Sain sitten vihdoinkin aikaiseksi verkottaa sen vanhan kanilan kynnyksen alusen, mistä Hattara keksi livahtaa leikkimökin alle. Ja taas kerran itselläni on vähän hölmö olo. Olen lykännyt projektia useamman viikon syistä x, y ja z, ja aina frettilää siivottaessa pyytänyt Jussin kaveriksi vahtimaan frettejä, ettei Hattara livahda seikkailemaan heti kun käännän selkäni. Ollessani itsekseni frettilässä olen usein istunut leikkimökin portaalla että olen saanut napattua Hattaran syliin aina kun hän on lähestynyt portaan alla olevaa heikointa lenkkiä, eli sitä halkoa, joka lähti jo kerran liikkeelle.
 |
| Ensin vähän palan paikoilleen sovittelua |
Se mistä se hölmö olo tulee, on se, että kun vihdoin napsaisin hiiriverkosta sopivan mittaisen palan ja nidoin sen paikoilleen, hommaan meni kaikkineen alle puolituntia, joka sisälsi tarvikkeiden siivoamisen paikoilleen verkotustyön jälkeen. Mutta ehkä se vain on niin, että hyvin suunniteltu olikin jo enemmän kuin puoliksi tehty...
 |
| Verkko paikoillaan |
Tämä ongelma on siis ollut leikkimökin edessä olevan jaloittelutarhan puolella, eli sellaisessa osuudessa johon fretit pääsevät vain valvottuina, minkä takia hommaa onkin ollut helppo lykätä kiireisempien asioiden takia. Itse leikkimökki ja sen vieressä oleva tarha, johon on vapaa pääsy leikkimökistä, ovat olleet jo kanien aikaan enemmän maximum security -osastoa. Mutta samalla lykkääminen on sitonut monesti kaksi ihmistä hommaan, jonka olisin muuten saanut hoidettua nopeasti yksinkin, eli ei kovin järkevää ajan säästämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti