torstai 26. toukokuuta 2022

Teklakin on kotona

Onnistuin sitten pitämään päätökseni pysyä yhdessä frettilaumassa jopa kuusi viikkoa. Asiaa tuli kyllä mietittyä pitkään, paljon pidempään kuin se kuusi viikkoa. Kun minulta joulukuussa ensimmäisen kerran kysyttiin, että mikäli muut vaihtoehdot eivät toimi, ja luopuminen tulee eteen, olisiko minulla tarjota kotia, kysymys koski Juutaksen lisäksi myös hänen kämppäkaveriaan Teklaa. Teklan kohdalla päädyin kuitenkin vastaamaan, että en viime kesäisen jälkeen usko, että minulla olisi mitään toivoa saada sitä täällä laumaan, ja silloin meillä oli vielä kaksi laumaa. Eli että Juutakselle olisi kyllä tarvittaessa paikka, mutta Teklan osalta olisi varmasti parempi, jos löytyisi paikka, johon hän voisi mennä Juutaksen kanssa yhdessä, tai jossa hänelle olisi uusi lauma. Asia jäi silloin siihen, koska toiveissa oli, että homma kuitenkin ratkeaisi jotenkin tiloja rajaamalla tai muuten sumplimalla. 

Juutas ja Tekla

Asiat kuitenkin etenivät siihen, että luopumispäätös tehtiin, ja koska Juutakselle oli tuttu paikka tarjolla, Juutas tuli tänne. Teklalle löytyi paikka, jossa oli kaksi muuta naarasta kaveriehdokkaiksi. Aikuisten frettien saaminen laumaan voi kuitenkin olla välillä aika kinkkistä, ja huomasin kuinka tilanne ahdisti frettien edellistä omistajaa. Sitä mietti jo silloin, pitäisikö sitä sitten kuitenkin ottaa vain molemmat, vaikka se todennäköisesti tarkoittaisi sitten kahta laumaa. Mutta kuitenkin jos Teklan saaminen laumaan muualla onnistuisi, se tarkoittaisi ettei tarvitsisi taas lähteä jaloitteluvuorojen jakamiseen ynnä muuhun sellaiseen, mikä olisi kyllä arjessa selvästi helpompi. Toisaalta takaraivossa painoi se, että Teklassa on paljon samaa kuin Mitellassa. Kumpikin on nyt kunnolla aikuistuttuaan ihan perushelppoja frettejä (kunhan Teklan kohdalla muistaa, ettei päästä sitä ikinä naaman lähelle), mutta kumpikin on pohjimmiltaa hyvin epävarma ja tarpeeksi jännittäessään voi mennä lukkoon. Eli että vaikka kodinvaihto oli nykyisessä tilanteessa paras vaihtoehto, Tekla ei voisi tehdä sitä montaa kertaa ilman että siitä hyvin suurella riskillä tulisi kiertävä ongelmanäätä. Niinpä päädyin lopulta kompromissiin, ja lupasin ottaa Teklan, mikäli homma ei toimisi uudessa laumassa.

Aikuisten laumakemioiden setviminen on monesti viikkojen tai kuukausien prosessi, joten tuli pienenä yllärinä, kun sainkin jo eilen aamulla viestin, että Tekla tulee meille. Kyllä siinä tuli vedettyä ehkä pariin kertaan henkeä, että nytkö jo, ja mitä tuli luvattua, kun täällä oli alkanut näyttää kohtuu mahdolliselta, että Juutaksesta voisi tulla osa laumaa. Mutta mitä enemmän asiaa päivän aikaan mietti, sitä enemmän se alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Koska tiesin, että ottaisin kuitenkin Teklasta taas kopin, jos se lähtisi kokeilemaan laumaantumista jonnekin muualle, eikä homma toimisi sieläkään. Ja jos sama olisi toistunut vielä uudessa paikassa, Tekla olisi ollut taas edellistä stressaantuneempi ja Juutas toivottavasti täällä tiiviimpi osa laumaa. Nyt Juutas oli kuitenkin vielä helppo napata Teklalle seuraksi omaan aitaukseen. 

Tyypit saivat tukikohtansa olohuoneeseen. Aitauksen sisustus on vähän vielä vaiheessa.

Jussi asetti hommaan sen ehdon, että kuitenkin edes kokeilen Teklaa täällä laumaan, vaikka kumpikin tietää todennäköisimmän lopputuloksen. Mutta ompahan sitten ainakin katsottu sekin kortti, josko meillä sittenkin voisi olla vain yksi lauma. Se saa kuitenkin odottaa todennäköisesti heinäkuuhun kun minulla on loma, että Tekla saa tässä välissä hengähtää ja kotiutua kunnolla, ettei homma kaadu ainakaan siihen, että tulee liikaa kaikkea liian lyhyen ajan sisään. 

Tällä hetkellä on vielä vähän ristiriitaiset fiilikset, kun miettii mitä taas tuli tehtyä, ja olenko ihan hullu. Toisaalta taas hyvin varma olo, sillä tiedän että tämä oli Teklan kannalta paras vaihtoehto, ja nyt meillä on taas tumma tyty laumassa. Ei taas yhtään niikuin asian suunnittelin, mutta milloimpa aiemminkaan elämä olisi onnistunut kauhean hyvin seuraamaan mitään käsikirjoituksia. Teklan elämää on tullut kuitenkin seurattua ihan sielä alusta asti, ja Juutaskin on ihan onnessaan kun sai tutun kaverin takaisin kotiin. 

Tuttu kaveri ja tutunhajuinen nukkupussi on parasta <3

Vähän frettien edellistä omistajaa jännitti, että enhän varmasti tulisi katumaan tätä, kun olen ihan rehellisesti alusta asti käynyt läpi sitä, miksi olin alkuun ottamassa vain Juutaksen. Mutta pakko myöntää, että katuminen on jotain, jossa olen eläinasioissa suhteellisen huono. Kyllä sitä aina välillä kyseenalaistaa oman mielenterveytensä ja miettii, millaista olisi jos olisi enemmän vapaa-aikaa, rahaa ja mahdollisuus reissata vapaammin ilman tätä eläintarhaa ankkurina. Mutta toisaalta jokaisen tuloon on ollut jokin syy, ja sillä hetkellä kun olen sitoutunut ottamaan jonkun tänne ilman reunaehtoja ja koeaikoja, silloin tietty tiikeriemo vaihde naksahtaa päälle. Että sitten ei enää käytetä aikaa sen jossitteluun, miten muuten olisi voinut mennä, vaan keskitytään lauttamaan homma toimimaan niistä lähtökohdista jotka ovat nyt. Ja Teklan kohdalla on ollut alusta lähtien selvää, että jos neiti tulee, se tarkoittaa taas kahta laumaa. Eli sillä mennään nyt, ja sillä tavalla homma on toiminut viimeiset kolme vuotta. Nyt pitää vain keksiä laumoille uudet nimet, kun molemmissa on ihan samanikäistä keski-ikäistä sakkia mummojen ja junnujen sijaan.

1 kommentti:

  1. Tervetuloa Tekla, hauska tutustua ♥
    Nyt teillä on tytöt/mimmit ja "joku"

    VastaaPoista