keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Lisää koulukuulumisia

Tänään meidän ei pitänyt olla koulun klinikalla ollenkaan. Aamupäiväksi meillä oli vieraileva luennoitsija kertomassa hevosklinikoiden toiminnasta, ja iltapäiväksi toinen vierailija puhumassa koirien ja kissojen raakaruokinnasta. Sen myötä myöskään koulun oma eläinlääkäri ei ollut tänään paikalla, eikä myöskään meidän oma opetuutori. Äkillisen sairastapauksen vuoksi myöskään kukaan muu koulun vakituisista klinikkaopeista ei ollut paikalla. Päivä alkoikin sitten sillä, että yksi muista opettajista ilmoitti että ruokatunniksi tarvitaan yksi vapaaehtoinen meidän ryhmästä koulun klinikalle auttamaan tiineysröntgenkuvan otossa. Meidän oma opetutor kun oli luvannut puhelimessa, että kuka tahansa meistä osaa kyllä jo näyttää miten koulun laite toimii ja auttaa kuvan otossa. Kaikkien vasta käydessä hiljaa mielessään läpi röntgenin toimintaa ja miettiessä, uskaltaako tarjoutua vapaaehtoiseksi, ope ilmoitti että minä voin varmaan tulla vapaaehtoiseksi (keskellä edessä on välillä vaarallinen paikka istua).  Ei minulla ollut mitään syytä kieltäytyäkään (jos ei lasketa pelkoa raakaruokintaluennolta myöhästymisestä), joten otin hommasta kopin. 

Onneksi eilen oli juuri ollut klinikkapäivä ja useampia röntgenkuvauksia, joten röntgenin käyttö oli tuoreessa muistissa. Silti aina aiemmin on voinut luottaa siihen, että paikalla on aina opettaja, jolta voi kysyä. Kyllähän nytkin paikalla oli aamupäivän vieraileva eläinlääkäri, mutta hän ei tuntenut kyseistä röntgenlaitetta. Eli sen suhteen sain itse vapaasti laittaa laitteen päälle ja katsoa asetukset kuntoon, vaikka kuva-alueen rajauksen varmisti vielä eläinlääkäriltä. Kun kuva sitten saatiin ja siitä tuli heti ensiyrittämällä tarpeeksi hyvä, tuli aika voittajafiilis. Etenkin kun homma sujui lopulta vielä sen verran nopeasti, että ehdin ajoissa myös iltapäivän luennolle. Jälkikäteen ajatellen myöhästyminenkään ei olisi ollut maailmanloppu, sillä vaikka kyseessä oli itselle erityisen mieluinen aihe, sen myötä aihe oli jo entuudestaan sen verran tuttu, ettei luennolla tullut hirveästi itselle uutta asiaa. 

Eilisen klinikkapäivän aikana käytiin läpi myös Löllön verikokeiden tulokset - yllätys oli tällä kertaa enemmän kuin positiivinen, ja kaikki munuaisarvot olivat palanneet normaalien viitearvojen sisälle. Tällä hetkellä mikään ei siis viittaa siihen, että Löllön munuaiset olisivat hajomassa, ja tammikuinen lievä nousu liittyy todennäköisesti johonkin muuhun kuin käynnissä olevaan munuaisairauteen. Eli sen suhteen voidaan ainakin toistaiseksi huokaista helpotuksesta. Sen myötä ei tullut myöskään esteitä minkään kipulääkkeen käytölle, joten seuraavaksi lähdetään katsomaan, onko meloksikaamilla vaikutusta Löllön liikkumiseen. Mintun osalta diagnoosi oli pysynyt edelleen samana kuin viikko sitten, eli hammasröntgenistä ei löytynyt mitään syöpymiin viittavaa. 

Huomenna jatketaan sitten hevosasioilla tallivierailun tiimoilta. Vaikka suoritinkin perustutkinnossa hevosen valinnaisena eläinlajina, minun on silti pakko myöntää, että hevonen on itselleni yhä eksoottisempi eläin mitä valtaosa eksoottisiksi laskettaviksi. Sillä se tuntuukin yhtä aikaa sekä ihan mielenkiintoiselta että pirun jännittävältä, että huomenna pääsee ehkä ottamaan verikokeita hevosesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti