torstai 2. kesäkuuta 2022

Kesäkuun alku

Tämä postaus on tullut aloitettua pään sisässä jo useamman kerran viime päivien aikana. Vaihtoehtoisia otsikoitakin on ehtinyt kertyä jo aika kasa "Luigin studiokeikka", "Hiirut kotona", "Mysteeriboksi aka Pusheen Cat Kit"... Eli taas on ehtinyt tapahtua vähän kaikkea, ja se aika kun ei ole tapahtunut on mennyt sitten tehokkaasti työssäoppimisessa, lauman hoidossa tai nukkuen sohvalla päikkäreitä, että jaksaa edellä mainittuja. Muuten voisikin sanoa olevansa jo aika loman tarpeessa, mutta koska en ole heti loman jälkeen palaamassa takaisin nykyiseen työssäoppimispaikkaan, loman lähestyminen tekee myös vähän haikeaksi. Vaikka koen, että oppimismielessä tulee varmasti olemaan erittäin antoisaa nähdä myös erilaisia klinikoita ja tutustua uusiin paikkoihin, pidän nykyisen paikan porukasta siinä määrin, että mikäli sinne suinkin olisi aukeamassa paikka, hakemus lähtisi aika sukkelaan. 

Vappu ei ainakaan toistaiseksi löytänyt itselleen uutta kissaa. Vapulle riittää Mauno.

Mallu olisi halunnut tämän banaanin, joka oli neidin harmiksi valitettavasti jo myyty.

Viimeiseen pariin vuoteen yksikään meidän eläimistä ei ole tainnut poistua kotoa muualle kuin eläinlääkäriin ja koululle, vaikka ennen koronaa oltiin jatkuvasti menossa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Tai ei ollut poistunut ennen viime viikonloppua, kun lähdettiin taas muistelemaan Vapun ja Mallun kanssa ihmisten ilmoilla liikkumista Dewin kirppistapahtumaan, ja Luigi sai kutsun valokuvausstudiolle Turun keskustaan. Sitä onkin tullut puolittain vitsailtua kavereille, että viime kuukausina on tuntunut, että minun oli paljon helpompaa tottua koronarajoituksiin, kun on ollut nyt tottua siihen, ettei niitä juurikaan enää ole. Mallun ja Vapun boksikäytös oli kyllä hyvä muistutus siitä, että matkustamisen kaltaisissa arkitaidoissa on kyllä koronan jäljiltä treenaamisen varaa ennen syksyn näyttelyä. Luigi otti sen sijaan oman keikkansa erittäin rennosti, ja yllätti kuvaajatkin siinä, että käärme oli lopulta helpompi malli kuin he olivat etukäteen osanneet ajatella - ja että se oli enemmän kuin helppo saada ottamaan kietoutuen tukea mallin jalasta. Ihmismallikin pääsi aika äkkiä yli ensijännityksestään mallikaverinsa kanssa. 

Itse en voinut olla studiolla ihastelematta myös vanhan rakennuksen tiilirakenteita

Uutisia uusista perheenjäsenistä on tullut viime viikkoina tiheään, ja sillä linjalla jatketaan nytkin. Kahvihuonekeskustelu, jossa kerroin Teklan kotiutumisesta johti nimittäin siihen, että meille muutti myös neljä hiirtä. Menin yhdellä tauolla toteamaan ääneen, että meille nämä uudet perheenjäsenet tuppaavat tulemaan vähän näin, että joku tuttu joutuu luopumaan, ja sitten ne tulevat meille. Johon yksi työkaveri kommentoi, että sattuisiko meille mahtumaan vielä neljä hiirtä. Lupasin muodon vuoksi varmistaa myös Jussin kannan asiaan, mutta koska hiirten tilan ja hoidon tarve ei ole valtavan iso, arvelin kyllä heti, että Jussi ei laita stoppia asiaan. Ja niinpä toistaiseksi nimetön hiirinelikko saapui meille tiistaina. Nyt melkein tekisi mieli sanoa, että nyt eläinkiintiö on toistaiseksi täysi (ellei joku varatuista fretinpennuista synny), mutta itseni tuntien on parempi olla vannomatta yhtään mitään. Joten todettakoon vain, että nyt uusien vakiasukkaiden kodin tarvetta tai pitkäaikaisasukkaiden hoidon tarvetta joutuisi perustelemaan tavallista enemmän. Mutta ovathan nuo uudet neidit ihan mielettömän kauniita, ja niille saa käyttöön kaikki sellaiset tunnelit ja jyrsijävirikkeet, jotka ovat natskuille liian pieniä.

Uudet hiirut <3 (kuva edellisen omistajan ottama)

Maailman myllerrysten aiheuttamat logistiikkakatastrofit johtivat siihen, huhtikuulle luvattu yllätyspaketti saatiin kotiutettua vasta eilen. Nimittäin keväisen vihreä Pusheen Cat Kit, josta en tilatessa tiennyt yhtään mitään mitä se sisälsi. Mutta koska Pusheen on söpö ja pidän yllätyksistä, en voinut vastustaa Facebook-mainoksia neljä kertaa vuodessa lähetettävistä yllätyslaatikoista, vaikka järki kuinka koitti vetää jarrua, koska a) meillä on ihan liikaa eläinkamaa ja b) jenkkihullutuksissa rahdit ja tullit helposti yli tuplaavat tuotteiden hinnan, joten yllärilaatikko tulee äkkiä paljon kalliimmaksi kuin sen sisällön arvo on. Silti en voinut olla olematta vähän täpinöissäni, kun eilen pääsi vihdoin purkamaan laatikkoa. Ja olihan se ehkä vähän hömppää, eikä meillä ole kaikille tavaroille käyttöä (kuten kissojen kaulapannalle...), mutta silti. Jo maailman söpöin pieni Pusheen -riipus (jonka olisi yksinään saanut varmasti parilla eurolla lähes ilmaisilla toimituskuluilla...) sai sen tuntumaan sen arvoiselta. Fretitkin olivat onneksi heti mukana juonessa, ja päättivät että laatikossa mukana tullut pehmolelu oli paras pehmolelu ikinä, vaikka meillä ei yleensä kauheasti edes leikitä pehmoleluilla.


Laatikko itsessään oli rei'itetty hyvin fretinmentäväksi

Sisältö kortilla. Lisää kuvia sisällöstä löytyy instan puolelta @paarynaelain


Mutta tällaisia siis tällä kertaa. Kaikki uudet tulokkaat ovat alkaneet kotiutua hyvin. Kaikki vanhat tyypit ovat pysyneet terveinä, ja meillä on oikeasti pitkästä aikaa se tilanne, ettei kenenkään kanssa ole mitään akuuttia tai vähemmän akuuttia tarvetta tutkia tai kontrolloida mitään, ellei lasketa sitä, että Pampula-kani olisi tarkoitus sterkata jossain välissä. 

Tekla ja Löllö terassilla

    
Juutas <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti