maanantai 16. toukokuuta 2022

Uusia perheenjäseniä

Viime viikolla meidän lauma kasvoi kaikkiaan kahdella uudella tulokkaalla, kun perheeseen liittyi sinikirjoahven Kapu ja mummosiili Tuukka. Kumpikaan ei ollut varsinaisesti suunniteltu lapsi, mutta kumpikin tarvitsi uuden kodin, ja vaikutti sopivan meidän omituisten otusten kerhoon. 

Kapu tuli meille Turun eläinsuojeluyhdistyksen kautta jonkun jätettyä sen pakasterasiassa roskisten päälle. Kapu vietti eläinhoitolalla lakisääteisen 15 vuorokauden ajan, ja siihen päälle joitain päiviä päälle ollessani kipeänä. Sen takia uskalsinkin siirtää Kapun suoraan omaan altaaseen täällä ilman lisäkaranteeneja. Kapu on kirjoahvenmaiseen tapaan hyvin ahne ja pitää ruoka-aikaan puolensa, mikä on voinut olla syynä sen saamiin lähtöpasseihin, jos se on aiemmin jakanut altaansa pienempien kalojen kanssa, tai tilaa on ollut vähemmän. Meillä on akvaariossa nykyään lähinnä aika samankokoista sakkia, niin kukaan ei Kapun jalkoihi - tai oikeammin eviin. Taustansa takia Kapun ikä on täysi mysteeri.

Kapu

Mummosiili Tuukka tuli puolestaan Facebookissa olleen ilmoituksen kautta. Olin ajatellut että meille voisi vielä joskus tulla siili, mutta että asia ei olisi mitenkään ajankohtainen vielä nyt. Että katsottaisiin sitä sitten joskus, kun sopiva kodinvaihtaja tulisi kohdalle. Sitten luin Tuukasta. Arviolta 3,5-vuotiaasta tyttösiilistä, joka oli ollut jo kolmessa kodissa, osin varmasti siksi kun ei ollut sellainen kivan sosiaalinen ja käsiteltävä. Katsoin ilmoitusta hetken, ja mietin ettei Enigmakaan ollut, ja hyvin me silti pärjättiin, ja ihan hauskaakin meillä oli. Joten miksi emme ottaisi Tuukkaa kiroilemaan ja olemaan epäsosiaalinen tänne, kun olisihan meillä kaikki jo valmiinakin siilin tulla. Ilmoituksen lukemisesta ei mennyt pariakaan päivää, kun Tuukka muutti meille. Koska koteja on ollut aiemmin useampia, tieto Tuukan syntymäpäivästä ja alkuperästä on hävinnyt jonnekin matkan varrelle. Mutta sen perusteella mitä edellinen omistaja siilin omistushistoriaa tiesi, hän arvioi Tuukan noin 3,5- ehkä 4-vuotiaaksi. Afrikkalaisten kääpisiilien eläessä keskimäärin 3-5-vuotta se tekee Tuukasta mummoikäisen. Ja jos joku miettii tuota Tuukka nimeä, veikkaan että hän on saattanut olla jossain vaiheessa elämäänsä miesoletettu, mutta väliäkös tuolla. Tuukka on ihan hyvä nimi.

Tuukka heti meille tulonsa jälkeen

Nyt sitten ihmetellään uusia tulokkaita, ja varaudutaan samalla seuraavan uuden kasvon tuloon. Lauantaina meille muuttaa nimittäin ensimmäinen oma urosfretti ikinä, kun Juutas tulee taloon. Meille ei pitänyt tulla aikuisia kodinvaihtajia niin kauan kuin Nutella elää, mutta koska Nutsku ei ole ollut yhtä torjuva vieraita uroksia kuin naaraita kohtaan, enhän minä voinut sanoa Juutakselle ei. Juutas on kuitenkin Lystin siskonpoika, jota olen pallutellut ensimmäisen kerran jo ennenkuin poika oli edes luovutusikäinen. Juutaksen nykyiselle kotiväelle luopuminen on kuitenkin kova paikka, ja asia on ollut harkinnassa kuukausia. Sillä pojan tuloon on jollain tasolla osattu varautua jo pidempään, vaikka lopullinen päätös asiasta syntyi vasta nyt. Isoin harmistus asiassa itselleni on se, että tiedän lähes satavarmaksi ettei Nutsku päästäisi Juutaksen nykyistä kämppistä Teklaa meillä porukoihin. Niinpä en uskaltanut tarjota suorilta kotia molemmille, sillä se olisi vaatinut lähes varmasti kahden lauman pitoa. Nyt pidänkin kaikki peukut pystyssä, että tutun naaraspari ottaisi Teklan hyvin vastaan, niin että se saisi uuden lauman tästä läheltä.  

Edellisen omistajan ottama kuva, jossa näkyy vähän naamaakin <3

2 kommenttia: