maanantai 9. toukokuuta 2022

Äitienpäivän ilta

Olimme ajamassa takaisin kotiin Tampereelta, kun huomasin tutun laittaneen viestiä roskalavaryhmään, että heille on tulossa kissa Ukrainasta, ja he tarvitsisivat hänelle tarvikkeita. Eläimiin liittyen meillä on usein vähän reilusti kaikkea, joten kyselin tarkemmin mitä kaikkea heiltä puuttui, ja aloin jo autossa koota mielessäni listaa, missä kaikissa tarvikkeissa voisimme auttaa heitä alkuun. Samalla huomasin Facebookin nostavan muistoissa esiin Löllön synttärionnittelut vuoden takaa, ja tajusin unohtaneeni pojan 11-vuotissynttärit. Niitä päätettiinkin juhlia kotiin päästyä ekstranamein. 

Hyvää syntymäpäivää Löllö 11 vuotta!

Kotiin päästyä aloin kuitenkin heti häärätä tarvikepaketin kanssa, sillä olimme sopineet Jussin voivan tiputtaa sen heti tänään töiden jälkeen, eli tavarat piti saada autoon ennen Jussin aamuista töihin lähtöä. Samalla aloin katsoa ruokia kuntoon bunkkeriporukalle, sillä kotiutuminen oli taas venynyt vähän myöhämmäksi kuin olimme alkuun ajatelleet. Mennessäni täyttämään Enigman kuivaötökkäkuppia huomasin kuitenkin heti, että kaikki ei ollut kunnossa: meidän pieni mysteerimies makasi kiepillä ruokakuppien vieressä. Kieppi oli niin pieni, liikkumaton ja oudossa paikassa, että tiesin oikeastaan jo ennen kuin ehdin koskettaa poikaa että hän oli mennyt. 

Vielä toissapäivänä Enigma oli ollut lähes oma itsensä. Mitä nyt sen meno oli ollut vähän huojuvampaa ja kapuaminen jauhomatoboksiin vaatinut pari yritystä enemmän kuin yleensä. Mutta koska jalkojen ympärillä ei näkynyt mitään kiertyneenä, ja poika oli muuten pirteä ja virkeä kun tutkin hänet läpi, päätin jatkaa vielä tarkkailulinjalla. Enigman iästähän meillä ei ollut mitään muuta tietoa, kuin että hän oli aikuinen tullessaan meille reilu vuosi sitten, joten saattoihan hän hyvin olla vain pappaantumassa. En olisi silti ikinä arvannut, että hän menisi näin pian ja ilman mitään muuta varoitusta. 

Lepää rauhassa meidän pieni mysteerimies Enigma <3

Löllön synttärit jäivät sitten juhlimatta. Enigma nostettiin nukkupussissa pakkaseen odottamaan että saamme toimitettua hänet tuhkattavaksi. Täytyy huolehtia tänään sitten Löllön ekstranameista. Tänään onkin siihen oikein hyvät mahdollisuudet, sillä lukkariin tuli viime viikkoisen sairastapauksen vuoksi muutos, ja tämä päivä vaihtui lähipäivän sijaan Teamsin kautta pidettäväksi. 

Olo on juuri nyt enemmän haikea kuin surullinen. Tiesin ottaessani Enigman meille, että afrikkalaiset kääpiösiilit ovat suhteellisen lyhytikäisiä, eikä Enigman iästä ollut mitään tietoa. Eli että vaikka parhaassa tapauksessa saattaisimme saada pitää pojan vuosia, ei siitä ollut senkään vertaa takeita, kuin nuorempien tyyppien kanssa voi ajatella olevan. Mitä enemmän poikaan tutustui, sen kauemmaksi aikaa hänen toki toivoi jäävän. Mutta sen jälkeen kun Justiinan kanssa mietittiin kuukausia, viikkoja ja päiviä, koska olisi oikea aika päästää irti, se että Enigma lähti näin, oli oikeastaan helpotus. Minulla ei olisi ollut voimia käydä sitä prosessia uudelleen läpi näin pian. Suru sen sijaan ottaa aina aikansa ja paikkansa. 

1 kommentti: