Vappu 3 vuotta

Tänä päivänä kolme vuotta sitten Jussilla iski pieni katumus. Mandy oli päättänyt yhdistää Huiskun vanhemmat Akiran ja Othellon viimeistä kertaa, ja Huiskun viimeiset pikkusisarukset syntyivät. Ja vaikka Jussi oli pohtinut asiaa edellisvuoden lopulla, hän oli päättänyt olla menemättä pentujonoon. Siinä me sitten istuimme Finnkinossa katsellen pentujen piippailua elokuvan alkua odotellessa, ja Jussi sanoi ääneen sen, että hänen olisi pitänyt sittenkin varata Huiskun pikkusisko meille. Syntynyt pentue oli frettipentueeksi iso, yli kymmenen pentua, joten lohdutin Jussia, että voisimmehan me vielä kysyä. Että hyvällä tuurilla Mandy ei ole ottanut niin montaa ihmistä pentujonoon, kun yleensä frettipentueet ovat pienempiä. 

Paljon onnea Vappu 3 vuotta!

Asiassa kävi kuitenkin vielä paremmin kuin olimme osanneet edes toivoa, ja Mandy lupasi Jussin saavan valita pentunsa toisena. Olimmehan me ne hullut suomalaiset, jotka kuriiriin turvautumisen sijaan olimme viimeksikin hakeneet pennun Mandyltä kotoa Spreewaldin kylästä Saksasta (silloin reissussa olimme minä ja Sarianna), vaikka hän oli jopa tarjoutunut tulemaan meitä Berliiniin vastaan. Tytöistä ainoa angora varattiin ensimmäisenä, joten Jussin valinta kohdistui totisen näköiseen puolipitkäkarvaiseen neitiin, joka sai nimekseen Mayday vom Spreewald, eli Vappu. Samalla Vapusta tuli Jussin ensimmäinen virallisesti oma fretti, vaikka käytännössä jo Huisku oli valittu ja haettu nimenomaan Jussille. Mutta Vappu on ensimmäinen jolla on kaikissa papereissa pelkästään Jussin nimi.  

Vappu osoittautui siskoaan menevämmäksi ja raisummaksi tyypiksi etenkin parina ensimmäisenä vuotenaan, mutta vuosien myötä siitä on löytynyt koko ajan enemmän samoja piirteitä kuin nyt jo edesmenneestä siskostaan. Jussille tärkeimpänä Vappu osaa kellahtaa täydellisesti jalan päälle kerjätessään nameja, ja se hallitsee frettilässähdyksen mestarin elkein.