssä työpäivän jälkeen puoli kuuteen asti aamulla, eli valvomista tuli melkein täysi vuorokausi. Seuraavana päivänä meillä ei tosin sitten ollutkaan hytissä kukaan ylhäällä ennenkuin lähempänä yhtä, niin että ehdittiin käydä vain suihkussa ja Tax freessä ennen koko porukalle varattua buffetpöytää - tai melkein ehdittiin, kun kaikki muut tulivat meitä jo porukalla vastaan, siinä kohtaa kun oltiin viemässä Tax free ostoksia hyttiin talteen. Ja buffetissa vedettiin sitten sen verran pidemmän kaavan mukaan, ettei sen jälkeen sitten ollutkaan enää kauheasti aikaa ennen satamaan saapumista ;)

Tässä kohtaa Kasperi oli tosiaan tehnyt päätöksensä lipun vaihdosta, joten Sarianna kysyi Wilmaakin
istumaan iltaa hänen luokseen. Wilma sanoi tulevansa ja ottavansa mukaan Itsyn, joten minäkin päätin liittyä seuroihin ihan vähäksi aikaa. Käytiin ensin miun kämpillä hakemassa Sariannan pojat, ja sitten Jussi heitti meidät Sariannan luo ja meni itse hoitamaan kouluhommiaan. Lupasi kyllä vielä tulla hakemaan, sitten kun laitan viestiä. Aika menikin sitten yllättävän nopeaan siinä höpötellessä, kun kello olikin sitten äkkiä taas puoli yksi yöllä. Onneksi Jussikin on iltavirkku, niin ei mennyt sitten bussiseikkailuksi viikonloppuyössä.

Miittiporukkaa

Kotiinpäästyä olikin sitten enää alle kymmenen tuntia seuraavaan frettimiittiin, johon suunnattiin melko heti herättyä. Käytiin vain matkalla poimimassa Heseltä aamupalaa (vaikka vastahan sielä oli ollut yöpalalla...), ja sitten koottiin taas Sarianna, Kasperi, Wilma ja kasa frettejä samaan kasaan ja kohti Vanton tilaa, jossa viime miittikin oli järjestetty. Perille päästyämme muut olivatkin jo paikalla, kun Sarianna oli nakitettu viime hetkellä metsästämään kokouspullia ja kahvimaitoa. Paikalla oli myös Riina Mörkön ja Huban kanssa. Hubastakin on kyllä tullut niin komea, että siinä tuli kaikilla syvä hiljainen hetki, kun Riina kertoi pojan olevan menossa piikille. Riina kun oireilee pojasta koko ajan pahemmin, eikä pojalle ole tuntunut löytyvän sitä oikeaa kotia - kotimaassa monella kun ei riitä resurssit ja ulkomailla vastaavanoloisia tapauksia saa niin halvalla, ettei kiinnostuneilla riitä kiinnostusta rahtikulujen maksuun. Jussi siinä jo vähän jännittyi, kun hän näki miten minä mietin: minä kun kyllä tiedän, että minun frettikokokemuksellani ja tiloillani olisi sulaa hulluutta lähteä kokeilemaan noin suuriprosenttisen hybridin kanssa, mutta jokin Hubassa vain kolahti sillä hetkellä kun sen näin. Ja sama kävi Kasperillakin. Hänetkin kuitenkin puhuttiin ideasta yli, mutta onneksi saman illan aikana löytyi sitten sekin ihminen, jolla on kokemusta isoprosenttisesta hybridistä ja joka on valmis pojan kanssa kokeilemaan. Sillä vaikka tiedän, että olisin täysin hullu, niin silti tiedän, että jos vaihtoehto olisi ollut piikki, kiusaus edes kokeilla elämää pojan kanssa olisi voinut käydä liian korkeaksi. Mutta tämä ratkaisu on varmasti paras kaikille: Huba pääsee kokeneisiin käsiin, ja itse jatkaa kokemuksen keräämistä näiden kotihillerien kanssa.

Esteri ja Otto

Ennen kokouksen alkua nääpät saivat kisata hallissa keskenään. Minä keskityin palluttelemaan porukan mustiaisia, ja pörröttelemään Tiiun angoran turkkia. Itsylle suunniteltu uros kun on puoliangora, joten sitä koettaa päättää, mitä sitä on tuosta pidemmästä karvanmallista mieltä :D Enon kulta Mörkö nautti taas Miikkiksen härnäämisestä: onhan se varmaan hienoa tuollaisen juuri sukukypsäksi tulleen jäpikän mielestä, kun saa ison aikuisen uroksen väistämään. Onneksi täälläkin on sitten eristämisen mahdollisuuksia, kun Mörkö saapuu tänne sunnuntaina pariksi viikoksi hoitoon. Voisi Miikkiksellä muuten palaa vielä hermot tuohon suloiseen jäpikkään. Kokouskin oli onneksi turvallisempi mitä monen muun yhdistyksen syyskokoukset: hallitus oli valittu jo keväällä. Sitä saattoi siis rennoin mielin kuunnella toimintasuunnitelmia ilman pelkoa, että olisi vahingossa suostunut johonkin hallituspestiin. Suunnitelmat kuulostivatkin varsin mukavilta, sisältäen muun muassa kuukausittaiset frettimiitit. Tiedän, että meidän porukassa minä ja Esteri saamme niistä varmasti enemmän irti mitä muut omasta laumasta, mutta Snurre saa totuttautua hiljaa siinä sivussa. Esteri päätyi nytkin sitten Oton kanssa samaan boksiin nukkumaan, siinä kohtaa kun väsy otti alun juoksujen jälkeen vallan. 

Mörkö (Miikkis-eno ja Itsy taustalla)

Nike halusi kanssa Oton ja Esterin seuraan

Jussin laumaa

Jussi kuvaili nyt viikonloppuna omia terraarioitaan herppiryhmiä varten, joten ajattelin napata ne kuvat tänne omaankin blogiin, kun Jussin laumastakin oli tuon messupostauksen kommenteissa juttua. Näin arkiyön kunniaksi postaus saa pysyä kuvapainotteisena, vaikka kyllä sitä on vähän alkanut miettiä, pitäisikö Jussinkin eläintarha täällä joskus vähän perusteellisemmin esitellä. Onhan sitä esitellyt välillä tuttujen harrastajien tiloja ja eläimiäkin, niin miksei sitten myös oman rakkaan. Jussin otusten kanssa sitä kun toivottavasti päätyy vielä joskus saman katon alle :)

Käärmehylly: ylhäällä muoviboksissa asuu pytikka Sabor, ylähyllyllä toisessa terraariossa viljakäärmepojat Putti ja Mini, toisessa naarasviljis Hani. Isoimmassa terraariossa asuu aikuinen viljakäärmenaaras Saaga.

Etualan lasiterraariossa asuu sarvisammakko Jäte-Joonas, tietokonepöydän lasiterraariossa sininuolimyrkyt Ukko ja Akka. Pienemmissä terraarioissa ja tietokonepöydällä olevissa muovirasioissa asuu keskenkasvuisia tarantulia, skorpioneja, kukkakuoriaiset, scolopendra ja rukoilijasirkka (näistä moni muuttaa vielä isompaan asumukseen, jahka saa kokoa lisää).

Keittiön pöydällä olevassa lasiterraariossa asuu tarantula Rehveli, lipaston päällä olevassa isommassa terraariossa asuu madagaskarin päivägekko Ötökkä ja sen naapurina vietnamilainen nokkakäärme Sauron.

Kirjahyllyssä asuu kaksi erilajista tarantulaa: korkeammassa Ujo ja laakeammassa Tepa. Tepa on Jussin lauman seniori, ja todennäköisesti vähintään parikymppinen.

Fifi

Mini

Hani

Jäte-Joonas

Sauron

Sabor

Ukko ja Akka

Tepa

Akka

Skorpionivauvat

Rukoilijasirkkavauva

Ötökkä

Jussille tulee hoitonääppiä

Tänään on laitettu playpeniä pystyyn, kun Jussille tulee huomenna kaksi hoitofrettiä. Saavat Otto ja Ahti sitten nukkua sielä rauhassa, ilman että Snurre pääsee korvan viereen kertomaan, kuinka ahdistavia pojat ovat. Ja saa Jussi hoidettavikseen myös Snurren, Esterin ja Mihailin.

Huomenna moni fretti-ihminen kun karkaa maasta ja suuntaa ruotsinlaivalle. Huomenna kun on Suomen frettiliiton pikkujouluristeily, jonne itsekin on menossa <3

Suomen lemmikkihaisunäädät ry lemmikkimessuilla

Messuviikonloppu on nyt onnellisesti takana ja palautuminenkin pikkuhiljaa alkanut. Olen saanut takaisin jopa ääneni, joka katosi melko lahjakkaasti kahden päivän puhumisen seurauksena. Selvästikään en tee sitä yhtään niin paljon normiarjessa, mitä esittelytilaisuuksissa ollessa ;) Vaikka ei sinänsä ihme: järjestäjien mukaan messuilla kävi viikonlopun aikana noin 43 000 kävijää, ja heistä aika moni eksyi myös meidän pienelle ständillemme.

Auto oli saatu Miikkistä ja ruokia vaille pakatuksi perjantaina illalla, joten lauantaiaamulle jäi

Miikkis. Kuva: Jonna Tanskanen

periaatteessa vain nouseminen ylös sängystä ja niiden siirtäminen autoon. Vähän viiden jäljestä aamulla siihenkin meni kuitenkin yllättävän paljon aikaa, ja päädyimme lopulta lähtemään puolisen tuntia aikataulusta jäljestä. Se ei kuitenkaan ollut onneksi maailmanloppu, sillä alkuperäisessä aikataulussa messuständin pystyttämiseen oli varattu pari tuntia, mikä oli enemmän kuin reilusti: ständin kokoonpano kun oli hyvin samantyyppinen mitä eläinkauppapäivillä, ja niillä tuo nousee kyllä noin vartissa. Niinpä matkan varrella ehti poiketa myös suunnitellusti aamupalalle: tällaiset reissut vain vaativat aamupaninia.

Pikku-Karhu. Kuva: Jonna Tanskanen

Paikanpäällä messuhallilla suunnattiin suoraan huolto-ovelle 4.2. ja ilokseni huomasin meidän ständinkin olevan melko lähellä sitä, mutta kuitenkin sen verran kaukana, että se oli turvassa ovesta tulevalta vedolta. Ja mikä parasta: meidän loosi oli suoraan rottia vastapäätä! Olin ehtinyt olla jo hiljaa mielessäni harmissani siitä, että en ehtisi nähdä rottatuttuja yhtään, kun tiesin heidän olevan yhtä kiinni omalla ständillään mitä itsekin tulisin olemaan. Nyt välimatkaa oli kuitenkin niin todella vähän, että todella moni ehti käydä moikkaamassa ja ihmettelemässä, kuinka paljon Mihail on kasvanut. Miikkis kun taisi olla melko tarkkaan kolmekuinen silloin kun se oli minulla kerran rottanäyttelyssä mukana. Vähän varkain sitä piti itsekin käydä tsekkaamassa myös myytävät rottamuksut, vaikka tiedänkin. että rottien aika ei ole nyt. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä onko enää koskaan: nyt kun sitä on tullut luovuttua rotista jo kahdesti sen takia, että en kestä niiden lyhyttä elinikää. Muutenhan rotat ovatkin mitä mahtavimpia älykkäitä, sosiaalisia, seurallisia ja persoonallisia otuksia. Mutta oli se silti kyllä ihana nähdä tuttujen otuksia ja muita rottia, joita ihmisten syleissä ja rottien rapsuttelupisteellä oli.

6/8 SLH ry:n hallituksesta. Kuva: Jonna Tanskanen

Kauhean paljoa muuta sitä ei kerennytkään messuista lauantaina nähdä, kun meidän ständille alkoi ilmestyä mukavasti ihmisiä jo ennenkuin messut edes aukeasivat yleisölle. Messujen järjestäjäkin oli selvästi ottanut meidät mukaan mainontaansa sen Hesarissa olleen jutun ja Suomipopin ohella, kun sen verran moni osasi meitä varta vasten etsiä, vaikka oltiinkin vähän sivussa. Tosin osa myönsi löytäneensä meidät tultuaan ihmettelemään ständin eteen kertynyttä ruuhkaa: monessa kohtaa ihmiset kun oikeasti jonottivat päästääkseen näkemään haisunäädät, kun kaikki eivät mahtuneet yhtä aikaa ständille. Siinä kohtaa olikin oikeasti iloinen että tuona vilkkaampana messupäivänä meillä oli koko hallitus ainakin osan aikaa päivästä paikalla ja haisunäätiäkin oli mukana kaikkiaan kuusi: Mihail, Mörkö, Pikku-Karhu, Hipsu, Kiukku ja Hukkapätkä. Noora ei ollut ollut vielä perjantaina varma Hukkapätkän mukaantulosta, mutta lauantaina tuo häntänsä tapaturmaisesti menettänyt vompatti hurmasi ainakin itseni täysin pikkumyymäisen tomeralla olemuksellaan. Ei tosin kyllä ihan yhtä pahasti kuin porukan blondi Pikku-Karhu, jonka olemus toi Jussille mieleen herkän runopojan. Pikku-Karhusta tulikin sitten meidän lainalapsi sunnuntaille, ettei Miikkiksen tarvinnut hoitaa silloin edustusta ihan ominpäin.

HukkaPätkä. Kuva: Jonna Tanskanen

Oli kyllä ihan mahtavaa nähdä meidän omastakin kööristä ne, jotka eivät olleet päässeet paikanpäälle perustamiskokoukseen, sekä koko muu sakki. Saatiin sitten Jonnallekin ensikertaa haisunäätä syliin ja haisulikuumetta taas asteen verran pahemmaksi. Oli myös ihan mahtavaa kuulla lisää myös muiden haisunäädistä, kun he vastailivat ihmisten kysymyksiin ja kertoivat omista otuksistaan. Meilläkin kun on kuitenkin itsellä kotona vain tämä yksi haisunäätä, eikä meillä ole ollut Miikkistä ennen yhtään haisulia. Monnalla taas on kotonaan kolme ja Nooralla neljä, jonka lisäksi heillä on ollut näitä pentueellinen kasvamassa, eli he ovat päässeet näkemään luonteitakin sitten laajemmalla skaalalla. Lisääntymiskysymyksetkin jätin sitten suosiolla heidän vastattavikseen, sillä yhden kastroidun uroksen kanssa elävänä myönnän, että ne eivät ole olleet selvitystyössäni ihan keskiössä. Mutta sehän sitä muiden harrastajien näkemisessä parasta onkin, että siinä oppii sitten itsekin :)

Miikkis ja siskonpoikia. Kuva: Jonna Tanskanen

Ensimmäinen messupäivä saatiin päätökseen vähän kuuden jälkeen, ja suunnattiin sitten Jussin, Miikkiksen ja Pikku-Karhun kanssa kohti hostellia. Paikasta oli tullut jo nettisivujen perusteella vähän hipahtava kuva, ja vaikutelma kyllä vahvistui vielä perille päästyä: palkattua henkilökuntaa ei ollut paikan päällä yhtään, eivätkä huonejärjestelytkään menneet ihan kuten puhelimessa. Lopulta kuitenkin saimme varatun yhden hengen huoneen lisäsängyllä ja meille alkuun tarjotun kimppahuoneen sijaan yöksi käyttöömme isohkon huoneen, jossa oli kolme sänkyä, ja mikä tärkeintä: lukko. Itselläni ei ole muuten mitään huonetovereitakaan vastaan, mutta en mielelläni jätä lemmikkejäni keskenään tuntemattomien ihmisten kanssa, nytkin kun poistuimme vielä illalla hostellista ja menimme ystäväni ja avopuolisonsa kanssa syömään. Siinä kohtaa minulla on paljon varmempi olo, kun tietää eläinten olevan omassa rauhassaan lukkojen takana.

Hostellin komeimmat urokset <3

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus pitää kojua pystyssä Jussin ja Sinnan kanssa, mutta Sinna joutui harmikseen ilmoittamaan sairastuneensa yön aikana. Niinpä meitä jäi jäljelle minä ja Jussi. Onneksi sunnuntai oli kuitenkin lauantaita hiljaisempi päivä, sillä lauantai vaati jo verojaan: kummallakin oli ääni jo vähän maassa ja Miikkis ja Pikku-Karhu olivat väsyneitä, mikä sai ne vähän hermostuneiksi. Niinpä pojat saivatkin viettää enemmän aikaa aitauksissa ja vuorotella siitä, kumpi sai nukkua taaemmassa ja rauhallisemmassa aitauksessa. Siinä kohtaa, kun Pikku-Karhu ilmoitti tömistämällä ja nostamalla häntää palloksi ettei todellakaan halua enää syliin, se siirtyi demottamaan miten mukana olleet aktivointipelit toimivat ja miten haisunäätä syö omenaa. Kunnon eväiden ja boksiunien jälkeen sekin jaksoi vielä hetken olla siliteltävänä ja syliteltävänä.

Miikkis ja Pikku-Karhu

Vaikka sunnuntai menikin kahdestaan, silloin tuli myös kierreltyä enemmän. Välillä kun oli pakko päästä hiljenemään ja ottaa kurkkupastillit käyttöön. Silloin ehti paitsi katsella käärmeitä, koiria ja siilejä, käydä myös alakerrassa ihastelemassa lehmiä, hevosia, lampaita ja muita, kuten ihan uskomattoman näköisiä mustanvihreitä ankkoja. Ja vähän puhumaan myös haisunäädistä, kun muutamat tunnistivat tai huomasivat miltä ständiltä olin ;) Yhdessä kohtaa pääsi jopa säikähtämään halliin levinnyttä palaneen käryä, kunnes sitä löysi itsensä kengitysseppien Suomen mestaruuskisoista. Siinä alakerran hallin hajuja haistellessa sitä ehkä vähän myös haaveili siitä, että vielä jonain päivänä sitä olisi tilaa myös muutamalle vuohelle ja mahdollisesti aasille, suomenhevoselle ja/tai kanoille. Jotenkin sydän kun symppaa noitakin ihan kauheasti, vaikkei itsellä olekaan niihin oikein ikinä mitään kosketuspintaa ollut. Silloinkin kun naapurissa oli kanoja ja vuohia, olin vielä liian pieni, että siitä olisi jäänyt mitään aktiivisia muistoja.

Kotiinpalannut Saaga

Sunnuntain osalta saatiin homma messuhallilla pakettiin kuuden kieppeillä, mutta kotiutuminen venähti vielä lähemmäs puolta yötä. Ennen sitä kun tuli käytyä vielä hyvinkäällä hakemassa käärme, Vihdissä palauttamassa Pikku-Karhu, Lohjalla syömässä (ensikertaa aamupalan jälkeen...) sekä Jussin luona hoitamassa hänen laumansa. Mitään noista en silti kadu. tälläkertaa tuo käärmejuttukin kun liittyi enemmän itseeni: Jussi kun oli bongannut, että yksi entisistä käärmeistäni oli tullut taas myyntiin, ja Jussi oli sitten päättänyt jo ennenkuin kertoi asiasta minulle, että tuo neiti palaa nyt kotiin. Joitain vuosia sitten käärmeistä luopuessani kun en ollut edes tajunnut, kuinka paljon samat yksilöt myynti-ilmoituksissa kiertävät, enkä itsekään halunnut kierron enää jatkuvan. Samalla päätin, että sama tehdään myös Ebonyn ja Wonkan kohdalla, mikäli ne vielä myyntiin päätyvät. Nyt kun näyttää muutenkin vahvasti siltä, että en mie ole terroista mihinkään pääsemässä, kun haluan Jussin kanssa yhteen muuttaa. Noorankin kanssa tuli sitten jäätyä Vihdissä vähän suustaan kiinni, kun siihen mennessä oli ehtinyt jo viestitellä myös käyntikorttinsa jättäneen Ylen toimitussihteerin kanssa. Noorakin sitten lupasi Pikku-Karhua taas lainaan, kun mennään joulukuussa puhumaan haisunäädistä Yle1:n suoraan lähetykseen. Ehkä aavistuksen jännittävää, kun yhdellä jaksolla on kuulemma keskimäärin 600 000 katsojaa... :S

Jussi oli omilla kierroksillaan ehtinyt puheisiin myös tutun herppiharrastajan kanssa, jonka luona hän on käynyt aiemmin tutustumassa myrkkykäärmeisiin ja niiden käsittelyyn. Heillä oli ollut jo aiemmin juttua siitä, kuinka hän on nyt luopumassa yhdestä aloittelijaystävällisimmästä myrkystään ja että kuinka hän pitäisi Jussia sopivana omistajana sille. Eilen Jussi teki sitten päätöksensä, sillä ehdolla että hän saa vielä lisää valvottua käsittelytreeniä ennenkuin käärme muuttaa hänen asunnolleen. Itsekin tuli nyt sitten kysyttyä Jussin välityksellä samanlaista kurssitusta, että selviää tarvittaessa kaikkien talon asukkien kanssa. Onneksi Jussillakin on kuitenkin sen verran tolkkua touhussa mukana, että tämä tapaus on sieltä vähiten myrkyllisestä ja rauhallisimmasta päästä. Itse olin kyllä alkuun kaikkia myrkkykäärmeitä vastaan, mutta omakin kanta sitten vähän lieveni tuolla tutustumiskäynnillä, kun pääsi paremmin seuraamaan kyseisten käärmeiden käytöstä.

 Kotiin palatessa vastassa oli myös maailman mahtavin vastaanottokomitea: Snurre ja Esteri joilla oli ollut ikävä. Kyllähän kaveri oli käynyt ne ruokkimassa, mutta nyt neidit halusivat sitten huomiota ja leikkiä koko viikonlopun edestä, ja ne olivat ihan haltioissaan kaikista niistä kasseista mitä messuilta tuotiin. Niissähän oli vaikka mitä hajuja ja tutkittavaa. Oli se kyllä aika mahtava tunne olla sitten kotona koko lauman kanssa <3


Jonnalle vielä iso kiitos, että sain käyttää hänen ottamiaan kuvia postauksessa! Itseltä kun kuvaaminen jäi siinä tohinassa niin kokonaan, että ilman Jonnan kuvia tästä olisi tullut turhankin tekstipainoinen pläjäys. Ja aivan kaikille kiitos mahtavasta viikonlopusta, olette ihania! <3

Pikku-Karhu. Kuva: Jonna Tanskanen

Lemmikkimessupäivitystä luvassa - huomenna

Minun piti tehdä tänään kattava postaus messuista. Kotiutuminen meni kuitenkin sunnuntaina puolille öin, ja tänään oli heti normaali työpäivä. Lopputuloksena kitkuttelin työpäivän pahasti univelkaisena, nukahdin sohvalle heti saatuani syötyä ja nukuin siinä yhdeksään asti. Tämän päivän hommat jäivät vähän rästiin :-P Mutta ehkä elämä tässä vielä voittaa ja huomenna olisi jo sen verran toipunut messuista että saisi niistä raporttia blogiinkin :-)

Messuja edeltävä yö

Auto starttaa kohti messuhallia kuuden tunnin päästä, eli nyt olisi varmaan parempi olla jo nukkumassa. Silti sitä huomaa kirjoittelevansa blogiin, kun viime kerrasta on taas hujahtanut viikko messuja jännätessä. H-hetken lähestyessä maha on täynnä perhosia ja auto on pakattu täyteen messuilla tarvittavaa tavaraa pentuaitauksesta jakkaroihin ja vilteistä erilaisiin haisunäädille sopiviin ruokiin. Niistä saa sitten koottua messuloosille mallilautasen, joka antaa jotain kuvaa siitä, mitä kaikkea haisunäädälle voi syöttää. Moni kun turvautuu yhä pelkkään kissanruokaan, mikä johtaa sitten herkästi pahaan ylipainoon ja muihin terveysongelmiin.

Aiemmin viikolla miua on messujen tiimoilta haastateltu myös Helsingin sanomiin ja Me Naisten verkkolehteen haisunäädistä. Helsingin Sanomien juttu ilmestyikin tänään Nyt-liitteessä, ja Me Naisten juttu tulee ulos viikonloppuna. Helsingin Sanomien juttu ylitti uutiskynnyksen myös radiossa, ja pätkä on kuunneltavissa Radio SuomiPopin sivuilla.

Tänään varmistui myös se että Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n Vihdin osastokin pääsee lauantaiksi messuille, eli huomenna (tai melkeimpä tänään...) Miikkiksen kanssa karvapäärynoitä edustaa Mörkö, Hipsu, PikkuKarhu ja Kiukku. Saadaan siis paikalle hyvä värisuora. Mikäli siis tahtoo nähdä monta haisulia, kannattaa messupäiväksi valita lauantai ;) Sunnuntaina on sitten tiedossa vähän hiljaisempi päivä, vaikka kyllä meidät bongaa paikalta myös silloin :)

Liebster award

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

Sain haasteen Viimaisa-blogia pitävältä Pinjalta. Kiitos siitä hänelle! Seuraavien haastaminen menee kyllä vaikeaksi, sillä haaste on jo ehtinyt kiertää melko monet seuraamani blogit, ja veikkaampa ettei kukaan nyt sentään uusinta kierrosta halua ;) ...mutta ehkä sitä muutaman keksii :)



Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.


1. Kerro kolme positiivista asiaa sinusta

Outo huumorintaju, uteliaisuus, kyky heittäytyä uusiin tilanteisiin ilman että päällepäin näkyy kuinka paniikissa oikeasti olen ;)


2. Nimeä viisi suosikkielokuvaasi

Paistetut vihreät tomaatit
Mamma mia!
Oopperan kummitus
Sicko
Titanic

3. Mikä on suosikkikuvasi lemmikistäsi?

Snurre poseeraa <3

4. Saat olla yhden päivän jokin eläin. Mikä eläin olisit ja miksi?

Päivä lepakkona voisi olla aika hieno kokemus: saisi paitsi lentää, myös kokeilla kaikuluotaamista!


5. Millainen on unelmakotisi?

Pieni omakotitalo rehevällä melko luonnontilaisella pihalla. Sellaisella, jossa kasvaa ketokukkia houkuttelemassa perhosia, ja on mahdollisesti lampi sammakkovieraineen. Tulisijoja saisi olla mielellään useampia, ja saunatilojen yhteydessä olisi ihana olla amme. Karvaotuksille saisi olla tukikohdaksi oma huone (lähinnä siksi että saisin täyttää sen kaikenlaisilla kiipeilypuilla, putkilla yms. välittämättä siitä miten ne sopivat sisustukseen tai mahtuuko niiden keskellä ihminen menemään), mistä olisi vapaa pääsy ulkotarhaan (sekä koko muuhun asuntoon). Eläinhuoneen ulkopuolella huonekaluja ja tavaraa olisi sen verran, mitä arjessa käyttää. Sellainen josta löytyisi hyvät tilat myös poikaystävän herpeille ja mahdollisesti viherhuone isolla paludaariolla.


6. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Ehdottomasti kesä, sillä olen krooninen vilukissa, eikä työnkuva mahdollista talviunille vetäytymistä kera haisunäädän. Kesällä tarkenee joskus jopa ilman villasukkia ja voi nauttia päivänvaloa iltamyöhään asti.


7. Seuraatko jotain tv-sarjoja?

Joku on yleensä aina käynnissä. Tällähetkellä Jussin kanssa tulee katsottua Kylmää Rinkiä dvd-boksilta. Sitä edeltäneet ovat muistaakseni olleet Alfred J. Kwak ja Dexter. Tv:stä suoraan ei tule katsottua mitään, eikä omassa asunnossa ole ollut tv:tä digiboksipakon jälkeen.


8. Kahvi vai tee?

Näistä kahdesta teetä pystyn juomaan, mikäli sosiaalinen tilanne vaatii valitsemaan jomman kumman (ja joskus hyvin harvoin myös muuten). Kahvi menee vain jälkiruuissa, kuten jäätelössä ja jäädykkeissä. Normaaliarkeen näiden sijaan kuuluu kyllä ennemmin kaakao, vesi tai colajuomat.  


9. Millainen lemmikkisi olisi ihmisenä?

Mihail olisi se hieman eristäytyneen oloinen ylipainoon taipuvainen naapurinsetä, joka tuntee olonsa aina hieman vaivautuneeksi, jos joku uusi naapuri menee puhuttelemaan häntä pihalla. Se joka pälyilee kaikkia uusia hieman alta lipan, mutta muuttuu ihan eri tyypiksi sen koulukaverin kanssa, jonka kanssa on jaettu ilot ja surut viimeiset kolmekymmentä vuotta - ja joka tajuaa sanomattakin, että ilojen ja surujen jakamiseen ei kuulu se, että isäntä jakaisi omista oluistaan tai eväistään - rajansa sentään ystävyydelläkin!


10. Mikä on elämässäsi parasta tällä hetkellä?

Oma lauma <3 Miikkis, tytöt ja Jussi. 


11. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta talvi?

Kylmyys. Ihmiselle, joka luopuu villasukistaan lyhyeksi hetkeksi elokuussa, talvi on hyyyvin pitkä ja kylmä ajanjakso. Satunnaisesti saatan innostua ensilumesta ja heittäytyä tekemään lumienkelinkin, mutta se innostus menee yleensä ohi - ihan liian paljon ennen kevättä.



Laitan haasteen seuraaville blogeille:

...karvaperhe!
Purkkaa tukassa
Doctor Moreau's Laboratory (...lisähaasteena siulle rakas päivitellä useammin ;))
Tieni kohti omaa kotia ja minimalismia
...loput seitsemän paikkaa jätetään lukijoiden täytettäväksi, jos joku haluaa haastaa itsensä ;)



Kysymykseni haastetuille:

1. Milloin olet ensikertaa haaveillut jostain lemmikistä?
2. Toteutuiko se haave?
3. Jos sinun olisi muutettava vuodeksi ulkomaille, minne lähtisit?
4. Minkä koet eniten hidastavan itseäsi matkalla kohti haaveitasi?
5. Missä haluaisit olla vuoden päästä tästä hetkestä?
6. Mitä sinä kaikkein eniten haluaisit saavuttaa lemmikeihin liittyen?
7. Onko lasisi puoliksi tyhjä, puoliksi täysi vai kokonaan lattialla (kiitos lemmikkien)?
8. Mikäli voisit muuttaa minkä tahansa yhden asian menneisyydestäsi, käyttäisitkö mahdollisuuden hyväksesi?
9. Mikä eläinpersoona on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
10. Mitä ilman Suomi olisi parempi paikka asua?
11. Mikä bloggaamisessa ärsyttää sinua eniten? ;)