sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Juutas on kotona

Olin odottanut tätä viikonloppua ilolla ja jännityksellä. Juutaksen muutto meille oli sovittu lauantaiksi, joka oli samalla myös Biancan pentujen laskettu päivä. Juutaksen tulossa herraa itseään enemmän jännitin, millaisen vastaanoton se tulisi saamaan. Biancan pennuissa taas jännitti kaikki: miten synnytys menisi, kuinka monta pentua tulisi, miten niiden sukupuoli jakauma menisi... 

Ensitutustumisten jälkeen iski vähän väsy

Jussi jo vähän testaili, olisiko Juutaksesta hänelle sylipojaksi

Juutaksen kohdalla alku lähti liikkeelle paremmin kuin olin osannut edes odottaa: neidit lähinnä nuuhkaisivat sitä, ja jatkoivat sitten omia touhujaan. Uskalsin jopa heittää herran eilen jo frettihuoneeseen muiden joukkoon, mitä ei tapahdu aina edes pentujen kohdalla. Toki sitä eilen jo aavisti, että ihan jupinoitta tuskin päästään laumaksi asti, mutta silti ero aikuisten naaraiden saamaan vastaanottoon oli ihan tähtitieteellinen. 

Tänään niitä jupinoita onkin sitten saatu vähän, ja Mitella ja Nutsku ovat käyneet poikaa vähän tukistamassa. Juutas ei kuitenkaan lähde mukaan välien selvittelyyn, vaan koittaa pakittaa tilanteesta pois. Joten eiköhän nuo leidit pian usko, ettei Juutaksesta ole uhkaa niiden keskinäiselle arvojärjestykselle, vaan se on vain ekstramuhkea halijäänalle, jota voi hyvödyntää muunmuassa patjana, kuten herran edelliset kaverit tekivät. 

Tänään poika auttoi pissa-alustojen vaihdossa

Ja testaili vähän jo pyörää

Juutas on meidän eka oma poika yhdentoista naaraan jälkeen, joten se tuntuu tavallaan oudolta. Vaikka poika on lantitettu jo maaliskuun lopussa, sen kiima ei ole vielä täysin väistynyt, vaan sillä näkyy yhä pienet pallit ja osa miehekkäästä aromistakin on tallella - tosin kuulemma huomattavasti lievempänä kuin keväällä. Silti yhtä aikaa Juutaksessa on jotain mielettömän tuttua. Vaikka se on täysin eri värinen ja miljoonasti laiskempi ja mukavuudenhaluisempi, siinä on jotain hyvin samaa kuin herran edesmennessä Lysti-tädissä. Juutaksen myötä koenkin saaneeni palan sydämestäni takaisin.

Vähän on vielä havaittavissa selkeää me vs. muut -asetelmaa

Vaikka kyllä putkeen mahtui muitakin

Saatuani Juutaksen kotiin jatkoin kovasti kännykän kurkkimista siinä toivossa, että Juutakselle olisi jo syntynyt pikkuveli (ja ideaalitapauksessa myös pikkusisko). Biancan synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt eilen. Tänään tuli kasvattajalta viesti, että neiti joutui sektioon, eikä yksikään mahassa olleista kolmesta pennusta selvinnyt. Jotkut väittävät, ettei mitään sellaista voi menettää, mitä ei vielä ollut edes olemassa. Mutta valitettavasti en voi olla samaa mieltä, kun viikkojen laskeminen pentujen luovutusikään vaihtui taas surutyöhön siitä, ettei meille tänä vuonna tulekaan välttämättä yhtään pentua.  

Onneksi meillä on kuitenkin Juutas tuomassa uutta eloa frettilaumaan.

2 kommenttia:

  1. Hih - taisi Jussi saada sylipojan, kun kuvassa molemmat hymyilevät aika tyytyväisinä ...

    VastaaPoista