Koottuja kuulumisia

"Life is what happens when you're busy making other plans." -John Lennon

Tätä postausta tehdessä on taas sama olo kuin kesäkuun ensimmäisen postauksen kohdalla. Eli taas on sattunut vaikka mitä, mistä olisi voinut päivittää, jos olisi ehtinyt. Täytyy toivoa, että ensikuussa kun on loma ehtisi taas postata vähän laajemminkin asioista, ja uusista tyypeistä mitä on saatu elämäämme nyt kevään ja kesän aikana. Sillä vaikka taas toisin vannoin, se lista nimittäin jatkuu taas. Sekä erittäin suunnitellusti, että varsin spontaanisti. 

Viime postauksessa odotettu maanantai tuli, ja suureksi suruksemme saimme taas sektiouutisia. Eli sen osalta kaikki ei mennyt taaskaan ihan kuten oli toivottu ja odotettu. Onneksi on kuitenkin ihana työssäoppimispaikka, missä ei tarvinnut koittaa työkaverien kesken peitellä jännitystään ja levottumuuttaan, vaan kaikki ymmärsivät, kun katse eksyi välillä puhelimeen ja elivät mukana jännityksessä. Lopputulos olikin sitten parempi, kuin vuoden aiemmissa sektioissa: lopulta kun tuli viesti, että sekä emo että neljä pentua voivat hyvin. Ja kun pahin jännitys emon puolesta hellitti, pikkuhiljaa sateli myös lisää tietoa pennuista. Näyttäisi että kaikki ovat naaraita. Näyttäisi että ainakin yksi niistä on pitkäkarvainen. Itseasiassa kaksi pennuista on pitkäkarvaisia albiinonaaraita. Ja ehkä se sykähdyttävin: jos pennut selviävät, saadaan valita, kumpi kyseisistä neideistä on meidän Hattara. Ensimmäinen viikko on fretinpentujen elämässä aina se kriittisin, eikä se ole vielä kokonaan ohi, mutta koska emon maidontuotanto on käynnistynyt sektion jälkeen ja kaikki minit ovat saaneet jo painoa, sitä uskaltaa olla jo melko toiveikas sen suhteen, että kaikkien suru-uutisten jälkeen meille tulee kuin tuleekin pentu elokuussa. Olen saattanut viettää enemmän kuin muutaman tovin katsellessa ensimmäisiä pentuvideoita.

Hattara & siskot. Kuva: Riikka Piispa

Keskiviikkona meille muutti vähän yllättäin 5-vuotias frettiherra Nava, josta tuli viikonloppuna ilmoitus frettiliiton ryhmään. Perjantaisten suru-uutisten jälkeen sitä oli taas askelen lähempänä sen tosiasian hyväksymistä, ettei meille ole välttämättä tulossa pentua. Niin kun omalta kotipaikkakunnalta ilmoitettiin aikuinen uros, joka etsi frettikokenutta kotia, sitä totesi, että voidaanhan me pyörittää sitten vanhainkotiakin, jos ei lastentarhaa. Etenkin kun olin aika optimistinen sen suhteen, että eiköhän Nava meillä jompaankumpaan laumaan saataisi. Tellu ja Juutas ottivatkin herran aika sovinnolla vastaan, vaikka etenkin Juutasta alkuun vähän ihmetytti, miten kaveri heitä niin kovin säikkyi. Nava kun on ollut useamman vuoden ainoana frettinä, niin sillä oli pienoinen kulttuurishokki päätyä tänne lajitoverien keskelle. Kuitenkin jo samana iltana herra uskaltautui samalle ruokakupille Tellun ja Juutaksen kanssa, joten olen ihan optimistinen sen suhteen, että se tulee menemään hyvin porukkaan vaikkei unikasoja olekaan vielä nähty.

Nava <3

Mein pojjaat, Juutas & Nava <3

Torstaina puhelin pysyi äänettömällä taskussa klinikalla ollessa, ja kun lopulta katsoin sitä, puhelimeen oli tullut useampi viesti. Ensin pyyntö soittaa Joonakselle Herpille Koti -rinkiin liittyvissä asioissa. Sitten viesti, että hän saikin jo Jussin kiinni. Ja sitten viesti, että meille on tulossa leopardigekko ja parta-agama vähintään väliaikaisesti. Ei siinä sitten muuta, kuin kävi päässään pikaisen erän terraariotetristä, että eiköhän saada molemmille järkättyä ihan hyvät tilat, vaikka jäisivät pysyvämminkin. Etenkin parta-agamaa kun on joskus tullut mietittyä, mutta sitä on ajatellut, että kyllä tyyppi tulee jos on tullakseen. Herpille Koti -rinki auttaa uudelleen sijoittamaan matelijoita, joista omistaja syystä tai toisesta joutuu luopumaan. Tällä kertaa kyseessä oli tilanne, että omistaja oli estynyt itse hoitamasta liskoja, ja hoitojärjestelyjen hankaluudesta johtuen etenkin toinen liskoista oli päässyt laihtumaan selvästi. Koska tilanteeseen ei ollut odotettavasti muutosta lähitulevaisuudessa, omistaja teki luopumispäätöksen. Vaikka sitä toki hieman suretti nähdä hoikemman liskon kunto, ymmärrän kyllä omistajaakin. Päätös luopua eläimestä on harvemmin helppo, etenkin kun sen joutuu tekemään muutenkin kuormittavassa elämäntilanteessa. Mutta koska kumpikin liskoista on hyvin virkeitä ja hyviä syömään, uskon että Zola ja Jester saadaan kyllä pian takaisin normaalipainoon. 

Jester

Zola

Paremman terran valmistelua Jesterille

Tänään tuli klinikalla opiskeltua lisää asiakaspalvelua ja vietettyä enemmän aikaa asiakaspalvelutiskin takana. Sitä on tullut tehtyä nyt työssäoppimisessa suhteessa vähemmän, eli se on jotain, mihin parina seuraavana viikkona pitäisi koittaa panostaa - samaten kuin asiakkaiden neuvomiseen puhelimessa, mikä on itselleni ehkä se mitä jännitän vielä eniten. Tänään pääsi kyllä jatkamaan töiden jälkeen samalla teemalla, kun piti laittaa viestit kaikille Turun frettien joukkorokotukseen ilmoittautuneille, että rokoteaineen saatavuusongelmien takia joudumme siirtämään rokotuspäivän loppukesään/alkusyksyyn suunnitellusta heinäkuun lopusta.

Nyt sitten hengähdetään pari tuntia, ja sitten saan siskoni ja veljeni kumppaneineen tänne viikonloppuvieraiksi.