Juhannus 2022

Meillä vietettiin tänä vuonna kotijuhannusta ja olimme myös suorastaan rikollisen paljon ihan sisätiloissa ikkunattomassa matelijabunkkerissa touhuamassa, vaikka kerrankin saatiin sateeton ja lämmin juhannus. Tosin se vähän vähensi rikollista oloa siitä, miten juhannusta kuuluu tai ei kuulu viettää, kun erehdyin eilen puolen päivän aikaan ihan äkkiä vain hoitamaan muutamia pihahommia ilman hattua. Niin paljon kuin rakastankin lämpöä ja aurinkoa, kestän niitä äärimmäisen huonosti, ja eilinenkin migreeni talttui kunnolla vasta illansuussa. Tuotiin kyllä juhannusta ulkoa sisälle, kun pihalla piti karsia sireenipuskaa, ja jaoimme oksat bunkkeriväelle, ja pöytä jonka ääressä nautittiin juhannuksen grilliherkut koristeltiin isolla lupiinikimpulla. Täällä kyllä iso osa tienvarsien lupiineista on jo ehtinyt siemenvaiheeseen, eli ensivuonna pitää ehkä aloittaa itsensä ilahduttaminen lupiinein jo ennen juhannusta (ymmärrän kyllä, miksi lupiini on haitallinen vieraslaji, mutta se on silti mielestäni erittäin kaunis ja yksi lempikukkiani. Mutta eipähän tarvitse ainakaan tuntea huonoa omaa tuntoa niiden katkomisesta maljakkoon).

Kasvihuone sai muutamis amppelitäydennyksiä juhannusrekosta

Muistolehdon alppiruusut ovat nyt täydessä kukassa

Bunkkerissa on sitten järkkäilty uusia terraarioita paikoilleen, ja siivottu vanhoja tyhjentyneitä kaappiin varastoon. Samalla aloitettiin leopardigekko Zolan uuden terraarion sisustus ja tulostettiin iso pinkka puuttuneita nimilappuja. Vaikka meillä on kotona sekä tulostin että laminointikone, eikä niitä tarvitse lainata mistään, en ole silti saanut aikaiseksi laputtaa uusia terraarioita sitä mukaa kun perhe on kasvanut. Nytkin mietin, olisiko pitänyt ennakoida ja tulostaa bunkkeriin lappu myös kiinankellosammakoille, mutta se saa odottaa vielä hetken. Mutta nyt jokaisesta terraariosta löytyy taas tieto, kuka asumuksesta on bongattavissa. Meillä on otettu tämä systeemi käyttöön muunmuassa siksi, että jos minulle ja Jussille tapahtuisi joskus jotain yllättävää, tai sitä pääsisi suunnitellummin karkaamaan reissuun, tällaisen lauman lomahoitoa helpottaa paljon, kun ei tarvitse luottaa pelkästään muistiinsa siinä, kuka oli missäkin ja mikä kukakin oli. Vielä täytyisi saada aikaiseksi päivittää uudet lajit hoito-ohjekansioon. Vähän mietin sitäkin, pitäisikö myös yläkerran tyypeille tulostaa jonkinlaiset laput. Jos ei nyt ihan kissoille, niin ainakin freteille frettihuoneen portille ja olkkariaitaukselle, jossa olisi lyhyesti kerrottuna ketä kumpaankin laumaan kuuluu. Etenkin nyt, kun alan kallistua sen puoleen, että yritän laumojen yhdistämistä sittenkin vasta syyslomalla, että Nava saa nyt ensin rauhassa totutella laumaelämään Tellun ja Juutaksen kanssa. Se kun on edelleen vähän jännää, vaikka välillä jo nukutaankin suht lähekkäin ja syödään samasta kupista.

Zolan terran hiekkapohjaan otettiin kokeiluun Pet Factoryn savijauhe, jonka pitäisi auttaa kovettamaan pohja

Zolan tuleva asumus

Pohja hahmottuu, loput sisusteet lisätään, kun terraario saadaan lopulliselle paikalleen.

Fretit eivät ole ottaneet iskenyttä helleaaltoa vastaan suurella riemulla, vaan päivisin laumat tuovat mieleen Salvador Dalin kellot. Iltaisin heilläkin on onneksi helpottanut, ja silloin on jaksettu hepuloida myös terassitarhassa. Olin unohtanut varoittaa Jussia siitä, että Navan fiksaatio ovat kengät, ja Jussi saikin eilen ratkaisun kadonneiden kenkiensä mysteeriin, kun näki Navan juoksevan terassille innoissaan kenkä suussa. Navan harmiksi meidän kengistä kuitenkin vain pieni osa on vapaasti frettien ulottuvissa takaoven lähellä, valtaosan kengistä sijaitessa suljetussa eteisessä ja alakerrassa takkahuoneen ovella. 

Kaneihin helteet eivät ole onneksi tuntuneet iskevän yhtä pahasti. Asiaa varmasti auttaa, että kanien leikkimökki sijaitsee yhdessä tontin varjoisimmassa kohdassa. Mietin kyllä jo kovasti, millä sen saisi ensikesänä siirrettyä alapihalle, sillä kohdan varjoisuudesta johtuen kevätalvi on kanilan nykyisessä sijainnissa erittäin hankala, kun tänäkin vuonna se meni useaan kertaan peilijäälle, ja lumi ja jää pysyivät tarhassa pitkään. Tai sitten tekee alapihalle vain uuden tarhan, joka mahdollistaisi kanien siirron tarhojen välillä tilanteen mukaan.

Bianca tuli vahtimaan, kun asentelin sireenin oksia sokruhäkkiin

Kesyhiirineidit saivat tällä kertaa kukattomia oksia

Natalhiiripojat pääsivät ihmettelemään kukkia

Enzo ihmettelemässä omaa oksaansa

Suomen kesät ovat harvemmin niin lämpimiä ja aurinkoisia, että sitä näkisi välttämättä tarvetta lähteä miettimään parta-agama Jesterille omaa ulkotarhaa. Etenkin kun ottaa huomioon sen, että silloin kun on kyllin lämmin ilman Jesterille, on selvästi liian kuuma ilma freteille. Niinpä eilenkin päätimme antaa Jesterin lainata frettien tarhaa, ja otimme sen joksikin aikaa valvotusti nauttimaan luonnollisesta ultravioletista suoraan auringosta. Tosin Jester vaikutti vielä sen verran hämmentyneeltä koko jutusta, että nauttiminen voi olla vielä turhan vahva sana. Mutta jos kesä jatkuu näin aurinkoisena, eiköhän saada Jesteriäkin vähän totutettua ulkoiluun - ja toivottavasti siinä samalla huijattua vähän maistelemaan myös kasvikunnan tuotteita pihamaalta. Jester kun ei ole vielä yhtään vakuuttunut siitä, että aikuisella parta-agamalla jopa 80% ruokavaliosta voisi muodostua kasviksista. Jesteristä kun olisi vain oikeus ja kohtuus, että se saisi meidän muiden liskotyyppien tavoin hyönteisiä jokaisella aterialla. 

Jester ihmettelemässä ulkoilmaa

Sokrujen sireenit